Paras treeni on tehty treeni

Kaupallinen yhteistyö Indieplace & Kuntokeskus Liikku

Tekiskö sunkin mieli aloittaa kelien viiletessä kuntosaliharrastus, mutta koko ajatus jotenkin ahdistaa? Päässä vilisevät ajatukset: "Oonko liian iso sinne? Onko mulla oikeanlaiset vaatteet? Mitä, jos kaikki nauraa, kun en osaa tehdä mitään ja palloilen siellä tyhmän näköisenä? Kaikki muut ovat varmasti tosi timmejä ja itse olen ainut, kenellä mahamakkara pömpöttää housun vyötärön päällä ja treenivaatteet ovat olleet muodissa joskus ysärillä.

Ei hätää, et ole ainut jännityksesi ja epävarmuutesi kanssa. Nuo ovat tuttuja ajatuksia ainakin itselle silloin, kun menin vuosien tauon jälkeen ensimmäistä kertaa uudelle kuntosalille. Jännitti ja melkein pelotti ja siirsin menoa pitkään vaikka millä tekosyyllä. Mietin, että uskaltaako sinne täysiä treenaavien, kerrostalon kokoisten miesten joukkoon tällainen aloittelija mennä. Edelleen, vaikka salivuosia onkin takana jonkin verran, niin pidemmän tauon jälkeen se eka kerta on vaikein. Varsinkin, jos kyseessä on outo paikka. Tuttuun ja turvalliseen on kuitenkin pienempi kynnys mennä tauonkin jälkeen. Itsekin kävin nyt ensimmäistä kertaa moneen vuoteen uudella kuntosalilla eli Kuntokeskus Liikussa, joka perustettiin Ylivieskaan noin vuosi sitten. Ja kyllä, muakin jännitti uusi paikka!

Kuntokeskus Liikussa on mahdollista käydä tutustumassa ilmaiseksi maanantaista keskiviikkoon 16.-19.00. ja suosittelenkin menemään ensin tutustumaan paikkaan ammattilaisen avulla! Silloin ei tarvitse yksin seikkailla salilla ja miettiä, että mistä mitäkin löytyy. Asiantuntijan opastuksella voit käydä myös laitteita läpi, ja maksusta saat Liikusta myös henkilökohtaisen valmentajan, joka auttaa sinua alkuun saliurallasi. Mikäli valmentajan palkkaus ei sovi kukkarollesi, voit ostaa myös pelkän sinulle suunnitellun ohjelman, niin pääset alkuun. Ohjaajan kanssa rennosti jutellessa pahin jännitys katoaa ja voitkin keskittyä sitten jo treenaamiseen.

Liikussa on seinillä hauskoja kuvateksejä tsemppaamassa!

Jokainen salikerta sen ensimmäisen kerran jälkeen tuntuu aina vain helpommalta. Pian huomaat, että ketään ei oikeasti kiinnosta sinun mahamakkarasi tai kulahtanut t-paita. Salille mennään tekemään omaa ohjelmaa, ei miettimään toisten suorituksia. Ne kerrostalon kokoiset, ärjyvät kaapitkin paljastuvat ihan tavallisiksi ihmisiksi, jotka vuosien kokemuksella usein vielä mielellään neuvovat, jos et osaa käyttää jotain laitetta ja ohjaaja ei juuri sillä hetkellä ole paikalla. Kaiken lisäksi Liikun jäsenistä jopa 50% on naisia, joten ei tarvitse pelätä treenaavansa pelkästään miesten kanssa!

Liikku on täysin suomalainen kuntokeskusketju, jolla on toimipisteitä jo 24 ja syksyn aikana on tulossa vielä lisää!  Edes vuorotyö ei estä sinua treenaamasta, sillä Liikkuun pääset joka päivä klo 5.00-23.00. välisenä aikana ovikortilla. Ruuhkaisin aika on varmasti arki-iltoina, joten jos haluat aluksi treenata hieman pienemmällä yleisöllä, suosittelen viikonloppuaamun treenejä :)

Liikun ensivaikutelma itselle oli tilava ja raikas. Laitteiden välille on jätetty reilusti tilaa, jotta salilla liikkuessa ei tarvitse pelätä kenenkään kolauttavan sua laitteella päähän. Myös ilmastointi oli hyvä ja se on aina positiivista! Liikku oli myös aika nykyaikainen, sillä esimerkiksi pukukopit toimivat sillä samalla ovikortilla, millä tullaan sisälle. Mukavia yksityiskohtia salilla ovat tsemppaavat lauseet, mitä löytyy niin seinistä kuin pukukaappien sisältä. Tosin itsellä teki kamalasti mieli aukoa kaikki salin pukukoppien ovet, että olisin nähnyt mitä kaikkia tekstejä siellä on... Onko kenellekään mulle Liikussa käyneelle tullut samanlaista mielihalua vai olenko yksin hieman tärähtänyt!?! Viihtyvyyttä lisäävät myös pirteä väri seinissä sekä metsätapetit ja aidot koivut, joita löytyy ympäri salia. Hyvällä mielikuvituksella varustetut voivat kuvitella tekevänsä treeniä ulkona.

Itsellä on tavoitteena saada joskus vedettyä leuka ilman kuminauhaa ja ajattelin, että nyt kun olen taas saanut salikärpäsen puraiseman, voisin yrittää päästäkin tuohon tavoitteeseen. Saliohjelmassani, kun on noita leuanvetoja ja aiemmin tällä ohjelmalla tehdessäni sain lyhyessä ajassa nostettua toistojen määrää melko nopealla tahdilla kuminauhankin kanssa. Ehkä joku päivä vedän sen yhden leuan ilman kuminauhaa!

Kokosin myös teille pienen bucket listin, missä on teille tavoitteita saavutettavaksi Liikku-saleilla!

- Kaiva kaapista salivaatteet ja tee se ensimmäinen treeni (kun tämä on tehty, olet jo hyvässä vauhdissa!)

- Leuanveto ilman kuminauhaa ( jos jaksat jo vetää leukoja ilman avustusta, yritä tuplata määrä!

- 2 minuutin lankutus

- sadepäivänä 30min crosstrainer/juoksumattotreeni

- tee salitreenin jälkeen vielä kolme eri vatsalihasliikettä, 30x/liike

- käy salilla vähintään kerran viikossa, näin pääset alkuun
- kokeile uusi laite, jota et ole ennen testannut

Liikku kuntokeskuksiin pääsevät treenaamaan kaikki yli 13-vuotiaat, joten Liikku on hyvä paikka ottaa vaikka se treenaamisesta kiinnostunut teini-ikäinen mukaan. Itse koin Liikun konseptin hyvänä ja hinta-laatusuhteeltaan oikein toimivana. Pienenä miinuksena koin sen, että Liikussa ei ole lapsiparkkia. Toisaalta Liikussa on ajateltu asia niin, että se treenaaminen on vanhemman omaa aikaa, johon pitää voida keskittyä ilman, että lapset ovat mukana ja vaativat välillä huomiota. Meillä mies on paljon reissussa, joten sen vuoksi lapsiparkki on ollut kätevä. Toisaalta taas miehelläkin puhaltavat töissä uudet kuviot, joten jatkossa en ehkä tarvitsisi edes lapsiparkkia.

Mikäli reissaat paljon ja reissupaikkakunnilta löytyy Liikku-kuntokeskuksia, voit laajentaa pienestä lisämaksusta omaa ovikorttiasi toimimaan myös muilla ketjun saleilla niin pääset tavallaan tuttuun ympäristöön treenaamaan myös vieraissa kaupungeissa.

Tämä erään pukukopin sisältä paljastuva lause sen hyvin sanookin: "Tämä on sinun aikaasi". Silloin ei tarvitse huolehtia lapsista vaan saa keskittyä 100%:a itseensä ja treeniin. Ja nyt parin salikerran jälkeen vakuutuin taas siitä, miten kivaa salilla käynti on, kunhan sinne saa vain raahattua itsensä sen ensimmäisen kerran! Jos omassa kaupungissasi on Liikku, käyhän ihmeessä testaamassa ja tutustumassa tuolla ilmaisellä käynnillä, että olisiko Liikku myös sinun salisi :)

Inbody-mittauksen tuloksia

Kuntokuuria on takana nyt kolmisen kuukautta ja ajattelin tulla kertomaan teillekin, että miten sillä saralla menee. Ehkä olette ajatelleet, että täällä on jo luovutettu, kun mitään tuloksia en täällä ole hetkeen julkaissut :) Mutta ei, täällä mennään edelleen lujalla motivaatiolla eteenpäin. Rasvan poltto takkuaa totaalisesti tuosta mahan seudulta (ja muualtakin), sillä sentit eivätkä kilot meinaa tippua sitten millään. Olen saanut parissa kuukaudessa karistettua ehkä yhden kilon pois alkukilojen jälkeen, eikä mittanauhakaan näytä mitään huomattavasti pienempiä lukemia. Epäilen syynä tähän rasvan itsepintaiseen pysymiseen keskivartalossa tuota imetystä. Tai sitten mun kroppa ei vaan toimi niin kuin pitäisi. Tällä liikkumisella pitäisi näkyä painossa ja mitoissakin jo jotain, mutta ei niin ei!

Ennen olisin latistunut tuosta kilojen junnaamisesta ja lyönyt hanskat tiskiin. Nyt olen kuitenkin sinnikkäästi jatkanut ja ajatellut, että kasvatan sitten lihasta tuonne läskin alle. Jospa se rasva sulaisi siitä päältä sitten kun imetys tässä kesän aikana mahdollisesti loppuu. Olen päässyt siihen pisteeseen, että liikun ihan liikunnan ilosta, vaikka tulokset eivät näkyisikään peilistä. Huomaan voiman kasvaneen, joten kyllä siellä kropassa onneksi on jotain tapahtunut. Oikeasti mun piti tulla kirjoittamaan teille meidän vaellusreissusta, mutta olin niin innoissani mun inbody-mittauksesta, että kirjoitinkin siitä ensin!

Mun salilla Fysiomotionilla   on nyt heinäkuun ajan inbodymittaus-tarjous, joten tartuin siihen ja kävin katsomassa, miltä se kehon koostumus näyttää.  Meillä on tuolta samaiselta salilta joskus käynyt tyypit töissä tekemässä noita mittauksia, mutta en ole koskaan kehdannut mennä mittaukseen. Hassua tuokin, että oikeasti en ole voinut mennä mittaukseen, koska oma rasvan määrä on hävettänyt! Vaikka en varmasti ole isoin ihminen, joka tuon mittauksen on käynyt ottamassa. Nyt kuitenkin rohkaistuin, sillä halusin nähdä, että onko salitreeni tuottanut jotain tulosta, vaikka paino ei tipukkaan ja mahamakkarat sen kun hengaavat mukana itsepintaisesti. Olin todella positiivisesti yllättynyt saamistani tuloksista! Kaikki muut arvot olivat normaalit, paitsi vyötärön ja lantion suhde, mikä ei yllättänyt, koska navanympärys on sama kuin lantion :D Mittaaja selitti mitä eri arvot tarkoittivat ja sanoi, että kaikki näyttävät oikein hyvältä. Jes, hyvä minä!

Se mikä yllätti oli lihasmassan osuus, joka oli 28,6 kun viitearvo on 23,8-29,1 eli omani on tuolla ihan yläpäässä! En kuitaan ole ennen tämän vuoden huhtikuuta käynyt moneen vuoteen salilla tai harrastanut mitään sen kummempaa voimailua. Kolmessa kuukaudessa olen saanut siis hyvin lihasta kasaan. Ensimmäiset kuukaudet treenasin pt:ni Suvin treeniohjelmalla, mutta nyt kesän ajan teen kolmijakoista voimankasvatusohjelmaa. Syksyllä varmaan palaan sitten kaksijakoiseen ohjelmaan, koska töiden takia aikaa on vähemmän.

Pyrin syömään Suvin ruokavalion mukaisesti, mutta välillä löysemmin ottaen. Itselleni sopii tämä kohtuus kaikessa ja pienen herkuttelun sallimana jaksan pysyä sitten muutoin kunnon ruokavaliossa. Testasin välillä lisätä ruuan määrää ja välillä vähentää, mutta millään näillä ei ollut mitään muutoksia painoon, joten ehkä se vika on sitten siinä imetyksessä.

Kropan voima oli myös jakautunut erittäin tasaisesti ja mun jalat sekä kädet ovat saman vahvuisia. Toinen puoli ei siis ole heikompi kuin toinen, vaikka näin voisi kuvitella. Itse huomaan voiman kasvamisen erityisesti jaloista sekä hauiksista, koska niihin on tullut lihaksia! Hieman vaikea oli kuvata, mutta mulle on tullut hauislihas! Kuvassa lihas ei oikein erotu, mutta kyllä se siellä läskin alla on :D

Laitoin pt:lle kuvan tänään tuloksista ja hänkin oli sitä mieltä, että tulokset olivat tosi hyvät ja olen treenannut oikein kun lihasmassa oli noin hyvä. Periaatteessa ei olisi tarve enää dieetata vaan kasvattaa lihasmassaa, mutta kyllä tuo röllykkä pitää saada pois! Tämä inbody-mittauksen tulos toi vain lisää motivaatiota jatkaa tällä tiellä ja säilyttää liikunta arjessa mukana. Puolen vuoden päästä suunnilleen käyn sitten uudelleen mittaamassa niin näen taas kehityksen. Jospa sitten olisi saatu painostakin jotain pois sekä senteistä!

Uudet, ihanat Husky Banana treenipökät <3

Mietin, että laitanko tähän ollenkaan kehityskuvia, koska tuo muutos varsinkaan keskivartalossa ei ole mikään päätä huimaava. Moni olisi tänä aikana tiputtanut varmaan kymmenen kiloa ja se jo näkyisi, toisin kuin mulla. Mutta laitanpa silti, koska on näissä jotain pientä tapahtunut. Paljon on vielä tekemistä, että tuon vartalonseudun saa kuosiin, mutta se sitten aikanaan kun imetys loppuu. Suurin muutos on ehkä siinä, että tuo maha ei roiku noin pahasti tässä vasemmanpuoleisessa kuvassa!

heinäkuu 2016

huhtikuu 2016

Edessä-kuvassa ei minusta ihan kamalasti ole muutosta, maha ei vain tässäkään roiku niin pahasti. Kolmessa kuukaudessa olen saanut painoa ja senttejä pois seuraavasti:

Paino -4,9kg

Napa -6cm

Lantio -4cm

Reisi -3cm 

Rinnanalunen -6cm

Nyt kun tätä projektia on takana jo kolmisen kuukautta, uskon liikunnan tulleen jäädäkseen mun elämään. Ainakin kovasti toivon niin! Koska jos se ei ois, niin kai olisin luovuttanut kaiken suhteen jo paljon aiemmin kun tuloksia ei ole tullut niin paljoa mitä olin ajatellut. Fiksuintahan on oppia ajattelemaan niin, että kaikki liikunta on hyväksi, tiputti se painoa tai ei. Enää ei ole tarvinnut myöskään kamalasti painia sen kanssa, että lähteekö liikkumaan vai ei. Enemmän olen odottanut, että milloin on salipäivä ja nyt kun on tullut peräkkäin pari vajaata viikkoa treenien osalta, niin on ahdistanut vähäsen, kun se hyvä olo on jäänyt siltä saralta saavuttamatta. Salilla on mahtava tunne, kun saa lisätä painoja tai kun jaksaa juosta vähän pidemmälle tai nopeampaa kuin edellisellä kerralla. Ei ole tarvinnut keksiä tekosyitä siihen, miksi ei voi mennä liikkumaan.

Ja tiedättekö! Musta tuntuu paljon laihemmalta ja lihaksikkaammalta, vaikka en oikeasti vielä kamalan paljoa pienempi ole kuin ennenkään. Hassua. Liikunta; se on parasta just nyt!

Onko siellä ruudun takana muita painon pudottajia tai kunnon kasvattajia? Miten on sujunut?

Miten terveellinen elämä on sujunut?

Alkuviikosta tuli täyteen viisi viikkoa siitä, kun kerroin täällä blogin puolella aloittaneeni elämäntaparemontin. Nyt ajattelin hieman kertoa omia fiiliksiä ja tietenkin tuloksia tuolta viiden viikon ajalta. Ensimmäisenä täytyy sanoa, että tuntuu edelleenkin tosi hyvältä, eikä motivaatio ole vieläkään kadonnut mihinkään! Se on varmaan se tärkein juttu, jos meinaa pysyvästi saada muutettua elämäntapoja. Viiden viikon ajan olen saanut tehtyä liikunnasta rutiinia arkeen ja sen myötä tekosyyt ovat kadonneet. Ennen sitä aikaa liikunnalle ei muka löytynyt, mutta nyt kun Viiakin pärjää ilman minua, niin pystyn helposti yhdistämään lapsiperhe-elämän ja liikunnan. Kyllä sen tunnin pari kertaa viikossa jostain välistä repii, jos seurauksena on parempi jaksaminen arjessa.

Pt:ni Suvi kirjoitti omilla sivuillaan viime viikolla todella fiksusti:

"Tuntuuko siltä, että elämä on kiireistä ja ei ole aikaa liikuntaan tai itseensä panostamiseen? Monet voivat ajatella näin, mutta todellisuudessa säännöllinen liikunnan harrastamisen antaa aikaa arkeen, eikä vie sitä. Kun jaksat lähteä salille tai lenkille kotiin jäämiseen sisään, takaisin tullessa oletkin paljon virkeämpi loppuillasta ja saat paljon enemmän aikaiseksi. Käytit siis 30-60 min saliin, mutta sait oloosi lisää virtaa ja jaksat puuhata muutakin kuin katsoa telkkaria.

Aina motivaatiota liikuntaan ei ole, eikä sitä kannata jäädä odottelemaan. Se aika, kun tuskailet, että menisikö sitä tänään salille vai ei, on turhaa energian tuhlausta. Sen sijaan, päätä etukäteen viikon alussa, että ma, ke ja pe urheillaan, etkä enää mieti asiaa, vaan toimi suunnitelman mukaan. Liikunnan harrastaminen ei ole enää sinun päätettävissä, vaan päätös on jo tehty, eikä sinun tarvitse enää käyttää energiaasi jahkailuun. Motivaatio on valitettavasti aika ajoin hukassa kaikilla (myös itsellä), joten olen kokenut paljon helpommaksi tavaksi suunnitella viikon liikunta-annoksen etukäteen ja toteuttaa suunnitelman sen enempää miettimättä. Jos koet, että et millään pysy suunnitelmassasi ja kaipaat ulkopuolista motivaattoria, niin PT on siihen oiva ratkaisu."

Tosin itse en ole vielä sen kummemmin suunnitellut treenipäiviä, koska olen enemmänkin innoissani odottanut, että milloin sinne salille pääsee!

Hyötyliikuntaa; kauppareissu yhdistettunä lenkkiin.

Liikunnan suhteen ei ole ollut mitään ongelmia tai motivaation katoamista havaittavissa. Enneminkin olen liikkunut enemmän kuin olisi edes tarve. Tai voiko sitä nyt koskaan liikkua liikaa, mutta enemmän mitä suunnitelmiin on kirjattu! Johtuu tietenkin myös mahtavista ilmoista, että viime viikon yhteenveto näytti tältä ja tässä siis viikon lenkit, joista puuttuu lauantain tunnin kauppareissu kävellen sekä n.45min mitä olen käyttänyt salimatkoihin pyöräillen. Yhteensä siis 5h lenkkejä ja vielä 45min pyöräilyä plus päälle kolme salikertaa ja Pyhäjoella ollessani tein pienen treenin leikkipuiston laitteilla.

Ruokavaliota olen noudattanut suhteellisen hyvin, mutta joitakin tahallisia lipsahduksia on tullut. Olen kuitenkin oppinut sen, että kohtuus kaikessa. Voin hyvällä omalla tunnolla joskus syödä pienen herkun vaikka kylässä ollessani, kunhan jätän sen siihen. Ennen yhden karkin syöminen oli mahdotonta, vaan piti syödä koko pussi. Nyt olen oppinut siihen, että kaikkea voi joskus syödä, kun vaan pitää kokonaisuuden kasassa. Vappuna ja äitienpäivänä söin yhdellä ruualla vähän rennommin. Vappuna se tarkoitti kahta munkkia vapun aikana ja äitienpäivänä hieman sallitusta poikkeavaa lounasta. Päivän muut ruuat söin kuitenkin suunnitelmien mukaan ja olen kokenut tämän itselleni parhaaksi tavaksi.

Yksi lipsuminen ruokavaliosta esimerkiksi viikossa ei vaikuta liikaa mihinkään ja tarkoitus on kuitenkin pystyä elämään tämän ruokavalion kanssa ja terveellisesti jatkossakin, eikä se varmasti onnistu, ellei koskaan saa syödä mitään herkkua. Elämä ei kaadu, jos syö yhden suklaapalan, vaikka se on periaatteessa kielletty. Äärimmäisyyteen herkuista karsittu elämä aiheuttaa itselle ainakin sen, että sitten kun se lipsuminen tapahtuu, se tapahtuu kunnolla. Silloin on mätetty sitten monen kuun edestä ja sitä seuraa se ajatusmaailma, että "sama kai se on nyt syödä kunnolla kun on joka tapauksessa jo lipsuttu". Tuo on se ajatusmaailma, mistä olen tietoisesti pyrkinyt pois ja opetellut sen kohtuuden.

Nyt on siis  kuudes viikko menossa ja mulla on taas flunssa eli toinen jo tän kuuden viikon sisällä! Liekö nyt sitten jo neljäs vai viides tälle vuotta? Edellinen meni parissa päivässä ohi ja tämä on kestänyt jo sunnuntaista asti. Tällä viikolla olen sitten pitänyt lepoviikkoa, koska haluan parantua kunnolla ennen kuin lähden treenaamaan. Ehkä sunnuntaina voi tehdä jo pienen treenin, jos olo kohentuu. Mutta tiedättekö? Ahdistaa ihan kamalasti, kun on tottunut liikkumaan ja nyt ei pääsekään! Oikein odotan, että olen terve ja pääsen taas salille. Jotain on tainnut naksahtaa oikeaan suuntaan tuolla pääkopassa?

Ja mitä siinä kropassa on sitten tapahtunut viiden viikon aikana? 

Paino -3,4kg

vyötärö -5cm

lantio -4cm

rinnanalus -4cm

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että nakkaan puntarin nyt ainakin pariksi viikoksi kaappiin, koska alan liikaa stressata lukemia. Salitreeni nostaa painoa toista kiloa ja koko viikon aikana saavutettu painon lasku saattaa tulla punnituspäivänä takaisin tai paino saattaa olla jopa hieman suurempi kuin viikko aiemmin. Päätin, että nyt toistaiseksi otan sitten vain mittoja ja katsotaan sitten sitä puntaria myöhemmin. Painoa on lähtenyt maltillisesti, koska en usko nesteitä sen kummemmin poistuneen, koska olen syönyt aika samalla lailla jo ennen tätä elämäntaparemontin aloittamista. Kuitenkin keskiarvona yli puoli kiloa viikossa eli tavoitteessa olen pysynyt tuon suhteen tämän alun.

Vaikka senttejä ei vielä ole mitään valtavia määriä lähtenyt, tuntuu olo jo paremmalta ja hoikemmalta :D Että kyllä pienelläkin muutoksella on vaikutusta omaan mieleen, vaikka ei ulkomuotoon välttämättä vielä olisikaan! Pienentyvät luvut vain lisäävät motivaatiota jatkaa tällä mallilla ja antavat vahvistuksen sille, että oikealla tiellä ollaan.

Pitäisi muistaa vielä ottaa väliaikakuvia. Otin lähtökuvat, mutta sen jälkeen en ole ottanut muutoskuvia. Mulla oli ennen semmoinen juttu tän oman kropan kanssa, että kun katsoi itseä peilistä, ei se oma kuva näyttänyt mitenkään ihan järkyttältä. Mutta sitten kun katsoi kameralla otettuja kuvia itsestä, huomasi olevansa huomattavasti isompi mitä oli luullut olevansa. Tiedättekö? Että se "totuus" tuli ilmi vasta kun näki valokuvan itsestään. Tai no ehkä järkytävä on väärä sana, mutta peilikuvan minä näytti todellisuutta pienemmältä. En tiedä yrittikö siinä ennen mieli huijata, kun ei olisi halunnut tehdä asialle mitään vai onko meillä hyvin hoikentavat peilit :D Niin kuin anorektikoilla, jotka näkevät aina itsensä lihavana, mutta toisin pävin :)

Mitat ja karisseet sentit numeroina harvoin kertovat ulkomuodon muutoksesta mitään ja tässäkin tapauksessa kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa. Katsokaapa vaikka näitä Miian kuvia (on muuten tehnyt huikean työn ja luonut mullekin sitä kipinää onnistua tässä!), joissa on painoeroa kuvien välillä vain 4-6kg ja miten huikea muutos kropassa!

 

 

Mutta näillä mennään ja periksi ei anneta! Palaan taas kertomaan jossain vaiheessa, miten on jatko sujunut. Onko siellä ruudun takana muita, joilla on kuntoprojekti menossa? Saa myös linkkailla omaa blogiaan, jos siellä käsitellään samoja juttuja.

Elämäntaparempan eka viikko takana!

Nyt on viikko menty uusilla ruoka- ja saliohjeilla ja toistaiseksi tuntuu vielä todella hyvältä. Olen saanut liikunnan ilon takaisin ja toivon, että tämä ei katoaisi. Urheilu ei tunnu pakolta, vaan ennemminkin odotan niitä päiviä, että pääsee salille ja lenkilläkin on tullut käytyä entistä tiuhemmin. Kyllä se urheilun jälkeinen hyvä olo on vaan niin mahtis! Olen kuitenkin realisti ja tiedän, että ehkä kuukauden päästä ei tunnu enää näin hyvältä :D Mutta iloitaan tästä hyvästä fiiliksestä nyt.

En tiedä, että mistä se johtuu, että välillä se urheilun ilo katoaa tyystin ja sohvan nurkka houkuttaa aina enemmän kuin se urheilu. Uskon omalla kohdallani lisääntyneen valon ja lumettoman maan olevan se syy siihen, miksi lenkkeilykin on alkanut taas maistua. Yksin lenkkeily on hieman tylsää ja mieluusti kävisinkin jonkun ystävän kanssa. Mutta se on aina aika kovaa aikatauluttamista kun kaikilla on lapsia ja ennen lenkkiä pitäisi ajaa autolla tai pyörällä paikkaan x, koska tässä lähellä ei juurikaan ystäviä asu. Onneksi jonkun verran olen saanut nyt aamulenkeille seuraa silloin kun aikataulut passaavat yhteen. Yli tunnin lenkki menee hujauksessa kun on höpöttelykaveri :)

Ruokavaliossa ollaan pysytty ja kaikki viikon voimaharjoitukset on tehty ja lisäksi myös niitä lenkkejä. Kiloja putosi ensimmäisellä viikolla -1,2kg, mikä on tosi hyvin. Olen tyytyväinen, jos saisin sen puolikaan kiloa putoamaan viikossa jatkossa ja sitten kun painoa saa vähän pienemmäksi, niin alan katsella niitä senttejä. Nyt en edes ottanut mittoja, koska ei viikossa tule vielä sentteihin muutoksia. Myöhemminhän se paino saattaa vaikka pysyä samana, kun alkaa lihasmassa kasvamaan, mutta vielä ei olla siellä nin siksi katson tällä hetkellä enemmän painoa. Tsekataan samalla pt:n kanssa, että kalorimäärä on sopiva mulle ja riittää myös imetykseen.

Jos Oulun seudulla on teillä lukijoilla tarvetta personal trainerille, niin mun pt Suvi on just saanut pistettyä pystyyn nettisivut sekä facebooksivut. Rohkeasti vain kysymään tarjousta! :) Etävalmennuskin kyllä onnistuu, niin kuin mun tapauksessa kun asutaan eri kaupungeissa.

Mun saliohjelma on kaksijakoinen eli käyn kahdesti viikossa salilla, mikä on mulle hyvä määrä. Sen pystyn yhdistämään tähän perhe-elämään ja pikkulapsiaikaan. Varsinkin näin kesän tullessa kun mieskin ehkä haluaisi harrastaa jotain, niin en voi joka päivä ravata itse omissa menoissa. Nyt kun lenkkeily on onnistunut lastenkin kanssa, voin päivän aerobisen osuuden suorittaa aamupäivällä eikä ihan kaikkea tarvitse ämpätä iltapäivälle tai iltaan.

Ja miten sen sokerihimon kanssa on käynyt? No sanotaanko, että se on helpottanut, mutta ei ainakaan vielä kadonnut kokonaan. Olen pahimpaan makeannälkään ottanut lasten xylitolipastillin ruuan jälkeen, niin sillä saa sen menemään ohi. Olen myös juonut teetä stevialla tai makeutusaineella makeutettuna. Muistelen lukeneeni, että pari viikkoa menee, että se sokerin koukuttava vaihe menis ohi eli sen jälkeen vois kuvitella, että ei tunnu enää niin pahalta! Mutta päivittelen senkin osalta kuulumisia jossain vaiheessa. Täytyy varmaan alkaa pinterestiin kerään iso läjä terveellisten herkkujen ohjeita, kun banaanilätyt ei mulle maistu :)

Hukassa ollut motivaatio löysi takaisin kotiin

Kaikki lapsen saaneet varmaan tietävät, kuinka ahdistavaa on, kun vauva alkaa lähestyä vuoden ikää ja raskauskilot sen kuin hengaavat mukana. Asiaa ei ole yhtään helpottanut se, että kotoa on ollut vaikea lähteä salille tai lenkillekään, ennen kuin viime aikoina kun kiinteitä on alkanut uppoamaan enemmän. Ennen joulua tiputin kuusi kiloa Jutan Simplellä, mutta sitten se kuuluisa motivaatio katosi johonkin. Lenkilläkin tuli pakkasilla käytyä aika heikosti. Puntari kuitenkin kertoi, että paino on siiä huolimatta pysynyt samassa tai no, tarkasti ottaen on nyt kilon enemmän kuin joulukuun alussa, mistä olen todella positiivisesti yllättynyt. Ihan hyvin siihen nähden, että en ole yhtään katsonut, että mitä suuhuni laitan ja on tullut kyllä syötyä kaikkea muuta kuin terveellisesti!

Adidas ZX Flux

Kevät on mennyt myös enemmän ja vähemmän sairastaessa, joten aina kun ehdin aloittaa hyvän lenkkiputken, tulin sairaaksi ja palautumisessa meni taas se into, minkä oli juuri saanut ennen sairautta nostatettua. Nyt tiet ovat kuitenkin sulat (ihan parasta keväässä!) ja aurinkokin pilkahtelee välillä kauniisti pilvien välistä ja mieli tekee ulkoilla ja huolehtia terveydestä. Olenkin nyt käynyt aktiivisemmin lenkillä ja saanut lapsetkin liikkumaan mun kanssa sillä, että bongailevat tyhjiä pulloja lenkkimatkan varrelta. Meillä on rattaissa pussi, jonne keräävät pullot ja saavat viedä kauppaan ja pistää possuun rahat. Hyvä motivaattori on ollut tuo noille rahanahneille lapsille :D Kannattaa testata, jos eivät muuten halua lähteä mukaan ;)

Nike Free 5.0

 Juuri ystävän kanssa tänään aamulla puhuttiin siitä, että oma kroppa on siinä pisteessä, että se ahdistaa ja tietää, että työtä on vaikka ja millä mitalla, mutta tilanne ei vielä ole niin järkyttävä, että olisi saanut jo aiemmin tehtyä asialle jotain. Nyt kuitenkin päätin, että otan itseäni niskasta kiinni ja jatkan ennen joulua aloitettua projektia kohti kevyempää ja kiinteämpää minää. Samalla myös ehkä jaksavampaa, energisempää ja hyväntuulisempaa!

Nike Flyknit

Ystävä valmistui sopivasti personal traineriksi, joten mulla on nyt takataskussa uunituore ruoka- ja saliohjelma, joita olen tällä viikolla noudattanut. Hyvin on sujunut ja tänään kävin ensimmäistä kertaa salilla sitten raskausajan. Ja tuntuihan se taas hyvältä, vaikka ensimmäinen kerta menikin hieman laitteita etsiessä uuden ohjelman kanssa. Mulla on kaksijakoinen ohjelma, eli salilla ei käydä kuin kahdesti viikossa ja jos ei pääse, on varalle tehty kotiohjelma. Sen lisäksi voin tehdä hiit-treenejä ihan kotona.

Nyt on löytynyt se puuttuva motivaatio ja homma ei tunnu  yhtään puurtamiselta. Enemmänkin olen viikonlopusta asti odottanut, että milloin pääsen salille ja illalla on tehnyt mieli lähteä toiselle lenkille, vaikka aamulla olisi jo käynyt. Olen myös päättänyt, että tärkeintä ovat pienenevät sentit eikä niinkään se, mitä puntari näyttää. Haluaisin myös pystyä vetämään yhden leuan ja se onkin tavoitteeni. Aikamäärettä en tavoitteen suorittamiseen aseta, kunhan edes joskus tässä elämässä :)

Ajattelin laitella jossain vaiheessa tänne blogin puolelle sitten vähän treenikuulumisia ja tuloksia ja kunhan ystävä saa omat pt-sivunsa kuntoon niin voin vinkata teille nekin, jos Oulun seudulla on tarvetta pt:lle :) Kiinnostaisiko tuommoiset kuulumiset?

Nike Flexrun

Suurin ongelma mulla on ollut sokerikoukku! Jotakin ihan hirveää, kun yhteen päivään ei syönyt mitään makeaa niin vieroitusoireet olivat ihan kamalat. Ymmärrän kyllä, miksi sokeria halutaan välttää, koska oikeasti tuo aiheuttaa niin pahaa riippuvuutta. En oo ennen edes ymmärtänyt, miten pahasti siihenkin voi jäädä koukkuun. Kotona ollessa sitä on tottunut syömään päivällä teen kanssa vähän jotain makeaa, vaikkapa keksin. Ja sitten jos mitään ei ollutkaan niin kamala sokerihimo koko ajan päällä! Nyt on kolmas päivä ilman mitään sokerituotteita ja yllättävän hyvin on mennyt. Tänään tosin tuli mieleen päivällä, että tekispä mieli jotain hyvää. Muistelen lukeneeni jostain, että parikin viikkoa menee, ennen kuin siitä pahimmasta koukusta pääsee eroon. Eli sitä odotellessa. Onko teillä muilla tämmöistä kamalaa sokeririippuvuutta?!?!

Nike Dualfusion X2

Nyt urheilukärpäsen purressa taas olen huomannut selailleeni netistä normaalia enemmän urheilukamppeita. Vanhat topit ovat hieman makkarankuoria, mutta taidan mennä niillä kuitenkin. Jospa niitä senttejä alkaisi hiljaa tippua niin vaatteetkin kävisivät sopivammaksi. Eniten kuitenkin olen jo varmaan vuoden himoinnut uusia lenkkareita! En oikeastaan ehkä juoksuun tai lenkkeilyyn, vaan sellaisia mitä voisi pitää kaikkien vaatteiden kanssa. Olen niin mukavuudenhaluinen, että kuljen kuitenkin lähes aina jotkut tennarit jalassa. Kannattaisi siis ostaa mustat, mutta mieli harhailee koko ajan noiden ihanien värillisten lenkkarien sivuille. Taidan kuitenkin aloittaa siitä, että etsin jostain alesta itselleni nuo Niken Free vitoset, joita olen sen vuoden haaveillut, mutta en ole raskinut vielä ostaa.

Sen jälkeen voi sitten päivittää juoksukengätkin värikkäämmiksi kuin mustiksi. Olen nimittäin alkanut taas haaveilla juoksemisestakin, mitä en ole myöskään tehnyt kuin ennen raskautta viimeksi. Nyt on todella hyvä mieli niin ruokavalion kuin liikunnan suhteen ja toivon, että tämä mielenkiinto ja motivaatio on nyt tulleet jäädäkseen, eikä mitkään sairastelut hidastaisi tätä projektia!

*sisältää mainoslinkkejä, en hyödy klikkauksista rahallisesti

Raakasuklaa testissä ja maistuva suklaavinkki!

Raakasuklaa on semmoinen juttu, jota olen halunnut kokeilla jo pitkän aikaa. Varmaan joskus vuosi pari sitten se alkoi näkyä blogimaailmassa ja siitä lähtien on kipinä ollut testaukseen, mutta jotenkin ajattelin sen homman niin vaikeaksi kaikkine kaakaomassoineen ja voineen, että se on jäänyt. Nyt sain kuitenkin vihdoin syyn tarttua tuumasta toimeen, kun sain Kärkkäiseltä kokeiluun heidän luontaistuotevalikoimasta raakasuklaan valmistukseen tarkoitettuja aineksia. Pääasiassa tuotteet olivat Bulletproof-merkkisiä, jonka pitäisi olla huippumerkki tällä saralla :) Paketissa oli kaakaojauhetta, kaakaomasssaa, kaakaovoita, vaniljaa, hunajaa sekä yaconjuurisiirappia ja näistä piti sitten alkaa sitä suklaata kehittämään. Haaste otettu vastaan :)

Netistä sitten etsiskelin vinkkejä valmistukseen ja tein ensimmäisen eräni raakasuklaata. Kaapista kaivoin esille vielä mustikkajauhetta (jota unohdin käyttää), pähkinöitä ja kuivattuja karpaloita, jotka ostin tätä tarkoitusta varten. Kun ensimmäistä kertaa tekee, tuntuu homma muka vaikealta, mutta nyt toisella kertaa se menisi varmaan tosi helposti, kun tietää sen periaatteen. Ja kyllä se kuulostaa myös helpolta nyt kun sen tähän vaihe vaiheelta kirjasi ylös :)

Ensimmäiseksi pilkotaan tai raastetaan kaakaovoi. Kaakaovoin sijasta voi ilmeisesti käyttää myös kookosvoita tai öljyä vai ovatko ne nyt sitten sama asia :)

Minä laitoin tämmöisellä mittasuhteella noita aineita:

250g raakakaakaomassaa

2rkl raakakaakaojauhe

125g kaakaovoi

Sitten sekaan murskataan myös kaakaomassa. Minä käytin kaakaomassan lisäksi vähän myös kaakaojauhetta. Varmaan voi käyttää näistä myös pelkästään jompaakumpaa!

Laitetaan kaakaovoi ja massa vesihauteeseen ja lämmitetään niin, että seos sulaa. Suklaan voi myös temperoida, mutta mulla on digitaalinen lämpömittari vielä ostoslistalla, niin en sitä tehnyt.

Kun voi ja massa on sulanut, voi sekaan sekoittaa kaakaojauhetta ja makeutusta eli vaikkapa sitä hunajaa. Sain vinkin, että kun massa kuumana maistuu makealle, tulisi makeutusta lisätä vielä vähän ja niin tein. Lopputulos oli ehkä hieman liian makea, joten ensi kerralla sitten maltillisemmin! Voit myös käyttää vaniljaa tai muuta aromia massaan tässä vaiheessa.

Meidän suklaaseen tuli cashewpähkinöitä sekä kuivattuja karpaloita. Sekoitin ne sulaneeseen seokseen, mutta ne voisi myös laittaa suklaamuottien pohjalle, jolloin ne jäisivät kauniisti näkyville.

Kun seos on maustettu mieleiseksi, se kaadetaan haluttuun astiaan. Itse laitoin jääpalamuotteihin (kannattaa valita silikonisia, ettei käy niin kuin mulle, että jouduin veitsellä tökkimään ne irti tuosta sinisestä muotista) sekä sydämenmalliseen silikoniseen kakkuvuokaan.

Laitoin suklaan puoleksi tunniksi pakastimeen ja siirsin sitten jääkaappiin ja se oli valmista :) Pakko oli heti maistaa palanen. Olin jotenkin ajatellut, että raakasuklaa ei maistu kovin hyvälle, vaan jotenkin semmoiselle sokerittomalle ja kitkerälle. Mutta kyllä tämä oikein hyvää oli ja suklaa upposi myös lapsille hyvin.

Seuraavassa satsissa ajattelin vähän hifistellä ja kokeilla sitä temperointia. Vaikkakaan en täysin tiedä, että miten se vaikuttaa lopputulokseen :) Ajattelin, että voisi tehdä jotain semmoista jouluista suklaata ja laittaa mauksi vaikka vähän piparimaustetta tai muita jouluisia makuja! Että kyllä voi näemmä terveellisempikin vaihtoehto olla yhtä maukas maultaan.

Oletteko te kokeilleet raakasuklaan tekoa ja mikä on ollut paras maku? Nyt vinkkejä kehiin, että pääsen tekemään lisää herkkuja :)

Kärkkäiselle oli tullut uusia Zollerin Mitzi Blue suklaita, joista sain myös muutaman näytteen.  Tuo Zoller on itävaltalainen suklaantekijä, joka valmistaa suklaa alusta loppuun omassa tehtaassaan. Tuotteet ovat luomun lisäksi myös reilun kaupan mukaisia. Valikoimista löytyy vaihtoehtoja myös vegaaneille!

Suklaakääreet olivat aika hauskan näköisiä ja itse suklaa sisällä todella kaunis.

Oma suosikkini oli yllättäen juurikin tuo laktoositon vegaanisuklaa "White cinnamon with soy chokolate moon & coconut star". Ihanan kanelinen maku, joka sopi suklaaseen todella hyvin. Nämä ovat niin kauniita, että sopisivat hyvin myös pieneksi joulumuistamiseksi vaikkapa ystäville.

Ainut miinus noissa oli suklaalevyn liian pieni koko! Itse olisin voinut hyvin syödä tuon yksinkin ;) Nyt kun se piti jakaa neljälle niin ei siitä kovin isoa palaa saanut... Voi olla, että joudun hakemaan salaa oman levyn ;) Onko nämä Zotterit teille jo tuttu juttu? Itse en ollut koskaan ennen kuullutkaan!

*Tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan