Ergonominen Beckmann of Norway reppu eskarilaiselle tai koululaiselle

Sisältää mainoslinkkejä, linkit merkitty tähdellä*

Meidän perheen pienimmäinen aloitti tällä viikolla eskarin ja halusi saada uuden eskarirepun. Viialla onkin ollut käytössä Aavan vanha eskarireppu eli Kånken, joka on kyllä maailman surkein reppu lapsen (ja aikuisen) kantaa. Olin kuitenkin ajatellut, että jos se nyt menisi tän eskariajan ja ostettaisiin sitten kouluun uusi reppu. No ei tuntunut menevän ja sanoin, että voidaan ostaa uusi reppu jos se kelpaa sitten koulurepusta ja että minä saan valita jotkut järkevät vaihtoehdot, joista Viia valitsee sitten kuosin itselleen mieluisaksi.

Mulle tärkeintä on se, että pienen lapsen reppu on oikeasti hyvä kantaa. En viitsi itsekään kannella reppua, jossa ei ole kunnon rintaremmiä ja mielellään myös lantiovyötä. Olkainten pitäisi myös olla pehmustetut, toisin kuin Kånkenissa, jos ei erikseen osta niitä pehmusteita. Pieni kierros markettien reppuosastolle osoitti sen mitä pelkäsinkin, eli yhdestäkään ei löytynyt edes rintaremmiä. Iso reppu pienellä lapsella on varmasti raskas kantaa jos on paljon tavaraa ja kaikki paino roikkuu harteilla. Tästä voisi muuten isot ja suositut merkit (kuten Adidas) ottaa koppia ja tehdä oikeasti laadukkaita reppuja, joita olisi hyvä myös kantaa. Homma meni sitten nettiselailuksi, mutta yllättävän vaikea oli löytää reppu, jossa yhdistyvät lapselle mieluinen kuosi sekä hyvä kannettavuus ja se, että tilaa on enemmän kuin 12l. Nyt kun löysin sen, ajattelin vinkata siitä myös teille. Varmasti siellä joku painii saman ongelman kanssa!

Lopulta bongasin Jollyroomin sivuilta kaksi vaihtoehtoa. Toinen oli tämä Viian reppu eli *Beckmann of *Norwayn Classic 22l ja toinen *Ergobag, joka kuitenkin jäi vielä kalliimman hinnan vuoksi pois laskuista. Kyselin tästä kokemuksia lastenvaateryhmässä ja muutamat olivat ehtineet tätä testata ja todenneet hyväksi myös pienellä, alle 120cm lapsella.  Tälle repulle löytyi käyttäjän suosituspituuskin ja se oli 116-140cm muistaakseni. Viia on nyt 120cm ja monissa isommissa repuissa ongelmana on pitkä muoto, kun Viialla on melko lyhyt selkä kuten meidän muillakin lapsilla. Tässä on 2l enemmän tilaa kuin Veetin Haglöfsin Corkerissa, mutta tämä oli yli 10cm lyhyempi muodoltaan. Se tilavuus tulee repun syvyydestä, joka ei juurikaan näy jos reppua ei ole pakattu täyteen. Reppu on siis tosiaan tuo *Beckmann of Norway ja malli on *Classic 22.  Repusta on olemassa vielä isompi malli, jonka tilavuus on 28l. Mallin nimi on *Classic Maxi.

Yhdeltä tutulta sitten kuulin, että heidän tytöllä on ollut tämä reppu jo vuosia ja laatu on ollut hyvää ja reppu on vieläkin ehkä ja siisti. Se ratkaisi sen, että pistin repun tilaukseen sen jälkeen, kun Viia oli ensin valinnut itselleen mieleisen kuosin. Olihan nämä aika övereitä nämä kuosit, mutta sen verran voin tehdä myönnytystä, kun sain tähän kuitenkin sen ergonomisen puolen.

Sisällä on omia taskuja esim eväslokerolle ja sivussa molemmilla puolilla juomapullotaskut. Pienessä etutaskussa on valmiiksi paikka kotiavaimille ja taskussa ne pysyvät näppärästi siinä remmissä tallessa.

Tässä repussa oli kyllä kaikki kohdallaan! Oli hyvät säädöt olkaimissa ja remmeissä ja sai säädettyä laihallekin lapselle tukevasti istumaan selkään. Repussa on paljon heijastimia, sekä keskellä reppua myös valo, jonka saa päälle tai vilkkumaan. Tuo on ihan loistava ominaisuus sitten, kun Viia alkaa kulkea kouluun pimeässä. Repun materiaali on vettähylkivää, mutta repussa oli lisäksi myös erillinen repun päälle tuleva sadesuoja, joka kulkee läpässä olevassa taskussa.  Ja katsokaa oikeasti kuvasta noita pehmusteita ja remmejä, miten hyvältä näyttää! Tuossa on myös sellainen alumiininen tuki tuolla sisällä, että se pysyy hieman irti selästä ja ilma kiertää paremmin selän ja repun välissä.

Repun kyljessä on kolme erillistä tarrapaikkaa, joihon on repun mukana muistaakseni kuusi erilaista kangastarraa, joiden paikkaa voi vaihdella. Lisäksi mukana tuli tuollainen pikkureppu, jota voi käyttää vaikka barbien reppuna tai sitten roikkumassa koristeena repun kyljessä. Tuon sateenkaarikuvan saa myös ilmeisesti käännettyä pois näkyvistä eli jos kuva on jossain vaiheessa vaikka liian "lapsellinen" niin sitten voi kääntää tuon vain pois. Tässä tosin on aika neutraali kuva, mutta osassa oli sellaisia piirroshahmoja.

Tämä istui hyvin Viian selkään, vaikka repussa onkin litroja melko hurjasti. Tämä on hyvä ottaa myös pienille vaellusreissuille mukaan kun on hyvä kantaa ja löytyy se sadesuojakin. Kulkee näppärästi tuossa omat kamat ja unikaverit.

 

Viia oli tyytyväinen reppuun ja innoissaan siitä, että barbi sai myös oman, samanlaisen repun leikkeihin! Huomenna reppu pääsee sitten tositoimiin mukaan eskariin. Toivottavasti tästä on meille pitkäksi aikaa reppua!

Harrastusaikaa kaksin lapsen kanssa

Koen monet talviurheilulajit hirveän työläiksi harrastaa kolmen lapsen kanssa. Esimerkiksi luistelu ja hiihto, joissa pitää ensin pukea tarvittavat välineet kaikille kolmelle ennen kuin pääsee edes harrastamaan. Yksi väsyy ennen muita, toinen haluaisi olla kaksi tuntia ja kolmatta ei vain huvita. Viia innokkaasti haluaisi tehdä kaikkea mitä isommatkin, mutta yleensä kun saadaan vaikka monot jalkaan, ei sitten haluakaan hiihtää. Tämän kaiken sähläyksen vuoksi nämä lajit jäävät meillä todella vähälle, mikä on todella harmillista. Olisi kuitenkin kiva saada lapset innostumaan talviurheilulajeista tai ylipäätänsä liikunnasta.

En tiedä mistä olen saanut päähäni sen typerän ajatuksen, että kaikkien kolmen pitäisi harrastaa aina yhtä aikaa meidän vanhempien kanssa. Kai sitä on alitajuntaisesti ajatellut, että ei voi mennä vain yhden kanssa vaikkapa luistelemaan, koska se on muilta pois ja he pettyvät jos vain yksi sisaruksista pääsee.

Meillä Aava tykkää paljon hiihtämisestä ja hoidossakin oli hiihtänyt tunnin pihalla kun yksi päivä hoitoon sai viedä sukset mukaan. Palasin eilen kotiin viikonlopun ompeluleiriltä ja päätin, että mennään Aavan kanssa kahdestaan hiihtämään kun Veeti meni kaverille. Mies otti puolestaan Viian kauppaan mukaan. Ihan ilman Viian protestoimista ei päästy lähtemään, mutta yllättävän hyvin suopui ajatukseen, että ei pääse mukaan. Viia on nimittäin nykyisin äitin tyttö, vielä entistä enemmän. Koko ajan pitäisi olla vieressä, lähellä ja katsomassa mitä Viia tekee tai tulee itku,

Vedettiin kuitenkin Aavan kanssa hiihtokamppeet päälle ja käveltiin ladulle. Meidän tien päästä tosiaan pääsee suoraan ladulle hiihtämään, joten se on lapsenkin kanssa hyvin vaivatonta. Tuo pienin lenkki on noin reilu pari kilometriä ja hiihdettiin se eilen Aavan kanssa melkein kokonaan. Kertaakaan ei valittanut tai narissut, vaikka matkalla on myös ylämäkiä. Harjoiteltiin laskemista jalat koukussa ja pyllähdyksetkään eivät haitanneet. Aava totesikin, että "onpa mukava olla äitin kanssa kahdestaan hiihtämässä". Ja niinhän se oli kun ei ollut mitään ylimääräistä kohellusta kun meitä oli vain kaksi ja ehti rauhassa jutella ja auttaa, jos toinen tarvitsi apua.

Me on hommattu tytöille käytettynä sukset ja monot. Ihan tuollaiset oikeat sukset, koska noilla on huomattavasti parempi hiihtää kuin kenkään kiinnitettävillä suksilla, jollaiset Veetillä oli aikanaan. Niissä kun ei kanta nouse niin eihän siihen potkuun oikein saa vauhtia. Itsellä huonot välineet ainakin tappavat innostuksen niin sillä ajattelin, että ehkä sama pätee lapsiinkin. Kirpparilla tuon kokoisen vehkeet eivät kuitenkaan paljoa maksa. Viian setti on ostettu työkaverilta muistaakseni kympin hintaan ja Aavan kamppeet toiselta työkaverilta viime vuonna. Hintaa en muista, mutta tuskin se paria kymppiä enempää oli :) Tämmöiset menee myös todella hyvin kaupaksi eli ei ainakaan jää ylimääräiset nurkkiin pölyttymään ja pääsee lapsi harjoittelemaan heti oikeilla kamppeilla!

Pitäisi vissiin tässä(kin) asiassa nakata vanha ajatusmalli romukoppaan ja lähteä välillä rohkeasti tekemään tämmöisiä juttuja vain yhden lapsen kanssa! Teettekö te näin, että menette pienemmillä kokoonpanoilla harrastamaan vai raahaatteko minun tyyliin koko perheen kerrallaan mukaan?

Neiti neljä vee

Alkukuusta Aava täytti jo hurjat neljä vuotta ja käytiin pidemmän kaavan mukaan myös neuvolassa. Samalla kertaa pistettiin kaikille lapsille viimeiset hepatiittirokotteet ja sitten minä jäin odottelemaan, että Aava jäi tekemään tehtäviä neuvolatädin kanssa. Olin varautunut, että tunteroinen menee ja nautin omasta ajasta neuleen ja Skamin parissa odotusaulassa, mutta ehdin olla siinä ehkä parisenkymmentä minuuttia ja sitten Aava hakikin minut takaisin. Oli ilmeisesti ehtinyt tehdä niin pian kaikki tehtävät!

Tehtävät olivat sujuneet hyvin, eikä mistään tullut mitään sanomista. Samassa neuvolassa Veetillä muistaakseni oli vaikeuksia ottaa palloa kiinni sekä piirtää rasti vaikka risti onnistui. Näkö oli hyvä ja paino/pituuskäyrätkin menivät mallikkaasti omilla radoillaan. Pitkä tyttöhän tuo on, pituus menee +2 käyrällä, mutta samaten paino seuraa siellä yläkäyrällä tasaisesti. Yllä nelivuotismittoja, suluissa kolmevuotiaana otetut vastaavat.

 "Ihana tytteli olet! Hienosti osaat kaikki tehtävä. Vahvaa osaamista. Pitkä Tyttö. Näkö Hyvä."

111cm (103,1cm)

20,5kg (18,3kg)

51cm (50,6cm)

Aava oppi juuri nelivuotisneuvolan kynnyksellä sanomaan myös r-kirjaimen! Nyt on hauska kuunnella, miten se pärähtelee koko ajan paremmin. Alussa kun se meinasi tulla vähän poskesta välillä.

Aava on tosi sosiaalinen lapsi ja rakastaa sitä, kun saa kavereita leikkimään tai kun mennään kylään jonkun luokse. Ei oikeastaan koskaan ujostele sellaisissa tilanteissa, vaan painuu leikkimään. Hoidosta olivat kirjoittaneet kyselylomakkeeseen, että leikkii pitkiäkin leikkejä, joihin ammentaa tilanteita esimerkiksi saduista ja piirretyistä. Kotona leikkiminen tahtoo mennä vain nahisteluksi Viian kanssa. Nyt ovat innostuneet kuitenkin rakentelemaan synttärilahjaksi saaduilla legoilla yhdessä.

Aava ei ole läheskään niin kiinnostunut esimerkiksi palapeleistä ja kirjoista, mitä Veeti aikanaan. Aava on enemmän sosiaalinen ihminen ja tykkää tehdä asioita muiden kanssa. Tunnistaa jonkin verran kirjaimia ja osaa kirjoittaa jo nimensä ja mallista sanoja. Kirjaimet itsessään eivät kuitenkaan kamalasti vielä kiinnosta. Aava puolestaan tykkää kovasti piirtää ja värittää, mitä taas Veeti ei ole koskaan harrastanut kotona. Välillä piirtelee vähän liiankin kanssa kun on kaikki pöytää myöten tussissa :D Myös kaikenlainen askartelu on mukavaa, sekä muovailu ja vesiväreillä maalaaminen.

Kavereiden kanssa leikkimisen lisäksi Aava on kova ulkoilemaan. Viihtyy yksinkin pihalla pitkiä aikoja jolloin touhuaa esimerkiksi hiekkalaatikolla. Pyytääkin usein päästä yksin pihalle, jos tietää, että me ei sillä hetkellä päästä tulemaan niin, että Viiakin voisi tulla ulos. Viime aikoina naapurin 5v ja 7v ovat pyytäneet paljon Aavaa leikkimään ja heidän kanssaan Aava onkin viihtynyt pitkiä aikoja ulkoleikeissä. Varmaan Aava puhuu sen veran hyvin ja on kuitenkin isokokoinen ehkä ikäisekseen, että menee sitten hyvin myös vanhempien lasten leikeissä, jotka saattavat ehkä mieltää Aavan vanhemmaksi kuin tämä onkaan.

Aava on myös todellinen keimailija ja posettaa mielellään kuvissa ja ottaa kunnon keikistelyasentoja! Kaikki korut ja hiusjutut ovat myös mieleisiä ja sellaiset "tyttökrääsät". Vielä ei onneksi ole kovin ranttu vaatteistaan, vaan äidin valitsemat kelpaavat, toisin kuin Viialle...

Aina kun ompelen jotain lasten nähden, kysyy Aava, että onko hänelle mitään. Hänelle oletus on myös se, että vaatteet ovat minun tekemiä. Aavalle ompeleminen onkin palkitsevaa, kun hän aina tykkää vaatteista, joita hänelle teen riippumatta siitä millaisia ne ovat :D

Tänä kesänä Aava tosiaan oppi ajamaan ilman apurattaita, siitä kirjoittelinkin jo kesäkuussa enemmän.  Nyt Aava osaa jo jarrutella oikeallakin pyörällä ja ollaan uskaltauduttu sen kanssa keskustaan. Hyvin on jaksanut polkea nuo viiden kilometrin lenkit ja ensi vuonna varmasti vielä paremmin, kun hommataan isompi pyörä. Tuo 16" on nyt hieman pieni valmiiksi, mutta opettelu pienemmällä pyörällä oli vain helpompaa.

Vaikka Aava on oikein iloinen lapsi, on nyt loppukesästä ollut aika paljon sellaisia kitinä- ja itkujaksojakin, joissa jokin alkaa vaivata, mutta ei voi kertoa vaan pitää kitistä ja itkeä. Hieman raskasta kuunneltavaa pidemmällä aikavälillä, mutta ovat selvästi taas vähentyneet. Tuollaisia saattoi tulla vaikkapa jos ei pyöräily kesken matkan huvittanutkaan tai kun jotain vaatetta ei saa itse päälle, mutta ei tietenkään voi kysyä apua! :) Pikkusiskoa ja myös isoveljeä on mukava kiusata ja ärsyttää, mutta auta armias jos sieltä tulee kostoa takaisin, niin alkaa huuto!

Aava tykkää myös paljon läheisyydestä. Haluaa olla paljon sylissä ja vieressä edelleen ja tahtoo tulla heti mustasukkaiseksi, jos Viia tulee ensin syliin. Sitten pitäisi samalla istumalla päästä itsekin! Jos ottaa tytöt toisen toiselle polvelle ja toisen toiselle, tulee siitäkin tappelua. Kaiken kaikkiaan Aava on kuitenkin hurmaava ja vekkuli pieni tyttö!

Kuvituksena muutamia kuvia, jotka otin Aavasta kun ompelin tytöille ihanasta Ehta:n Uni-kankaasta leggarit! Kangas on vaan niin herkkua ja Aavakin tykkäsi tästä, vaikka vähän mietin, että mitä sanoo. Vielä pala kangasta odottaa kaapissa mekoksi tai paidaksi pääsyä...

Millaisia nelivuotiaita teillä on?

Koululaisen vk ja toppa

Meidän esikoinen aloitti tänä syksynä koulun ja ennen koulun alkua kävin läpi meidän välikausi- ja talvivarusteita ja tsekkailin, että varmasti löytyy nyt tarvittavat ainakin syksyksi. Välikausitakkia metsästin pitkään, kunnes vihdoin löysin tämän haluamani Reiman takin Elloksen alesta. Tässä mallissa ei nyt sitten ollutkaan se irroitettava tikkitakki vaan pelkkä liivi. Aavan vastaavassa takissa kuitenkin on kokonainen takki, joten en oikein tiedä, että onko näissä eri värien kohdalla eroavaisuuksia? Nimi ja hinta ovat kuitenkin samat kummallakin takilla.

Kevyempänä takkina menee vielä tämän syksyn Mini Rodinin tuulitakki, joka on ollut kyllä loisto-ostos! Takki vilahtaa ainakin tässä postauksessa. Tämä on ostettu muistaakseni viime syksynä ja sitä on pidetty niin kesällä kuin syksylläkin. Juuri sopiva Suomen kesään, mutta kuitenkin sellainen siistimmän takin näköinen, jolla kehtaa mennä kaupungillekin. Ensi vuodeksi jemmasin jo Molon -50% alesta vastaavan mustan tilalle. Hintaero on jo täydelläkin hintaa sen verran tätä Rodinia halvempi, että tällä kertaa halvempi versio voitti. Teknisiltä ominaisuuksiltaa Molo ei tälle häviä, mutta ulkonäössä ehkä vähän. Toisaalta siinä ei ole resoreita, jotka imisivät kosteutta itseensä, jos vaikka sataa kunnolla vettä.

Reiman Taag on ollut meillä sellainen luottovaate, jota on ollut useassa koossa ja värissä. Tämä on Veetillä kolmas vastaava, edelliset ovat olleet punainen ja tummansininen. Lisäksi Aavalla on nyt myös syksytakkina luumunvärinen samanlainen, mutta tosiaan sillä irroitettavalla tikkitakilla. Kengät ovat myös Reimaa ja ostettu Kärkkäiseltä -40% alella. Hyvillä prosenteilla on siis irronnut tämänkin vuoden ulkokamppeet. Noita Reiman Wettereitä meillä on ollut myös useammat, olisiko nämä kolmannet Veetillä? Nämä olivat jotku wash-versiot, vaikka olen niitä edellisiäkin kyllä koneessa pessyt. Joustonauhojen ansiosta nämä on helppo sujauttaa jalkaan ja ulkonäkö miellyttää silmää. Ei välttämättä tarvitse ollenkaan siistimpiä kenkiä kun nämä ajavat asian, mikäli pysyvät siistinä noin muuten :D

Talveksi ostin jo viime keväänä Oulun reissulta  tämän Didriksonin parkan puoleen hintaan. Soviteltiin tätä viime viikolla, että varmasti on talvella käytettävissä ja hyvin istui. Takki on kokoa 130cm ja Veeti varmaan aika lailla saman mittainen, mutta lyhytselkäinen. Lapsilla onkin tänä vuonna kaikilla Didriksonia, vaikka tähän mennessä meillä ei ole ollut merkiltä yhtään lastenvaatetta. Omat toppatakkini kyllä ovat olleet tältä merkiltä jo vuosia ja ne ovat ainakin olleet laadukkaita ja lämpimiä.

Toppatakista sain jopa sovituskuvat ja hyvin sopii. Hihoissa on juuri sen verran pituutta, että riittää talven yli. Musta on siisti ja helppo ratkaisu, jonka kanssa sopii kaikenväriset asusteet! Eikä näy lika niin helposti ;)

Talvikengät on myöskin Reimat ja tarkemmin Freddot eli noista Wettereistä ne talviversiot. Nämä ovat meille ihan uudet tuttavuudet ja ovat tulossa myös Viialle talveksi. Onko teillä kokemuksia näistä? Tarviiko näiden lisäksi jotkut toiset kengät vai menisikö näillä koko talven? Onko loskareille käyttöä lisäksi ja mitkä olisi hyvät loskarit koululaiselle?

Sisarusten yhteiset leikit

On ollut ihan mahtava huomata, että nykyään koko ajan enemmissä määrin tytöt viihtyvät yhteisissä leikeissä. Viia on kasvanut sen verran, että ei pilaa kaikkia leikkejä vaan osaa muka leikkiä jo mukana. Toki useasti tytöt ovat Aavan huoneessa ja tekevät vain kumpikin omia juttujaan, mutta kuitenkin yhdessä. Toisesta on seuraa, vaikka leikki ei olisikaan yhteinen.

Monesti puhutaan, että lapsia ei kannattaisi välttämättä tehdä pienellä ikäerolla, koska on rankkaa kun talossa on sekä vauva että taapero. Aavalla ja Veetillä on ikäeroa kolme vuotta ja yhteisiä leikkejä alkaa olla nyt jonkin verran. Tätä on jouduttu odottamaan siis kolme vuotta. Toki Veeti on luonteeltaankin niin erilainen kuin Aava, että leikkejä ei ehkä siksikään synny. Veeti viihtyy enemmän omissa oloissaan, mitä leikkimässä. Tyttöjen yhteisiä leikkejä ei puolestaan tarvinnut odottaa edes kahta vuotta ja joka päivä heistä on toisilleen entistä enemmän seuraa.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tuo pieni ikäero on tavallaan helpompi sen kannalta, että se raskas aika kestää vain sen reilun vuoden ja sen jälkeen lapsilla alkaa olla toisistaan jo seuraakin, eikä tarvitse odottaa vuosia, että yhteisiä leikkejä syntyy. Jos Aava olisi vanhempi, ei leikki puolitoistavuotiaan kanssa varmastikaan kiinnostaisi samalla lailla. Vauvavuosi on ehkä rankempi, mutta se helpottuu sitten mahdollisesti nopeampaa mitä isommalla ikäerolla olevien lasten kanssa. Toki nämä ovat paljon kiinni myös lasten luonteesta, että miten huolivat paljon pienempiä lapsia leikkimään. Sitten on toki tilanteita, joissa esimerkiksi vanhin lapsi on jo selkeästi vanhempi, jolloin hänestä on jo vähän apua lastenhoidossa ja hän ehkä jo mielellään leikkii pienempien kanssa.

Tyttöjen touhuja on todella hauska katsella. Viia matkii kaikessa Aavaa ja samat asiat pitää tehdä mitä isosiskokin. Yleensä tytöt rullaavat leikkiautolla ja nukenrattailla pitkin kämppää tai touhuavat jotain Aavan huoneessa. Uutena juttuna on tullut nyt tanssihommat. Saattavat kuunnella lastenlauluja ja samalla tanssia. Jos Aava laittaa kukkapannan päähän, on semmoinen kohta myös Viialla ja kaikki samat jutut pitää tehdä perässä juuri samalla lailla.

Viime viikolla tytöt löysivät kaapista jotain meidän vanhoja, pieniä tonttulakkeja ja ne päässä hiihtivät menemään. Aava auttoi Viiallekin lakkia päähän, vaikka tuo omatoiminen tyttö pukee kyllä vaikka ja mitä päälle itse!

Jokin aika sitten tytöt myös tekivät hamahelmillä yhdessä. Tai Aava halusi tehdä ja Viiankin piti päästä osallistumaan. Vähän aikaa jaksoi jopa tehdä noilla isoilla, ennen kuin alkoi nakella helmiä yksitellen lattialle.

Samana päivänä taidettiin jopa muovailla, vaikka yleensä olen aika laiska kaivamaan niitä esille, kun sotku sen jälkeen on kamala ja mielenkiinto riittää viideksi minuutiksi...

Tässä viimeisessä kuvassa kiteytyy aika hyvin se, miten pienempi matkii ihan kaikessa isompaa. Viia katsoo nykyään telkkaria tuossa asennossa, koska Aavakin on niin. Isosisko on niin tärkeä <3

Missä iässä teillä on lapsilla alkanut sujua yhteiset leikit?

Sisarusten neuvolakuulumiset

Veetillä ja Aavalla oli molemmilla yhtä aikaa neuvola tuossa syyskuun lopulla ja samalla käytettiin Viia siellä painokontrollissa. Mies käytti neuvolan alussa Viian puntarilla ja vei Viian takaisin hoitoon siksi aikaa, että olin itse isompien kanssa neuvolassa niin saatiin rauhassa tehdä tehtävät. Ensin oli Veetin vuoro ja Aava odotteli nätisti sen aikaa omaa vuoroaan.

Veetin pituuskasvu jatkui samanlaisena tänä vuonna kuin viime vuonnakin eli vuodessa oli tullut kuutisen senttiä lisää. Laitan tähän alle 6v neuvolan mitat ja sulkuihin viime vuoden vastaavat. Painoa on tullut aika vähän, mutta tuossa iässä lienee ihan normaalia. Painokäyrä oli tippunut aika alas, kun itse syötin tiedot kasvuseulaan, mutta ihan normaalit arvot ne silti oli. Veeti on tosi huono ollut syömään pidemmän aikaa. Aivan sama mitä ruokaa tarjoaa, ei se kelpaa tai "ei ole nälkä". Tänään vasukeskustelussa tuli ilmi, että ei kovin paljoa syö hoidossakaan. Toivottavasti on kausiluontoista.

Pituus 123,5cm (116,7cm)

Paino 21,9kg (19,6kg)

Pää 52cm (51,5cm)

Veetillä oli jotain pieniä tehtäviä, kuten viivalla kävely takaperin ja kinkkaaminen yhdellä jalalla jne eikä niissä ollut mitään ongelmaa. Rokotteen ottaminen aiheutti pienen itkukitinän, mutta en moiti, itsekin inhoan piikkejä!

Aava puolestaan oli ottanut kunnon kasvuspurtin ja kasvanut jopa niin paljon, että vuorostaan käydään sitten liiallisen kasvun kanssa kontrollissa :D Painoseula ei kyllä maininnut mitään normaalista poikkeavaa, mutta sama kai tuo on ottaa Aava mukaan samalla kun Viia käy 1,5v neuvolan, niin saavat neuvolan puolella rauhan asian suhteen. Itse en pituudesta ole huolissani.

Pituus 103,1cm (90,5cm)

Paino 17,2kg (14,7kg)

Pää 50,4cm (49cm)

Onhan tuota pituutta tullut vuodessa hurjat 13cm, joten ei ihme että tuntuu, että tyttö kasvaa silmissä! Se on kuitenkin sentin per kuukausi lisää pituutta. Aavakin sai tehdä tehtäviä ja selviytyi niistä oikein hyvin. Testattiin mm. näkö ja sitten oli jotain piirtotehtäviä sekä semmoisia, missä piti nimetä korvat, polvet jne. Piti myös käsittää suurempi ja pienempi asioita. 

"Puhelias papupata, ihana olet! Hommat hoituvat, taidot vahvat. Puhe selkeää. Näkö ok. Pituuskasvu hurjaa. Pitkä olet."

 

Aava ei kyllä malttanut alun ujostelun jälkeen olla hetkeäkään hiljaa vaan pälpätti iloisesti koko neuvolan huolimatta siitä kysyttiinkö häneltä vai Veetiltä jotain :)

Meillä tosiaan oli samalla se Viian painokontrolli tuossa samassa ja painoa oli tullut sen verran, että ei tarvitse enää mennä uudelleen kontrolliin. Painoa oli tullut reilussa parissa kuussa n.800g. Viimes paino oli 8,49kg ja nyt 9,285kg ja pituuttakin oli ehtinyt tuossa välissä tulla kaksi senttiä lisää eli nyt sitä oli 80,2cm.

Hoikka sirpulahan tuo vielä on, mutta ei tosiaan voi ainakaan ruokahaluttomuutta enää syyttää! Ruokaa uppoaa nykyisin enemmän kuin kumpaankaan sisarukseen ja viikollakin söi joku päivä kolmatta lautasellista ruokaa. Hoidossakin vetää lähes poikkeuksetta vissiin santsikuppia :D Maha pullollaan sitten kulkee tyytyväisenä täällä ruuan jälkeen.

Kuvat on otettu samalla kun käytiin ottamassa Veetistä ja Aavasta niitä 3v ja 6v kuvia. Näistä tuli aika kivoja, vaikka itse sanonkin. Joitain kuvia laitoinkin jo silloin kun kirjoitin ne vuosipostaukset Veetistä ja Aavasta.

Hyvin omanlaisia persoonoita on kaikista meidän lapsista tullut ja Viia pienimpänä on varmasti silti kovapäisin. Aava puolestaan on semmoin en hellyyttävä höpöttelijä ja halija, joka on aina tulossa syliin. Tosin niin on kyllä Viiakin. Veeti on lukutoukka ja hieman pikkuvanha kaiken sen tiedon kanssa, mitä ahmii kirjoista jatkuvasti. Oli eskarissakin sanonut, että on kävelevä tietopankki ja niinhän se on :D

Pikkuhiljaa Aavalla ja Viiallakin on alkanut olla yhteisiä juttuja, joita tekevät yhdessä ja nauraa hihittävät. Veetillä ja Aavalla ei niinkään ole mitenkään erityisen paljon yhteisiä leikkejä, kun Veeti vain lukee tai rakentelee legoilla, eikä Aava vielä oikein ole legojen perään.

Kumpikin tytöistä tykkää hoitaa nykyisin nukkevauvoja ja ajattelin, että surauttaisin pukinkonttiin vaatteita noille meidän nukeille. Kaavoja vaan tarvisi jostain. Olisiko sille normaalikokoiselle Baby bornille jossain kirjassa kaavoja tai olisiko jollain linkata jotain paikkaa mistä saisi?  Jotain muutakin nukkesälää voisi ommella. Kantokopan tai jotain. Ehkä kantorepun tai liinankin jopa! Mekkotehtaassakin taisi olla, pitääpä mennä heti tsekkaamaan :)

Pieni suuri kuusivuotias

Eilen oli Veetin vuoro olla päivänsankari ja mittariin tuli huikeat kuusi vuotta! Meidän talossa asuu kohta koululainen apua. Veetin vauva-aika tuntuu jo todella kaukaiselta, mutta toisaalta muistan hyvin esimerkiksi sen, millainen ilma oli kun lähdettiin laitokselta kotiin. Kaikki tuntui niin uudelta ja oudolta, kun yhtäkkiä kotona olikin pienen pieni vauva. Veeti oli maailman paras ekavauva, koska oli niin kiltti, kuin vain vauva voi olla. Tyytyväinen ja aurinkoinen aina ja nukkui hyvin eikä turhia itkeskellyt.

Muistan jotenkin paljon paremmin Veetin vauva-ajan kuin sen, millaista elämä oli yhden pienen taaperon kanssa. Että mitä me tehtiin ja millainen Veeti oli. Jo ihan taaperoiästä lähtien Veetiä alkoivat kiinnostaa kirjaimet ja numerot ja sen kyllä huomaa nyt tuosta meidän uskomattoman älykkäästä kuusivuotiaasta. Veeti on nyt siis jo kaksi vuotta lukenut sujuvasti ja matikkakin sujuu sen mitä on itse kiinnostunut kyselemään ja laskemaan. Meillä ongelmana on lähinnä se, että tuo poika ei muuta tekisi kuin lukisi. Linnoittautuu kirjan kanssa sohvalle kun kotiin pääsee ja olisi siinä varmasti nukkuma-aikaan asti, jos saisi itse päättää. Sinänsä lukeminen on hyvä harrastus, mutta olisi varmasti ihan tervettä tehdä jotain muuta välillä.

Veeti on viihtynyt todella hyvin eskarissa ja on ilmeisesti leikkinyt pikkuhiljaa siellä uusienkin kavereiden kanssa. Paljon pelaavat monopolia puheiden mukaan ja välissä on uskaltautunut pelaamaan jalkapalloakin, vaikka tahtoo olla arka menemään mukaan noihin urheilullisiin peleihin, kun ei ole niitä juurikaan harrastanut.

Kotona lähtee mielellään nykyisin urheilemaan, jos siihen liittyy pokemonien keräys samalla. Retkeily on myös sellainen, että koskaan ei metsässä valita ja kitise mistään vaan nauttii siellä olosta. Kotona ulkoilu ei maistu edelleenkään, koska kaikki kadun muut pojat pelaavat aina sählyä tai muuta ja Veeti ei niistä innostu, kun pelkää, että ei osaa. Onneksi tässä käy muita kavereita leikkimässä muita leikkejä, että saa vähän muutakin tekemistä kuin lukeminen.

Tekniikka kiinnostaa myös kovasti ja Veeti onkin pitkin kevättä ja kesää lainannut kirjastosta koululaisten ohjelmointikirjaa, mistä on ohjelmoinut itse pelejä. Käyttäisi varmasti kaikkia meidän talon vempaimia paremmin kun minä jos saisi vapaasti päättää. Ollaan vaan huomattu, että peliaikaa ei voi kovin usein antaa, koska sen lopettamisesta alkaa tulla riitaa jos pelaamista on säännöllisesti. Nyt onkin pelannut aika harvoin.

Veetistä huomaa, että välillä yrittää olla niin iso poika, mutta isin ollessa reissussa on päästävä aina äitin viereen nukkumaan ja mielellään tulee syliin jos paikka on vapaana ja pyytää. Mukavahan se vaan on, että vielä se äitin syli kelpaa. Tytöt tahtovat sen vaan varata päivisin, niin pitää sitten pitää pieni hetki Veetin kanssa illalla. Nyt me ollaan otettu iltaisin tavaksi se, että kun laitan Aavan tai Viian nukkumaan, kirjoitellaan hetki toistemme selkään jotain sanoja, joita toinen arvaa. Siitä on nyt viikon parin aikana tullut sellainen meidän oma juttu. Toinen pieni hetki päivässä on se, kun haen Veetin eskarista ja tytöt odottavat autossa. Siinä pikkuhetkessä ehditään vaihtaa muutama sananen päivän tapahtumista.

Veetillä on ehkä hieman muutosten aika menossa, kun alkoi tavallaan uusi elämä kun eskari alkoi ja Aava menikin eri paikkaan hoitoon. Illalla tahtoo olla aika vauhdikasta tuo meno ja ehkä Veetillä on Aavaakin ikävä päivän jälkeen ja se pitää osoittaa sitten kiusaamisena. Tai päivisin pitää niin kovasti yrittää olla iso ja kiltti, että iltaisin se kaikki purkautuu ja sitä puretaan sisarusten kiusaamisiin. Tosin se uhmakin varmaan nostelee päätään. Kevät oli aika haastava, mutta kesä meni mielestäni paremmin Veetin kanssa.

Veeti varmasti kaipaisi sitä, että hänen kanssaan ehdittäisiin tehdä enemmän "isojen" juttuja, kuten lautapelin pelausta ja legoilla rakentelua. Mun töiden paluun jälkeen iltapäivät ovat toistaiseksi olleet aika hektisiä ja tunnit loppuvat kesken. Nyt kun saadaan synttäriputki tästä alta pois, niin alkaa lopulta hieman rauhoittua ja jospa sitä sitten saisi paremmin järjestettyä lapsille sitä kahdenkeskistä aikaa jomman kumman vanhemman kanssa.

Lauantaina juhlitaan Veetiä ja Aavaa sukulaisten ja kummien kanssa ja tiistaina Veeti saa pitää kaverisynttärit muutamalle kaverilleen. Teemana yllättäen Minecraft!

Onnea vielä meidän esikoiselle! <3

Ajan kuluttamista

Tänä kesänä on ollut tosi paljon sateisia päiviä ja ollaan lasten kanssa niin laiskimuksia, että ei jakseta lähteä pihalle kastumaan vaan pysytään sisällä. Kaikkien vaatteet kyllä taitavat pitää veden, mutta varsinkaan Veetiä kun ei saa edes hyvällä kelillä houkuttelematta ulos, saati sitten sateella!

Erään sateisen viikon jälkeen päädyttiin Raudaskylän parkourpuistoon, missä on tavallinen puistokin samassa. Vähän vaihtelua noihin meidän normaalipuistoihin ja lapsetkin viihtyivät taas jonkin aikaa. Viia oppi laskemaan itse liukumäestä, joten ei paljon äitiä tarvittu. Kiipesi siis itse portaat ja laski alas ja toisti tätä :)

Lapsillekin teki selvästi hyvää päästä purkamaan energioitaan vähän ulos juoksentelemalla ja kiipeilemällä, koska ei tarvinut kenenkään yhtään tapella niin kuin kotona sisällä. Tässä muten näkyy se Veetin pippuricollegesta tehty huppari, joka on niin perus huppari kuin olla ja voi, mintuilla resoreilla.

Kaikki lapset touhottivat puistossa omiaan, joten ehkä sen takia konflikteilta vältyttiin. Joskus on siis helpompi pakata lapset autoon ja kärsiä automatkan nahistelu, jos siitä seuraa tunti tai pari rauhallista aikaa :)

Välistä toivoisi, että sitä asuisi isommalla paikkakunnalla, että löytyisi erilaisia retkikohteita vaikka millä mitalla tai että voisi kiertää vaikka niitä itselle uusia puistoja. En ole täältä kotoisin, joten en täällä tiedä semmoisia "luontopaikkoja" missä voisi käydä keskenään lasten kanssa retkellä niin, että siellä olisi vaikka jotain kivaa tekemistä tai näkemistä. Mikään vesi tai jyrkänne ei ehkä ole ideaali tuon yksivuotiaan spurttailijan kanssa.

Tuossa parkourpuiston vieressä on myös hieno riippusilta. Se on yksi niitä ainoita erikoisempia kohteita, jonka täällä tiedän olevan. Käytiinkin sillalla katselemassa maisemia. Ollaan käyty täällä joskus aiemminkin, ehkä Viian ollessa vauva viime kesänä. Silloin mua itseä pelotti tuo silta niin, että en kovin nauttinut siitä. Nyt kuitenkin uskalsin mennä itsekin sillalle nauttimaan maalaismaisemista. Ehkä helpotti myös se, että Aava on jo isompi, eikä tarvinnut panikoida koko ajan, että hyppääkö se tuonne jokeen!

Kolmen lapsen kanssa liikkuessa myöskään ei jaksa aina lähteä semmoisiin paikkoihin, jossa pitää kamalasti esimerkiksi varoa lasten kanssa. Viia sai jäädä tämän pikavisiitin ajaksi istuimeen odottamaan. Siksi puistot ja muut ulkojutut ovat helppoja kohteita kun Viiankin voi vain antaa päästää menemään. Monesti olen halunnut esimerkiksi käydä Kalajoella siinä Plassin kahvilassa, oliko se nyt Siiri? Mutta jotenkin ajatuskin tämän lauman kanssa sinne menemisestä saa hien pintaan :D Tosin tähän sain kyllä instan puolella vinkin, että siellä voi nauttia virvokkeet ja leivokset myös pihalla, joten ehkä me joudutaan se vielä testaamaan tänä kesänä.  Me ei olla päästy edes liikennepuistoon tänä kesänä kun on satanut, enkä itse jaksa lähteä sinne sateeseen töröttämään. Ja rasittavaa olisi yrittää pitää Viia pois sieltä autoreiteiltä :)

Ehkä olen vain laiska raahaamaan tätä kolmikkoa joka paikkaan mukaan, jos ei pakko ole :) Pääsee niin paljon helpommalla, kun ei lähde yksin kaikien kolmen kanssa. Esimerkiksi kirpparilla on mielenkiintoista käydä näiden kanssa, kun Viia yrittää jatkuvasti kärryistä pois ja Aava härppii tavaroita pöydistä ja pelkään, että jotain tippuu ja särkyy. Että sinänsä yhden lapsen kanssa oli kyllä todella helppoa mennä ja tulla ihan mihin vain!

Mutta sitten vastapuolena on se, että yleensä lapset eivät pikkureissuilla nahistele ollenkaan ja aika kuluu kaikilla mukavasti. Että onko se sitten kuitenkin sen vaivan arvoinen, kun jaksaa lähteä. Se vaan vaatii aina tietynlaista asennoitumista siihen, että on ainoana aikuisena sillä reissulla mukana.

Riippusillalta lähdettiin ajelemaan takaisin keskustaan, haettiin kaupasta pillimehut ja ajeltiin vielä Puhkalan museoon pikaiselle visiitille.

En ole koskaan käynyt tuolla päiväaikaan siten, että se olisi auki. Pitää ehkä korjata joskus tilanne. Lapset olivat käyneet Pyhäjoen museossa mummun kanssa ja tykänneet. Tosin siellä onki tosi kiva museo, varsinkin vanha apteekki on oma suosikkini!

Reilu viikko sitten ajeltiinkin hellepäivää viettämään mökille äidin kaveriksi ja mummu nappasi lapset pariksi yöksi mökkiseuraksi itselleen. Kun kerrankin oli lämmintä, pääsivät lapset läträämään uima-altaaseen.

Ruukaatteko te käydä lasten kanssa retkillä tai uusissa leikkipuistoissa vai oletteko siinä omalla pihalla aina? Ja jos asutte jossain lähialueella, niin saa vinkata kivoja paikkoja, missä kannataisi käydä :)

Ja tiedättekö, tämän postauksen innoittamana pakkasin viime viikolla lapset ja eväät autoon ja hurautettiin Kalajoelle viettämään aikaa ja kaikilla oli mukavaa!