Mihin se loma hurahti?

Kesäloma kului taas liian nopeasti, kuten lomat ja vapaat nyt yleensäkin tahtovat mennä. Päivät hujahtavat hillitöntä kyytiä ohitse ja tuntuu, että ei olla ehditty tehdä mitään, vaikka monenlaista on tehty kuitenkin. Helposti sitä ajattelee, että ei ole tehty mitään jos on tehty sellaisia tavallisia asioita, mitä välttämättä ei ehdi työarjessa tehdä. Ollaan pyöräilty tosi paljon, melkein joka päivä joko niin, että minä kävelen ja tytöt pyöräilevät tai sitten Viia pyöräkärryssä ja Aava pyörällä. Tytöt pääsivät poimimaan kukkia; se oli yksi toive heidän kesälomalleen. Se suoritettiin melkein omalla takapihalla!

Ollaan käyty Kalajoella leikkipuistossa ja jätskillä, saatu anoppi yökyläilemään meille, käyty monessa eri puistossa, laitettu pihalle uima-allas ja lapset ovat saaneet polskutella siinä. Käytiin myös mummulassa ja toisen mummun ja papan mökillä.

Ollaan käyty tutustumaan eskariin sekä uuteen päiväkotiin ja meillä on käynyt Viian hoitaja tutustumassa kotona. Uimaan ei olla tarettu, mutta on muuten ulkoiltu paljon. Ollaan käyty salilla tyttöjen kanssa, jossa he pääsevät piirtelemään tai vähän rauhoittumaan ja katsomaan piirrettyjä.

Käytiin puistotreffeillä kivassa seurassa ja Leon leikkimaassa, jonne saatiin myös seuraksi ystäväperhe. On pelailtu lautapelejä ja luettu kirjoja. On myös käyty juhlimassa kummitytön synttäreitä. On käyty Pärnussa sekä lomailtu pari yötä Suomessa hotellissa ja käyty miljoonativolissa.

Monenlaista on siis tehty, vaikka ei muka olla tehty mitään. Aikuisena sitä ei aina osaa ehkä arvostaa niin paljon niitä pieniä juttuja ja jos loman viettää kotimaisemissa, ei se helposti tunnu niin lomalta. Mutta oikeastihan parasta on vain se, että saa nukkua myöhempään, olla koko päivän kotona ilman suunnitelmia ja tehdä mitä lapsia sattuu huvittamaan. Meillä lapset ovat nyt innostuneet pyöräilystä tosi paljon ja mullehan se sopii, koska tulee tehtyä tunteroisen lenkki melkein joka päivä sen tiimoilta, eikä tarvitse illalla lähteä enää erikseen lenkkeilemään :)

Hieman harmittaa, että kovin lämpöisiä kelejä ei näille lomaviikoille sattunut. Itsehän siihen säähän ei voi vaikuttaa, mutta silti toivoisi, että uima-allaskelejä olisi riittänyt enemmänkin kuin ne noin kolme päivää loman ekalla viikolla. Onneksi ei kuitenkaan ole satanut juurikaan vettä, joten ollan pystytty ulkoilemaan ihan normaalisti eikä ole mennyt sisällä istumiseksi. Varsinkin kun pienessä kaupungissa ei kamalasti ole noita sisäaktiviteetteja sadepäivän varalle.

Huomenna kello soi 6.15 ja minä lähden töihin ja mies jää vielä lasten kanssa kolmeksi viikoksi kotiin. Onneksi loppukesästä on tiedossa mukavia juttuja myös ihan aikuisporukalla eikä pelkästään lasten kanssa. Kahden viikon päästä lähdetään viikonlopuksi Ouluun Qstockiin ystävien kanssa ja lapset pääsevät mummulaan kahdeksi yöksi. Sitten elokuussa onkin toisen ystäväpariskunnan kanssa se meidän vaellusreissu! Kesää on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä, vaikka tuntuu muka, että se loppui kun loma loppui.

Mites te kenellä alkaa työt huomenna, ahdistaako?

Sisarusten yhteiset leikit

On ollut ihan mahtava huomata, että nykyään koko ajan enemmissä määrin tytöt viihtyvät yhteisissä leikeissä. Viia on kasvanut sen verran, että ei pilaa kaikkia leikkejä vaan osaa muka leikkiä jo mukana. Toki useasti tytöt ovat Aavan huoneessa ja tekevät vain kumpikin omia juttujaan, mutta kuitenkin yhdessä. Toisesta on seuraa, vaikka leikki ei olisikaan yhteinen.

Monesti puhutaan, että lapsia ei kannattaisi välttämättä tehdä pienellä ikäerolla, koska on rankkaa kun talossa on sekä vauva että taapero. Aavalla ja Veetillä on ikäeroa kolme vuotta ja yhteisiä leikkejä alkaa olla nyt jonkin verran. Tätä on jouduttu odottamaan siis kolme vuotta. Toki Veeti on luonteeltaankin niin erilainen kuin Aava, että leikkejä ei ehkä siksikään synny. Veeti viihtyy enemmän omissa oloissaan, mitä leikkimässä. Tyttöjen yhteisiä leikkejä ei puolestaan tarvinnut odottaa edes kahta vuotta ja joka päivä heistä on toisilleen entistä enemmän seuraa.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tuo pieni ikäero on tavallaan helpompi sen kannalta, että se raskas aika kestää vain sen reilun vuoden ja sen jälkeen lapsilla alkaa olla toisistaan jo seuraakin, eikä tarvitse odottaa vuosia, että yhteisiä leikkejä syntyy. Jos Aava olisi vanhempi, ei leikki puolitoistavuotiaan kanssa varmastikaan kiinnostaisi samalla lailla. Vauvavuosi on ehkä rankempi, mutta se helpottuu sitten mahdollisesti nopeampaa mitä isommalla ikäerolla olevien lasten kanssa. Toki nämä ovat paljon kiinni myös lasten luonteesta, että miten huolivat paljon pienempiä lapsia leikkimään. Sitten on toki tilanteita, joissa esimerkiksi vanhin lapsi on jo selkeästi vanhempi, jolloin hänestä on jo vähän apua lastenhoidossa ja hän ehkä jo mielellään leikkii pienempien kanssa.

Tyttöjen touhuja on todella hauska katsella. Viia matkii kaikessa Aavaa ja samat asiat pitää tehdä mitä isosiskokin. Yleensä tytöt rullaavat leikkiautolla ja nukenrattailla pitkin kämppää tai touhuavat jotain Aavan huoneessa. Uutena juttuna on tullut nyt tanssihommat. Saattavat kuunnella lastenlauluja ja samalla tanssia. Jos Aava laittaa kukkapannan päähän, on semmoinen kohta myös Viialla ja kaikki samat jutut pitää tehdä perässä juuri samalla lailla.

Viime viikolla tytöt löysivät kaapista jotain meidän vanhoja, pieniä tonttulakkeja ja ne päässä hiihtivät menemään. Aava auttoi Viiallekin lakkia päähän, vaikka tuo omatoiminen tyttö pukee kyllä vaikka ja mitä päälle itse!

Jokin aika sitten tytöt myös tekivät hamahelmillä yhdessä. Tai Aava halusi tehdä ja Viiankin piti päästä osallistumaan. Vähän aikaa jaksoi jopa tehdä noilla isoilla, ennen kuin alkoi nakella helmiä yksitellen lattialle.

Samana päivänä taidettiin jopa muovailla, vaikka yleensä olen aika laiska kaivamaan niitä esille, kun sotku sen jälkeen on kamala ja mielenkiinto riittää viideksi minuutiksi...

Tässä viimeisessä kuvassa kiteytyy aika hyvin se, miten pienempi matkii ihan kaikessa isompaa. Viia katsoo nykyään telkkaria tuossa asennossa, koska Aavakin on niin. Isosisko on niin tärkeä <3

Missä iässä teillä on lapsilla alkanut sujua yhteiset leikit?

Ihana, kaunis syksy!

Tänä vuonna on ollut uskomattoman ihana syksy! Kesän jälkeen syksy taitaa olla lempivuodenaikani, vaikka se vääjäämättä vie aikaa kohti talvea ja kylmyyttä. Minulla on kuitenkin tietyt speksit kunnon syksylle ja jos nämä eivät täyty, ei syksy ole läheskään niin kiva. Syksyllä luonnon pitää olla kauniin värinen. Viime vuonna pakkaset tulivat niin pian, että ei tullut ruskaa ollenkaan vaan lehdet kuolivat puihin vihreinä ja muuttuivat suoraan ruskeiksi. Semmoinen syksy ei ole mistään kotoisin. Syksyyn kuuluu ehdottomasti keltaisen kirjava luonto ja maahan pikkuhiljaa tipahtelevat lehdet.

Vesisadekaan ei haittaa, jos ei sada koko aikaa ja jos ilma on muuten suhteellisen lämmin. Tänä vuonna on saatu nauttia pitkään lämpimistä ja aurinkoisista syysilmoista. Parasta on luonnon kauneuden lisäksi se, kun kävelee pimenevässä illassa märällä asvaltilla ja jalkojen alla on puista pudonneiden lehtien kerros. Pikkuhiljaa kaivetaan kynttilöitä esille ja lämmitellään takkaa.

Me on yritetty ottaa kaikki irti tästä kauniista luonnosta ja on retkeilty melko paljon viime kuussa. Muutama viikko sitten oltiin lasten kanssa mummulassa ja käytiin päiväretkellä Kalajoella. Hiekkasärkiltä, raviradan takaa, lähtee pienillekin lapsille sopiva reitti, jonka pituus oli pitkospuita pitkin noin 1.7km ja sen päässä oli makkaranpaistopaikka ja lintutorni.

Voin suositella tätä semmoisille perheille, jotka eivät ehkä vielä ole kamalasti retkeilleet, eivätkä tiedä, miten lapset jaksavat maastossa kävellä. Kesäisin reitin varrella laiduntaa lampaita eli pakko mennä tuonne uudelleen kesäaikaan! Makkaranpaistopaikka oli todella hieno! Oli ulkotuli, grillikota, erillinen rakennus syömiseen, vessa ja invavessakin. Eli matalan kynnyksen retkeilypaikka.

Tällä kertaa meillä oli mukana vain retkileivät, koska makkara alkaa hieman jo tulla korvista ulos tämän tiuhan retkeilyn johdosta. Olen miettinyt, että mikähän olisi semmoinen helppo, mutta vähän kevyempi notskieväs kuin makkara tai lihapiirakka? Ideoita?

On koluttu lasten ja mummun kanssa myös merenrantoja, missä nautittiin viimeisiä eväitä. Aava ei oli halunnut lähteä rannalta pois ollenkaan ja Viia puolestaan ei tahtonut ymmärtää, että tähän aikaan vuodesta ei meri ole ehkä se järkevin uintipaikka :)

Lapset ovat nauttineet täysillä, kun ovat päässeet retkeilemään. Veeti tuumasi mummulaviikonlopun jälkeen, että parasta oli se luontopolku.

Viime viikolla loppuviikosta me aloitettiin kaikki enemmän tai vähemmän sairastaminen ja kaikilla paitsi miehellä tuntui olevan nuhaa tai yskää. Viikonloppuna oli kuitenkin niin kaunis ilma, että päätettiin sunnuntaina ulkoistaa päivällinen ja siirtyä jonnekkin paistamaan makkaraa. Käytiin Kekajärvellä, koska sinne pääsee autolla viereen, eikä näin kenenkään tarvinnut alkaa patikoimaan puolikuntoisena.

Puut olivat valitettavasti lukkojen takana, mutta muutamalla löydetyllä kalikalla ja risuilla saatiin sen verran tulta aikaiseksi, että ehdittiin paistaa makkarat ja lihapiirakat kaikille.

Keli ei olisi paljon upeampi voinut olla ja myöhäisen ajankohdan vuoksi me nähtiin myös auringonlasku, missä itsessään oli lapsille ihmettelemistä, kun yhtäkkiä alkoi pimenemään.

Olen monesti maininnut siitä, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä suutarilla itselläkään välttämättä. Sama on pätenyt meillä näiden pipojen suhteen. Myyntiin kyllä teen, mutta omille ja varsinkin itselle tekeminen on muka niin työlästä. Vihdoin sain itsellenikin uuden rusettipipon, jona rusettiin käytin Noshin pippurikangasta.

Äkkiä vierähti aika tuolla järven rannalla. Pidempäänkin olisi viihtynyt, mutta alkoi tulla kylmä.

Oletteko te syksyihmisiä?

Kesäjuttuja ja katse tulevaan

Kesä alkaa olla kohta ohi. Tuntuu, että se meni kamalan nopeasti, mutta toisaalta taas on ehditty tehdä vaikka ja mitä! Ehkä kesää hieman lyhentää se, että usein kesäkuu menee sisällä kun on kylmää ja sateista. Mies oli ensin juhannukselta kaksi viikkoa lomalla ja nyt vielä kolme, joten on ehditty hyvin lomailla niin perheenä kuin keskenään lasten kanssa.

Heinäkuussa kelit suosivat ja ollaan käyty tänä vuonna ennätysmäärä Kalajoella! 

Lämpimien ilmojen tullessa ja heti sen jälkeen kun olin kirjoittanut laiskuudestani lähteä nelisin lasten kanssa mihinkään, pakattiin kamppeet autoon ja hurautettiin Särkille viettämään kesäpäivää. Otettiin ihan eväät mukaan, että ei tartte yksin noiden kanssa lähteä syömään ravintolaan. Viia kun ei ole helpointa ravintolaseuraa ilman toista aikuista :)

Nopeasti saatiinkin aika kulumaan ihan vain leikkipuistossa ja Särkillä muuten vain kierrellen. Eväiden syömisen jälkeen käytiin tietenkin vielä jätskillä.

Ollaan myös käyty uimahommissa rannalla myös Pyhäjoella mummulassa ollessamme sekä ihan täällä Ylivieskan uimarannalla, jossa ollaan käyty viimeksi vissiin silloin, kun Veeti oli pieni :) Kesäkuussa mietin UV-asun hommaamista Viialle, mutta en sitten kuitenkaan ostanut, kun oli niin kylmää. Onneksi en ehtinyt tilata, sillä löysin Lindexin alerekistä tämän ihanan Pikku Myy UV-paidan alle vitosella. Sitä ollaan nyt pidetty sitten jos ollaan oltu ihan rannalla päivää viettämässä.

Pieni kilpikonna ja kaverinsa mustekala :)

Sen lisäksi, että on käyty rantsulla, käytiin viime viikolla vaihteeksi suomaisemissa makkaranpaistossa. Samassa paikassa käytiin myös vuosi sitten :) Yhtä hyvät kelit osui tällekin reissulle. Tuo paikka on siis Sievin Kukonkylän luontopolku ja se on yksi mun lemppariretkipaikkoja tässä lähistöllä, koska tuo laavu on niin hienolla paikalla ison kallion päällä, suon keskellä. Kannattaa ehdottomasti käydä! Reitti on myös lyhyt, noin kolmisen kilometriä niin sen jaksaa hyvin lapsetkin kävellä.

Huomenna meillä puhaltavat uudet tuulet, kun Veetillä on ensimmäinen eskaripäivä! Hieman taitaa jännittää, vaikka ei oikeastaan ole myöntänyt, että jännittäisi :) Aiemmin käytiin jo ostamassa reppu ja tänään pitäisi pakata sitten tavarat, mitä tarttee ottaa mukaan. Huomenna käydään sitten viemässä koko porukalla Veeti eskariin, kun mieskin on vielä lomalla. Onneksi samaan ryhmään ja hoitoon tulee tuttuja naamoja Veetin aiemmasta hoitopaikasta. Ei tartte mennä ihan yksin uuteen tilanteeseen, kun eskarin alku varmasti on jännittävä tilanne itselläänkin, vaikka Veeti ei jännitystä myöntäisikään.

Itsellä ei ole mitään hajua siitä, mitä eskarissa oikeastaan tehdään, mutta kaipa sekin selviää sitten huomenna :)

Omiin työsuunnitelmiin tuli myös pieniä muutoksia, mutta palaan niihin vielä tuonnempana kun kaikki on varmistettu :)

Kalajoelta piti ottaa myös muutama Pokemon!

Joko teillä on alkaneet koulut ja eskarit vai vieläkö loma jatkuu lapsilla tämän viikon?