Jouluisia kuvia

Hups, niin se vain hujahti joulukuu ihan huomaamatta. Kuten teki viime vuonnakin. Hienosti aina suunnittelen, että blogi olisi aktiivinen joulun alla ja jakaisin kaikkea ihanaa joulutunnelmaa teille. Todellisuushan on kuitenkin se, että perhe, jouluvalmistelut ja tilaustyöt sekä tänä vuonna myös opinnot veivät aikaa ja muulle sitä ei oikein jäänytkään. Ehkä sitten ensi vuonna :)

Tänä vuonna(kaan) ei lähetetty joulukortteja, mutta napsittiin kuitenkin tyttöjen kanssa parit joulukuvat tuossa viime viikolla. Ollaan sitten laitettu näitä esim whatsapin kautta sukulaisille tai ihan Facebookiin, mistä tutut ovat voineet käydä lukemassa jouluterveiset. Lisäksi näistä on jäänyt kiva muisto joka joululta.

Muutamia kuvia meillä on joskus tulostettu joulukorttien väliin ja ollaan jätetty itselle ylimääräiset. Olen ruukannut ne laittaa sitten joulun ajaksi jääkaapin oveen. Pitäisi vielä tulostaa loputkin, sillä joka joulu on taidettu ottaa joku kuva siitän lähtien kun Veeti on syntynyt. Paitsi sinä vuonna kun Viia syntyi. Silloin oli niin hässäkkää, että kuvatkin jäi ottamatta :)

Tänä vuonna suoritimme kuvaussession viime tipassa tuossa meidän etuterassilla. Nyt hieman harmittaa, että kuvat jäivät tosi sumeiksi. Varsinkin jos katsoo läheltä. Hieman epäilin, että saatiinko yhtään julkaisukelpoista kuvaa tytöistä yhdessä, mutta kyllähän näistä muutamia ihania löytyi! Helpompi on kuitenkin kuvata kumpikin erikseen kun on vähemmän liikkuvia osia.

Ehkä ensi vuonna otan kerrankin joulukuvat jo hyvissä ajoin suunnitelman kanssa eikä niin, että viime tipassa vikana viikonloppuna vuoden hämärimpänä  päivänä kannan rojut terassille ja näpsin kuvat.

Näiden jouluisten kuvien myötä haluan toivottaa teille kaikille ihanille blogini lukijoille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2020!

Voihan vauva!

Ystäväpiiriin on syntynyt tässä noin kuukauden sisällä kaksi ihanaa vauvaa. Toinen todella vaalea poika ja toinen lähes mustatukkainen tyttö. Lupasin kummallekin äidille ottaa kameran mukaan, kun menin uusia tulokkaita katsomaan ja otettiin muutamia vauvakuvia muistoiksi ensimmäisistä viikoista.

Tämä suloinen pieni poika oli kolmen viikon ikäinen kuvaushetkellä ja otettiinkin light box mukaan pariin kuvaan :) Itseä hieman harmittaa, kun jalusta unohtui kotiin ja kuvauspaikka olikin aika hämärä niin kuvista en saanut niin hyviä kuin olisin halunnut!

 

Tämä on jotenkin minusta niin kaunis kuva! <3

Tämä tummatukka puolestaan oli vain viikon ikäinen kun otetiin kuvia. Paikoillaan pysyvä ja nukkuva kohde on huomattavasti helpompi kuvattava kuin tuo oma, tänään jo yksivuotias (!) ikiliikkuja! Ei paikoillaan hetkeäkään...

Minusta tuo vauvojen "pyllyn pönötys"-asento on vain niin suloinen! Viia nukkuu vieläkin noin.

Ja pienet varpaat, voiko olla suloisempaa? 

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
“No nyt se on elämässä.”

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: “Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,  

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: “No ihmeitä kyllä.”  

 Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”,
isäs naurahti ja keksi:
“Sen varpaat on puolukan raakileet.”
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.  

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.  

-Kaarina Helakisa / Iltalaulu Riikalle

Näitä katsellessa melkein tulee vauvakuume, mutta onneksi tuo pienin kitisijä ja joka paikan maan tasalle repivät ikiliikkuja palauttaa hyvin maantasalle :)

9kk kuulumiset ja vauvan juhlalook

Pieni sirpula täytti tänään kokonaiset 9kk! Enää kolme kuukautta meillä on talossa vauva ja sen jälkeen siirrytäänkin jo taaperoaikaan. Kohta saa siis alkaa miettiä neidin yksvee juhlia :D

Neuvola on seuraavan kerran vasta kymmenen kuukauden iässä, joten uusia mittoja tulee seuraavan kerran parin kuukauden päästä. Sekin on isäneuvola, johon äidillä ei taida olla asiaa, nyyh.

Tämä yhdeksän kuukautta on aika söpö ikä. Vauva ei ole enää kovin vauva vaan liikkuu jo kovasti ja selvästi oma luonne tulee koko ajan vaan enemmän esiin. Nyt yhdeksän kuukauden iässä Viia konttaa jo kovaa kyytiä, kävelee tukea vasten ja osaa kävellä esimerkiksi työntäen tuolia ja taaperokärryä. On alkanut pikkuhiljaa seisoa itse, ilman tukea, semmoisia viiden sekunnin pätkiä. Instagramin puolelle laitoinkin jo videon seisomisharjoituksista. Ilmiselvästi itse innostuu siitä, että pysyykin pystyssä ilman tukea ja toistaa koko ajan sitä seisomista, vaikka välissä pyllähtäisi maahan.

Viia on ehdottomasti kovin menijä meidän lapsista ja hurjapäisin myös. Veeti ei tainnut koskaan kiivetä edes syöttiksestä pois eikä muutenkaan ollut mikään hurjapää. Niin kuin ei ole vieläkään. Viia puolestaan nyt jo kovasti yrittää kiivetä joka paikkaan. Viikonloppuna Viia löytyi Aavan huoneesta ja oli kiivennyt kiikkutuoliin ja istui siinä vielä väärin päin, jalat tuolta pinnojen välistä. Ystävän luona maanantaina kiipesi televisiotason laatikkoon ja meillä yritti eilen samaa. Tänään löysin Viian dvd-laatikosta, kun selkäni käänsin ja lämmitin lapsille ruuan.

Aiemmin päivällä puolestaan yritti kiivetä kuivausrumpuun!

Selvästi siis kovempi menijä kuin nuo toiset. Tällä hetkellä kuuminta hottia on purkaa tavaroita laatikoista. Miehen piti käydä jo kahteen telkkaritason laatikkoon hakemassa lapsilukot, kun ei oikein arvostanut sitä, että Viia kävi levittämässä kaikki pleikkaripelit ja ohjaimet aina pitkin asuntoa. Viia osaa myös suuttua siitä, jos kielletty tavara viedään välistä tai jos isommat menevät kahdestaan huoneeseen ja jättävät pienimmän ulkopuolelle. Siitä seuraa valtava huuto.

 Ruokailun suhteen on myös edistytty ja ruokaa on alkanut pieniä määriä menemään mahaan asti. Tällä hetkellä ihan ykkösherkku tuntuu olevan päärynä, jonka Viia voisi syödä kerralla kokonaan ja syökin useimmiten. Lisäksi parsakaali ja bataatti uppoavat hyvin. Makaroonit maistuvat edelleen ja eilen söi hyvällä ruokahalulla jauhelihaakin. Puuro maistuu vieläkin hyvin ja mielellään itse syötynä eli jähmetettyinä nopposina tarjottimelta.

Soseista hedelmäsoseet ovat ainoita, joita saa syöttää lusikalla. Itse tehdyt, eivätkä kaupan "suolaiset" soseet uppoa, vaan ne hyvin rivakasti pulahtavat suusta ulos. Kätevää olisi kuitenkin jos jossain reissussa voisi syöttää ruokaa, eikä kaikkia tarvisi syödä aina itse ja omin käsin :)

Keksit  maistuvat ja leipä myös. Nytkin tein pieniä munakkaita viialle ja samalla noita keksejä taas pellillisen. Bataattia olen myös alkanut pilkkoa sopiviksi tikuiksi raakana pakasteeseen, nin sieltä on nopea sitten paistaa tai höyryttää pikkumäärä kerrallaan.

Päiväunet menevät edelleen samalla kaavalla eli kahdet unet, joiden  kesto 40min-1h20min. Useimmiten toiset ovat lyhyet ja toiset pidemmät. Viimeiset unet loppuvat jo kahden maissa ja loppuilta menee ilman unia. Yöunille mennään kasilta ja aamulla herätään seiskan ja kasin välillä. Yösyöttöjä on edelleen liikaa, jos minulta kysytään. Eka unipätkä on pisin, nelisen tuntia ja sen jälkeen ainakin minusta tuntuu, että Viia syö koko ajan. Tuo neljän tunnin pätkä kun ajoittuu aikaan, jolloin itse en ole vielä nukkumassa. Varsinkin aamuyöstä tuntuu, että ei ole ehtinyt syötön jälkeen kunnolla edes nukahtaa, kun toinen jo kitisee nälkäänsä. Ja kun selvästi Viia syö tehokkaasti myös yöllä, eikä se ole semmoista, että hengailisi vain tissi suussa. Ilmeisesti tuo yömaito on vielä hyvinkin tarpeellinen, vaikka olisikin luksusta nukkua joskus vaikka edes yksi yö kokonaan tai vaikka yhdellä tai edes kahdella syötöllä!

Toistaiseksi se ei kuitenkaan taida olla mahdollista, koska Viia ei varmasti yöllä huolisi mitään mukia josta maitoa annettaisiin. Päivisinkään ei ole mitenkään innokas juomaan mistään mukeista. Kiinteiden mukaan ottaminen ei siis ole parantanut yhtään öitä, vaikka neuvolasta aina niin väittävät :) Illalla saattaa mennä puuroa satsi ja lisäksi muuta ruokaa tai sitten syö illalla vain maitoa ja silti herätykset tulevat samaan aikaan ja niitä on yhtä paljon. Olenkin miettinyt, että onko mun missään vaiheessa mahdollista poistua kotoa yöksi niin kauan kuin Viia herää yöllä syömään, kun ei kerta sitä pulloa huoli. Onko muiden vauvat suostunut juomaan yöllä maitoa vaikka mukista niin, että jatkavat sitten unia ihan nätisti?

Viia kasvoi pitkään niin hitaasti, että tuntui siltä kuin samat vaatteet olisivat olleet ikuisuuden käytössä ilman, että jäivät pieniksi. Nyt olen sitten saanut alkaa laittamaan semmoisia vaatteita pois, jotka on otettu käyttään varmaan ensimmäisten kuukausien aikana! Lähinnä siis housuja on ollut vieläkin samoja, silloin  resorit käännettynä ja nyt suorana. Olen ostanut ja tehnyt Viialle nyt koon 74cm vaatetta ja leggarit tein koolla 62cm ja lisäsin vain pituutta ja hyvät olivat :)

Kuvissa näkyvät leggarit ja body on tehty parin viikon päästä vietettäviin häihin, mutta mietin vielä, että voinko yhdistää tuon meidän oman pompin tyllihameen näihin vai riiteleekö väri pahasti. Kaverilta saisin lainaan mustan kyllä, jos tuntuu, että tämä ei käy. Tein siis bodyn ja leggarit alun perin sitä mustaa ajatellen, mutta tilasinkin välissä Viialle oman hameen.

Bodyssa on edessä ihanat kultaiset sulat, jotka sain kaverilta maksuksi matkasängyn lainasta :) Hän on siis leikannut ne Silhouette Portrait-koneella, jota olen pikkuhiljaa alkanut itsellenikin haluamaan! Kankaat ovat Noshin trikoita, jotka ovat juuri sopivan ohkaisia ja pehmeitä vauvan vaatteisiin. Sieltä löytyi myös täydellinen puuteri-sävy, jota en mistään muualta ole löytänyt.

Juhliin pannaksi tulee valkoinen ruusukepanta, ei suinkaan tämä mustavalkoinen, joka on tämän aamun pikasurautus. Oli pakko päästä testaamaan, miltä tämmöinen iso rusettipanta näyttäisi. Tosi hauska tästä tuli, vaikka kangasta oli niin vähän, että rusetti oli tosi vaikea saada solmittua :)

Kangas on trikoota, mutta voisin tehdä näitä ohuesta puuvillasta lisää, kun Viia antaa näiden jopa olla päässä! Alla oleva on sitten puuvillainen versio ja vähän pidempi, jotta solmiminen olisi helpompaa.
Tuossa näkyy myös bodyn kuviot paremmin! Leggareiden lahkeessa on myös minisulka, mutta se ei kuvissa nyt näy. Kaavana bodyssa on OB:n Bert nappilistabody koossa 74cm.

Vauvan joulukuvausvinkkejä amatööriltä amatööreille!

Käytettiin eilen Viian kanssa hyväksi se hetki, kun oltiin kahdestaan kotona ja otettiin muutamia (lue kymmeniä) joulukuvia. En ole koskaan teettänyt lasten kuvasta joulukorttia, koska tykkään askarrella kortit itse. Sukulaisille ja kummeille ollaan kuitenkin laitettu kortin väliin sitten tonttukuvia lapsista. Saa nähdä, että laitetaanko tänä vuonna vain Viian kuva. Näen nimittäin jo sieluni silmin, että minkä näköisiä kuvia tulee, kun kaikki kolme pitäisi saada näyttämään kuvassa jotenkinkaan normaalilta! Isänpäiväkortin kuvassa oli jo ihan tarpeeksi haastetta ja siihen pitäisi sitten lisätä tonttulakit sun muu rekvisiitta...

Kun on kyseessä liikkumaton vauva, on kuvaus vielä toistaiseksi huomattavasti yksinkertaisempaa. Kokosin tähän postaukseen muutaman vinkin vauvan joulukuvien ottamiseen, mutta muistakaa, että olen ihan amatööri näissä asioissa! Kameran säätöihin ja putkiin en puutu, koska olen onneton itsekin niiden kanssa, enkä halua opettaa teitä väärin omilla tavoillani. Näin pimeän aikaan tykkään kuitenkin itse kuvata f1.8/45mm putkella, koska se on paljon valovoimaisempi kuin tuo meidän zoomiputki. Sillä saa myös ihania lähikuvia, joista itse tykkään todella paljon!

Meillä on aika vähän näkyvissä valkoista seinää, jonka edessä ei olisi huonekaluja. En jaksanut liikuttaa kalusteita pois edestä, joten virittelin viltin lipaston eteen, jotta sain tasaisen taustan.

Rekvisiitta voi olla ihan mitä vain haluat kuvissa näkyvän. Mulla se oli tällä kertaa pallovalot, pari joulupalloa sekä tietenkin tonttulakki! Kamppeet valmiiksi ja sitten vain räpsimään.

- Ota kuvat mahdollisimman valoisaan aikaan, äläkä iltahämärässä, ellet tarkoituksella halua hämäriä kuvia.

- Valitse ajankohta, jolloin lapsi on kylläinen ja virkeä. Juuri ennen päikkäreitä ei ole paras mahdollinen ajankohta.

- Laita tarvikkeet ja kuvauspaikka valmiiksi ja ota muutama testikuva ennen kuin alat ottamaan varsinaisia kuvia. Näin saat kameran säädöt kohdilleen ennen varsinaisia kuvauksia ja ehdit saada niitä kunnon kuviakin ennen kuin lapsi hermostuu kuvaamiseen

- Ota kuvat sellaisessa paikassa, että taustalla ei näy kamalaa määrää rojua tai että se ei muutenkaan ole levottoman näköinen

- Ota mieluummin enemmän kuin vähemmän kuvia. Saat suuremmalla todennäköisyydellä edes yhden onnistuneen :)

- Käsittele kuvia edes vähän. Jo pelkästään valkotasapainon säätäminen ja valotuksen korjaus saavat ihmeitä aikaan ja siihen menee se minuutti per kuva. Itse käytän ilmaista Photoscape-ohjelmaa, jolla saa tosi kätevästi nämä kaksi säädettyä. Alla esimerkki siitä, mitä alle minuutin käsittelyllä saa aikaiseksi.

Käsittelemätön kuva on aika harmaa ja pimeä.

Valkotasapainon sekä valotuksen säädöllä näyttää jo huomattavasti paremmalta!

- Rajaa kuva, jos  taustalle jäi näkymään jotain ei-toivottua, kuten tässä alla olevassa kuvassa näkyy ikävästi lipastoa tuolla vasemmassa reunassa.

- Itse vältän salaman käyttöä ja pyrin saamaan kameran asetuksilla sopivan valon kuviin. Salamalla otetut kuvat ovat kamalia, jos salamaa ei osaa käyttää oikein,

- Lopuksi yritä päättää, että mikä kaikista kuvista olisi sopivaa matskua esim joulukorttiin. Tämä on ehkä haastavin tehtävä. Toinen vaihtoehto on se, että yksikään kuva ei kuitenkaan onnistunut ja joudut aloittamaan kaiken alusta :)

- Kun kuvaat lähikuvia, kohdista tarkennus silmiin.

Tämmöisiä vinkkejä tuli itsellä näin äkkiseltään mieleen tämmöisen amatöörikuvaajan näkökulmasta. Itseä kiinnostaisi se, että kun näin hämärillä ilmoilla ei oikein voi ottaa liikkuvista lapsista kuvia kovin pitkällä valotusajalla, niin miten niistä kuvista saa mitenkään hyviä ja valoisia? Mulla on kamerassa vaan tuo kameran oma salama ja sillä ei kyllä ainakaan saa siedettäviä kuvia! Canonissa on lisäsalama, mutta sitä en osaa käyttää. Olisiko antaa vinkkejä salaman käyttöön ihmiskuvauksessa tai vaikkapa jotain nettisivuja, joissa olisi vinkkejä!

Kiinnostaisi myös se, että miten saisi tuollaisia kuvia, missä lapsi on pimeällä esimerkiksi jouluvalojen kanssa. Millaisilla asetuksilla semmoiset kuvat tulisi ottaa? Tarkoitan siis tuota alla olevaa kuvaa, joka on lainattu Pinterestistä.

Tuliko tässä teille mitään uutta vai oletteko siellä ruudun takana kaikki niin kokeneita kuvaajia, että nämä amatöörin vinkit vain naurattavat :)

Jos teillä on blogeissa itse otettuja (tai vaikka kuvaajan ottamia) jouluisia kuvia lapsista, niin laittakaahan linkkiä tulemaan, niin kävisin mielelläni katsomassa :)

Ps. Tonttulakkeja ehtii vielä tilata joulua varten!