sunnuntai 31. elokuuta 2014

Taistelu pienten synnytysyksiköiden puolesta (sisältää haasteen)

Nappasinpa aivan huikean haasteen Dobermami-blogista ja toivon, että mahdollisimman moni teistä sadoista lukijoista tarttuisi tähän haasteeseen JA kävisi allekirjoittamassa addressin. Linkki suoraan addressiin tekstin lopussa.

Aava ja Veeti ovat syntyneet molemmat Oulaskankaan sairaalassa, alle neljänkymmenen kilometrin päässä meidän kotoa. Sairaala ja sen henkilökunta ovat ihania, potilaat huomioon ottavia ja toivoisin, että myös jatkossa naiset saisivat mennä tuohon samaan sairaalaan synnyttämään. Pieni synnytysten määrä mahdollistaa sen, että synnytyksiä ei hoideta liukuhihnameiningillä, vaan synnyttäjälle annetaan oma aika synnytyksen käynnistykseen eikä niitä tarvi keinotekoisesti nopeuttaa vain sen vuoksi, että synnytyssalin oven takana odottaa seuraava äiti synnyttämään pääsemistä. Itsekin olen molemmissa synnytyksissä saapunut sairaalaan yöllä ja olen saanut yön viettää salissa, jossa isä on myös saanut nukkua omassa sängyssään. Monessako sairaalassa isän on mahdollista olla salissa nukkumassa odottamassa h-hetkeä? Ei ole tarvinut käytävillä kärvistellä muiden katsellessa, kun kaikki huoneet ja salit ovat olleet varattuina.



Oulaskangas ei ole ainoa sairaala, josta synnytykset ollaan siirtämässä muualle, isompiin sairaaloihin. Jos Oulaskangasta ei enää ole, siirtyvät synnyttäjät täältä joko Kokkolaan tai Ouluun, joihin on siirtynyt myös suurin osa Raahen synnyttäjistä Raahen sulkiessa sen synnytysosaston aiemmin. Uskon, että satojen ellei jopa tuhansien lisäsynnyttäjien määrä ainakaan paranna potilaiden saamaa kohtelua isoissa sairaaloissa ja homma menee liukuhihnameiningiksi. Toivon, että äitejä ei sen vuoksi pumpata täyteen synnytyksiä vauhdittavia lääkkeitä, että ehdittäisiin saada mahdollisimman monta synnytystä hoidettua vuoron aikana. Jo omassa kaveripiirissä on useita syöksysynnyttäjiä sekä jo yksi ambulanssiin syntynyt lapsi. Näitä ambulanssiin syntyneitä lapsia tulee todennäköisesti silloin myös enemmän ja niissäkään ei ole lääkäri päivystämässä, että kaikki menee hyvin. Jos huono tuuri sattuu, on lanssissa nuoria työntekijöitä, jotka eivät ole yhtään synnytystä hoitaneet. Tälläkö varmistetaan se, että äiti ja lapsi saavat parasta mahdollista hoitoa? Asiasta voisi jauhaa loputtomiin, mutta alla asia esitetty hienosti. Siispä:

Haaste muille bloggaajille! Kopioi kuva ja sen alla oleva teksti omaan blogiisi ja levitä tietoutta. Allekirjoita kansalaisaloite itsekin, jos et sitä jo ole tehnyt. Laitetaanpa yhdessä pyörät pyörimään sillä ääniä tarvitaan vielä. Lämpimät kiitokset <3

Eli pistetään pyörät pyörimään, blogimaailma tavoittaa yllättävän monta ihmistä viikossa ja jos heistä edes pieni osa allekirjoittaa, voimme saada täyteen vaadittavan määrän nimiä.



"Kuvan pieni prinsessa sai syntyä Oulaskankaan sairaalassa Oulaisissa turvallisiin käsiin peppu edellä. Tilanne ei pelottanut äitiä, isää eikä synnytyksen hoitaneita kätilöä ja gynekologia, vaikka paikalla ei ollut lastenlääkäriä. Nyt päivystysasetus uhkaa sulkea synnytysosastoja ympäri Suomea. Vaarassa ovat kaikki alle 1000 synnytystä vuosittain hoitavat synnytysosastot sekä synnärit, joissa ei ole lastenlääkäripäivystystä tai sairaalan sisällä 24/7 päivystävää hätäsektiovalmiutta.
Nämä synnyttäjien ja vastasyntyneen turvallisuutta lisäävät kriteerit lisäävät myös kustannuksia, vaikka samalla maanlaajuisesti haetaan säästöjä saman asian kustannuksella. Lääkintöneuvos Timo Keistisen mukaan yhden synnytysosaston sulkeminen tuo 5 miljoonan säästöt. Kyseiseen laskelmaan ei ole huomioitu sitä, että synnytysten hoitaminen toisessa sairaalassa maksaa saman verran ja lisäksi matkakustannukset päälle!

Suomi on maailman turvallisin maa syntyä ja synnyttää. Voidaanko tästä enää parantaa, vai mennäänkö ojasta allikkoon? Esimerkiksi Oulaskankaan sairaalassa Oulaisissa nähtiin 1001 erilaista synnytystarinaa vuonna 2013. Nyt sairaanhoitopiirin johtavan sairaalan toimesta ei Oulaskankaalle luvata järjestää lastenlääkäripalvelua ja synnyttäjät jatkavat matkaansa Oulaskankaasta 100km päähän Ouluun tai 120km päähän Kokkolaan.

Pelkona on, että vauvat syntyvät tulevaisuudessa matkalle: ambulanssiin, taksiin tai perheen omaan autoon. Viime vuonna Oulaskankaalla synnyttäneistä äideistä 75 synnytti 1½ tunnin sisällä sairaalaan saapumisesta. Osa heistä toki ehtisi synnyttämään sairaalaan, mutta he jäisivät ilman ammattitaitoista apua: tukea, kivunlievitystä sekä vauvan voinnin seurantaa. Ja kuinka käy äidin ja vauvan, jos kotona ollessa sattuu esimerkiksi istukka irtoamaan ja matkaa seuraavaan synnytyssairaalaan on liian paljon? Pohjoisessa perhekoot ovat suurempia: lapsia syntyy perheisiin enemmän, kuin 1.7. Myös synnytykset ovat toinen toistaan nopeampia.

Synnytyssairaalat Oulaisissa, Kemissä, Salossa ja Savonlinnassa kaipaavat tukea. Alle 1000 synnytystä vuosittain hoitavat synnärit Kajaanissa, Mikkelissä ja Porvoossa saanevat toimintaansa jatkaa, kuka tietää..

Ystävällisenä pyyntönä esitän, että jokainen osoittaisi tukensa kannattamalla kansalaisaloitetta: "PÄIVYSTYSASETUKSEN MUUTTAMINEN SYNNYTYSTEN OSALTA".



Keräys on käynnissä 10.10.2014 saakka ja tavoitteena on saada 50 000 kannattajaa aloitteelle, jolloin se pääsisi eduskunnan ja ministeriön uudelleen käsittelyyn. Tavoitteena on, että nykyiset synnytysosastot saisivat jatkaa toimintaansa, sillä "SYNNYTYSOSASTO ON PIENEN SAIRAALAN SYDÄN" Synnytysten lakattua lakkaa kyseessä olevista sairaaloista myös muita toimintoja. Oulaskankaalta lopettaisi toimintansa samalla naistentautien osasto. Gynekologin, anestesialääkärin ja leikkaussalin ilta-, yö-, ja viikonloppupäivystykset lakkaisivat myös ja avun tarvitsijat taittaisivat näiden asioiden vuoksi matkansa jatkossa Ouluun. Pelkästään synnytysosastojen sulkemiset ruuhkauttaisivat suuremmat synnärit lakkautettujen synnäreiden alueilla, palvelut eivät siis paranisi myöskään suurten kaupunkien alueilla!"


Siispä itseäni toistaen, jakakaa ja allekirjoittakaa! Mielelläni ottaisin kommenttilaatikkoon myös linkin blogiteksteihin, missä haasteeseen on tartuttu :)



lauantai 30. elokuuta 2014

Pitkästä aikaa puikoilla

 Kyllä tietää taas, että syksy on tulossa kun iltaisin takamus kasvaa sohvaan kiinni ja sylissä kilisevät sukkapuikot. Vai pitäisikö sanoa pipopuikot, jos ei neulokkaan sukkaa? Kaveri pyysi lapselleen jotain pinkkiä tupsupipoa ja koska mun käsiala on kamalan löysä, niin tein ensin koeversion Aavan koossa, että saisin jotain osviittaa silmukkamäärästä.


Tästä tuli aika ihana, mutta en tiedä onko tämä ehkä hitusen liian pieni Aavalle, kun nuo palmikot kuitenkin kirraa sen verran, että pipo tahtoo hieman nousta liian ylös. Harmittaa, kun tämä on muuten aika herkku. Tai sitten pitäisi saada jotenkin fiksusti solmimisnauhat tuohon. Näyttäisiköhän tyhmältä laittaa nauhat ilman korvaläppiä?


Tilasin muuten tuommoisia ihania "made with love"-metallimerkkejä näihin neuleisiin kiinnitettäväksi. Olikohan nämä nyt etsystä vai ebaysta ja hintaa tuli viidellekymmenelle merkille pari euroa posteineen.


Lankana Dropsin Lima tai Nepal, en enää muista kumpi! Yksi kerä riitti juuri pipoon ja tupsuun. Aavan pää on noin 46cm, joten jos tälle löytyisi ostaja, jonka pää on muutaman sentin pienempi, niin voisin harkita myymistä ja uuden tekemistä Aavalle.




Nyt puikoilla on jo se oikea pipo ja luulen, että siitä onneksi tulee sopivan kokoinen. Saajan pää on onneksi Veetin pään kokoinen niin on helppo valmista pipoa sovittaa.


perjantai 29. elokuuta 2014

Urakalla

Koska ompeluaikani painottuu aika vahvasti iltaan, tulee valmiit tuotoksetkin kuvattua saman tien. Sovituskuvia ei läheskään aina tule samantien otettua ja sitten ne jää jälkikäteen lisäämättä. Ompelen paljon myös tilaustöitä, joita harvoin kuvaan tänne. Ne kun ovat semmoista peruskauraa. Kokosinkin tähän postaukseen viime ajoilta sekä ompeluksia, että niitä sovituskuvia, joita aina silloin tällöin räpsin jälkikäteen.

Ensimmäisessä kuvassa muutama tilauspipo asiakkaan väritoiveiden mukaan. Tuo mustakeltainen oli niin herkku, että alkoi mieli tehdä itselle samanlaista. Rusetti jää kivasti sivuun, hieman ohimon päälle. Ehkä yksi herkullisimmista tekemistäni pipoista.


Tämä ihana värisuora on imuja kestovaippohin. Tai oikeastaan semmoisia pienehköjä lisäimuja muiden kaveriksi. Tilasin Kestovaippakaupalta jotain omituista zorb-kangasta, joka on kehitetty tämmöiseen tarkoitukseen ja sitä ei suositella käytettäväksi pelkästään. Kangas oli hassua, hieman paksun huovan oloista, joten päällystin sen tilkkulaatikon palasilla :)


Pieleen mennyt pipo, joka päätyi Aavan käyttöön. Ruusuke ryttäsi pipokankaan ikävästi.


Rusettipipo, tämä vielä vapaana, mikäli jollain tarvetta olisi. Pipo on trikoovuorellinen.


Jemma-puuvilla pääsi kesällä pussilakanaksi ja voi vitsit, että nämä on herkut. Eihän näissä voi pahoja unia nähdäkään?




Kettutunika on tehty Ottobren Toffee-tunikan kaavalla ja helmaa pidennetty. Tämä on kyläl ehkä jo mekko, mutta meneepä pidempään.





Kauan sitten valmistunut liivari Aavalle. Yläosa on tehty miikkarihaalareiden pohjalta ja vähän kinnaa. Ei onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut :/


 Itse tehtyä, molemmilla!





Semmoinen kuvapläjäys ompeluksia tällä kertaa :)

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Uusia tuulia

Viimeistä lomaviikkoa viedään. Ensi maanantaina alkaa meidän perheessä erilainen arki, kun minä palaan pitkän tauon jälkeen takaisin töihin ja hoitovastuun lapsista ottaa mies seuraavaksi kuudeksi viikoksi. Mies siis pitää isäkuukauden nyt ja jää kotiin. Myös Veetin ollessa pieni oli mies kotona tuon isäkuukauden ajan. Tuo on minusta niin hyvä keksintö, niin voi vähän jatkaa tuota lasten kotona oloa ilman, että joutuu kituuttamaan kotihoidontuella. Saa samalla myös se toinen aikuinen perheessä vähän kokemusta siitä, millaista se arki yksin kahden lapsen kanssa on. En kyllä hetkeäkään epäile, etteikö täällä kotona pärjättäisi mun poissa ollessa. Veikkaan, että talo on paljon siistimpi kuin nyt, kun itse olen kotona...



Lokakuun puolestavälistä alkaen lapset menevät hoitoon. Hoitopaikaksi valitsimme yksityisen ryhmäperhepäiväkodin, jossa on kahdeksan lasta sekä kaksi hoitajaa. Kaupungilla ei ollut tarjota kuin perhepäivähoitoa tai päiväkotia ja kumpaakaan vaihtoehtoa en oikein kokenut hyväksi. Perhepäivähoito olisi ehdoton, jos lapset olisivat molemmat taaperoita. Nyt olisi kuitenkin pahimmassa tapauksessa käynyt niin, että hoidossa olisi ollut meidän lasten lisäksi pari pikkuista ja Veetille ei olisi ollu yhtään leikkikaveria. Perhepäivähoitajille kun täällä pyritään laittamaan vauvat ja alle kolmevuotiaat, koska täällä taitaa vain yhdessä päiväkodissa olla pienten puoli.


Päiväkoti puolestaan ei ollut edes vaihtoehto, koska ainut päiväkoti, jossa tuo pienten puoli on, on myös se kaupungin isoin. Yli sadan lapsen laitos ei jostain syystä houkuta yhtään, varsinkin kun on tottunut siihen, että Veeti on aina ollut perhepäivähoitajalla ja varahoidossakin ryhmiksessä. Todella harmi, että kaupunki on lopettanut kaikki ryhmikset!


Varmistin vielä paikkaa varatessa, että Veetikin saa oman ikäistä seuraa ja meidän Aavan kummien tyttö on tulossa samaan hoitopaikkaan, että on ainakin Aavalle saman ikäinen kaveri! Tutustumassa ei olla vielä käyty, koska hoidon aloittamiseen on vielä niin pitkä aika. Käydään varmaan vasta sitten syys-lokakuussa.



Pakko sanoa, että työmotivaatiota saa ehkä hieman etsiskellä kun on käytännössä viime kesän muutamaa kuukautta lukuunottamatta ollu viime vuoden helmikuusta asti kotona. Jotenkin sitä on päässyt tottumaan tähän kotonaoloon ja se on ollut todella mukavaa. Veetin äitiysloman jälkeen oli ihan kiva palata töihin, kun silloin kellään kavereilla ei ollut lapsia ja seuraakin oli huonommin siis saatavilla päiväaikaan. Nyt kun muitakin kavereita, ystäviä ja tuttuja on kotona, on ollut mukavaa kun on voinut kyläillä monena päivänä viikossa. Ei ole niin päässyt tylsistymään ja kaipaamaan aikuista juttuseuraa.


Eiköhän se työmotivaatiokin taas löydy, kun saa sen arjen taas rullaamaan ja rytmit käännettyä. Kodinhoidontuelle jääminen ei valitettavasti tässä tilanteessa ole oikein mahdollista, mutta ehkä osittaista hoitovapaata voi jossain vaiheessa taas miettiä. Veetin ollessa pieni olin jonkin aikaa aina perjantait kotona ja se oli kyllä ihan mukava systeemi!


Onko muilla samanlaisia muutoksia edessä? Minkälaisessa hoidossa teidän lapset ovat? Etelässä päiväkoti lienee yleisin vaihtoehto? 

tiistai 26. elokuuta 2014

Se on brownie, se on cookie, se on brookie!

Mies täytti elokuun puolivälin tienoilla vuosia ja päätin leipoa jotain sen kunniaksi. Kakkua en viitsinyt vain meidän perheelle tehdä. Aiemmin on jo mielessä käynyt, että pitäisi kokeilla näitä brookie-leivoksia, eli brownien ja cookien yhdistelmää. Alla on siis suklainen browniepohja ja päällä cookietaikinaa. En tiedä olisiko tuon päällisen pitänyt olla rapeaa, mutta itsellä se ei kyllä ollut. Taivaallisen hyviä silti. Tämä postaus on jäänyt kokonaan unholaan, joten se tulee vasta nyt, monta viikkoa synttäreiden jälkeen :)

Ohje on täältä:
Brownie-kerros:
115 g voita
150 g tummaa suklaata
2 dl sokeria
1/2 dl fariinisokeria
3 kananmunaa
2dl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
1/2 tl suolaa
(1 dl mantelirouhetta)
Cookie-kerros:
115 g pehmeää voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 kananmuna
1 keltuainen
2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta
Itse lisäsin taikinaan murennettuja vaniljafudgekarkkeja sekä cashewpähkinöitä.

Valmista ensiksi brownie-taikina. Sulata yhteen voi ja suklaa ja lisää siihen sokerit. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Lisää sitten kananmunat ja vatkaa tasaiseksi. Yhdistä kuivat aineet yhteen ja lisää ne taikinaan siivilän läpi sekoitellen. Voitele iso irtopohjavuoka tai laita neliönmalliseen vuokaan (halkaisija 25-30 cm) leivinpaperi. Valuta taikina vuokaan ja laita pohja jääkaappiin jähmettymään noin tunniksi.

Tee cookie-taikina sillä aikaa, kun ensin tehty osa on viilentymässä. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokerit. Lisää sitten kananmuna ja keltuainen ja jatka vatkaamista parin minuutin ajan. Lisää sitten taikinaan jauhot ja leivinjauhe. Sekoita mahdollisimman vähän. Lisää haluamasi täytteet.


Ota jähmettynyt brownie-pohja jääkaapista ja levitä cookie-taikina sen päälle. Jos taikina on vaikea levittää, sen voi laittaa päälle nokareina. Paista sitten känttyä 175 asteessa 30-35.




maanantai 25. elokuuta 2014

Löytöjä

Olen pitkin kesää kierrellyt kirppareita oikeastaan joka viikko yhtenä päivänä. Mukaan on tarttunun tarpeellista ja vähemmän tarpeellista tavaraa, vaikka melko usein tulen kotiin tyhjin käsin. Ajattelin pitkästä aikaa laittaa kuvan muutamista tavaroista, mitä olen kesän aikana ostanut.

Huippulöytyö oli nuo kaksi autoon tulevaa matkustustyynyä. Hintaa noilla oli kaksi euroa kappale muistaakseni. Tuo aukko siis tulee takaraivon taakse ja nuo muhkurat kaulan molemmin puolin ja vielä magneetilla kiinni. Näin lapsen pää ei pääse retkottamaan autossa nukkuessa. Tavalliset, puhallettavat matkustustyynyt kun eivät oikein toimi turvaistuimen kanssa, kun se tyyny ei mahdu istuimeen niiden sivutörmäyssuojien vuoksi.


Pari peliä ostin myös, joista toinen ihan tavallinen muistipeli ja toinen tuommoinen Muumien sanasirkus, jossa on kaksi peliä eri puolilla pelilautaa. Tuo on just nyt hyvä, kun Veeti on alkanut lukea ja pelissä tehdään erilaisia sanoja. Ihan kiva peli myös aikuisen pelata. Löysin myös tuon tupperin piirtolevyn, jossa on kirjaimet. Tuo oli aika tyyris yhdeksi levyksi, enkä olisi sitä varmasti ostanut, jos se olisi ollut ihan mikä tahansa muu kuin tuo kirjainlevy.

Tupperin nokkamukin ostin eurolla. Mukista puuttui kahvat, mutta se ei haitannut, kun meiltä löytyy valmiiksi yksi kanneton muki ja nyt nämä kaksi yhdistämällä sain yhden ehjän mukin.



Lauantaina saloisten kirpparilta löysin kassillisen muoviastioita ja ruokia leikkimökkiin kolmella eurolla. Vanha emalikattila on myös leikkimökkiin ja sen hinta oli neljä euroa. Nyt alkaakin olla leikkimökissä tarpeeksi leluja leikkejä varten niin voi tuoda takaisin sisälle siellä väliaikaisesti olleet lelut.

Veetille ostin uuden palapelin, jossa on kuusi palapeliä tallella. Saapahan vähän vaihtelua, kun ei tarvitse aina niitä yksiä ja samoja koota. Toinen löytämäni peli oli Rölli-lautapeli, joka oli oikeastaan kuin uusi. Ajattelin jemmata sen ja laittaa synttärilahjaksi Veetille. Siksi siitä ei ole kuvaakaan, kun se on vielä autossa, että Veeti ei nähnyt sitä. Itselleni ostin Riihimäen lasin purkin kun sain vitosella. Harvoin noita enää alle parinkympin irtoaa mistään.


Pentikin hyväkuntoinen pussilakanasetti pinnasänkyyn maksoi neljä euroa. Saman hintainen oli muumityyny, jonka löysin eilen Ylivieskan kirpparikierrokselta. Aavalle ostin Nokian karvavuorikumpparit vitosella. Nyt on ainakin jotkut kengät olemassa Aavallekin, vaikka epäilen, että nuo ovat vielä hieman isot. Menevätpä sitten keväällä jos eivät nyt.


Kenkiä en ole enempää löytänyt, vaikka kovasti olen yrittänyt katsella. Eihän teistä kellään olisi myydä tyttövärisiä goretexejä vaikka Vikingiltä koossa 21? 

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Viikko tiivistettynä

Toiseksi viimeinen kotonaoloviikko lähestyy loppuaan ja tässäpä pieni tiivistelmä meidän viime viikosta. Ilmat kylmenivät ihan yhtäkkiä ja kovasti sai jo välikausivaatteita kaivaa kaapista esille. Samalla laitettiin pienet kengät ja asusteet pois ja kävin muutenkin ulkovaatekaapit läpi. Maanantaina mummu oli täällä kylässä ja tiistaina saatiin myös kaveri lapsineen leikkiseuraksi. Ollaan leikitty pihalla ja leikkimökissä ja tämmöisen aamupalan ostin yksi aamu Veetin kiskalta. Teetä, sienivoileipää sekä donitsia. Aika herkkua ;)



Keskiviikkona sain vihdoin viimein vietyä tavaraa kirpparille ja ihan hyvin nuo ovat kaupaksikin menneet. Pöytävuokrat on jo kuitattu ja loppu onkin sitten pelkkää plussaa. Ylivieskassa on suhteellisen uusi kirpputori nimeltä Ruusunen tuossa ihan keskustassa ja voin kyllä suositella vierailua siellä, mikäli jostain syystä täällä päin liikuskelette. Mukavan tilava ja siisti kirppis, jossa on kahvila ja hyvät vessat, jossa on myös lastenhoitomahdollisuus ja lapsille on myös oma leikkitila. Vaatehuoneessa on kyllä vielä huolestuttavan paljon noita pusseja ja nyssyköitä, mitkä pitäisi saada myytyä. Varasinkin suosiolla kaksi pöytää ja molemmat kahdeksi viikoksi!


Tässä samalla muuten pari sovituskuvaa tuosta Reiman haalarista. Koko siis jo 86cm ja Aava on varmaan alle 80cm pitkä.


Haalarin hihoissa ei ole kamalasti ylimääräistä eli sen puolesta en pienempää haalaria oikein olisi voinut ottaa. Hieman tämä on semmoinen pussi, kun kasvunvaraa on jonkin verran. Hyvällä tuurilla tämä voisi mennä päälle vielä keväällä.




Torstaina meillä oli kylässä opiskeluaikainen kaveri lapsineen ja juttua riitti useammaksi tunniksi, vaikka ei olla oikein koskaan taidettu koulujuttujen ulkopuolella aiemmin tavata. Lapsistakin oli toisille leikkiseuraa, niin aika kului mukavasti. Meitä piti tulla vielä kolmaskin äiti lapsineen, mutta valitettavasti perheen nuorin heräsi päikkäreiltä kuumeisena, joten treffit piti heidän osaltaan perua.


Harvinaisten vieraiden kunniaksi leivottiin Veetin kanssa aamulla pätkismuffinsseja kinuskikissan ohjeella. Halusin testata myös kuorrutetta ja tein sen näin:

80g huoneenlämpöistä voita
250g tomusokeria
25ml maitoa
vihreää elintarvikeväriä
minttuesanssia

Vatkaa voi ja sokeri sekaisin kuivaksi seokseksi. Lisää neste ja halutessasi värjää ja mausta kuorrute. 

Joku tuorejuustokuorrute olisi ehkä enemmän omaan makuun, kun tuo kuorrute on, noh, aika rasvaisen makuinen! Hyviä oli silti.


Perjantaina mentiinkin lasten kanssa mummulaan yökylään. Lauantaina mummu meni töihin niin pappa kävi hakemassa Veetin mukaansa mökille. Olivat käyneet isomummulla ja kokemassa verkotkin. Me vietettiin Aavan kanssa laatuaikaa ja käytiin Raahessa kirppareilla ja Prismassa ostamassa Veetille uudet kumpparit.

Lauantaina kävin myös toista kertaa Aavan syntymän jälkeen vähän viihteellä. Tämä oli semmoinen hetken päähänpistos kun mies oli työkavereiden kanssa saunomassa niin pyysin sitten kaveria lyhyellä varoitusajalla meille iltaa istumaan. Eksyttiinpäs sitten ysäribileisiin ja tuli kyllä tanssittua illan aikana enemmän kuin varmaan koskaan baarireissulla.  Huippua, että joskus tämmöiset ihan ex tempore-jututkin onnistuvat ja pääsee viettämään hauskaa iltaa parin tunnin varoitusajalla. Lastenvahtikin oli valmiina, kun lapset olisivat olleet jokatapauksessa mummulassa yötä.


Tänään on ollut yllättävänkin virkeä olo siihen nähden, että nukkumaan tuli mentyä vasta aamun pikkutunneilla. Kävin jopa kirppareilla aamupäivällä ja hinnoittelin vielä vähän lisää kirpparitavaroita ja muutenkin kaivelin kaapeista ylimääräisiä juttuja pois. Ihanaa, kun ei mennyt päivä ihan sohvalla nukkuessa. Tosin ei se oikein lasten kanssa onnistuisikaan. Huomenna sitten pitää viedä kirpparipöytään taas vähän täydennystä ja toivoa, että sieltä näiden viikkojen aikana mahdollisimman paljon tavaraa katoaisi. Ylijäämävaatteet taidan käydä sitten suosiolla kippaamassa Uffin laatikkoon kun en jaksa niitä raahata enää takaisin kotiin.