torstai 29. kesäkuuta 2017

Miniloma Kööpenhaminaan

Toukokuun puolella matkustin pidennetylle viikonloppulomalle ystäväni kanssa Kööpenhaminaan. Ystävä ehdotti kaupunkilomaa ja koska olen niin helppo vaikea ylipuhua, suostuin matkakaveriksi. Onneksi satuttiin bongaamaan halvat lennot ja majoituskin hoitui kätevästi ja edullisemmin Airbnb:n kautta. Lähdettiin Suomesta torstaina Norwegianin iltalennolla Oulusta välilaskun kautta Helsingistä Kööpenhaminaan. Kone oli perillä kahdeksan maissa ja menihän siinä aikaa, että päästiin junalla keskustaan. Matkatavaroina meillä oli pelkät käsimatkatavarat, joten niitä ei tarvinnut odotella kentällä, vaan hyppäsimme suoraan junaan, joka vei meidät Kööpenhaminan päärautatieasemalle. Siitä oli asunnolle lyhyt matka kävellä.


Ensimmäisenä iltana ei tehty mitään ihmeellistä vaan haettiin vastapäisen talon thaikkulasta ruokaa ja syötiin ja mentiin nukkumaan. Meidän asunnolle mentiin "red light districtin" läpi eli kadun varrella oli sulassa sovussa niin strippibaareja, kampaamoita ja pornokauppoja :) Samalla kadulla oli myös paljon ravintoloita, joten sinänsä illalla ei pelottanut siinä kulkea ollenkaan.


Lauantain pyhitimme ostoksilla käyntiin ja kierreltiin Kööpenhaminan keskustaa ja sen liikkeitä ilman mitään kiirettä ja ihasteltiin kaunista kaupunkia. Säät sattuivat suosivan meitä ja viikonlopun ajan oli toistakymmentä astetta lämmintä!





Keskustassa kannattaa ehdottomasti käydä nauttimassa jotain virvokkeita Illum-ostoskeskuksen kattoterassilla sijaitsevassa kahvilassa! Sieltä on huikeat näkymät ostoskadulle. Kööpenhamina on varmasti hyvä paikka innokkaimmillekin shoppailijoille, sillä liikkeitä riittää ja monessa eri hintaluokassa. Tanskastahan tulee paljon laadukkaita lastenvaatemerkkejä ainakin.  Hintataso Kööpenhaminassa oli hieman korkeampi kuin Suomessa ja se näkyi myös ketjuliikkeiden hinnoissa. Myös ruoka oli jonkin verran kalliimpaa kuin täällä.


Lauantai-illan vietimme Tivolissa, mutta siitä kirjoittelen vielä ihan erikseen.


 Nähtävyydet ja pyöräily

Sunnuntaina vuokrasimme sähköavusteiset polkupyörät ja lähdettiin pyörillä kiertelemään niitä suosituimpia nähtävyyksiä sekä muuten vain katselemaan kaupunkia. Pyörät rekisteröitiin ja maksettiin luottokortilla, jonka jälkeen niitä sai vapaasti käyttää niin pitkään kuin halusi ja veloitus meni aina tuntia kohden. Me oltiin melkein kuusi tuntia pyörillä ja olisiko hinta ollut parin kympin luokkaa. Alussa hieman jännitti lähteä pyörällä muun liikenteen sekaan, mutta pyöräväyliä oli paljon ja pyöräilijöihin on totuttu, joten lopulta pyörällä uskalsi päästää melko rohkeasti menemään. Pyörä avusti sähköllä aina kun alkoi polkea, joten sillä oli kevyt mennä. Huono puoli oli se, että pyöräilykypärää ei saanut vuokrattua samalla. Kotona kun on tottunut sitä käyttämään, oli hassua ajaa ilman.



Pyörissä oli tuollaiset näytöt, missä oli GPS ja kartat sekä valmiiksi tallennettu tunnetuimpia nähtävyyksiä. Tosin Pieni merenneito oli kartan mukaan ihan jossain muualla kuin siellä mistä sen lopulta löysimme eli ei voinut täysin luottaa karttaan. Lisäksi peräkkäin pyöräillessämme toisen pyörä neuvoi eri reittiä kuin toisen, joten se aiheutti hieman sekaannusta.




Nähtävyyksistä ehkä suosituin on Pieni merenneitopatsas, jota piti tietenkin käydä katsomassa. Patsasta oli katsomassa "muutama" muukin eikä patsaan kanssa olisi päässyt kuvaan yksin mitenkään, vaan aina joltain sivulta näkyi japanilainen turisti.... Tyydyin siis ottamaan selfien "merkun" kanssa :)
Me and my pal Little mermaid!
Toinen meidän listalla olevista kohteista oli tietenkin New Havn, tuo postikorttimaisen kaunis satamapätkä lähellä keskustaa. Eriväriset talot ovat varmasti melko monelle tuttu näky ja taloja reunustivat lukuisat (melko kalliit) ravintolat. Olimme hyvin sivistyneitä ja kävimme vetämässä hampparit nakkikiskalta :D Tuosta satamasta olisi lähtenyt myös vesiristeilyitä, mutta jätimme sen kuitenkin tällä kertaa väliin.



Etsin etukäteen tietoa paikoista, missä voitaisiin käydä pyörällä ja olin merkannut niitä itselleni ylös. Yksi niistä oli Tårnet, eli ilmainen näköalatorni ja lisäksi tornin huipulla oli myös ravintola. Tuo Christianborgin palatsin torni on Kööpenhaminan korkein torni ja sieltä oli hienot näkymät ympäri kaupungin. Torniin pääsi tietty määrä ihmisiä kerralla ja hieman jouduimme jonottamaan omaa vuoroamme.




Tornin infossa luki, että selkeällä säällä tornista näkee jopa Ruotsiin asti. Alempi noista alla olevista kuvista oli pakko laittaa ihan sen vuoksi, että siinä näkyy melkein keskellä kuvaa yksi Tivolin laite ja se, kuinka hurjan korkealla se on!



Kävimme myös Amalienborgin palatsin aukealla, joka oli myös turistien kansoittama. Hienoja vanhoja rakennuksia!


Assistensin hautausmaa oli myös nähtävyyslistallani ja sovimme, että menemme sinne syömään eväitä jos jää aikaa. Olin lukenut, että paikalliset viettävät tuolla paljon aikaa, mikä tietenkin suomalaisena kuulostaa todella oudolta. En voisi kuvitella, että täällä hengailtaisiin eväiden ja juomien kanssa yhtään missään hautausmaalla tai ainakin siitä saisi todella pahoja katseita!

Menimmekin viimeiseksi tuonne ja pakko sanoa, että paikka oli ehdottomasti käymisen arvoinen! Kuviin oli todella vaikea saada tallennettua puistoa, mutta se oli valtava ja siellä oli uskomattoman paljon erilaisia hautoja. Osa hoidettuja, osa metsikössä unohdettuina ja osa todella omaperäisiä. Ja paikallisia tosiaan oli melko paljon piknikeillä tuolla puistossa. Sulassa sovussa toiset istuivat hautojen edessä suremassa läheisiään kun toiset nauttivat viereisellä palstalla viiniä.


Tuolle hautausmaalle on haudattu myös H.C. Andersen, mutta onnistuimme menemään jotenkin haudan ohi, vaikka yritimme seurata kylttejä sinne. Pysähdyimme hetkeksi itsekin istuskelemaan ja syömään muffinssit sekä katselemaan tuota huikeaa paikkaa, jota kävelimme ristiin rastiin.



Suosittelen ehdottomasti tuota pyörien vuokraamista! Pyörillä ehti nähdä todella paljon nähtävyyksiä ja siirtyminen paikasta toiseen oli nopeaa ja vaivatonta. Samalla näki muutakin kaupunkia kuin pelkät nähtävyydet. Pyörän pystyi omalla salasanalla lukitsemaan, joten sen pystyi jättämään parkkiin, jos halusi käydä jossain kävellen. Hautausmaalta lähtiessä meinasi iskeä paniikki kun pyörääni tuli joku häiriö, enkä meinannut saada sitä auki ja siitä katosi myös hetkeksi sähköt. Onneksi uudelleen lukitseminen ja aukaiseminen lopulta auttoi ja päästiin ongelmitta perille asuntomme lähellä sijaitsevan palautuspisteen luokse.

Neighbourhoodissa syömäni pizza oli parasta koskaan maistamaani pizzaa!

"Muutama" pyörä...


Maanantaina lento Suomeen lähti ennen kahta, joten silloin ei tehty muuta kuin pistettiin asunto kuntoon, pakkailtiin viimeisiä kamoja ja käytiin lentokentällä viimeisillä ostoksilla. Kaksi täyttä päivää oli oikein hyvä aika tutustua Kööpenhaminaan ja ehdittiin tuossa ajassa tehdä kaikki mitä oltiin aiottukin. Ei otettu liian tiukkaa aikataulua, vaan mentiin rennolla asenteella, että tehdään mitä ehditään ja nautitaan suurkaupungin vilinästä. Kööpenhamina oli juuri täydellinen kohde minilomalle! Samassa paikassa hieman lämpöä, kulttuuria, shoppailua ja ison kaupungin vilinää. Kaupunki oli kaunis ja olisin viihtynyt siellä varmasti pidempäänkin. Oli myös mukava käydä pitkästä aikaa lomalla ystävän kanssa ilman lapsia. Saatiin höpötellä ja syödä rauhassa ilman, että joku lapsista koko ajan keskeyttää :) Ajatus oli myös nukkua joka aamu pitkään, mutta taidettiin herätä reilusti ennen kahdeksaa joka aamu. Tosin mentiin ihmisten ajoissa myös nukkumaan joka ilta.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Frillahuppari

Suomen kesä tuppaa pääsääntoisesti ainakin täällä pohjoisessa melko viileä ja hellehepeneiden sijasta käyttöä on enemmän huppareille ja pitkille housuille. Meillä kesän ykkösvarusteet ovatkin tähän mennessä olleet ohkaiset, vedenpitävät tuulitakit sekä tietenkin hupparit, joita käytetään kuivalla ja ei niin tuulisella kelilllä.


Viialta löytyi kaapista ainoastaan yksi viime vuotinen huppari, joten päätin tarttua tuumasta toimeen ja ommella kaveriksi ainakin yhden uuden. Kangas on Noshin ihanan hempeää vaaleanpunaista joustocollegea, joka on paksuutensa puolesta oikein loistavaa kesähupparimateriaalia. Vinkkinä myös, että sopii oikein hyvin myös mekkoihin, eikä ole yhtään liian tönkkö sellaisiin! Meillä käytetään muutenkin Noshin valmisvaatteiden lisäksi Noshin kankaita, koska ne pysyvät priimana pesusta toiseen ja lastenvaatteissa niitä pesukertoja kertyy kiitettävä määrä. Hetki sitten julkaisin instassa tämän kuvan, jossa on Veetin hupparit rivissä. Kaikkien kankaat ovat Noshia :)


Viian huppari on leikattu perus paitakaavalla, johon lisäsin vähän vetoketjulle saumanvaraa sekä hupun. Jippona hupparissa on tietenkin trikoinen frilla, jonka rypytin rypytyslangalla ja ompelin siksakilla kiinni etukappaleelle ennen vetoketjun ompelua. Mukavasti tuo noinkin pieni asia twistiä muuten niin tavalliseen huppariin.

Onnistui myös kerrankin tekemään sopivan kokoisen hupparin, kun yleensä niihin tulee jostain syystä vuoden verran kasvunvaraa. Viime vuoden hupparikin on nyt Viialle sopiva!


Mitkä ovat teillä lasten luottovaatteet viileämmille kesäkeleille?

*kaupallisesa yhteistyössä Nosh Organics

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kaksivuotissyntymäpäivät!

Viime viikonloppuna meillä juhlittiin Viian 2v-synttäreitä. Harmillisesti iso osa kutsutuista ei päässyt synttäripäivänä paikalle, joten tänä vuonna juhlittiin hieman pienemmällä kokoonpanolla ja olihan tuota vipinää silti ihan tarpeeksi. Sen verran tajusin, että teetin naapurilla vain kuuden munan kakun kahdeksan munan sijaan ja silti kakkua jäi leipurillekin maistiaisiksi vietäväksi :) Tuollainen pieni vuoka näyttää vain niin pieneltä, että ei voi tajuta, että on siinä kuitenkin syötävää. Varsinkin kun kakku on suhteellisen korkea.

Kakkukoristeen teksti on leikattu Silhouette Portraitilla :)

Kakkupohjana on normaali kakkupohja ja välissä oli mangomoussea, johon laitoin kermaa, rahkaa, sitruunatuorejuustoa ja Bonnen mangososetta. Ja tietty liivatetta! Toiseen väliin sipaisin vähän myös hilloa. Yksi kerros jäi omasta mielestäni hieman kuivaksi, vaikka tuntuu, että valelin väliin nestettä todella paljon ja sormella painaessa pinta tuntui todella märältä. Onkohan siihen joku nyrkkisääntö, paljonko sitä kostuketta pitäisi mennä eri kokoisiin kakkupohjiin?


Koristeeksi kakkuun valikoin itse tehdyt marengit, vadelmat, strösselit sekä tuollaiset Candy meltseista tehdyt lohkareet. Sulatin siis Candy meltsejä ja ripottelin siihen päälle vähän strösseleitä. Kun se oli jähmettynyt, leikoin siitä tuollaisia paloja. Sama onnistuu varmaankin myös valkosuklaalla tai tavallisella suklaalla.

Koska pääosa vieraista oli aikuisia, tein valkoisia pizzoja, joissa oli täytteenä ilmakuivattua kinkkua, kylmäsavulohta sekä punasipulia, rucolaa ja parmesania. Pohjan päällä oli siis smetanaa tomaattikastikkeen sijaan, siitä nimi valkoinen pizza. Ohje on Kinuskikissan kirjasta. Lapsia varten ostin Lidlin paistopisteeltä karjalanpiirakoita, jotka on todettu yleensä hiteiksi kaikissa juhlissa, joissa on lapsia ollut. Lisäksi äitini toi mukanaan noita ruisnappeja, jotka laitoin myös pöytään ihan pelkästään.



Tein myös popkornikeksejä , jotka tosin pääsivät tummumaan vähän liikaa. Niihin törmäsin selaillessani kakkublogeissa ideoita ja oli pakko toteuttaa ne heti synttäreille! Oli kyllä kiva pitkästä aikaa taas päästä suunnittelemaan ja toteuttamaan leivonnaisia, kun ei ole tullut kakkua leivottua pitkään aikaan. Pitäisi harjoitella koristelua paljon useammin, koska tällä(kin) kertaa valkosuklaaganache valahti lautaselle asti, kun tarkoitus oli, että se olisi vain vähän valunut reunoja pitkin. Tilanteenhan voi pelastaa sillä, että ottaa motoksi "sitä mitä et voi peittää, korosta". Eli lautaselle lammikoiden päälle vain marenkeja, niin näyttää ihan kuin juttu olisi suunniteltu :D Myös "ennemmin överit kuin vajarit"-teema on aina varma valinta.... Sillä mentiin tälläkin kertaa.


Synttärisankari touhotti koko päivän ja olikin illalla melko finaalissa ja sammui sänkyyn kuin saunalyhty. Lahjaksi Viia sai meiltä SmartMax-palikoita ja muilta vierailta oman nimikirjain-mukin, Dublon junan, muistipelin, hiekkaleluja ja muutaman lahjakortin. Lindexin lahjakorttia olinkin toivonut mummulta ja papalta, koska Viia on kasvanut puolessa vuodessa seitsemän senttiä, mikä näkyy myös vaatteissa...

Hauskaa tuntui juhlakalulla olevan ja toitotti hienosti aamusta asti, että "on mun synttäripäivä". Onnistuneet synttärit oli, vaikka vierasmäärä olikin pienempi. Ehtipä jutella enemmän kaikkien kanssa. Seuraavaksi juhlitaankin sitten elokuussa miestä ja syyskuussa meitä kaikkia loppuja perheenjäseniä.


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Vinkki kuiva-ainekaapin järjestämiseen

Tänä vuonna olen pikkuhiljaa järjestänyt meidän keittiön kaappeja toimivimmaksi. Paras hankinta ovat olleet nämä Orthexin Gastromax-sarjan säilytysastiat, joita olen ostanut useammassa erässä. Laatikot ovat hyvän kokoisia, sillä rasioiden koot on selvästi suunniteltu niin, että niihin menee aina kokonainen pussillinen yleisimpiä kuiva-aineita. Isoimpaan rasiaan menee kokonainen 2kg:n jauhopussi, pienempään sopivasti sokeri jne. Yleensä kun astiaan menee aina vajaa pussi, jonka vuoksi niitä vajaita nyssäköitä on kaapinpohjat täynnä. Lisäksi rasiat sopivat mitoiltaan melko hyvin meidän kuiva-ainekaappiin, eikä tyhjää tilaa sivuille esimerkiksi jää kovinkaan paljon. Juuri sen verran, että rasiat pystyy helposti nostamaan kaapista pois. Isoimmat rasiat ovat tarpeeksi isoja, jotta niihin saa kumottua usemmankin makaronipussin, eikä tarvitse koko ajan olla kantamassa kaupasta lisää. Myös spagettipurkki on juuri täydellisen mallinen.


 Keittiötä suunniteltaessa haluttiin ehdottomasti tällainen kuiva-ainekaappi, josta laatikot saa vetämällä ulos. Perinteisessä apteekkaarinkaapissahan se koko kaappi tulee kerralla ulos. Tässä valitaan vain se tarvittava laatikko ja ulosvedon ansiosta myös takimmaisia tuotteita on helppo käyttää, toisin kuin tavallisessa kaapissa.


Aiemmin meillä oli sarja sekalaisia purkkeja, jotka kaikki olivat erivärisiä ja kokoisia ja onhan se silmällekin kivemman näköinen, kun rasiat ovat samaa sarjaa. Omat rasiani olen ostanut Kärkkäiseltä, mutta niitä saa varmasti muistakin peruskaupoista.  Säilytysrasiat ovat yllättävän kalliita, varsinkin jos niitä pitää ostaa kerralla paljon. Itsekin ostin rasiat useassa erässä ja vieläkin olisi hankittavaa, kunhan raskisi taas joskus raottaa kukkaron nyörejä.

Kuten kuvistakin näkee, niin osa rasioista meillä on vieläkin eri sarjaa ja ne olisi tarkoitus joskus vaihtaa vielä samanlaisiin. Rasiat ovat läpinäkyviä, joten niistä näkee näppärästi, kun jokin tuote alkaa olla vähissä. Lisäksi olen dymottanut kansiin, että mitä purkki sisältää niin ei tarvitse arpoa eri riisilajien paikkaa ulkonäön perusteella. Purkit ovat aika lailla saman kokoisia keskenään, vain esimerkiksi korkeus muuttuu koon mukaan. Eli pieniä purkkeja menee ison kokoon kaksi ja päällekäin ne ovat samankokoisia. Kun vaihdoin vanhat purkit näihin uusiin, tuli kaappiin lisätilaa, koska purkkien viereen ei jäänyt niin paljon hukkatilaa.


Jotenkin rakastan tällaista selvää järjestystä kaapeissa ja olisi ihanaa, kun samanlaista löytyisi joka kaapin oven takaa. Tällä hetkellä se on kyllä toiveajattelua. Tässä järkkäilyinnossa tekisi kamalasti mieli vaihtaa myös meidän vaatehuoneen ritiläkorit sellaisiin vedettäviin Komplement-sarjan puulatikoihin, jolloin vaatteet eivät niin selvästi näkyisi ja olisi epäsiistin näköisiä. Rakennusvaiheessa budjetti ei enää niihin riittänyt, vaikka kyseessä olivatkin Ikean tuotteet. Lisäksi ritiläkoreja ei ollut valkoisina ja ne ovat harmaat, niin ovat alkaneet häiritä :D


Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa! Käykö kenellekään muulle koskaan niin, että yhtäkkiä (yleensä omituiseen aikaankin) iskee se kamala vimma siivota/järkätä joku tietty paikka? Mulle tulee näitä aina joskus ja ne on pakko toteuttaa siltä istumalta, koska muuten ne jää kokonaan tekemättä. Viime viikolla vaihdoin yhtäkkiä meidän keittiössä muutamien laatikoiden paikkaa, koska keksin niiden olevan järkevämmässä järjestyksessä niin. Mies ihmetteli, että onko pakko just nyt alkaa tekemään sitä, kun oltiin suunniteltu jotain muuta tekemistä. Ehdin kuitenkin tehdä sen siinä samalla kun mies siivosi keittiön ruuan jäljiltä :)

Samoin muutama viikko sitten sain inspiraation järkätä meidän liinavaatekaapin ja pakkohan se oli tehdä saman tien! Mitä suotta siirtämään sitä minkä voi tehdä heti ;)


Jos teilläkin on kuiva-ainekaappi aina kuin pommin jäljiltä tai tuntuu, että eripariset säilytysrasiat vievät kaapissa turhaa tilaa, suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän sarjaan!

torstai 15. kesäkuuta 2017

Synttärikakkumietteitä

Vietämme ensi viikonloppuna Viian 2v-synttäreitä viikon myöhässä, koska oikea synttäriviikonloppu pyhitettiin miehen mummun 90v-juhlille. Vieraita ei tällä kertaa ole tulossa mitenkään erityisen paljon, mutta kyllähän se kakku kuitenkin on tehtävä! Ensin oli tarkoitus tehdä yksisarviskakku, jollaisia on vilahdellut somessa paljon, mutta koska lapsivieraita ei kuitenkaan ole kovin monta tulossa, päätin säästää idean syksylle Aavan synttäreille.

https://www.facebook.com/jenellescustomcakes/
Idea on siltä osin selvä, että haluan ehdottomasti kokeilla jotain dripcakea tälläkin kertaa. Olen jotenkin tykästynyt noihin yliövereihin kakkuihin! Päälliset on vielä vähän mietinnän alla ja täytteeksi valitsin tällä kertaa mangon. Voi olla, että nyt voi tehdä suolaista tarjottavaa vähän aikuisempaan makuun ja lapsille vaikka karjalanpiirakoita, koska niitä ne juhlissa kuitenkin ainoastaan syövät suolaisista :) Mulla on aina hienot suunnitelmat leipomusten varalle, mutta lopputulos on kyllä aina melko kaukana siitä, mitä olin ajatellut. No pääasia, että ovat maistuneet ja eipä sitä kamalasti pääse kehittymään kun leipoo niin harvoin! Aina on tullut kakut kuitenkin syötyä.

Aiempien vuosien tarjoiluista näet kuvia ainakin täällä, täällä ja täällä.

https://www.facebook.com/jenellescustomcakes/
 Mua on henkilökohtaisesti alkanut todella paljon ärsyttää tämä tasaisin väliajoin pinnalla oleva "synttärikilpailu-keskustelu". Tarkoitan tällä sitä, kun valitetaan, että miksi synttäreistäkin on pitänyt tulla jonkin sortin kilpavarustelua ja tavallinen mansikkakakku ja mokkapalat eivät enää riitäkään vaan pitää olla useaa kakkua ja keksiä ja suolaista ja vaikka mitä. Näissä keskusteluissa mennään aina siihen, että vanhemmat yrittävät muka jotenkin kilpailla siitä, että kenellä on parhaat tarjottavat tai kenellä niitä on eniten. Että kohta ei kehdata pyytää lasten kavereita omille synttäreille, jos tarjolla on "vaan" sitä kermakakkua ja sipsejä.

Koskaan ei kukaan yritäkään katsoa asiaa siltä kannalta, että ehkä toiset tykkäävät leipomisesta ja uuden kokeilusta. Itse rakastan leipomista, mutta eipä noita isotöisiä kakkuja tule muuten vain leivottua kovinkaan usein, joten synttärit ovat se aika vuodesta, kun pääsee kokeilemaan niitä  vuoden mittaan mietittyjä reseptejä. Siksi myös meidän lasten synttäreillä saattaa olla useampaa makeaa kakkua, mutta en silti koe, että meidän synttärit olisivat yhtään sen paremmat kuin naapurinkaan, jolla on sitä kermakakkua. En usko, että lapset oikesti edes kiinnittävät tuollaisiin asioihin huomiota ainakaan vertaillen. Heille se on kakku ja synttärit ja se siitä. Ei meillä Veeti edes muista kun yritän kysellä, että mitä tarjottavaa siellä kaverin synttäreillä oli. Kyllä ne tässä(kin) asiassa ovat aikuiset, joiden pitää päästä luomaan joku ihmeellinen kilpailu joka asiaan ja sitten syyllistää siitä toisia. Ehkä ne kermakakun leipojat ovat sitten niitä parempia äitejä, mutta annettakoon heidän olla, jos siitä tulee heille parempi mieli.

https://www.noveltybirthdaycakes.org/
Meillä on myös ollut synttärikoristeita, toisiinsa sopivat kertakäyttölautaset ja servetit, mutta mitä sitten? Ei kai se ole keneltäkään muulta pois eikä se saa minua ajattelemaan, että jonkun toisen lapsen synttärit olisivat jotenkin vähemmän arvokkaat, jos servetteinä on serlapalaset. Veetillä oli myös kaverisynttäreillä Minecraft-teema, mutta en oleta, että kaikkien synttäreillä on joku tietty teema.
 
https://www.instagram.com/p/BF0uLzPnxdp/
Itse en ainakaan tunne ketään, joka järjestäisi kivoja juhlia vain sen takia, että saisi näyttää olevansa parempi kuin muut. Mulla on monta kaveria ja ystävää, jotka tykkäävät minun laillani leipomisesta, eikä kukaan heistä kilpaile muiden kanssa asialla. Ehkä silloin kun itse olin pieni, olivat mokkapalat sitä uusinta uutta ja meidän isovanhempamme ajattelivat, että miksi pitää tuollaisia vääntää, eikö se pulla ja kuivakakku kelpaa. Ei silloin ollut leipominen muutenkaan samanlaista kuin nykyään kun välineitä on vaikka millaisia, samoin aineita mistä tehdä.

http://www.hintofvanillablog.com/home/2016/2/26/strawberry-and-vanilla-cake
https://www.instagram.com/p/BMIomZEjf65/
Ymmärrän myös niitä äitejä, jotka vievät lapsensa ja muutaman kaverin vaikkapa Hoploppiin synttäreitä viettämään. Jos asuu vaikka pienessä kaksiossa niin on varmasti kivempi viedä lapsilauma pois kotoa ja jos valitsee muutamia kavereita vain mukaan, ei hintakaan välttämättä eroa juurikaan kotona vietettyjen synttäreiden hinnasta, koska leivontatarvikkeet eivät tosiaankaan ole ilmaisia. Lisäksi joku toinen hoitaa vielä siivouksen juhlien jälkeen ja itse pääset takaisin siistiin kotiin. Eli sekään ei välttämättä ole sitä, että halutaan päteä vaan selkeästi käytännön syy tai se, että voimat eivät ehkä juuri sillä hetkellä riitä järjestää muuta. Tuttava varasi paikallisesta monitoimihallista yhden hallilohkon, missä pojat pelasivat sählyä ja riehuivat pari tuntia. Hinta taisi olla jotain parinkympin luokkaa ja siellä oli tarjolla jotain pientä syötävää. Kuulostaa kalliilta, mutta ei sitten ollutkaan. Miksi tästäkin pitää vääntää joku ihme paremmuustaistelu? Ihmisillä on erilaisia tapoja juhlia, joten muistakaa, että ei aina ole kyse mistään kilpavarustelusta.

http://drsugars.blogspot.fi/2017/02/ystavanpaivakakku.html
Pakko myöntää, että sen verran oikaisin kakun teossa, että tilasin naapurin mieheltä kakkupohjan, koska jostain syystä en ole tähän ikään mennessä oppinut tekemään kakkupohjaa kunnolla ja tämän miehen pohjat puolestaan ainakin kuvien perusteella ovat täydellisiä! Itselle jää sitten se mukavin osuus eli täyttäminen ja koristelu. Huomenna saadaan ilmeisesti anoppi yökylään, joten saan ehkä rauhassa leipoakin illan ilman, että joku lapsista roikkuu jalassa kiinni :)

Millaisia ajatuksia tuo synttäreiden kilpavarustelu herättää? Onko teillä tuttavia, jotka selvästi yrittävät vaan pistää paremmaksi kuin muut vai leivotaanko heilläkin vain leipomisen ilosta?

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Potkupyörästä polkupyörään

Muutama viikko sitten Aava oppi ajamaan oikealla pyörällä ilman apurattaita kolmen vuoden iässä!
Ostin viime vuonna Facebookin kirpparilta Aavalle isomman potkupyörän, kun edellinen jäi pieneksi. Merkki pysyi kuitenkin samana eli on Puky kuten edeltäjänsäkin. Tänä vuonna pyörä kuitenkin alkoi näyttää jo hieman pieneltä ja alettiin miettiä "oikean" pyörän ostamista. Itse haaveilin siitä, että Aava oppisi ajamaan suoraan ilman apurattaita, koska niiden kanssa pyöräily on yhtä h*******ä. Ainakin Veetin kanssa oli. Lapsi nojaa painollaan apurattaisiin ja ajaa ihmeellisessä vinoasennossa, jos tie ei ole suora. Näin polkeminen on varmasti raskasta eikä tunnu kivalta. Vauhtikaan ei päätä huimaa. Apurattaan osuessa pieneen koloon tai pyörän kallistuessa liikaa seuraa kaatuminen. Kaikki tämä ei jostain kumman syystä oikein houkuttanut, koska Aava potki Pukyllä nätisti viime kesänä jo yli viiden kilometrin lenkkejä ja vauhtiakin piisasi kunnon lenkkitahdin verran.


Meillä on kotona vain Veetin vanha 12 tuumainen pyörä ja kaupassa käytiin kokeilemassa, että olisiko koko 16 vai 20 parempi. Samalla Aava testasi ensimmäistä kertaa polkimia pyörässä. Todettiin kuusitoistaisen olevan tälle kesälle parempi, vaikka todennäköisesti joudutaan ensi vuonna ostamaan se isompi joka tapauksessa. Opetteluvaiheessa kuitenkin on helpompi ajaa pienemmällä mitä liian isolla pyörällä. Kotona sitten laitettiin tuohon vanhaan pikkupyörään polkimet paikoilleen, kun ne aikoinaan on otettu pois Veetiä varten.


Mies työnsi Aavan vauhtiin ja niin se Aava lähti suoraan ajamaan ilman apurattaita. Oppi samalla myös lähtemään itse liikkeelle. Aivan uskomatonta miten hyvin se tasapaino kehittyy tuossa potkupyöräilyssä! Veetihän aikoinaan haki tasapainon juuri sillä, että muutaman viikon veti tuolla pikkupyörällä potkupyörätyyliin ja sitten sai ottaakin isostakin pyörästä apparit pois.Nyt pitäisi vielä saada se isompi pyörä Aavalle, koska tuo 12-tuumainen on selvästi ihan liian pieni ja varmasti raskas ajaa.

Toki oppiminen on varmasti osittain myös lapsen luonteesta kiinni. Aava on aina ollut selvästi veljeään rämäpäisempi ja estottomampi kokeilemaan uusia asioita. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että ei lähdetty edes kokeilemaan niitä appareita, niin Aava ei hoksannut niitä edes kaivata. Potkupyörässä kun niitä ei ole tarvittu, eikä Veetilläkään niitä ole ollut enää viime vuonna, että Aava niitä edes muistaisi.


Viiakin on päässyt kokeilemaan Aavan pienempää Pukya, vaikka ei ihan niin innokas olekaan opettelemaan, mitä Aava oli aikoinaan. Hoksasi kuitenkin idean ja kävelee pyörän päällä. Jospa se tästä jalostuisi kesän aikana :)


Miten teillä on opittu ajamaan ilman appareita? Omasta lapsuudesta muistan, että toinen appari otettiin pois ja haettiin siten sitä tasapainoa.