Nuku yö ulkona 2021 lasten kanssa

Meille piti tulla ystäviä kylään virallisena "nuku yö ulkona"-päivänä (vai yönä!), mutta kyläily peruuntui flunssan vuoksi. Mikä oiva tilaisuus siis toteuttaa tuo yö ulkona. Ystävä ei päässyt seuraksi, niin mies väläytti, että mene lasten kanssa. Tytöt aluksi olivat vähän nihkeinä, mutta yhtäkkiä kääntivätkin kelkkansa ja niin alettiin lauantaina ennen kuutta pakkaamaan tavaraa rinkkaan ja reppuihin ja päätettiin kohde, joka olisi Oulaisten Isojärven laavun lähimaasto (tarkemmat ajo-ohjeet täältä https://www.nauravanappi.fi/2020/08/edellinen-retkipaikkapostaus-kasitteli.html). Ei ollut kamalasti aikaa miettiä tavaroita, että ehdittäisiin varmasti pystyttää leiri ennen pimeää. Yhden yön reissulle otettiin mukaan:

- ilmatäytteiset makuualustat sekä retkipatjat

- makuupussit kaikille sekä yksi varapussi hallayön vuoksi

- aamupala sekä iltapala ja vettä

- hammasharjat ja tahna

- merinokerrastot, pipot, villasukat ja hansikkaat

- teltta

- tulitikut sekä puukko

- kevytuntuvatakit

Pakkauslista oli siis melko lyhyt ja kaikki mukaan otettu puukkoa lukuun ottamatta tuli käyttöön. Suosittelen muuten lämpimästi noita kevytuntuvatakkeja! Menevät lämmittävänä kerroksena kuoritakin alla tai muuten vain ja meillä lapset nukkuivat nuo päällä, koska kädet ei tahdo kummallakaan pysyä makuupussin sisällä. Meillä on ollut useana vuotena käytössä tytöillä Reiman Fern- takit ja Veetillä vastaava poikien versio Falk. Voit lukea noista takeista lisää vanhasta postauksestani täältä.

Tulipa samalla testattua myös eskarilaisen reppu, että miten sinne mahtuu tavaraa ja onko hyvä kantaa. Valitusta ei tullut ja tuo veti yhtä paljon ellei enemmänkin tavaraa kuin Haglöfsin Corker koossa M, joka Aavalla oli reppuna mukana. Tuo Corker on vaan tosi paljon pidemmän mallinen ja huonompi lapselle muotoilultaan ja ergonomialtaan.

Saatiin kamat kasaan ja lähdettiin ajelemaan parinkymmenen minsan matka luontopolun parkkipaikalle. Kävelyä oli varmaan noin 1,5km laavulle ja reippaasti tytöt kantoivat ovat tavaransa. Lasten reppuihin pakkasin heidän makuupussinsa, kolme ilmatäytteistä alustaa, juomapullot, kevytuntuvatakit sekä retkipatjat. Ja toki heidän omat villasukat ja pipot jne. Itse kannoin sitten teltan ja omat yöpymisvälineet sekä ruuat ja ison vesipullon.

Hetki onkin vierähtänyt siitä, kun on käyty tuolla viimeksi, mutta ihan yhtä kiva paikka se oli kuin aiemminkin. Paikalla oli muutama muukin, mutta he olivat jo lähdössä kotia päin meidän tullessa. Koska maasto oli aika epätasaista, päätin pystyttää teltan laavuun. Olin melko varma, että ei tuonne yöllä venetsialaisviikonloppuna muita tulisi eikä teltta haittaisi siinä mitään. Lisäksi siinä olisi lämpimämpi nukkua, kun maasta ei hohkaisi niin paljon kylmyyttä.

Perillä pystytettiin teltta ja yritettiin saada nuotioon tulet, mitä vaikeutti se, että paikalla ei ollut pieniä puita ollenkaan. Olisin toki voinut ne metriset halot tehdä polttopuiksi, mutta paikalla ei ollut kuin rikkinäinen saha ja pieni kirves. Joku oli aiemmin polttanut nuotiopaikan vieressä niitä isoja pöllejä ja osa oli jäänyt palamatta, joten poltettiin niitä, että saatiin eväsleivät lämmitetty. Toki ne onneksi olisi voinut syödä kylmänäkin, mutta samapa nuo hiiltyneet puut oli polttaa pois siitä maasta kuleksimasta.

Koska mukana ei ollut mitään leluja, keksivät tytöt meille olympialaiset ja kisailtiinkin kävyn pituus- sekä tarkkuusheitossa, kävyn kantamisessa lehden päällä sekä kauneimman lehtisydämen askartelussa :D Nopeasti ilta alkoikin hämärtyä ja leikkimisen ja syönnin sekä hampaiden pesujen jälkeen siirryttiin kymmenen maissa telttaan kuuntelemaan iltasatua Bookbeatista. Laitettiin vielä pressu laavun suun eteen, kun tyttöjä vähän jännitti, että jos sieltä tulee jotain eläimiä.

Tytöt nukahtivat ehkä viidessä minuutissa siitä, kun satu oli kuunneltu loppuun. Itse en meinannut saada millään unta! Varmaan itseä jännitti olla yksin aikuisena metsässä lasten kanssa. Varsinkin kun pihalla oli säkkipimeää ja toki yöllä kaikki aistit on jotenkin tosi tarkkoina ja pienikin rasahdus sai miettimään, että mikä se oli. En tykkää normaalistikaan nukkua yksin saati pimeästä ja nyt ne yhdistettiin! Enemmän pelkään kyllä metsässäkin muita ihmisiä kuin sitä, että leirin lähellä joku eläin seikkailisi. Vaikka sanoohan sen järkikin, että tuskin tuonne mitään murhaajia tulee yöllä :D Näin myös tietty kaikkia unia, missä joku susi tai koira kävi nuolemassa telttakangasta ulkopuolella, joten aika levoton yö oli. Aava heräsi puoli seiskan maissa ja halusi nousta seiskalta ylös. Viialla olisi vielä riittänyt unta, mutta heräsi tietenkin kun me kömmittiin Aavan kanssa teltasta ulos.

Yölle lupasi vain muutamaa astetta lämmintä, mutta laavun sisällä oli kyllä tosi lämmin! Olin varannut itsellenikin kevytuntuvatakin, mutta oli pakko riisua se ja nukkua pelkällä merinokerrastolla ja hanskojakaan en tarvinut. Mulla on käytössä siis makuupussin sijasta Cumuluksen Quilt eli tuollainen "untuvapeitto" ja nukun se auki enkä kiinnitettynä patjaan. Sen comfort arvo on vain -2 joka on miehen comfort eli naiselle varmasti menee plussan puolelle ja pelkäsin, että palellunko, mutta ennemmin oli kuuma, mikä oli aika yllättävää. Tuossa muuten vinkki jos makuupussi ahdistaa. Tuon saa jalkopäästä vähän matkaa pussille eikä se ahdista mua yhtään kun tiedän, että vetoketju ei pidä pussia kiinni. Oon kerran testannut makuupussia kotona varmaan viime keväänä ja se tunne kun sen vetää kiinni on ihan kamala. Tulee jäätävä ahdistus saman tien, että pitää päästä pussista pois. Tuo peitto on ollut täydellinen ratkaisu tuhoon ongelmaan! Pitää vaan muistaa, että sen kanssa makuualustan on oltava hyvin eristävä, koska se tulee itseä vasten ja pelkkä tavallinen retkipatja esim ei varmasti ole kovinkaan mukava kun kylmyys tulee maasta sen läpi.

Meillä oli kuitenkin kaiken kaikkiaan tosi mukava retki ja tytöt nauttivat todella paljon! Aavan mielestä parasta oli eväät ja Viian mielestä hänen keksimät olympialaiset. Minusta parasta oli se, että ylipäätään lähdettiin ja se, että uskalsin viedä yksin tytöt metsään sellaisena vuodenaikana, jolloin tulee pimeää. En todellakaan ollut yöllä mukavuusalueellani, mutta selvittiin ja sain aamuyöstä nukuttuakin jonkin verran. Uskon, että tytöt muistavat tämän meidän tyttöjen kesken tehdyn reissun pitkään ja toivottavasti haluavat lähteä retkelle vielä toistekin. Kamalinta oli se, että mun piti käydä yöllä yksin pimeässä pissalla! :D Mutta siitäkin selvittiin, enkä joutunut minkään eläimen syömäksi. Oon niin ylpeä siitä, että rohkaistuin lähtemään tuonne! Vaikka en varmaan jotenkin ehtinyt lähtöä miettiessä edes tajuta sitä, että oikeasti siellä on yöllä säkkipimeää. Ja ehkä parempikin niin, että ylianalysointi jäi pois.

Nukuttiinko teillä yö ulkona viime lauantaina?

Kiilopään huiputus lasten kanssa

Näin kesäloman kynnyksellä on hyvä palata viime vuoden kesälomaan, koska olen näemmä unohtanut kertoa teille meidän Kiilopään valloituksesta! Kesälomareissumme ensimmäinen kohde Pyhä-Nattaset oli niin vaikuttava kokemus, että valitettavasti muut huiputukset jäivät kakkoseksi tuolle meidän lempparikohteelle. Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että ne olisivat olleet jotenkin pliisuja tai muuta. Eivät vain ihan niin vaikuttavia kuin Nattaset. Toinen kesäloman huiputus oli Kiilopää ja samalla korkattiin ensimmäistä kertaa myös Urho Kekkosen kansallispuisto. Kiilopäällekin piti mennä autolla, jos halusi nousta sinne vain tuon vajaan kahden kilometrin matkan. Tuoltahan kyllä lähtee sitten pidempiäkin vaellusreittejä, joiden varrelle Kiilopää jää.

Liikenteessä oltiin jo aamusella, joten parkkipaikalla oli reilusti vielä tilaa. Palatessa tilanne olikin toinen kun parkkis oli aivan täynnä! Toki kaikki eivät olleet Kiilopäällä vaan esim maastopyöräilemässä. Kiilopää on helppo kohde lasten kanssa siinä mielessä, että huipulle asti menee hyvin selkeä polku. Välillä on portaita ja lopun matkaa polkua, jolla pienenkin lapsen on helppo kävellä. Ei tarvinnut kiipeillä kivenlohkareilla, kuten Nattasilla!

Huipulla oli karuhkon kivikkoista ja ihmisiä ihan sopivasti meidän lisäksi. Porukka vaihtui koko ajan, joten ruuhkaa ei päässyt muodostumaan. Monet kävivät vain ihailemassa maisemia ja lähtivät takaisin. Me viivyttiin kauemmin, sillä tehtiin päiväruokakin laella.

Se on jännä, miten luonnossa maistuu kaikki ruoka aina niin hyvälle! Nytkin oli mukana niin gourmeeta, että! Siis kaupan purkkinuudeleita ja pastaa ja lapsetkin vetivät kuin viimeistä päivää. Tosin nuo kyllä tykkäävät muutenkin nuudeleista. Veetikin varmaan eläisi pelkillä nuudeleilla jos sais :)

Viia istuskeli pitkään erillään, omalla kivellä syöden täydessä hiljaisuudessa niin päin, että näki kauniin karut maisemat pitkälle horisonttiin. Liekö nautti noista niin erilaisista näkymistä, mitä kotona näkyy. Enkä kyllä ihmettele yhtään, onhan ne maisemat noilla korkeuksilla aivan upeat.

Joku on joskus keksinyt loistavan iskulauseen,kun on penkkiä tuohon pystytetty. Ulkona. Perillä. Jotenkin tuo lause kolahti. Koska luonnossa monesti kokee olevansa perillä ja siellä voi rauhoittua, eikä ole kiire yhtään mihinkään. Ja mihinpä sitä olisikaan, kerta on jo perillä.

Kiilopään toisella puolella (siellä ei polun puolella) on alempana rinteessä tuollainen pieni tunturilampi, jota käytiin ihailemassa. Jotenkin on niin hassua, että tunturin rinteellä on lampi. Mutta eihän se rinteen seinämä jatkuvasti ole vino, joten lampien kertyminen on näin ihan mahdollista.

Viia halusi käydä kahlaamassa ja annettiin lupa kun tiedettiin, että ei se siellä kauaa viihdy, kun vesi on todennäköisesti jäätävää. Ja niinhän se oli. Eniten pelotti, että Viia vetää lipat tuonne kylmään veteen ja sitten joutuu kävelemään pois Kiilopäältä läpimärissä vaatteissa. Näin ei onneksi käynyt vaan säilyttiin kaikki ihan kuivina!

Vaikuttava paikka tuo Kiilopääkin omalla, karulla tavallaan kuten moni muukin lapin kohde. Ehkä on jopa hieman huvittavaa, että tuollainen karuus näyttäytyy monen silmissä niin kauniina. Kun se kaunis voisi olla paljon paremmin joku kukkaloistossa kylpevä puutarha tai hienolla arkkitehtuurilla säväyttävä kaupunki. Harvemmin ehkä muuten karu ja kaunis yhdistetään samaan muualla kuin minun omassa päässä...

Kiilopää lasten kanssa oli kuitenkin hieno kokemus ja taas yksi muisto sinne muistojen reppuun lisättäväksi. Unelma olisi päästä korkeammalle lappiin ihastelemaan vielä niitä kunnon tuntureita ja maisemia! Tahtoo vaan aina kesälomalla loppua aika kesken kun ei voida yleensä pitää montaa viikkoa miehen kanssa yhtä aikaa lomaa, koska muuten lapset joutuisivat olemaan niin pitkän aikaa yksin kotona. Siis koululaisia tarkoitan ja samalla on voitu mahdollistaa hoidossa kävijällekin pidempi kesäloma kun on jaksotettu lomaa niin, että se kestää kuusi viikkoa. 

Mitkä on teidän lempparikohteet Lapissa?

Retkivuosi 2020

Viime vuosi taisi olla monella perheellä normaalia enemmän retkeilypainotteinen. Näin kävi varmaan meidänkin perheessä, vaikka normaalistikin tykätään retkeillä. Kokosinkin tähän kuvia jokaiselta kuukaudelta meidän retkiltä! Bongasin alkuvuodesta hauskan "52 retkeä vuodessa"-haasteen Instagramin Retkihaaste-tililtä. Tulostin kalenterin väliin lapun itselleni ja merkkailin sinne suoritettuja retkiä sekä toiselle puolelle päivämäärän kera eri retket, missä käytiin vuoden aikana. Jälkikäteen oli hauska tsekata, että missä kaikkialla tuli vuoden aikana käytyä! Täyttä määrää retkiä ei saatu kasaan, minkä arvasin jo etukäteen. Kuitenkin kiitettävät 35 retkeä tehtiin, enkä ole ihan varma onko tuossa luvussa kuitenkaan jokainen retki mukana. Retkiksi laskin sellaiset reissut, jotka kestivät vähän kauemmin tai niille otettiin eväät mukaan. Tälle vuodelle onkin jo tehty uusi haastepohja ja toivon vuodelle 2021 vähintään yhtä monta ihanaa retkeä kuin edellisellekin vuodelle tai mieluusti enemmän! Ainakin telttaöitä toivon enemmän kuin viime vuonna.

Jos Ylivieskan lähialueen retkeilypaikat kiinnostaa, niin olen kirjoittanut niistä pari postausta. Tästä löydät Ylivieskan lähialueen retkipaikat ja tästä Ylivieskassa sijaitsevat retkikohteet.

Tammikuu aloitettiin retkeilemällä Kähtäväjärvellä sekä Törmäjärvellä, jossa käytiin myös nyt lauantaina retkellä. Viime vuonna tammikuun 12. päivä lunta ei ollut nimeksikään ja lämmintä oli niin paljon, että tarkeni kuoritakilla! Mietittiin silloin, että harvemmin tulee retkeiltyä tammikuussa lumettomalla maalla.

Helmikuussa käytiin retkeilemässä Ojakylän laavulla perhepartion kanssa. Tämä olikin meidän viimeinen perhepartio, koska sen jälkeen tuli korona ja syksyllä Aava aloittikin sitten ihan oikean partion, eikä koettu enää tarvetta käydä perhepartiossa. Päästiin myös miehen kanssa kahdestaan Rukalle laatuaikaa viettämään ja siellä valloitettiin Riisitunturi sellaisella sumussa, että eipä paljon maisemia nähnyt! Se harmitti aika paljon, mutta onneksi reissu oli muuten huippu! Tuli myös kokeiltua lumikenkiä, jotka vuokrattiin Ylivieskan Ladulta edullisesti.

Maaliskuussa retkeiltiin varmaankin koronan takia normaalia enemmän. Kun päivät oltiin kotona etänä ja lapset kotona hoidossa ja koulussa, oli viikonloppuisin pakko lähteä retkelle, että seinät eivät kaatuisi päälle. Löydettiin Ylivieskasta uusi Viitajärven laavu sekä käytiin myös Kalajoen Maristossa ensimmäistä kertaa. Siellä oli hienoja isoja puita, joiden juuret olivat paljaana ja suorastaan kutsuivat kiipeilemään.

Kävimme myös ensimmäistä kertaa Lohtajan Ohtakarilla ja se oli kyllä melkein kivoin paikka viime vuoden retkikohteista. Tehtiin trangialla tonnikalapastaa ja pullia! Ehdimme myös lasten kanssa Huhmarlammen laavulle kun mies oli pois kotoa. Retkieväänä ensimmäistä kertaa nuotiobanaanit, jotka olivatkin hitti. Tehtiin myös pari pientä retkeä esimerkiksi oman kodin lähimetsään sekä erääseen keskustan metsään tyttöjen kanssa.

Huhtikuussa löydettiin taas uusi kohde Oulaisten Kyrönlammelta, jossa oli valtavan iso kivenlohkare nuotiopaikan vieressä. Retkellä oli meidän perheen lisäksi mukana myös mummu. Kävimme myös mummun ja papan kanssa Alavieskan aarnimetsässä retkellä. Tuolla olen käynyt joskus miljoona vuotta sitten sienestämässä äidin kanssa, mutta enpä muistanut paikasta oikeastaan muuta kuin sen, että taisin nähdä siellä ensimmäiset hirvikärpäset! Niitä ei kyllä ole ikävä.

Toukokuussa kiersimme Möyrynnevan luontopolun, jolla emme olleet aiemmin käyneetkään. Sen varrella oli useampi nuotiopaikka, joista ainakin yhdelle pääsee autolla perille asti. Lisäksi retkeilimme uinnin merkeissä Kekajärvellä ystävien kanssa. Kävimme myös Mustolanjärvellä helatorstaina ja silloin sattui todella lämmin ilma retkeilyyn ja Viiakin seisoo tuossa kuvassa pelkkä mekko päällä laiturilla. Kävimme myös Pyhäjoella mummun kanssa retkeilemässä ensin Rajaniemen rannassa ja makkaranpaistossa Kupuliskoskella.

Kesäkuun retkeilyt aloitettiin miehen kanssa kahdestaan yhden yön retkellä Samalajärven kansallispuistoon. Majoituttiin teltassa järven rannalla ja saatiin mukavia seuralaisia leiriin. Nautittiin luksusiltapalasta juustoineen ja kuohuviineineen ja lapsettomasta ajasta kahdestaan. Sekä kuunneltiin yöllä vähemmän nautinnollisia joutsenten kiljumisääniä.

 

 Juhannus vietettiin ystäväperheen kanssa telttaillen Pietarsaaren Fäbodassa.  Paikka oli todella kaunis ja täydellinen telttailuun lasten kanssa! Saatiin myös olla melko rauhassa juhannuksesta huolimatta ja kelitkin suosivat, vaikka merivesi jäistä olikin. Lapset nauttivat ystäväperheen lapsien seurasta ja me aikuiset saatiin höpötellä omiamme. Ehdottomasti tänä vuonna uudestaan telttareissulle juhannuksena, jos vain kelit sen sallivat! Loppukuusta ehdimme myös käydä Veetin kanssa kahdestaan yhden yön reissun riippumattoilemassa. Molempia taisi vähän jännittää. Veetiä se eka yö riippumatossa ja minua sen lisäksi se, että olin ensimmäistä kertaa metsässä yötä ilman toista aikuista. Nukkuminen oli surkeaa, mutta jäipä kiva muisto kahdenkeskisestä retkestä Veetin kanssa.

Heinäkuussa käytiin syömässä retkitortillat Oulaisten Piurukkanevalla ja kerättiin samalla pieni määrä hilloja jätskin päälle laitettavaksi. Tuokin oli uusi kohde meille! Olisi vain vaatinut kaikilta kumpparit,  koska oli paikoin melko märkä retkipaikka. Olihan tuo iso suoalue.

Teimme kesälomareissun Saariselälle, missä valloitimme niin Kiilopään kuin Pyhä Nattasen. Rakastuin lappiin, jossa en ole aiemmin juurikaan kesällä käynyt. Maisemat olivat huikeita ja lapsetkin viihtyivät yllättävän hyvin. Kaipuu jäi päästä uudelleen lappiin, mutta vielä ylemmäksi.

Kuun viimeisenä viikonloppuna tehtiin lasten kanssa koko perheen telttaretki Peuranpolun varrella sijaitsevalle Raatejärvelle. Paikka oli kaunis ja nukuttiin hyvin. Yksin ei oltu, mutta taas sattui mukavaa porukkaa paikalle, joiden kanssa istua iltaa ja lapsilla riitti kavereita. Tällaisia retkiä kaipaisin ensi kesälle enemmänkin, että oltaisiin ihan yötä retkellä.

Elokuussa kävin tutustumassa aikuisten partiotoimintaan Törmäjärvellä. Lisäksi valloitimme ystävän ja hänen tyttöjensä kanssa Meksin kalliot Himangalla. Tuokin oli hieno paikka ja luontopolun varrella mm. lampaita. Kävimme myös Jyväskylässä lasten serkkujen synttäreillä ja kävimme siellä jo melkein perinteisesti makkaranpaistoreissulla.

Syyskuussa ehdimme retkeillä Viian kanssa kahdestaan lähimetsässä, käydä ystävien kanssa Kukonkylällä Sievissä, bongailla lintuja Raudaskylällä sekä tulistella Huhmarlammella mukana omat lapset sekä naapurin lainalapsi. Paistettiin ensimmäistä kertaa roiskeläppää (mikropizzaa) nuotiolla ja yllättävän hyvältä maistui!

Lokakuussa kävimme Pyhäjoella Rajaniemenrannassa koko perheen voimin lättyjä paistamassa. Lisäksi pääsin laatulomalle Ystävän kanssa Rukan maisemiin. Kävimme Valtavaaralla sekä Pienellä Karhunkierroksella ja parannettiin maailmaan sushin ja viinin voimin. Aivan superihana reissu!

Marraskuussa otin ystävän lapsineen meidän kyytiin ja hurautimme Pyhäjoelle merenrantaan retkelle. Kelit olivat vielä melko lämpimät ja maa lumeton. Tuosta ylärivin keskimmäisestä kuvasta voisi kuvitella olevan lämpimämpikin kuukausi menossa, jos mulla ei olisi kevytyntuvatakki päällä. Kävimme myös iltapalalla Kähtäväjärvellä oman perheen kesken. Pimeässä illassa nuotion ääressä ruokailussa on vain se jokin tunnelma! Sitä samaa ei saavuta keittiön pöydän ääressä muroja mutustamalla.

 

Joulukuussa ei ehditty retkeillä kuin kerran ja sekin Jyväskylässä serkkujen luona kun kävimme koko serkusporukan kanssa makkaranpaistossa. Pitänee korjata tilanne tässä kuussa ;)

Miltä näyttää sun retkivuosi 2020? Tuliko vietettyä aikaa enemmän luonnossa kuin aiemmin?