Olen siis opiskellut uutta työtä täysin etänä puhelimen sekä skypen välityksellä ja lisäksi lapset pörräävät siinä samassa jaloissa. Haastetta siis piisaa, mutta kyllä sitä tästäkin selvitään!
Yllättävän hyvin on kuitenkin mennyt, vaikka välistä ottaa kovastikin päähän kun ei voi vaikka puhua puhelimessa ilman, että joku huutaa taustalla. Tosin uskon, että monelle tämä meidän arki on nyt tuttua ja siihen lasten hälyyn puhelimen taustalla on ehkä jo totuttu. On yritetty keksiä askartelujuttua sun muuta kivaa ja varsinkin hiljaista tekemistä päiville. Nyt on onneksi kelit suosineet ja lapset ovat viihtyneet todella ison osan päivästä ulkoleikeissä. Lisäksi tytöt tykkäävät tosi paljon piirtää ja askarrella, joten noihin kun riittää värkkiä niin pysyvät tyytyväisinä. Kannattaa muuten tsekata Kototeko-insta, siellä on kohokohdissa kivoja askarteluohjeita lapsille!
Kuitenkin arki on siinä mielessä erilaista, että ennen sait tehdä rauhassa töitä 8h, enimmäkseen hiljaisuudessa toimistolla ja nyt olet kotona ensin sen 8h, minkä jälkeen mikään ei muutu vaan samassa ympäristössä jatkuu päivä sitten iltaan. Etätyöt sinänsä ovat mulle mieluinen muoto tehdä töitä, mutta mieluustihan sen tekisi ilman lapsia. Tai sitten niin, että oikeasti voisi tehdä lasten kanssa jotain päivällä eikä tarvisi tehdä töitä. Pystyisi päivällä ulkoilla ja retkeillä eikä vain hyssytellä lapsia olemaan hiljempaa.
Viikonloppuisin on sitten retkeilty koko porukalla. Tosin me retkeiltiin paljon ennen koronaakin, joten ei se sinänsä meidän käyttäytymistä siltä osin muuttanut suuntaan eikä toiseen. Nyt niillä ulkoiluilla ehkä on vaan korostetummin tärkeä paikka viikoissa, että saa vähän olla luonnossa ja olla ajattelematta jotain koronaa. Tosin itse en ole stressaaja, enkä osaa oikein tätäkään tautia pelätä. Meillä ei onneksi ole perheessä ketään riskiryhmäläistä, joten ehkä siksi pelko ei ole hiipinyt mieleen. Yritetään pitää arki mahdollisimman tavallisena lapsille, mutta ilman liikkumista kotoa. Aavan pianokin jatkui tavalliseen tapaan, mutta etäyhteyden kautta! :) Parempi muutenkin olla luomatta lapsille sellaista paniikki-ilmapiiriä asian tienoilta. Ei ole kiva, jos lapset alkavat näkemään suunnilleen painajaisia sen takia, että vanhemmat ovat hysteerisiä asian kanssa.
Tänään suunnattiin hieman kauemmas ulkoilemaan ja ajeltiin Lohtajalle Ohtakariin. Kesällä halusin jo käydä tuolla, mutta koska lämpimiä kelejä ei sitten enää tullut sopivaan aikaan niin sekin reissu jäi. Minähän olin hienosti katsonut jostain netin reittipalvelusta, että matkaa on 58km, kun sivustolla olikin annettu aika-arvio autolla eli 58min :D No mentiin sitten hieman kauemmaksi, mutta oli kyllä ajamisen arvoinen paikka!
Perille pääsi hyvin kun suunnisti Ohtakarintietä ja ajoi ihan päähän asti. Perillä oli uimaranta sekä pooki (korkea torni, jonka päässä valo) ja pookin juurelta lähti pienen, entisen saaren kiertävä luontopolku. Polun pituus oli noin 1,5km eli ei juuri mitään. Rannikko oli hauskasti täynnä pirunpeltoa ja tuolla päässä oli joku seurakunnan leirikeskuskin mökkeineen. Hienon paikan ovat aikoinaan saaneet!
Ensimmäistä kertaa taidettiin jättää lasten kanssa nuotiot väliin ja tehdä ruokaa retkikeittimellä. Ajattelin, että varmempi ottaa omat tulet mukaan, jos sattuu, että nuotiopaikoilla on väkeä ja olihan siellä. Nyt on suositeltavaa kiertää yleiset laavutkin kauempaa, varsinkin jos siellä on muitakin. Auitotuvat sun muut onkin jo ilmeisesti lukittu, että niihin ei pääse yöpymään.
Mentiin näin ekalla kerralla simppelilllä linjalla eli keitin kotona makaronit mukaan, keitin valmiiksi kattilassa sitruunanmakuisen valmiskastikkeen ja pakkasin sen rasiaan ja lisäksi nakkasin reppuun pari purkkia tonnikalaa. Nuo lämmitettiin pastaksi Trangialla ja kaikille lapsille maistui hyvin. Tosin tytöt söivät ilman kastiketta, mutta Veeti meidän kanssa kastikkeen kera.
Tikkupullan sijaan teimme pullia keittimen pannuosiolla. Ensin yritettiin tehdä vähän munkkimaisia, mutta taikina tahtoi jäädä raa'aksi sisältä. Sitten tajusin tehdä vain mahdollisimman ohkaisia lättysiä ja viimeisimmät erät taisivat sitten olla jo melkein kypsiä :D
Päivä hurahti nopeasti ja keli oli kyllä täydellinen! Ei tuullut liikaa ja meidän leiri oli katajapuskan takana suojassa siltä pieneltäkin tuulelta.
Toivottavasti tämä koronan pahin vaihe on jossain vaiheessa kesää jo ohitse, että päästäisiin kokeilemaan telttailua lastenkin kanssa ja ystäväpariskunnan kanssa olisi kiva tehdä myös samanlainen vaellusreissu kuin tehtiin viime kesänä Hossaan.
Vanhin vähän protestoi lähtemistä aamulla, mutta onneksi saatiin pää taivutettua ja lopulta kuulemma olikin "ihan hauskaa". Kukaan lapsista ei myöskään nurissut nuotion puutteesta, vaikka Viia autossa ilmoittikin, että hän haluaisi makkaraa. Ehkä tuo keittimellä ruuan laitto oli heistäkin kivan erilaista, pääsivät mukaan pyörittelemään omia pulliaan ruuan jälkeen.
Väsy iski paluumatkalla |
Autoja oli jonkin verran paikalla, mutta metsässä ei siltikään näkynyt kovin paljon ihmisiä. Laavulla oli porukkaa makkaranpaistossa ja muutamia ihmisiä tuli vastaan, mutta muuten aika rauhallista. Olin ehkä vähän yllättynyt tästä rauhallisuudesta. Juuri sen takia halusin lähteä kauemmaksi meidän vakipaikoilta, koska ihmiset ovat alkaneet nyt koronakaranteenin aikana viettää aika paljon aikaa retkeillen ja tuntuu, että meidän vakkaripaikoilla on viikonloppuisin aika paljon muitakin. Ainakin mitä katselee Instasta kuvia, niin porukkaa on just meidän lempparipaikoilla retkeilemässä :)
Vaikka muuten sosiaalinen olenkin, on kuitenkin retkellä kiva saada olla oman perheen kanssa eikä paistaa makkaraa samalla tulella ventovieraiden kanssa. Ja nyt muutenkin pitäisi pitää sitä etäisyyttä ihmisiin niin mieluusti sitten haen paikkoja, jonne koko muu kylä ei olisi mennyt retkelle :) Nyt onneksi on illastakin valoisampaa kellojen kääntämisen myötä, niin ehtii kauemmaksikin retkelle, vaikka ei heti aamulla säntäisikään matkaan.