Yritettiin ottaa hienoa ryhmäpotrettia merimaisemalla, mutta voitte arvata, että pysyikö tuo yksi elohopea sen aikaa paikoillaan.
Näppärästi se Veeti tuolla kalliolla hyppeli menemään eikä pienet muksahdukset haitanneet yhtään. Ajattelinkin, että olisi kiva vuokrata joku mökki merenrannasta kesällä vaikka viikonlopuksi, niin saisi Veetikin olla sitten rantakallioilla yllin kyllin. Nyt nimittäin kävi niin, että jouduttiin houkuttelemaan itkevä lapsi autoon, joka olisi halunnut jäädä rannalle leikkimään.
Samalla reissulla käytiin toisellakin rannalla. Oltaisiin menty kolmannellekin, mutta tie oli jostain syystä niin huonossa kunnossa, että ei uskallettu lähteä sinne autolla. Harmi, että vielä ei tuoksu merelle kun on niin kylmä vielä. Se merenrannan tuoksu on vain jotakin niiiin ihanaa ja kotoista! Ja sitä ei kyllä ymmärrä ihmiset, jotka eivät ole rannikolla koskaan asuneet :)
Rantakallioista löytyy paljon kirjoituksia, joista osa on melko vanhojakin. Tämä sydän nyt sattui ensimmäisenä silmään ja onhan tämän tekemisestäkin jo yli 60 vuotta!
Kummitätini jäikin yllättäen koko loppuviikoksi Pyhäjoelle, joten mennään Veetin kanssa torstaina uudelleen ja ollaan koko viikonloppu. Syödään sitten lauantaina jotain hyvää äitienpäivälounasta porukalla kun sunnuntaina pitää ehtiä viemään täti junalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti