Paistinpannuvinkkejä kaivataan!

Nyt tarttisin vähän apua, mielellään teiltä paistinpannujen suurkuluttajilta! Millainen olisi hyvä pannu? Semmoinen, joka oikeasti kestää kauemmin kuin vuoden. Se vuosikin on meidän käytössä jo suuri saavutus. Joskus aikoinaan lupasin itselleni, että en enää osta Tefalin pannuja, koska joka joulu sai olla ostamassa uuden. Silloin ostettiin meille Swiss diamond-pannu ja se olikin ihan loistava siihen asti, kunnes vahingossa kuumensin sen tyhjänä levyllä. Kyllä kirpaisi! Merkin tuntevat tietävät pannun hinnan. Kirpaisu tuli siitä.

Viime jouluna päätettiin ostaa sitten taas kunnon pannu ja päädyttiin TAAS Tefaliin. Pannu oli jotain Pro series-sarjaa muistaakseni ja hintaakin kuitenkin ehkä 50-70e eli mielestäni jo ihan hintava pannu. Olen tarkasti pitänyt huolen, että käytän paistossa aina rasvaa, eikä pannua kuumenneta koskaan tyhjänä. Opin siis jotain siitä Swiss diamondin tapauksesta. Myös tuo Pro-liite kuulosti niin ammattilaismaiselta, että eihän semmoinen voi olla huono, eihän?

Mutta kuinkas kävikään! Jo kesällä ruoka alkoi tarttua toiseen reunaan kiinni ja palaa siitä kohtaa. Pannun pinnoite on selvästi kärsinyt jostain, mutta en vain tiedä mistä. Pannua ei ole kuumennettu yksin eikä sen pintaa vasten ole käytetty metalliesineitä. Tältä se kuitenkin nyt näyttää. Ihan järkyttävää! Missä vika? Oletin, että tuolla hintaa kestäisi enemmän kuin puoli vuotta, eikä niin, että vuoden jälkeen täysin käyttökelvoton. Olisi kiva tietää, että mitä teen väärin kun pannut ei vain kestä sitä timanttipannua lukuunottamatta, sen tuhoutuminen oli täysin oma moka ja sen tiedostan.

Nyt hakusessa olisi oikeasti hyvä ja kestävä pannu. Olisiko antaa vinkkejä semmoiseen? Onko Swiss diamond ainoa vaihtoehto? Hyvästä pannusta maksan mielelläni vaikka sen yli satasen, jos se oikeasti on hyvä ja kestävä. Entä keraamiset pannut, onko mistään kotoisin? Swiss diamondissa miinuspuoli on sen painavuus. En meinaa jaksaa nostaa sitä yhdellä kädellä varsinkin jos siinä on ruokaa.

Voitte arvata, että Tv-shopin Cerafit-pannusarja on alkanut näiden kokemuksien jälkeen kuulostaa erittäin houkuttelevalta. Pannullahan voi sulattaa vaikka muovia sen tarttumatta kiinni ja kestää yksin kuumentamista. Jos pannu oikeasti toimisi mainosetulla tavalla, olisi se meidän perheeseen täydellinen!

Joten nyt niitä vinkkejä kehiin! Minkälainen pannu on hyvä ja miksi?

Pikkuhiljaa...

 ...alkaa joulumieli tulla tännekin. Varsinkin kun lunta satoi pieni kerros viimepäivien aikana ja pitkästä aikaa pihalla ei ole ihan niin mustaa. Tällä viikolla olen laittanut myös pikkuhiljaa jotain pientä joulusta tavaraa esille ja kaivoin viime vuoden kynttelikön kaapista.

 Eilen mies kävi lasten kanssa kaupassa ja ulkoilemassa ja sain sillä aikaa rauhassa ommella joulukalenteria lapsille. Tai tänä vuonna se taitaa olla vielä ainoastaan Veetin kalenteri, ensi vuonna sitten yhteinen. Nyt pitäisi keksiä vielä jokin fiksu kiinnitystapa sille.

Olkkarin hyllyille oli ilmestynyt pari tonttua tarkkailemaan, että muistavatko lapset olla kilttinä!

Muutaman valosarjan kaivoin myös kaapista ja laitoin lasipurkkeihin. Isomman purkin täytin tuikuilla, jotta on taas mistä poltella.

Perjantaina Citymarketista ostin myös ensimmäisen joulukukan, koska siinä oli -50% lappu ja hintaa kukalla oli kaksi euroa. En tiedä miksi kyseisessä kukassa oli alennus ja muissa ei. Ehkä kun tämä oli kasvanut jo pitkäksi eikä ollut vielä auennut? En oikein pässyt selvyyteen, että minkä värinen tuo on, mutta eiköhän se kohta selviä, kun nuppu alkaa aueta.

Oikeanpuoleisen makkarakynttilänjalan ostin viime viikolla Kärkkäiseltä, kun se oli niin herkullisen mallinen.

Myös talonmalliset adventtikynttiläjutut on jo aiemmin ostettu Kärkkäiseltä. Näihin käy ne pienet, enkelikelloon menevät kynttilät. Ensi viikonloppunahan sitä saa jo polttaa ensimmäisen adventtikynttilän! Kamala ajatella, että jouluun on enää kuukausi! Onneksi lahjaosasto on lähes kokonaan paketissa, tai no, paketointia vaille vielä :)

Betoninen tähti on puolestaan löytö Chlas Ohlsonilta. Olisin mieluusti ottanut myös niitä pyöreän mallisia, mutta jäljellä oli vain näitä tähtiä ja sydämiä.

Eilen keittelin myös ison satsin riisipuuroa ja sen kaveriksi tehtiin jouluisesti luumusoppaa. Meillä on kotona ollut aina perinne, että jouluaattona keitetään riisipuuro luumusopalla ja vasta illalla syödään sitten kunnon jouluruoka. Kyllä tuo hellalla keitetty puuro vaan hakkaa sata-nolla uunipuuron! Nyt mahtuu tekemään isomman satsin kerralla, kun saatiin viime vuonna isompi haudekattila lahjaksi.

Joko teillä on laitettu joulujuttuja esille vai onko vielä ihan liian aikaista?

Novella, laitatko mulle yhteystietosi kun voitit Liberoarvonnassa! 

Mini Rodini vs. Ticket (+arvontatulos)

Niinhän siinä kävi, että omaan silmään se Ticketin haalari oli ihan liian säkki Veetille ja myin sen pois. Onneksi alesta ostetun haalarin sai myytyä siihen hintaan mitä siitä on maksanutkin, joten tappiota ei tarvinut ottaa. Fb:n kirpparilta ostin sitten uuden Mini Rodinin haalarin vähän riskillä, kun meillä ei aiemmin merkin vaatteita ole ollut. Kokona on hurja 116/122, mutta kun edellinen koko 104/110 olisi ollut meille varmasti pieni, niin päätin luottaa vaistoon ja ottaa isomman.  Itse tykkään aina googletella näitä kokojuttuja ja törmäsinkin postaukseen vastaavan kokoisesta haalarista. Käyttäjä siis Veetin mittainen ja kuvien perusteella haalari oli ihan hyvän näköinen, joten ei muuta kuin tilaukseen. Tästä köyhdyin laput kiinni saman verran mitä sain Ticketin haalarista, joten plus miinus nolla oli tämä vaihto. Olikin ensimmäinen hutiostos haalareiden suhteen alesta, joten ihan hyvä suhde kun kuitenkin jo melko monta haalariostosta takana :)

Tässä kokovertailua eli päällekkäin Mini rodini 116/122cm jaTicketin Othello 110cm! Eli kyllä on Ticket suurta tai Rodini pientä mitoitusta ja veikkaan ensimmäistä! Kokoeroa oli ehkä sentin parin luokkaa, jos sitäkään. Suurin ero on kuitenkin se, että Rodinissa on reikäkuminauhat vyötäröllä, joten sitä saa kiristettyä. Kuvassa hieman epätasaisesti kiristetty, mutta näkyy hyvin, kuinka Ticket jää huomattavasti leveämmäksi ja se ero korostuu sovituskuvissa.

Rodini on kiristyksen ansiosta huomattavasti paremman näköine päällä ja Ticket on valtava säkki! Rodinissa on myös ihanan lämmin fleece lisänä sisäpuolella pyllyn päällä. Aika suuri ero näillä on, vaikka päällekäin olivat lähes saman kokoiset.

Nyt on Veetilläkin sitten lämmin haalari, joka saattaa mennä jopa seuraavan talven. Tai sitten ei. Saatoin muuten jo napsauttaa hyvästä alesta Aavalle ensi vuodenkin haalarin, hups...

Laitanpa tähän loppuun sitten Liberon eläinpuvun arvonnan tuloksen. Ensimmäisenä arvottu sai päättää ensin haluamansa puvun (eli kumman oli maininnut tekstissä) ja toisena arvottu sai jäljelle jäävän. Ja pakko sanoa, että en voi enää uskoa mikä mäihä toisella voittajalla on, koska taisi voittaa kolmannen kerran mun blogin arvonnasta jotain. Että lottoa vaan vetämään ;)

Tiikeripuvun voitti Riitta blogista Elviiran helmi ja

Norsupuvun Novella.

Onnittelut voittajille, laitatteko yhteystietoja tulemaan, että saadaan palkinnot matkaan :)

Sovituskuvia talvitaatteista

Talvivaatteiden ostaminen ilman sovitusta voi olla hieman haastavaa, kuten tästä postauksesta kävi ilmi. Haalari kun oli aivan liian iso Veetille. Täällä Ylivieskassa vain on hieman huonot valikoimat talvitaatteista lähteä kokeilemaan lapsen kanssa, mikäli ei halua ostaa marketin merkkejä, Lassieta tai Reimaa. Ja Reimaltakin yleensä vaan niitä kamalimpia kuoseja, harvoin löytyy mitään kivoja yksivärisiä. Tuntuu, että mallistojen helmet eivät koskaan kulkeudu meidän kaupungin kauppoihin.

Otinkin lapsista pari kuvaa talvikamppeet päällä, jotta näkisitte, miten minkäkin kokoinen vaate istuu. Veetillä on päällä tuo Reiman Curtis-takki koossa 116cm ja Veetillä pituutta noin se 110cm. Raajat ovat pitkät ja selkä ei niinkään. Reimasta puhutaan aina valtavan isona, mutta ovat pienentäneet kyllä varmaankin sitten nykymallistojaan selkeästi, koska tämä akki ei mielestäni ole yhtään liian iso.

Hihoissa on sopivasti väljyyttä ja kasvunvaraa, mutta en menisi vannomaan, ettäkö hihat riittäisivät vielä ensi vuonna. Ei tuo kamalan leveäkään ole varsinmkaan välikerrosten kanssa. Lämpimän oloinen kyllä ja Veetikin on sanonut, että ei palele. Jalassa Jonathanin housut koossa 116cm. Näissä vyötärösäätö saisi olla vielä pikkuisen laajempi siis että saisi vielä enemmän kiristettyä, mutta pysyy näinkin jalassa. Sivuissa on siis tarrat. Lahkeissa on vetskarit pukemista helpottamassa. Veetillä ainakin on vieläkin ongelmia saada lahje kengän päälle, vaikka sitä yritetään opetella kovasti aina pihalle mennessä. Ticketin haalarin pistin myyntin ja ostin tilale fb:n kirpparilta Mini Rodinin haalarin, saas nähdä kuinka käy :) Vapaana siis olisi se Othello, jos joku on kiinnostunut. Pituutta käyttäjällä olisi hyvä olla se 116cm varmaankin minimissään.

Aavalla on ykköshaalarina tämä Ticketin baggie koossa 80cm ja Aava on varmaan suunnilleen sen mittainen. Haalari on oikein sopivan kokoinen. On sen verran kasvunvaraa, että menee varmaan koko talven, mutta ei ole liian iso. Veetillä oli ekana talvena jo kokoa isompi, kun oli joitain senttejä Aavaa pidempi. Olihan se aika iso, ja mahtui vielä seuraavanakin talvena lumettoman ajan päälle :) Kangas on haalareissa kuitenkin notkeaa eikä haittaa liikkumista niin pieni väljyys ei haittaa.

Tässäpä nyt parista merkistä kokokokemuksia. Näiden merkkien lisäksi meillä on ollut myös Lassieta mikä mielestäni vastasi aika hyvin kokoaan sekä Molo kidsistä, josta valitsen aina yhtä pykälää isomman koon mitä lapsen mitta. Näin haalari mahtuu koko talven, mutta ei ole silti liian iso. Ja kohtahan sitä saa sitten alkaa hamstramaan ensi vuoden toppaa kun vuosi lähenee loppuaan ;)

Osa ompeluleirin tuotoksista

 Kyllä voikin ihminen olla saamaton, kun ompeluleiristä on aikaa jo kuukausi, enkä ole vieläkään blogannut tuotoksia saati ottanut mitään sovituskuvia. No tässä osa vaatteista ja parista myös se sovituskuva. Joskus oli eräässä ompeluryhmässä keskustelua ompelublogeista ja joku kommentoi, että jos ei laita sovituskuvia tai silitä vaatteita, on ihan sama silloin olla niitä bloggaamatta. Näin kärjistetysti. Itse kuitenkin blogissa kuin blogissa katson mieluummin sen kuvan mitä että sitä ei julkaista ollenkaan sen vuoksi, että sovituskuvaa ei ole. Itse yleensä kuvaan vaatteet heti niiden valmistuttua, että ylipäätään muistan ottaa kuvan. Tämä aika on yleensä illalla lasten jo nukkuessa eli silloin sovituskuvaa ei saa. Sitten puolestaan jos lapselle aamulla laitetaan uusi vaate hoitoon, on se yleensä iltaan mennessä jo likainen eikä sit voi kuvata. Jos jonkun silmää kamalasti haittaa nämä pelkät vaatekuvat ilman mallia, voi suosiolla hypätä kuvien yli :)

Aavalle tein leirillä Metsolan joustiksesta frillamekon, jonka kaavana on Toffee. Hihoihin lisäsin vain tuommoiset rypytetyt frillat ja helman muokkasin takaa pidemmäksi ja kaarevaksi ja edestä lyhyemmäksi. Koko 80cm hieman reiluilla saumanvaroilla leikattuna, koska kokoa suurempi kaava oli hukassa. Aavan tukka on ihan mahdoton ilman pinniä, kun se on aivan silmillä koko ajan!

Verson puoti saman alueen yrityksenä teki meidän leiriläisten kanssa yhteistyötä ja saimme ostaa kakkoslaatuisena tätä kangasta hieman edullisemmin ja osa leiriläisistä värjäsi sitä sitten meille muille. Minulla oli harmaata ja turkoosia kangasta. Turkoosista tuli Veetille peruspaita ja harmaasta itselleni tunika, josta ei valitettavasti ole nyt tähän hätään kuvaa.

Aava sai leiriltä myös pari bodya, koska niistä on ollut oikeasti vähän pula. Ylemmän kangas on kirpparilta ostettu naisten paita ja kaavana muistaakseni Bert, johon muokattu Sausage dogista tuo neppariosuus.

 Rusettibody on perus kisuliini. jonka kaula-aukon kanttasin tuommoisella vähän erilaisella tyylillä. Hauska tuli näin kun ei ole se ihan perinteinen. Koristeeksi laitoin vielä raglansaumaan rusetin.

Ompelin myös Veetille housut ja Aavalle leggarit, mutta niiden vyötärökuminauhat menevät vaihtoon. Mies mittasi minulle lasten vyötäröt, enkä tiedä mitä kesken mittauksen on tapahtunut, kun mitat olivat niin isot, että housut tippuvat päältä... :) Itselle ompelin myös pari paitaa, mutta kummastakaaan ei ole vielä kuvia.

1v Kuvaukset

Kuten jo aiemmin sanoin, meillä kävi sunnuntaina valokuvaaja Jenni Rajaniemi ottamassa kuvia lähinnä Aavasta ja siinä sivussa sitten myös meistä muistakin. Jennin löytää myös facebookista täältä. Jännityksellä odoteltiin kuvia saapuvaksi ja eilen me ne sitten saatiin. Illalla katseltiin kuvia läpi ja huomattiin, että on todella vaikea päättää, että mistä teetetään itselle isot kuvat ja mitä laitetaan kummeille ja sukulaisille. Kuvat ovat juuri niin ihania kun ajattelinkin!

Minusta oli nappiveto valita kuvaaja, joka tulee kotiin kuvaamaan. Vieras kuvaaja ja oudot, välkkyvät valot voivat jo itsessään aiheuttaa lapselle jännitystä ja pelkoa ja jos siihen vielä yhdistettäisiin studio-olosuhteet, niin ei kuvista välttämättä ole niin helppo saada hyviä ja iloisia. Myös Veetin kuvat otettiin aikoinaan vanhassa asunnossamme. Kummallakin kerroilla kuvaukset ovat sujuneet hyvin, eivätkä lapset ole vierastaneet tilannetta yhtään. Ehkä osittain juuri sen vuoksi, että ympäristö on tuttu.

Kuvaajan valinta oli todella helppo, sillä Jenni on meille jo entuudestaan tuttu ja myös Aavan kummien lapsen yksivuotiskuvat ovat hänen käsialaansa. Niiden kuvien näkeminen vakuutti minut siitä, että meidän kuvaaja on löytynyt.

Yritettiin ottaa muutama sisaruskuva, mutta Veeti ei tosiaan ollut kovin yhteistyökykyine. Onneksi on edes muutama otos, missä saatiin vähän hymyäkin kuviin!

Veetistä ei ole otettu sen yksivuotiskuvan jälkeen virallisia vuosikuvia, joten ottettiin nyt muutama neljävuotiskuva.

Kuvaukset hoidettiin Aavan makuuhuoneessa, josta löytyi valmiiksi valkoinen seinä ja lattia. Sänky vain siirrettiin pois edestä, niin studio oli valmis. Aava oli todella hyväntuulinen ja naureskeli kameralle koko ajan, eikä vierastanut Jenniä yhtään.

Lopussa oli tarkoitus ottaa muutama perhepotrettikin lasten jaksamisen mukaan ja pari kuvaa ehdittiin ottaa, ennen kuin lasten mielenkiinto loppui täysin. Alempaan kuvaan lapset on jo lahjottu paikoilleen muroilla. Eräässä kuvassa molempien kädet ovatkin suussa :)

Helmet ja palikat sekä Aavan alkukuvissa esiintyvä panta ovat Jenniltä saatua kuvasrekvisiittaa.

Kaikki kuvat ovat ihania, mutta jotenkin tämä alempi kuva (jota vilautinkin jo tuolla fb-sivujen puolella) on mielestäni pysäyttävä. Nuo silmät tässä kuvassa ovat joain uskomatonta, kun ovat niin siniset. Aavan silmien väristä annetaankin usein kommentteja, että ovat todella siniset!

Saatiin digikuvat itsellemme, että saamme teettää niistä sitten itse haluamamme kuvat missä tahdomme ja tämä oli se yksi ehto itselle, että kuvat pitää saada digitaalisena omaan käyttöön. Kaikista kuvista on värillinen että mustavalkoinen versio. Eli tuplasti vaikeampaa päättää! Iso kiitos vielä kuvaajalle! Suosittelen kyllä ehdottomasti muillekin, jos on tarvetta.

Mikä teistä on paras kuva?

Valoa

Kuinkahan monta vuotta siitä on jo aikaa, kun näin jossain blogissa ensimmäiset sisustusvalopallot? Varmaan kaksi, ellei jopa kolme vuotta sitten näin karkeasti arvioituna. Jo silloin halusin valopallot, mutta jostain syystä en ole vieläkään saanut niitä tilattua. Aina tulee muka jotain muuta ostettavaa, vaikka tässä on kyse vain kymppien sijoituksesta eikä todellakaan mistään satasista!

Mutta sitten olin viime viikolla kaupassa ja törmäsin kaveriin, jolla oli ostoskärryssään pallot, Prismassa! Tosin väri ei miellyttänyt silmää, mutta kaveri vakuutti hyllyssä olleen valkoisiakin. Minä sitten säntäsin sinne valo-osastolle etsimään ja etsin ja etsin, mutta en löytänyt valkoisia. Myöhemmin selvisi, että valoja oli kahdessa paikassa ja etsin juuri siitä väärästä paikasta.

Onni onnettomuudessa, että en niitä Prismasta löytänyt, sillä Kärkkäiselle oli tullut samoja valoja ja sain ne tietenkin sieltä hieman edullisempaan hintaan. Oikeakin hinta oli alle kaksikymppiä ja valojen merkki on Sirius. Nyt meillä on vihdoin ihanat tunnelmavalot. Ainoa miinus on valojen kellertävä valo, olisin tykännyt enemmän valkoisesta, mutta näillä mennään.

Olen ollut täällä alkuviikon kuin tulisilla hiilillä, koska meillä oli sunnuntaina valokuvaaja ottamassa Aavan ja Veetin synttärikuvia ja olen malttamattomana odotellut, että mimmoisia kuvia sieltä tulee. Olen ihan varma, että valinnanvaikeus iskee! Sen verran näin niitä kameran ruudulta kuvauksen yhteydessä. Onnekseni sainkin juuri kuulla, että ilmeisesti huomenna kuvat ovat meillä.

Tänään hain myös postista Leikkien-paketin. Melko ripsakka toimitus kun kutsut olivat lauantaina ja eilen tuli jo Postin saapumisilmoitus! Lisäksi asiakaspalvelu pelasi loistavasti, sillä olin itse epähuomiossa unohtanut tilata yhden tuotteen kaverille ja laitoin viestiä, että vieläkö sen ehtisi yhdistää. Yhdistys ei onnistunut, mutta saan tuotteen ilman postikuluja jälkitoimituksena kiitoksena hyvistä kutsuista.

Jotenkin tuntuu, että nämä illat vilahtaa ohi ihan kamalaa vauhtia eikä aika riitä mihinkään. Blogiakin olis kiva päivittää useammin, mutta en ole ehtinyt. Viikonloppuna kirjoittelin sitten vähän valmiiksi kun oli enemmän aikaa niin saan julkaistua niitä aina silloin kun ei uutta ehdi kirjoittaa. Kiva, että jaksatte siellä kuitenkin seurata, vaikka blogissa on nyt ehkä vähän hiljaisempi kausi.

Vapautin nyt anonyymit kommentit takaisin käyttöön eli enää ei tarvitse tiliä pystyäkseen kommentoimaan. Tämä toivottavasti vähän lisää kommentointia ja näin ainakin mielestäni jo tapahtui heti sen jälkeen kun sen toiminnon otin pois. Kommentit menevät edelleenkin valvonnan kautta eli jos mielesi tekee kommentoida jotain ilkeää ja asiaan liitymätöntä, jätä suosiolla kommentoimatta, koska se ei tule läpi menemään. Mielestäni hyvä sääntö kommentointiin on se, että jos et kehtaa sitä omalla naamallasi ja nimelläsi sanoa, jätä sanomatta :)



Tässäpäs tuli vähän kuulumisiakin samalla yhdistettynä sisustusjuttuun. Mitäs teille kuuluu? Löytyykö teiltä valopalloja? Nää on kyllä varmaan jo niin so last season, mutta minkäs teet jos oon vähän hidas liikeissäni.