Kotiuduttiin keskiviikkona kymmenen päivän Kroatian reissultamme kotiin. Vuokrasimme siis ystäväperheen kanssa ison asunnon Kastel Luksicista, joka on pieni kylä/kaupunki lentokentän läheisyydessä. Matkat sujuivat hyvin, koska lentomatka oli maltillinen kolme tuntia. Ajomatka mennessä ajoittui yöaikaan, joten lapset nukkuivat koko matkan ja tullessa kotiinpäinkin tappelu alkoi vasta noin tunti ennen kotia, kun lapset alkoivat olla väsyneitä. Siinä mielessä loistava kohde, varsinkin jos asuisi lähempänä Helsinkiä kun tuo automatka tuo siihen niin monta "turhaa" tuntia, mutta koska lento lähti aikaisin aamulla, ei hotelliakaan olisi kannattanut varata.
Kroatia oli maana ihana tai ainakin ne kaikki paikat mitä ehdimme
nähdä! Luonto oli erittäin kaunis kuten myös turkoosit vedet ja samassa
paketissa saimme myös kaupunkilomaa palasen. Uskon, että tulen kirjoittamaan useamman postauksen reissusta, koska kaikki asia ei mitenkään mahdu samaan. Tähän ensimmäiseen ajattelin kerätä vähän pientä tietoa tuosta meidän omasta kaupungista ja jos tulee mieleen jotain hyödyllisiä vinkkejä sinne matkaaville. Meillä mukana oli siis neljän aikuisten lisäksi viisi lasta ikähaarukalla 3-7v.
Kastel Luksic
Tämä meidän pieni lomapaikkamme oli nappivalinta. Kaupunki ei ollut iso, mutta sieltä löytyi kaikki tarpeellinen ja meidän asuntomme sijainti varsinkin oli hyvä. Kirjoittelen siitä vielä oman juttunsa myös! Tämä paikka on noin puolessa välissä Splitin ja Trogirin kaupunkeja, joista ensimmäiseen meni bussilla noin 40min ja jälkimmäiseen noin 20min. Bussi kulkee parinkymmenen minuutin välein kumpaankin suuntaan ja oli edullinen. Alle kuusivuotiaat matkustivat bussissa ilmaiseksi, joten meidän perheen lippu esimerkiksi Splitiin maksoi noin 40 kunaa eli vitosen luokkaa. Myös lentokentälle pääsi näppärästi bussilla ja matkaan meni meidän asunnolta ehkä vartti. Tuo bussi on numero 37, joka tuota väliä kulkee. Rattaiden kanssa kulkiessa kannattaa huomioida, että bussien takaovien keskellä on sellainen kaide, että meidän rattaiden kanssa ei bussiin mahtunut, ellei nostanut rattaita kaiteen yläpuolelta. Noissa Bumblerideissä kun on kolmipyöräisyyden vuoksi takarattaat aika leveällä.
Paikasta löytyi tarvittavat ruokakaupat Tommy ja Ribola, joista ensimmäinen oli hieman pienempi ja toinen suurempi marketti. Molemmista sai tarvittavat perusruuat, vaipat ja aurinkorasvat näin esimerkkinä. Pienten lasten soseitaki oli ja smoothieita. Hintataso oli aika lailla Suomen luokkaa, joten vaippoja ei kannata raahata Suomesta mukaan vaan ostaa paikan päältä tarvittaessa. Lisäksi löytyi myös lihakauppa ja leipomo, joihin kannatti kyllä suunnistaa jo aamulla, koska lihakauppa meni kiinni jo yhden tai kahden aikoihin. Noita Kasteleja on tuossa Splitin ja Trogirin välissä muistaakseni seitsemän kappaletta ja me käytiinkin kummankin puolen viereisessä kylässä kävelemässä, sillä kylät ovat siis ihan vieritysten.
Rannat
Kroatiassa rannat ovat kivirantoja, eivät siis hiekkaa. Lisäksi merenpohjassa on paljon merisiilejä! Meidän asuntomme lähellä oli parikin rantaa, mutta ehdottomasti paras oli "balettikoulun ranta" eli tuolla on suosittu ravintola Baletna skola, joka oli ihan rannan tuntumassa. Siinä oli tarpeeksi pitkästi pikkukivistä pohjaa, että lapsien oli helppo kahlata. Asuntomme lähirannalla oli hieman isompia kivejä, jotka olivat lasten kanssa hankalammat.
Uimakengät ovat ehdottomat, sillä pieniä ja teräviä merisiilejä löytyi ihan pari metriä rannasta. Ystävällämme oli snorklausvehkeet mukana ja hän niitä meille sukelteli näytiksi. Näkipä hän myös merihevosen! Sen näkemisestä olen kyllä aika kateellinen!
Pahin sesonki ei ollut vielä alkanut, joten saimme olla rannalla oikeastaan melkein vain paikallisten kanssa. Varsinkin aamuisin rannoilla oli lähinnä eläkelaisiä :) Myyjiä ei ollut samalla lailla kuin vaikka Thaimaan rannoilla, mutta yhtenä päivänä näimme paikallisen maissin myyjän! :) Yleisiä vessoja en noilla muutamalla rannalla nähnyt missä kävimme ja ravintolan vessaan ei päässyt uimavaatteissa, mikä on tietysti ymmärrettävää. Vaatteenvaihtokopit kuitenkin löytyivät ainakin tuosta ravintolan rannasta.
Merivesi ei muuten ollut tuohon aikaan vielä minun mittapuulla mitenkään superlämmintä, mutta tarkeninpa kuitenkin uimaan ja kyllähän siihen tottui heti kun sinne uskalsi mennä!
Hintataso
Kuten tuossa aiemminkin mainitsin, oli hintataso mielestäni melkein Suomen tasoa ainakin kaupoissa. Hieman halvempaa, mutta ei merkittävästi. Ravintolaruoka oli vielä jonkin verran edullisempaa, sillä meidän ruokalasku viideltä hengeltä juomineen taisi vaihdella noin 40-70e välistä. Alun jälkeen hoksattiin alkaa ostaa lapsille jaettuja annoksia ja parhaimmillaan tilattiin neljälle pikkutytölle yksi pitsa ja se riitti :) Bussilla oli halpa matkustaa mutta taksit olisivatkin olleet heti kalliimpia. Bussilla kallein lippu oli sen vitosen ja se sisälsi kolme ihmistä Splitiin Trogirin lippu oli vielä halvempi ja siksi käytettiinkin paljon bussia.
Lähes joka paikassa kävi pankkikortti ja sillä maksamisesta ei mene mitään lisämaksuja.
Pullonpalautus
Pakko laittaa tämä omaksi kappaleekseen, koska tämä oli jo niin surkuhupaisaa. Koska me asuttiin omassa asunnossa, kertyi meille luonnollisesti erilaisia pulloja. Miehet sitten yrittivät niitä paikalliseen Tommyyn saada palautettua. Ensin kun olivat ostaneet muutamia oluita, oli myyjä kysynyt, että onko heillä tyhjiä pulloja ja luvannut seuraavana päivänä selittää niiden palautuksen. No miehet veivät pullot mukanaan niin sitten niitä ei saanutkaan palautettua, koska kello oli yli kaksi. Kaipa joku auto noutaa ne ennen kahta ja sen jälkeen ei enää onnistu. No seuraava yritys sitten viikonloppuna, jolloin ei myöskään voinut palauttaa, koska viikonloppu! Lopulta saimme palautettua ennen lähtöämme pullot onnistuneesti, mutta kyllä oli tehty vaikeaksi koko homma :D Liekö palautus sitten helpompaa siinä toisessa kaupassa, mene ja tiedä.
Yleistä höpinää
Englannin kielellä pärjäsi hyvin tuolla ja asiansa sai kyllä esitettyä vaikka toinen osapuoli ei olisi niin sujuva puhuja ollutkaan. Ainoat ongelmat meinasivat olla bussikuskien kanssa, kun he eivät tajunneet, että kaksi kolmesta lapsesta oli ilmaisia. Lopulta alettiin sanomaan maksaessa vain, että kaksi aikuista ja yksi lapsi. Samasta syystä ystäväperhe maksoi vahingossa monta kertaa liikaa kun ilmoittivat ne kaksi lasta eikä kuski tajunnut heidän olevan sen ikäisiä, että ovat ilmaisia.
Näkemissämme paikoissa oli osittain samaa ränsistyneisyyttä, mihin tykästyin
Tallinnassakin. Oli rehellisesti sitä vanhaa kaupunkia ja historiaa, mutta myös sitä hieman uudempaa talokantaa, joka syystä tai toisesta oli hylätty ja annettu rapistua. Jotenkin sellaisissa taloissa on erilailla historian havinaa ja omat tarinansa kuin upouusilla hotellialueilla. Ehkä se on se paikallinen elämä, joka houkuttelee. Näkee miten siellä kaupungissa oikeasti ihmiset elävät. Monestihan paikalliset ovat kunnon turistirysissä vain töissä ja asuvat itse jossakin ihan muualla. Näin Airbnb:n kautta asuessa pääsi myös asumaan jonkun asuntoon. Meidän isäntäperheemme esimerkiksi asui samassa asunnossa, mutta eri kerroksessa. Tosin kun heidän asuntonsa ovi oli auki, huomasimme, että se oli huomattavasti vanhanaikaisempi kuin vuokrattava asunto eli ainoastaan siihen oli panostettu sisustuksellisesti.
Parasta on vain kierrellä ja katsella sitä erilaista kulttuuria, kun kaikki on uutta ja erilaista. Tuolla oli myös paljon selvästi loma-asunnoiksi rakennettuja taloja, joiden rakennus oli kuitenkin keskeytynyt, ehkä kustannusongelmien vuoksi. Siinä ne nököttivät hienoilla paikoilla, mutta täysin keskeneräisinä.
Esimerkiksi tämä vanha talo alakuvassa oli mitä mahtavimmalla paikalla
lähes meressä kiinni ja silti se oli hylätty ja rapistunut. Omalla
laillaan kuitenkin niin upean näköinen! Väkistenkin miettii, että kuka
tässä on asunut tai mikä virka talolla on joskus ollut ja miksi siitä ei
ole pidetty huolta vaan on annettu katon luhistua sisään.
Suomessakin on paljon kaunista luontoa ja kauniita
kaupunkeja, mutta erilailla kauniita. Siksi minusta on niin mahtavaa
päästä näyttämään lapsille, että maailmasta löytyy niin monenlaista
erilaista kauneutta. Olemme siinä mielessä etuoikeutettuja, että meillä
on välistä mahdollisuus viedä lapsia uusiin maihin ja kulttuureihin.
Meri tietenkin itsessään on aina se elementti, minkä äärellä viihtyisin ja sitä jaksan ihastella ja katsella ihan maasta riippumatta. Toki tuo turkoosi vesi on ihan omaa luokkaansa kun se on niin kirkasta, että kalat ja pohja näkuvät helposti läpi. Lämmintä reissumme aikana oli keskimäärin ehkä +28-30 astetta. Parhaimmillaan kelloni mittasi +36 asteen lämpötilan meidän omalla terassilla, mutta se ei ilmeisesti huomioinut tuulta. Vaikka lämmintä piisasi, ei tukalaa ollut, koska melkein joka päivä tuuli. Varsinkin ihan viimeisinä päivinä oli todella rajuakin tuulta. Meinattiin saada monta kertaa myös valtava myrsky päälle, mutta aina lopulta pilvet kiersivät meidät ja vain yhtenä päivänä taisi vähän aamusta ripotella niin, että se lähinnä viilensi vähän kasvoja mitä kasteli. Kelit eivät siis olisi voineet olla kovinkaan paljoa paremmat! Lapsetkin jaksoivat paremmin kävellä kun ei ollut niin järkyttävän hiostava ja polttava keli.
Meidän päivät menivät aika lailla niin, että aamupäivällä kävimme jossain lähistöllä kävellen katsomassa paikkoja ja päikkäreiden jälkeen mentiin rannalle tai lähdettiin muihin kaupunkeihin bussilla. Näin ei myöskään satuttu rannalle puolen päivän aikaan, jolloin on kuuminta ja milloin iho palaa herkiten. Lapsilla toki oli uv-puvut mukana, mutta parasta olla tuolloin sisätiloissa viilentymässä.
Pari koko päivän retkeäkin tehtiin kun käytiin Bracin saarella sekä Krkan luonnonpuistossa sekä Marjanin kukkulalla Splitissä ja samalla kierreltiin vielä lisää Splitissä. Pienimmät nukkuivat sitten rattaissa/bussissa jos sattuivat nukahtamaan. Yritettiin pitää aina tuollaisen aktiivisemman päivän jälkeen rennompi päivä, että pysyimme lähimaisemissa ja vietimme aikaa rannalla. Tuo tuntuikin sopivan ja lapsetkaan eivät väsähtäneet liikaa. Meillä oli myös oma pieni uima-allas lapsille, jonka täytimme asunnon parvekkeelle, niin saivat siellä polskia ilman, että tarvitsi lähteä yhtään mihinkään!
Löydettiin myös muutamia leikkipuistoja, missä lapset pääsivät purkamaan energiaansa. Ainakin juuri tuossa balettikoulun rannassa on puisto ja sitten jos lähtee tuosta Luksicista Trogiriin päin niin rannan varrella on myös toinen puisto.
Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut ja tykättiin kohdevalinnasta todella paljon! Sopiva lapsiperheille ja sellaisille, jotka eivät välttämättä kaipaa kamalaa actionia esimerkiksi vesiurheiluun liittyen. Tuolta kuitenkin pääsi näppärästi joka paikkaan halutessaan, joten katseltavaa riitti. Jos olisimme olleet ilman lapsia, olisimme varmaankin ajelleet joku päivä Dubrovnikiin, mutta päädyimme skippaamaan sen, koska matkat olisivat kuitenkin kestäneet yli viisi tuntia yhteensä.
Jos olette menossa tuonne ja herää jotain kysyttävää, niin yritän auttaa parhaani mukaan!