Äitienpäivä ja äitiys

Äitienpäivä vilahti ohi jo tovi sitten, mutta kirjoittelu siitä laahaa vain jäljessä. Vaikka miksipä äitiydestä ylipäätänsä ei voisi puhua tai kirjoittaa vaikka joka päivä! Meillä aamu alkoi herkkuaamupalalla, jonka mies teki kun itse nukuin. Sain pekoniin käärittyjä avokadoja, jonka sisällä oli vielä uppomuna! Kaveriksi hedelmiä sekä sämpylöitä, joihin kylläkin tein itse taikinan edellisenä iltana.

Me on aina ruukattu ostaa myös toisillemme äitien- ja isäinpäivälahjat. Ei siksi, että se puoliso olisi sun isä tai äiti, vaan ehkä siksi, että halutaan osoittaa se arvostus sitä toista kohtaan vanhempana. Koska se puoliso kuitenkin kasvattaa niitä samoja lapsia, mitkä olette yhdessä hankkineet niin onhan se jo itsessään lahjan arvoinen asia! Ja muistamiset on kivoja niin miksi ei yhdistäisi näitä kahta.

Tämän vuoden lahjani ei ollut minulle yllätys, sillä olen sen itse valinnut. Se on pitkään hankintalistalla ollut Marimekon Tasku-pussukka, joka käy laukkuna, lompakkona tai kuten mulla, meikkipussina toisen laukun sisällä.

Lapset olivat askarrelleet myös lahjoja ja tytöiltä sainkin omenoilla painetut kestokassit ja purkin, jossa oli lappuja joissa luki vaikkapa, että "äitin kanssa on kiva pyöräillä". Ihme, että olivat keksineet niinkin monta kivaa lappua musta! :D Veeti puolestaan oli nikkaroinut naulakon avaimille. Iltapäiväksi olimme varanneet pöydän äitienpäiväruualle paikalliseen Pikkuveli-ravintolaan. Jos liikutte Ylivieskan seudulla, niin käykää ehdottomasti tuolla syömässä! Uskomattoman laadukas ravintola, ei varmasti ihan saman tasoista ole lähettyvillä.  Äitini ja anoppi olivat molemmat töissä, joten sen vuoksi ei jaksettu kokkailla kotona vaan mentiin helpoimman kautta. Tosin aiemman kokemuksen kautta tiedettiin tuo äitienpäiväbuffet täydelliseksi valinnaksi, koska siellä on älyttömän paljon herkullisia ruokia tarjolla.

Päivä alkoi mukavasti, mutta ei ihan kantanut mukavuus iltaan asti. En enää edes muista mistä tyttöjen kanssa tuli illalla vääntöä ja loppuilta menikin tapellessa heidän kanssaan varmaan jostain tosi turhasta. Mutta sellaista se arki välillä tuppaa olemaan, ei se kiukku katso sitä onko äitienpäivä vai ei. Lapset ovat lapsia jokainen päivä, eikä suuttuminen katso kalenterista päivää.. Huokaistiin illalla helpotuksesta, kun saatiin lapset vihdoin nukkumaan. Meillä tahtoo usein mennä tytöillä ilta kierroksille ja sitten menee kaikilla hermot, kun nuo kaksi ovat ihan hervottomia eivätkä kuuntele mitään. Mutta sekin kuuluu niin äitiyteen kuin lapsena kasvamiseen. Kiukku ja negatiiviset tunteet  ovat ihan normaaleja kaikilla. Että melkein täydellisen hehkutuksen arvoinen päivä! ;)

Tässä kohta yhdeksän vuoden äitiyden aikana olen oppinut sen, että ei kannata yritääkään pitää harteillaan mitään täydellisen äidin viittaa. Olen aikoja sitten oppinut, että minusta ei koskaan tule sitä äitiä, joka jaksaa loputtomasti keskustella ja neuvotella hermostumatta ja olla käyttämättä tuota kolmen kuuluisaa komboa; uhkailu,kiristys ja lahjonta. Olen laiska leikkimään ja hermostun helposti. Jos leivon, teen sen mieluummin yksin, koska se on helpompaa (ja siistimpää). Ja tähän ziljoona muuta esimerkkiä!

Mutta tiedättekö mitä? Elämä on paljon helpompaa, kun ei yritä pyrkiä täydellisyyteen tässäkään asiassa. On ok olla ihan vaan sellainen tavallinen äiti. En jaksa enää miettiä, että mitä muut ajattelevat minun äitiydestäni. Lapsilleni olen se paras äiti, vaikka en millään mittapuulla olisikaan täydellinen. Ja onneksi lapset ilostuvat pienistä asioista, kuten vaikka siitä, että saa tiskata muutaman astian! Tänään se pieni juttu oli leikkimökkilelujen peseminen terassilla. Sillä hetkellä olin varmasti lasten mielestä täydellisin äiti kun annoin läärätä vedellä luvan kanssa. Paitsi pisteet kyllä ropisi pois siinä vaiheessa kun kielsin käyttämästä vesiletkua ja laskemasta vettä turhaan maahan.

Viime viikolla kirjoittelin instan puolelle siitä, että minulle yksi haastava asia äitiydessä on oman tilan puute. Ja tällä tarkoitan sitä, että tytöt ovat olleet vauvasta lähtien sellaisia sylissä ja iholla viihtyviä. Sitten kun kotona joku on koko ajan kiinni, alkaa ahdistaa. Mutta tekstini julkaisun jälkeen huomasin, että teitä on paljon muitakin. Vaikka se oma lapsi olisi kuin rakas, voi se silti ahdistaa, että ei saa olla itse omassa ihossaan vaan joku lainaa siitä osaa jatkuvasti. Pitäisi saada olla välissä ihan yksin ilman ketään sylissä, mutta samalla antaa lapsille sitä syliä, koska he tarvitsevat sitä. Yritän tasapainoilla siinä välissä, niin että kaikista tuntuu hyvältä. Kaikki eivät voi olla samanlaisia ja eri ihmisiä ahdistavat erilaiset asiat. Toisille oma tila on tärkeämpää kuin toisille, eikä äitiyttä voi verrata. Se, että haluaa välillä olla niin, että kukaan ei koska, on ihan ok. Yritän olla potematta siitä huonoa omaa tuntoa. Ehkä olisi välillä myös kiva, että se isin syli kelpaisi.

Ystävän kanssa mietittiin eilen lenkillä, että mitähän sitä elämällä tekisi jos ei olisi lapsia. Että ainakin olisi paljon enemmän rahaa (tai sitten ei)! Ja tosiaan, en oikein edes muista millaista elämä oli ilman lapsia.  Tai että mitä me tehtiin silloin kun oltiin kahdestaan. Koska en muista, että olisin vaikkapa urheillut mitenkään hulluna. Matkustaakaan ei ehditty kovin monesti kahdestaan ja mulla oli kyllä silloin aika pieni palkkakin, että ei sitä rahaa varmaan ollut kovinkaan paljon, vaikka ei ollutkaan lapsia.

Nyt jos tähän hetkeen miettisi elämää ilman lapsia, niin varmaan matkusteltaisiin useammin kuin nyt, mutta oikeastaan melkein kaikkia voi tehdä myös lasten kanssa. Elämä kuitenkin helpottuu koko ajan kun lapset kasvavat. Nyt ei tarvitse oikeastaan enää edes miettiä, että tätä ja tätä voisi tehdä jos ei olisi lapsia, koska lähes kaikkia asioita voi tehdä myös heidän kanssaan. Toki vaikkapa matkustus on välillä ihan hiton hankalaa lasten kanssa, mutta toisaalta se myös antaa paljon. Kokemuksia ja stressitöntä aikaa perheen kesken. Mikä sen parempaa. Kyllä aika usein sen entisen baariviikonlopun jälkeen valitsee mieluummin sen perheen kanssa vietetyn, rauhallisen viikonlopun.

Vaikka joskus toivookin lapset jonnekin hornan tuuttiin, niin en silti osaisi enkä haluaisikaan kuvitella elämää ilman heitä. Vaikka osaavat olla välillä täydellisiä pikkuperkeleitä, niin kyllähän he tuovatkin elämään niin paljon iloa. Toki samalla myös huolia ja murheita. Ehkä toinen haastava asia äitiydessä onkin se oman tien ja balanssin löytäminen asioille. Se, että löytää sen punaisen langan sille, millainen äiti haluaisi olla ja kulkisi sitä tietä eteenpäin välittämättä siitä, millaisen polun muut ovat äitiydelleen valinneet. Että osaisi murehtia, mutta sopivasti. Ei liikaa, eikä liian vähän. Että osaisi asettaa rajat, mutta ei kuitenkaan rajoittaa liikaakaan. Äitiys on elämän mittainen matka, vielä on vuosia aikaa opetella, jos tällä hetkellä tuntuu siltä, että on vähän hukassa sen oman äitiyden kanssa.

Mikä asia sulle on ollut haastavinta äitiydessä?

Slipstop; monen tilanteen tossut (+ilmaiset postikulut!)

 Kaupallinen yhteistyö Slipstop

Joko Slipstop on sinulle tuttu merkki? Ennen Vietnamin reissua saimme tyttöjen kanssa valita Slipstop-verkkokaupasta meille tossut kaupallisen yhteistyön merkeissä. Itselleni valitsin kauniin sulkakuosin, Viia valitsi suloiset kissat ja Aava yksisarviset.  Itsellä ensikosketus tossuihin on ollut Prismassa, missä on tosin melko suppea valikoima näitä ainakin täällä meillä päin. Silloin jo kiinnitin huomiota kivoihin kuoseihin ja harmittelin, että meillä ei kerhotossuja tarvita. Myöhemmin sainkin kuulla, että eiväthän nämä pelkät kerhotossut olekaan, vaan huomattavasti monipuolisemmat!

Slipstopien päällikangas on polymidi-elastaania ja se on hyvin hengittävä, hieman uimapukumainen kangas. Juuri tuon kankaan ansioista tossuista tuleekin monikäyttöiset, sillä ne käyvät kerhotossujen lisäksi erinomaisesti myös uimahalliin sekä rantaleikkeihin mukaan pakattavaksi! Me ei ehditty vielä koeajaa ennen reissua näitä uimahallissa, mutta vesipuistossa kylläkin. Uimahallissa tossut suojaavat esimerkiksi jalkasieneltä sekä estävät lasta liukastumasta märällä lattialla.

Viime vuoden Kroatian reissulla meillä oli lapsilla mukana Reiman uimatossut ja itselle ostettiin uimakengät paikallisesta kaupasta eli kokemusta on myös muista merkeistä. Ei niissäkään mitään vikaa ollut, mutta kyllä nostaisin nämä niiden edelle, jos paremmuutta vertaillaan. Näiden tossujen selkeät plussat ovat:

+ ohut ja nopeasti kuivuva materiaali

+ sukkamainen ulkomuoto, miellyttävä päällä

+ lomareissuilla käytettäessä vie laukusta vain pienen tilan

+ monipuoliset ja kauniit kuosit

+ pitkäikäisempi ?

Kysymysmerkki viimeisen kohdalla johtuen siitä, että meillä nämä ovat olleet vasta nyt käytössä. Ehkä miinuksena sanoisin koot, jotka ovat kahden sentin välein ja meillä molempien tyttöjen jalat jäivät hieman kahden koon väliin. Riskillä otin sitten nämä isommat, joissa on pari senttiä tilaa. Sukkamaisen ulkomuodon ansioista tuo pari senttiä ei kuitenkaan näy oikeastaan missään. Ehkä se jää osittain tuonne kantapään puolelle, joten kärkeen ei jäänyt lerpattamaan mitään tyhjää tilaa. Sillä toivon, että nämä menisivät meille vielä ensi vuonnakin! Kovempi tossu olisi ehkä hieman hankala, jos siinä olisi pari senttiä ylimääräistä.

Ulkomailla rantapuuhissa ollessa Slipstopit ovat ehdottomat, sillä lämpimissä maissa hiekkarannan hiekka on usein todella kuumaa paljasta jalkaa vasten. Isossa aallokossa tuosta hieman reilusta tossusta oli sen verran haittaa, että vaikka tuo suuaukko on aika napakka, tahtoi tossuun välillä mennä reilustikin hiekkaa veden mukana. Onneksi tossu oli helppo vetäistä jalasta pois, kääntää nurin päin ja huuhdella vaikka kesken uinnin.

Jos kaipaat  monipuolisia tossuja, jotka talviajan käyvät esimerkiksi kerhotossuina ja kesällä muuntuvat rantakengiksi, niin Slipstop on vastaus siihen kysyntään. Meillä nuo kerho/sisätossut ovat vähän vieras asia, kun lapset ovat aina olleet sellaisessa hoitopaikassa, missä sellaisia ei ole käytetty. Tytöt ovat olleet koko ikänsä pienessä ryhmiksessä ja siellä on menty ihan sukat jalassa! Uskoisin näiden kuitenkin ajavan tämän asian oikein hyvin, koska tossu on ohut ja luulen, että se hengittää varmaan aika hyvin, että pienet varpaat eivät tossuissa hiostuisi. Kivat kuosit innostavat lasta vetäisemaan tossun jalkaan.

Meidän kokemukset ovat siis ihan vain uimahommista ja siihen tarkoitukseen annan lämpimän suosituksen. Slipstopin sivuilta löytyy hyvät taulukot oikean koon valitsemiseen ja omistajat auttavat kyllä oikein mielellään oikean koon valinnassa, mikäli kokoasia askarruttaa. Tapasin toisen yrityksen omistajista Lapsimessuilla ja hän kertoi, että käyttää näitä tossuja ulkomailla juoksulenkeillä, jos käy rannassa hiekalla juoksemassa. Pohja estää kivien ja simpukoiden painumisen ihoon ja suojaa kuumalta hiekalta, mutta muutenhan tuntuma on kuin juoksisi ilman kenkiä! Vinkiksi vaan teille juoksijoillekin.

Sen verran vielä mitoituksesta, että Aavalla on koko 33-35 ja Aavalla on aika lailla kengissä koko 34 tällä hetkellä käytössä. Viian tossut puolestaan ovat kokoa 27-29 ja Viiallakin kengät ovat suunnilleen kokoa 28 muutenkin. Oma jalkani on 41-42 ja mun tossut ovat koko 40-41. Varmasti myös kokoa suurempi menisi. Näissä pituus on itselle hyvät, mutta leveyttä saisi ehkä himpun verran olla enemmän. Tuo kokokaan ei kuitenkaan tunnu pahalta, mutta välissä tuntui, että joku osa hieman hankasi, varsinkin jos meni hiekkaa kenkään :D

Toivon, että tämä kesä olisi yhtä ihana kuin viime kesä, että tossuille olisi käyttöä muuallakin kuin uimahallissa ennen syksyä. Hintaa tossuilla on noin parikymppiä ja outletista löytyy hieman edullisemmin hajakokoja ja kuoseja!

Viikonlopun ajan pe-la saatte koodilla "nappi" ilmaiset postikulut toimituksiin!

Uusia tuttavuuksia Madaralta sekä kestosuosikki

 *sisältää mainoslinkkejä

Madara on minulle tuttu luonnonkosmetiikan merkki jo usean vuoden takaa. Itse asiassa varmaan osa ensimmäisiä luonnonkosmetiikan tuotteita, mitä kokeilin, olivat Madaran. Silloin täältä ei saanut kovinkaan laajasti ostettua eri merkkejä, ellei tilannut verkkokaupasta. Nykyisin esimerkiksi Kärkkäisellä on jo tosi laaja luonnonkosmetiikkaosasto, eikä kaikkea tarvitse tilata netistä. Valinnan varaa löytyy siis melko paljon ja myös ihan markettien luonnonkosmetiikan osastot ovat laajentuneet hurjasti!

Madaralla on pari kertaa vuodessa alepäivät, jolloin saa tuotteita tilata hyvällä alella. Tänä vuonna se oli -40% normaaleista hinnoista ja tarjous taisi koskea jopa kaikkia tuotteita tai ainakin lähes kaikkia tuotteita. Tuo ale on hyvä aika tutustua uusiin tuotteisiin, koska kalliita tuotteita ei aina viitsi ostaa sika säkissä-menetelmällä. Itse olen tuon alen ansioista löytänyt monia tuotteita, joita sitten ostan myös täyteen hintaan kun vanha loppuu. Mikäli missasit alet, niin Madaraa näyttää olevan tällä hetkellä hyvässä alessa myös Hyvinvoinnin tavaratalossa.* Siellä näytti olevan myös meidän suosikkia eli pihlajanmarjarasvaa, mitä Madaralta itseltään ei enää saanut tilattua.

Meillä oli Vietnamin reissulla mukana sekä Alga Mariksen SP50 aurinkorasva, että Madaran SP30 rasva ja nyt ostin sitten kesäksi vielä tuon SP20 rasvan. Tuo Madaran kolmekymppinen on selvästi minusta koostumukseltaan paksumpaa kuin tämä pienemmän kertoimen rasva. Molemmissa on miellyttävä tuoksu, kolmekymppisessä sitruunainen ja tässä hieman erilainen. Kokeilin tätä vain hieman kämmenselkään ja ensituntuma oli hyvin levittyvä rasva, joka ei jätä ihoa muumiksi.

Yksi Madaran suosikeistani on tuo CityCC-voide*, joka on siis meikkivoiteen kaltainen tuote. Meikkivoiteen löytäminen luonnonkosmetiikan puolelta oli yllättävän vaikeaa, sillä moni luonnonkosmetiikan voide ei mielestäni ollut tarpeeksi peittävää. Mulla on punoitukseen taipuvainen iho ja siinä on epäpuhtauksia, niin haluaisin voiteen tasoittavan edes jonkin verran ihon väriä. Tässä on juuri sopivasti pigmenttiä omaan makuun. Harmillisesti voiteen sävyjä on vai kaksi; light ja medium. Light menee mun iholla hyvin koko talven ja kesäksi olen vaihtanut tuohon mediumiin, jos on käyty ulkomailla ja iho on normaalia ruskeampi. Joskus olen puolestaan sekoitellut noita kahta keskenään saadakseni välimallin sävyn.

Tuo meikkivoide jättää minusta hiukan kiiltävän tai rasvaisen pinnan, mikä on varsinkin kesäaikaan minusta ihan ok ja iho saakin olla kuulaan näköinen. Jos tykkää mattaisemmasta lopputuloksesta, voi päälle tupsauttaa vaikka puuteria. Mulla on käytössä everyday mineralsin keltainen mineraalipuuteri, jota joskus tupsautan päälle saadakseni himmeämmän lopputuloksen. Tuo purkki on yllättävän riittoisa, vaikka siinä on vain 40ml voidetta. Mulla on sama purkki kestänyt syksystä kevääseen eikä se ole vielä lopussa.

Täysin uusi tuttavuus minulle oli tämä RE:GENE lifting mask* Bongasin tämän suosituimpien tuotteiden joukosta ja siksi innostuin tilaamaan tämän kokeiluun. Kerran olen tätä nyt kokeillut! EN yleensä kyllä millään tuotteella huomaa mitään maata mullistavia tuloksia, mutta tätäkin suositeltiin käytettävän kerran viikossa, joten jatkan testailua.

Toinen uusi tuttavuus olivat nämä Pihjala Dropsit*. Koska se pihlajarasva on ollut tykätty meillä niin siksi halusin kokeilla pihjalaa myös eri muodossa.  Tipoista sanotaan tuotekuvauksessa näin:

"GlowDrops -tipoilla on monta eri käyttötapaa. Niillä voi suojata ihoa seerumin tavoin ennen päivä- tai yövoiteen levitystä, ne voi sekoittaa meikkivoiteen joukkoon tuomaan iholle hehkua tai niitä voi taputella kevyesti meikin päälle korostettaviin kohtiin, kuten kulmaluille ja poskipäille. Voit myös tipauttaa muutaman tipan käsi- tai jalkavoiteen joukkoon lisäkosteutta ja ravinteita tuomaan."

Kuvaus pitää yhden käyttökerran jälkeen paikkansa, sillä näille tulee kasvoille sellainen hehku ja mietin itsekin, että näillä saa laitettua vaikka normaalin meikin päälle hehkua, jos siltä tuntuu. Eli kosteutuksen lisäksi voi myös käyttää osana meikkiä. Mikäs sen kätevämpää! Joskus on ihana meikata sellainen kuulas ja kosteutetun näköinen iho, joten tämä on siihen loistotuote!

Tällaisia tuotteita löytyi tällä kertaa mukaan alennuksesta. Jos kiinnostus Madaraa kohtaan heräsi niin kannattaa ehdottomasti tsekata tuo Hyvinvoinnin tavaratalo, sillä siellä näytti olevan 5.5.-13.5. jotkut alepäivät, joten muidenkin merkkien tuotteita löytyy hyvällä alennuksella :) Esimerkiksi aurinkorasvoja näytti olevan, niitähän toivottavasti kohta tarvitsee!

Onko sulle joku näistä Madaran tuotteista entuudestaan tuttu?

Kaikki lapset sängystä pois

Olen joskus aikoinaan tänne blogin puolellekin tainnut kirjoitella, että Veetin ollessa vauva, en osannut nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä. Pelkäsin murskaavani vauvan tai että se tukehtuu mun alle jos en huomaa, että kierähdän jotenkin niin, että vauva ei saa henkeä. Veeti nukkuikin aina omassa sängyssä ja alle yksivuotiaasta myös omassa huoneessa, koska ei heräillyt juurikaan enää syömään. Aava nukkui jonkin verran vieressä ja sivuvaunussa meidän sängyn vierellä. Mutta sen jälkeen kun siirtyi omaan huoneeseensa Viian syntymän aikoihin, ei enää tullut meidän viereen. Jotenkin Veeti ja Aava eivät pienenä ehkä edes hoksanneet, että se olisi voinu olla vaihtoehto ja pysyivät kiltisti omassa sängyssä. Kumpikaan ei siis koskaan ole kesken yön herättyään kipsutellut meidän sänkyyn nukkumaan vaan ovat sen verran melunneet, että meidän on sitten pitänyt käydä heidän luonaan vaikka laittamassa peittoa paremmin tms.

Veeti on esimerkiksi nukkunut vieressä vain silloin, kun jompi kumpi meistä vanhemmista on reissussa ja toinen on yksin lasten kanssa kotona. Meillä on nimittäin sellainen järjestely, että silloin lapset pääsevät vuorotellen meidän vanhempien sänkyyn nukkumaan. Yleensä se olen minä joka sitten nukun jonkun lapsen vieressä. Meillä on ihan kalenterissa merkintä, että kuka on milloinkin saanut vieripaikan, että ei tarvitse seuraavalla kerralla tapella vuorosta. Tosin Viia ei oikein halua nukkua yksin tuolla tyttöjen makkarissa, koska on tottunut siihen, että Aava on siellä aina kaverina. Joskus Veeti on sitten mennyt Aavan sänkyyn Viian kaveriksi jos Aava on ollut mun vieressä. Yleensä tehdään kuitenkin niin, että molemmat tytöt menevät mun huoneeseen nukkumaan ja saatan sit kantaa Viian pois kun menen itse sinne. Yleensä olen liian laiska ja yritän mahtua nukkumaan kummankin tytön kanssa.

Viia puolestaan on nukkunut vauvasta asti meidän vieressä tai minun kainalossa. Mies jo murehti, että se nukkuu vielä ekaluokallakin meidän välissä ja väitti, että ei saa kunnolla nukutuksi, kun Viia on vieressä. Kuitenkin aina minuutti sen jälkeen, kun Viia hipsi omasta sängystään meidän väliin, oli mies täydessä unessa! Viia siis kyllä nukahti nyt isompana aina omaan sänkyyn, mutta hipsi jossain välissä yötä aina meidän väliin nukkumaan. Sekin on hauskaa, että Viia tulee sänkyyn aina minun puolelta! Varmaan tietää, että mies herkemmin palauttaa omaan sänkyyn. Pakko myöntää, että kyllä sitä oli itsekin aika jumissa kun joka yö nukkui vähän huonossa asennossa. Viialla kun on tapana tulla aivan minuun kiinni, jolloin mulla on nukkumatilaa tosi vähän ja miehen puolella sit taas on tosi tilavaa. Silti sen koskaan raskinut viedä sitä takaisin omaan sänkyyn nukkumaan.

Sitten yhtäkkiä tuossa joitain kuukausia sitten havahduttiin siihen, että Viia ei ole tullut enää ollenkaan meidän viereen. Yhtäkkiä vaan lakkasi tulemasta ja aamulla kukaan ei tuhissut vieressä. Vaikka vaikea olikin nukkua huonossa asennossa varpailla selkää kaivelevan lapsen vieressä, niin täytyy myöntää, että aika haikealta tuntui huomata, että niitä varpaita ei enää olekaan. Oon välillä jopa sanonut Viialle, että välillä voi tulla kyllä meidänkin viereen yöllä, vaan eipä tuo monesti ole ottanut vinkistä onkeensa. Viimeksi tuli tietenkin silloin kun Veeti sattui nukkumaan mun vieressä ja joskus viikonloppuaamuna tulee hetkeksi lämmittelemään peiton alle ennen kuin menee piirrettyjä katsomaan. Nyt reissussa ollaan sit otettu takaisin noita hetkiä , kun Viia on nukkunut koko loman meidän välissä kun asunnoissa ei ole ollut tarpeeksi montaa sänkyä.

Joko nyt pitää myöntää, että meidän pienimmästäkin vauvasta on tullut jo iso tyttö??