Joulu 2020

Meillä olikin tänä vuonna hieman erilainen joulu, kun olimme täällä meidän väliaikaisasunnossa. Lopulta mahduttiinkin mummun ja papan kanssa ihan hyvin tänne kun laitettiin itsellemme patjat lastenhuoneiden lattialle ja annettiin mummulle ja papalle meidän huone käyttöön. Jouluaatto sujui aika lailla saman kaavan mukaan, kuin aiempinakin vuosina. Lapset heräsivät ensimmäisinä tietenkin ja herättivät minut kysymällä, että joko saa avata kuusen alle tullee lahjat.

Me on tehty vuosia jo niin, että kuusen alle tulee kummien ja sukulaisten lahjoja, jotka saavat avata heti aamusta. Tänäkin vuonna tytöt viihtyivät pitkään omien lahjojen parissa ja se pahin jännitys ei ala ihan aamusta eikä seiskasta asti kysellä, että milloin pukki tulee. Tämä on ollut toimiva järjestely, sillä en jostain syystä kuitenkaan halua, että pukki tulee aamupäivällä vaan sitten vasta iltaruuan jälkeen.

Tai no tänä vuonna pukki ei tullut ollenkaan koronan takia. Ruuan aikana joku valo välkytteli meidän pihalla ja lapset tietenkin yrittivät käydä kurkkimassa, että mikä se valo oli. Aiemmin tuli joulupukilta viesti, että hän nakkaa lahjat jossakin välissä takapihalle. Myöhemmin pukki sitten laittoikin viestiä, että koska lumen tulon vuoksi aikataulut ovat vähän myöhässä, niin hän oli jättänyt lahjat etupihalle autoon. Sen takia ne valotkin olivat vilkkuneet ja pappakin oli kuullut auton oven äänen aiemmin. Ihmetystä aiheutti myös se, että auton ympärillä ei tuoreessa lumessa näkynyt ollenkaan pukin jalanjälkiä!

Viialla meinasi loppua usko siihen, että pukki tulee. Vaikka meidän tonttukin oli jättänyt kirjeen jo aamulla, että täällä on niin paljon taloja joissa käydä niin pukki käy meillä iltapäivästä tai alkuillasta. Jokaisesta rasahduksesta piti käydä kurkkimassa ikkunoista ja voivotella, että ei se pukki koskaan tule eikä saada lahjoja! On se rankkaa olla lapsi jouluaattona.

Itselle yksi joulun kohokohdista on aina kalapöytä! Voisin oikeastaan elää joulun pelkillä kaloilla ja ehkä pienellä viipaleella kinkkua. Laatikoista ja rosollista kun en juurikaan välitä, niin eipä siihen paljon sitten muuta jääkään!  Mut mäti, erilaiset lohet ja silakat sekä lipeäkala on kyllä mun niin suurta herkkua. Varsinkin kun ei silakoita tuu syötyä muuta kuin jouluna.

Kattausta en tänä vuonna miettinyt yhtään etukäteen. Aamulla keksin silittää tuon äitini Marimekko-liinan, joka on ollut meidän omaan keittiönpöytään liian pieni, mutta tähän vuokrakodin pöytään melkein sopiva. Siihen sitten lautaset ja pellavaiset pöytäliinat sekä keittiön kaapista löytyneitä jouluvaloja sekä helminauhaa ja kuivattuja appelsiineja. Olkkarista hain parin tuikkukuppia sekä Iittalan Nappulat, joihin en uskaltanut laittaa oikeita kynttilöitä pöydän ahtauden vuoksi. Olisi joku lapsista varmasti kaatanut kynttilän tuohon liinalle! Ehkä ensi vuonna sitten taas panostetaan enemmän tähänkin puoleen. Kukkakimppu on haettu paikallisesta Hiitolan kukkatalosta ja valitsin pöydän pienuuden vuoksi tosi pienen ja yksinkertaisen kimpun ja silti meinasi olla ahdasta.

Illaksi meillä oli kunnon runsas juustotarjotin! Sain lahjaksi tuon Marimekon ison tarjottimen, sekä takana näkyvän Ming-vaasin ja molemmat pääsivät heti käyttöön. Tuolle tarjottimelle sai koottua ihanan ison juustolajitelman!

Tykkään hirveästi hommata lahjoja ja olen aiemminkin sanonut, että meillä ei mitenkään onnistuisi sellainen, että kukaan aikuinen ei hommaisi toisille lahjaa. Melkein parasta on katsoa, että mitä muut tykkäävät lahjoista, joita olen heille hommannut. Miehelle ostin uudet vedenpitävät ulkoiluhousut sekä uuden neuleen. Äidilleni tein pyyheturbaanin sekä ostin Miosa designin avainnauhan työavaimille ja lisäksi saivat vielä lahjakortin ravintolaan. Me saatiin puolestaan uusia, ihania käsipyyhkeitä (jotka aion ottaa käyttöön vasta uuteen kotiin!) sekä karttajulisteet mun ja miehen kotipaikkakunnista meidän syntymävuosilta. Tosi kiva idea tuo, että kartta on siltä vuodelta kun ollaan itse synnytty. En ole tiennyt, että karttoja voi tilata noinkin vaan oletin, että ne on aina saman, tietyn vuoden kartat. Karkkiakin saatiin ja anoppi lupasi sitten lastenvahtiapua kun muutto lähestyy ja se varmaan tuleekin tarpeeseen! Toki saatiin sit kuitenkin myös karkkia ja arpoja, joista voitettiin heti 15e ja käytiin hakemassa uusia arpoja ja niistäkin saatiin parikymppiä, joten käydään vaihtamassa ne vielä kerran uusiin arpoihin.

Lapsetkin saivat järkevän määrän lahjoja ja paketeista löytyi kaikille todella mieluisia juttuja. Aavan mielestä tuo Crybaby oli "maailman paras joululahja". Vissiin meni sitten nappiin. Tytöt saivat yhteiseksi LOL-talon sekä nukenrattaat ja mm. pari peliä, askartelujuttuja, kirjan, nukenvaatteita ja lol-nukkeja tavaroineen. Veeti sai puolestaan uuden pelihiiren, pari lahjakorttia, Legoja, palapelin ja Aku Ankan taskukirjoja ainakin.

Kaikki kolme saivat muuten tuon alemman kuvan alareunassa näkvyvän Squishmallows-pehmon. Viia oli tuota toivonut ja se oli jo hänelle pukilta toivottu. Veeti ja Aava ihastuivat samaiseen otukseen kun heidän serkullaan oli sellainen, joten pukki olikin hommannut heillekin sellaiset. Nuo ovat kyllä ehkä maailman pehmeimpiä otuksia! Kovasti ne ovat kainalossa kulkeneetkin koko joulun.

Lapset juustoiltapalalla

Joulupäivän iltapäivänä ajeltiin sitten yhdeksi yöksi anoppilaan, missä nähtiin sukulaisia ja tänään tultiinkin jo takaisin, että ehditään rauhassa viettää hieman aikaa kotonakin ennen töihin menoa maanantaina. Meillä kun ei ole miehen kanssa lomaa nyt välipäivinä ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan joulu oli oikein onnistunut, kuten yleensäkin ja oli kiva saada porukat tänne yökylään, kun ei ole tullut Pyhäjoellakaan käytyä herran vuosiin yökylässä äitini vuorotöiden vuoksi.  Lapset varmaan menevät sitten ensi viikolla pariksi yöksi sinne, kun äidillä sattuu olemaan pari vapaata viikolla. Saatiin viettää porukalla aikaa, nauttia joulun tunnelmasta, ruuasta sekä lahjoista. Mitäpä sitä voisi paljon muuta toivoa!