Itse tehdyt joululahjat 2020

Tänä vuonna en ihan mahdottoman monta itse tehtyä joululahjaa tehnyt. Tai no määrällisesti ehkä joo kun tein samaa lahjaa melko monta kappaletta! Tuntui vain jotenkin vähäiseltä määrältä ja tähän on nyt koottu ne itse tehdyt lahjat. Aavan kummille meni nämä sukat, joista Aava tosin ihmetteli, että miksi olen tehnyt "kirppusukat" :D Bongasin tällaisen sukan jossain netissä ja piirsin siitä kaavion ja ajattelin, että lahjan saajan huumori riittää näihin heittämällä. Itse asiassa mies pyysi samanlaisia, joten tein hänelle myös omat. Mies haluaa aina vain mustia sukkia ja niitä on kuolettavan tylsä neuloa, joten kiva tehdä varteen vähän kirjoneuletta.

Myös parit unikkosukat tein lahjaksi. Vaaleanpunaiset, hieman lyhyemmät versiot meni Veetin kummille, mutta niistä ei valitettavasti ole kuvaa. Nämä mustaharmaat tein Viian hoitotädille, joka on myös mun ystävä, joten sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kaavio näihin löytyy ihan googlettamalla "unikkosukat kaavio". Mun sukat on tehty Novitan 7 veljestä-langasta ja opettelin näitä varten tikapuutekniikan, joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi pitkiin langanjuoksuihin.

Muutamiin lahjapaketteihin sujahti itse tehtyjä fudgeja. Vaaleampi on Kinuskikissan lime-valkosuklaafudge ja toinen on Suklaapossun Pätkisfudge. Kumpikin on helppoja tehdä eivätkä vaadi mittaria, joka meillä on pakattuna johonkin lukuisista varaston muuttolaatikoista. Tuota limefudgea olen tehnyt vuosia sitten ja silloin todennut jo hyväksi, joten tein sitä uudestaan. Se on sellaista pehmeää, suussa sulavaa fudgea kun taas tuo pätkisfudge on enemmän suklaista.

Kummitytölle ompelin lahjapakettiin Lalian Julia-kaavalla mekon. Tän lisäksi ompelin myös omien tyttöjen nukeille vaatteita sekä kylpytakit pyyheturbaanien jämistä.

Lasten serkulle tein puolestaan toiveesta parit leggarit. Viialle tein itse asiassa tuosta samasta kettukankaasta myös leggarit. Kettukangas on Lalian ja tuo toinen taitaa olla Nappinjan.

Näitä helppoja pyyheturbaaneita meni useampaan pakettiin. Jos et siis lahjansaajana tajunnut käyttötarkoitusta, niin käytetään samoin kuin tavallista pyyhettä, mutta päähän laittaessa nappi jää taaksi, jolloin sen kierityksen jälkeen  saa siitä kuminauhalenksusta nappiin kiinni. Mutta on pari näitä itsellä, enkä käytä enää muuta, koska nää pysyy niin hyvin päässä eikä aukeile koko aikaa. Oon suunnitellut näiden tekoa jo vuosia, vaan en oo päässyt vielä koskaan toteutusvaiheeseen. Oli siis jo aikakin!

Annoitko sinä tänä vuonna itse tehtyjä lahjoja?

Pari nopeaa äitienpäivälahjavinkkiä ommellen

Äitienpäivä on ihan muutaman yön päästä ja mikäli siellä on mattimyöhäisiä liikenteessä (muitakin kuin minä!) niin keräsin tähän ompelutaitoisille muutaman nopsan tuotteen, mitkä ehtii vielä hyvin ommella lahjapakettiin. Kankaaksi voi hyödyntää vaikka vanhoja verhoja jos ei uutta halua ostaa :)

Ensimmäinen on kestokassi, joka on ommeltu kaupan muovikassin kaavalla. Näitä pitäisi tehdä itsellekin lisää, koska kaksi käytössä olevaa eivät meinaa riittää ja nytkin toinen on jossain hukassa.

Pampau-blogissa on kassiin ompeluohje, mutta tämä oma versio on vain yksinkertainen ja nuo sankojen reunat on kantattu vinonauhalla. Tämä on normaalia kangaskassia niin paljon parempi versio, koska tämä vetää ihan hulluna tavaraa, kuten se kaupan muovipussikin.

Tämän ihanan ruutukankaan ostin joskus kirpparilta ja se on Annon tuotantoa. Harmittaa, että sitä oli niin pieni palanen! Jos haluaa lapset mukaan tekoon niin vaaleapohjaiseen kassiin voi painaa kangasvärillä vaikka lasten kädet/jalat tai antaa lasten piirtää kangastusseilla. Usein olen nähnyt kuvia sellaisista kasseista, joissa on lapsen jalanjälki ja teksti "pieni hiilijalanjälki". Sekin on aika hauska idea :)

Tämä voisi olla kiva muistaminen myös vaikka tarhan tädeille tai sedille, koska näille oikeasti on käyttöä. En tiedä ovatko Prismassa vaihtaneet muovipussin materiaalia, mutta ne eivät nykyisin kestä edes kaupasta kotiin ehjänä, saati että samaa pussia voisi käyttää toista kertaa tai edes roskapussina :/

Lisäsin tähän alle muutamia muitakin pieniä ompeluksia, joita olen vuosien varrella tänne blogiin lisännyt. Tämän Susie-pussukan olen ommellut jo 2013 Veetin silloiselle hoitajalle Veetin lopettaessa hoidon. Tämä sama pussukka olisi varmasti kiva lahja äidillekin. Sisälle voisi laittaa vaikka jotain kivaa rasvaa, kukan siemeniä tai mikseipä suklaalevynkin!

Tämän värikkäämmän ja isomman toilettilaukun sai anoppi kolme vuotta sitten. Tämäkin on aika yksinkertainen ommella. Samasta postauksesta löytyy myös nuo lasten avustuksella tehdyt nimimukit, jotka on helppo toteuttaa lasten kanssa.

Neljänneksi valitsin tämän ommeltavan pussin, johon olen tehnyt kuvallisen ohjeenkin . Osia pienentämällä voi tehdä pussukan vaikka kukkaruukun päälle ja ostaa siihen kaveriksi jonkun kukan :) Tämä voisi olla hauska kokeilla tehdä siitä korkkikankaasta tai paperikankaasta! Jos vielä pienemmän tekisi, niin sisään voisi laittaa vaikkapa kivan yrtin kasvimaalle istutettavaksi tai keittiöön laitettavaksi. Monikäyttöisiähän nämä kaiken maailman pussukat ovat. Ja jokaista näistä voisi ajatella tosiaan lahjaksi vaikka sitten opettajalle tai lastenhoitajalle.

Millaisilla lahjoilla te muistatte äitejä vai kuuluuko teillä lahjojen antaminen perinteisiin?

Itse tehdyt joululahjat 2017

Tänä vuonnakin paketoin muutamia omin käsin tehtyjä lahjoja pakettiin. Tässä kooste niistä yhdessä postauksessa. Aika sekalaista sakkia tuli näistä, mutta sekalainen sakki oli saajiakin :)

Ostin Viialle Facebookin kirpparilta joululahjaksi Baby born-nuken, jolle piti tietenkin ommella vaatteet, että ei raukkaa tarvitse alasti paketoida. Teinpä siis tämmöisen vaatesetin Luomalla-blogin ohjeella. Yläosa on tuo frillamekko ja alaosa housut, jotka olivatkin helppo ommella kun ei tarvinut miettiä mitään vyötärökuminauhoja. Näiden vaatteiden kanssa kelpasi pistää vauva pakettiin. Josko nyt ei enää tarvitse tapella siitä yhdestä ainoasta isommasta nukesta. Nuken ihoon oli vähän piirretty, mutta jäljet lähtivät näppärästi pois ihmesienellä, joten pakettiin meni hyväkuntoinen nukke.

Kummipoikani on jo sen verran iso, että lahjoja on vaikeampi miettiä ja vaatteissakin pitää vähän tuumata, että mitähän tuon ikäiset käyttävät. Kyselin vähän pojan äidiltä mielipidettä, että kelpaisiko vastaava Kahden-huppari minkä tein aiemmin Veetille. Kun idea sai hyväksynnän, tein samantyylisen Noshin harmaasta farkkucollarista. Kokoa hupparilla on jo huima 158cm! Yksityiskohdat ovat nahkaa.

Toinen kummipoika on puolestaan ihastunut isoveljensä unikaveriin ja hänen äitinsä toivoikin, että voisinko tehdä kummipojalle samantyylisen pehmon. Nuo pehmolelut saatikka applikointi eivät ole ehkä sitä ihan ominta alaa, mutta eihän sitä onneksi vuoden ikäinen tajua. Kaavat piirsin jo aiemmin siitä alkuperäisestä pehmosta. Kankaina on käytetty velouria, koska se on mukavan pehmeää ihoa vasten. Todennäköisesti silti se alkuperäinen, veljen pehmo on paljon kiinnostavampi kuin tämä :D

Koska kummipoikani täytti joulun alla myös vuoden, ompelin lahjaan samalla vähän synttäriextraakin. Synttäreitä ei vietetty, joten sama oli pistää kaikki yhteen pakettiin. Kaapista löytyi pala kangasta, josta ei bodya saanut, mutta paidan sai. Meillä näitä paitoja pidettiin vuoden ikäisellä niin, että hihaton alusbody alla niin ei selkä vilkkunut.  Paidan kaveriksi ompelin housut Noshin farkkucollegesta, jota jäi joskus omista housuistani pieni pala yli. Vyötärölle laitoin kuminauhan ja lisäksi kiristysnauhan, koska en tiennyt kummipojan vyötärönympärystä. Vaikea hahmottaa, että mikä se olisi kun meillä tuo Viia on ollut niin älyttömän sirppana tuosta kohtaa.

Kuten jo pari postausta aiemmin mainitsin, on me ruukattu lasten kummeja muistaa jollakin pienellä lahjalla, jos jotain sopivaa tulee vastaan. Kun näin joskus Pinterestissä tämän kissakuvan, otin sen heti talteen ajatuksenani tehdä siitä joku päivä pipo omalle kummilleni, joka on myös Viian kummi.  Tädilla oli aikoinaan musta Musti-kissa, joka eli todella pitkään ja tämä on vähän Mustin näköinen
.

Yksi kummeista sai villasukat, joissa käytin itselle ihan uutta raidoitustekniikkaa, missä sukkaan ei tule näkyviin ollenkaan kerroksenvaihtoa. Tästä laitan myöhemmin ohjepostauksen, kunhan saan sen valmiiksi. Toisetkin sukat tein toiselle kummille, mutta niistä unohtui tietenkin ottaa kuva ennen paketointia :D

Veetille ompelin yhden collegepaidan pakettiin, koska Kärkkäiselle oli sattunut tulemaan juuri ennen joulua ihana värilajitelma sopivan ohkaisia collegeja ja oli pakko ostaa tämä kaunis aqua (?) sävy sieltä. Yleensä en omille lapsille ole kamalasti vaatteita ostanut/tehnyt lahjaksi, koska saavat niitä muutenkin tarpeen mukaan ympäri vuoden, eivätkä ne taida olla lapsillekaan mitään toivelahjoja, elleivät satu olemaan vaikka Frozen-kuvioisia... Kaavana tässä on Ottorben Raide, joka on trikoolle tarkoitettu, mutta tuolle hoikkeliinille menee hyvin myös collegesta tehtynä.

Aava toivoi joulupukilta pinkkiä saunatakkia, joten minähän tietenkin pukkia avustin ja tein molemmille tytöille omat. Tämä oli taas näitä "itse tein ja säästin tai sitten en"-projekteja, mutta tulipa tehtyä. Kaavoja takkeihin ei ollut vaan käytin pohjana Veetin Ratian takkia, jonka kaavaa sitten pienensin Viialle jonkin verran. Molemmille tein vielä tuollaiset nallekorvat huppuihin. Hupuista tein eri malliset, että erottavat itse omat takkinsa paremmin. Viian huppu jäi vähän pieneksi, kun otin mallia vauvapyyhkeen hupusta ja kangastakin oli just ja just vain sen kokoiseen huppuun.

Pääasia kai kuitenkin, että tytöt tykkäävät näistä ja kootkin menivät aika nappiin näin summassa saksituiksi takeiksi!

Lasten serkku sai Noshin kankaista tehdyn setin koossa 68cm. Ottobren kaavat ovat aika reiluja, joten tämä pääsee vielä hetkeksi odottamaan käyttöä. Body on Kisuliini-kaavalla tehty ja housut Ruusunpuna. 

Äitini puolestaan sai Noshin Suhasu-kankaasta tehdyn tunikan, jossa selässä yksityiskohtana metallivetskari. Kaavana tässä sama Onion 2035, millä olen hänelle tehnyt aiemminkin tunikoita. Harmi, että tällainen hengarikuva ei kyllä kamalasti kerro tällaisesta vaatteesta yhtään mitään.

Jotenkin ajattelin, että tein tosi vähän itse tänä vuonna lahjoja. Nyt kuitenkin kun katselee näitä niin kertyihän noita kuitenkin ihan kiitettävästi. Varsinkin kun näistä melkein kaikki on tehty muutamaa iltaa ennen joulua!

Teittekö te itse tänä vuonna lahjoja joulupaketteihin?

Virkattuja lahjoja

Kummityttöni täytti kesällä kaksi vuotta ja värkkäsin hänelle lahjaksi satsin erilaisia virkattuja herkkuja. Meillä tytöillä ja Veetillä aikanaan nämä leikkiruuat ovat olleet hitti ja niillä on leikitty paljon. Ikää kummitytölle tuli vasta kaksi vuotta, joten välttämättä vielä eivät ole hitti, mutta jospa jossain vaiheessa!

Virkkasin näitä pikkuhiljaa pitkin kevättä ja itse asiassa lankanyssäkät olivat mukana myös Thaimaan reissullamme. Veivät laukusta hyvin pienen tilan ja oli näppärä kaivaa esille iltaisin. Kotona sitten vain täyttelin ja yhdistelin kappaleet toisiinsa. Kaveriksi ompelin vielä fantti-puuvillasta näille säilytyspussukan, jota toki voi käyttää muuhunkin. Kotoa löytyi vain mustaa nyöriä ja idea tähän tuli vähän liian myöhään, että olisin ehtinyt käydä hankkimassa vähän sopivampaa väriä.

Elokuussa puolestaan juhlistettiin miehen veljen tyttövauvan ristiäisiä. Mies toimi kummin tehtävässä ja päälahjana meillä oli toppapussi kaukaloon, mutta kaveriksi halusin tehdä vielä jotain itsekin. Aiemmin vauva sai syntymälahjaksi jo tämän jumppiksen. Päädyin tekemään vaunulelua ja jostain bongasin ohjeen tähän ihanaan norsuun ja väsäsin niistä sitten kuminauhan avulla vaunulelun. Kiinnitys vaunuun tapahtuu noilla klipseillä, millä esimerkiksi lapaset saa köytettyä hihaan kiinni. Mikä lienee virallinen nimi! Kuminauhaa lyhensin reilusti kuvan ottamisen jälkeen, koska se oli selvästi liian pitkä.

Mukava oli välillä virkata jotain pientä ja kivaa, kun yleensä tulee tehtyä enemmän neuletöitä!

Tilaustöitä ja vielä yksi vauvalahja

Ajattelin laittaa pitkästä aikaa tänne blogin puolelle myös näitä tilauksesta tehtyjä pipoja sekä myynnissä olevia. Lisäksi lopussa vielä yksi vauvalahja, jonka sain vihdoin annettua, vaikka vauva oli jo kolmen kuukauden ikäinen! Onneksi olin tehnyt reilua kokoa...

Tämä mustavalkoinen pipo oranssilla tupsulla menee pienen pojan kevätpipoksi. Oranssi tupsu valikoitui takin tehostevärin mukaan. Samalla idella voi myös tilata pipoja ja kankaita löytyy samalla systeemillä myös fuksia-valkoisena sekä kelta-valkoisena vielä tällä hetkellä.

Saman perheen tytölle lähtee tämä meleerattu hempeänvioletti ruusukepipo ja tähän tulee kaveriksi tuubihuivi.

 Samalle tytölle tulee jo aiemmin valmistunut lippapipo rusetilla.

Naapuriin puolestaan syntyi usean pojan jälkeen tyttö, joten sinne olen saanut nyt tehdä pikkuprinsessalle röyhelöisiä asusteita! Tein aiemmin pari keltaista frillahuivia, joista ei kuvaa ole, mutta samanlaisia kuin tuo harmaa. Lisäksi pari pipoa. Mulla ei ole noin pientä sovituspäätä, niin siksi ei ole sovituskuvaa.

Alla olevia pipoja puolestaan on esimerkiksi tällä hetkellä myynnissä! Peruspipot kaksinkertaista trikoota ovat 13e posteineen ja rusettipipo 17e sis pkt.

Nyt pipoihin saatavilla myös virkattuja tupsuja ja pipojen kaveriksi tuollaisia tuubihuiveja, jotka voi pari kertaa kiepauttaa kaulan ympäri.

Pitsistä ruusuketta on saatavilla myös muissa väreissä! Ainakin musta, minttu, keltainen, vaaleanpunainen, persikka, vaalea lila ja fuksia löytyy :)

Nämä tuubihuivit ovat 20e posteineen ja onnistuu myös saada sitä kapeaa tuubia vai buffiko se on, joka menee vain kerran kaulan ympäri ja vedetään pään yli. Tähän hätään ei nyt vain ollut kuvaa ;)

Lopussa vielä tämä lahjasetti :) Tuo Paapiin kauno on kyllä niin kaunis kangas! Tässä vaaleansinisessä on paljon kauniimpi sävy kuin siinä "tyttöjen" versiossa.

Millainen isi meillä asuu ja päivän menu

Tänään vietettiin meidänkin perheessä isänpäivää, kuten melko monessa muussa suomalaisessa perheessä. Sen kunniaksi isi sai nukkua myöhään ja tarjoilin vähän paremman aamupalan. Croisantit kätevästi lauantaina ostettu Lidlin paistopisteestä, jota en tiennyt täällä edes olevan! Note to self: älä mikrota croisantteja, sillä aika kivasti lösähtivät. Ei tullut mieleen, että taikinassa on aika paljon voita... Turvallisuussyistä en vienyt kahveja sänkyyn, eikä muutenkaan olisi kiva nukkua sitten seuraavaa yötä muruisissa lakanoissa :)

Viikolla otettiin lasten kanssa korttia varten yhteiskuva. Riita saatiin kuvauksissa siitä, kumpi saa pitää Viiaa sylissä, vaikka koskaan muulloin kumpikaan ei halua sitä tehdä :)

Meidän lasten isi:

- muistaa ulkoa uskomattoman määrän nippelitietoa

-on mieheksi uskomattoman siisti

- kuunteli hurjina nuoruusvuosinaan punkkia, mutta nykyään kaikenlaista discojytkettä sekä jopa suomiräppiä!

- tykkää pelata pleikkaria, mutta tekee sitä yleensä vain lasten nukkuessa

- on älyttömän hyvä rakentamaan legoilla. On tehnyt jopa meidän talon pienoismallin legoista.

- jaksaa leikkiä lasten kanssa riehumisleikkejä vaikka kuinka kauan

- on muutenkin parempi leikkimään kuin minä

- tykkää retkeillä

- vapaa-ajallaan pelaa pleikkarin lisäksi mielellään myös frisbeegolfia

- ottaa aina muut huomioon ja lähes poikkeuksetta asettaa muiden tarpeet ja halut omiensa edelle

- on hyvä kuuntelemaan

- on hyvä isä ja puoliso

- lukee meidän perheessä lähes aina iltasadun ja Veeti harvoin kelpuuttaakaan äitiä lukupuuhiin silloin kun isi on kotona

Siinäpä pientä faktatietoa meidän lasten isistä :)

Kuten olen jo aiemminkin sanonut, niin tykkään kovasti tehdä tämmöisien päivien ruokailuista hieman normaalia parempia. Olen saanut myös Veetiin tartutettua sen "hienosti" syömisen ja joskus Veeti kysyykin, että voidaanko tänäänkin syödä hienommin eli laittaa servetit ja kynttilä palamaan. Pienillä jutuilla saa arkisestakin ruuasta vähän juhlavamman! Ja koska edelleenkään ei juhlia ole koskaan liikaa!

Alkupalana meillä syötiin valkosipulista tomaatti-juustoleipää Hellapoliisin ohjeella. Kaveriksi oli Veetin toivomaa sienisalaattia sekä vihersalaatti, johon laitoin salaattisekoitusta, kurkkua, tomaattia, paistettua halloumia, paahdettuja cashewpähkinöitä sekä tummia viinirypäleitä. Paahdoin valkosipulia uunissa ja tein siitä dipin, jota käytettiin salaatinkastikkeena sekä pääruuan kanssa.

Pääruuaksi oli Hasselbackan perunoita sekä kanaa pestolla ja vuohenjuustolla. Ruoka oli oikein hyvää ja maha on vieläkin täysi!

Aamupäivällä kävin lenkillä Viian kanssa ja mies ja lapset menivät sillä aikaa makkaranpaistoon. Liityin seuraan lenkin jälkeen ja lenkillä hain ruokapöytään "kukkia" :) Olisin halunnut lehtikuusen oksan, jossa on käpyjä, mutta enpä semmoista löytänyt ja sitten silmät osuivat noihin kuihtuneisiin kukkiin ja nappasin niitä pari mukaani.

Jälkkäriksi meillä oli kunnon rasvapommi ja verisuonten tukkija eli tuhti suklaakakku Suklaapossun ohjeella. Kannattaa muutenkin tsekata tuo blogi, aivan ihania kakkuja ja muita leivonnaisia koko blogi täynnä!

Tein kakkupohjan yhteen hieman isompaan vuokaan ja leikkasin kahteen osaan, koska en omistanut kahta pienempää vuokaa. Ihan korkea tuli näinkin. Kerrosten väliin laitoin ohjeen täytteen lisäksi hieman karviaishilloa. Oli melko suklainen, mutta hyvä kakku! Lime- tai lemoncurd olisi sopinut myös väliin, mutta purkkia ei löytynytkään jääkaapista, vaikka muistelin siellä semmoisen olevan.

Meillä on miehen kanssa ollut tapana myös muistaa jollain pienillä lahjoilla toisiamme äitien- ja isäinpäivänä, vaikka eihän mies minun isäni olekaan. Taidetaan kuitenkin molemmat tykätä antaa lahjoja, koska aina ne "ei mulle tartte mitään ostaa" pyynnöt hukkuu kankkulan kaivoon. Nyt varsinkin olin innoissani lahjasta, koska keksin semmoisen lahjan, mitä mies oli itse halunnut. Meidän on ollut tarkoitus ostaa uusi reppu retkeilyyn, koska entinen on liian pieni. Mies tuossa jokin aika sitten tohkeissaan näytti Varustelekasta jotain reppua ja minähän samantien unohdin, että mikä se oli. Kunnes sain vinkin katsoa selaimen sivuhistoriasta ja tosiaan, sieltähän se löytyi näppärästi. Mies sai siis tämän Mil-tecin Assault packin  lahjaksi ja kyllä tuntui olevan mieleinen kun innoissaan näytti mitä taskuja ja lokeroita repusta löytyy.

Miten teillä ruukataan viettää isäinpäivää vai onko se vain normaali päivä muiden joukossa?