Neulotut eläinsukat

Neuloin keväällä molemmille tytöille eläinsukat. Mulla on pakko olla jotain neulomista jos katson telkkaria, koska ilman nukahdan heti pystyyn. Siksi täytyy välillä keksimällä keksiä kivaa neulottavaa, että voi seurata sarjoja miehen kanssa. Meillä tytöt tykkäävät illalla ennen nukkumaan menoa vetäistä villasukat jalkaan, joten ajattelin, että teen unisukat. Kenkiin tarkoitettuihin villasukkiin kun ei voi tehdä mitään ulokkeita tai vastaavaa etteivät ne paina kengissä. Tällaisiin voi humpsutella mitä vain!

Aavan sukat on tehty Novitan ohjeella  ja lankana näissä on Dropsin baby merino. Tein hieman simppelimmät versiot kuin ohjeessa. Nilkassa on myös resori toisin kuin ohjeessa. Näistä tulikin tosi söpöt ja on näitä paljon pidettykin! Merino oli hyvä valinta pitkiin sukkiin, ettei sukka kutittaisi pohkeita ja sääriä.

Koska Aava sai eläinsukat, ajattelin tehdä myös Viialle omat mutta toisenlaiset.  Inspiraatio näihin on otettu näistä  hiirisukista, mutta sukkaosa on tehty ihan perussukan ohjeella. Kärjen tein vain vaaleanpunaisella ja silmät on kirjottu ihan lopuksi tuohon päälle. Korvat ovat virkatut ympyrät, jotka on ommeltu sukkiin kiinni. Hyvin pienillä jutuilla sai siis eläinsukat aikaiseksi :) Lankana näissä on joku Novitan sekoitelanka, mitä löytyi kaapin perukoilta pieni kerä. Riitti sopivasti just näihin sukkiin!

Aiemmin olen tehnyt myös pienet kettulapaset, ne löydät täältä ja neulomani toisenlaiset kettusukat täältä. Mitäs eläintä sitä seuraavaksi kokeilisi? :)

Anelmaisia ja pieni vinkki neuleen purkamiseen

Facebookin villasukkaryhmissä on ollut viime vuoden puolelta asti valtaisa Anelmais-villitys. Anelmaiset ovat siis erään taitavan neulojan kirjoneulesukat, joiden varsiin on laitettu virkattuja kukkasia. Pitihän se itsekin testata näitä kun kaikki niitä tekivät! Ostin neuleohjeen Ravelystä ja kaivoin jämälankakeriä (joita oli muuten yllättävän vähän!). Värisilmää miellyttäviä jämiä oli aika vähän ja toisiin jouduin jopa ostamaan lankaa.

Malli oli mukava ja aika nopea neuloa, vaikka näyttää monimutkaiselta. Hyvin pystyi neuloa telkkarin katsomisen ohella.

Omalla kummallisella käsialallani saan tehtyä aina sopivan varren, mutta jalkaterän piti olla kokoa 38 ja minun käsialalla hieman kierroksia vähentäen sain aikaiseksi silti koon 41 :D

Näissä ekoissa on väreinä seiskaveikan valkoinen, harmaa, vaaleanpunainen ja fuksia sekä polkka.
Alla olevissa on samaa harmaata, valkoista, vaaleanpunaista ja polkkaa, mutta lisäksi myös jotain vanhaa raitalankaa sekä kärjen viimeisessä raidassa taitaa olla vanhaa Nallea.

Joillakin nämä sukat yltävät polven päälle. En tiedä onko niihin lisätty kierroksia vai johtuuko se siitä, että oma sääreni on aika pitkä.

Pakko myöntää, että ovathan nämä aika kauniita sukkia. Semmoisia kivoja ja lämpimiä kotisukkia leggareiden tai pitkisten päälle vedettäväksi. Kenkiin näitä ei voi kukkien vuoksi laittaa. Nämä parit ovat lähdössä muualle lämmittämään jalkoja, mutta ehkä pitää tehdä vielä  itsellekin samanlaiset jossain vaiheessa :)

Lopuksi pieni purkamisvinkki, jos jollekin joskus on tarvetta sellaiselle.... Koskaanhan en mitään pura, enpä! Itse olen aina vain purkanut repimällä langasta ja sitten poiminut sen jälkeen silmukoita puikoille toivon, että ne eivät purkaudu kovin paljoa lisää. Nyt kuitenkin törmäsin tämmöiseen vinkkiin, että poimia ensin silmukat puikoille siitä kohtaa, mihin asti haluaa purkaa. Tässä alla on mun liian iso sukka, jota pienensin. Puikot tökin tuohon kavennusten alkukohtaan ja sitten vain langasta kiskomaan niin kauan, että ainoastaan halutut silmukat on puikoilla. Tosi näppärää enkä ymmärrä, miten en tätä(kään) ole aiemmin hoksannut :) Oliko teille tuttu tapa?

Onko kukaan teistä tehnyt jo omia Anelmaisia? Olisi kiva nähdä mitä värejä olette käyttäneet, jos niistä on blogissa kuvia!

Back to life!

Terveisiä elävien kirjoista! Blogihiljaisuuden syynä on ollut siis mikäpä muukaan kuin armoton sairastelu. Viime viikon perjantaina sairastuttiin molemmat miehen kanssa silmätulehdukseen. Lauantaina oma pärstäni näytti näinkin nätiltä. Voin sanoa, että tämä tulee toivottavasti olemaan koko blogihistorian kamalin selfie, jonka täällä julkaisen! Tuommoinen "kevyt" turvotus luomessa joko silmätippojen tai tulehduksen ansiosta. Onneksi tuo alkoi jo sunnuntaina näyttämään normaalilta. Luonnollisesti pysyin vaan kotona tuon silmäni kanssa :D

Noh, sitten kun tulehdus alkoi pikkuhiljaa väistyä, alkoi kuumeilu tiistaina. Kaksi iltaa tärisin peiton alla sohvalla ja yritin antaa kuumeen nousta, jotta tauti lähtisi. Äitini on saanut iskostettua minulle sellaisen ajatusmallin, että jos antaa kuumeen nousta, niin se polttaa pöpön pois ja paranee nopeammin. Jos taas vetelee nappia naamaan, niin kuume vaan siirtyy. En tiedä onko tässä perää, mutta itsellä yleensä kuume lähtee pois jos ensin antaa sen nousta niin korkealle kuin on noustakseen.

No, tämä kuume oli selvästi eri mieltä. Vaikka kuin paleli ja tuntui, että on todella sairas niin mittari saattoi näyttää hurjat 37,3! Tiistaina ja keskiviikkona sain huippulukemat 37,9 eli ei mikään superkova kuume. Torstain ja perjantain söin sitten särkylääkettä, että jaksoin päivät lasten kanssa. Parina ekana päivänä kun kuume tuli vasta illalla. Särkylääke vaikutti tasan neljä tuntia ja aina sen jälkeen palelu alkoi uudelleen. Mies oli viikonlopun töissä, joten ajettiin perjantaina mun kotiin, että mummu voisi hoitaa lapsia, jos mun olo huononisi.

Lauantaina pääätin, että nyt annan sen kuumeen taas nousta jos on noustakseen ja nousihan se, sillä kuuden tunnin järkyttävän horkan ja palelun päätteeksi kuumetta oli 39,5. Siinä vaiheessa oli pakko ottaa särkylääke. Sunnuntaina kuume seilasi 37,5-38,5 välillä, mutta olo oli jo vähän parempi.

Maanantaina soitin paikalliseen terveyskeskukseen ja kävin otattamassa nielunäytteen ja tulehdusarvot eli crp:n, joka olikin todella korkea 139, vaikka kuumettakaan ei enää maanantaina ollut. Nyt on lääkekuuri päällä ja torstaina käyn ottamassa kontrollissa uudet arvot, että onko lääkkeet purrut. Voin sanoa, että kuuden kuumepäivän jälkeen olo oli aika heikko. Välillä en uskaltanut edes Viian pyllyä pestä, kun pelkäsin että nousevan kuumeen aiheuttamassa horkassa tiputan tai voimat loppuvat kesken. Mummulan sohvatyynyyn on varmaan kulunut viikonlopun aikana mun takapuolen kuva :D Mutta on se edelleenkin onni, että on paikka mihin voi mennä lasten kanssa sairaanakin, että ei tarvitse jaksaa pyörittää sitä arkea yksin tuossa kunnossa. Kiitos vielä äiti! <3

Tänään pääsin ripsihuoltoon ja voi vitsi miten hyvää teki poistua kotoa. Hurjana kävin myös postissa ja ärrällä hakemassa paketteja. Crocsin tilaus tuli ja mun kengät olivat jopa sopivia :)

Aava yskii edelleen ja nenä vähän vuotaa. Aavalla menee aina kaikki flunssat yskäksi, toisin kuin vaikka Veetillä. Ai niin ja ehdittiinhän me käydä tosiaan torstaina Viiankin kanssa terveyskeskuksessa, koska se meidän silmätulehdus tarttui myös Viialle. Nyt silmätulehduksen lisäksi tuo pienin on ihan limainen ja yskäinen ja tänään oli kuumettakin, vaikka muina päivinä lämpö on ollut suunnilleen normaali. Jos ei nyt huomenna tule sen kummempaa suunnan huonontumista, niin pyydän, että jos katsoisivat torstaina samalla sitten Viiankin kun ottavat multa sen serpin.

Viikonloppuna Viian yöt meni tosi huonosti ja itkeskeli vähän väliä, vaikka yritettiin antaa särkylääkettä. Helpommin muuten sanottu kuin tehty kun lapsi ei suostu ottaan ruiskua suuhun eikä meillä tietenkään mitään suppoja ollut kun nuo muut on ollut niin lääkkeen persoja. Viime yö meni tosi hyvin, vaikka Viia on nyt paljon räkäisempi kuin viikonloppuna. Ehkä se tuttu ja turvallinen sänky kuitenkin rauhoittaa tai jotain.

Kuvituksena tänä vuonna kudotut villasukat, koska kuumeessahan villasukat ovat ihan ehdoton varustus! Löysin tämän kivan kuvion joskus Pinterestistä ja malli sopisi vielä paremmin ohuelle langalle. Nämä ovat kuitenkin seiskaveikkaa ja varressa silmukoita 48, mikä riitti mun käsialalla juuri ja juuri kirjoneuleeseen. Tämä malli kävisi muuten hyvin miehellekin, jos ei aina jaksa tehdä perus raitaa tai yksiväristä. Mallin löydä mun pinterestistä.

Itse tehtyjä lahjoja

Nyt kun joulu on ohi, niin voin paljastella vähän, että mitä meidän itse tehdyistä paketeista löytyi tänä vuonna. Tykkään ympäri vuoden kilisytellä puikkoja, niin niitä on hyvä sitten antaa jouluna lahjaksi. Tai sitten saan viikkoa ennen joulua idean ja on pakko ehtiä toteuttaa se vielä, niinkin on käynyt ;)

Tämän huppuhuivin tein kummitädilleni ja aloitin sitä muistaakseni jo viime keväänä, koska neuloin sitä matkalla talviloman risteilylle autoneuleena. Kerrankin ajoissa lahjojen suhteen! Toivottavasti tämän alla pysyy tukka kuosissa työmatkalla ;)

Moneen pakettiin pistin näitä kosteudenkerääjiä autoon. Nämä siis sisältävät silica-kissanhiekkaa ja nakataan ikkunalaudalle keräämään kosteus, jolloin ikkunat eivät huuru niin pahasti.

Runo lahjaan napattu eräästä ompeluryhmästä, luovuudesta ei voi siis minua kiittää :)

Muutama pari lapasia fleecevuorella tuli myös tehtyä. Kaavan piirsin itse Tehtaamon ohjeella. Mustat jemma-lapaset menivät lasten hoitajille. Hieman tuli kapoiset mallit, toivottavasti mahtuivat edes käteen :)

Yhdet pitkät kirjoneulesukatkin ehdin tehdä koossa 38. Nämä on tehty Marin ohjeella. Kiitos P. mallijaloista :)

Tuoreimmalle kummitytölle tein mekkobodyn ja villasukat. Tytön äiti ei ole kovin vaaleanpunaisen ystävä, mutta ajattelin, että josko se menisi kun kaverina on ruskeaa mistä tiedän hänen tykkäävän ;)

Aava sai uuden yöpuvun, joka on ommeltu R-collectionin todella halvasta interlockista. Oisko ollut jotain 4e/m eli hintaa puvulle ei tullut mitään. Kangas ei ihan riittänyt, joten lisäsin resoria helmaan ja piristeeksi tein peittotussilla kruunun etukappaleelle. Tämä olikin kuulemma "pinsessa"-yökkäri.

Muutaman helpon tuubihuivin tein myös pukinkonttiin. Omani jätin jouluna anoppilaan, saa nähdä pitääkö tehdä uusi ;) Samassa kuvassa näkyvät sukat menivät Viian kummitädille. Epäröin vähän noiden antamista, koska en ihan ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta pääasia, että saaja oli ollut tyytyväinen. Täällä ne näkyvätkin ihan postauksen lopussa jalassa, josko siitä saisi vähän paremman kuvan :)

Toiselle ystävälle tein Totoro-lapaset.

Olikohan tässä suunnilleen kaikki tämän vuoden itse tehdyt joululahjat? Äidilleni tein paidan, mutta unohdin ottaa siitä kuvan saati sovituskuvan, joten ehkä saan sen tänne päivitettyä myöhemmin, jos äiti suostuu kuvattavaksi se päällä :)

Roosa nauha-huutis 9.10.

Perjantaina 9.10. järjestetään taas ompeluryhmä Saumanvaran Roosa nauha-huutokauppa. Tarjolla on siis kaikkea mahdollista ompeluryhmäläisten tekemää niin ommeltua kuin muitakin käsitöitä ja voittajan maksama summa maksetaan suoraan Roosa nauha-keräykseen. Tuotteen valmistaja maksaa postikulut. Kansioihin on pikkuhiljaa alkanut ilmestyä huutokohteita, joten käyhän liittymässä Facbookissa ryhmään ja tutustu jo etukäteen huutoon tuleviin tuotteisiin. Otin screenshotin pienten lasten vaatekansiosta ja tässä siis vain osa kohteista. Aika herkkuja vai mitä? Sieltä nyt perjantaina kipinkapin huutamaan itselleen tai lapselleen jotain kivaa. Mikäli haluat lahjoittaa rahaa muuten vaan, onnistuu se klikkaamalla oikealla blogissani olevasta Roosa nauha-palkista.

Minä tein huutokauppaan kahdet villasukat. Ensimmäiset ovat teemaan sopien vaaleanpunaiset palmikkosukat kokoa 38.

Toiset ovat vauvan kirjoneulesukat koko noin 3-6kk. Sukat ovat oikeasti valko-violetit, kuvassa tuo tumma violetti vaan näyttää ihan mustalta. Liittykäähän ryhmään ja jakakaa ryhmää myös facebookissa ystävillenne, niin saadaan mahdollisimman paljon ostajia ryhmään! Tuotteita tulee kansioihin torstai-iltaan asti, joten kannattaa käydä sitten viimeistään katsomassa, että olisiko mitään itseään kiinnostavaa.

Vauvaneuleita

Kuten sukkapostauksesssa  mainitsin, on puikkojen heiluttelu alkanut taas kiinnostaa. Ostin Kärkkäiseltä kerän ihanan pehmeää Dropsin Baby merinoa ja tein siitä vauvan villasukat sekä norjalaismyssyn. Sukkien ohje on Kardemumman talon Lise-Lotte.

Myssy puolestaan se tuttu ja turvallinen Sweet baby cap. Pienensin kokoa, jotta saisin sen vastaamaan paremmin pienen vauvan päätä. Näitä vauvaneuleita on ihana kutoa, kun valmista tulee niin nopeasti! Löysin myös ihanan, itselle uuden blogin, jossa on kaikkea ihanaa, jota tekisi mieli heti kokeilla. Blogi on Life with Mari, käykäähän kurkkaamassa.

Mistä tietää, että syksy lähenee?

Omalla osallani ainakin siitä, että tekee mieli kaivaa langat ja puikot tai koukut kaapista. Tänä vuonna viileän kesän vuoksi tuo tunne tuli ehkä normaalia aiemmin ja olen ehtinyt jo kesän aikana tehdä parit pipot, sukat, vauvaneuleita ja mitähän vielä. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan tulee kaivettua useammin neule esille ja jumitettua sohvan nurkkaan telkkaria katsellen, mitä ommellen. Ensimmäinen neuloosin tuotos taisivat olla nämä räsymattosukat itselleni. Hyvä polvisukkien perusohje seiskaveikka-paksuiselle langalle löytyy Omin pikku kätösin-blogista.

Niksi puolestaan näihin raitasukkiin ilman valtavaa päättelyurakkaa on se, että käytetään kahta tai kolmea valmista raitalankaa sekaisin, jolloin sukat raidoittuvat tuolla lailla hauskasti.
Itsellä oli tässä kolmea eri raitalankaa ja yhdellä kudoin aina neljä kierrosta ja vaihdoin. Muut kaksi kuljetin aina työssä mukana, niin pääteltävää ei tullut kovinkaan paljoa.

Oma käsialani on hieman löysä, joten olisin voinut tehdä tuon aloitusresorin hieman pienemmällä silmukkamäärällä, niin pysyisi sukat vielä paremmin jalassa. Aika vekkulit tulee näin raidoittamalla ja valmistuu erittäin nopeasti!

Vaahtokarkkia

Keväällä Novitan julkaistessa uutuuslangat, poimin ostoskoriin kerän tätä Nalle-lankaa värissä vaahtokarkki. En oikein tiennyt, että onko lanka ihanaa vai kamalaa. Ehkä liian pastellinen? Semmoinen vaahtokarkkihattaraoksennus? Ostin kuitenkin langan, koska jokin sen vaaleissa sävyissä kuitenkin miellytti silmää.

Kerän alusta tein pienet junasukat, menköön lahjaksi tai omaan käyttöön, aika näyttää. Kuvissa värit näkyvät hieman liian kirkkaina, oikeasti lanka on hempeämmän sävyistä.

Sitten piti alkaa miettiä, että mihin käytän lopun langan ja aloitin sitten Aavalle sukat ensi talveksi. Ihan ei kerän loppu riittänyt pitkiin sukkiin, joten raidoitin jalkaterän luonnonvalkoisella Nallella. Hauska sattuma, että tuo vanha luonnonvalkoinen lanka on tismalleen samanväristä, kuin vaahtokarkkilangan valkoiset kohdat! Välissä piti katsoa, että olenko neulonut liian monta kerrosta valkoisella, mutta siinäpä oliki vierekkäin kahden eri värin valkoista, joista ei erottanut kumpi on kumpaa.

Aavan sukan malli on omasta päästä kehitelty samalla kun neuloin. Hieman levensin pohkeen kohdalle ja kavensin nilkkaa kohti. Jalkaterässä on 12 silmukkaa puikolla. Toivottavasti ovat sopivat sitten ensi talvena!

Eipä jäänyt tästä kerästä yhtään ylimääräistä lankaa pyörimään kaappiin, vaan käytin koko kerän! Tarkasti mitoitetut sukat :)

Uusien tekniikoiden sukat

Päätin jokin aika sitten opetella tekemään kirjoneuletta siististi. Selailin nettiä ja etsin kivoja kuvioita ja linkittelin kivoimpia malleja Pinterestiin . Valitsin ensimmäiseksi malliksi tämmöisen suht helpon pallokuvion ja tehostelangat löytyi omasta kaapista. Valkoisen jouduin ostamaan, koska en ole kovinkaan paljon hamstrannut kokonaisia keriä.

Avuksi ostin langanohjaimen, jolla voi kuljettaa useaa lankaa yhtä aikaa ilman, että menevät kovin solmuun. Semmoinen pieni, sormenpäähän laitettava juttu :) Ja tuntuu, että se kyllä helpotti tekemistä ja langanjuoksuista tuli tasaisempia sen kanssa. Kokeilin ensimmäistä kertaa myös tuommoista valepalmikkoresoria alkuun. Ihan kivan näköistä, taidan tehdä toisekin tuota. Näistä piti tulla alunperin polven alle ylettyvät, mutta hoksasin, että silmukoita oli kuitenkin aivan liian vähän, joten tuli sitten lyhyemmät :)

Nilkassa on pari kerrosta joustinta ja kantapäähän tein myös ensimmäistä kerta tuommoisen ristiinvahvistuksen. Myös jalkaterän raidoitusta halusin testata, joten näissä sukissa on kaikki kokeilulistalla olleet asiat yhtä aikaa! Tai no, seuraaviin sukkiin vasta tein sitten ensimmäistä kertaa tiimalasikantapään ;)

Lankana yllättäen Novitan  7 veljestä, niinkuin yleensä aina...

Synttäriviikon viimeinen arvontakin on muuten suoritettu ja voittajaksi arpoutui Sikuriina! Onnea voittajalle, olen laittanut sinulle (ja muillekin viikon voittajille) sähköpostia! :)

Tiikerivarpaat

Hoitopaikassa on käynyt mystinen kato Aavan villasukille ja kaksista sukista ei ollut perjantaina tallessa kumpiakaan. Olivat menneet vahingossa väärälle käyttäjälle, kun en ollut hoksannut nimikoida niitä! Ei käynyt mielessäkään, että nekin tarvisivat nimitarrat. Ajattelin tietenkin tyhmästi, että ne käytön jälkeen laitetaan lapsen omaan laatikkoon. Maanantaiksi tarvitsi kuitenkin sukat, koska oli luvattu kylmiä ilmoja. Onneksi kaapissa oli valmiina nämä tiikerisukat, joissa oli vain hieman liian pieni koko. Näppäränä purin kärkikavennukset ja neuloin vähän pidemmän jalkaterän ja tadaa, Aavalla oli uudet villasukat hetkessä.

Lankana Novitan viidakkolankaa ja kärjen tein Dropsin Karismasta. Idea sukkiin on facebookin Voihan villasukka-ryhmästä, jossa on toinen toistaan ihanampia villasukkia! Ehkä siksi se neuloosi on tällä hetkellä erittäin pahana...

On muuten melko haastavaa kuvata tuommoisen liikkuvaisen lapsen jalkoja, jotka eivät pysy sekuntiakaan paikoillaan. Tässä nyt kuitenkin pari kuvaa, jossa jalka ei ole ihan tärähtänyt. Sukan kärkeen ompelin mustalla langalla vielä "varpaat" täydentämään kokonaisuutta. Aika hauskat näistä tulikin lopulta.

Uuusi vuosi, uudet kujeet?

Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, sillä kutsuttiin pari ystäväperhettä lapsineen meille viettämään vuodenvaihdetta. Lämmitettiin palju, jossa kaikki kävivät pikkutyttöjä lukuunottamatta. Syötiin hyvin ja ammuttiin muutama rakettikin. Yhteensä meillä oli täällä yötä siis kuusi aikuista ja viisi lasta. Ensi vuonna jos samalla kokoonpanolla oltaisiin, olisi lapsia kolme enemmän :) Tinojakin meillä oli, mutta unohdettiin täysin valaa ne ja muistettiin asia vasta aamulla.

Ruuaksi tehtiin pizzoja valmispohjilla, jotta jokainen sai täyttää itse mieleisensä pizzan. Tehtiin myös nachovuokaa, jota ei tosin jaksettu syödä ja miehet hoitivat sitten maistelut yöllä meidän lasten ja äitien jo nukkuessa :) Jälkkäriksi ihan vain jätskiä, kinuskikastiketta, kermavaahtoa ja strösseleitä. Ei panostettu kovinkaan ruokapuoleen tai panostettiin, mutta tehtiin se niin, että kenenkään ei tarvinut viettää iltaa keittiössä. Oli oikein hauska ilta, kiitoksia mukana olleille!

Kuvia illasta ei oikein kamerasta jostain syystä löytynyt, joten laitoinpa tähän pari kuvaa valmistuneista sukista/töppösistä. Näin uuden vuoden kunniaksi mulle on iskenyt valtava neuloosi ja pää vilisee ideoita. Ehkä se johtuu siitä, että viime syksystä lähtien olen tehnyt vain pakolliset joululahjajutut ja muuhun ei ole energia riittänyt. Nyt sitten on suunnitelmia senkin edestä. Kukahan ne ehtii toteuttaa?

Joulukalenterivaihdosta sain kaksi kerää fuksianpunaista Maija-lankaa ja tein siitä Aavalle sukat, koska edelliset alkavat olla pienet. Vastaa vahvuudeltaan noin Novitan nallea. Kuva vääristää väriä todella pahasti. Sukan malli omasta päästä, mutta tuo kuvio on toteutettu seuraavasti: 2o 2n joustinta aina kaksi kerrosta ja väliin kaksi kerrosta oikeaa. Hyvin helppo tehdä, mutta pinnasta tulee sen näköinen, niinkuin siinä olisi vähän vaativampikin kaavio :) Onnistuin myös tekemään täydellisen kokoisen sukan.

Kuulun facebookissa Voihan sillasukka-ryhmään, jossa on ollut valtava huovutettujen tossujen buumi menossa ja pitihän se itsekin kokeilla. Nämä on tehty kaksinkertaisesta purolangasta ja varsi on turkoosia, kaksinkertaista nallelankaa. Hieman pienempiä olisin toivonut, vaikka nämäkin huovutin kahdesti. Kyseessä siis vauvakokoiset tossu. Tai no ehkä menevät myös vajaan vuoden ikäiselle. Tämmöiset olisi varmasti vauvalla ihanan lämpimät pihalla nukkuessa! Toiset on tuolla jo keskeneräisenä, kun lanka loppui tietenkin kesken. Yksi kerä Novitan Jokea ei riittänyt kahteen tämmöiseen tossuun kaksinkertaisena.

Tekisi mieli tehdä itsellekin tämmöiset, mutta ehkä harjoittelen vielä näillä pienillä, että löydän oikean kutistumissuhteen, että ei sitten harmita jos omista tossuista tulee ihan sudet.