Kylpyhuonesuunnitelmia

Tässä postauksessa ajattelin raottaa hieman meidän kylpyhuoneen suunnitelmia. Kodinhoitohuoneen nappasin osaksi pohjakuvaa, mutta palaan siihen oman postauksen myötä myöhemmin. Meillä on aika kompakti pesuhuone, mutta saatiin sinne kaikki tarvittava mahtumaan. Edellisessä kodissamme oli valkoinen kylpyhuone tummilla latttialaatoilla ja mustalla katolla, joten nyt halusimme sitten hieman erilaista väritystä ja päävärinä tulee olemaan harmaa parissa eri sävyssä ja tehosteena on sitten vähän puuta ja mustaa. Sellaista hyvin neutraalia, johon en kyllästy!

Kuvan yläosan seinän sisään menevästä liukuovesta pääsee vaatehuoneen kautta meidän makuuhuoneeseen. Tuohon tulee muistaakseni tummanharmaa lasiovi ja tosiaan tuolla seinän sisälle menevällä liukuovella saatiin säästettyä tilaa eikä ovi aukea ahtaasti vaatehuoneeseen eikä myöskään kolahda tuohon pesuhuoneen suihkuseinään.

 

Pesuhuoneesta mulla oli aika vahva visio alusta asti tai oikeastaan jo ennen kuin alettiin rakentamaan. Mietin, että jos me joskus vielä tehdään uusi talo, niin sen pesuhuone tulee olemaan harmaa. Tuo värimaailma näkyy aika hyvin myös mun Pinterestin Kylpyhuonetaulussa, josta nämä pari ideakuvaa on otettu. Harmaa oli valintana selvä, koska olen aina tykännyt siitä ja lisäksi se on varmaan melko armollinen puhtaanapidettävä, kun siinä ei näy niin helposti kalkki kuin tummasta ja toisaalta sit taas ei kellerry saumat kuten valkoisten laattojen kanssa helposti käy.

Harmaan lisäksi toinen asia minkä halusin, oli mustakehyksinen lasiseinä! Yritettiin piirtää kylppäristä sen mallista, että siihen sen "tarvisi" ja tähän meidän versioon se sopii oikein hyvin erottamaan tuota suihkutilaa vessanpöntöstä ja altaasta. Suihkuseinät olivat yllättävän kalliita, mutta lopulta kävi niinkin onnekkaasti, että meidän kalustetoimittaja Omegakeittiöt pystyi sen tekemään omalla tehtaallaan ja suhteellinen edulliseen hintaan! Ei tarvinut alkaa tilata erikseen tonnilla muualta, joten ollaan kyllä todella tyytyväisiä tähän käänteeseen. Alla havainnekuva tuosta meidän seinästä. Sen sai ihan omien mittojen mukaan valita. Meilläkin kun se ei voi kamalan leveä olla niin monet valmisseinät oli pois suljettuja.

Kuva Omegakeittiöt / Susanne Heikkinen

Alusta asti oli myös selvää, että meille tulee pesuhuoneeseen Damixan suihkut ja koska halusimme nyt mustat suihkut, tulee malli olemaan Silhouet. Meillä oli edellisessä kodissa Damixat ongelmitta yli seitsemän vuotta, joten luotamme tuotteen laatuun. Silloin kun laitettiin ne, oli merkki todella monelle aivan vieras. Nyt se taitaa olla myös Suomessa jo tunnetumpi. Ainut mikä aiheutti vieraissa aina hieman päänvaivaa oli niiden hiukan erilainen toimintamalli esimerkiksi Oraksen suihkuihin verrattuna ja monesti sai olla neuvomassa, että miten sen suihkun saikaan päälle! Näitä suihkuja tulee kaksi, koska en enää osaisi omassa kodissa elää yhden suihkun kanssa. Tuo on varmaan sellainen asia, että jos ei koskaan ole kahta suihkua ollut, ei sitä kaipaa, mutta jos on ollut niin ei varmasti haluaisi luopua. Mekin kun käydään vielä koko perheellä saunassa niin tässä vuokra-asunnon yhden suihkun alla on kyllä ruuhkaa liiaksi asti. Lapsilla tulee myös monesti yhtä aikaa kuuma ja vain yksi pääsee pesulle kerrallaan. Me käytiin vanhassa kodissa monesti myös miehen kanssa yhtä aikaa suihkussa, joten kaksi suihkua oli täydellinen valinta, vaikka meitä olisi perheessä vain kaksi. Se ei kuitenkaan ole niin suuri rahallinen investointi, että edes miettisin toisen pois jättämistä. Nämä kuuluvat ehdottomasti sinne meidän talon "panosta"-osioon.

Kuva Damixa.fi

Vaikka alusta asti oli selvillä pesuhuoneen värimaailma, osoittautui täydellisen laatan valinta todella vaikeaksi tehtäväksi! Olen meidän sisustussuunnittelijan kanssa käynyt melko monta harmaata läpi ja aina on liian beige, liian vihreä, liian jotain. Varsinkin kun myymälän valo on erilainen kuin tulevan kodin ja laatta näyttää esimerkiksi vaakatasossa eri väriseltä kuin pystysuunnassa pidettäessä. Meidän tulevan laatan näin livenä eräässä talossa, jossa käytiin katsomassa meidän rakennusliikkeen jälkeä. Ihastuin siihen silloin ja samaa laattaa on tulossa myös ystävien taloon. Olin kuitenkin hylännyt tuon liian beigenä kun suunnittelija sitä meille näytti. Kuitenkaan se ei livenä pesuhuoneessa ollut minusta beige vaan harmaa. Toki vaikuttaa myös se, että tuleeko kylmä vai lämmin valaistus ja mitä muita värejä pesutiloihin tulee.

Seinälaataksi tulee siis Cotton clay 60x60 laatta ja lattiaan sama, mutta hexagon-laattana. Laatta on muistaakseni just tuollaista vähän isompaa hexagonia, eikä ihan pientä. Tuo seinä johon tulee vessanpönttö ja allaskaluste tulee tuolla tummanharmaalla Pukkilan landstone anthracite-laatalla tuomaan vähän kontrastia muuten melko yksivärisen harmaaseen kylpyhuoneeseen. Meillä oli edellisessä talossa musta tuo vastaava seinä, joten ollaan totuttu jo tummaan seinään peilin takana. Aluksi mietimme tummalla tuota suihkujen viereistä seinää, mutta mietin ehkä liikaa sitä, että jääkö siihen ikävästi kalkki kiinni vuosien saatossa kun se kastuu päivittäin. Tuo tummanharmaa on muuten samaa laattaa kuin meidän eteisen vaalea laatta, mutta eri värissä!

Pyyhekoukut tulevat tuohon oikealle seinälle kun tullaan kodinhoitohuoneesta pesuhuoneeseen. Muistaakseni ovea siirrettiin vähän keskemmäksi, että pyyhkeet mahtuvat tuohon ilman, että ovat kulkuväylällä. Siihen tulee varmaankin *Granitin yhdeksänkoukkuinen rack-naulakko. Mustaa kontrastiväriä tulee myös lattiakaivon ritilään sekä käsipyyhekoukkuihin. Nuo ostetaan varmaan tuosta SisustusTrendosta, mistä meidän sisustussuunnitelma tulee ja noiden merkki taisi olla Smedbo. Jos tilaa jää, niin olen miettinyt tuota Nakan pyyhetelinettä vielä tuohon allaskalusteen kodinhoitohuoneen puoleiseen reunaan. Nuo yhdeksän pyyhekoukkua menee nimittäin jo meidän perheen pyyhkeille sekä kylpytakeille niin tuossa voisi olla sitten tarvittaessa pari vieraspyyhettä.

*sisältää mainoslinkin

Saunassa meillä tulee olemaan varmaankin seinät ja katto mustaa ja lauteet leveähköä lämpöhaapaa. Edellisessä meillä oli myös musta sauna (tosin myös lauteet olivat mustat) ja vaikka se valkoinen sauna onkin muodikas, niin kyllä vaan omaan makuun tumma sauna on kodikkaampi! Saunan ja pesuhuoneen välille tulee taas lasiseinä, joten sieltä kuitenkin tulee jonkin verran valoa saunankin puolelle.

 

Kuva Siparila

 

Allaskaluste tulee olemaan saarnin värinen mustalla hanalla sekä mustilla vetimillä. En ole vielä varma, että onko ne nämä lankamalliset vai esimerkiksi pyöreät. Nämä wc-kalusteet on jotenkin sellaiset, että ne ei näytä minusta näissä suunnitelmissa oikein miltään. Uskon kuitenkin tämän olevan livenä yksinkertaisen kaunis! Leveyttä tasolle tulee 120cm ja sen päälle tulee tuollainen samantapainen valumarmoriallas mikä meillä oli edellisessäkin kodissa. Peiliksi tulee suorakaiteen muotoinen, tason levyinen valopeili. Tuota samaa saarnin väriä on meillä myös kodinhoitohuoneessa, joten tuntui luonnolliselta jatkaa sitä samaa värimaailmaa myös pesuhuoneen puolelle.

Kuva Omegakeittiöt / Susanne Heikkinen

Pantry eli ruokakomero

Meidän talon erikoisuutena on varmasti eräs ominaisuus, jota ei vielä ihan joka talossa tule vastaan eli pantry! Olisiko suomeksi ruokakomero oikea vastine tuolle? Ei tavallaan kaappi, vaan pieni tila keittiön yhteydessä, jossa voi säilyttää vaikkapa kuivatavaraa tai kodinkoneita. Jenkkiläisissä ohjelmissahan heillä on tosi usein isokin pantry, jossa on valtavasti erilaisia muroja ja välipalapatukoita muiden kuiva-aineiden lisäksi. Khloe Kardashian on mun pantryidoli! Meillä ei tämä pantry ollut alun perin suunnitteilla ja ensin pidin miehen ideaa siitä ihan typeränä. Mutta sitten pidin pienen tuumaustauon ja mietin, mitä mahdollisuuksia tuo pieni komero voisi tuoda. Pääni kääntyi siihen ajatukseen, että tämä pieni komero on varmasti arkieteisen lisäksi yksi meidän talon parhaimmista ratkaisuista! Ennen vanhaan nämä mahtoivat olla hyvinkin yleisiä ratkaisuja, mutta itse en tiedä yhtään taloa, jossa tällainen on, että olisi livenä päässyt katsomaan.

Tuolle komerolle saatiin hyvä tila kun pätkäistiin osa arkieteistä pois ja seinän sisään liukuva ovikin saatiin mahtumaan kätevästi keittiöön järkevälle paikalle. Laitan tähän ihan ensimmäisenä pohjakuvaa havainnollistamaan tilaa. Mulla on vähän semmoinen tyyli, että ensin hylkään kaikki ihan tyhmänä ideana, mutta sitten kun saan miettiä uudelleen, innostunkin todella paljon. Tämä ei ollut ensimmäinen projektin aikana eteen tullut tilanne, jossa käänsin takkini alkuperäiseen mielipiteeseeni nähden. Tosin hyvähän se on, että voi myöntää ensin olleensa väärässä.

Jätin tuohon pohjakuvaan näkyviin myös keittiön ja tuon arkieteisen, niin on ehkä helpompi hahmottaa kokonaisuus. Jos meidän talopohja kiinnostaa muuten, niin siitä on oma postauksensa täällä. Ruokakomero ei siis ole neliöiltään kovinkaan suuri, mutta meillä on onneksi hyvin tilaa myös keittiön puolella. Yksi tärkeä rooli sillä on kierrätyksessä, sillä kierrätys varmasti yleistyy entisestään ja tulee tiukempia säädäntöjä kierrätyksen ja lajittelun suhteen. Meillä on tarkoitus laittaa tuonne ruokakomeroon hyllyjä, joiden alle tulisi sitten meidän nykyiset kierrätyslaatikot ja mahdollisesti ehkä yksi ainakin vielä lisää. Instagramissa nämä jo esittelin eli meillä on tälläkin hetkellä pari näitä Smartstoren laatikoita, joissa on pienemmät sisälaatikot. Mietin vain, että esimerkiksi pulloille tarvittaisiin pelkästään yksi tuollainen iso. Saakohan näitä ilman sisälaatikoita ostettua? Keittiön roskakaapissa on tosi pienet lajittelulaatikot, mutta tarkoitus olisi sieltä tyhjätä niitä tuonne komeron laatikoihin, että ei joka välissä tarvitse olla ravaamassa kierrätyspisteellä!

Nyt moni varmasti miettii, että miksi tuo ruokakomero ei jatku pidemmälle, jotta tuo yksi arkieteisen seinä saataisiin suoraksi. Se on jätetty tarkoituksella noin, että saadaan tuolle seinälle hyllyt. Alun perin siihen piti myös tulla jakotukkikaappi, joka olisi jäänyt tuonne upotukseen vähän piiloon.

Kierrätys tulisi siis lattiatasolle ja hyllyille esimerkiksi yleiskonetta sun muuta vähemmän käytettyä isoa konetta ja lisäksi myös jotain kuiva-aineita. Myös isot vessapaperi- sekä talouspaperisäkit saa laitettua tuonne kätevästi. Aika varmaan näyttää, että millaiseen käyttöön tuo tila lopulta tulee. Lasten kasvaessa ruokamäärä tuskin ainakaan vähenee... Lisäksi vaikka isommat maljakot ja tarjoiluastiat saa tuonne näppärästi eikä tarvitse purkaa hyllyltä kaikkea muuta roinaa edestä, että saisi ne ulos tavallisesta kaapista, jonne ne olisi ahtaasti sullottu muiden kamojen keskelle.

Kuva https://inhonorofdesign.com/

Pinterest on täynnä näitä ihania Pantry-kuvia ja näitä on jotenkin niin rauhoittava katsoa kun ovat hyvässä järjestyksessä. Olen katsonut joitain jaksoja The home edit- ohjelmaa Netflixistä ja rakastan niitä jaksoja, kun laittavat kuntoon näitä ruokakomeroita. Huvinsa kullakin...

Kuva https://www.katrinaleechambers.com

Tämä alin kuva on sellainen täydellinen inspiraatiokuva. Olisi ihana kun kaapit näyttäisivät aina tuolta! Siinä The home edit- ohjelmassa on myös omat laatikot niille pakkauksille, joiden sisältö ei ole mahtunut kokonaan esimerkiksi kuiva-ainerasiaan. Meilläkin kun on melkein kaikki kuiva-aineet Gastromaxin rasioissa ja aina ei paketti mahdu kokonaan astiaan, niin sitten tuonne ruokakomeroon voi viedä säilytykseen ne jämät ja sieltä sitten täyttää laatikoita tarpeen mukaan. Niille oli siinä ohjelmassa ihan oma nimetty laatikkonsa niin sieltä voi ennen kauppaan menoa tarkistaa, että onko joku oikeasti loppu vai onko jäänyt täyttämättä loput pakkauksesta.

Kuva Pinterest

Millaisia ajatuksia pantry teissä herättää? Kokisitteko te teille tällaisen hyödylliseksi, jos sille löytyisi järkevä paikka pohjapiirrustuksessa ilman talon neliömäärän lisäämistä.

Retkivuosi 2020

Viime vuosi taisi olla monella perheellä normaalia enemmän retkeilypainotteinen. Näin kävi varmaan meidänkin perheessä, vaikka normaalistikin tykätään retkeillä. Kokosinkin tähän kuvia jokaiselta kuukaudelta meidän retkiltä! Bongasin alkuvuodesta hauskan "52 retkeä vuodessa"-haasteen Instagramin Retkihaaste-tililtä. Tulostin kalenterin väliin lapun itselleni ja merkkailin sinne suoritettuja retkiä sekä toiselle puolelle päivämäärän kera eri retket, missä käytiin vuoden aikana. Jälkikäteen oli hauska tsekata, että missä kaikkialla tuli vuoden aikana käytyä! Täyttä määrää retkiä ei saatu kasaan, minkä arvasin jo etukäteen. Kuitenkin kiitettävät 35 retkeä tehtiin, enkä ole ihan varma onko tuossa luvussa kuitenkaan jokainen retki mukana. Retkiksi laskin sellaiset reissut, jotka kestivät vähän kauemmin tai niille otettiin eväät mukaan. Tälle vuodelle onkin jo tehty uusi haastepohja ja toivon vuodelle 2021 vähintään yhtä monta ihanaa retkeä kuin edellisellekin vuodelle tai mieluusti enemmän! Ainakin telttaöitä toivon enemmän kuin viime vuonna.

Jos Ylivieskan lähialueen retkeilypaikat kiinnostaa, niin olen kirjoittanut niistä pari postausta. Tästä löydät Ylivieskan lähialueen retkipaikat ja tästä Ylivieskassa sijaitsevat retkikohteet.

Tammikuu aloitettiin retkeilemällä Kähtäväjärvellä sekä Törmäjärvellä, jossa käytiin myös nyt lauantaina retkellä. Viime vuonna tammikuun 12. päivä lunta ei ollut nimeksikään ja lämmintä oli niin paljon, että tarkeni kuoritakilla! Mietittiin silloin, että harvemmin tulee retkeiltyä tammikuussa lumettomalla maalla.

Helmikuussa käytiin retkeilemässä Ojakylän laavulla perhepartion kanssa. Tämä olikin meidän viimeinen perhepartio, koska sen jälkeen tuli korona ja syksyllä Aava aloittikin sitten ihan oikean partion, eikä koettu enää tarvetta käydä perhepartiossa. Päästiin myös miehen kanssa kahdestaan Rukalle laatuaikaa viettämään ja siellä valloitettiin Riisitunturi sellaisella sumussa, että eipä paljon maisemia nähnyt! Se harmitti aika paljon, mutta onneksi reissu oli muuten huippu! Tuli myös kokeiltua lumikenkiä, jotka vuokrattiin Ylivieskan Ladulta edullisesti.

Maaliskuussa retkeiltiin varmaankin koronan takia normaalia enemmän. Kun päivät oltiin kotona etänä ja lapset kotona hoidossa ja koulussa, oli viikonloppuisin pakko lähteä retkelle, että seinät eivät kaatuisi päälle. Löydettiin Ylivieskasta uusi Viitajärven laavu sekä käytiin myös Kalajoen Maristossa ensimmäistä kertaa. Siellä oli hienoja isoja puita, joiden juuret olivat paljaana ja suorastaan kutsuivat kiipeilemään.

Kävimme myös ensimmäistä kertaa Lohtajan Ohtakarilla ja se oli kyllä melkein kivoin paikka viime vuoden retkikohteista. Tehtiin trangialla tonnikalapastaa ja pullia! Ehdimme myös lasten kanssa Huhmarlammen laavulle kun mies oli pois kotoa. Retkieväänä ensimmäistä kertaa nuotiobanaanit, jotka olivatkin hitti. Tehtiin myös pari pientä retkeä esimerkiksi oman kodin lähimetsään sekä erääseen keskustan metsään tyttöjen kanssa.

Huhtikuussa löydettiin taas uusi kohde Oulaisten Kyrönlammelta, jossa oli valtavan iso kivenlohkare nuotiopaikan vieressä. Retkellä oli meidän perheen lisäksi mukana myös mummu. Kävimme myös mummun ja papan kanssa Alavieskan aarnimetsässä retkellä. Tuolla olen käynyt joskus miljoona vuotta sitten sienestämässä äidin kanssa, mutta enpä muistanut paikasta oikeastaan muuta kuin sen, että taisin nähdä siellä ensimmäiset hirvikärpäset! Niitä ei kyllä ole ikävä.

Toukokuussa kiersimme Möyrynnevan luontopolun, jolla emme olleet aiemmin käyneetkään. Sen varrella oli useampi nuotiopaikka, joista ainakin yhdelle pääsee autolla perille asti. Lisäksi retkeilimme uinnin merkeissä Kekajärvellä ystävien kanssa. Kävimme myös Mustolanjärvellä helatorstaina ja silloin sattui todella lämmin ilma retkeilyyn ja Viiakin seisoo tuossa kuvassa pelkkä mekko päällä laiturilla. Kävimme myös Pyhäjoella mummun kanssa retkeilemässä ensin Rajaniemen rannassa ja makkaranpaistossa Kupuliskoskella.

Kesäkuun retkeilyt aloitettiin miehen kanssa kahdestaan yhden yön retkellä Samalajärven kansallispuistoon. Majoituttiin teltassa järven rannalla ja saatiin mukavia seuralaisia leiriin. Nautittiin luksusiltapalasta juustoineen ja kuohuviineineen ja lapsettomasta ajasta kahdestaan. Sekä kuunneltiin yöllä vähemmän nautinnollisia joutsenten kiljumisääniä.

 

 Juhannus vietettiin ystäväperheen kanssa telttaillen Pietarsaaren Fäbodassa.  Paikka oli todella kaunis ja täydellinen telttailuun lasten kanssa! Saatiin myös olla melko rauhassa juhannuksesta huolimatta ja kelitkin suosivat, vaikka merivesi jäistä olikin. Lapset nauttivat ystäväperheen lapsien seurasta ja me aikuiset saatiin höpötellä omiamme. Ehdottomasti tänä vuonna uudestaan telttareissulle juhannuksena, jos vain kelit sen sallivat! Loppukuusta ehdimme myös käydä Veetin kanssa kahdestaan yhden yön reissun riippumattoilemassa. Molempia taisi vähän jännittää. Veetiä se eka yö riippumatossa ja minua sen lisäksi se, että olin ensimmäistä kertaa metsässä yötä ilman toista aikuista. Nukkuminen oli surkeaa, mutta jäipä kiva muisto kahdenkeskisestä retkestä Veetin kanssa.

Heinäkuussa käytiin syömässä retkitortillat Oulaisten Piurukkanevalla ja kerättiin samalla pieni määrä hilloja jätskin päälle laitettavaksi. Tuokin oli uusi kohde meille! Olisi vain vaatinut kaikilta kumpparit,  koska oli paikoin melko märkä retkipaikka. Olihan tuo iso suoalue.

Teimme kesälomareissun Saariselälle, missä valloitimme niin Kiilopään kuin Pyhä Nattasen. Rakastuin lappiin, jossa en ole aiemmin juurikaan kesällä käynyt. Maisemat olivat huikeita ja lapsetkin viihtyivät yllättävän hyvin. Kaipuu jäi päästä uudelleen lappiin, mutta vielä ylemmäksi.

Kuun viimeisenä viikonloppuna tehtiin lasten kanssa koko perheen telttaretki Peuranpolun varrella sijaitsevalle Raatejärvelle. Paikka oli kaunis ja nukuttiin hyvin. Yksin ei oltu, mutta taas sattui mukavaa porukkaa paikalle, joiden kanssa istua iltaa ja lapsilla riitti kavereita. Tällaisia retkiä kaipaisin ensi kesälle enemmänkin, että oltaisiin ihan yötä retkellä.

Elokuussa kävin tutustumassa aikuisten partiotoimintaan Törmäjärvellä. Lisäksi valloitimme ystävän ja hänen tyttöjensä kanssa Meksin kalliot Himangalla. Tuokin oli hieno paikka ja luontopolun varrella mm. lampaita. Kävimme myös Jyväskylässä lasten serkkujen synttäreillä ja kävimme siellä jo melkein perinteisesti makkaranpaistoreissulla.

Syyskuussa ehdimme retkeillä Viian kanssa kahdestaan lähimetsässä, käydä ystävien kanssa Kukonkylällä Sievissä, bongailla lintuja Raudaskylällä sekä tulistella Huhmarlammella mukana omat lapset sekä naapurin lainalapsi. Paistettiin ensimmäistä kertaa roiskeläppää (mikropizzaa) nuotiolla ja yllättävän hyvältä maistui!

Lokakuussa kävimme Pyhäjoella Rajaniemenrannassa koko perheen voimin lättyjä paistamassa. Lisäksi pääsin laatulomalle Ystävän kanssa Rukan maisemiin. Kävimme Valtavaaralla sekä Pienellä Karhunkierroksella ja parannettiin maailmaan sushin ja viinin voimin. Aivan superihana reissu!

Marraskuussa otin ystävän lapsineen meidän kyytiin ja hurautimme Pyhäjoelle merenrantaan retkelle. Kelit olivat vielä melko lämpimät ja maa lumeton. Tuosta ylärivin keskimmäisestä kuvasta voisi kuvitella olevan lämpimämpikin kuukausi menossa, jos mulla ei olisi kevytyntuvatakki päällä. Kävimme myös iltapalalla Kähtäväjärvellä oman perheen kesken. Pimeässä illassa nuotion ääressä ruokailussa on vain se jokin tunnelma! Sitä samaa ei saavuta keittiön pöydän ääressä muroja mutustamalla.

 

Joulukuussa ei ehditty retkeillä kuin kerran ja sekin Jyväskylässä serkkujen luona kun kävimme koko serkusporukan kanssa makkaranpaistossa. Pitänee korjata tilanne tässä kuussa ;)

Miltä näyttää sun retkivuosi 2020? Tuliko vietettyä aikaa enemmän luonnossa kuin aiemmin?

Joulu 2020

Meillä olikin tänä vuonna hieman erilainen joulu, kun olimme täällä meidän väliaikaisasunnossa. Lopulta mahduttiinkin mummun ja papan kanssa ihan hyvin tänne kun laitettiin itsellemme patjat lastenhuoneiden lattialle ja annettiin mummulle ja papalle meidän huone käyttöön. Jouluaatto sujui aika lailla saman kaavan mukaan, kuin aiempinakin vuosina. Lapset heräsivät ensimmäisinä tietenkin ja herättivät minut kysymällä, että joko saa avata kuusen alle tullee lahjat.

Me on tehty vuosia jo niin, että kuusen alle tulee kummien ja sukulaisten lahjoja, jotka saavat avata heti aamusta. Tänäkin vuonna tytöt viihtyivät pitkään omien lahjojen parissa ja se pahin jännitys ei ala ihan aamusta eikä seiskasta asti kysellä, että milloin pukki tulee. Tämä on ollut toimiva järjestely, sillä en jostain syystä kuitenkaan halua, että pukki tulee aamupäivällä vaan sitten vasta iltaruuan jälkeen.

Tai no tänä vuonna pukki ei tullut ollenkaan koronan takia. Ruuan aikana joku valo välkytteli meidän pihalla ja lapset tietenkin yrittivät käydä kurkkimassa, että mikä se valo oli. Aiemmin tuli joulupukilta viesti, että hän nakkaa lahjat jossakin välissä takapihalle. Myöhemmin pukki sitten laittoikin viestiä, että koska lumen tulon vuoksi aikataulut ovat vähän myöhässä, niin hän oli jättänyt lahjat etupihalle autoon. Sen takia ne valotkin olivat vilkkuneet ja pappakin oli kuullut auton oven äänen aiemmin. Ihmetystä aiheutti myös se, että auton ympärillä ei tuoreessa lumessa näkynyt ollenkaan pukin jalanjälkiä!

Viialla meinasi loppua usko siihen, että pukki tulee. Vaikka meidän tonttukin oli jättänyt kirjeen jo aamulla, että täällä on niin paljon taloja joissa käydä niin pukki käy meillä iltapäivästä tai alkuillasta. Jokaisesta rasahduksesta piti käydä kurkkimassa ikkunoista ja voivotella, että ei se pukki koskaan tule eikä saada lahjoja! On se rankkaa olla lapsi jouluaattona.

Itselle yksi joulun kohokohdista on aina kalapöytä! Voisin oikeastaan elää joulun pelkillä kaloilla ja ehkä pienellä viipaleella kinkkua. Laatikoista ja rosollista kun en juurikaan välitä, niin eipä siihen paljon sitten muuta jääkään!  Mut mäti, erilaiset lohet ja silakat sekä lipeäkala on kyllä mun niin suurta herkkua. Varsinkin kun ei silakoita tuu syötyä muuta kuin jouluna.

Kattausta en tänä vuonna miettinyt yhtään etukäteen. Aamulla keksin silittää tuon äitini Marimekko-liinan, joka on ollut meidän omaan keittiönpöytään liian pieni, mutta tähän vuokrakodin pöytään melkein sopiva. Siihen sitten lautaset ja pellavaiset pöytäliinat sekä keittiön kaapista löytyneitä jouluvaloja sekä helminauhaa ja kuivattuja appelsiineja. Olkkarista hain parin tuikkukuppia sekä Iittalan Nappulat, joihin en uskaltanut laittaa oikeita kynttilöitä pöydän ahtauden vuoksi. Olisi joku lapsista varmasti kaatanut kynttilän tuohon liinalle! Ehkä ensi vuonna sitten taas panostetaan enemmän tähänkin puoleen. Kukkakimppu on haettu paikallisesta Hiitolan kukkatalosta ja valitsin pöydän pienuuden vuoksi tosi pienen ja yksinkertaisen kimpun ja silti meinasi olla ahdasta.

Illaksi meillä oli kunnon runsas juustotarjotin! Sain lahjaksi tuon Marimekon ison tarjottimen, sekä takana näkyvän Ming-vaasin ja molemmat pääsivät heti käyttöön. Tuolle tarjottimelle sai koottua ihanan ison juustolajitelman!

Tykkään hirveästi hommata lahjoja ja olen aiemminkin sanonut, että meillä ei mitenkään onnistuisi sellainen, että kukaan aikuinen ei hommaisi toisille lahjaa. Melkein parasta on katsoa, että mitä muut tykkäävät lahjoista, joita olen heille hommannut. Miehelle ostin uudet vedenpitävät ulkoiluhousut sekä uuden neuleen. Äidilleni tein pyyheturbaanin sekä ostin Miosa designin avainnauhan työavaimille ja lisäksi saivat vielä lahjakortin ravintolaan. Me saatiin puolestaan uusia, ihania käsipyyhkeitä (jotka aion ottaa käyttöön vasta uuteen kotiin!) sekä karttajulisteet mun ja miehen kotipaikkakunnista meidän syntymävuosilta. Tosi kiva idea tuo, että kartta on siltä vuodelta kun ollaan itse synnytty. En ole tiennyt, että karttoja voi tilata noinkin vaan oletin, että ne on aina saman, tietyn vuoden kartat. Karkkiakin saatiin ja anoppi lupasi sitten lastenvahtiapua kun muutto lähestyy ja se varmaan tuleekin tarpeeseen! Toki saatiin sit kuitenkin myös karkkia ja arpoja, joista voitettiin heti 15e ja käytiin hakemassa uusia arpoja ja niistäkin saatiin parikymppiä, joten käydään vaihtamassa ne vielä kerran uusiin arpoihin.

Lapsetkin saivat järkevän määrän lahjoja ja paketeista löytyi kaikille todella mieluisia juttuja. Aavan mielestä tuo Crybaby oli "maailman paras joululahja". Vissiin meni sitten nappiin. Tytöt saivat yhteiseksi LOL-talon sekä nukenrattaat ja mm. pari peliä, askartelujuttuja, kirjan, nukenvaatteita ja lol-nukkeja tavaroineen. Veeti sai puolestaan uuden pelihiiren, pari lahjakorttia, Legoja, palapelin ja Aku Ankan taskukirjoja ainakin.

Kaikki kolme saivat muuten tuon alemman kuvan alareunassa näkvyvän Squishmallows-pehmon. Viia oli tuota toivonut ja se oli jo hänelle pukilta toivottu. Veeti ja Aava ihastuivat samaiseen otukseen kun heidän serkullaan oli sellainen, joten pukki olikin hommannut heillekin sellaiset. Nuo ovat kyllä ehkä maailman pehmeimpiä otuksia! Kovasti ne ovat kainalossa kulkeneetkin koko joulun.

Lapset juustoiltapalalla

Joulupäivän iltapäivänä ajeltiin sitten yhdeksi yöksi anoppilaan, missä nähtiin sukulaisia ja tänään tultiinkin jo takaisin, että ehditään rauhassa viettää hieman aikaa kotonakin ennen töihin menoa maanantaina. Meillä kun ei ole miehen kanssa lomaa nyt välipäivinä ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan joulu oli oikein onnistunut, kuten yleensäkin ja oli kiva saada porukat tänne yökylään, kun ei ole tullut Pyhäjoellakaan käytyä herran vuosiin yökylässä äitini vuorotöiden vuoksi.  Lapset varmaan menevät sitten ensi viikolla pariksi yöksi sinne, kun äidillä sattuu olemaan pari vapaata viikolla. Saatiin viettää porukalla aikaa, nauttia joulun tunnelmasta, ruuasta sekä lahjoista. Mitäpä sitä voisi paljon muuta toivoa!

Kesän viimeinen telttaretki Raatejärvellä

Teimme heinä-elokuun vaihteessa tämän kesän viimeisen telttaretken lasten kanssa. Paikaksi valikoitui Peuran polun varrella oleva Raatejärvi, jonne ei ollut parkkipaikalta mikään kamalan pitkä kävelymatka. Tarkkaa matkaa en enää muista, mutta olisiko ollut muutamia kilometrejä suuntaansa. Kotona pakattiin ensimmäistä kertaa lapsillekin kannettavaa ja jokainen kantoi omat makuualustansa, makuupussinsa sekä vaihtovaatteet ja vesipullon. Me vanhemmat kannoimme sitten teltat, ruuat ja retkikeittimen omien tavaroiden lisäksi.

Kelit suosivat meitä ja lämmintä piisasi, joten takkejakaan ei tarvittu kävellessä eikä juurikaan kuin vasta myöhään illalla. Matkalla oli välillä melko kivikkoista maastoa ja sitten taas välissä kuljettiin pitkospuilla soiden läpi tai helpommassa metsämaastossa. Sopiva reitti tuollaisille alle kouluikäisillekin kulkea.

Paikka oli mukava, mutta tasaista alustaa teltalle sai hieman ensin etsiskellä. Meidän toinen teltta oli vanhemmillani lainassa, joten minä nukuin riippumatossa ja muu perhe ahtautui meidän isompaan kolmen hengen telttaan, joka on ihan sopiva neljällekin jos kolme neljästä on lapsia.

Mulla oli tietysti paras yöpaikka järven rannalla riippumatossa. Katosta ei ollut, koska ei oltu luvattu sadetta ollenkaan. Huomasin vaan aamulla, että tuossa heinä-elokuun vaihteeessa on yöt sen verran kosteita, että makuupussin pintaan kertyi kosteuskerros. Eli tarppi olisi saanut olla, mutta me ei olla sitä hankittu kun ei ole tietoa, että tuleeko riipparia minkä verran oikeasti käytettyä. Halusin kuitenkin kokeilla nukkua siinä toisen yön, koska ensimmäinen meni hieman heikosti.

Raatejärveltä löytyy ilmainen autiotupa yöpymistä varten sekä noin 60e/vrk hintaan käytössä oleva vuokratupa. Myös sauna löytyi ja se olikin auki kun oletimme sen kuuluvan vain vuokratupaan. Emme siis tajunneet käydä kokeilemassa ovea kun siinä roikkui munalukko, mutta illemmalla selvisi, että lukko ei ollut edes kiinni!

Meillähän kävi tosi surkea sattumus kun pääsimme perille, sillä Veetin puhelin tippui vuokratuvan terassin lautojen alle. Tietenkään meillä ei ollut mitään työkaluja mukana ja autiotuvasta kokeiltiin kaikki mitä löytyi, että olisi saatu aukaistua edes yhtä terassin laudan ruuvia ja näin puhelin pois sieltä alta. Meidän onneksi paikalle saapui toinenkin perhe ja heidän pojallaan sattui olemaan mukana monitoimityökalu, millä ruuvit saatiin auki ja puhelin pois. Seuraavaksi oli sitten heidän perheen vuoro kokea epäonnea. He nimittäin olivat vuokranneet sen vuokratuvan ja veivät kaikki tavarat valmiiksi tupaan ja laittoivat oven kiinni. No avaimet olivat sitten pöydällä! Seinässä olisi ollut koodillinen avainpiilo, mutta sen koodia ei mistään viikonloppuna saatu ja lopulta soitettiin paikalliseen K-markettiin, mistä avaimet oli noudettu. Lupasivat tuoda sieltä vara-avaimen sen jälkeen kun kauppa sulkeutuu, mutta mies lähti vastapalvelukseksi sitten käyttämään heidän perheen isää kaupalla avaimenhakureissulla! Kunnon epäonnen sarja, mutta onneksi kaikki lopulta kääntyi hyvin.

Meidän kahden perheen lisäksi paikalle saapui vielä kaksi naista telttailemaan ja istuskelimmekin porukalla iltaa nuotion ääressä kun meidän lapset oli saatu nukkumaan. Toisessa perheessä sattui olemaan pari pienempääkin lasta mukana, joten lapset saivat illaksi leikkiseuraa, eikä tarvinut vain meidän aikuisten kanssa hengailla.

 

Paikka oli kyllä nätti ja sellainen, että tuonne voisi mennä vaikka toistekin yöksi! Nyt ei pakattu uikkareita mukaan, mutta jos joskus mennään niin sitten kyllä pakataan ja saunotaankin. Ensin mietin, että aika kallis yö tuo 60e vuokratuvassa, mutta kun toiselta kantilta ajattelee, niin mistä saa "järvenrantamökin" tuohon hintaan?

 

Miesten lähtiessä avaimenhaku puuhiin, päästiin me kaikki naiset sitten töihin kun huomasimme, että polttopuita pitäisi tehdä saunaa ja nuotiota varten. Korona-aikana varmasti puiden kulutus on ollut niin suurta, että tarkoituksella on jätetty puut rangoiksi, jotta niiden eteen joutuisi tekemään vähän töitä eikä niitä poltettaisi niin paljon turhaan. Ja kyllähän tuossa hiki tuli sahatessa isoja koivurankoja. Onneksi sain jättää kirveshommat muille, koska olen siinä todella surkea!

Mun tekisi mieli itse kokeilla, että millaisilla lämpöasteilla tarkenen vielä nukkua teltassa tuolla mun retkipeitolla sekä kunnon ilmapatjalla tai vaikka kahdella päällekäin. Ehkä pitäisi pystyttää sitten teltta omalle takapihalle ja kokeilla siellä nukkumista :)

Yö meni ihan hyvin sekä teltassa, että riippumatossa. Lapsetkaan eivät heränneet ennen sianpieremää eikä kuulemma kylmäkään ollut ollut. En muista kirjoitinko täällä koskaan, kun ostin keväällä itselleni Cumuluksen untuvaquiltin eli sellaisen ns. retkipeiton, jossa ei ole vetoketjua ollenkaan. Hyvin pystyi nukkumaan tuolla myös riippumatossa ilman, että tuli kylmä. Riippumatto on vain hieman hankala kun haluaisin nukkua kyljelläni ja heti jos joku osa vartalosta menee makuualustan yli, tuntuu se kylmältä. Nyt viikonloppuna kävimme Suomen ladun järjestämässä "Rakastu retkeilyyn"-tapahtumassa ja siellä pääsin testaamaan riippumattoa, jossa oli underquilt eli vähän kuin makuupussi, joka levitetään riippumaton alle estämään maasta hohkaavaa kylmää nousemasta matossa nukkujaan. Ja olihan eri lämmin köllötellä ilman mitään patjaa eli jos riipparissa haluaisi nukkua, olisi tuo todella hyvä lisävaruste!

En oikein osaa päättää, olisiko telttanukkuminen vai riippari mulle mielekkäämpää. Ehkä pitäisi päästä nukkumaan riippariin ton alapeiton kanssa (vai mikähän toi underquilt on virallisesti suomeksi), että voisi kokeilla miten paljon helpompaa nukkuminen on ilman retkipatjaa, joka riipparissa tahtoo koko ajan valua tai olla väärässä kohtaan. Riippumaton parhaita puolia ovat ehdottomasti maisemat, mutta teltassa nukkumisessa taas saa parhaan asennon kun voi nukkua mahaltaan!

Oletteko te retkeilleet normaalia enemmän nyt koronan aikana? Ihan siis vaikka vain pieniä päiväretkiä :)