Voihan vauva!

Ystäväpiiriin on syntynyt tässä noin kuukauden sisällä kaksi ihanaa vauvaa. Toinen todella vaalea poika ja toinen lähes mustatukkainen tyttö. Lupasin kummallekin äidille ottaa kameran mukaan, kun menin uusia tulokkaita katsomaan ja otettiin muutamia vauvakuvia muistoiksi ensimmäisistä viikoista.

Tämä suloinen pieni poika oli kolmen viikon ikäinen kuvaushetkellä ja otettiinkin light box mukaan pariin kuvaan :) Itseä hieman harmittaa, kun jalusta unohtui kotiin ja kuvauspaikka olikin aika hämärä niin kuvista en saanut niin hyviä kuin olisin halunnut!

 

Tämä on jotenkin minusta niin kaunis kuva! <3

Tämä tummatukka puolestaan oli vain viikon ikäinen kun otetiin kuvia. Paikoillaan pysyvä ja nukkuva kohde on huomattavasti helpompi kuvattava kuin tuo oma, tänään jo yksivuotias (!) ikiliikkuja! Ei paikoillaan hetkeäkään...

Minusta tuo vauvojen "pyllyn pönötys"-asento on vain niin suloinen! Viia nukkuu vieläkin noin.

Ja pienet varpaat, voiko olla suloisempaa? 

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
“No nyt se on elämässä.”

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: “Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,  

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: “No ihmeitä kyllä.”  

 Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”,
isäs naurahti ja keksi:
“Sen varpaat on puolukan raakileet.”
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.  

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.  

-Kaarina Helakisa / Iltalaulu Riikalle

Näitä katsellessa melkein tulee vauvakuume, mutta onneksi tuo pienin kitisijä ja joka paikan maan tasalle repivät ikiliikkuja palauttaa hyvin maantasalle :)

Vielä kuukauden meillä on vauva

Olet jo 11kk vanha, aika on mennyt kuin siivillä. Vain hetki sitten olit pieni, tuhiseva käärö ja nyt on enää kuukausi siihen, että muutut äidin vauvasta taaperoksi. Tai ehkä tulet aina olemaan se meidän perheen vauva, pienin kun olet.

Olet edelleen kova liikkumaan ja kiipeilemään joka paikkaan. Tutkit joka nurkan ja varsinkin muut kuin omat tavarasi. Omat lelut harvoin kiinnostavat ja ne pitäisikin muistaa vaihtaa välillä uusiin, että taas kiinnostavat. Jos selän kääntää, sinut löytää yleensä istumasta syöttötuolista tai roikkumasta eteisen asustehyllykön kyljestä tai vaihtoehtoisesti räpläämästä vessanpönttöä, mikäli joku on unohtanut oven auki.

Sinulla on edelleen kova eroahdistus äidin suhteen ja itket suuria kyyneleitä jos äiti katoaa näkyvistä. Jos äiti ei ole paikalla, olet iloinen itsesi ja touhuat muina miehinä niin kauan, että kuulet jostain äidin äänen ja silloin hätä taas iskee. Eroahdistusta on kestänyt jo useamman kuukauden, eikä loppua ainakaan vielä ole näkyvissä.

Olet suloisimmillasi silloin, kun sinut nostaa syliin ja painaudut heti aluksi tiukkaan halaukseen ja painat pääsi olkaa vasten. Monesti puristat tiukasti, kuin yrittäen päästä vielä vähän lähemmäksi, vaikka olet jo niin lähellä kuin mahdollista. Haluaisit koko ajan syliin, mutta päästessäsi sinne et maltakaan olla siellä vaan haluaisit pois ja sitten taas takaisin. Et ehkä osaa päättää, että kumpi on kivempaa?

Tykkäät kun sinua kutitellaan tai sinulle hassutellaan ja naurat tarttuvasti. Rakastat sitä, kun sisarukset pelleilevät kanssasi ja jaksaisit katsoa ja nauraa sille vaikka kuinka kauan. Olet mustasukkainen, jos sisaruksesi vievät äidin tai mummun sylin ja pusket saman tien itsekin sinne.

Pärjäät edelleen vähillä päiväunilla, mutta yöllä nukut kuitenkin noin 12h, toki syöden välissä pari kertaa. Jaksat nukkua aiempaa pidempiä jaksoja yöllä ilman syömistä ja saatat herätä ensimmäisen kerran syömään vasta kolmen maissa. Nukahdat nykyisin välillä jo hienosti yksin pinnasänkyysi, mutta jossain vaiheessa haluat päästä äidin ja isin väliin ja siellä nukut loppuyön. Nykyisin tykkäät mennä nukkumaan isin kainaloon tai ainakin työntää pään isin kainaloon ja potkia äitiä naamaan jaloillasi. Jostain syystä et koskaan nuku jalat isin naamalla.

Aamulla heräät aina iloisena ja täynnä virtaa. Et malta kovin kauaa aikaa pötkötellä äidin kainalossa, vaan haluat päästä heti sisarusten luo olohuoneeseen. Yrität karata konttaamalla pois sängystä, vaikka äiti haluaisi viedä jäädä pötköttämään. Olet muutenkin nykyisin todella ketterä. Olet oppinut peruuttamaan hienosti alas pitkin portaita ja ulkonakin kiipeät hiekkalaatikolta terassille ja takaisin hiekkalaatikolle ilman ongelmia. Välillä tosin yrität peruuttaa myös terassilta alas, vaikka matkaa on vähän liikaa sinun pituuteesi verrattuna. Et kuitenkaan ole yrittänyt tulla alas naama edellä.

Osaat ottaa jo seitsemän askelta peräkkäin ilman tukea! Emme ole merkinneet vielä ensiaskeleitasi ylös, vaikka satunnaisia askeleita olet ottanut jo varmaan reilu kuukausi sitten, mutta tämän päiväset laitetaan kirjaasi ylös, koska selvästi hoksasit nyt jutun.

Olet päässyt ulos touhuamaan sisarustesi kanssa ja nautit todella paljon pihalla olosta. Siellä et ole yhtään äidin perään vaan viipotat menemään pitkin ja poikin touhuten omiasi. Leikit hienosti hiekkalaatikolla ja välissä käyt kurkkaamassa leikkimökissä tai kiikkujen luona ja palaat takaisin hiekkalaatikolle. Olisit pihalla helposti useamman tunnin ilman minkäänlaista kitinää.

Olet jo niin iso, mutta kuitenkin jo niin pieni. Et vielä puhu muuta kuin sitä oho-sanaa, mutta äitienpäivänä sanoit aamulla ensimmäistä kertaa äidin nähdessäsi selvästi äiti.

Hauska seurata, minkälainen luonne sinusta kasvaa vuosien kuluessa. Tuleeko sinusta iloinen hassuttelija ja rohkea luonne vai muututko rauhalliseksi, mitä me vanhemmat kyllä epäilemme kovasti. Tuleeko sinusta enemmän veljesi kaltainen lukutoukka, joka on kiinnostunut kirjoista vai enemmän siskosi kaltainen hölpöttäjä, joka tykkää piirtää ja viihtyy äidin sylissä. Vai ehkä täysin erilainen tai noiden kahden sekoitus.

Olet vieläkin aika ranttu syömään ruokaa ja toisena päivänä hyvin maistunut ruoka ei välttämättä maistu seuraavana päivänä ollenkaan. Lempiruokaasi taitaa olla jauheliha ja vaalea leipä sekä Talk-murot. Myös viinirypäleet maistuvat hyvin, vaikka niitä et kovin usein saa. Toisaalta olet niin pieni ja siro, että mihin sinussa isot ruokamäärät edes mahtuisivat! Maitoa juot päivässä vielä yli viisi kertaa ja yösyönnit päälle. Maidon saat kiinteän ruuan jälkeen ruokajuomaksi.

Lauantaina olit ensimmäistä kertaa elämässäsi koko päivän erossa äidistä ja olit ollut todella reipas pieni tyttö. Et ollut itkenyt perään ollenkaan ja unille mennessäsikin oli vain ottanut pitkän huikan vesipullosta tissin sijaan. Alat siis pikkuhiljaa höllätä napanuoraa äidistä ja se on äidille yhtä aikaa ihana ja kamala asia. Olet meidän ihana ikiliikkuja <3

10kk!!

Hurjaa, kahden kuukauden päästä meillä juhlitaan yksivuotiskemuja! Pysytellään nyt kuitenkin hetki vielä kymppikuisen kuulumisissa. Nämä tulevat taas vähän myöhään, mutta meidän neuvola-aika siirtyi ja halusin uudet mitatkin mukaan postaukseen. Täällä on ilmeisesti vähän vaihtelevasti noita neuvoloita. Ilmeisesti yleensä on 6kk,9kk ja vuoden neuvolat, mutta meillä on ollut 6kk,8kk,10kk sekä vuoden neuvola sitten kesäkuussa. Luulin kaikilla olevan noin, mutta olisiko meillä ollut tuo ylimääräinen 8kk neuvola huonon painokasvun vuoksi.

Neuvola oli isäneuvola, joten minä en mennyt mukaan ollenkaan, vaikka ilmeisesti sekin olisi ollut mahdollista. Hyvin oli kuulemma mennyt. Ei sieltä paljon sen enempää irronnut kuulumisia :)

Kasvu on edelleen maltillista painon osalta. Pituutta oli tullut ihan hyvin, mutta painoa vain nelisensataa grammaa yli kahdessa kuukaudessa. Alla uudet mitat ja suluissa vanhat 8kk mitat.

74,4cm (71,3cm)

8,025kg (7,685kg)

46,0cm (45,1cm)

"Touhun pirpana, utelias tutkija. Opettelet kävelemään. Sormiruokailet. Hapanmaitotuotteet mukaan. Rasvalisää, öljyä. Painoa tullut hintsusti."

Miehelle oli annettu ohjeistus vähentää päivällä imetystä, että olisi paremmin tilaa kiinteille. Oli varmaan meidän neuvolantäti uskaltanut sanoa tuon kun minä en ollut mukana :D Viia syö aina ennen imetystä kiinteän ruuan ja edelleenkään määrällisesti ei syö kovin paljoa muuta kuin banaanilättyjä tai puuroa. Muu ruoka menee todella vaihtelevasti. Saattaa syödä kuitenkin maitoa vartti syönnin jälkeen ja mietin, että jos jätän senkin pois niin millä tuo lapsi sitten kasvaa! Koska nälkäänsä syö kiinteitä aina eka sen mitä syö ja vasta myöhemmin saa maitoa. Pitäisikö muka alkaa antamaan kiinteitä ihan koko ajan ja kantaa sormiruokaa joka paikassa mukana?? Maito on kuitenkin lapsen pääasiallinen ruoka vuoden ikään asti.

Olen viitannut kintaalla tuolle päiväimetyksen vähentämiselle, koska olen varma, että niiden vähentäminen kostautuisi sitten yöllä. Viia on vain siro ja aina kasvanut painon osalta todella maltillisesti. Olen yrittänyt sen sijaan muistaa antaa rasvalisää ruokien mukana ja paistanut kookosöljyssä ne banaanilätytkin.

Todennäköisesti en myöskään jaksaisi kuunnella sitä itkua mikä seuraa siitä, jos sitä tissiä ei tule silloin kun nälkä yllättää. Onko muilla auttanut sormiruokailijan ruokamäärien nostoon maidon vähentäminen? Entä miten kävi öiden? Uskon, että ruokamääriä olisi helpompi lisätä imetyksen vähentämisellä mikäli Viia söisi lusikalla soseita. Siinä vaiheessa kun haluaa maitohörppyä, ei kiinteä kelpaa, koska se ei ole maito.

Ruokailuun on lisäksi tullut uusi jännitysmomentti, kun Viia on oppinut kiipeämään tuolista pois. Jouduttiin ottamaan meidän vanha syöttis käyttöön, kun siinä on kapeampi penkkiosa ja kuviteltiin, että siitä ei pääsisi niin helposti pois. Ei paljon lantiovyöt (eikä muuten Ikean Antiloopin kolmiosaiset vyötkään) hidasta vaan niistä luikerrellaan ulos alta aikayksikön. Siitä onkin mukava nousta seisomaan tai kiivetä pöydälle. Ruokailuun jaksetaan keksittyä kerrallaan ehkä minuutin verran, minkä jälkeen alkaa tuo seisomis/kiipeämisrumba. Yritä siinä sitten saada lapsi syömään enemmän ja useammin kun kaikki syömällä saatu energia kulutetaan samalla jumpaten.

Ollaan otettu myös hapanmaitotuotteet mukaan ruokavalioon ja rahkaa olen upottanut soseen sekaan sekä smoothieen ja piimääkin on hörpitty pillimukista. Olen myös tehnyt jo makaroonilaatikkoa Viialle uunissa oikeaan maitoon. Maitotuotteista ei ole tullut mitään oireita.

Unissa ja nukahtamisessa ei ole tapahtunut mitään muutosta sitten viime kirjoittelun. Tosin yöt ovat ehkä parantuneet ja herätykset tulevat aika lailla kolmen tunnin välein. Tämä tarkoittaa sitä, että omilta uniltani herään kolme kertaa yön aikana tai kahdesti, jos nukkumaan meneminen tapahtuu vasta puolen yön maissa. Unikoulua ei olla vielä pidetty eikä yösyönneistä olla yritetty luopua. Jotenkin tuntuu vaikealta aloittaa kun se tietää varmasti huonoja öitä joko minulle tai miehelle tai kummallekin! Onko kukaan kokeillut sitä menetelmää, jossa lopetetaan yösyönnit niin, että lapsi kuitenkin nukkuu edelleen perhepedissä? En muista sen nimeä, mutta siinä ensimmäisinä öinä annettiin lapsen syödä, mutta lapsi ei saanut nukahtaa siihen tissille. Sitten pikkuhiljaa lopulta siirryttiin vain siihen, että silitetään lapsi takaisin uneen.

Kaksilla päikkäreillä mennään edelleen ja ekat niistä on nykyisin jo ennen ysiä kun aamuherätykset ovat aikaistuneet ja herätys tulee melkein poikkeuksetta ennen seiskaa.

Meillä on meneillään myös jonkinlainen eroahdistus. Mikä on kaikkea muuta kuin ihanaa! Päivät menevät siihen, että kannan märisevää lasta sylissäni kun lattialle ei voi laskea ilman, että alkaa ihan kamala itku. Hetken aikaa saattaa harhautua katsomaan vaikka piirrettyjä sisarusten kanssa, mutta saman tien jos näkee mut, alkaa lohduton itku. Sillä aikaa kun käyn vessassa, on oven ulkopuolelle ehditty itkeä jo lammikko maahan. Päivät on olleet siinä mielessä aika raskaita. Pitää varmaan ottaa sisälläkin Manduca käyttöön, vaikka en ole nyt saanut Viiaa vielä yksin siihen laitettua selkään saati otettua pois. Pitänee muistaa harjoitella!

Päikkäriaikaan pitäisi sitten ehtiä tehdä kaikki mahdollinen siitä huilihetkestä pyykkeihin ja ruuanlaittoon. Toivon, että tämä kausi menisi nopeasti ohi!

Virallisia ensiaskeleita me ei olla vielä merkitty vauvakirjaan, vaikka muutaman kerran Viia on askeleita ottanut itse. Ne on kuitenkin ollut vielä semmoisia että ei ole osannut toistaa niitä niin en ole laskenut niitä vielä ensiaskeliksi. Tosin tänään näin ensimmäistä kertaa parhaan yrityksen tähän mennessä, kun Viia otti sohvalla seisten kaksi tai kolme askelta! Kontaten liikkuu ketterästi sekä tukea vasten ja taaperokärryllä, mutta ei uskalla ilmiselvästi päästää vielä irti, vaikka pysyisikin pystyssä ilman tukea. Seisominenkin ilman tukea on mielestäni vähentynyt, mutta ehkä se johtuu siitä, että Viia seisoo vaan mua vasten ja kinuaa syliin :D

Puhetta ei vielä tule, mutta "oho"-sanaa hoetaan. En ole päässyt vielä käsitykseen siitä, että ymmärtääkö Viia sanomaansa. Välillä tuo tulee ihan oikeaan paikkaan tuo sana ja se on tosi hassun kuuloista.

Silloin kun Viia ei itke, on hän melko vekkuli ja suloinen. Syliin ottaessa aina ensimmäisenä painaa pään tuonne kaulaa vasten ja antaa "halin" ja sitten vasta voi katsella maailmaa sieltä sylin turvasta. On tällä hetkellä ihan kamala täystuho ja aiheuttaa äidille harmaita hiuksia repimällä kaikki laatikot auki ja tavarat niistä pihalle. Oma lelulaatikko on ihan nounou ja itku alkaa jo silloin, kun hoksaa, että yritän laittaa hänet niitä leluja tutkimaan.... Sekunnin murto-osassa on jääkaapilla kun ovi aukeaa tai tonkimassa kuiva-ainekaapilla, jos olen unohtanut oven senttiäkään raolleen. Myös vessanpönttö kiinnostaa kovasti ja siellä on kiva käydä sörkkimässä.

Viime viikolla Viia sai alas ensimmäiset hampaansa ja vielä heti kaksi kerrallaan! Mietin, että onpa itkuinen lapsi ollut tänään. Tai siis vielä normaalia itkuisempi kun sylissäkin itki ja mieshän sen hampaan sieltä suusta löysi. Seuraavana päivänä puhkesi sitten toinen ja nyt alhaalla on kaks somaa hampaan alkua. Pikku purija ei onneksi ole vielä keksinyt purra syödessään. Sitä aikaa "innolla" odotellen...

Viia on alkanut myös "matkimaan" ja kun täytän vaikkapa kuivasrumpua, tulee Viia apuriksi mukaan ja nostelee koneeseen vaatteita :)

Napanuoraa löysemmälle?

Näin yhdeksän kuukautta vauvaan sidoksissa olleena alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että voisi olla korkea aika saada hieman omaa aikaa. Ja omalla ajalla tarkoitan semmoista aikaa, että kotiin ei tarvitse kiirehtiä parin tunnin sisällä lähtemisestä. Olen ollut koko tänä aikana poissa Viian luota semmoisia parin tunnin jaksoja ja tullut heti sen jälkeen takaisin kotiin tai sitten kuljettanut Viiaa joka paikassa mukana. Ideana irtiotto on aivan loistava, mutta tässä kohtaa toteutus ei vain onnistu, ei sitten mitenkään.

Mihinkään baariin ei kiinnosta lähteä, vaikka kyllä joku kiva tyttöjen ilta kelpaisi, mutta eniten kaipaisin tällä hetkellä sitä, että voisin lähteä vaikka edes päiväksi johonkin ihan yksin. Ilman, että täytyy miettiä kaikki menot toisen ehdoilla ja odottaa koko ajan, että milloin toinen kyllästyy ja hermostuu. Käydä syömässä jossain ihan rauhassa ilman, että täytyy lapata ruoka paniikissa alas ennen kuin vauvan mielenkiinto omaan ruokaansa loppuu. Nukkua aamulla niin pitkään kuin huvittaa ja olla heräämättä yöllä miljoonaa kertaa. Viia mukana joutuu vaikka kylässäkin keskittymään siihen lapseen ja olisi mukava vaihteeksi pystyä keskittymään johonkin muuhun ilman keskeytyksiä.

Pitäisi saada napanuoraa vähän löysemmälle, mutta en ole vielä keksinyt, että miten se onnistuisi. Joskus tuntuu, että olisi vain helpointa lopettaa imetys, niin silloin vauvalle ehkä kelpaisi toinenkin vanhempi. Mutta sitten tulee se ongelma eteen, että mitäpä tuo sitten joisi, kun ei se maito maistu mukista kuin pikku hörppyinä. Enkä kyllä ole valmis imetyksestäkään vielä luopumaan, koska on vain niin kätevää, että ruoka on aina mukana. Varsinkin kun lapsi suostuu vain sormiruokailemaan.

Yön yli en voi kuvitellakaan pääseväni pois kotoa, koska Viia syö yöllä vielä 3-5 kertaa. Jos tuolloin ei kelpaa pullo tai muki, niin meneekö se koko yö yhdeksi huutamiseksi ja itkemiseksi. Tähän mennessä on välissä yritetty illalla tassutella Viia uneen, mutta jos on nälkä, ei se ole koskaan riittänyt. Kaikki aina sanovat, että kyllä se sitten syö, jos on pakko. Mutta todettiinhan tuo jo kerran, että ei syönyt ei. Tunnin itki ja lopputulos oli se, että tulin kotiin, koska oma meno ei voi olla niin tärkeä, että lapsen pitäisi huutaa tuntitolkulla nälkää tai äidinkaipuuta kotona. Vaikka pakko myöntää, vittuttihan se näin rumasti sanottuna.

Aina myös sanotaan, että vauva-aika on lyhyt ja kyllä sitä sen jälkeen sitten ehtii mennä. Niinhän se on, mutta ei se poista sitä, että nyt ahdistaa ihan pirusti ajatus, että muumioidun tänne kotiin neljän seinän sisään. Ennen kotoa pois pidemmäksi aikaa lähtemistä pitäisi varmaan pitää jonkin sortin unikoulua, että saisi ne yösyötöt pois, jolloin ei tarvisi miettiä, että huutaako se vauva kotona yön, jos minä en siellä ole. Toisaalta päivisin kiinteitä ei mene niin paljon, että niillä ja päivämaidolla vielä jaksaisi olla yötä ilman ruokaa. Mutta kun soseet ei kelpaa ja syöttää ei saa, niin ei sitä ruokaa kamalasti mahaan asti voi päätyä.

Tämä on itselle niin uusi tilanne, kun aiemmat lapset ovat syöneet pullosta ja heidät on voinut sen vuoksi jättää toisen hoidettavaksi. Ahdistaa myös se, että kuinka kauan tämä tilanne kestää, että en pääse mihinkään yksin. Mitä jos lapselle ei kelpaa yöllä muuta kuin äiti? Menee vuosi, puolitoista ja edelleen ollaan jumissa täällä. Ajattelin, että olisin tänä vuonna päässyt yksin lapsimessuille, mutta eipä sekään onnistu kun Viiaa ei voi jättää kotiin ja ajatus messuista puuhakkaan vauvan kanssa ei kamalasti houkuta, vaikka varmasti onnistuisi.

Sitten sitä tyhmänä itseään syyttää siitä, että ei ole opettanut lasta pullolle ja että se on oma vika, että mihinkään ei pääse, jos se on ajallisesti syöttöväliä pidemmällä. Jotenkin se vie hieman hohtoa siltä, että tällä kertaa imetys on sujunut niin hyvin, eikä sen kanssa ole ollut ongelmia. En tiedä miten sitä raskisi edes jättää tuota pientä kainalossa tuhisijaa kotiin, mutta silti ajatus siitä, että vaikka haluaisin, en silti pysty, turhauttaa. Menetän monta kivaa tapahtumaa nyt keväälläkin vain sen takia, että olen sidottu tänne kotiin. Uusia kyllä tulee, tiedän. Enkä kaipaa tähän yhtään kommenttia, että itsepä olet lapsesi tehnyt niin huolehdi niistä sitten. Samalla lailla se mies on lapsia tehnyt ja pääsee silti kotoa pois yli kahdeksi tunniksi kerrallaan. Ei ole mun valinta, että lapsi ei huoli pulloa tai syö niin paljoa ruokaa, että jaksaisi sen voimin ilman maitoa.

Ennen ajattelin, että kyllähän minä sitten pääsen, kun Viia on vaikkapa vuoden. Mutta miksipä se tilanne tästä olisi silloinkaan muuttunut. Viia on myös tosi paljon äitin perään ja monesti vain minä kelpaan lohduttajaksi. Sitten kun miettii näitä asioita omassa päässään, niin soimaa itseään siitä, että maailmassa on suurempiakin murheita kuin mun halu päästä pois kotoa ja omaan rauhaan edes hetkeksi. Meillä on kuitenkin kolme tervettä ja elävää lasta ja sen pitäisi olla kaikki kaikessa, eikä saisi edes haikailla mitään muuta.  Kai se on sitä tuttua äitiyden syyllisyyttä, että teit niin tai näin, teet aina väärin. Minusta äitejä myöskin turhaan syyllistetään siitä, että he haluavat joskus omaa aikaa ja päästä vähän vaikka sinne viihteelle kotiarjen keskeltä. Nyt kun tietää, että sitä mahdollisuutta ei vain ole, se tuntuu vieläkin pahemmalta, vaikka ei muuten olisi edes menossa mihinkään :) Toisaalta tuntuu epäreilulta syyttää tavallaan Viiaa siitä, että sitä tilaa itselleen ei voi ottaa.

Juuri kaveri tätä pohdiskeli saman ikäisen vauvan äitinä. Kun lapselle kelpaa äidin kotona ollessa vain äiti ja isä ei riitä. Yöllä ei saa nukkua, eikä aamulla voi vaikka isä heräisi lapsen kanssa, kun se lapsi itkee sitten äidin perään  Kun on päivät lasten kanssa kotona, kaipaisi välistä sitä omaa tilaa. Jotain muutakin kuin sitä, että voi päivän päätteeksi lasten ollessa nukkumassa vaikka ommella. Päivällä kun joku on koko ajan iholla ja pitää vastata toisten tarpeisiin jatkuvasti. Ihaniahan nuo ovat ja rakkaita kuin mitkä, mutta se ei poista sitä, että pieni hajurako olisi välillä paikallaan ;)

Varmaan tuttuja mietteitä monelle äidille ja varsinkin niille, joiden lapset eivät sitä pulloa tai mukia huoli. Missä vaiheessa teillä on unikoulutettu yösyöntejä pois ja onko toiminut ja millä menetelmällä? Onko perhepedissä nukkuminen mahdoton ajatus, jos ei halua yöllä syöttää enää vauvaa? 

Olisi myös joskus ihan kiva saada nukkua vaikka kokonainen yö, mitä ei ole tapahtunut yhdeksään kuukauteen. Kolmesta kuuteen herätystä yössä ei ole mitenkään kiva homma ja kun siihen yhdistetään Aavan itkut, joihin herään myös poikkeuksetta ennen miestä niin unen keskeytyksiä kertyy yössä vielä enemmän. Onneksi en kuitenkaan koe itseäni väsyneeksi muuta kuin aamulla, kun pitäisi nousta sängystä ylös. Viime yönä Viialle tuli flunssa, joten ne välit kun ei syönyt, kitisi muuten vaan ja aamulla tuntui, että ehdinköhän nukkua ollenkaan.

Kun Veeti oli vauva, oltiin paljon nuorempia ja oli kiva vielä käydä vaikkapa siellä baarissa tai ystävien luona iltaa istumassa. Veeti oli silloin mummulassa yötä ja ihan ekan kerran mummu oli meillä vahtimassa Veetiä. Koskaan ei Veeti itkenyt meidän perään ja kaikki meni hyvin. Mummu oli turvallinen läheinen siinä missä mekin, kun näki Veetiä oikeastaan viikoittain. Aavan ollessa vauva Aava taisi olla jotain yli puolen vuoden kun oli yhden yön mummulassa Veetin kanssa ja toisen kerran sen jälkeen olikin varmaan jo toista vuotta. En tiedä, olisinko Viiaa raskinut yhtä pienenä viedä hoitoon kuin Veetiä, vaikka olisikin juonut pullosta!  Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että jokainen vanhempi tietää milloin on hyvä saada vähän taukoa arkeen ja päästä vaikka sinne viihteelle tai mikä kukaisellekin on se tapa nollata pää. Ei se lapsi muista, että onko viettänyt mummulassa yhden yön vauvana vai ei enkä usko siitä lapselle traumoja jäävän. Jos oltaisiin molemmat vuorotöissä miehen kanssa, niin Viiahan joutuisi olemaan tässä iässä jo päiväkodissa yötä, jos olisin palannut töihin heti äitiysloman päätyttyä.

Sitäkin olen miettinyt, että miten ihmeessä tuo pieni pärjäisi nyt hoidossa, kun ei pärjää edes kotona ilman minua!

Minkä ikäisiä teidän lapset ovat olleet, kun olette jättäneet ensimmäistä kertaa vauvan hoitoon vaikkapa mummulle tai ihan sille isälle päiväksi tai yöksi?

9kk kuulumiset ja vauvan juhlalook

Pieni sirpula täytti tänään kokonaiset 9kk! Enää kolme kuukautta meillä on talossa vauva ja sen jälkeen siirrytäänkin jo taaperoaikaan. Kohta saa siis alkaa miettiä neidin yksvee juhlia :D

Neuvola on seuraavan kerran vasta kymmenen kuukauden iässä, joten uusia mittoja tulee seuraavan kerran parin kuukauden päästä. Sekin on isäneuvola, johon äidillä ei taida olla asiaa, nyyh.

Tämä yhdeksän kuukautta on aika söpö ikä. Vauva ei ole enää kovin vauva vaan liikkuu jo kovasti ja selvästi oma luonne tulee koko ajan vaan enemmän esiin. Nyt yhdeksän kuukauden iässä Viia konttaa jo kovaa kyytiä, kävelee tukea vasten ja osaa kävellä esimerkiksi työntäen tuolia ja taaperokärryä. On alkanut pikkuhiljaa seisoa itse, ilman tukea, semmoisia viiden sekunnin pätkiä. Instagramin puolelle laitoinkin jo videon seisomisharjoituksista. Ilmiselvästi itse innostuu siitä, että pysyykin pystyssä ilman tukea ja toistaa koko ajan sitä seisomista, vaikka välissä pyllähtäisi maahan.

Viia on ehdottomasti kovin menijä meidän lapsista ja hurjapäisin myös. Veeti ei tainnut koskaan kiivetä edes syöttiksestä pois eikä muutenkaan ollut mikään hurjapää. Niin kuin ei ole vieläkään. Viia puolestaan nyt jo kovasti yrittää kiivetä joka paikkaan. Viikonloppuna Viia löytyi Aavan huoneesta ja oli kiivennyt kiikkutuoliin ja istui siinä vielä väärin päin, jalat tuolta pinnojen välistä. Ystävän luona maanantaina kiipesi televisiotason laatikkoon ja meillä yritti eilen samaa. Tänään löysin Viian dvd-laatikosta, kun selkäni käänsin ja lämmitin lapsille ruuan.

Aiemmin päivällä puolestaan yritti kiivetä kuivausrumpuun!

Selvästi siis kovempi menijä kuin nuo toiset. Tällä hetkellä kuuminta hottia on purkaa tavaroita laatikoista. Miehen piti käydä jo kahteen telkkaritason laatikkoon hakemassa lapsilukot, kun ei oikein arvostanut sitä, että Viia kävi levittämässä kaikki pleikkaripelit ja ohjaimet aina pitkin asuntoa. Viia osaa myös suuttua siitä, jos kielletty tavara viedään välistä tai jos isommat menevät kahdestaan huoneeseen ja jättävät pienimmän ulkopuolelle. Siitä seuraa valtava huuto.

 Ruokailun suhteen on myös edistytty ja ruokaa on alkanut pieniä määriä menemään mahaan asti. Tällä hetkellä ihan ykkösherkku tuntuu olevan päärynä, jonka Viia voisi syödä kerralla kokonaan ja syökin useimmiten. Lisäksi parsakaali ja bataatti uppoavat hyvin. Makaroonit maistuvat edelleen ja eilen söi hyvällä ruokahalulla jauhelihaakin. Puuro maistuu vieläkin hyvin ja mielellään itse syötynä eli jähmetettyinä nopposina tarjottimelta.

Soseista hedelmäsoseet ovat ainoita, joita saa syöttää lusikalla. Itse tehdyt, eivätkä kaupan "suolaiset" soseet uppoa, vaan ne hyvin rivakasti pulahtavat suusta ulos. Kätevää olisi kuitenkin jos jossain reissussa voisi syöttää ruokaa, eikä kaikkia tarvisi syödä aina itse ja omin käsin :)

Keksit  maistuvat ja leipä myös. Nytkin tein pieniä munakkaita viialle ja samalla noita keksejä taas pellillisen. Bataattia olen myös alkanut pilkkoa sopiviksi tikuiksi raakana pakasteeseen, nin sieltä on nopea sitten paistaa tai höyryttää pikkumäärä kerrallaan.

Päiväunet menevät edelleen samalla kaavalla eli kahdet unet, joiden  kesto 40min-1h20min. Useimmiten toiset ovat lyhyet ja toiset pidemmät. Viimeiset unet loppuvat jo kahden maissa ja loppuilta menee ilman unia. Yöunille mennään kasilta ja aamulla herätään seiskan ja kasin välillä. Yösyöttöjä on edelleen liikaa, jos minulta kysytään. Eka unipätkä on pisin, nelisen tuntia ja sen jälkeen ainakin minusta tuntuu, että Viia syö koko ajan. Tuo neljän tunnin pätkä kun ajoittuu aikaan, jolloin itse en ole vielä nukkumassa. Varsinkin aamuyöstä tuntuu, että ei ole ehtinyt syötön jälkeen kunnolla edes nukahtaa, kun toinen jo kitisee nälkäänsä. Ja kun selvästi Viia syö tehokkaasti myös yöllä, eikä se ole semmoista, että hengailisi vain tissi suussa. Ilmeisesti tuo yömaito on vielä hyvinkin tarpeellinen, vaikka olisikin luksusta nukkua joskus vaikka edes yksi yö kokonaan tai vaikka yhdellä tai edes kahdella syötöllä!

Toistaiseksi se ei kuitenkaan taida olla mahdollista, koska Viia ei varmasti yöllä huolisi mitään mukia josta maitoa annettaisiin. Päivisinkään ei ole mitenkään innokas juomaan mistään mukeista. Kiinteiden mukaan ottaminen ei siis ole parantanut yhtään öitä, vaikka neuvolasta aina niin väittävät :) Illalla saattaa mennä puuroa satsi ja lisäksi muuta ruokaa tai sitten syö illalla vain maitoa ja silti herätykset tulevat samaan aikaan ja niitä on yhtä paljon. Olenkin miettinyt, että onko mun missään vaiheessa mahdollista poistua kotoa yöksi niin kauan kuin Viia herää yöllä syömään, kun ei kerta sitä pulloa huoli. Onko muiden vauvat suostunut juomaan yöllä maitoa vaikka mukista niin, että jatkavat sitten unia ihan nätisti?

Viia kasvoi pitkään niin hitaasti, että tuntui siltä kuin samat vaatteet olisivat olleet ikuisuuden käytössä ilman, että jäivät pieniksi. Nyt olen sitten saanut alkaa laittamaan semmoisia vaatteita pois, jotka on otettu käyttään varmaan ensimmäisten kuukausien aikana! Lähinnä siis housuja on ollut vieläkin samoja, silloin  resorit käännettynä ja nyt suorana. Olen ostanut ja tehnyt Viialle nyt koon 74cm vaatetta ja leggarit tein koolla 62cm ja lisäsin vain pituutta ja hyvät olivat :)

Kuvissa näkyvät leggarit ja body on tehty parin viikon päästä vietettäviin häihin, mutta mietin vielä, että voinko yhdistää tuon meidän oman pompin tyllihameen näihin vai riiteleekö väri pahasti. Kaverilta saisin lainaan mustan kyllä, jos tuntuu, että tämä ei käy. Tein siis bodyn ja leggarit alun perin sitä mustaa ajatellen, mutta tilasinkin välissä Viialle oman hameen.

Bodyssa on edessä ihanat kultaiset sulat, jotka sain kaverilta maksuksi matkasängyn lainasta :) Hän on siis leikannut ne Silhouette Portrait-koneella, jota olen pikkuhiljaa alkanut itsellenikin haluamaan! Kankaat ovat Noshin trikoita, jotka ovat juuri sopivan ohkaisia ja pehmeitä vauvan vaatteisiin. Sieltä löytyi myös täydellinen puuteri-sävy, jota en mistään muualta ole löytänyt.

Juhliin pannaksi tulee valkoinen ruusukepanta, ei suinkaan tämä mustavalkoinen, joka on tämän aamun pikasurautus. Oli pakko päästä testaamaan, miltä tämmöinen iso rusettipanta näyttäisi. Tosi hauska tästä tuli, vaikka kangasta oli niin vähän, että rusetti oli tosi vaikea saada solmittua :)

Kangas on trikoota, mutta voisin tehdä näitä ohuesta puuvillasta lisää, kun Viia antaa näiden jopa olla päässä! Alla oleva on sitten puuvillainen versio ja vähän pidempi, jotta solmiminen olisi helpompaa.
Tuossa näkyy myös bodyn kuviot paremmin! Leggareiden lahkeessa on myös minisulka, mutta se ei kuvissa nyt näy. Kaavana bodyssa on OB:n Bert nappilistabody koossa 74cm.