Diy Gugguu-mekko sekä frillaa

Se, mitä meillä kaikkien tämän talouden naispuoleisten vaatekaapista uupuu, ovat yksiväriset yläosat! Semmoiset, joita voisi pitää sitten värikkäiden leggareiden kanssa. Kirjavaan yläosaan en oikein osaa yhdistää muuta kuin yksiväristä alaosaa. Alkukesästä ompelin kummallekin tytölle yhden uuden mekon. Yksivärisenä, mutta pienillä jujuilla.

Aavalle olin ostanut fb:n kirpparilta ihanan vastaavan frillamekon, jonka joku oli itse tehnyt. Harmikseni se oli kuitenkin liian pieni, mutta ideana niin hyvä, että toteutin sen ensin Viialle ja Aava odottelee omaansa vielä. Mekko on yksinkertainen harmaa ja siinä on piristyksenä vaaleanpunainen kuumailmapallo silityskuvana.

Aavalle puolestaan testasin tätä "gugguu-mekon" kaavaa, jonka ihana Paula lähetti mulle, kun oma järki ei riittänyt kaavan piirtämiseen edes alkuperäisen mekon avulla :D Nyt on ollut niin kuumaa, että pitkähihaisia mekkoja ei ole pidetty, eikä sovituskuviakaan siis ole. Laitan niitä sitten kun mekot taas viileämmällä kelillä pääsevät päälle. Aavan mekkoon leikkasin yksinkertaisen origamilinnun, joka sopii kivasti tyyliltään tähän simppeliin mekkoon.

Tehosteena mekossa valkoiset tikkaukset. Tai sitten ompelija oli laiska, eikä jaksanut vaihtaa lankoja, who knows... ;)

Joko siellä on alettu pitkähihaisten vaatteiden hommaaminen syksyn varalle?

Hyötyliikuntaa Pokemonien kanssa

En tiedä onko kukaan voinut välttyä tässä viimeisen viikon aikana kuulemasta Pokemon Go:sta?  Kyseessähän on siis puhelimeen ladattava peli, jossa jahdataan virtuaalisia pokemoneja, mutta reaalimaailmassa puhelimen ja sen gps:n avulla. Peli tuntuu jakavan aika voimakkaasti mielipiteitä. On niitä, jotka asensivat pelin heti ja koukuttuivat siihen sekä niitä, joiden mielestä koko touhu on aivan naurettavaa. "Menisivät harrastamaan jotain oikeaa urheilua" he sanovat. Itselle pokemonit ovat tuttuja ja lapsuudesta ja muistan, kuinka ohjelman lopussa ollut räppi (kaikki kerätään kaikki kerätään) jouduttiin poistamaan, koska se antoi lapsille mielikuvan, että heidän pitäisi ostaa kaikki pokemonit tai jotain muuta yhtä typerää. Muistan myös alkutunnarin vieläkin :)

Meillä on ladattu tämä sovellus sekä miehelle, että minulle. Mainittakoon, että harrastamme satunnaisesti myös geokätköilyä, mistä tämä ei ihan älyttömän paljon eroa. Mies latasi kokeilumielessä pelin, että voisi lasten kanssa pelata. Minä puolestaan siksi, että käytän hyväkseni kaikki apukeinot, joilla saan houkuteltua lapset lenkille ja liikkumaan kanssani. Pullojen keräys toimi aikansa, mutta koska täältä löytää aika vähn pulloja, alkaa sen teho jo hieman heiketä. Niinpä ajattelin, että tässä on uusi lenkkihoukutin. Ja oikeassa olinkin.


Pokemon Go:ta on kritisoitu siitä, että ihmiset liikkuvat tuolla kylillä puhelin kourassa peliä samalla pelaten. Terveellisempää olisi mennä vaikka poimimaan mustikoita metsään tai muuten vain pyöräilemään. Nämä Pokemonia pelaavat ihmiset ovat kuitenkin todennäköisesti osittain myös niitä, jotka pelaavat myös muita pelejä esimerkiksi tietokoneella. Itse olen sitä mieltä, että jos vain on olemassa peli, joka saa lapset, nuoret ja vanhemmatkin ihmiset pois sisältä koneen äärestä liikkumaan, niin voiko siinä olla mitään pahaa? Liikunta on aina hyvästä; kävitpä sitten lenkillä sen puhelimen kanssa tai ilman. Olen lukenut lukuisia juttuja, joissa muutoin täysin liikuntaa harrastamattomat ihmiset ovat tämän pelin ansioista kävelleet ja pyöräilleet päivässä toistakymmentä kilometriä. Minusta ei voi jaotella liikuntaa oikeaan ja väärään, vaan kaikki liikunta on hyväksi kropalle liittyi siihen sitten peli tai ei.

Lasten kanssa muutaman reissun aikana kerättyjä Pokemoneja

Meillä tämä on siis toiminut myös hyvin liikunnan motivaattorina. Minä työnnän tyttöjä tuplissa ja pidän puhelinta hollilla, että huomaan ilmestyvät pokemonit ja Veeti pyöräilee ja saa sitten napata poket pokepalloon mun puhelimella. Koskaan ennen en ole myöskään pyörälenkillä kuullut lausetta "Äiti onko pakko mennä jo kotiin, voidaanko vielä vähän pyöräillä?".  Jos tämän saa aikaiseksi yksi pieni sovellus puhelimessa niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että se on mahtava asia. Ja minustakin on mukavampaa käydä pidemmillä pyörälenkeilläkin kun on jotain mitä odottaa. Kilometrejä kertyy huomaamatta kivasti ja kaikilla on hauskaa. Kotona Veeti sitten näyttää Aavalle, että minkälaisia pokemoneja saatiin sillä kyseisellä lenkillä kiinni. Eilenkin käytiin kävellen kahdeksan kilsan lenkki ja Veeti ja Aava olivat mukana pyörällä. Aava meni potkupyörällä koko matkan tulematta kertaakaan levähtämään rattaisiin! Tähän mennessä pisin potkittu matka on varmaan parin kilsan luokaa. Tuossa pokejahdissa tulee mukavasti lepotaukoja Aavalle sillä välin, kun pysähdytään nappaamaan örkit kiinni.

Ainoat miinukset tässä pelissä ovat ne, että se vie tuhottomasti akkua ja mun puhelimen muutenkin huono akku kestää juuri ja juuri sen tunnin pari pokemetsästyksen eikä täältä löydy kamalasti pokemoneja muuta kuin tuolta keskustasta. Kartta ei esimerkiksi tunnista meidän tietä ollenkaan eikä täällä taajamassa vilise mitenkään älyttömästi mitään kiinni napattavaa.

Vaikka tämä on ns. yksinpeli ja kännykällä pelattava, edistää tämä omalla laillaan myös sosiaalisuutta. Tuolla kylillä kulkee jatkuvasti porukkaa puhelin kourassa ja heistä näkee, että he etsivät myös pokemoneja. Ventovieraille ihmisille tulee juteltua, kun tietää, että he ovat touhuamassa sitä samaa mitä sinä itsekin. Meillä Veetikin juttelee sujuvasti oudoille lapsille, jotka ovat myös pokejahdissa, mutta silti Veetiä ei meinaa saada mennä kysymään tuttuja naapurin lapsia leikkimään. Missä muussa yksin harrastettavassa harrastuksessa keskustelet luontevasti harrastamisen lomassa vieraille ihmisille? Tässä Heikki Luodon Hesariin kirjoittamassa mielipiteessä oli nostettu esiin samoja asioita, mitkä itsekin olin pistänyt merkille.

Toki pelissä on haittapuolena ne ihmiset, jotka pelatessaan eivät huomioi ympäröivää maailmaa ollenkaan vaan ryntäilevät autojen eteen ja muutenkin ovat tiellä pelatessaan. Itse en ymmärrä, miksi sinne autojen eteen pitää rynnätä, kun kaikki poket saa kyllä pyydystettyä vähän kauempaakin, eivätkä ne tietääkseni mihinkään karkaa, vaikka hetken odottaisikin. Toisaalta tuolla liikenteessä on paljon sellaisiakin törppöjä, jotka ovat törppöjä ihan muuten vain, ilman peliä mitä syyttää.

Mitä mieltä te olette tästä ilmiöstä? Onko Pokemon Go hyvä vai huono juttu ja joko se on asennettu teidän perheessä jonkun perheenjäsenen puhelimeen? Onko joku, joka on välttynyt kuulemasta koko pelistä?

Ajan kuluttamista

Tänä kesänä on ollut tosi paljon sateisia päiviä ja ollaan lasten kanssa niin laiskimuksia, että ei jakseta lähteä pihalle kastumaan vaan pysytään sisällä. Kaikkien vaatteet kyllä taitavat pitää veden, mutta varsinkaan Veetiä kun ei saa edes hyvällä kelillä houkuttelematta ulos, saati sitten sateella!

Erään sateisen viikon jälkeen päädyttiin Raudaskylän parkourpuistoon, missä on tavallinen puistokin samassa. Vähän vaihtelua noihin meidän normaalipuistoihin ja lapsetkin viihtyivät taas jonkin aikaa. Viia oppi laskemaan itse liukumäestä, joten ei paljon äitiä tarvittu. Kiipesi siis itse portaat ja laski alas ja toisti tätä :)

Lapsillekin teki selvästi hyvää päästä purkamaan energioitaan vähän ulos juoksentelemalla ja kiipeilemällä, koska ei tarvinut kenenkään yhtään tapella niin kuin kotona sisällä. Tässä muten näkyy se Veetin pippuricollegesta tehty huppari, joka on niin perus huppari kuin olla ja voi, mintuilla resoreilla.

Kaikki lapset touhottivat puistossa omiaan, joten ehkä sen takia konflikteilta vältyttiin. Joskus on siis helpompi pakata lapset autoon ja kärsiä automatkan nahistelu, jos siitä seuraa tunti tai pari rauhallista aikaa :)

Välistä toivoisi, että sitä asuisi isommalla paikkakunnalla, että löytyisi erilaisia retkikohteita vaikka millä mitalla tai että voisi kiertää vaikka niitä itselle uusia puistoja. En ole täältä kotoisin, joten en täällä tiedä semmoisia "luontopaikkoja" missä voisi käydä keskenään lasten kanssa retkellä niin, että siellä olisi vaikka jotain kivaa tekemistä tai näkemistä. Mikään vesi tai jyrkänne ei ehkä ole ideaali tuon yksivuotiaan spurttailijan kanssa.

Tuossa parkourpuiston vieressä on myös hieno riippusilta. Se on yksi niitä ainoita erikoisempia kohteita, jonka täällä tiedän olevan. Käytiinkin sillalla katselemassa maisemia. Ollaan käyty täällä joskus aiemminkin, ehkä Viian ollessa vauva viime kesänä. Silloin mua itseä pelotti tuo silta niin, että en kovin nauttinut siitä. Nyt kuitenkin uskalsin mennä itsekin sillalle nauttimaan maalaismaisemista. Ehkä helpotti myös se, että Aava on jo isompi, eikä tarvinnut panikoida koko ajan, että hyppääkö se tuonne jokeen!

Kolmen lapsen kanssa liikkuessa myöskään ei jaksa aina lähteä semmoisiin paikkoihin, jossa pitää kamalasti esimerkiksi varoa lasten kanssa. Viia sai jäädä tämän pikavisiitin ajaksi istuimeen odottamaan. Siksi puistot ja muut ulkojutut ovat helppoja kohteita kun Viiankin voi vain antaa päästää menemään. Monesti olen halunnut esimerkiksi käydä Kalajoella siinä Plassin kahvilassa, oliko se nyt Siiri? Mutta jotenkin ajatuskin tämän lauman kanssa sinne menemisestä saa hien pintaan :D Tosin tähän sain kyllä instan puolella vinkin, että siellä voi nauttia virvokkeet ja leivokset myös pihalla, joten ehkä me joudutaan se vielä testaamaan tänä kesänä.  Me ei olla päästy edes liikennepuistoon tänä kesänä kun on satanut, enkä itse jaksa lähteä sinne sateeseen töröttämään. Ja rasittavaa olisi yrittää pitää Viia pois sieltä autoreiteiltä :)

Ehkä olen vain laiska raahaamaan tätä kolmikkoa joka paikkaan mukaan, jos ei pakko ole :) Pääsee niin paljon helpommalla, kun ei lähde yksin kaikien kolmen kanssa. Esimerkiksi kirpparilla on mielenkiintoista käydä näiden kanssa, kun Viia yrittää jatkuvasti kärryistä pois ja Aava härppii tavaroita pöydistä ja pelkään, että jotain tippuu ja särkyy. Että sinänsä yhden lapsen kanssa oli kyllä todella helppoa mennä ja tulla ihan mihin vain!

Mutta sitten vastapuolena on se, että yleensä lapset eivät pikkureissuilla nahistele ollenkaan ja aika kuluu kaikilla mukavasti. Että onko se sitten kuitenkin sen vaivan arvoinen, kun jaksaa lähteä. Se vaan vaatii aina tietynlaista asennoitumista siihen, että on ainoana aikuisena sillä reissulla mukana.

Riippusillalta lähdettiin ajelemaan takaisin keskustaan, haettiin kaupasta pillimehut ja ajeltiin vielä Puhkalan museoon pikaiselle visiitille.

En ole koskaan käynyt tuolla päiväaikaan siten, että se olisi auki. Pitää ehkä korjata joskus tilanne. Lapset olivat käyneet Pyhäjoen museossa mummun kanssa ja tykänneet. Tosin siellä onki tosi kiva museo, varsinkin vanha apteekki on oma suosikkini!

Reilu viikko sitten ajeltiinkin hellepäivää viettämään mökille äidin kaveriksi ja mummu nappasi lapset pariksi yöksi mökkiseuraksi itselleen. Kun kerrankin oli lämmintä, pääsivät lapset läträämään uima-altaaseen.

Ruukaatteko te käydä lasten kanssa retkillä tai uusissa leikkipuistoissa vai oletteko siinä omalla pihalla aina? Ja jos asutte jossain lähialueella, niin saa vinkata kivoja paikkoja, missä kannataisi käydä :)

Ja tiedättekö, tämän postauksen innoittamana pakkasin viime viikolla lapset ja eväät autoon ja hurautettiin Kalajoelle viettämään aikaa ja kaikilla oli mukavaa!

Kun isi nukuttaa

Mikä on teillä semmoinen pakollinen lapsiin liittyvä juttu, joka täytyy tehdä, mutta ette niin kamalasti välitä siitä jostain syystä? Mulle se on ehdottomasti varmaan lasten nukuttaminen. Mulla ei kestä hermot sitä temppuilua mitä siihen sisältyy ja todella harvoin saan yksin kaikki nukkumaan niin, että ei ärsyttäisi jokin asia. Tai no, Veetin nukuttaminen on ehkä yksi mun lempipuuhia. Käyt laittamassa peiton, silität ja sanot "hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia". Valot kiinni, ovi raolleen ja se oli siinä.

Mutta sitten päästään tyttöjen nukutukseen. Aavalle luetaan ensin satu ja sanotaan hyvät yöt peittelyn jälkeen ja poistutaan huoneesta. Ennen huoneeseen menoa on käyty seuraava dialogi:

Äiti: Tartteeko käydä pissalla?
Aava: Ei pissata.
Äiti: Ootko ihan varma? Käyppä kuitenkin varalta.
Aava: Ei pissata, en käy.
ÄIti: Okei, ei tartte sit viiden minuutin päästä huutaa, että pissattaa. Nyt nukkumaan.

Sit tehdään nuo edellä mainitut peittelyt sun muut uudelleen ja viiden minsan päästä huoneesta kuuluu "mulla on pissahätä!". Ei muuta kuin pissalle ja taas peittelyt ja hyvät yöt. Kohta on peitto huonosti tai potkittu pois. Seuraavaksi juomapullossa on liian paljon/vähän/liian kylmää/liian lämmintä vettä tai joku tietty unikaveri on hukassa ja mitä näitä nyt on. Tai sitten "en jaksa enää nukkua/oon nukkunut jo".

Sit kun ne nukahtaa, niin onhan ne ihania! Tässä mun sängynvaltaajat isin ollessa pois kotoa...

Viian kohdalla Viia viedään sänkyyn, ja silitetään/lauletaan hetki. Poistun huoneesta laulun hyräilyä jatkaen. Kuulostellaan hetken, että miten onkin heti hiljaista. Keität teen ja istut sohvalle, niin huoneesta kuuluu itku. Käyt laskemassa seisovan lapsen sänkyn ja toistat silittelyt ja laulut. Otat käden pois selän päältä ja itku alkaa. Lasket takaisin ja odotat sopivaa hetkeä. Luulet päässeesi helpolla, mutta kohta alkaa valot räpsyä makkarissa kun Viia yltää seisoalteen katkaisijaan. Silität ja juuri kun Viia meinaa nukahtaa, Aava huutaa peittoa toisessa päässä taloa ja Viia havahtuu ja on taas yhtä pirteänä kuin nukutusrumban alussa. Aloitat saman alusta samassa järjestyksessä. Hyvällä tuurilla Viia nukahtaa tällä kertaa, eikä tartte puolta tuntia kökkiä käsi Viian selän päällä makkarissa.

Kun mies nukuttaa Viian, hän menee makkariin, pistää Viian sänkyyn ja sanoo hyvät yöt. Tulee pois ja huoneessa on siitä lähtien hiljaista ja viiden minuutin päästä kun käyt kurkkaamassa, Viia on sikeässä unessa. Niin epäreilua!

Mitkä on niitä teidän inhoamia pakollisia lapsiperheen juttuja? Meneekö teilläkin nukutukset näin epäreilusti?

Voihan kasvukontrolli

Me ollaan jaksotettu muistaakseni kaikkien lasten kohdalla yksivuotisneuvolan rokotteet kahteen kertaan, että ei tarvitse kerralla laittaa kolmea piikkiä. Aavalle ja nyt Viialle on sillä toisella kerralla sitten laitettu samalla vesirokkorokote ja Veeti sai sen myös Aavan kanssa yhtä aikaa nelivuotiaana. Soittelin muissa asioissa neuvolaan meidän omalle terveydenhoitajalle ja hän sitten kertoi, että lääkäri oli ilmeisesti kurkannut Viian tietoja ja merkinnyt koneelle, että toisten rokotusten yhteyteen tulisi ottaa kasvukontrolli. Me kun olimme oman hoitajan kanssa sopineet, että kontrolliin ei tarvitse tulla, vaan soitan jos tulee huoli Viian kasvusta.

No ajattelin, että samapa tuo kasvu on katsoa, kun kerta joka tapauksessa ollaan sinne menossa eikä tarvitse erikseen käyttää puntarilla. Mies käytti Viian ja minä jäin isompien kanssa kotiin. En viitsinyt kaikkia raahata katsomaan rokotteiden laittoa, jos sattuu, että Aavalla on rokoteaika itsellään syyskuussa. En muista, että oliko 6- ja 3v-neuvolassa rokotuksia, mutta ihan varalta.

Kasvukontrollin tulokset eivät sinänsä yllättänee. Painoa oli tullut reilussa kuukaudessa se 190g eli aika lailla samaa tahtia kuin viime neuvolassa, jolloin kahdessa kuussa oli tullut se 300g. Pituutta oli tullut 0,8cm. Tämän hetken mitat ovat siis 78cm ja 8,49kg. Olin muistellut, että Viia painaa 9kg, mutta muistin näemmä kilolla pieleen! Veeti ja Aava ovat painaneet yksivuotisneuvolassa hieman reilut 10kg, eli pari kiloa enemmän ja pituutta on ollut pari senttiä enemmän.

Itsellä ei ole huoli kasvusta, koska voin kyllä arvata, miksi sitä ei tule. Kun neiti syö edelleen aika pieniä annoksia, mutta liikkuu koko 12h, jonka on hereillä, on kulutus melko suurta. Jo syömisen aikana ehditään humpata tuolista ylös-alas-ylös-alas jne. Edes sylissä ei voi istua paikoillaan. Mielestäni Viia ei silti ole laihan näköinen, tai semmoinen alipainoisen näköinen vaan on vain hoikka. Kun tähän mennessä paino ei ole huolettanut, niin tulee väkisinkin mieleen ajatus, että pitäisikö sen huolettaa, kun näin kontrolloidaan?

Nyt lääkäri oli sitten määrännyt uuden kasvukontrollin parin kuukauden päähän. Epäilen, että tuo painonnousu mitenkään yhtäkkiä radikaalisti muuttuu, joten käydään sitten taas toteamassa, että se 300g on tullut painoa. Ymmärrän kyllä, että näitä seurataan, mutta onko sillä seurannallakaan mitään sen kummempaa merkitystä, jos asiaa ei kuitenkaan sen kummemmin tutkita? Kuukausi toisen perään vaan todetaan, että liian vähän kasvaa ja tulkaa kontrolliin ja sitten kontrollissa todetaan taas se sama.

Tässä kuvat Viian kasvuseulasta. Kasvuseula on siis ilmainen palvelu, johon voi syöttää lapsen tiedot ja seurata niiden kehitystä. Meillä on kaikkien käyrät siellä tallessa. Tästä näkee, että paino on paljon miinuksella ja siitä tuli seulahavainto, että lapsi on lievästi alipainoinen. Myös pituus-painosuhteesta tuli seulahavainto, jossa Viian paino menee -16 käyrällä. Viimeksi se oli sama, mutta sitä ennen hieman parempi. Ensimmäinen miinusmerkintä oli -5 ja siitä on tultu vain alaspäin.

Onko muuten teillä kenelläkään ollut lasta, joka on rampannut kasvukontrolleissa ja että sen vähäisen painon (tai pituuden) kasvun olisikin aiheuttanut joku muu kuin se, että lapsi kuluttaa kaiken syömänsä? Mietin vain, että missä vaiheessa sille asialle oikeasti aletaan tekemään jotain, jos kasvua ei tule? Itsestä tuntuu, että enemmän olisin huolissani siitä, jos pituutta ei tulisi ollenkaan, mutta kun Viia on kuitenkin pituuskäyrillä siellä yläkäyrällä, eli kyllä se ruuasta saatu energia riittää edes siihen toiseen kasvuun, vaikka ei kumpaankin riittäisikään.

En tiedä pitäisikö yrittää sitten ympätä Viian kontrolli samaan neuvolaan Veetin ja Aavan neuvoloiden kanssa kun ne ovat peräkkäin.

Tässä samalla muuten kuvia muutamasta vaatteesta, jotka ompelin Viialle alkavaa hoitoa varten. Kaavana näissä on jokin vanhemman ottobren Mint koossa 74cm ja paidassa 80cm pituus ja mekossa sitten muokattu helmaosa kaavaan.

Kummassakin takana pisarahalkio. Tuohon yläkuvien lintupaitaan leikkarin resorin Ottobren pituuden mukaan ja se jäi liian löysäksi. Tähän toiseen venytin näppituntumalla ja siitä tuli paljon parempi :) Kaverilta ostin pieniä kangaspaloja, joista hän ei saanut enää mitään ommeltua niin näistä just tulee Viialle vaatetta.

Huomenna mennään sitten ottamaan tämän laiheliinin kanssa vihdoin yksivuotiskuvia, jännittää! Otetaan pihakuvia, eikä mulla oikein ole mitään ideaa, mutta luotan siihen, että meidän kuvaaja saa silti kauniita kuvia :)

Fantasia-svetari

Kun näin Noshin syksyn uutuuskankaat, silmäni osui varmasti monen muun kanssa tähän fantasia-kankaaseen. Tätä oli saatavilla trikoona sekä joustocollegena, joista itselleni tilasin jälkimmäistä. Heti kankaan nähtyäni kuvittelin mielessäni tämän urheilullisena svetarina tai hupparina. Mulla on pari Adidaksen vastaavaa verkkakankaista svetaria ja ne ovat olleet kovassa käytössä varsinkin nyt kesällä. Salille mennessä esimerkiksi on kiva vetäistä treenitopin päälle jotain sporttisempaa mitä normaali takki. Tämmöinen on myös kätevä viileämmillä ilmoilla ihan lenkillä.

Mulla ei ollut tietenkään mitään kaavaa, kun en omista yhtään naisten Ottobrea, joten piti alkaa onionista muokkaamaan. Otin vähän mallia ja mittoja vanhasta svetarista ja sen perusteella tein helman pituuden ja leveyden. Kaula-aukkoa nostin vähän, mutta valmiissa takissa huomasin, että se jäi silti vähän liian isoksi, jolloin kaulus ei ole kovin lähellä kaulaa. Tämä ei onneksi haittaa mitään eikä ole ulkonäöllisestikään mitenkään ruma.

Olisin halunnut tähän neonpinkit vetskarin ja nyörit, mutta en sitten lopulta jaksanut lähteä tilaamaan erikseen mitään, kun mahdollisuus ompeluun tuli heti lauantaina kun kankaan hain postista samana päivänä. Takana on yksityiskohtana tuommoinen kaarrokeleikkaus, jota korostin fuksianvärisellä peitetikkiompeleella.

Etupuolella olevat ompeleet ovat vain koristeena. Taskuja haaveilin, mutta en keksinyt, että minkälaiset tähän olisin osannut järkevästi toteuttaa ilman, että pilaan koko vaatetta. En ole mitään erikoisempia taskuja tehnyt koskaan! Tein sitten vain koristeompelukset ja jätin taskut pois. Harvoin kuitenkaan tarvii kantaa mitään ja jos on vaunut mukana, niin tavarat menee sen organizeriin. Lenkillä mulla on yleensä semmoinen lantiovyö, johon menee just puhelin ja varmaan avainkin.

Svetarista puuttuvat vielä stopparit naruista, kun tästä kaupungista ei oikean värisiä saanut mistään :/ Pitää yrittää muistaa ostaa ne muualta tai tilata kankaiden kanssa samalla jostain verkkokaupasta.

Kaiken kaikkiaan tästä tuli ehkä kivoin vaate, jonka oon koskaan ommellut itselleni ja on tälläkin hetkellä päällä! Tilasin kangasta 1,5m, mutta koska en tehnytkään huppua, taidan saada siitä mustaan yhdistettynä Veetillekin svetarin :) Tämä kuosi on kyllä semmoinen, että käy tosi moneen juttuun! Vaikka itelle tuli ekana mieleen urheilukamat, tästä tulisi tosi kiva kotelomekko esimerkiksi. Laatu vaikuttaa olevan myös hyvää eikä ensimmäisen pesun jälkeen ainakaan tapahtunut yhtään mitään kankaalle.

Mitä te ompelisitte tämmöisestä fantasia-kankaasta? Tai jos ootte jo ommellut ja blogannut niin linkkiä kommenttiboksiin kiitos!