Kun testiin ei ilmesty plussaa

Tehtävänimikkeenä Laura-blogissa käsiteltiin eilen helposti raskautumista. Itse kuuluin myös tuohon joukkoon naisia, joille raskautuminen oli suhteellisen helppoa. Ja kyllä, välillä itsekin tunsin häpeää sanoessani, että muutamalla kierrolla tärppäsi, koska tunnen ihmisiä, joille raskaus ei todellakaan ole ollut itsestäänselvyys saatika millään tavalla helppoa. Vaikka kyllähän jokainen sen oikeasti tajuaa, että toisen raskaus ei ole keneltäkään toiselta pois. Se raskautunut ei ole vienyt sitä vauvaa toisen nenän edestä, vaikka pahalta se varmasti tuntuu katsoa muiden raskautumista. Varsinkin jos muilla lapsi toisensa jälkeen raskaus alkaa helposti ja itse odotat vielä sitä ensimmäistä tärppäystä.

Meidän kaikki lapset ovat saaneet alkunsa muistaakseni alle neljästä kierrosta, mikä on todella lyhyt aika siihenkin nähden, että kierto voi olla melko sekaisin vuosien hormoniehkäisyn jälkeen. En siis todellakaan olisi uskonut, että näin onnellisesti ja nopeasti kaikki käy. Tästä päästään oikeastaan aasinsillan kautta siihen kysymykseen, että paljonkohan Suomessa on perheitä, jotka kuukausi toisensa jälkeen pettyvät kun testiin ei ilmesty viivaa, vaikka syy tärppäämättömyyteen olisi hyvinkin yksinkertainen. Yksinkertainen, mutta sellainen mitä ei tavallinen ihminen todennäköisesti tiedä, koska eivät aina edes neuvolassa tiedä näitä asioita. Selitänpä hieman mistä puhun!

Raskaushan on mahdollinen, mikäli munasolu hedelmöittyy ovulaation aikana. Mutta pelkkä hedelmöittyminen ei riitä, vaan munasolun tulee myös kiinnittyä seinämään, jotta raskaus jatkuu. Itsellä kaksi raskautta oli alkanut helposti ja kolmannen kohdalla tunnistin myös selvästi ovulaation. Kiertoja ehti mennä muutamia pillereiden lopettamisen jälkeen, kun ystävän kanssa tuli puheeksi kiertojen pituudet ja eri vaiheet. Keskimääräinen kierto lienee jotain 28-30 päivää, joista ovulaatio on normaalisti noin puolessa välissä kiertoa ja sen jälkeistä vaihetta kutsutaan luteaalivaiheeksi. Tämän vaiheen tulisi kestää minimissään kymmenisen päivää, jotta munasolu ehtii kiinnittyä ennen kuukautisia. Minulla ovulaatio oli vasta noin 20-22 kiertopäivän kohdalla ja kierron ollessa noin 28 päivää, jäi luteaalivaihe selvästi liian lyhyeksi. Itse en olisi tämmöistä koskaan tiennyt ja olisi voinut mennä pitkäänkin, ennen kuin tärppäämättömyyden syy olisi selvinnyt. Onneksi ystävä oli perehtynyt aiheeseen ja osasi kertoa, että tuolla kierrolla et koskaan tule raskautumaan!

Soitin heti keskustelun jälkeen neuvolaan, jossa terveydenhoitaja ei tiennyt mitään moisesta luteaalivaiheen kestosta saati sen vaikutuksesta raskautumiseen ja varasikin neuvolalääkärille ajan, joka sattui olemaan kyseisenä päivänä talossa. Ja kyllä, kokenust lääkäri vahvistu, että tuo lyhyt luteaalivaihe voi olla este raskaudelle ja siihen voidaan määrätä keltarauhashormonia (muistaaseni Lugesteron merkkistä). Minullekin sitä määrättiin kolme kuuria. Lääkettä aletaan ottaa ovulaation aikaan ja jatketaan olikohan pari viikkoa. Itse ehdin syödä sen yhden kuurin ja kappas, raskaustesti näytti plussaa. Eli minunkin tapauksessani kyseessä oli hyvinkin pieni juttu, mutta tietämättömyyttäni olisimme voineet odotella lasta sen vuoden, minkä jälkeen varmaankin pääsee julkiselle puolelle tutkimuksiin lapsettomuutta varten. Eli käytännössä olisimme tuhlanneet vuoden ja kokeneet pettymyksen toisensa jälkeen, kun tilanteen olisi voinut ratkaista noinkin yksinkertaisella asialla kuin keltarauhashormoni.

Yritän vain havainnollistaa, että joskus syy siihen, että ei raskaudu, voi olla hyvinkin yksinkertainen. Ja mietin, että monikohan ei raskaudu sen vuoksi, että kärsii samanlaisesta kierrosta kuin minä tietämättään sen vaikutusta vauvan yrittämiseen. Mutta mistäpä nainen tällaista tietäisi, mikäli edes neuvolan terveydenhoitajat eivät osanneet sanoa asiasta mitään! Eivät kaikki osaa tämmöisiä asioita netistä etsiä, mikäli eivät ole tietoisia esimerkiksi kierron eri vaiheiden pituuden merkityksistä raskauksiin. Ehkäpä myöskin siksi näistä asioista olisi hyvä puhua avoimesti, että tietoisuus tällaisistakin asioista lisääntyisi.

Onko siellä ruudun takan muita, joilla on todettu samanlainen häiriö kierrossa?

Niin että mikä lista??

 Kuulun facebookissa Bloggaajat-ryhmään, jossa jokainen blogin omistava voi julkaista uusia postauksiaan seinällä ja näin muut löytävät mahdollisesti itselleen uusia blogeja luettavaksi. Parikymppisten bloggaajien keskuudessa näyttää olevan erittäin pinnalla julkaista kesän bucket list eli asioita, joita haluaisi kesän aikana toteuttaa.

Itselläni ei ole suuria suunnitelmia kesän varalle, joten oma bucket list olisi melko vaatimaton luokkaa tämä:

1. Synnytä jossain välissä se vauva!

2. Kotiudu sairaalasta vauvan kanssa.

3. Yritä nauttia niistä kolmesta viikosta, jotka mies pitää isyyslomaa vauvan synnyttyä.

4. Selviä hengissä ja kohtalaisen järjissä heinäkuusta, jolloin mies palaa töihin kuukaudeksi ja minä jään koko lapsilauman kanssa yksin kotin kuukaudeksi!

Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on? Olisiko muuten vinkata mitään kivoja perhelomakohteita Suomessa? Muitakin kuin huvipuistoja ;)

Kaikki muu on vain positiivinen lisä tuohon listaan :) Mies pitää elokuun lomaa, mutta sinne on ainakin yhdet häät jo buukattuna. Ei olla mitään sen kummempia reissuja lomalle suunniteltu, koska vauva. Varmaan mummuloissa tulee käytyä, mutta sen kummempaa ei ole vielä mielessä. Olisihan tuo kiva käydä jollain minireissulla jossain päin Suomea, saapa nähdä tuleeko lähdettyä mihinkään. Tuo autolla matkustelu nyt riippuu pitkälti siitä, miten vauva suostuu autossa olemaan. Jos huutaa samalla lailla kuin Aava, ei pitkät automatkat oikein houkuta.

Eniten toivon lämpimiä kelejä, että lapsien kanssa voi viettää aikaa pihalla eikä tarvitse pukea miljoonaa kerrosta päälle, ennen kuin saa kaikki lapset ulos. Sadepäiville on muutenkin vaikea keksiä semmoista tekemistä, mistä kumpikin lapsi innostuisi ja vielä ilman riitaa. Tällä hetkellä kaikki tahtoo aiheuttaa riitaa sisällä. Ulkona kumpikin leikkii omia leikkejään, joten se on kaikista rauhallisin paikka olla lasten kanssa.

 Lapset ovat innostuneet nyt tosissaan pyöräilystä ja Aavakin menee jo komeasti potkupyörällä menemään. Veeti oppi ajamaan ilman apurattaita kertarykäisyllä ja ehkä juuri senkin vuoksi nyt on kova hinku pyöräillä. Oma kunto ei vaan kestä enää oikein kävellä pitkästi lasten perässä, kun alkaa paikkoja kolottamaan. Toivottavasti palaudun synnytyksestä nopeasti, että päästään koko porukalla kävelyille. Aava kuitenkin menee vielä semmoista vauhtia, että pysyn perässä ilman, että tarvitsee kovin täysiä kävellä.

Harmi, että muutaman lämpimän päivän jälkeen on taas hieman ankeita säitä tiedossa. Me käytiin kuitenkin jo kesän kunniaksi ostamassa lapsille oma amppelimansikka leikkimökkiin. Nyt Veeti kovasti odottaa, että milloin sieltä pääsee syömään kypsiä. Tarkoitus olisi laittaa vielä yhteen lavakaulukseen mansikoita kasvamaan, että saisi vähän enemmänkin nauttia noista herkuista. Täytyy vaan tutkia, että mikä olisi semmoinen hyväsatoinen ja makea mansikkalaji!

Täällä ollaan siis vielä yhdessä koossa ja viikkoja eilen kuvanottopäivällä 40+5. Ei tässä enää kauaa mene, että se vauva on maailmassa! Toivon, että synnytys käynnistyisi itsestään niin kuin aiemmatkin, eikä sitä tarvitsisi käynnistää. Hieman järkytyin neuvolassa, kun ultra näytti nyt jo painoarvioksi 3,7-3,8kg, vaikka tähän mennessä vauva on ollut tismalleen samankokoinen kuin sisaruksensa ja yhtäkkiä vetänyt muka kamalan kasvuspurtin. Terkkari yritti tunnustella mahan päältäkin, mutta ei oikein osannut arvioida kokoa. Sanoi itsekin, että jännityksellä odottaa minkä kokoinen vauva mahasta tulee, kun muut ovat olleet niin samaa kokoa keskenään. Hassua jos tämä olisikin yhtäkkiä reilusti isompi. Mutta se varmaan selviää tässä viikon sisällä. Siihen asti pitää malttaa vielä odotella.

Sain jo lapsillekin hoitokassit pakattua. Lapset lähtevät siis minun äidille kun synnytys käynnistyy. Omiakin kamppeita laittelin tuossa jo kasaan. Vauvalle pitäisi vielä valita vaatteet kotiintuloa varten. Koska mummu on kesälomalla ja lapset voivat olla siellä muutaman yön, toivon että pääsisimme yhdeksi yöksi perhehuoneeseen ja jos vauvan kunto sen sallii, suoraan kotiin toiseksi yöksi. Aavan aikana ei ollut mahdollista ottaa perhehuonetta, koska Veeti oli kotona silloin.

Tehosteena vaaleanpunaista

Ihan nurkan takana kolkutteleva kesä on saanut haluamaan sisustukseen hempeämpiä värejä mustan ja valkoisen kaveriksi. Takaraivossa on pesiytynyt idea vaaleanpunaisesta vessan matosta. Äitini kanssa kävimme maanantaina Kärkkäisellä ja siellä sattui olemaan ihanan vaaleanpunaista trikookudetta edullisesti. Mietin kyllä, että mitähän se mies sanoo, jos menen vaaleanpunaista ostamaan, mutta ostin sen silti. Tällä viikolla olen hoitanut toista sairaspotilasta, joka on kyhjöttänyt kainalossa katsoen piirrettyjä. Samalla virkkasin pienempään vessaan tuosta trikookuteesta maton.

Halusin tehdä pelkistetyn pyöreän, koska vaaleanpunainen on jo ihan riittävän romanttinen ilman sen kummempia krumeluureja. Hieman meinaa tuo reuna nousta ylös, mutta jospa se asettuisin ajan myötä? Mielestäni musta ja vaaleanpunainen on kiva yhdistelmä! Huomasin myös kuvia ladatessani koneelle, että hieno BabyBörnin mainos tuli näistä kuvista...

Vaaleanpunainen oli melko haastava kuvattava pienessä vessassa, mutta noissa väri on semmoinen melko hailakan vaaleanpunainen, melkein persikkainen. Trikookude maksoi muistaakseni 6,9e/800g ja tähän meni jonkin verran toisesta rullasta, eli ei ole kallis mattokokeilu. Lopusta voi tehdä vaikka säilytyskorin Aavalle.

Vaaleanpunaista löytyy kotoa muutenkin tällä hetkellä pienissä määrin. Eteisessä on vaaleanpunainen kynttilä, samoin kuin olohuoneessa ja keittiössä.

Keittiön pöydällä on jo viime viikolla Lidlistä ostamani Lilja-kimppu. Leikkasin siitä vain pois ne punaiset heteet, kun ne sotkevat ärsyttävästi joka paikan tippuessaan.

Suosittelen kyllä tsekkaamaan Lidlin kukkavalikoiman. Siellä on todella kivoja kukkia edullisesti! Tämä kolmen liljan kimppu maksoi 3,9e. Semmoisia todellä isoja kukkakimppuja saa reilusti alle kympillä ja niistä voi jakaa kukkia useampaan maljakkoon.

Jostain syystä keskeneräiset käsityötkin tuppaavat olla jotain vaaleanpunaisen sävyä. Kesken on nimittäin ainakin kaksi työtä noissa sävyissä :)

Meidän pari viime viikkoa on siis mennyt melko lailla jonkun sairastaessa. Itse sain viime viikonloppuna flunssan, joka on yrittänyt tulla päälle koko ajan. Aava sai varmaan Veetin taudin ja oli mun kans kotona keskiviikon ja torstain. Keskiviikkona olikin melko naatti koko päivän ja nukahti sohvalle jo kymmeneltä aamulla!

Torstaina oli onneksi jo oma itsensä ja tauti meni jo ohi. En tiedä johtuiko nopea sairastaminen siitä, että annettiin heti sairastumisen huomattuamme Precosaa Aavalle. Veetille hoksattiin ostaa tuota vasta usean päivän sairastamisen jälkeen. Itse olen syönyt samaa nyt ihan ennaltaehkäisevästi. Suosittelen kyllä hommamaan tuota kaappiin jos mahatauti iskee ja samaa voi myös käyttää esimerkiksi ulkomaille matkatessa ennaltaehkäisevästi. Maitohappoja vedettiinkin koko perhe kun Veeti sairastui, mutta eivät estäneet taudin tarttumista Aavalle.

Tää alempi kuva pikkuapulaisesta on niin mahtava! Harmi kun tuli vähän sumea kuva. Aavalla on oma läppäri meidän läppärin edessä :D Ja kattokaa tuota asentoa ja ilmettä!

Tänään molemmat lapset on sitten hoidossa ja tuossa vähän siivoilin, mutta imurointi teki kurkun kipeäksi. Taidan siis hakea kuumaa "mummun mehua" ja keskittyä johonkin vähän rauhallisempaan loppupäiväksi. Neuvolassakin kävin ja kaikki oli vauvalla ihan ok. Seuraava kontrolli ensi torstaiksi, mutta jospa tämä osaisi ennen sitä vaikka syntyä :) Vielä ei ole mitään merkkejä ollut, vaan eipä niitä edellisistäkään etukäteen ollut....

Millainen olet?

Tänään on vauvan laskettu aika. Paljon olen miettinyt, että millainen sinä olet. Onko sinulla tukkaa syntyessään vaiko kalju pää. Jos on tukkaa, onko se tummahko kuten siskollasi, vai taittaako punaiseen, kuten jostain syystä veljelläsi. Sinä näyttät varmasti itseltäsi, mutta onko sinussa mitä piirteitä perittynä sisaruksiltasi. Kummalta sinä näyttät enemmän, vai näytätkö kummaltakaan?
Olet toinen tyttö meidän perheessä, joten väkistenkin mietin, että oletko siskosi näköinen, koska hänkin on tyttö. Järki kyllä sanoo, että asia ei niin mene, eivätkä siskot aina ole samasta puusta veistettyjä.  Kooltasi olet suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin sisaruksesi ovat olleet syntyessään.

Mahdatko olla luonteeltasi rauhallinen vai vilkas. Puhelias vai hiljainen myöhemmässä vaiheessa. Nukutko hyvin vai huonosti?  Oletko sekoitus kumpaakin sisarustasi luonteeltasi, vai tuletko jompaan kumpaan enemmän.  Mahassa olet ainakin ollu kova liikkumaan ja potkimaan niin, että tuntuu siltä, kuin haluaisit tulla maailmaan mahan läpi.En usko, että sinulla on kiire syntyä ja epäilenkin, että tämä päivä ei ole syntymäpäiväsi. Oletkohan mahdollisesti vasta kesäkuun tyttö?

Pääsääntöisesti ajattelen tulevaa positiivisesti, eikä synnytys itsessään pelota. Loppusuoralla alan kuitenkin miettiä, että tuleeko kaikki menemään hyvin? Onko sinulla hyvä olla vielä yksiössäsi. Mitä jos jotakin tapahtuu sinulle tai minulle? En ole luonteeltani murehtija, mutta kolmannen lapsen kohdalla tuntuu, että ei voi käydä näin hyvä tuuri, että kaikki menisi taas hyvin. Tiedän, että nyt sinulla on kaikki hyvin, mutta tulenko vainoharhaisemmaksi mitä pidemmälle laskettu aika ylittyy? Yritän ottaa rennosti ja nauttia viimeisistä päivistä sinun ollessa vielä mahassani. Ensi viikolla toivottavasti olet täällä meitä ilostuttamassa ihan oikeasti ja elämä myllertyy taas kerran. Silloin saamme myös vastaukset kaikkiin näihin mietteisiin. Pääsemme vihdoin tutustumaan sinuun oikeasti eikä vain liikkeiden kautta. Tervetuloa maailmaan pieni!

Valmistautumista vauvaa varten

Olen pikkuhiljaa laitellut paikkoja valmiiksi tulevaa asukkia varten, mutta pakko myöntää, että se sairaalakassi on vieläkin pakkaamatta! Pitäisi ainakin laittaa paperille kassiin pakattavat asiat ylös, että lähdön tullessa voisi tarvittaessa nakkoa kamat kassiin ja lähteä.

Viime viikolla kasasimme pinnasängyn meidän makuuhuoneeseen vauvaa odottamaan. Samalla huomasin, että meillä ei ole vauvalle peittoa ollenkaan, kun Aavalle en halua pinnasänkyyn vielä isoa peittoa laittaa. Onneksi tutulta löytyi edullisesti ja tuolla se nyt jo pyörii pesukoneessa. Vaihdetaan Aavalle sitten isompi peitto kun siirretään isompaan sänkyyn.

Pinnasänky tulee sivuvaunuksi meidän sänkyyn, joten yksi laita puuttuu sängystä sen vuoksi ja se on väliaikaisesti tuossa ikkunan alla. Eilen kävin kangaskaupassa katsomassa puuvillaa, jolla voisin päällystää valkoisen Ikean reunapehmusteen, joka on ostettu meille jo Veetin vauva-aikaan. Joka kerta on ollut tarkoitus värjätä tai päällystää tuo, mutta niinpä se on joka kerta jäänyt ja nyt kolmannelle lapselle sain sen verran aikaiseksi. Tosin päällinen on sen verran kesken, että päätyjä ei ole ommeltu kiinni, koska solmimisnauha loppui kesken enkä saanut päähän nauhoja. Pitää käydä vielä ne hakemassa niin saa tuon tehtyä loppuun.

Väriksi valikoitui yllättäen mustavalkoinen, koska se sopii sitten kaikenväristen päiväpeittojen kanssa. Tosin päiväpeittokin puuttuu joko pinnasängystä tai Aavalta kun meillä on vain yksi pieni päiväpeite. Ehkä fiksuinta olisi tehdä Aavalle jo sen kokoinen, että se menisi isoonkin sänkyyn. Vauvan päiväpeitteen virkaa toimittaa väliaikaisesti siis fanttilakanat. Pienen peitonkin kaivoin valmiiksi, että saa pitää sitä kaukalossa tai köllöttelyalustana.

Aikoja sitten tilasin tuttinauhatarvikkeita, kun tein ystävien lapsille tuttinauhat lahjaksi. Samalla ompelin meillekin pari nauhaa siksak-kuvioilla.

Myös kodinhoitohuoneen kaapit on pitänyt mellastaa läpi, että sinne on saanut mahtumaan kahden lapsen kestovaipat sekä vauvan vaatteet. Aavan vaipat on sullottu ylähyllylle imujen kanssa ja vauvan vaatteet kahdelle alahyllylle. Tuosa on kokoja 50-62cm ja sitä isommat odottavat vielä Aavan huoneen lipastossa.

Vauvan vaipat puolestaan ovat toisessa kaapissa, alhaalla sisävaipat ja ylempänä pienimpiä taskuja ja kuoria. Lisäksi tuossa ruutukorissa on kestoliivinsuojia ja ylhäällä lasten rasvoja ja lääkkeitä. Hieman meinasi ahdasta tulla, mutta sain kaikki mahtumaan. Alakaappiin jätin kertakäyttöiset liivinsuojat sekä Aavan ja vauvan kertisvaipat. Jospa me kesällä päästäisiin Aavan vaipoista eroon niin tulisi lisää tilaa kaappeihinkin!

Pikkuhiljaa alkaa siis kaikki olla ojennuksessa ja tavarat löytää paikkansa. Arkihan sitten näyttää, että onko järjestelyt toimivat vai pitääkö tavaroita siirrellä vielä jotenkin toiste.

Viimeisiä viedään

Havahduin eilen siihen, että laskettu aika on jo ensi keskiviikkona! Viikon päästä! Tosin olen kyllä luottavaisin mielin sen suhteen, että vauva ei ainakaan ennen sitä ole syntymässä. Tokihan voi olla eri sarjaa kuin sisaruksensa, mutta saapa nähdä.

Vointi on edelleen hyvä kun siitä närästyslääkepahoinvoinnista pääsi eroon. Olen tosin ottanut melko rennosti nämä viimeiset viikot. Eilen kävin rentoutumassa täydellisessä kasvohoidossa, johon käytin mieheltä äitienpäivälahjaksi saamani lahjakortin. Tuli varmaan ihan tarpeeseen, koska en muista kuinka monta vuotta edellisestä kasvohoidosta on aikaa! Nypitytin ja värjäsin samalla myös kulmakarvat ja nyt on hassua katsoa itseään peilistä, kun on tottunut näkymättömiin kulmiin. Nimimerkillä maailman laiskin kulmakarvojen laittaja. Saatoin myös varata ripsien laittoajan torstaille... Kova luotto siis siihen, että ollaan vielä silloin yhdessä koossa. Kirpparipöydänkin varaus alkaa vasta perjantaina, joten mielellään en lähtisi ennen sitä synnyttämään. Ja jos mieheltä kysytään, niin mikrokin on vielä pesemättä!

Tänään ompelin vauvalle yhden vuoritetun jumppiksen, että ei olisi pelkästään hellevaatteita kaapit täynnä. Suomen kesä kun ruukaa olla kylmä ja vähäluminen. Keskeneräisiä ompeluksia olisi vielä jäljellä, joten parasta olisi, että vauva ei nyt heti syntyisi ;) Mieskin tuumasi, että ei se vielä tällä viikolla voi syntyä, kun töissä on niin kiirettä.

Päivällä kävin kiertelemässä kaupoissa ja ostin muutaman kesävaatteen Aavalle Lindexiltä. Lisäksi hain yhden vaippa- ja tuttipaketin vauvaa varten jo odottamaan. Yritin katsella myös imetysliivejä, mutta ei nuo Lindexin versiot oikein istunut. Pitänee yrittää paikantaa vanhat liivit jostakin, että voiko niitä pitää alussa ja käydä sitten hommaamassa uusia, kun koko on paremmin selvillä. Lisäksi pitäisi värjätä yksi imetyspaita, minkä ostin kirpparilta eurolla.

Tuntuu, että maha ei ole kasvanut tässä parin viikon aikana enää ollenkaan, vaikka kyllähän se varmasti on. Piti ihan verrata tähän kuukauden takaiseen kuvaan instagramissa ja onhan noilla kokoeroa. Tosin paita ja asento helposti vaikuttavat siihen, kuinka isolta se maha oikein näyttää. Vielä ei ainakaan olo ole kovin tukala, joten ei tuo iso mahakaan haitaksi ole. Toki kenkien laittamien jalkaan on normaalia vaikeampaa, mutta onneksi tennarit on helppo sujauttaa jalkaan. Pahemmilta turvotuksiltakin olen välttynyt. Välillä on hitusen nilkat turvoksissa ja sukkien resorit painavat jäljet. Veetin aikana kun ei mennyt edes Crocsit jalkaan niin aika lailla eri leveleillä ollaan sen suhteen. Toki silloin oli myös loppukesä ja huomattavasti kuumempaa kuin nyt.

Tänään mietin, että pitäisi varmaan alkaa katselemaan vauvalle kotiintulovaatteita sekä laittamaan sairaalakassiakin jossain vaiheessa valmiiksi. Aavan odotusaikana teinkin blogin puolelle vähän listaa siitä, mitä itse pakkaan sairaalakassiin. Samalla listalla taidetaan mennä tälläkin kertaa. Vielä pitäisi myös muistaa täyttää loppuun esitietolomake sairaalaa varten. Aloitin sen jo, mutta kirjoittaminen tyssäsi kun olisi pitänyt keksiä hätäkastenimet. Eihän me mitään pojan nimeä olla mietitty kun on alusta lähtien tiedetty vauvan sukupuoli.

Eilen puhuin ystävän kanssa puhelimessa ja tuli puheeksi nuo kivunlievitysasiat. Usein muille kuin ensisynnyttäjille tarjotaan kivunlievitykseksi spinaalia, mutta päätin juuri, että kyllä me tälläkin kertaa epiduraalilla mennään. En yksinkertaisesti halua ottaa sitä riskiä, että se spinaali loppuu kertakaikkisesti kesken ja sitten joudun kärsimään ne pahimmat supistukset ilman lääkkeitä. Pahin painajainen ikinä! Mulla on kuitenkin kaksi kertaa epiduraali toiminut oikein hyvin, eikä ole poistanut myöskään ponnistamisen tarvetta, joten siinäkään mielessä ei ole ollut mitään ongelmaa. En siis oikein ymmärrä, että miksi pitäisi ottaa riski spinaalin kanssa? Mikä kivunlievitys teillä on ollut käytössä ja suositteletko? Miksi esimerkiksi kannattaisi ottaa spinaali epiduraalin sijasta?

Muuten en osaa tätäkään synnytystä jännittää. Saapa nähdä miten menee kun Aavan synnytys kesti vain puolet Veetin ajasta. Jos tämä kolmas vielä puolittaisi ajan niin olisi alle kuuden tunnin juttu. Tokihan se voi olla, että vauva ei suostu syntymään millään ja joudutaan käynnistämään. Mistäpä noista tietää! Piti ihan katsoa blogipostaus Aavan syntymästä ja voi että kun toinen on ollut pieni rääpäle! Nyt sitten henkisesti valmistautumaan vauvan syntymään!

Raskauskuulumisia ja vauvanvaatteita

Tänään on menossa raskausviikko 36+6, jonka tiedän ainoastaan siitä, että tänään oli lääkärineuvola ja viikot lukevat kortissa. Olen kyllä ollut niin pihalla noista raskausviikoista tässä raskaudessa, että huhhuh. Onneksi neuvolakäynnin jälkeen olen aina kärryillä hetken aikaa siitä, missä mennään :)

 Lääkärineuvolassa ei sen ihmeellisimpiä tapahtunut. Painoa oli tullu kolmessa viikossa +900g eli suhteellisen maltillisesti siihen nähden mitä ajattelin. Tuli nimittäin syötyä vappuna useampi munkki ja juotua simaakin melko kiitettävästi. Vauvan koko vastasi aika hyvin viikoja. Hauska seurata lasten mittoja eri viikoilla, kun ne menevät melko samalla kaavalla jokaisella. Laitan tähän jokaisen mitat tuosta lääkärineuvolasta niin näkee kyllä hyvin, miten samankokoisia vauvoja teen :) Tämänkin paino siis todennäköisesti syntyessään jotain 3,2-3,5kg riippuen viikoista millä syntyy!

Vauva 36+6 LM 91 (36+6)    AC 326 (35+6)   FL 70 (36+0) Painoarvio 2,9kg
Aava   37+1 LM 91,4 (37+1) AC323 (36+2)    FL 73 (37+4) Painoarvio 3kg
Veeti   37+4 LM 91 (36+6)   AC 328 (36+5)    FL 71 (36+1) Painoarvio 3,019kg

Alla tämän päivän mahan tilanne. Sf-mittaa ei lääkärineuvolassa otettu, joten siitä en tiedä mittaa. Viime neuvolassa se oli himpun pienempi mitä Aavasta aikoinaan. Tällä kertaa otettiin myös streptokokkinäyte, joka nyt uutena otetaan kaikilta odottajilta raskausviikkojen 36-37 tienoilla. Tämä on mielestäni erittäin positiivista, kun pienellä ja vaivattomalla näytteellä voidaan jopa pelastaa vauvojen henkiä kun osataan esimerkiksi synnytyksessä pistää antibioottitippa tippumaan.

Maha on hyvin samanmallinen kuin aikaisemmissakin raskauksissa eli tuossa edessä tönöttää, eikä ole oikeastaan juurikaan levinnyt sivuille. Itsehän en itseäni takaapäin näe, mutta veikkaisin että sieltä suunnasta katsoessa ei välttämättä pysty sanomaan, että olenko raskaana vai en. Omat vanhemmat aina päivittelevät, että kai tuolta nyt varmaan kaksoset on tulossa, mutta itse olen kyllä nähnyt paljon isompiakin mahoja näillä viikoilla. Itsellä on todella lyhyt selkä, mutta en tiedä vaikuttaako se mahan kokoon? Kun on vähemmän sitä pituutta mihin maha voi levittäytyä :)

Kaiken maailman kivut ovat pysyneet poissa ja olen pystynyt käymään lenkillä monta kertaa viikossa edelleenkin ja se vasta mahtavaa onkin niin pitkän liikkumattomuuden jälkeen! Viikonloppunakin kävin parhaimmillaan pari kävelylenkkiä kun aamulla kävin nukuttamassa Aavan rattaisiin ja iltapäivällä käytiin vielä mummun ja lasten kanssa kävelyllä.

Lääkärin jälkeen kipaisin vielä kirpparille ja mukaan tarttuikin läjä vaatetta vauvalle ja Aavalle. Aava sai Name it:n farkut, kesäksi tuommoisen lyhythihaisen mekkoyökkärin, peruspaidan, syksyksi ohuella vuorella olevat kurahanskat sekä kahdet leggarit koossa 98cm. Vauvalle ostin yhden 74cm mustavalkoisen mekon, lyhythihaisen bodyn sekä hellehaararin ja housut. Lisäksi ostin yhden Myllymuksujen uuden kestiksen hintaan 1e, koska tuon mukana tuli myös myllymuksujen puuvillabambuimu ja hitaista imuista on ollut vähän pulaa. Halvempi ostaa tuo vaippa mitä uusi imu :) Kohta niitä imuja kuitenkin menee enemmän kuin vaipatettavia on kaksi. Koko kasa vaatteista kustansi 14e.

Olen myös pikkuhiljaa alkanut laittaa vauvan tarvikkeita paikoilleen. Viime viikolla kävin vaatteita läpi ja vein kodinhoitohuoneen kaappiin pienimmät koot 50-62cm muistaakseni. Viisikymppisiä vaatteita ovat ainoastaan nämä alla olevassa kuvassa olevat. Näistäkin bodyt ovat aika lailla kaverilta lainassa olevia.

Tässä puolestaan 56cm kokoisia bodeja, haalareita sekä parit housut ja yöpuku sekä kaksi unipussia.

Kokoa 62cm alkaa olemaan enemmän. Vasemmalla housuja ja oikealla bodeja sekä kolme haalaria kokoa 56/62, mutta vastaavat varmasti enemmän kokoa 62cm, koska ovat itse tehtyjä.

Yökkäreitä tässä koossa kolme, joista kaikki ovat käytettyjä. Raidallinen on ollut jo Veetillä aikoinaan ja sen jälkeen Aavalla ja keskimmäinen Aavan vanha ja alin kirpparilta. Bodeista vain yksi taitaa olla Aavan peruja ja muut joko kirpparilta tai omatekoisia.

Tässä vielä kokoja 50-56cm. Tyttö ja nukenvaunut-haalari oli Aavalla kotiintulovaatteena. Saa nähdä mitkä vaatteet vauvalle valitsen siihen tarkoitukseen.

Alimpana hieman isompia, noin kokoa 68cm olevia vaatteita. Tätä kokoa olevia bodeja ainakin saisi ommella lisääkin.

Myös pikkuvaipat on käyty läpi ja viety kodariin odottamaan käyttäjää. Vielä pitäisi kasata pinnasänky ja sitten alkaa olemaankin melkein kaikki tavarat kasassa. Pieni vaippapaketti pitää vielä muistaa ostaa. Maidonkerääjän kävin ostamassa eilen kun sattumoisin sen muistin. Vauvan tai vaihtoehtoisesti Aavan sänky tarvitsee uuden päiväpeitteen, koska vain toiseen on tällä hetkellä päällinen.

Tänään olen kuitenkin käynyt eteisen kaappeja läpi ja siivonnut pieniä kenkiä laatikoihin ja jaotellut niitä myyntiin meneviin sekä vauvalle säilytettäviin. Hyvin olen muistanut myös vain laiskotella. Olen kuitenkin ottanut melkein joka päivälle jonkun pienen tekemisen, jonka olen tehnyt pois alta. Näin tulee tehtyä jotain hyödyllistäkin, mutta silti otettua vain rennosti.

Raskausviikko 35

Raskaus on edennyt tällä hetkellä jo viikolle 35.  Kolmas raskaus on tuntunut kropassa jo ihan erilailla kuin kaksi edellistä. Ensimmäinen raskaus oli sitä alkuraskauden pahoinvointia lukuun ottamatta todella helppo. Kun väsymys ja pahoinvointi helpottivat, ei koko raskausaikana muita vaivoja raskauteen liittyen ollutkaan. Kävin viimeiseen asti lenkkeilemässä ja mihinkään ei missään vaiheessa oikeastaan sattunut. Paitsi jossain vaiheessa häntäluuhun, mutta onneksi se oli lyhyt ja ohimenevä vaihe ja tuntui vain istuessa! Voi sanoa, että silloin varmaan hehkuin kun ei ollut mistään vaivoista tietoakaan!

Kaikki raskaudet ovat alun suhteen olleet hyvin samanlaisia ja pahoinvointi on ollut alussa ympärivuorokautista. Tai no, yöllä ei ole tarvinnut oksentaa, mutta paha olo ei rajoittunut ainoastaan aamuun. Sitä kesti ensimmäiset 12-16 viikkoa. Myös väsymys alussa on ollut jotain käsittämätöntä varsinkin töiden jälkeen. Aavan raskaudessa oli jonkin verran jo kipuja liikkuessa ja kärsin ihme pistoista mahassa lenkkeillessäni. Näihin ei edes tukivyö auttanut. Muistaakseni se meni kuitenkin ohi eikä kestänyt koko raskautta.

Kolmannen ja toisen raskauden välillä on ollut niin pieni väli, että vartalo ei ole ehtinyt kunnolla palautua ja tämä viimeisin raskaus on ollut kaikista "vaivaisin". Alussa oli se pahoinvointi ja väsymys ja kun ne lähtivät pois, aloin kärsiä pakaran seudulla olevasta viiltävästä kivusta, joka esti lähes koko raskausajan lenkkeilyt. Uiminen oli ainut, mitä kärsin tuolla jalalla tehdä. Tuota issiaskivuksi ehkä itse mieltämääni kipua jatkui todella pitkään ja se on alkanut nyt vasta ehkä kuukausi sitten helpottamaan. Vieläkin se yltyy, jos on ollut vaikeassa asennossa, kuten esimerkiksi neuvolassa ultrattavana vähän normaalia pidempään.

Nyt viikkoja on tosiaan jo yli 35 ja nyt voin vasta käydä lenkillä ilman, että kävely sattuu koko ajan ! Toki lihakset väsyvät ja jotain liitoskivun tunnettakin tulee lenkkeilystä, mutta tuo pakarakipu on hellittänyt. Se oli pahimmillaan semmoista, että en voinut varata painoa jalalle ollenkaan, kun tuntui, että se lähtee alta kivun vuoksi. Tällä hetkellä ei siis satu mihinkään ja se tuntuu todella hyvältä! Tosin kyllä huomaa kuinka rapakunnossa sitä on kun ei ole koko aikana päässyt lenkille. Yhtään harjoistussupistusta saati tavallista en ole missään raskaudessa havainnut ennen h-hetken koittamista.

Veetin raskaudesta sain muistoksi raskausarvet. Nekin tulivat vasta siinä vaiheessa, kun maha laskeutui. Tulivat salakavalasti yhden yön aikana ryminällä. Olin iloinnut loppuraskauteen asti siitä, että selvisin ilman mitään arpia ja sitten yksi aamu herätessäni mahan täyttivät tiikerin raapaisut. Siinäpä ne ovat vieläkin, mutta Aavan raskaudesta eikä tästäkään ole tullut yhtään arpea lisää.

Myös hemoglobiini on pysynyt jostain syystä koko raskauden hyvänä, oikeastaan parempana kuin normaali hemppani edes on. Yleensä se on nipinnapin sen 125 mutta viime neuvolassa se oli jo 128! En voi käsittää. Toki pientä väsymystä tahtoo olla, mutta eiköhän se ole ihan tähän loppuraskauteen kuuluvaa. Närästyksestäkään ei ole enää juurikaan tarvinnut kärsiä, koska pyysin jo hyvissä ajoin lääkäriltä valmiiksi reseptin närästyslääkkeeseen ja yhdellä tabletilla pärjää jopa pari päivää ilman närästystä. En tiedä, miksi en muissa raskauksissa hoksannut pyytää reseptillä olevaa närästyslääkettä vaan vedin Rennietä pahimmillaan tunnin välein!

Eilen ikuistettiin mahaa, kun on tullut otettua luvattoman vähän mitään kuvia, missä maha näkyisi. Aiemmissa raskauksissa kuvasin varmaan melkein viikottain mahakuvan. Nyt niitä taitaa olla ihan muutama. Meidän lapsiluku on erittäin suurella todennäköisyydellä tässä, niin kiva, että tästäkin on jotain muistoja tallettaa valokuva-albumiin.

Ensimmäisestä neuvolasta lähtien painoa on tullut suunnilleen kymmenen kiloa, mutta se ei kerro ihan koko totuutta, koska ennen ensimmäistä neuvolaa ehdin kerätä pahoinvoinnista johtuen varmaan neljä extrakiloa! Söin siis koko ajan jotain, että ei olisi tarvinut oksentaa. Kaikki kilot ovat tulleet hassusti sykleissä. Eli ensin tuli se neljä kiloa, jonka jälkeen meni varmaan jouluun, että ei tullut juuri mitään. Sitten joulusta tuli useampi kilo ja taas meni pitkään ilman lisäkiloja ja taas seuraavat tulivat sitten kerralla. Eli ilmiselvästi aika paljon noita ihan syömisestä tulleita kiloja. Viime neuvolassa painoa oli tullut pari kiloa, mutta tässä vaiheessa painoa taitaakin tulla vähän reippaammin, kun vauva kasvaa vielä hyvää vauhtia.

Sokerirasituksessa en käynyt olleenkaan, kuten en viime raskaudessakaan, vaikka painon puolesta sinne olisin periaatteessa joutunut. Aava ja Veeti kuitenkin ovat olleet pieniä vauvoja ja pissassa ei ole ollut kertaakaan sokeria ja tämäkin vauva mitoiltaan pieni, niin en kokenut tarpeelliseksi mennä. Terveydenhoitaja oli samaa mieltä ja sanoi, että menen sitten jos näyttää siltä, että vauva alkaa kasvamaan yhtäkkiä viikkojen yläpuolella.

Mittojen perusteella maha-asukki tuntuu olevan samaa kaliiberia sisarustensa kanssa. Kasvaa juuri samaa tahtia ja on ruumiinrakenteeltaan myöskin pitkäreitinen ja laiha. Vyötärö menee vajaan viikon laskettua aikaa jäljessä ja reisiluu puolestaan viikon edellä. Ihan niin kuin noilla muillakin aikoinaan. Voisi siis olettaa, että laskettuna aikanan mahassa köllöttelee noin kolmen kilon vauva, joka on syntyessään alle 3,5kg painava. Veetiä ja Aavaa on kumpaakin sanottu kolmen ja puolen kilon painoiseksi laskettuna aikana, vaikka kumpikaan ei ole painanut tuota edes syntyessään yliaikaisena. Pitkä reisiluu ilmeisesti nostaa mittoja sen verran, että arvio on aina yläkanttiin.

En hetkeäkään usko, että tämä vauva malttaisi luopua yksiöstään ennen laskettua aikaa, kuten ei kumpikaan noista aiemmistakaan. Jääräpäisiä ilmiselvästi jo mahassa! Siksi olenkin sanonut kaikille laskettua aikaa kysyville, että kyllä se ennen juhannusta syntyy. Eli tässä on vielä toista kuukautta aikaa odotella synnytystä ja laittaa kaikki valmiiksi. Raskauden alussa ajattelin kirjoittelevani paljon raskaudesta tänne blogin puolelle, mutta huomasin, että en ole kirjoittanut juuri mitään. Kolmas raskaus on mennyt ehkä jo niin rutiinilla, että en vain ole keksinyt, että mistä olisin kirjoittanut?