Hiihtoharjoittelua

Kumpikaan meistä, minä tai mies, ei ole mikään himourheilija. Tykkään lenkkeillä ja joskus myös käydä salilla kunhan innostuksen saa päälle. Ei olla mitään hiihtäjiä tai muutenkaan sellaisia, että käytäisiin hulluna koko perheen voimin luistelemassa tai hiihtämässä monta kertaa viikossa.

Hiihtämiseen tykästyin vasta aikuisiällä. Liekö koulun pakkohiihto joskus tappanut innostuksen. Mieluiten hiihtäisin rauhassa joen tai meren jäällä. Mäkisestä maastosta en tykkää yhtään, koska pelkään kuollakseni alamäkiä. Onneksi täällä ei ole juurikaan noita mäkiä. Alamäkeä pahempi on kuitenkin melkein se jyrkkä ylämäki, jossa vauhti hiipuu ja viimeisetkin voiman rippeet katoavat ja eläkeläispapat paahtavat hiihtäen ohi kun itse menet kävellen veetyylillä :D

Meillä menisi tästä ihan tien päästä ladut, joita pitkin pääsisi hiihtämään juuri sopivan mittaiset lenkit. Tänä vuonna on ollut niin vähälumista, että latua ei metsään ole vedetty. Tuo lähilatu on minullekin matalan kynnyksen paikka lähteä hiihtämään kun voi lähteä kotoa monot jalassa, eikä tarvitse ajaa autolla hiihtämään. Viime vuonna en uskaltanut mahan kanssa hiihtää ja muutoinkin on jäänyt aika vähälle viime vuosina. Sinä vuonna kun muutettiin, taisin käydä jonkin verran hiihtämässä tuossa lähiladulla.

Siitä huolimatta, että itse ei olla mitään talviurheilijoita, olisi mukava opettaa lapsille kuitenkin se hiihtämisen ja luistelun ilo. Koulussakin olisi helpompaa, jos ei tarvisi mennä ensimmäiselle hiihtolenkille aivan kokemattomana. Hoidossa lapset hiihtivät viime vuonna muutaman kerran samoin kuin luistelivat. Aavakin yritti viime vuonna Veetin kaverina hiihtää niillä ensisuksilla, mutta eihän siitä vielä mitään tullut.

Viime talvena ostettiin siis Veetille ekat "oikeat" sukset ja monot. Niin ja tietty sauvat, että pääsi kokeilemaan miltä se hiihto tuntuu. Aavalle jäi Veetin vanhat pikkusukset, jotka kiinnitettiin kenkään. Päätettiin kuitenkin lainata ne kavereille, koska ei niillä hiihtämisestä mitään tullut. Ymmärrän kyllä, jos niillä on vaikea hiihtää kun ei kenkä irtoa takaa ollenkaan suksesta. Lisäksi meidän lapset ovat isojalkaisia, eikä mitkään kengät oikein tahdo mahtua noihin suksiin. Saatiinkin täksi vuodeksi Aavalle lainaan kummipoikani vanhat sukset ja monot ja näin Aavakin pääsee hiihtämään kunnon vehkeillä sen minkä hiihtää. Ja vanhempien lompakko kiittää! Törkeän kallista hommata joka vuosi uusia suksia ja monoja, kun varmasti ei sitten esim käytettynä löydetyt monot sovikaan suksien siteisiin.

Eilen oli täydellinen ulkoilukeli ja Viian aamu-unien aikana käytiin sitten hiihtämässä ihan tuossa omalla pihalla, johon mies teki omilla suksillaan lapsille ladun, että on helpompi harjoitella. Yllättävän hyvin pysyi Aavakin jo suksilla pystyssä. Kiersi koko lenkin niin, että kaatui ehkä pari kolme kertaa. Sitten loppuikin jo mielenkiinto ja piti päästä kiikkumaan...

Veetin hiihto-ura meinasi tyssätä ennen kuin ehti alkaakaan kun en meinannut saada millään toista monoa sukseen kiinni! Veeti laittoi toisen itse, mutta toista ei saanut ja minäkin ähräsin sen kanssa varmaan kymmenen minuuttia, ennen kuin onnistuin. Hieman on Veetillä nuo sauvat omaan silmään lyhyen näköiset, mutta ehkä ne nyt näillä viiden minuutin hiihtolenkeillä menee :D

Miten teillä muilla ei niin urheilullisilla vanhemmilla hoidetaan nämä hommat? Hiihtävätkö lapset ollenkaan, jos ei ole pakko esimerkiksi hoidon puolesta hiihtää? Vai jääkö treenaaminen suoraan kouluun tai eskariin?

Tiedän, että näissä asioissa pitäisi skarpata, mutta jotenkin kaikki tämmöinen on musta niin työlästä kun ensin kaivetaan ja puetaan varusteita puoli tuntia ja lapsi jaksaa hiihtää sen viisi minsaa :D Ehkä se kipinä tarttuisi paremmin lapseenkin, jos aikuiset nauttisivat samoista lajeista ja harrastaisivat niitä monta kertaa viikossa.

Meillä mies ei esimerkiksi ole luistellut sitten kouluaikojen, eikä ole kiinnostunut mistään jääkiekosta eikä sitä ole koskaan pelannut harrastuksenakaan. Meillä ei ole Veetikään siis osoittanut mitään kiinnostusta jääkiekkoa kohtaan eikä olla kyllä hoksattu mitään mailaa ostaa edes. Nyt mietittiin, että pitää varmaan maila ja pallo hommata, että voisi tuossa pihalla vähän pallotella. Muut lapset tältä kadulta pelaavat ahkerasti jalkapalloa ja lämivät kiekkoa tai palloa ja Veeti jää kaikesta niistä ulkopuolelle, kun ei ole koskaan pelannut, eikä halua mennä mukaan osaamattomana.

Nyt jos vähän sataisi lunta lisää niin ehkä tämänkin äitin hiihtoinnostus saataisiin takaisin! Onhan se hiihtäminen aivan älyttömän tehokasta liikuntaa, kun sitä viitsisi harrastaa. Ehkä pitää varalta käydä voiteluttamassa sukset, jos vaikka sattuisi niitä hiihtokelejä tulemaan vielä tälle talvelle. Nyt mittarin näyttäessä plussa-asteita se tuntuu hieman kaukaiselta ajatukselta :)

Pitkät lapaset vauvalle +ohje

Meidän untuvapussi on muutoin tosi lämmin, mutta ainoana miinuksena olen kokenut sen, että suuaukkoa ei saa kiristettyä. Vaunukoppa pienentää suuaukkoa jonkun verran, mutta ei tarpeeksi, etteikö Viia saisi puskettua käsiä ulos pussista. Kovalla pakkasella aina pelottaa, että kädet jäätyvät kun ne sojottavat ulos pussista. Kaverin kanssa mietittiin ratkaisua tuohon ongelmaan ja yksi oli merinovillainen hihatin, jossa olisi umpinaiset päät niin kuin lapasessa. Se suojaisi samalla myös hartioita. Vaan enpä jaksanut alkaa kaavoittamaan moista, joten tyydyin helpompaan vaihtoehtoon ja neuloin merinovillasta pitkät lapaset, jotka yltävät olkapäihin asti. Nämä kun laittaa toppahanskojen alle, ovat pienet kädet pysyneet lämpiminä, vaikka töröttävätkin välillä pussin ulkopuolella.

Nämä ovat hyvin yksinkertainen ja nopea tehdä ja tässä ohje noin puolen vuoden ikäiselle tarkoitettuihin lapasiin. Mikäli oma vauvasi on pyöreämpi käsivarsista, voi silmukoita toki lisätä, vaikka aika hyvin tämä lanka myös joustaa :)

Vauvan vaunulapaset koko n.6kk

Lanka: Drops Baby merino ( 1 kerä riittää) tai muu lanka jonka tiheys 50g = 175m

Puikot: 3mm (muistaakseni :D)

Luo puikoille 44 silmukkaa ja neulo 2o2n-joustinta 15 kierrosta. Lisää viimeisellä kierroksella tasaisesti neljä silmukkaa. Työssä on yhteensä 48s. Neulo aina oikeaa 15krs ja aloita kavennukset. Itse kavensin ensimmäisen puikon alussa kaksi oikein yhteen ja neljännen puikon lopussa ylivetokavennuksen. Kavenna joka kolmas kierros kunnes työssä on jäljellä 36s. Jatka aina oikein neuletta vielä 10krs.

Aloita 2o2n joustinneule ja neulo sitä 20krs tai haluamasi määrä. Kavenna joka puikolla yksi silmukka, työssä on nyt 32s. Neulo 24krs aina oikeaa ja tee haluamasi kärkikavennukset. Itse teen tykkään sädekavennuksesta. Tosin teen kavennukset aina puikon alussa ja keskellä enkä keskellä ja lopussa. Makuasia, sama lopputulos :) Nyt tumput ovat valmiina käyttöön!

POMPdeLUX SS16

Vihdoin on saatu odotettuja kuvia Pompin uudesta mallistosta someenkin ja kyllähän tuolla näyttää muutama herkku odottelevan ostamista. Sain luvan käyttää meidän kaupungin myyjän kuvia blogin puolella ja jos kutsut täällä Ylivieskan alueella kiinnostavat, käyppäs kurkkaamassa facebookissa sivut. Omat kutsut on jo varattu!

Kokosin tähän kuvia uudesta mallistosta, aika tyttöpainotteisesti kylläkin. Meillä olisi maaliskuun loppupuolella kummitätini häät ja olisi ihana ostaa tytöille jotkut kauniit vaatteet juhliin tästä mallistosta, mutta pienin koko on 80 ja se taitaa olla tuolle meidän sirppanalle vielä liian iso :/

Tuo tyllihame olisi ihana, mutta toisaalta tykkäisin tosi paljon tuosta paidastakin. En tiedä osaisinko kuitenkaan yhdistää tyllihametta ja tuommoista löysähköä paitaa keskenään, mutta minkälaisen alaosan kansa tuota paitaa voisi muuten juhlissa käyttää?

Näihin alla olevan kuvan tyllimekkoihin kiinnitin ekana huomion ja nämä olisi ollut kiva ostaa tytöille! Ehkä ostan Aavalle jotain juhliin ja mietin sitten Viialle jonkun toisen ratkaisun. Jos joku osaisi vinkata vastaavantyylisiä mekkoja pienemmässä koossa niin mielelläni kuulisin mistä kaupasta saa!

Keltainen ei oikein itseä puhuttele, mutta tuo harmaa on kauniin sävyinen.

Vaaleanpunaisessa on tässä mallistossa kiva sävy. Ei niin rusehtava mitä syksyn mallistossa.

Tästä paidasta tykkään myös tosi paljon ja jotku tämmöiset voisin ostaa tytöille kesäksi, Onko teidän tosi hoikilla lapsilla ollut näitä? Miten istuu päälle kun näyttävät kuvissa niin leveiltä?

Jostain syystä tuo sininen tuolla houkuttelee mua, vaikka normaalisti en sinisen ystävä ole ollutkaan. Toki tuo vaaleanpunainen vai mikähän persikka liekkään on myös todella kaunis!

Isommille tytöille on tyylikästä raitaa!

Aavalla oli viime kesänä Pompin ihana hellehaalari ja tykkäsin siitä tosi paljon. Harmi kun ei kelejä oikein ollut. Ehkä tästä mallistosta löytyy joku vastaava haalari. Tuo alemman kuvan keskimmäinen vaate lienee haalari?

Softshelleissä värit ovat aika samantyyppiset kuin aiempinakin kausina? Vk-vaatteille meillä ei ehkä ole tarvetta. Riippuen siitä, onko Viialle varattu haalari kuinka valtava. Jos se on vielä jättisuuri, voisin harkita tuommoista luumun väristä haalaria. Ellei se väri satu olemaan pelkästään takeissa. Näistä ulkovaatteista ei mulla ole kokemusta. Mitä olette tykänneet noista softshelleistä?

Muutaman poikien malliston kuvankin otin. Aika paljon vihreää ja sinistä on tiedossa.

Veetin luottopaita on tuo raidallinen ribbineulospaita. Niitä meillä on ollut nyt kolme ja sopii hoikalle kuin nakutettu! Mukava päällä ja menee vähän siistimmässäkin menossa. Voi olla, että Veeti saa nyt tuon sinivalkoisen eli samanvärisen, kuin Veetin ensimmäinen Pompin paita :)

Poikien ulkovaatteet ovat sinistä ja vihreää eri sävyissä.

Tässäpä kurkistus siihen, mitä on luvassa. Mitä tykkäsitte ja nousiko sieltä mitään ehdotonta lempparia esiin??

Joko tää pian loppuis?

Sairastelu siis. Viia on nyt ollut toista viikkoa kamalassa räkätaudissa. Flunssa alkoi toissaviikonloppuna mummulassa ja on jatkunut siitä asti. Viime viikolla ei kuumetta ollut, pientä lämpöilyä lähinnä, mutta nenä vuosi solkenaan ja yskäkin vaivaa. Perjantaina alkoi sitten kuumekin nousta ja mittari näytti illalla huimat 39! Viikonloppu mentiin siinä 38 asteen lukemissa ja maanantaina soitin sitten lääkäriajan. Halusin tarkistuttaa, että ei crp ole noussut samalla lailla kuin minulla. Saatiinkin aika ja vaikka meitä ennen oli jonossa lääkärille vain kaksi ihmistä, niin kaksi tuntia piti odotella kun ensiavun puolella tarvittiin lääkäriä. Onneksi äitini tuli juuri kylään, niin lähti kaveriksi odottelemaan. Ei ollut ihan niin pitkä aika odotella kun oli juttuseuraa.

Lääkärissä oli kaikki ok, korvat puhtaat ja tulehdusarvotkin jotakuinkin normaalit. Pientä ihottuman tyyppistä punaista näppylää Viialle oli noussut mahaan ja sitä käskettiin seurata, kun voi liittyä virustautiin. Kuulemma pitäisi alkaa tämän viikon aikana helpottaa. Toivon todellakin! Nenä ei ehkä vuoda ihan niin kovasti kuin viime viikolla, mutta yskä on aika kamalan kuuloinen. Ruokahalu on pienellä hukassa, mutta onneksi äidinmaito kelpaa <3 Kiinteitä ei mene oikeastaan yhtään. Muutaman lusikallisen olen saanut sosetta tai puuroa syötettyä ja maissinaksut uppoavat, mutta ei oikeastaan mikään muu ruoka.

Viia on myös ollut nyt päivisin aika itkuinen ja väsynyt, kuten alla olevasta kuvasta voi huomata. Päiväunet ovat selvästi pidentyneet ja on nukkunut jopa kolmekin tuntia putkeen. Tänään tosin eka päikkärit olivat vain sen normaalin 40min ja mielenkiinnolla odotan, kauanko nämä toiset kestävät.
Jos jotain positiivista pitää löytää, niin yöt ovat menneet todella hyvin! Oikeastaan melkein paremmin mitä uskalsi toivoa tai mitä ilman flunssaa. Viia on syönyt välillä vain yhden tai kaksi kertaa koko nukkumisen aikana ja muutenkin nukkunut melko rauhallisesti. Kai pikkuraukka on vain niin väsynyt, että ei jaksa yölläkään hillua hereillä. Jonkin verran on itkenyt, mutta on rauhoittunut aika pian. Illalla ollaan laitettu merisuolasuihketta ja imetty räkä nenäfriidalla, niin henki kulkee yölläkin ja voi keskittyä nukkumaan.

Koska tämä neljän seinän sisällä olo on jatkunut jo niin pitkään, niin viikonloppuna oli pakko lähteä vähän tuulettumaan pihalle. Jätettiin tytöt päikkäreille ja isi kotiin ja käytiin Veetin kanssa kahdestaan luistelemassa tuossa meidän lähellä olevalla jäällä. Siihen on pulkkamäen alle jäädytetty pieni läntti, missä voi hyvin rauhassa opetella, eikä tarvitse pelätä, että jääkiekkoilijat jyräävät allensa. Itse jätin vielä luistimet kotiin, kun en tiennyt kuinka hyvin Veeti pysyy pystyssä. Ensi kerralla otan ehdottomasti itsekin luistimet jalkaan, sen verran hyvin meni!

Ilmoitettiin Veeti parin viikon päästä alkavaan kiekkokouluun, mikä on siis käytännössä luistelukoulu. Multa Veeti ei suostu ottamaan mitään vinkkejä tai oppeja vastaan, joten jospa se tekisi hyvää, että siellä on opettamassa ventovieras ihminen. Koulu on aina kerran viikossa ja sinne voi itsekin mennä jäälle luistimilla. Luistelun päätteeksi vaihdettiin autolla Veetille kengät ja käytiin vielä mäenlaskussa. Mukava oli käydä pitkästä aikaa tekemässä jotain kahdestaan Veetin kanssa, kun harvoin ollaan missään ilman tyttöjä.

Nyt sitten malttamattomina odotellaan, että tuo pieninkin paranisi, niin päästäisiin ulkoilemaan koko perheen voimin! Veeti toivoikin mäenlaskua tuossa vähän matkan päässä olevalla Huhmarin ulkoilualueella, jossa on isompi pulkkamäki. Sinne voisi mennä, kun saisi kaikki terveeksi. Ja mikäli tämä lumi ei nyt heti sula pois.

Tylsän puuron piristys

Meillä syödään useana aamuna kaurapuuroa tai nykyisin "uutuutena" neljän viljan puuroa. Lapset aina protestoivat puuroa vastaan isoäänisesti, mutta yleensä syövät kuitenkin kiltisti isot annokset. Puuron päälle meillä laitetaan hilloa tai voita ja koivusokeria. Harmi, kun Kärkkäiseltä ei enää saanutkaan tuota koivusokeria! Se olisi vähän terveellisempi vaihtoehto normisokerille ja maistui hyvälle.

Jokin aika sitten keksi tuunata kaurapuuroa hieman ja tämä omenainen versio on meidän lasten suosikki. Puuro keitetään muuten normaalisti, mutta raastan sekaan omenaa sekä maustan puuroa aidolla vaniljalla sekä kanelilla. Olen ostanut tuota kanelia, jossa on matala kumariinipitoisuus, kun en siihen hätään löytänyt sitä, jossa sitä ei ole ollenkaan. Raastetta kannattaa raastaa parin omenan verran, että myös puuron päälle saa raastesilmän :) 

Omenaraasteen voi lisätä jo keittovaiheessa tai vasta sitten, kun puuro on keitetty jo. Hyvää tulee kummallakin tavalla. Tätä puuroa lapset ainakin meillä syövät tosi hyvällä ruokahalulla ja haluavat yleensä lisää. Tämmöisiä pieniä jippoja kun keksisi enemmänkin niin saisi pienellä vaivalla tylsästä aamupalasta paljon paremmin lasten suihin uppoavaa.

Oletteko koskaan kokeilleet? Onko teillä vastaavia kaurapuuroniksejä?

Arkea sisätiloissa

Sairastelun ja hurjien pakkasten vuoksi ollaan vietetty lasten kanssa normaalia enemmän aikaa ihan vain kotona sisällä. Missään ei ole päästy sairastelun vuoksi käymään kylässä, joten vähän on meinannut jo tekemisen puute vaivata. Ajattelin vähän kirjoitella meidän normaalista päivästä, koska eivät ne kamalasti eroa toisistaan varsinkaan tämmöisinä sisäpäivinä.

Aamuisin herätään yleensä kasin maissa. Ollaan aika hitaasti syttyvää porukkaa lasten kanssa arkisin ja menee helposti parikin tuntia, ennen kuin saadaan vaatteet päälle. Aava haluaa aamupalaa melkein heti herätessään, Veeti saattaisi varmaan olla parikin tuntia syömättä, jos ei itse kysyisi, että joko maistuu. Syödään kaikki yhdessä aamupalaa, joka vaihtelee päivästä riippuen. Joko puuroa, leipää, hedelmää tai muroja. Aava haluaa monesti banaanin ja Veeti on enemmän leipäihmisiä. Viia menee ennen kymmentä unille yleensä ja normipäivänä tuolloin ulkoillaan, mutta nyt kovilla pakkasilla ollaan suosiolla oltu sisällä.

Aamupäivällä ennen ruokaa lapset leikkivät omia leikkejään ja minä saatan siinä vaiheessa valmistella lounaan, jos edelliseltä päivältä ei ole jäänyt mitään ruokaa niin paljon ylimääräiseksi, että se riittäisi meille kaikille. Saatan myös pestä pyykkiä tai tehdä muita kotitöitä, kun Viia ei ole jaloissa pyörimässä. Aika monena päivänä on piirretty ja väritetty. Veetikin on innostunut värittämään, mistä ei ole koskaan aiemmin ollut kiinnostunut. Ja on kehittynyt siinä hurjasti samoin kuin piirtämisessä. Tähän mennessä piirrustukset ovat siis olleet luokkaa suttu paperilla, mutta nyt mummulassakin maalasi vesiväreillä vaikka mitä hienoja! Kaivettiin myös pitkästä aikaa hamahelmet esille ja lapset teki niillä kuvia ja minä silitin ne.

Kumpikaan lapsista ei jaksa kamalan kauaa keskittyä yhteen asiaan ja se välillä turhauduttaa, kun joutuu ensin levittämään kaikki ja viiden minuutin päästä kukaan ei jaksakaan enää tehdä mitään. Aavalla on käytössä tuommoisia isoja hamahelmiä, jotka on helpompi laittaa alustaan. Noissa on vaan mun mielestä alustassa liian lyhyet ne tapit ja kaatuvat musta helpommin kuin nuo pienemmät.

Ruoka meillä syödään puolenpäivän maissa, riippuen siitä, moneltako on herätty ja miten syöty aamupala. Ruuan jälkeen Aava saa yleensä vielä hetken leikkiä ja sen jälkeen käydään pissalla, valitaan ja luetaan päikkärisatu ja sitten on tyttöjen uniaika. Veeti ei enää oikeastaan koskaan nuku päikkäreitä. Sen aikaa kun Aava nukahtaa, saatan pyytää lukemaan hiljaa omassa huoneessaan, että ei kuulu kamalaa melua, jonka vuoksi Aava ei malttaisi mennä nukkumaan. Kun Aava on sängyssä, vaihdan Viian vaipan ja syötän sekä puen joko vaunuihin ulos tai sitten lykkään sisävaatteet päällä rattaisiin pesuhuoneeseen. Viia ei onneksi kaipaa kovin paljoa vaunuihin nukutusta. Muutaman kerran pitää nykyisin lykätä kärryjä edestakaisin ja sitten tyttö nukkuu jo.

Sillä aikaa kun tytöt nukkuvat, ruukataan pelata Veetin kanssa jotain lautapeliä. Nykyisin Afrikan tähteä tai sitten otetaan Uuno-turnaus. Olen antanut Veetin katsoa myös boksilta Lego Ninjagoa, mitä en anna aamuisin katsoa Aavan kanssa. Se ei oikein ole mielestäni sopiva ohjelma Aavalle, eikä Aava siihen jaksa keskittyäkään, joten mieluummin aamuisin katsotaan sitten pikkukakkonen. Veeti alkaa olla omasta mielestään ainakin liian vanha pikkukakkoseen, eikä jaksaisi enää sitä katsoa. Paitsi jos tulee Ryhmä hau. Veeti saattaakin sitten lukea sohvalla samalla kun Aava katsoo piirretyt.

Viime aikoina ollaan leivottu monena päivänä jotain helppoa leipää. Kuva taisi olla sämpylöistä, joiden taikinasta tehdään löysä ja nostellaan lusikalla pellille. Ohje löytyy Esmeraldas-blogista. Ja ei, kukaan ei ole ehtinyt haukata palaa sämpylästä, vaan ne levisivät vähän liikaa ja jäivät toisiinsa kiinni ja repesivät irroittaessa :)

Toinen meidän helppo suosikki on nykyisin puuroleivät. Keitän joskus aamulla tarkoituksella liikaa puuroa ja sen sekaan laitan sen verran vettä, että puuro on tosi löysää. Sekaan kaapista jauhoja (sämpyläjauhot, hiivaleipäjauhot ja ihan vehnäjauhot sopivat hyvin) ja hieman leivinjauhetta ja suolaa. Itse olen ottanut taikinasta erikseen Viialle leipiä ja lisännyt suolan vasta sitten. Viimeisimpiin laitettiin myös porkkanaraastetta. Tämäkin taikina saa jäädä sellaiseksi, että voi lusikoida lätyiksi pellille ja sitten vaan uuniin 225 niin kauan, että pinta vähän ruskistuu. Kuumana nämä ovat aika löysiä sisältä, mutta pysyvät paremmin kasassa kun antaa hetken jähtyä.

Tyttöjen päikkärit loppuvat yleensä tuossa ennen kolmea. Siinä on pari tuntia aikaa, ennen kuin mies tulee kotiin. Ennen sitä teen iltapäiväruuan ja sillä aikaa lapset yleensä saavat katsoa jotain ohjelmaa telkkarista. Syödään sitten toinen ruoka koko perheellä tuossa viiden maissa ja Viia yleensä nukkuu ennen kuutta vielä pienet päikkärit.

Välillä arki kolmen lapsen kanssa sujuu hyvin, välillä huonommin. Eniten hankaluuksia tuottaa se, että isommat haluaisivat tehdä mun kanssa jotain, mihin ei Viiaa voi ottaa mukaan. Pelata esimerkiksi jotain lautapeliä, mikä käytännössä on kuitenkin mahdotonta ilman, että Viia syö nappulat. Tai jos pöydällä yrittää pelata niin totta kai pieninkin haluaa mukaan ja repii sitten mun sylistä käsin niitä pelinappuloita. Dubloilla rakentelu on semmoinen mikä onnistuu, jos vaan asennoituu niin, että Viia repii kaiken mitä olet juuri saanut rakennettua :) Meillä Aava on nyt innostunut noista saksista, mutta kun se vaatisi sen, että itse pystyisin olemaan siinä vieressä apuna ja tuo Viia vähän sitäkin rajoittaa.

Myös kaikki siirtymät vie ihan tuhottomasti aikaa. Siis sellaiset, mihin pitää pukea ulkovaatteet! Puen yleensä isommat ensin. Tai no Veetihän pukee itse ja Aavakin varmasti hoidossa, mutta kotona ei muka osaa. Jos odotan, että pukee itse, ollaan vielä illallakin tuossa eteisessä jumittamassa. Sitten kun isommilla on vaatteet päällä, pistän ne pihalle leikkimään ja puen itseni ja Viian.

Välillä Veeti ja Aava leikkivät pitkiäkin aikoja nätisti yhdessä, mutta välillä tuntuu, että joka ikisestä asiasta tulee riitaa ja Aava, joka muutenkin itkee herkästi, huutaa jatkuvalla syötöllä. Silloin koettelee kyllä hermoja varsinkin jos pakkasmittari näyttää kolmeakymmentä, eikä päästä edes pihalle rauhoittumaan. Kyllä se alkaa lapsissakin näkyä, jos ei ole päässyt viikkoon energioita purkamaan.

Mitä teillä puuhataan pakkaspäivinä, kun ei pääse lasten kanssa ulos? Askarteletteko esimerkiksi paljon? Itse olen niin onneton keksimään mitään tuommoista, että oksat pois :D Taikahiekkaa kuulemma voi tehdä itse, sitä ajattelin testata joku päivä!

Back to life!

Terveisiä elävien kirjoista! Blogihiljaisuuden syynä on ollut siis mikäpä muukaan kuin armoton sairastelu. Viime viikon perjantaina sairastuttiin molemmat miehen kanssa silmätulehdukseen. Lauantaina oma pärstäni näytti näinkin nätiltä. Voin sanoa, että tämä tulee toivottavasti olemaan koko blogihistorian kamalin selfie, jonka täällä julkaisen! Tuommoinen "kevyt" turvotus luomessa joko silmätippojen tai tulehduksen ansiosta. Onneksi tuo alkoi jo sunnuntaina näyttämään normaalilta. Luonnollisesti pysyin vaan kotona tuon silmäni kanssa :D

Noh, sitten kun tulehdus alkoi pikkuhiljaa väistyä, alkoi kuumeilu tiistaina. Kaksi iltaa tärisin peiton alla sohvalla ja yritin antaa kuumeen nousta, jotta tauti lähtisi. Äitini on saanut iskostettua minulle sellaisen ajatusmallin, että jos antaa kuumeen nousta, niin se polttaa pöpön pois ja paranee nopeammin. Jos taas vetelee nappia naamaan, niin kuume vaan siirtyy. En tiedä onko tässä perää, mutta itsellä yleensä kuume lähtee pois jos ensin antaa sen nousta niin korkealle kuin on noustakseen.

No, tämä kuume oli selvästi eri mieltä. Vaikka kuin paleli ja tuntui, että on todella sairas niin mittari saattoi näyttää hurjat 37,3! Tiistaina ja keskiviikkona sain huippulukemat 37,9 eli ei mikään superkova kuume. Torstain ja perjantain söin sitten särkylääkettä, että jaksoin päivät lasten kanssa. Parina ekana päivänä kun kuume tuli vasta illalla. Särkylääke vaikutti tasan neljä tuntia ja aina sen jälkeen palelu alkoi uudelleen. Mies oli viikonlopun töissä, joten ajettiin perjantaina mun kotiin, että mummu voisi hoitaa lapsia, jos mun olo huononisi.

Lauantaina pääätin, että nyt annan sen kuumeen taas nousta jos on noustakseen ja nousihan se, sillä kuuden tunnin järkyttävän horkan ja palelun päätteeksi kuumetta oli 39,5. Siinä vaiheessa oli pakko ottaa särkylääke. Sunnuntaina kuume seilasi 37,5-38,5 välillä, mutta olo oli jo vähän parempi.

Maanantaina soitin paikalliseen terveyskeskukseen ja kävin otattamassa nielunäytteen ja tulehdusarvot eli crp:n, joka olikin todella korkea 139, vaikka kuumettakaan ei enää maanantaina ollut. Nyt on lääkekuuri päällä ja torstaina käyn ottamassa kontrollissa uudet arvot, että onko lääkkeet purrut. Voin sanoa, että kuuden kuumepäivän jälkeen olo oli aika heikko. Välillä en uskaltanut edes Viian pyllyä pestä, kun pelkäsin että nousevan kuumeen aiheuttamassa horkassa tiputan tai voimat loppuvat kesken. Mummulan sohvatyynyyn on varmaan kulunut viikonlopun aikana mun takapuolen kuva :D Mutta on se edelleenkin onni, että on paikka mihin voi mennä lasten kanssa sairaanakin, että ei tarvitse jaksaa pyörittää sitä arkea yksin tuossa kunnossa. Kiitos vielä äiti! <3

Tänään pääsin ripsihuoltoon ja voi vitsi miten hyvää teki poistua kotoa. Hurjana kävin myös postissa ja ärrällä hakemassa paketteja. Crocsin tilaus tuli ja mun kengät olivat jopa sopivia :)

Aava yskii edelleen ja nenä vähän vuotaa. Aavalla menee aina kaikki flunssat yskäksi, toisin kuin vaikka Veetillä. Ai niin ja ehdittiinhän me käydä tosiaan torstaina Viiankin kanssa terveyskeskuksessa, koska se meidän silmätulehdus tarttui myös Viialle. Nyt silmätulehduksen lisäksi tuo pienin on ihan limainen ja yskäinen ja tänään oli kuumettakin, vaikka muina päivinä lämpö on ollut suunnilleen normaali. Jos ei nyt huomenna tule sen kummempaa suunnan huonontumista, niin pyydän, että jos katsoisivat torstaina samalla sitten Viiankin kun ottavat multa sen serpin.

Viikonloppuna Viian yöt meni tosi huonosti ja itkeskeli vähän väliä, vaikka yritettiin antaa särkylääkettä. Helpommin muuten sanottu kuin tehty kun lapsi ei suostu ottaan ruiskua suuhun eikä meillä tietenkään mitään suppoja ollut kun nuo muut on ollut niin lääkkeen persoja. Viime yö meni tosi hyvin, vaikka Viia on nyt paljon räkäisempi kuin viikonloppuna. Ehkä se tuttu ja turvallinen sänky kuitenkin rauhoittaa tai jotain.

Kuvituksena tänä vuonna kudotut villasukat, koska kuumeessahan villasukat ovat ihan ehdoton varustus! Löysin tämän kivan kuvion joskus Pinterestistä ja malli sopisi vielä paremmin ohuelle langalle. Nämä ovat kuitenkin seiskaveikkaa ja varressa silmukoita 48, mikä riitti mun käsialalla juuri ja juuri kirjoneuleeseen. Tämä malli kävisi muuten hyvin miehellekin, jos ei aina jaksa tehdä perus raitaa tai yksiväristä. Mallin löydä mun pinterestistä.