keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Paketointi-ideoita ja DIY lahjapaperi

Ajattelin startata jouluvalmistelujuttujen kanssa hyvissä ajoin tänä vuonna ja tarjota teille muutaman kivan vinkin paketointiin. Nämä suloiset, lapsia miellyttävät lahjapakkaukset ovat helppo ja nopea tehdä ja käyvät niin jouluun kuin vaikka synttäreillekin. Tykkään värkätä paketoinnin kanssa, vaikka monesti se tahtoo lopulta kuitenkin mennä liukuhihnasysteemillä, eikä paketeista tule niin kivoja kuin oli etukäteen ajatellut. Varsinkin aikuisten lahjoihin on kiva panostaa, kun he ehkä huomaavatkin sen kauniin ulkokuoren, eivätkä vain revi sitä pois odottaen kuumeisesti sisältä paljastuvaa tavaraa. Tai olettaisin ainakin näin :) Siksi lahjoja pitäisikin paketoida pikkuhiljaa pienissä erissä, eikä paniikissa isoa kasaa viime tippaan. Onneksi ei tarvitse kaikkea paketoida itse, vaan pukin tontut hoitavat myös oman hommansa ;)

Pinterest on täynnä toinen toistaan ihanampia paketointi-ideoita. Mun paketointitaulua pääset seuraamaan tästä. Sieltä löytyy myös näitä suloisia eläinhahmoja. Teinkin pari tällaista nallepakettia ensimmäistä kertaa viime vuonna. Tämä ensimmäinen nalle sai kaulaansa vielä rusetin washiteipistä. Sinänsä hyvin yksinkertainen idea eikä tuota kuonon valkoista osaakaan välttämättä tarvisi, mutta se nyt on helppo tehdä ihan kopiopaperista.


Toinen nallepaketti oli samalla idealla tehty, hieman vielä yksinkertaisempi. En ole itse mikään taiteellinen ihminen, minkä varmasti huomaa. Onneksi nämä menevät tällaisina söpöinä, eivätkä vaadi valtavia piirrustustaitoja! Näitä voisi toteuttaa myös lasten kanssa.


 Kolmas nalle olikin pandakarhu ja tämä paketti lähti lasten silloin pienelle serkkuvauvalle. Nykyisinhän hän on jo iso, yli vuoden ikäinen tyttö ja kohta myös isosisko!



Harmittelen aina joulun aikaan sitä, että kaikista kauneimmat (ja yksinkertaisimmat) lahjapaperit myydään muutaman metrin rullissa ja niiden hinta on silti aina useamman euron. Viime vuonna ostin paria paperia Jyskistä, mistä sai ison rullan eurolla! Toinen oli tämä ihana vaaleanpunainen paperi ja toinen sellaista minttua, jonka kuviointi ei ollut ollenkaan jouluinen, joten sitä voi käyttää ihan yleisesti lahjapaperina. Tähän laitoin vielä tuollaisen puisen koristeen


Mieskin tietää, että paketointi on mun mielestä ihanaa, mutta siinä vaiheessa kun koristelin pesuhuoneessa itse voimapaperia, taisin saada virallisesti hullun leiman otsaan :D Olin vain joskus bongannut tämmöistä paperia, missä oli maaliroiskeita ja halusin ehdottomasti kokeilla tehdä sitä myös itse. Rullalta paperia pesuhuoneen lattialle ja vähän akryylimaalia kaapista vedellä lantrattuna kuppiin ja siitä räiskimään siveltimellä paperille ja lopputuloksena näin kiva ja persoonallinen paperi!


Pakettikortteja me monesti säästetään ja nuo huopasydämetkin löytyivät kaapista valmiiksi aiemmilta vuosilta. Edes nimiä ei tarvinut vaihtaa!


Prismasta muistaakseni ostin tuollaista ihanan överiä kultapaperia. Tuo oli kyllä maailman tympein paketoida, kun siihen ei meinannut teippi tarttua ollenkaan!


On muuten ollut oma opettelu siinäkin, että kirjoittaa pakettiin äidin sijasta mummun. Siitä lähtien kun Veeti oppi lukemaan, hän on lukenut saajan nimen paketin kyljestä ja jakanut lahjat. Ensimmäisenä vuotena jakoi äitini lahjan minulle, koska siinä luki "äitille". Kovasti Veeti ihmetteli, että miksi mummu aukais


Mulla jo tuolla lahjoja odottelee paketointia ja ajattelinkin aloittavani hyvissä ajoin tänä vuonna. Onko paketointi teistä kivaa vai enemmän pakkopullaa? Ja joko on ensimmäiset lahjat hankittu?

torstai 25. lokakuuta 2018

Ensimmäiset tikit

Meidän perheen ensimmäinen tikkejä vaativa onnettomuus sattui tuossa vähän reilu viikko sitten. Olin itse viikonlopun ompeluleirillä ja mies oli käyttämässä lapsia sunnuntaina puistossa sillä aikaa. Viia ja Aava olivat pyörineet sellaisessa "karusellissa" ja Viia jotenkin hypännyt pois kyydistä kesken kaiken ja tietysti huonolla menestyksellä.


Hypystä seurasi se, että Viian löi naamansa ja hampaat tulivat huulesta läpi ja huuleen tuli sisäpuolelle parin sentin mittainen haava. Miehellä ei tietenkään ollut paperia mukanaan, kuten ei mullakaan ikinä. Puistossa oli onneksi kuitenkin ollut mummu ja pappa lapsenlapsensa kanssa ja he olivat tulleet apuun. Tuo vieras mies oli ollut niin ystävällinen, että haki läheltä kotoaan oman pakettiautonsa ja oli nakannut tyttöjen ja miehen pyörät pakun kyytiin ja ajoi miehen lasten kanssa kotiin.


Mies sitten soitti ja laittoi whatsapilla kuvia huulesta, että pitääkö tuo lähteä liimaamaan. Yleensähän suun haavat paranevat aika nopeasti, joten välttämättä mitään ei tarvitse tehdä. Ompeluleirillä oli onneksi parikin sairaanhoitajaa, joilta sain pikakonsultaatiota kuvien kautta ja mies sai käskyn lähteä sairaalan päivystykseen. Vertahan suusta tulee tosi paljon, joten aika karun näköisiä kuvia sain, kun Viia riepu oli tukka veressä ja suu rei'illä.


Sairaalassa oli huuleen laitettu pari tikkiä ilman puudutusta, koska puudutus olisi tuonut vain lisää pistoja huuleen, eikä sitä siksi kannattanut kuulemma tehdä. Miehen lisäksi oli tarvittu kaksi hoitajaa pitelemään Viia, että yksi lääkäri oli ne kaksi tikkiä saanut laitettua. Itseä kyllä kammotaa ajatus huulen tikkauksesta ilman puudutusta, mutta toisaalta ei se puudutuspiikkikään kivuton ole huuleen laittaa! Liekö olemassa mitään puudutusrasvaa tuollaisiin, kun sitä on hammasoperaatiohinkin kuulemma. Toivottavasti ei jää kamala lääkäripelko tuosta!


Kaatumisen seurauksena Viialla on myös toinen etuhammas katkennut ja kävimme jo tapaturmalomakkeen hakemassa yksityiseltä hammaslääkäriltä. Tarkistusta ei oltu voitu tehdä, koska Viia ei ollut halunnut aukaista suuta. Ymmärrän kyllä, kun huuli oli turvonnut ja kipeä ja siinä oli tikattu haava. Meillä on kuitenkin ensi viikolla normaali hammastarkistus niin kysytään siellä, että mitä hampaan kanssa tehdään ja jos eivät julkisella kuvaa sitä niin käytetään yksityisellä vakuutuksen voimin. Haluan ehdottomasti, että hampaan juuren tilanne sekä rautahampaat kuvataan, että kumpaankaan ei ole tullut iskun seurauksena vaurioita.

Aikamoinen ankkahuulihan tuo Viialla oli muutaman päivän, mutta ei ole kummemmin valitellut kipeästä huulesta. Ensimmäisinä päivinä annettiin särkylääkettä ja sen jälkeen ei mitään. Nyt nuo ulkopuolen haavat ovat jo umpeutuneet, mutta tikit näyttävät vieläkin roikkuvan mukana. Suussa on siis sulavat tikit, mutta eivät ole ainakaan vielä irronneet sen vertaa, että langan saisi vedettyä kokonaan pois. Kivasti siis töröttää välissä huulen raosta tikkilankaa!


Ihan hyvin ollaan siis vedetty kun perheessä on ensimmäinen tikattu lapsi vasta kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun ensimmäinen lapsi näki päivänvalon! Veetillä on kerran ollut otsa auki, mutta sekin meni perhosteipillä umpeen. Muuten ei kamalasti ole tapaturmia sattunut. Paitsi Veetiltä on leikattu se napsusormi silloin pienenä, siinä on varmaankin ollut tikkejä, mutta ei tapaturman seurauksena. Ei kyllä mitään muistikuvaa niistä tikeistä, mutta uskoisin, että onhan se täytynyt tikata.

Ollaanko teillä päästy yhtä vähällä?

maanantai 22. lokakuuta 2018

Millainen on sopeutumisvalmennuskurssi?

Olimme toissaviikolla Oulussa Medifamilian järjestämällä sopeutumisvalmennuskurssillaSopeutumisvalmennuskurssien tarkoitus on auttaa sekä kuntoutujaa, että perhettä sopeutumaan uuteen arkeen diagnoosin myötä. Kurssilla saat roimasti tietoa sekä vinkkejä ja mikä parasta myös vertaistukea! Kurssi on Kelan maksama ja sinne pääsee aikuinen tai lapsi (perheineen), jonka diagnoosipaperissa on merkintä, että tuo kurssi on tarpeellinen kuntoutumisen kannalta. Kela maksaa matkoista matkakorvauksen sekä korvauksen jos joudut käyttämään kurssiin lomapäiviä tai ottamaan palkatonta vapaata. Jos olet kauempaa, myös hotelliyöstä saa jonkin verran korvausta, mikäli tulet paikalle jo edellisenä iltana. Lisäksi kurssin ajan on täysylläpito eli viisi ruokaa päivässä. Koska kuvia kurssilta ei ole, kuvituksena valokuvia tietomaasta, jossa kävimme kurssin yhtenä ohjelmana.



Me olimme kurssilla, joka oli tarkoitettu Asperger-diagnoosin saaneille lapsille ikähaitarilla koulunsa aloittavat sekä alakoululaiset. Tosin meidän kurssilla hajonta oli aika suurta kun osa oli eskari-ikäisiä ja vanhin kolmetoista. Ilmeisesti vanhemmille lapsille löytyy huonosti omia kursseja. Toisaalta kursseja järjestetään todella laajasti erilaisia ja erilaisiin tarpeisiin. Kelan sivuilta löytyy lista ihan diagnooseittain järjestettävistä kursseista. Täältä voit lukea lisää Kelan sivuilta.


Kursseja on eri mittaisia ja meidän kurssi oli kaksiviikkoinen ja se oli jaksotettu kahteen osaan. Me oltiin ensimmäinen jakso huhtikuussa ja nyt toinen osa oli tosiaan lokakuun alussa. Kummallakin jaksolla on mukana samat perheet, mikä on tietenkin vain hyvä asia kun naamat tulevat tutuksi ja uskaltaa avoimemmin puhua asioista. Myös lapsia helpottaa se, että siellä on leikkikavereina ihmisiä, jotka ovat jo aiemminkin nähneet.




Kurssilla on ohjelmaa sekä erikseen lapsille että vanhemmille sekä myös perheiden yhteistä ohjelmaa. Useana päivänä ohjelma meni niin, että aamupäivällä lapset ja vanhemmat olivat omissa touhuissaan ja iltapäivällä sitten tehtiin koko perheen voimin erilaisia tehtäviä ryhmissä. Lapset oli vielä jaettu aamupäiviksi useaan eri ryhmään, että ei tullut liian suuria ja hälyisiä ryhmiä. Lapset pelailivat, tekivät tehtäviä ja ulkoilivat joka päivä sään salliessa sillä aikaa kun vanhemmilla oli omaa ohjelmaa ryhmissä.


Vanhempien ryhmässä oli eri asiantuntijoita kertomassa yleistä tietoa aspergerista, kuormituksesta, aisteista, lääkityksistä jne ja samalla oli myös vapaata keskustelua muiden perheiden kanssa. Itselle yksi suurimmista anneista kurssilla oli ehdottomasti vertaistuki ja se, että muut kamppailivat ihan samojen asioiden kanssa arjessa. Toki myös eri asiantuntijoiden luennot olivat loistavia.


Yhteisissä perheohjelmissa tehtiin mm. apuvälineitä arkeen eli vaikkapa viikkosuunnitelmia ja muita visuaalisia apuvälineitä testattavaksi kotona. Tällä jaksolla teimme myös smoothieta ja pääsimme testaamaan erilaisia aisteihin liittyviä apuvälineitä, joista voi olla nepsylapselle (nepsy = neuropsykiatrisia piirteitä omaava henkilö) apua. Tuo olikin melkein kurssin paras anti meidän perheen kohdalla! Huomattiin, että todella pienillä asioilla voi olla iso merkitys lapsen käytökseen. Kun menimme tuonne perheohjelmaan, oli Veeti todella pahantuulinen ja jumitti siinä kiukun tunteessaan osaamatta päästää irti. Sitten pääsimme testailemaan noita aisteihin vaikuttavia erilaisia esineitä ja sain Veetin suostuteltua makaamaan pehmustetulle patjalle, että pääsin "telaamaan" häntä ihan sellaisella maalaamisessa käytettävällä telalla. Alle puolessa minuutissa meillä makasi patjalla todella hyväntuulinen lapsi, joka innoissaan riensi pisteestä toiselle tekemään loppuja tehtäviä! Ilmeisesti tuo aistiärsyke laukaisi päällä olevan jumin.


Päästiin testaamaan myös painoeläimiä- ja peittoja, resorituubia, kuulokkeista tulevaa kohinaa, joka rauhoittaa jne. Kotiin hankimme myös muutamia apuvälineitä, joiden rahallinen panostus oli alle 20e. Voisin vaikka kirjoitella niistä erikseen, jos saisin tytöt otettua malliksi demonstroimaan niiden käyttöä!


Kummallakin erillisellä viikolla oli mahdollista myös varata aika yksityiseen keskusteluun jonkin asiantuntijan kanssa, jos oli joku erityinen ongelma, mihin kaipasi apua. Me käytettiin tuo hyväksi kummallakin kerralla.  Nyt kun molemmat viikot ovat takanapäin, harmitti koko ryhmää, että kurssi loppui. Olisi ollut kiva kokoontua vielä samalla ryhmällä kolmannenkin kerran! Toki perustimme oman facebookryhmän, mutta eihän se sama asia tietenkään ole kuin nähdä kasvotusten. Ja näkeminenkin on aika haastavaa, koska asumme kaikki todella eri puolella Suomea.


Jos siis kaipaatte runsaasti tietoa ja vertaistukea, niin hakekaa ehdottomasti sopeutumisvalmennuskurssille! Ja mikäli diagnoosipaperistanne tuo rasti puuttuu, kannattaa ottaa yhteyttä diagnoosin kirjoittaneeseen henkilöön, koska ilman sitä Kela ei kurssille ilmeisesti hyväksy. Ja onhan tuossa myös se hyvä puoli, että saa asua täysihoidossa kokonaisen viikon ja Oulussa kurssilla käyvät saavat myös käyttää Eedeniä ilmaiseksi viikon ajan! Järjestelyt toimivat erittäin hyvin, niistä voi antaa vain kehuja niin Eedenille kuin Medifamilialle. Kaikki oli loppuun asti mietitty ja homma pelitti. Yhtenä iltana vanhemmat saavat tuolla myös vapaa-illan, jonka aikana on mahdollista lähteä käymään vaikka kaupungilla ja Medifamilian puolesta on Eedenissä sen muutaman tunnin ajan lastenvahti. Yhtenä iltapäivä kummallakin jaksolla tehtiin myös koko perheen retkikin. Ensimmäisellä kerralla hohtokeilaukseen (joka tosin oli täysi fiasko meidän kohdalla) sekä nyt toisella kerralla Tietomaahan. Valitettavasti meillä Viia oli kuumeessa, joten jäi isin kanssa hotellille ja minä olin tuolla melkein neljä tuntia lasten kanssa. Veeti huiteli toisen kurssilaisen kanssa omia teitään, joten me vietettiin Aavan kanssa kahdestaan äititytär-aikaa:) Viikko oli todella antoisa, mutta myös raskas ja sen huomasi siitä, että me kaikki nukuimme kuin tukki koko viikon. Parhaimmillaan kymmenen tunnin yöunia ja aamupalalle piti nousta herätyskellon soittoon, että ehti ysiksi aloitukseen!

Mikäli joku asia jäi askarruttamaan niin kysy toki ja sähköpostiakin voi laittaa jos ei halua julkisesti kysyä nauravanappi@gmail.com 

Ja vinkkaanpa vielä uudesta nettisivustosta Erityisvoimia.fi, josta löytyy tietoa mm. lapsen kuormittumiseen sekä vertaistarinoita. Käy ihmeessä tutustumassa, jos perheestäsi löytyy erityislapsi tai muuten vain lapsi, joka kuormittuu arjen hälyssä!

torstai 18. lokakuuta 2018

Makkarin uusi ilme ja pehmeimmät Marimekon lakanat (+alekoodi niihin!)

 *sisältää mainoslinkkejä

Haaveilin pitkään Marimekon tasaraita-lakanoista trikoisena ja vihdoin kesällä ostin ne meille kirpparirahoilla. Olin kuullut näistä lakanoista niin paljon hehkutusta muilta ja voin todellakin siirtyä samaan kuoroon, sillä nämä ovat ihanat käytössä! Trikoo on lakanamateriaalina ihanan pehmeää ihoa vasten. Meillä on vain kolmet lakanat tähän suhteellisen uuteen, isompaan peittoomme ja niistä valikoituu käyttöön lähes aina nämä sekä Marimekon siirtolapuutarhat, jotka tosin ovat ihan normaalia puuvillaa.


Minullakin nämä odottivat hankintaa melko pitkään, koska onhan näillä aika suolainen hinta lakanoiksi. Toisaalta jos nämä ovat kestävät niin silloin ovat olleet hyvä sijoitus. Sitä paitsi nyt sattui juuri aamulla kilahtamaan puhelimeen viesti, että Elloksellä on nämä nyt -40% alessa! Pidä kiirettä, sillä näitä oli enää muutamia jäljellä! Suoraan lakanoihin pääset tästä. Jos alennus ei tule automaattisesti, käytä koodia 385547 ja se on voimassa vain huomiseen asti! Tämähän on loistava lahja suomalaista designia arvostavalle pukinkonttiin. Toki myös muut merkkituotteet ovat alessa, että voi ostella vaikkapa vaatteita eikä lakanoita :)





Lakanoiden lisäksi päivitettiin myös sängynpääty. Meillä on ollut aiemmin sängyssä pääty, jonka saimme parhaan ystäväni vanhemmilta lahjaksi kun ostimme ensimmäisen asuntomme. Se on ollut kovin tykätty ja itse asiassa se jatkoi elämäänsä mummulassa. Kuvia siitä näet vaikkapa tästä postauksesta. Samassa näkyy muuten myös ne Siirtolapuutarhalakanat, toinen lakanarakkauteni! Mielessäni siinsi kuitenkin ajatus siitä, että haluaisin mahdollisesti maalata tuota päätyseinää joskus tummemmaksi ja mielestäni tummempaan seinään sopisi paremmin valkoinen pääty.


Kesällä kävimme Ikealla ja ostimme Brimnes-sarjan päädyn. Samalla heivasimme vanhat yöpöydät myös äidilleni. Kätevästi pääsimme siis niistä kerralla eroon. Tuossa päädyssä on hieman säilytystilaa, joten sivuihin saa kätevästi kirjoja ja puhelimen sun muuta ja päälle vaikkapa lukulamput. Jospa tänä vuonna saisin jo vihdoin ne tyttöjenkin yksivuotiskuvat seinälle :D


Meillä on ollut ainakin vuoden käytössä vain yksi yövalo, koska joku lapsista rikkoi edellisen. Niinpä ostimme nekin niin molemmat saavat oman lukuvalon eikä tarvitse yhden lampun varassa lukea!
Nämä hauskat valaisimet bongasimme Kärkkäiseltä ja lamput myös. Näissä on ehkä hieman turhan kirkas valo, mutta vaihdan sitten seuraavat lamput vähän himmeämpiin. Tosin ei tämäkään kirkkaus haittaa, koska mies harvoin menee ennen mua nukkumaan ja itse nukun vaikka valot päällä!


Ikeasta ostin myös muutamaa kangasta ja ompelin toisesta olkkariin ja makkariin tämän kivan petroolin tyynyn. Muo vetoketjuttomat tyynyt on ihanan simppeli ommella. Otin itse asiassa vaihekuvatkin ompelusta, pitänee kaivaa ne esille niin saisin teillekin ohjeet jos vaikka innostutte ompelemaan!


Pienelläkin budjetilla saa vähän tuota ilmettä vaihdettua. Tuo pääty oli vielä jossain family-tarjouksessa Ikealla kun se ostettiin ja se maksoi muistakseni 70e. Tuohon sarjaan on myös kiva sänky, jossa on sängyn alla paljon säilytystilaa. Sitäkin me katsottiin, mutta ostettiin pelkkä pääty, koska säilytystilalle ei oikeastaan ole tarvetta vaatehuoneen ansioista.


Onko teillä käytössä trikoolakanoita? Mitä olette pitäneet? Saa myös vinkata jos muilla merkeillä on olemassa 220x240 kokoisia trikoolakanoita, jotka on todettu hyviksi :)

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Tilauksesta merinovillaisia asusteita

Olen monta vuotta sitten hullaantunut itse merinovillaan, koska se nyt on vain niin huippu materiaali kaikessa kutittamattomuudessaan! Sen lisäksi, että se on pehmeää, se siirtää kosteutta iholta ja pitää sen kuivana ja lämpimänä. Siksi olen halunnut ottaa myyntiin pienissä määrin myös tilauksesta tehtäviä merinoasusteita, jotta tekin pääsette nauttimaan tästä materiaalista. Olen neulonut jonkin verran tilauksesta myyntiin merinovillaisia vauvanmyssyjä, joiden lankana on Dropsin pehmeä merinovilla, joka ei kutita vauvaa vaikka myssyn laittaisi suoraan pienen ihoa vasten ilman kypärämyssyä. Näitä voi tilata hintaan 29e sisältäen postikulut. Saa myös tupsuttomana tai lankatupsulla samasta langasta kuin pipo tai vaikka kahdella tupsulla, jolloin syntyy söpö "nallelakki".


Neulottujen asusteiden lisäksi saa tilattua myös 100%:sta merinovillaa olevia asusteita! Alla esimerkkejä tuotteista eli kierrapanta joka on sama malli kuin trikoossa. Hinta 20e sisältäen postikulut. Sopii kivasti vaikka ponnaripäiviin, kun pipo ei istu kivasti ponnarin päälle. Saatavilla niin lapsille kuin aikuisille.


Tässä sama kierrepanta Aavan päässä violettina. Varastosta löytyy valmiina aikuisten koossa  fuksia ja vähän tummempi violetti jos joku on niistä kiinnostunut. Niitä värejä on vain yhdet kappaleet olemassa eikä lisää ole niitä värejä tulossa. Tilauksesta saa kyllä esimerkiksi vaaleanpunaista ja mustaa ja violettiakin.


Lisäksi saa tuubia aikuisten ja lasten koossa hintaan 25e sis pkt. Pipoa saa kahta mallia eli perinteistä mallia ja sen hinta on 25e ilman tupsua ja 30e tupsulla. Kaikki hinnat sisältävät tosiaan postikulut jo valmiiksi :)


Alla sovituskuvaa tuosta perinteisestä mallista. Tämä vaaleanpunainen on melko täydellinen soft pink!



Pipon voi tilata myös taitteellisena, jolloin se on lämpimämpi kun korvan päälle tulee neljä kerrosta merinoa :) Hinta taitteellisella 30e ilman tupsua ja  35e tupsun kanssa.


Ja tässä vielä sovituskuvaa tuosta taitteellisesta versiosta. Tupsuja on olemassa musta, valkoinen, harmaa ja pieni erä näitä ruskeita toistaiseksi. Merinoita on musta, okra, vaaleanpunainen sekä tämä violetti. Kankaita rajoitettu määrä, joten jos haluat saada omasi niin tee tilaus heti!



Asusteet teen tilauksesta mittojen mukaan ja tilauksen voi tehdä vaikkapa spostilla osoitteeseen nauravanappi@gmail.com tai sitten instan ja facebookin viestilaatikon kautta :)

maanantai 8. lokakuuta 2018

Mennään metsään

*sisältää mainoslinkin

Ylellä pyöri pari viikkoa "Mennään metsään"-kampanja, jonka aikana ihmiset pystyivät käydä merkitsemässä sivuilta löytyneeseen laskuriin metsäkäyntinsä. Tällä tempauksella halutaan viedä suomalaisten jokamiehenoikeudet Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Lisätietoa tuosta saat tästä linkistä. Itsekin ehdin tuonne kerran käydä merkitsemässä meidän metsäretken ja mielenkiinnosta kävin nyt katsomassa tuloksia.


Asukaslukuun suhteutettuna eniten metsäkäyntejä löytyi Sievistä, missä käyn itse töissä! Pienessä viidentuhannen asukkaan kylässä käyntejä oli kahden viikon aikana yli 7000, minkä mukaan laskennallisesti jokainen sieviläinen olisi käynyt tuona aikana metsässä. Kun taas omalla paikkakunnallani Ylivieskassa käyntejä oli alle 2000 vaikka asukkaita on yli 15 000. Sieviläiset ovat siis ahkeria metsänkävijöitä, enkä ihmettele kun heillä on näin hienoja retkipaikkoja kuten Kukonkylä!


Laskuriin sai siis merkitä kaikki retket ja koiran juoksuttamiset, metsästykset, marjastukset jne. Nyt on ollut niin upeita syyspäiviä, että me on yritetty myös nauttia luonnosta minkä ehditään viikonloppuisin! Luonto on kauneimmillaan kun puiden lehdet ovat ruskan väreissä. Aava oli Viian jälkeen loppuviikosta kuumeessa, joten sunnuntaina ei lähdetty minnekään sellaiselle metsäretkelle, että olisi pitänyt kävellä vaan mentiin ihan autolla Kähtäväjärvelle ja käytiin paistelemassa makkaraa sekä vaahtokarkkeja.


Veetiä meinasi kiukuttaa lähteä kun hamahelmillä tekeminen oli kesken eikä oltu osattu antaa myöskään ennakkovaroitusta, koska päätettiin tehdä retki ihan pikaisella päätöksellä tyttöjen päikkäreiden aikaan. Saatiin kuitenkin lopulta Veetikin mukaan ja niin hänkin tuumasi reissun jälkeen, että tuli hyvä mieli, vaikka aluksi ei olisi millään huvittanut lähteä. Myös tytöt olivat tosi kiukkuisella tuulella ennen ulkoilua. Viia varmaan juuri heränneenä kiukutteli ja Aava nukkumattomuuttaan. Kukaan muu kuin me vanhemmat ei oikein innostunut retkestä, mutta niin vain oli kaikilla ihan toinen ääni kellossa kun päästiin pelipaikoille.


Kävin viime kuussa kuuntelemassa kirjastossa Tea Karvisen luentoa Suomen kansallispuistoista ja suosittelen tilaisuutta ehdottomasti jos hän sattuu jossakin lähistöllä luennoimaan. Meidän kirjastosta meinasi paikat loppua kesken kun väkeä oli niin paljon ja lopulta osa seisoi eteisessä! Luennolla käytiin pikakelauksella läpi kaikki Suomen kansallispuistot kuvineen ja paikalle sai jäädä esityksen jälkeen keskustelemaan puistoista ja ostaa Tean kirjaa Kansallispuistot - Maamme luonon helmet*.
Itse en ehtinyt jäädä kuuntelemaan keskustelua, sillä piti joutaa tyrnin poimintaan ennen pimeää ja niinpä ostin tuon kirjan itselleni jälkikäteen. Edulliseen hintaan näytti saavan esimerkiksi Adlibrikselta tuosta ylhäällä olevasta linkistä (pelkästä klikkauksesta en saa rahaa, joten käy rohkeasti tutustumassa ;)).


Tuo esitys herätti entistä enemmän kiinnostukseni kansallispuistoihin, sillä itse olen käynyt ainoastaan Rokualla muinaisina partiovuosinani ja kaikki muut puistot ovat vielä kokematta! Siksipä päätettiinkin mennä parin viikon päästä tutustumaan Etelä-Konneveden kansallispuistoon miehen veljen perheen kanssa. Ehkä tämä ruska-aika ehtii mennä siihen mennessä ohi, mutta uskon siellä olevan muutenkin upeat maisemat ilman ruskaakin. Siellä näytti menevän sellainen sopiva viiden kilometrin mittainen reitti, joka olisi tarkoitus käydä kiertämässä.


Monen vuoden aikainen kansallispuistohaave on tietenkin Koli, jota kaikki kehuvat ja paljon olen ihastellut Instassakin kuvia noista maisemista. Haluaisin myös joskus käydä ihan yöpymässä jossain kansallispuistossa ja nyt se onnistuisi jo lastenkin kanssa, kun kukaan ei ole enää vaippaikäinen.



Uskon, että luonnossa yöpyminen on lapsillekin suuri seikkailu, koska jo pelkästään kotipihalla telttailu on varmasti lapsen mielestä todella jännää. Meillä tosin ei ole telttaa eikä makuupussejakaan, mutta saisikohan niitä näin talviaikaan edullisemmin? :) Teltan pitäisi myös olla sen verran iso, että sinne mahtuisi viisi henkeä nukkumaan. Toimivia ja hinnaltaan edullisia retkikamppeita ja rinkkoja saa siis suositella. Jos vaikka joskus päästäisiin jossain käymään koko perheellä retkellä!



Meilläkin lapset ovat jo ihan vauvasta asti kulkeneet mukana luonnossa, niin ei sinänsä olisi niin kamala shokki mennä pidemmäksikin aikaa retkelle. Aavakin alkaa ensi vuonna olla sen ikäinen, että jaksaa jo kävelläkin pidemmästi. Veetihän kiersi kuusivuotiaana pienen karhunkierroksen Kuusamossa eli sen noin 12km pitkän reitin eikä valittanut yhtään. Tosin veikkaan, että Aava ei taida ihan yhtä sinnikäs olla... Itseä harmittaa, että missasin "Yövy luonnossa"-päivän metsähotellin, joka järjestettiin täällä Ylivieskassa Törmäjärvellä. Siellä olisi päässyt kokeilemaan yöpymistä riippumatossa, jota olen halunnut kokeilla siitä lähtien, kun perhepartiossa pääsin sellaista testaamaan.


Meillä on kuitenkin vielä käytössä Tula, joten sinne mahtuu kyllä hetkeksi levähtämään kuka tahansa meidän lapsista, jos matka alkaa painaa liikaa pieniä jalkoja :) Ja pikkuhiljaa voi edetä, lasten kanssa ei tarvitse tehdä nopeusennätyksiä. Tässähän on kivasti nyt talvi aikaa suunnitella!


Aloitettiin taas myös perhepartio, jonka ensimmäinen kokoontuminen oli viime sunnuntaina juuri ennen kuin lähdimme sopeutumisvalmennukseen sitten maanantaina. Perhepartio on oikeasti suunnattu alle kouluikäisille, mutta täällä myös koululaiset ovat tervetulleita oman haluamisensa mukaan. Kirjoittelinkin perhepartiosta tammikuussa, jos haluat käydä lukemassa. Jos retkeily kiinnostaa niin siinä on matalan kynnyksen harrastus lähteä mukaan. Selvitä ihmeessä, löytyykö sinun paikkakunnaltasi perhepartiotoimintaa. Sinne on helppo lähteä kun mukana on muitakin, eikä tarvitse stressata että osaako mennä yksin tai sytyttää nuotiota jne.


Perhepartioon ei varusteitakaan tarvitse sen enempää kuin normaalit ulkoiluvaatteet! Toki vedenpitävyydestä on plussaa, jos taivaalta sataa kissoja. Mutta sadetakilla ja kumppareillakin pärjää. Jos tämä Ylivieskan paikallinen toiminta kiinnostaa, niin saa laittaa vaikka viestiä aiheeseen liittyen niin voin kertoa jos haluatte kuulla jotain lisää.

Nuotiosavun takaa on helppo hymyillä!


Sopeutumisvalmennuskurssillakin muuten painotettiin ulkoilun tärkeyttä myös erityislasten elämässä, koska se tasaa sykettä ja laskee verenpainetta auttauen rentoutumaan sekä päästämään irti liiallisesta kuormittumisesta. Sama toimii meille kaikille muillekin vai tunnustaako joku muka tulevansa metsästä ulos stressaantuneena? Hirvikärpäsetkin muuten alkavat pikkuhiljaa kadota, joten sen puolestakin voi stressin jättää taakseen!


Yritin tänään selailla netistä tulevaisuuden varalle jotain uusia retkieväitä ja törmäsinkin helppoon uuniperunaideaan. Tai no oikeastaan perunanyytteihin! Niitähän voisi vähän esikypsentää mikrossa kotona ja retkellä sitten nakkaisi vain folionyytit nuotiolle. Hieman vaihtelua siihen ainaiseen makkaraan. Nyt muutamana kertana ollaan otettu jälkkäriksi vaahtokarkkeja ja onhan ne hyviä nuotiolla paistettuna! Lisäksi miehen ollessa reissussa testattiin retkellä tikkupullataikina ja hyvin toimi sekin. Tai no, ainahan ne on sisältä raakoja kun ei koskaan malta paistaa tarpeeksi kauan, mutta hyviä niinkin. Nuotioruokavinkkejä otetaan siis myös vastaan :) Seuraavaksi jälkkäriksi taidamme kokeilla suklaabanaanit, niitä en ole tehnyt yli kymmeneen vuoteen!



Milloin sinä olet viimeksi käynyt luonnossa retkeilemässä?