sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Yksinkertainen chunky beanie ohje

Aloitin ennen joulua neulomaan itselleni muhkua pipoa No home without you-blogin ohjeella. Piposta tulikin ihana, mutta valitettavasti se vastasti kooltaan enemmän Viian päätä kuin omaani. Leveyden puolesta koko oli sopiva, mutta pituus jäi minusta liian lyhyeksi ja korvat tahtoivat vilkkua alta. Ohje oli hyvä ja yksinkertainen, mutta olisin kaivannut ehkä ohjeeseen hieman mittoja pelkkien kierrosten sijaan. Varsinkin kun eri käsialoilla tai langoilla kierroksista ei tule saman korkuisia.


 No, Viia sai uuden muhkupipon ja minä aloin tehdä hieman simppelimpää versiota, jossa tuo päällisosa ei ole kaksinkertainen. Lankana mulla oli Dropsin Flora kaksinkertaisena ja lisäksi vielä kolmantena tuo myöskin Dropsin Brushed alpaca silk hieman pörheyttä tuomaan. Pipossa on siis tehty ensin niin pitkästi resoria, että sen saa käännettyä kaksinkerroin ja siihen perään neulottu tavallinen pipo.


Puikkokoko 4
Silmukoita aloitukseen 80 (mulla on löysähkö käsiala, voi olla että tarvitset hieman enemmän!)

Ensin neuloin noin 18cm 1 kiertäen oikein, 1n resoria. Sen jälkeen aloin neuloa sileää, kunnes sileän osan korkeus oli  noin 13cm. Kavennukset voit tehdä ihan millä tyylillä haluat, mutta itse tein niin, että kavensin aina pari silmukkaa per puikko ja jätin silmämääräisesti välikierroksia, että pipo kapeni tasaisesti. Tein siis sädekavennuksen, mutta aloitin sen hieman liian myöhään enkä pystynyt neuloa niin monta välikierrosta mitä kavennusten väliin jäi silmukoita ja miten ohje neuvoo. Alussa jätin kuitenkin enemmän kierroksia ja lopussa hieman vähemmän. Harmi kun ei tullut näitä laitettua ylös, koska jouduin itsekin purkamaan kun yläosasta tuli liian korkea. Tuossa No home withtou you-blogissa on kyllä hyvät ohjeet myös hieman erinäköiseen kavennukseen.


Pipo pääsikin heti valmistuttuaan tosi toimiin, kun kävin eilen -17 asteen pakkasessa pienellä happihyppelyllä tuossa meidän lähimetsässä. Siksi pipo on kuvissakin niin luminen, kun piti välillä urheilla lumesta raskaiden puiden oksien ali, jotka olivat vallanneet polun tai sen väylän, mikä metsässä kulki ennen kuin lunta satoi reilusti päälle. Meni sen verran umpihangessa kahlailuksi, että piti vaihtaa suunnitelmaa ja palata takaisin ja etsiä eri reitti kotiin.



Vaikka pakkasta oli paljon, oli kunnon varusteilla oikeastaan jopa liiankin kuuma kävellä metsässä. Mutta pakkasen putoaminen  nollasta tuonne parinkympin tienoille aiheutti sen, että toppasin päälle pitkän toppatakin ja alle merinoa ja käsiin vielä kunnon nahkakinttaat. Ja tuo pipokaan ei mikään viilein vaihtoehto ollut. Onhan siinä otsalla kolme kerrosta pipoa kolminkertaisella langalla neulottuna!


Meillä Viia on ollut viikon kuumeessa ja joulun aika on mennyt enemmän ja vähemmän sisällä ollessa, joten oli ihana välillä päästä raikkaaseen ulkoilmaan vähän energioita purkamaan. Täällä on ollut liikkeellä jotain kummaa kuumetautia, jossa kuume jatkuu korkeana jopa viikonkin. Eivät ota edes sairaalan päivystykseen lapsia ennen kuin kuumetta on ollut seitsemän päivää. Se kertoo minusta jo aika paljon siitä, että tätä taitaa nyt olla liikkeellä. Sinänsä mukava oli olla kotona joulun aika eikä käydä monessa eri paikassa, mutta olisin toivonut tietysti, että oltaisiin voitu puuhailla porukalla jotain pihallakin. Käydä vaikka retkellä tai mäenlaskussa, eikä niin että aina joku on Viian kanssa täällä kotona. Vaan eipä noille oikein mitään voi ja onni on, että ainakaan vielä ei ole kukaan muu sairastunut tuohon samaan tautiin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti