Meillä molemmat, sekä Veeti että Aava ovat syntyneet syyskuussa. Siksi meillä onkin silloin melkoinen juhlaputki kun on sukulaissynttäreitä sekä lasten omia kaverisynttäreitä. Aava toivoi lahjaksi Lego friendsejä ja niitä meidän antamasta paketista löytyikin. Aava ei ole tähän mennessä ollut kovinkaan kiinnostunut rakentamaan ohjeista, mutta nyt hienosti pienellä avustuksella jaksoi kasata kaikki legot mitä sai lahjaksi ja niitä tulikin useampia!
Veeti toivoi tietokoneelle Minecraftia, koska siinä on jotain erilaisia toimintoja kuin pleikkarilla. Tiedä häntä kun en mitään noist ymmärrä, mutta ostettiin toiveiden mukainen lahja, koska se oli kuitenkin aika edullinen :) Varsinkin kun Veeti harvoin osaa oikein mitään toivoa, niin silloin pitää tarttua koukkuun kun saa selvän toiveen!
Aava piti tänä vuonna ensimmäiset kaverisynttärinsä, mutta onnistuin hukkaamaan kuvat niistä johonkin! Kakun kuvan löysin puhelimen kätköistä. Aava näki samantyylisen keksikakun kun selailin kakkuja Pinterestistä ja halusi samanlaisen kaverisynttäreilleen. Tämähän olikin helppo toteuttaa kun paistoi vain kaksi keksipohjaa ja täytti mascarpone-kermavaahdolla ja löi läjän koristeita päälle! Mascarpone tökkii jostain syystä itsellä ja tekee tunkkaisen maun, ei mene jatkoon meidän kakkujen välissä! Lapsille tämä maistui, vaikka yleensä tavalliset kakut eivät niin hitti olekaan.
Aavan virallisena synttäripäivänä käytiin porukalla ulkona syömässä ja Veeti puolestaan sai omana päivänään pelata normaalia kauemmin. Molemmille siis jotain pientä kivaa!
Aavan synttäri-iltana pidettiin vielä leffailta koko perheen voimin ja olikin kiva katsoa itsekin elokuva lasten kanssa :) Yleensä teen lasten leffojen aikaan jotain omia juttuja, mutta nyt katsottiin kaikki.
Yhteissynttärit pidettiin toissaviikonloppuna ja niihin kutsuttiin kummit ja lähimmät sukulaiset. Tosin Veetin yhdet kummit olivat synttäreiden aikaan juuri ulkomailla. Nähtiin kuitenkin ihan vähän aikaa sitten :) Kiva oli pitkästä aikaa leipoa kunnolla, vaikka suunnittelu jäikin hieman viime tippaan. Muistin myös, että ei tuolla meidän uunilla oikeasti saa tehtyä kakkua!
Paistoin yhteensä kolme pohjaa, joista yksikään ei onnistunut mutta niistä sai koottua sitten yhden kakun. Aina pääsee unohtumaan ja olettaa, että kyllä se nyt tällä kertaa onnistuu. Pitänee käydä Pyhäjoella kotona kotona paistamassa pohjia pakasteeseen! Kakun väliin valitsin toffeen ja lakan, mutta aika vähän tuo lakka maistui valitettavasti kakussa. Kakun päälle hain kukkakaupasta myrkyttömiä kukkia ja niiden varret on vielä teipattu ennen kakun päälle laittoa.
Toisena kakkuna oli Kinuskikissan
vadelmainen cookie dough-kakku ja tämä oli kyllä ihanaa oman makuun! Pohjan päällä oli raakaa keksitaikinaa, jonka makeutta kompensoi kivasti tuo raikas vadelmakerros päällä. Tässä samanlainen koristelu kuin täytekakussakin. Aika nopea keino saada aikaan näyttävä kakku on käyttää siina oikeita kukkia!
Halusin testata myös tällaisia dominotikkareita, mutta näitä en tee kyllä toiste! Keksi meinasivat tipahdella kuorrutekuppiin ja muutenkin jostain syystä kuorrute tahtoi leikata kiinni, vaikka olen ennenkin noita Candy meltsejä käyttänyt leivonnassa. Jostain syystä ei kuitenkaan päästy tällä kertaa kavereiksi. Ihan hyviähän nuo olivat ja lapsillekin maistuivat, mutta melkein suosin kuitenkin tekemisen kannalta ennemmin tavallisia cake popseja.
Suolaisena syömisenä meillä oli suolatikkuja, kinkkujuusto-sarvia sekä foccaciaa! Sarvet olivatkin yllättävän helppoja tehdä. En oikein muistanut tätä, koska en ole varmasti yli viiteen vuoteen tehnyt niitä! Upposivat myös hyvin vieraille eikä niitä montaa jäänyt jäljelle.
Foccacian tein Kotikokin ohjeella ja se oli ihana pehmeää. Päälle laitoin sormisuolaa, rosmariinia ja fetajuustoa. Lisäksi oli vielä ihan irtokarkkeja sekä popcorneja :) Synttärit sujuivat oikein hyvin ja saatiin melkein kaikki sukulaiset paikanpäälle ja lähes kaikki kummitkin. Lapset saivat mieluisia lahjoja tänäkin vuonna.
Veetiltä kysyttiin, että haluaako pitää kaverisynttärit vai viedä vaikka yhden kaverin kanssaan Superparkiin ja hän valitsi jälkimmäisen. Aloin miettiä korvaavaa vaihtoehtoa kun viime vuonnakin taisi käydä niin, että jossain vaiheessa Veeti kysyi, että voisiko mennä vain yhden pojan kanssa rakentamaan legoilla. Luulen, että isossa ja kovaäänisessä porukassa Veeti ei ole ehkä ihan elementissään, vaikka haluaa aina pyytääkin paljon kavereita synttäreille. Nyt sitten päädyttiin tuohon ratkaisuun, että mies vie Veetin ja yhden parhaista kavereista Superparkiin touhuamaan niin on mieleinen synttärijuttu Veetillekin. Ei tuntunut yhtään harmittavan, että kaverisynttäreitä ei ole vaan heti sanoi, että mieluummin tuo. Yleensä Veetin onkin helpompi olla vain yhden tai kahden kaverin kanssa kerrallaan. Nyt molemmat lapset saivat siis sellaiset synttärit kuin halusivat. Ja nyt meillä on talossa kahdeksanvuotias, viisivuotias ja kolmevuotias!