| NauravaNappi: 2020

tiistai 22. syyskuuta 2020

Hupparikaava hoikalle

Olen ommellut viime aikoina vähemmän vaatetta omille lapsille, koska jotenkin ajattelin, että esimerkiksi Veeti ei enää huolisi äidin tekemiä vaatteita. Kangaskaupassa kuitenkin lähetin kuvan parista hupparikankaasta ja yllätyksekseni sain yläpeukkua. Tuosta hupparista en muistanut ottaa sovituskuvaa, mutta sen innoittamana ostin toisenkin kankaan! Veeti varmaan aika tyypillisen nelosluokkalaisen tapaan pitää paljon mustia huppareita, mielellään urheiluvaatemerkillä varustettuna. Tuokin on hassua, että noin vuosi pari sitten ei edes tiennyt, mikä Adidas on. Huppareita olenkin siis haalinut alennusmyynneistä sekä esimerkiksi Sportsdirectilta, missä ne ovat monesti pilkkahintaan myynnissä.

hupparikaava hoikalle lapselle

Kaupan huppareissa tahtoo kuitenkin olla se ongelma, että esim Adidakselta puuttuu kokonaan koko 158cm ja 152 koossa on kohta lyhyet hihat. Ainakaan vuoteen ei siis voida isompaa addua ostaa ja sama hihan liian lyhyt pituus vaivaa muissakin merkeissä. Seuraava koko puolestaan on sitten liian leveä hoikalle lapselle.

Tämä huppari on ommeltu Kangaskapinan ilmaisella ABC-kaavalla , joka olikin yllättäjä ja täydellisen mallinen! Viime mittauksessa Veetillä on ollut pituutta joku 146cm ja kaava on 152cm. Meinasin piirtää pienemmän, mutta onneksi vahingossa olin piirtänytkin isomman kuin luulin, sillä nyt koko osui kerralla nappiin. En muista tarkkaan, että ovatko hihat suoraan kaavasta vai pidensinkö niitä, mutta se on kuitenkin kaikista helpoin muokkausvaihe kaavassa, jos muuten istuvuus on hyvä.

hupparikaava hoikalle lapselle

Veeti on innokas tietokonepelaaja, joten ylläriksi leikkasin tuohon Fortnitesta kuvan eteen. Paita sai kehuja hienoksi, mutta pisti mietityttämään, että voiko sitä pitää koulussa. Perusteena oli, että kaikki ei välttämättä tykkää Fortnitesta yhtään. Eli hieno kiertoilmaisu sille, että mahtaako joku haukkua tai kiusata, jos on päällä tällainen huppari. Surullista, että lapsi ei voisi koulussa pitää kymmenenvuotiaana haluamiaan vaatteita siinä pelossa, että joku niistä sanoo jotain negatiivista. Tuumasinkin vain, että kyllä jokainen saa pitää mitä itse haluaa, eikä tarvitse muiden mieliksi pukea vain tietynlaisia vaatteita.  Huppari kuitenkin pääsi kouluun päälle ja uskon, että kukaan ei siitä mitään sanonut, koska Veeti ei puhunut mitään. Pitääkin melkein heti kysyä asiasta :)




Kangas on sisältä nukattua joustocollegea Kärkkäiseltä ja valitsin sen värin vuoksi, mutta myös sen pehmeyden. Mukava syksyllä vetäistä päälle lämmin ja pehmeä huppari. Ja rasti seinään kun sain hupparista ottaa myös muutamia sovituskuvia! Näistä kuitenkin hahmottaa vaatteen mallin niin paljon paremmin kuin tasokuvista.

Minkä ikäiset teillä vielä pukee päälle teidän ompelemia (tai valitsemia) vaatteita ja missä iässä olette huomanneet, että lapset alkavat huomautella toisten lasten vaatteista negatiivisesti?


tiistai 15. syyskuuta 2020

Ylivieskan lähialueen retkikohteet

Edellinen retkipaikkapostaus käsitteli Ylivieskan retkeilypaikkoja. Tai niitä, jotka ovat meidän perheelle tuttuja. Tässä postauksessa kerron lisää paikoista, jotka ovat noin 50km:n sisällä Ylivieskasta. Osassa on käyty viimeksi vuosia sitten ja kuviakin löytyi sen vuoksi hieman hintsusti.

Isojärven ulkoilureitistö Oulainen

Ajo-ohje: Oulaisista Ylivieskaan päin noin 5 km, jonka jälkeen risteyksestä vasemmalle Isojärvelle. Luontopolun alkupisteeseen on vielä noin 6 kilometrin ajomatka. Perille johtavat selkeät opasteet.

Isojärven ympäristössä menee noin neljän kilometrin mittainen luontopolku, jonka varrella on ainakin pari eri tulipaikkaa. Toinen on Ahvenlammen rannalta (mistä ensimmäinen kuva muistaakseni on) ja toinen on Isojärven rannalta. Jostain syystä en löytänyt kamalasti kuvia tuolta, vaikka ollaan useampi reissu käyty tuolla. Tulipaikat ovat veden äärellä, mukavilla paikoilla ja ainakin tuolla Isojärven laavulla on myös huussi sekä lintutorni. Matkalla on pitkospuita sekä metsäpolkua, joten tänne ei esteettömästi oikein pääse.

Isojärven luontopolku oulainen

Isojärven luontopolku oulainen

Ryökönkangas Alavieska (aarnimetsä)

Saarenkyläntie 422 kohdalta kääntyvän metsäautotien päässä.

Reitti kulkee noin neljän kilometrin matkan kauniissa aarnimetsän maisemissa ja vihreiden sammalmättäiden keskellä. Ehkä noin puolessa välissä on nuotiopaikka, missä oli myös puita. Me ei pysähdytty tuolla, joten sen kummemmin en siitä osaa kertoa. Tuosta nuotiopaikalta reitti jatkuu noin kilometrin lenkin verran, mutta tuota lenkkiä ei ole pakko käydä vaan voi jatkaa suoraan matkaa takaisinpäin. Toki eri reittiä kuin nuotiopaikalle tullessa. Näin reitin pituudeksi tuli noin 3km. 

Ryökönkangas Alavieska

Ryökönkangas Alavieska


Jos ei halua metsässä jostain syystä syödä, on tuonne vievän metsäautotien varrella siisti ja tilava tulipaikka, josta tämä alla oleva kuvakin on. Puitakin taisi sieltä löytyä.



Vihaslahti/ Maristo Kalajoki

Pieni luontopolku lähtee suunnilleen osoitteesta Ravitie 80. Tien varressa on kyllä luontopolun opastetaulukko ja levennys, mihin saa auton jätettyä. 

Tuosta lähtee lyhkäinen polku (ehkä kilometri?), jonka pääsee myös lastenvaunujen kanssa. Polun varrella voi kesällä bongata lampaita laiduntamassa ja kauempana myös meren. Polun päässä on hyvät grillipaikat eli nuotiopaikka sekä kota, jossa voi tehdä tulet myös metsäpalovaroituksen aikaan. Lisäksi siellä on sellainen katos, jossa voi syödä sateen sattuessa ja wc sekä rannassa lintutorni. Kartan Särkkien ulkoilureiteistä näet täältä.






Tuosta tulipaikalta pääsee Maristoon kävellen noin puoli kilometriä. Siellä on myös tehty kävelyreittejä sekä portaita. Paikan hienoimpana nähtävyytenä taitaa olla nämä isot männyt, joiden juuret ovat täysin paljastuneet hiekan liikuttua pois juurien päältä.


Me käytiin tuolla tänä talvena ensimmäistä kertaa ja tuonne pääsee autollakin Kalajoen keskustasta, siitä Shellin liikenneympyrästä kun lähtee rantaan päin. Risteystä ei kuitenkaan oltu merkitty mitenkään, joten ajelimme ensin rantaan asti väärää tietä. Kannattaa katsoa vaikka jostain karttasovelluksesta tuo Vihaslahti ja tsekata reitti joka vie sinne.



Kukonkylä Sievi

Sievin Kukonkylälle löytää Sievin keskustasta tai Kalajoelta tultaessa ajamalla ensin Rautiontietä (tie nr. 774) Sievin Asemakylää kohden. Ylivieskan ja Kokkolan suunnasta tullaan tietä nr. 86 ja käännytään Sieviin päin Rautiontielle. Kukonkyläntie kääntyy Rautiontieltä Sievin Asemakylän kohdalta ja sitä ajetaan käännöksestä löytyvän viitan mukaisesti noin 3 kilometriä kohteelle.
Luontopolun lähtöpaikka on Kukonkyläntien ja Polen risteyksen välittömässä läheisyydessä vanhan kaupan vieressä. Auto kannattaa jättää parkkiin lähtöpaikan levennykseen (luontoon.fi)


Kukonkylä on yksi meidän vanhimpia retkeilysuosikkeja! Täällä on käyty jo silloin kun Aava oli vauvana repussa mukana. Luontopolun pituus on kolme kilometriä, mutta sen puolessa välissä on laavu ja nuotiopaikka huikealla paikalla ison suoaukean päällä, isolla kalliolla! Tuolla on myös huussi. Kävimme tuolla viime viikolla ystävien kanssa ja puita oli reilusti liiterissä.


Ennen ja jälkeen suon maasto on metsäistä ja paikoin kivikkoista metsäpolkua. Polun varrella on muistaakseni myös ainakin tervahauta ja olikohan vähän pirunpeltoakin. Lisäksi nyt lapsille on kuvanetsimistehtävä eli reitin varrelle on piilotettu 18 eläimen kuvaa, joita voi bongailla matkalla.


Kyrönlampi Oulainen

Laavu löytyy Antikanperäntien varrelta. Oikeassa risteyksessä oli alla kuvassa näkyvä viitta ja siihen jätettiin auto ja siitä oli noin reilun kilometrin verran kävelyä laavulle. Tien varressa aikaisemmin oli muuten toinenkin laavu!


Tämä oli meille ihan uusi paikka. Välistä kiva löytää tällaisia uusiakin tuttavuuksia. Puita laavulla oli reilusti ainakin vielä keväällä. Muutoinkin oli komeat maisemat kun polku kiersi Kyrönlammen varrella. Täällä erikoisuutena oli iso kalliolohkare, joka oli ihan laavun vieressä. Viia toisessa kuvassa havainnollistamassa kivenumurikan kokoa. Kuvat otettu muuten samalta reissulta, hieman ehti muuttua maisema siinä ajassa mitä tuolla vietettiin kun alko pukkaamaan heti lunta kun tuonne päästiin.





Maasydänjärvi / Ahvenlampi

Maasydänjärven luontopolku lähtee leirintäalueelta osoitteesta  Maasydänjärventie, 85470 Sievi. Paikan päällä on sitten opasteet luontopolulle. Polun pituutta en äkkiseltään löytänyt, mutta ei se kovin montaa kilometriä ollut. Me kävimme siis tuon järven ympäri kiertävän polun. Polun varrelta löytyi makkaranpaistopaikka ja vessat löytyy leirintäalueelta. Jostain syystä en löytänyt kuvia tuolta Maasydämen reitistä ollenkaan, mutta oikein kaunis luontopolku oli tuokin. Meni rantaa pitkin, mutta matkan varrella oli myös kauniita suomaisemia. Kuvat ovat Ahvenlammelta, joka löytyy kun jatkaa matkaa ohi Maasydänjärven matkailun niin kauan, että vasemmalla tulee Eräkorpisentie. Google maps on myös avuksi :)


Tuo Ahvenlampi on tuollainen pieni suolampi, joka on kalastajien suosiossa ja siellä onkin tuollaisia kalastuspaikkoja ympäri lammen. Löytyy myös pari tulipaikkaa, joista ainakin toisella oli huussi.





Tämä tulipaikka missä me käytiin oli todella kauniilla paikalla. Tässä oli huussi ja puitakin oli nuotion tekoa varten. Lampi oli sen verran pieni, että aika nopsaa sen kiersi ympäri.



Eihvelin torni, Rautio

Raution keskustasta löydät opasteet tornille ja googlella löydät sen täältä.

Täällä käynnistä on yli kuusi vuotta aikaa, joten ihan ajantasaisinta tietoa ei tästä valitettavasti ole. Ainakin Täyttä elämää-blogissa on vierailtu eihvelillä tämän vuoden puolella. Paikassa on siis iso lintutornin kaltainen torni sekä laavu ja makkaranpaistopaikka.


Vaikka meidän retkestä tuonne on jo yli kuusi vuotta, muistan tuon päivän vieläkin. Oli toukokuu ja poikkeuksellisen lämmintä, sillä meillä oli sortsit ja t-paidat päällä ja Aava oli mukana Manducassa lyhythihainen body päällä ja mansikan näköinen hellehattu päässä. Pitäisikin melkein tehdä uusi retki tuonne nyt niin tytötkin pääsisivät kipuamaan korkeaan torniin.




Särkyneen silppurin farmi, Alavieska

Osoite: Jukulaisentie 541 557, 85200 Alavieska

Tämä paikka ansaitsisi melkein oman postauksen, mutta ymppään sen nyt tähän samaan. Tämä "kummituskylä" sijaitsee keskellä ei mitään Alavieskassa. Sinne on haalittu vanhoja rakennuksia kyläksi, joka omaan mieleen oli todella karmiva. En menisi pimeällä yksin! :D Kuulin kuitenkin, että tuolla on esimerkiksi joskus joulun alla järjestetty joulujuhlia ja varmasti oman laisensa tunnelma olla tuolla kynttilöiden valossa. Olikohan tämä muutettu niin, että tänne pääsee vain pyynnöstä? Olin lukevinani niin jostain kun ilmeisesti tuollakin tehty jotain tyhmyyksiä....


Rakennuksissa oli vanhoja tavaroita ihan kuin niissä olisi asuttu ja jostain syystä talot olisi hylätty. Tuolla sijoilla rakennuksissa ei kuitenkaan koskaan ole asuttu. Kaikki rakennukset ovat museotyyliin auki ja niihin pääsee kiertelemään. Alueelta löytyy mm. kirkko!



Hieman oli paikka jo kärsinyt ja on varmasti joskus ollut siistimmässäkin kunnossa. Ehdottomasti kuitenkin käymisen arvoinen. En usko, että kovin monta vastaavaa paikkaa Suomesta löytyy. Paikassa oli muuten toimivat urutkin!






Meksin kalliot ja luontopolku Himanka

Luontopolku lähtee Sautinkarin leirintäalueen parkkipaikalta ja oli noin pari neljä kilometriä yhteensä eli pari kilsaa polun toiseen päähän ja takaisin pääsi osan matkasta hieman eri reittiä. Puolessa välissä on lintutorni ja pieni makkaranpaistopaikka, jossa ei tosin ole puita eli ne pitää huolehtia itse matkaan.


Maasto oli helppokulkuista polkua, joka meni välillä pelloilla ja välillä metsässä ja puolen välin jälkeen komeilla Meksin kallioilla. Matkalla kuljettiin myös lammasaitauksen ohi ja bongattiin myös ne lampaatkin. Vahtasivat meitä kuin me olisimme olleet ne, jotka on töllisteltävänä aidan takana :)


Metsät pursusi marjoja, joten jälkiruuat oli siellä ihan omasta takaa. Hassua, että kukaan ei ollut poiminut noita mustikoita ja vadelmia, vaikka vieressä meni mökkitie ja muutenkin niitä oli ihan polun varrella, että ilman minkäänlaista vaivaa olisi saanut niitä kerättyä.


Äkkiseltään ei tullut muita lähialueen paikkoja mieleen, mutta mielelläni voin kerätä niitä vaikka tuonne kommentteihin, jos teillä on vinkata jotain tästä puuttuvia!

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Wieniläistuolien maalaus

Bongasin kesällä anoppilareissulla kirpparilta kivan malliset wieniläistuolit hintaan 5e/kpl. Jätin ajatuksen tuoleista hautomaan ja lähdin pois kirpparilta. Siinä vaiheessa kun päätinkin haluta nämä, meni kirppari tietenkin kiinni! Onneksi anoppi suostui ne sieltä noutamaan ja nyt viime lauantaina lasten synttäreillä sain tuolit vihdoin kotiin asti ja sunnuntaina pääsin sitten entisöimään ne.

Wieniläistuolien maalaus

Tuolit eivät ole aidot Thonet-tuolit vaan jotkut Drevouniat, jotka on tsekeissä valmistettu. Luin, että nämä ovat myös laadukkaita ja arvokkaampia kuin kotimaiset vastaavat kopiot. Olisi kiva kuulla lisää, jos sulla on jotain tietoa näistä :) Ruskea ja kulunut väri ei kuitenkaan omaan silmään näyttänyt hyvältä, joten hain kaupasta Tikkurilan Kiva-lakkaa mustaksi sävytettynä sekä kasan hiomapaperia.


Wieniläistuolien maalaus
 
Irrotin ensimmäiseksi selkänojat ja hioin kaikki osat hiomapaperilla. Sitten pieni pyyhkäisy kostealla rätillä, että irtopöly irtosi pinnasta. Lopuksi vielä maalaaminen. Tuo lakka on siis kuultavaa ja mulla vaati kolme kerrosta, että sain omaan mieleen tarpeeksi peittävän tuloksen. Valitsin matan lakan ja se olikin hyvä valinta, sillä mattamusta sopi kauniisti valmiisiin tuoleihin. Maalasin noita osia hieman vaiheittain niin, että annoin osan kuivua ja maalasin myöhemmin loput, että sain osat järkevästi kuivumaan. Tuo lakka kuivui aika nopsasti, niin onnistui noinkin.

Wieniläistuolien maalaus

En oo maalannut koskaan yhtään huonekalua, joten hieman jännitti, että kuinka pahasti kusen homman :D Yllättävän hyvät noista tuli! Vaikka märässä lakassa näkyi siveltimen vedot, se kuivui kuitenkin todella tasaisesti. Jonkin verran onnistuin saamaan aikaan valumia, mutta eivät ne onneksi pahasti valmiista tuoleista näy. Epäusko meinasi iskeä toisen maalauskerran aikana kun maali näytti jostain syystä aivan siniseltä! Mietin, että oliko sävytyksessä tullut joku kämmi ja sinistä maalia päässyt jotenkin purkkiin, mutta mustat noista kuitenkin lopulta tuli.

Wieniläistuolien maalaus

Maalauksen hoidin pihalla, mutta toin tuolit yöksi sisälle kuivumaan. Maalausten välillä piti pitää ainoastaaan 2-3h väliä ja loppukuivuminen vei 24h. Nyt tuolit ovat valmiit ja toinen pääsi keittiön pöydän ääreen ja toinen olohuoneen nurkkaan. Tosin ehdin jo siirtää korin takaisin lattialle ja vaihtaa tilalle tuon peikonlehden, jonka juurrutin kesällä isommasta kasvista.

Wieniläistuolien maalaus

Ja onhan nuo nyt kauniit, vaikka itse sanonkin!

Wieniläistuolien maalaus

Ootteko te maalanneet itse huonekaluja?