Horjumaton neuletakki

*sisältää mainoslinkin

Meillä tytöt on tykästynyt tällaisiin lyhyisiin, rentoihin neuletakkeihin, jollainen on ostettu Aavalle ihan Prismasta. Ajattelin sitten neuloa jostain vähän lämpimämmästä langasta tytöille vastaavat talveksi ja kerrankin sain iloisen hyväksynnän projektille asiaa tytöille esittäessäni. Käytiin sitten yhdessä ostamassa mieluisen väriset langat kummallekin. Ensin puikoille pääsi pienempänä Viian takki, jolla olisi hyvä testata ohjeen toimivuutta.

Novitalta löytyi sopivan näköinen ohje hieman muokattavaksi. Tämä ohje oli Horjumaton, jossa on ohjeen mukaan käytetty kahta eri lankalaatua. En kuitenkaan uskaltanut käyttää tuollaista mohairlankaa tyttöjen neuleisiin, koska omaan makuun ne ovat kuitenkin vähän kutittavia. Valitsin langaksi takkeihin *Dropsin Daisyn eli uutuus merinovillalangan. Tämä oli pehmeä lanka, mutta kuitenkin enemmän villalangan oloinen kutoessa mitä esimerkiksi Dropsin merino extra fine, josta tulee helposti aika venyvä neule. Varsinkin mun omalla, löysällä käsialalla. Tuolla langalla sain käsialan täsmäämään ohjeen neuletiheyteen.

Viialle valitsin koon 110/116, koska tiesin että oma käsiala on varsinaista neuletta neuloessa aina löysempi mitä mallitilkussa. Lisäksi malli oli tosi löysä ja ajattelin, että Viia tykkäisi hieman pienemmästä. Lisäsin vain helmaan ja hihoihin pituutta, niin tuli kerralla sopiva koko! Pituus on lyhyehkö, mikä tuntuu olevan mieluinen mitta vaatteissa tällä hetkellä! Alla on kuitenkin aina toinen paita niin eipä tuo pituus (tai pitäisikö sanoa lyhyys) haittaa äitiäkään.

Ohje oli selkeä, mutta tein tuon puolipatentin niin, että neuloin joka toinen kierroksen oikeaa ja toisella kierroksella ohjeen mukaan oikeat edellisen kierroksen silmukasta. Hihoissa tätä ei voinut tietenkään tehdä, koska ne tehtiin pyörönä, joten ne tein ohjeen mukaan. Tässä neulottiin etukappaleet sekä takakappale omina osina, jotka yhdistettiin neulomalla. Aavan neuleessa vähän oikaisin ja tein pyörönä kainaloihin asti takin ja neuloin osina vain yläosat. Oli paljon kätevämpi niin! Novitalla on aika usein ohjeet tehty minusta vaikeasti kun voisi tehdä ylhäältä alas esim yhtenä neuleena. Koen osien ompelun yhteen vähän turhana työvaiheena, jos pystyy tekemään ilmankin.

Neule oli jo neulottaessa mieleinen Viialle, koska kävi koko ajan kyselemässä, että milloin neule on valmis! Lankaan olin kyllä siinä mielessä pettynyt, että se nyppääntyi heti käytössä. Tosin langan laatu selviää vasta nyt kun poistan nypyt nukanpoistajalla ja katsotaan, että tuleeko niitä aina lisää. Monesti langat nyppääntyy, mutta laadukkaan langan erottaa juuri siitä, että tuleeko niitä nyppyjä koko ajan lisää. Eli annan vielä mahdollisuuden langalle ja näytän sille joku päivä nukanpoistajaa.

Tein muuten ohjeesta poiketen molempien tyttöjen takkeihin nappilistan neppareiden sijasta. Tämä malli oli minusta tosi kiva ja mietin itsellekin jotain vastaavaa neuletta! Katsotaan saisinko Aavan neuleesta myös kuvia ja lupaa julkaista niitäkin tänne.

Leopardipaita ja synkeän kesäinen hame

Meillä tytöt valitsivat kesähameisiinsa niinkin pirteän värisen kankaan kuin musta! Toisaalta musta on kyllä helppo alaosassa, kun se sopii kaiken kanssa, eikä sotkeennu niin helposti. Löysin Ottobresta kaavan, jossa löytyi kokoja kummallekin tytölle. Yleensä käy niin, että bongaavat lehdestä jotain kivaa ja sitten vain toiselle löytyy sopiva koko ja toista harmittaa, kun ei saa samanlaista. Meillä kun ekaluokkalainen käyttää jo kokoa 140/146 niin yleensä ainakaan Ottobressa ei löydy samoja kaavoja tuossa koossa kuin koossa 116cm. Tämä oli onneksi molempia miellyttävä, joten käytiin harsokangasostoksilla ja Viian hameen sain valmiiksi ja Aavankin odottaisi vain noita vyölenkkejä ja viimeistelyä.

Hame: Ottobre 4/2020 Double gauze koko 122cm

Paita: Lillalumin Julia-mekkokaavasta muokattu

Meillähän Viia on pienestä pitäen ollut sellainen mekko/hametyttö! Pitäisi mieluusti aina muuta kuin housuja päällään. Ei siinä, kiva vielä saada ommella hameita ja mekkoja, kun Aava ei niitä enää niin paljoa pidä. Tai no hameita pitää, mutta mekkoja nykyisin jo vähemmän. Kotona tykkäävät kyllä humputella menemään samisvaatteissa, oli ne sitten mekot tai hameet.

Eniten tuskaa aiheutti tuon vyökappaleen kääntäminen. Miten kummassa tuollainen pitkä, joustamaton putki on tarkoitus kääntää ompelun jälkeen oikein päin? Olisi ehkä pitänyt tajuta tehdä se niin, että olisi taitellut kankaan nelinkerroin ja tikannut päältä niin olisi välttänyt tämän vaiheen. Inhoan myös kuminauhan ompelua tuollaiseen kangassuikaleeseen, siis että tulee erillinen vyötärökaitale eikä sitä kumminauhaa ommella suoraan hameen reunaan kiinni. Mieluusti ottaisin vinkkejä vastaan myös tästä työvaiheesta. Varsinkin kun kyseessä on hoikka lapsi, jolla on pieni kuminauha ja kangasta oli melko paljon eikä kuminauha meinannut venyä niin pitkäksi.

Nyt pitäisi vissiin opettaa Viia tekemään itse rusetti, että saisi solmittua tuon itsekin jos se välillä aukeaa leikin tohinoissa.

Ompelin Viialle toisenkin hamosen, pitäisi yrittää saada siitäkin sovituskuvat, sillä se oli tosi simppeli ommella ja muutenkin kiva malli joustamattomalle kankaalle. Vinkkaan myös helposta pussihelmaisen hameen ohjeesta, jonka olen vuosia sitten kirjoittanut tänne blogiin. Pitäisi melkein tehdä itsekin noita Viialle!

Pidetäänkö teillä mekkoja, hameita vai molempia? Vai jääkö mekot ja hameet kaappiin pölyttymään ja housut sen sijaan valikoituvat päälle

Lolly pink hupparimekko

Ompelijat tietää, että joskus saattaa päälle iskea kunnon ompelujumi. Varmaan sama pätee nyös neulojiin. Silloin ei tee mieli yhtään ommella tai neuloa, vaan ajatuskin tuntuu pakkopullalta. Joskus jumin sitten laukaisee se, kun pakolla tekee jotain pientä ja siitä sitten leviääkin kipinä ommmella vielä vähän lisää. Mulla ehkä vähän jumittaa myös sen vuoksi, että mulla on aika ahdas tila ommella ja leikkoa kankaita, kun joudun säilyttämään kaikki kolme konetta makuuhuoneessa. Ennen ompelin monesti silloin kun mies oli työreissuissa, mutta nyt se ei onnistu kun joku lapsista tulee aina viereen silloin ja koneet ovat meidän makkarissa, missä joku lapsista siis sitten nukkuu, kun olisi ompelun aika.

Myöskään olemattomat omien kankaiden varastot eivät varsiaisesti ole houkutelleet ompelupuuhiin. Nyt kuitenkin merinoja tilatessani ostin myös muutamia kankaita Lalialta omien lasten ompeluksia varten. Kävin myös kirjastossa lainaamassa pitkästä aikaa kaavalehtiä inspiraatioksi. Löysinkin ihanan mekkohupparikaavan eli Ottobren 1/2020 Lolly Pinkin. Harmikseni tässä ei ollut kokoja kuin Viialle. Huvitti kun aloin tätä kaavaa piirtää niin löysin tämän saman kaavan kaavarullalta piirrettynä, mutta en ollut koskaan saanut aikaiseksi leikata edes kaavaa paperilta pois.

Koska Viia on niin hoikka, otin leveyden koosta 110cm ja pituuden koosta 122 muistaakseni ja tästä tuli just sopiva koko. Viiakin on tykännyt tästä ja ehtinyt pitää tätä useamman kerran valmistumisen jälkeen. Tällaisen voisi tehdä vaikka yksivärisenäkin, koska meillä on huomattavasti enemmän värikkäitä leggareita kuin yksivärisiä, jotka sopisivat tähän huppariin.

Mulla ois vielä muutama kangas tuolla korkkaamatta ja oon yrittänyt etsiä myös Aavalle vastaavaa kaavaa, mutta en ole vielä löytänyt. Joten saa vinkata vastaavaa kaavaa koossa 140/146 ja semmoista ei kovin kapoista mallia. Kesäksi pitäisi varmaan ommella kans jotain vaatetta, joten pitänee alkaa selailla urakalla kaavalehtiä, että mitkä ois kivoja :)

Mikä on teidän viimeisin valmistunut käsityö?

Parhaat vuorilliset sadevaatteet

*sisältää mainoslinkkejä

 

Moni varmaan muistaakin, että meidän yksi välikauden luottoasuista on vuorellinen kurapuku! Se on ihan täydellinen just näille keleille kun maassa ei ole vielä lunta, mutta on koleaa ja kosteaa koko ajan. Ei tartte topata lapselle miljoonaa kerrosta kuorivaatteiden alle tai kuluttaa uusien toppahousujen polvia lumettomassa maassa jo nyt vain ostaakseen talven pakkasille uudet housut. Vuorellinen kura-asu on se, mistä myös hoitopaikan työntekijät kiittävät, kun ei tarvitse sulloa niitä kurahousuja siihen miljoonan vaatekerroksen päälle. Säästyy verta, hikeä ja kyyneleitä. Viime vuodet meillä on luotettu Kulingin* kura-pukuihin.

Pari edellistä vuotta Viialla oli tämä sama puku, mutta haalarina eli mallina Douglas*. Nyt sai itse valita ja valitsi kaksiosaisen Ottawan*. Viia on varmaan sen 116cm pitkä ja puvusta 110/116 menee nyt vielä syksyn ja housut ainakin vielä keväänkin. Näissä on ehkä hieman hassu mitoitus, kun lahkeet ovat todella pitkät suhteessa hihoihin. Jos sulla on pitkäselkäinen ja lyhytraajainen lapsi, niin suosittelen jotain muuta merkkiä ja mallia. Meidän hoikille pitkäjaloille nämä ovat olleet hyviä.

Kuvistakin näkee hyvin, että lahkeissa on vielä reilusti tilaa. Viia itse valitsi kuosin ja se oli kuulemma ihana kun näki sen, mutta kun piti ekaa kertaa pukea niin olikin kuulemma ruma ja kuuma. Viialla on aika vahva temperamentti ja joku ihana vaate saattaakin olla yks kaks kamala jota ei suostu pukemaan päälle. Onneksi kuitenkin muutti mielensä tästä puvusta ja nyt pitää sitä mieluusti kun on hoksannut, että se on kivan lämmin ja pitää hyvin kuivana.

Näissä plussaa siis se, että housuissa kurakangas jatkuu tuonne sisäpuolellekin, että ei heti se fleece imaise lahjetta märäksi jos vesi pääsee tuohon lahkeen suun kanssa kosketuksiin. Tää puku on ihan täydellinen myös kevään loskakeleihin kun mikään muu ei pysy tuntitolkulla kuivana kun maa on litimärkä. Meillä tätä on käytetty vielä muutamassa pakkasasteessa ja tarvittaessa myös villahaalarin kanssa jos on vaikka kova tuuli tai muuten erityisen kylmä keli.

Ompelin haalarin kaveriksi merinosta tuollaisen kivan kaksitupsuisen pipon. Tosin se oli heti ensimmäisen päivän jälkeen niin kurainen, että mietin taas, että miksi ikinä vaivaudun tekemään muita kuin mustia vaatteita...

Tässä pipokuvassa muuten meidän toinen lempparituote syksyyn ja talven leudoille keleille eli Reiman kevytuntuvatakki*. Meillä on ollut näitä kahdet vai kolmet eri väriset kun on tykätty näistä niin paljon. Näitä voi käyttää myös kesällä vaikka retkeillessä jos tarvitsee leiripaikalle vähän lämmikettä kun istuskellaan paikallaan. Nämä pakkautuu tosi pieneen tilaan! Malli on Fern ja poikien malli nimeltään Falk. Itse tykkään myös käyttää kevytuntuvaa joten mieluusti ostan niitä lapsillekin. Nämähän menevät tarvittaessa myös välikerroksena talvella ihan kuoritakin alla jos haluaa.

Onko teillä jotain tiettyjä vaatteita, joita ostatte aina vain seuraavassa koossa lapsille?

Pitkästä aikaa ompeluita

Olen saanut pitkästä aikaa inspiraation ommella muutakin kuin tilaustöitä. Niitä kertyikin keväällä ja alkusyksystä niin paljon, että muu ompelu jäi melko vähälle, koska aika ei riittänyt kaikkeen. Eikä sitä kuuluisaa inspiraatiota silloin oikein ollutkaan. Kiitos kiireestä ihanille asiakkaille! Laitanpa tähän alkuun muutamia kuvia myös tilaustöistä, koska niistä harvemmin tulee tänne blogin puolelle laitettua kuvia. Tän vuoden ehdoton suosikkituote on ollut kierrepanta ja tykkään siitä kyllä kovasti itsekin!

Olen tehnyt samistelusettejäkin, jossa lapselle on rusettipanta ja aikuisille kierrepanta. Kierrepannasta tykkään tehdä reilusti leveän, että se suojaa hyvin päätä, mutta sitä voi myös taittaa vaikka kaksin kerroin, että sen saa kapeammaksi. Solmukohta niskassa voi käyttää hyvin myös pyöräilykypärän kanssa. Tämä on hyvä vinkki varsinkin koululaisille, jotka haluavat pannan, mutta menevät pyörällä kouluun. Koulun pihalla pannan voi sitten vain kieräyttää oikein päin halutessaan :)

Pantoja saa tilattua multa vaikka spostilla tai Facebookin/Instan kautta viestillä ja hinta 18e sis pkt. Y-tunnus löytyy.

Sitten muihin ompeluihin! Ei mitään maata mullistavaa ole paininjalan alta tullut, mutta perusvaatetta, jolle on ollut tarvettakin. Aava sai pari uutta t-paitaa kesäksi, malli näkyy alempana olevasta raitapaitakuvasta paremmin. Kaavana on Ottobren Watermelon koossa 140cm muistaakseni ja koko oli ihan ok Aavalle. Aava on nyt noin 134cm pitkä kotimittauksella. Tämä on ihanan simppeli kaava, kun tarvitsee piirtää vain yksi kaava ja samalla tehdään sekä etu- että takakappale. Toiseen vain avarretaan kaula-aukkoa enemmän. Viia sai muutamat leggarit, joista vaaleanpunaisista onnistuin tekemään valmiiksi lyhyet....

Tämä raitapaita tosiaan samalla Watermelon-kaavalla kuin pionipaita, mutta tein tähän avarretun selkäaukon ja laitoin ruksit sinne.

Mun on ollut jotenkin vaikea löytää Aavalle kivoja paitakaavoja, kun tuntuu, että ne kiristää aina rinnan kohdalta. Jos sun tyttö näyttää samankokoiselta niin vinkkaappa joku ei niin kapea kaava?`

Viian raitamekon idea on ollut päässä jo keväästä asti, kun tilasin Lalialta tätä raitakangasta. Alun perin mekon piti olla pitkähihainen, mutta suunnitelma muuttui, koska Viian kaapissa oli helteiden vuoksi lyhythihaisten mekkojen pula.

Kaavana tässä on yläosassa Kaavastudio Ainoan Rusetilla-kaava. Itse asiassa nyt vasta tajusin, että tuossa kaavassa on tosiaan myös toisessa mallissa nuo rusetit hihoissa. Oon tehnyt vain tampillisen, enkä edes huomannut tuota rusettiversiota ennen kuin bongasin sen Punatukka ja kaksi karhua-blogissa. Kunnon puusilmä olen ollut, koska kaavan nimikin on Rusetilla :D

Kokona on sama 110cm, mikä Viialla oli viime vuonnakin ja se istuu vielä oikein hyvin. Helman leikkelin summassa ja jujuna tässä on helman eri suuntainen raidoitus.

Lapsista kun ei aina tiedä, niin pistin varalta vaaleanpunaiset rusetit, jos sattuisi vaikka niin, että pelkkä mustavalkoinen ei just tällä hetkellä olekaan mieluinen väriyhdistelmä :) Meidän lapset ainakin tykkää tänään tästä ja huomenna toisesta, niin ota niistäkin nyt sitten selvää. Melkein joutuu kysyä ennen tekemistä mielipiteen, jos haluaa olla varma, että vaate kelpaa käyttöön asti. Tällaisia ompeluksia on valmistunut ja itse asiassa olen ommellut pitkästä aikaa myös itselle, siitäkin ompelusta tulossa kuvia tänne :)

 Mitäs ompeluita te olette viime aikoina saaneet valmiiksi?

Toppaa ja metsäpolkuja

Ollaan vietetty lasten kanssa viikonloppua keskenämme, kun mies on ollut torstaista asti reissussa. Lauantai-päivä hurahti mulla ja tytöillä Oulun Hoplopissa ja ystävän tykönä kyläilemässä ja Veeti kävi puolestaan luokkakaverinsa synttäreillä. Tänään pääsin aamusta heti salille kun äitini oli täällä pari yötä yökylässä niin ehdin hoitaa treenin ennen äidin töiden alkua. Sitten olikin jo tyttöjen uinnin vuoro. Viia on odottanut ekaa uintikertaa kuin kuuta nousevaa ja tänäänkin kävi hampaat pesemässä uimareppu selässä kun niin tohkeissaan oli jo lähdössä.

Meillä on siis Aava käynyt syksyn uimakoulussa ja nyt kevätkaudelle Viia halusi mennä myös, mutta Viian ryhmä alkoi pari viikkoa myöhemmin kuin Aavan ryhmä. Onkin ollut pitkät pari viikkoa kun on pitänyt vähän väliä kysellä, että joko tällä viikolla on minunkin vuoro! Reippaasti se Viia meni yksin Aavan mukana suihkuun ja vaihtamaan uikkareita. Ajatella, että tuostakin on tullut niin iso, että se menee muina muikkeleina vaan yksin uimakouluun isosiskon kanssa ilman vanhempia.

Koska eilinen meni sisätiloissa, niin käytiin kauppareissun yhteydessä sitten hieman ulkoilemassa metsässä. Täällä oli pitkästä aikaa ihan kunnolla pakkasta niin tytöilläkin oli kerrankin kunnon toppaa päällä, kun koko talvi on menty vuorellisilla kuravaatteilla sekä kevytuntuvatakeilla.

Viialla on tänä talvena ollut Kulingin haalari, jonka ostin viime vuoden black fridayn alesta reilulla kolmella kympillä. Tuota samaa mallia ei taida enää olla, mutta Babyshopilla näytti olevan monta erilaista muuta mallia. Viia on joku ehkä 110cm pitkä ja haalari on kokoa 116cm. Näissä Kulingeissa on mun mielestä meidän lapsille hyvät mittasuhteet, kun hihoissa ja lahkeissa on tilaa ja selkäosa taas puolestaan on lyhyehkö. Tässäkin haalarissa on vielä tosi reilut lahkeet, vaikka Viia pitkäjalkainen onkin. Niska-haarassa ei mielestäni kuitenkaan ole mitenkään liikaa tilaa.

Laadultaan haalari on ollut hyvä. Vesipilari taisi olla 10 000 eli pitää hyvin veden. Tulipa sitäkin testattua metsässä kun Viia ehti astua sellaisen jäätikön päälle, joka ei kestänytkään ja alla olikin aika syvästi vettä. Jalka humpsahti polvia myöten veteen, mutta ei kastunut. Onneksi jalassa oli vuorelliset kumpparit, jotka Viia halusi välttämättä pakkasesta huolimatta pukea. Eipähän mennyt niistäkään vesi läpi.

Tämä malli muistuttaa aika paljon Reiman Stavangeria, vaikka maksaakin noin puolet siitä täyteenkään hintaan. Tässä kangas on hieman liukkaampi ja varmaan helpommin puhtaana pidettävä kuin Stavangerissa ja lisäksi tässä Kulingin haalarissa ei ollut taskuja ollenkaan. Tosin ei haittaa minua ollenkaan, että lapsi ei voi kerätä kaikkea mahdollista roskaa taskuihinsa :)

Aavalle meillä oli jo täksi talveksi Reiman takki, mutta käytössä se sitten osoittautuikin liian kapoiseksi malliksi vyötärön kohdalta, joten jouduin paniikissa ostamaan sitten uuden. En raskinut enää lopputalveksi ostaa mitään kallista satasen takkia, joten meille tuli kokeiluun tämä Kulingin Val Thorens parkatakki. Koko on 140, Aava on ehkä sen 130cm pitkä. Koko on reiluhko, mutta pidettävissä. Voi olla, että menee vielä ensi vuoden. Sanoisin siis, että tämä takki vastannee kokoaan, koska pienempikin menisi hyvin koko talven saman mittaiselle lapselle. Aavalla hihat olisivat jääneet siitä pienemmästä ensin lyhyeksi.

Tämä Aavan takki oli kyllä tosi nätti livenä. Ja tosiaan jos etsit semmoiselle normaalivartaloiselle tai hieman mahakkaammalle lapselle toppatakkia, niin tähän mahtuu varmasti isompikin lapsi. Meillä kun Aavalla on henkselilliset toppahousut, niin nekin lisäävät sitä tilan tarvetta. Nämä ovat tosiaan nyt Babyshopilla alessa niin hintakin on vain 44e.

Meillä lapset on keskenään niin eri mallisia, että ongelmat  vaatteiden oston kanssa ovat täysin päinvastaisia. Viialle ja Veetille ei löydy tarpeeksi kapeita vaatteita ja Aavalle ei tahdo sit taas useatkaan merkit sopia niiden kapeuden takia. Siksi en juurikaan ole säästänyt Aavalta tai Veetiltä Viialle muita kuin säädettäviä välikausihousuja.

Vinkkaanpa samalla, että Aavalla on ollut tänä vuonna Jonathan merkiltä henkselilliset toppahousut ja ovat olleet tosi hyvät ja  kestävät, vaikka normaali hintakin on 49,9e. Itse tosin ostin nämä muistaakseni vielä puoleen hintaan :) Noista housuista löytyy ihan rehellistä D-mitoitustakin, mutta tuo normaali mallikin meni Aavalle hyvin päälle. Housut ovat myös kokoa 140cm.

Kiva oli käydä retkellä vähän muilla poluilla, mitä aina noilla samoilla kotimetsän poluilla. Aava halusi välttämättä tulla takaisin sellaista metsän osaa pitkin, jossa ei oikeastaan ollut edes polkua. Tuumasi vaan, että haluaa mennä tästä, koska "Täällä on kaikkia hienoja juttuja". Ja niinhän siellä metsässä onkin vaikka ja mitä. Yllättäen kumpikaan ei narissut yhtään edes kävelystä vaan innoissaan päästivät menemään eteenpäin.

Huomenna sitten takaisin arkeen ja viikon käynnistääkin heti Aavan pianokoulu ja illalla mulla on taas vaihteeksi Nosh-kutsut! En oo oikein ehtinyt tutustua mallistoon, mutta senpä näkee sitten livenä huomenna, että onko siellä mitään tarpeellista tai ihanaa mulle.

Ohje kuvan pipoon täältä

Kevytuntuvatakilla pikkupakkasiin!

Syksy on toisinaan haastavaa aikaa lasten pukeutumisen osalta, koska välillä on reilusti plussaa ja välissä mennään useampi aste miinukselle. Pelkkä kuorivaate voi olla kylmä, mutta ei vielä jaksaisi alkaa säätää välikerrosten kanssa. Meillä on luotettu syksyisin Reiman vaatteisiin, koska niistä on löytynyt käteviä ratkaisuja pikkupakkasille. Tai no Veetille löysin käytettynä Peakin kevytuntuvatakin, joten Reimaa on hänellä "vain" kuoritakki sekä kahdet välikausihousut ja kengät :D

Molemmilla tytöillä on nyt käytössä kylmemmille keleille Reiman kevytuntuvatakit. Aavan malli on Fern ja vastaava poikien malli on Falk. Molemmista oli tullut ihania uusia värejä! Tytöille tumma violetti ja pojille tämä herkullinen cinnamon. Tuo Falk on malliltaan minusta suorempi, joten sitä käyttäisin sekä tytöllä, että pojalla. Aavan takin malli on muotoillumpi, joten selvästi enemmän tyttöjen malli. Viialla on mallina Float, joka näyttää ainakin Reimalla olevan loppuunmyyty. Muuten on samanlainen kuin nuo toiset mallit, mutta tässä on irrotettavat hihat eli takkiosasta saa toppaliivin niin halutessaan.

Näissä Reiman versioissa on sisällä aitoa untuvaa/höyhentä eikä keinovanua, joten olen siksi päätynyt näihin. Itsellä on ollut vuosia untuvainen vastaava takki ja se on aivan loistava kun ei ole minusta liian kuuma muutamalla plussa-asteellakaan, mutta silti sillä tarkenee talvellakin. Se on varmaan tuon aidon untuvan ansiota.

Aavan takin ostin jo aikoja sitten hyvällä alella ja Viialle tilasin tämän vasta kun alkoi ilmat mennä pakkaselle. Onnistuin bongaamaan Booztilta viimeisen kappaleen puoleen hintaan. Takin väri oli orange ja kauhulla odotin, että jos se on oikeasti joku kirkkaan oranssi, mutta onneksi sävy olikin tosi kiva!

Aavalla takissa on koko 134cm ja Aavan pituus on 128cm. Viialla puolestaan pituutta 105cm ja takki on 110cm eli aika lailla vastaavat kokoaan.

Toinen loistava syksyn takkin on Reimalta tämä 3in1-takki, nykyisin näemmä nimellä Seiland. Meillä on ollut tätä takkia silloin, kun se oli vielä Taag. Syksyisin takissa on irrotettava tikkitakki sisällä, jolloin tämä menee myös kevyttoppatakkina. Kevään versiossa on yleensä irroitettava tikkiliivi. Itse olen kokenut tämän tikkitakillisen kätevämmäksi. Veetillä on ollut tämä muistaakseni kolmessa värissä ja tytöilläkin on ollut ainakin fuksia ja tämmöinen violetti :) Syksyllä kun ostaa reilumman koon niin se menee vuoren kanssa ja keväällä voi vuoren ottaa pois ja sama takki menee vielä ilman sitäkin.

Viia palelee meidän perheessä enemmän, joten on pitänyt omaa kevytuntuvaansa päivittäin. Aavan mielestä takki on vielä iltapäivällä liian kuuma, joten hän on pitänyt vielä Molon softshellia ilman välikerroksia.

Viikolla kävimme tyttöjen kanssa lähimetsässä hieman retkellä ja purkamassa illan energioita juoksenteluun. Otettiin vielä eväät Viian pikkureppuun mukaan ja tytöt saivat syödä ne kallion päällä. Ulkonahan kaikki maistuu aina paremmalle, joten mukaan on kiva pakata jotain ihan pientä. Nytkin meillä oli molemmille mukana yksi korppu, mutta tytöt tärkeänä pakkasivat eväänsä reppuun mukaan.

Nyt syksyllä luonto on todella kaunis ja sieltä löytyy vaikka mitä ihmeteltävää! Kannattaa lähteä lasten kanssa retkelle metsään, vaikka ihan vaan siihen lähimetsään tai jos asut kaupungissa niin sinne, minne helpoiten pääsee. Mukaan pienet eväät ja avoimin mielin tutkimaan syksyistä luontoa.

Meillä tytöt viihtyvät metsässä ja siellä tappelukin vähenee huomattavasti. Joten jos seinät kaatuvat päälle, niin silloin on ainakin hyvä lähteä pienelle metsäretkelle. Risut ja kepit varsinkin ovat tyttöjen mieleen ja niitä löytyy jokaiselta metsässä käynniltä.

Maastossa kulkeminen tekee myös hyvää niin mielelle kuin keholle, koska lapsen tasapainoaistit kehittyvät hyvin metsässä, jossa maasto on epätasaista ja vaatii jatkuvaa tasapainoilua.

Joko olette käyneet syysretkillä?