Ajattelin jakaa reissupostauksia useampaan erään, koska asiaa tulee varmasti sen verran paljon. Opin muuten vasta, että ilmeisesti Thaimaa pitäisi taivuttaa, että Thaimaahan, mikä omaan korvaan kuulostaa todella paljon kummallisemmalta kuin Thaimaaseen, joten aion kyllä itsepintaisesti käyttää jälkimmäistä, vaikka se sitten kieliopillisesti olisikin väärin :)
|
Pärjäisikö tällä tavaramäärällä pari viikkoa?!? |
Ensimmäisenä kerron teille, miten suhteellisen pitkän lennot usealla vaihdolla menivät lasten kanssa. Meidän lento lähti aamupäivällä Helsingin lentokentältä, joten päädyttiin siihen, että päästään helpoimmalla kun ajetaan yön yli ja lapset saavat nukkua matkan. Muuten hereillään istumista tulee vähän turhan paljon parin vuorokauden sisään. Herätettiin siis puolen yön maissa lapset ja vetäistiin autoon windfleecet ja pipot sekä hanskat päälle ja lähdettiin ajelemaan. Automatka menikin lasten osalta aika kivuttomasti ja jaksoin itsekin ajaa jonkin verran matkasta, vaikka yleensä posotan taju kankaalla kaikki automatkat!
Aamulla oltiin hyvissä ajoin kentällä, mutta äkkiä siinä menee kuitenkin
aikaa kun käy tekemässä lähtöselvityksen, vie tavarat ja ravaa ympäri
lentokenttää etsien paikkaa, mistä saa haettua Airshellin rattaillle.
Vinkiksi muillekin pienten lasten kanssa harvoin matkustaville, että
lentokentältä tosiaan saa vuokrata rattaille sellaisen suojalaukun ja
hintaa vuokraukselle tuli noin 30e. Löysin netistä vielä alekoodin
jonkun matkatoimiston sivuilta. Olisikohan ollut TUI? Itselle ostettuna
rattaiden suojalaukku maksaa helposti sen parisataa ja jos käyttöä ei
ole kertaa paria enempää, ei oman osto ole kannattavaa.
Helsinki-Vantaan lentokentällä oli pieni leikkipaikka, jossa vietettiin viimeiset hetket ennen koneeseen nousua. Saivat lapset purkaa vielä viimeisetkin energiat. Huomasin jälkikäteen, että aika hyvin oli Noshin kankaat edustettuna lasten matkavaatteissa, kun kaikkien hupparit on tehty Noshin kankaista :)
Tärkeitä tavaroita käsimatkatavaroissa meillä lasten kannalta olivat:
- erilaiset tehtäväkirjat/puuhajutut, joita ei saanut katsoa eikä tehdä ennen matkaa
- naposteltavaa ja syömistä, että saa lapsen huomion kiinnitettyä hetkeksi ruokaan eikä myöskään nälkäkiukku nosta päätään kesken reissun
- valjasreppu Viialle
- taaperokokoinen Tula, johon saa kokonsa puolesta joko Aavan tai Viian kyytiin
Valjasreppu saatiin kavereilta viime tippaan lainaan ja se paljastui todella käteväksi vilkkaalle taaperolle lentokentillä. Pystyttiin päästämään Viiakin jaloittelemaan ilman, että tarvi koko ajan pelätä Viian katoavan ihmisvilinään sen sekunnin aikana kun erehdyt katsomaan jonnekin muualle.
Tulan kyytiin puolestaan pääsi kentillä sekä Viia että Aava. Aavakin väsyi pitkien lentojen aikana ja Dohan lentokenttärattaiden painoraja oli niin pieni, että Aava ei niihin enää saanut mennä, joten pääsi sitten reppuun. Aava viihtyy hyvin repun kyydissä ja pyytää kyllä itse päästä selkään, jos ei jaksa kantaa. Tuommoiset pienet matkat jaksan minäkin hyvin kantaa Aavaa mukana.
Lapsille viihdykkeeksi pakattiin myös padi ja Veetille kannettava Nintendo. Noita käytettiin lähinnä kentillä vaihtoja odotellessa.
Lennettiin siis Qatar Airwaysillä Helsingistä Dohaan ja Dohasta jatkolennolla Bangkokiin. Siellä jouduttiin ottamaan tavarat ulos itse ja buukkaamaan ne uudelleen maansisäiselle lennolle Phuketiin. Siitä vielä sitten tunnin matka taksilla hotellille. Ensimmäinen kuuden tunnin pätkä lentokoneessa meni kohtalaisesti. Koneessa oli kaikille omat näytöt, josta pystyi katselemaan elokuvia, kuuntelemaan musiikkia tai pelaamaan pelejä. Veeti ja Aava viihtyivätkin hyvin koneessa, mutta Viialla teki hieman tiukkaa istua paikallaan niin pitkä aika. Varsinkin kun ohjelmat eivät tietenkään olleet suomeksi. Päiväunia ei saatu Viia ottamaan, joten matka meni hereillä. Loppuajasta alkoi kyllästyminen jo näkyä ja Viia olisi halunnut lähteä pois omalta paikaltaan. Syöminen varsinkin oli melko mielenkiintoista kun Viia oli sylipaikkalainen. Piti vähän vuorotella miehen kanssa, että saatiin molemmat oma ruoka syötyä.
Itseä hieman korpesi kun edessä oleva mies laski oman istuimensa makuuasentoon niin, että me meinattiin Viian kanssa litistyä takana. Varsinkin kun mies ei edes nukkunut vaan katsoi vaan elokuvaa. Ja tässäkin se ärsytys johtui siitä, että oma mies vaihtoi oman paikkansa (meidän penkkirivin viereisen rivin päästä meidän eteen penkille) tämän miehen pienelle pojalle, joka oli sairas ja näin lapsi pääsi äitinsä viereen. Tästä kiitoksena sitten pojan isä lytistää meidät penkillään, vaikka varsin tietoinen varmasti oli meidän olevan siinä takana.
Selvittiin kuitenkin ekasta lennosta hengissä ja päästin jaloittelemaan Dohan kentälle. Välilasku oli kyllä niin paikallaan, koska en tiedä mitä loppulennosta olisi tullut, jos Viian olisi pitänyt istua vielä melkein toinen samanlainen aika paikoillaan! Dohassa oltiin viiden maissa ja lento lähti ysin maissa. Neljä tuntia kului todella nopeasti, kun käytiin syömässä ja kiertelemässä kenttää. Pelkästään turvatarkastuksessa kului jonkin verran aikaa, kun jono ehti kasvaa todella pitkäksi ennen kuin päästiin liittymään siihen. Viialle ei saatu koneeseen varattua kuin baby meal eli purkki kasvissosetta, mitä Viia ei sormiruokailevana vauvana ole juurikaan edes koskaan syönyt. Ekalla lennolla saatiin kuitenkin pyytämällä Viialle aikuisten ruoka, koska lasten ruokia ei ollut ylimääräisiä ja lentoemännät kehottivat kysymään toisen lennon ruokaa heti palvelutiskiltä Dohaan saapuessa. Saatiinkin sitten Viialle lastenruoka, mutta Viia ehti nukahtaa yöunille, ennen kuin ruoka tuli :D
Dohasta lähtiessä toivottiin tietenkin, että lapset nukkuisivat sen lennon kokonaan, koska oli kuitenkin jo lasten nukkumaanmenoaika. Lennettiin isolla Airbus A380 koneella, joka on kaksikerroksinen! Oltiin varattu paikat toisesta kerroksesta, mutta saatiin kuitenkin paikat alhaalta. En tiedä, että oliko ne toisen kerroksen paikat sitten varattu kokonaan ykkösluokalle, vaikka varatessa siellä oli osa tavallisiakin paikkoja. Saatiin onneksi hyvät paikat penkkirivin alusta, jolloin meillä oli hieman enemmän tilaa kun edessä ei ollut penkkirivejä. Lentoemäntä toi meille myös vauvakorin, jossa Viia nukkuikin sen aikaa, kun odoteltiin ruokaa. Toivottiin tietenkin, että olisi nukkunut sen aikaa, että oltaisiin saatu rauhassa syödä, mutta tietenkin Viia heräsi ennen sitä itkemään. Väsy selvästi painoi eikä Viia meinannut saada unen päästä kiinni ollenkaan. Itkeskeli pitkän aikaa ennen kuin lopulta nukahti ja sitten kaikki nukkuivatkin siihen asti, että kone alkoi laskeutua. Itsekin sain siinä hetken nukuttua.
|
Jännittynyt matkaaja odottaa lentokoneeseen pääsyä. |
Bangkokin kentällä meillä oli muistaakseni neljä tuntia aikaa, mutta sekin meni todella nopeasti kun etsittiin matkalaukut ja tehtiin lähtötarkistukset jne. Vaihdettiin kentällä myös rahaa. Viia nukkui jonkin aikaa Tulan kyydissä ja syötiin vähän välipalaa ennen Phuketin koneeseen nousemista. Oltiin vissiin kaikki aika lailla jo reissusta rähjääntyneitä tässä vaiheessa, koska nukahdettiin kaikki lentokoneeseen ennen kuin se ehti edes nousta. Itse heräsin paineen tunteeseen korvissa ja ihmettelin, että miten se paine ottaa maan tasolla, mutta oltiinkin ilmassa. Aava heräsi noin puolen tunnin jälkeen, mutta Viia ja Veeti nukkuivat koko tunnin lennon. Veeti ei herännyt edes siihen, kun kone laskeutui maahan, vaikka tömähdys oli melkoinen. Kentältä vielä tunnin taksimatka ja oltiin perillä kohteessa.
Onhan se ihan totta, että ei se tuollaisen Viian ikäisen kanssa lentokoneessa matkustaminen pitkiä matkoja mitään herkkua ole. Toki varmaan riippuu paljon myös lapsen luonteesta. Meidän tytöt eivät ole koskaan olleet mitään paikoillaan istujia ja siksi myös hieman Veetiä haastavampia matkakumppaneita. Kun kaivat värityskirjan esille, sitä jaksetaan tehdä se puoli minuuttia ja sitten kyllästyttää. Oikeastaan lentäminen ei ihan hirveästi eroa pitkistä automatkoista lasten kanssa, koska silloinkin joutuu istumaan paikoillaan vöihin köytettynä. Mutta autoillessa voi sentään halutessaan pysähtyä huoltoasemalla energiaa purkamaan. Matkustamiseen saa varata mukaan pitkän pinnan, mutta tästäkin selvittiin hengissä! :)
Onko teillä matkustettu pitkiä matkoja pienten lasten kanssa? Miten on sujunut?