| NauravaNappi: tammikuuta 2021

keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Neulotut nukenvaatteet Baby bornille

*sisältää mainoslinkin

Olen tyttöjen pyynnöstä neulonut nukenvaatteita heidän Baby born nukeilleen. Tilasin black fridayna Adlibrikselta alle kympin hintaan Klompelompe Talvilapset-kirjan* ja siinähän olikin tyttöjen yllätykseksi myös nukenvaatteille ohjeita. Erehdyin näyttämään neuleita tytöille ja sen jälkeen alkoi tulla tilausta vaatteesta toisensa jälkeen. Ajattelin, että samalla olisi hyvä tuhota lankakaapista noihin kaikkia merinojämiä, mistä ei enää mitään muuta järkevää saa. Ohjeet olivat kivan nopeita tehdä, vaikka tämän ensimmäisen frillamekon kanssa meinasikin uskoa loppua sen kanssa, että tuleeko siitä mitään. Lyhyesti sanottuna; nappilistat ei ole mun juttu. Ei neuloessa eikä ommellessa. Napit kuitenkin mahtuivat listalle, vaikka vähän näytti että sen lyhyyden vuoksi en saa mitenkään ympättyä siihen kolmea nappia. Tuossa kirjassa oli muuten niin paljon ihania ohjeita (muillekin kuin nukeille!), että olisin mieluusti maksanut kirjasta myös normaalin hinnan! Tosi positiivinen yllätys, sillä tilasin kirjan sika säkissä ilman, että tiesin yhtään mitä se sisälsi. Aiemmat kirjat ovat olleet hyviä, joten luotin siihen, että tämäkin olisi. Aiempia postauksia löydät mm täältä, täältä ja täältä.

neulotut nukenvaatteet

Frillamekossa on käytetty Dropsin baby merino- lankaa, mikä vastaa vahvuudeltaan aika hyvin kirjassa käytettyä Klompelompe ohut merino-lankaa. Muutenkin noissa merinoissa mätsää myös paksumpi lanka Dropsin merino extra fine-lankaan. Täältä meidän kaupungista ei noita kirjan merinoita saa edes lankakakaupasta. Veikkaan kuitenkin, että tuo Drops on varmaan halvempaa, joten se käy ihan yhtä hyvin tai mikä tahansa suunnilleen saman paksuinen lanka.

neulotut nukenvaatteet

Mulla on iso rasiallinen kirpparilta ostettuja erilaisia nappeja ja tytöt ovat sieltä sitten kaivaneet mieleisiä näihin heidän nukenvaatteisiinsa. Puiset nallenapit ihastuttivat niin paljon, että laitettiin sellainen sitten hihaan koristeeksi, kun tavallisena nappina se ei ehkä ole maailman kätevin.

 

Harmaa pipo on tehty joskus kauan aikaa sitten jollakin vauvanlakki-ohjeella ja on himpun verran iso nukelle, mutta kovasti sitä tytöt ovat nukkeleikeissään käyttäneet. Nyt tietty ainut ongelma on se, että kaikkia vaatteita pitäisi olla tuplasti, koska niistä tulee riita :D

Seuraavaksi neuloin tuon pienen vaaleanpunaisen pipon. Sille ei ollut varsinaista nukelle suunnattua ohjetta, mutta näemmä vastasyntyneen koolla sai aikaiseksi tuollaisen nukkekoon. Jonkin verran tein tästä lyhyemmän kuin ohjeessa. Olisi varmaan ollut vähän lörpömpi päältä, jos olisi tehnyt ohjeen mukaisen määrän kierroksia. Pipojen jälkeen oli tossujen vuoro ja ne olikin nopea tehdä kun neule on aina oikein neuletta ja lopuksi joustimen jälkeen pieni matka ompelua ja tossut ovat valmiit. Toiset ovat Dropsin merino extra finea kuten pipo ja toisen Dropsin Cotton merinoa, josta tuli paremman kokoiset nukelle. Näissä pienin vauvakoko oli nimittäin hieman iso nukelle. Jos tekisi baby merinosta, niin koko olisi varmasti hyvä!

 
Pampulatakki nukelle on neulottu puolestaan Dropsin Air-langasta, joka vastasi myös hyvin kirjan lankaa. Näitä pikkukeriä mulla on jäänyt yli pipoista, joten niitä sai hyvin käytettyä tähän projektiin. Tekisi mieli tehdä Viialle tämä sama neule myös, mutta ehkä ilman noita pampuloita, koska ne eivät ole jotenkin niin siistin näköiset kuin haluaisin. Mutta tämä Air on aivan ihanan pehmoinen ja pörröinen lanka, joka ei kutita niin nukkea kuin ihmistäkään :)

 
Viimeisenä tein vielä yhdet Peikkoset housut. Peikkosen pintaneule on tuttua Peikkonen-myssystä, jonka olen itsekin neulonut aiemmin. Näissä taas sama Merino extra fine lanka ja kahdessa värissä, koska jämäkeristä ei riittänyt kokonaisiin housuihin. Nämä löytyvät kirjasta myös vauvalle/pienelle lapselle ja ovat kyllä tosi söpöt!

 
Nyt kelpaa nukkejenkin touhuta viileämmillä talvikeleillä kun on asianmukaisia varusteita! Olen neulonut tästä kirjasta jo yhden neuleen Aavalle, joten todellakin on ollut hintansa väärti tämä kirja. Suosittelen tutustumaan myös niihin muihin osiin, jos kaipaa suloista neulottavaa lapsille.


 

maanantai 18. tammikuuta 2021

Itse tehdyt joululahjat 2020

Tänä vuonna en ihan mahdottoman monta itse tehtyä joululahjaa tehnyt. Tai no määrällisesti ehkä joo kun tein samaa lahjaa melko monta kappaletta! Tuntui vain jotenkin vähäiseltä määrältä ja tähän on nyt koottu ne itse tehdyt lahjat. Aavan kummille meni nämä sukat, joista Aava tosin ihmetteli, että miksi olen tehnyt "kirppusukat" :D Bongasin tällaisen sukan jossain netissä ja piirsin siitä kaavion ja ajattelin, että lahjan saajan huumori riittää näihin heittämällä. Itse asiassa mies pyysi samanlaisia, joten tein hänelle myös omat. Mies haluaa aina vain mustia sukkia ja niitä on kuolettavan tylsä neuloa, joten kiva tehdä varteen vähän kirjoneuletta.

Myös parit unikkosukat tein lahjaksi. Vaaleanpunaiset, hieman lyhyemmät versiot meni Veetin kummille, mutta niistä ei valitettavasti ole kuvaa. Nämä mustaharmaat tein Viian hoitotädille, joka on myös mun ystävä, joten sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kaavio näihin löytyy ihan googlettamalla "unikkosukat kaavio". Mun sukat on tehty Novitan 7 veljestä-langasta ja opettelin näitä varten tikapuutekniikan, joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi pitkiin langanjuoksuihin.

Muutamiin lahjapaketteihin sujahti itse tehtyjä fudgeja. Vaaleampi on Kinuskikissan lime-valkosuklaafudge ja toinen on Suklaapossun Pätkisfudge. Kumpikin on helppoja tehdä eivätkä vaadi mittaria, joka meillä on pakattuna johonkin lukuisista varaston muuttolaatikoista. Tuota limefudgea olen tehnyt vuosia sitten ja silloin todennut jo hyväksi, joten tein sitä uudestaan. Se on sellaista pehmeää, suussa sulavaa fudgea kun taas tuo pätkisfudge on enemmän suklaista.

Kummitytölle ompelin lahjapakettiin Lalian Julia-kaavalla mekon. Tän lisäksi ompelin myös omien tyttöjen nukeille vaatteita sekä kylpytakit pyyheturbaanien jämistä.

Lasten serkulle tein puolestaan toiveesta parit leggarit. Viialle tein itse asiassa tuosta samasta kettukankaasta myös leggarit. Kettukangas on Lalian ja tuo toinen taitaa olla Nappinjan.

Näitä helppoja pyyheturbaaneita meni useampaan pakettiin. Jos et siis lahjansaajana tajunnut käyttötarkoitusta, niin käytetään samoin kuin tavallista pyyhettä, mutta päähän laittaessa nappi jää taaksi, jolloin sen kierityksen jälkeen  saa siitä kuminauhalenksusta nappiin kiinni. Mutta on pari näitä itsellä, enkä käytä enää muuta, koska nää pysyy niin hyvin päässä eikä aukeile koko aikaa. Oon suunnitellut näiden tekoa jo vuosia, vaan en oo päässyt vielä koskaan toteutusvaiheeseen. Oli siis jo aikakin!

Annoitko sinä tänä vuonna itse tehtyjä lahjoja?

tiistai 12. tammikuuta 2021

Móri eli mörkö miehelle

Kun sain viime vuonna valmiiksi itselleni villapaidoista Treystan  sekä Riddarin , alkoi mieskin pienesti vihjailemaan, että hänellekin kelpaisi joku kiva villapaita retkeilyä ja ulkoilua ajatellen. Hän itse oli bongannut kaverinsa Facebookista kuvan tästä Móri eli Mörkö paidasta, jonka ohje löytyy joko maksullisena Ravelrystä tai kirjasta Maarun villapaidat 2.  Suunnittelija on Maaru Moilanen ja kirja on hänen toinen islantilaisneulekirjansa. 


Tämä Móri on alunperin kirjassa neuletakki, mutta helppo oli jättää nappikaistale pois ja tehdä tämä pyörönä neulepaidaksi. Lankana tässä on Lettlopin sijasta Dropsin Karisma ja ohjeesta koko L, josta tulikin kerralla aika sopiva. Langat on ostettu Kärkkäiseltä, jossa on kiva valikoima noita Dropsin lankoja. Pituutta paitaan tuli epähuomiossa liikaa, mutta onneksi helman voi kääntään niin sekään ei haittaa. Näpsäistiin tästä pikaiset kuvat vuoden ensimmäisen retken merkeissä Törmäjärven Hyväntoivonniemellä.

Islantilaisneule mòri

Kunnon väri-iloittelua tässäkin paidassa kun sävyinä mustan lisäksi harmaa sekä valkoinen. Tämä on valmistunut itse asiassa jo aikoja sitten, mutta kirjoneuleen jälkeen unohdin vaihtaa pienempiin puikkoihin ja paidan yläosasta tuli liian iso ja se pussitti. Kesti varmaan puoli vuotta kaivaa tämä paita esille tuolta käsityökorista ja purkaa yläosa ja tehdä se uudelleen pienemmillä puikoilla. Korjausoperaatio kesti yhden elokuvan verran, joten turhaan odotti niin kauan noinkin pientä muokkausta. Käsitöiden harrastajat varmaan tunnistavat tilanteen!

Vähän jännitti tässäkin tuo koko, mutta onneksi siitä näytti tulevan oikein hyvä. Mahtuu allekin kerrasto lämmittämään eikä kinnaa mistään. Tämä on siis neljäs islantilaisneule, jonka neuloin viime vuoden puolella. Ehkä kiintiö noihin on nyt hetkeksi täynnä. Tämän jälkeen olenkin sitten neulonut huomattavasti pienempiä juttuja, eli uusia villavaatteita tyttöjen nukeille :D Niistä tulossa oma postauksensa.


Islantilaisneule mòri

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Erilaiset puupaneelit sisustuksessa

Erilaiset rimat ja paneelit ovat pidemmän aikaa olleet suosittuja sisustuksessa. Ehkä ihan kivakin näin, koska tuovat pehmeyttä muuten välillä "kliiniseenkin" skandinaaviseen sisustustyyliin. Älä lue tätä niin, että kaikki skandikodit olisivat kliinisen näköisiä, mutta osa on. Itsekin vähän liian vähän käyttänyt aiemmin lämpöä sisustuksessa. Kuitenkin nyt olen erilaisille rimoille ja paneeleille lämmennyt ja itse asiassa meillä oli vuosia sormipaneelista tehty sängynpääty! Ystäväni vanhemmat tekivät sen lahjaksi meille kun ostettiin ensimmäinen asuntomme. Tai muistelin, että sinne se taisi ensimmäistä kertaa tulla ja se oli meillä vuosia käytössä. Ei ole kovinkaan kauaa aikaa kun se siirtyi mun äidille kun hommattiin tuo pääty, missä on säilytystilaa sivuilla, ettei tarvitse enää yöpöytiä. Eli siis joskus 2009 olen sen saanut, joten ehkä olenkin ollut edelläkävijä sormipaneelien kanssa sitten kasarin/ysärin jälkeen.

Meillekin johonkin tulee jotain paneelia tai rimaa. Vielä pitäisi osata päättää, että millaista ja mihin! Vaihtoehtoja on nykyään niin paljon erilaisia ja kaikki voi asentaa niin vaakaan kuin pystyynki, joka tuplaa mahdollisuudet ja tietenkin aiheuttaa entistä enemmän harmaita hiuksia päättämisen kanssa. Sisustussuunnittelija saa pähkäillä näitä meidän puolesta, mutta me joudutaan sitten loppukädessä kuitenkin sanomaan se viimeinen sana ja vitsi miten paljon inhoan päätöksentekoa. Tuntuu, että en millään osaa päättää asioita ja pelkään, että valitsen väärin ja harmittelen jälkikäteen. En tiedä onko teille muille tämä päätöksen teko näin hankalaa? Ja kun päätät mallin ja suunnan paneelille, niin sitten vielä se väri! Käsitelläkö vaiko eikö ja kuinka vaalealla. Ihan liikaa tällaiset päätökset mun pääkopalle. Ja nämä on kuitenkin vain pieniä yksityiskohtia! Ei varmaan yllätä, että myöskin muut materiaalit aiheuttavat pään vaivaa. Ja tänne blogin puolelle pitäisi ehdottomasti saada käyttöön hihityshymiö, koska sitä olisi tarvittu jo monesti.


cent-listat paneelit
Kuvat Cent-listat

Haaveilen näistä paneeleista ainakin eteiseen ja makuuhuoneeseen. Makuuhuone olikin keittiön lisäksi se tila, mihin osasin päättää materiaalit heti. Kaikki seinät on tulossa Tikkurilan basaltti-sävyllä, joka on kaunis tumma harmaa. Siihen sopisi mielestäni yhdelle seinälle kivasti vaalea puu kaveriksi ja se vähän vaalentaisi muuten niin tummaa huonetta. Minkä muotoista paneelia sinä laittaisit makuuhuoneen seinään? Tuo Dyyni on muodoltaan kaunis, mutta toisaalta tykkään myös sormipaneelista ja tuosta rimapaneelistakin vaakatasossa. Eteiseen tulee myös varmaan vaalean puun väristä paneelia, mutta toisaalta sinne sopisi myös mustaksi maalattu. Meidän talon värit tulee olemaan vaaleaa harmaata, valkoista, mustaa ja puuta, joten kumpikin väri kävisi siihen varmasti hyvin. Ehkä kallistun kuitenkin puunväriseen, koska se on vaaleampi ja meille tulee esimerkiksi väliovet jo mustana, joten ehkä siinä ja pienissä yksityiskohdissa kuten naulakoissa tuota mustaa tulee sitten jo tarpeeksi.

Siparila paneelit Pala, KOO2 KOO4
Toinen mistä olen haaveillut, on tuo Siparilan Pala-paneeli, josta syntyy tuota kaunista kalanruotokuviota. Olisin mieluusti ottanut lattiaankin kalanruotoa, mutta veikkaan, että sen tekeminen nostaa melko reilusti kustannuksia ja siinä on aina se kyllästymisvaara myös.  Joten ehkä jätän sen pois ja toisaalta jos siihen kuviona kyllästyy joskus, on helpompi vaihtaa seinä mitä koko talon lattiat! Tosin en kyllä edellisessäkään kodissa kyllästynyt mihinkään valintaan, joita sinne teimme. Ehkä se oma maku on kuitenkin vuosien saatossa kehittynyt sellaiseksi, että osaa valita vain niitä juttuja, joista oikeasti pitää ja jotka ovat ajattomia omaan silmään. Sehän on ihan se ja sama onko ne jutut muiden mielestä enää pinnalla, koska me rakennetaan kotia kuitenkin meille eikä muille. Sitä paitsi lämpenen muutenkin hieman hitaasti uusille asioille ja monelle ne ovat ihan menneen talven lumia siinä vaiheessa kun minä alan niitä haluta omaan sisustukseen.

Mutta joo, yritetään näistä lukuisista vaihtoehdoista nyt löytää se eniten meitä miellyttävä ja vielä päättää ne kohdat talosta, joihin näitä tehostepaneleita laitetaan. Onneksi aikaa löytyy kun aloittaa sisustuksen suunnittelun ennen kuin pohjatyöt tontilla oli edes tehty! 

Löytyykö teidän kodista jo jonkilaista paneelia tai rimaa ?

maanantai 4. tammikuuta 2021

Retkivuosi 2020


Viime vuosi taisi olla monella perheellä normaalia enemmän retkeilypainotteinen. Näin kävi varmaan meidänkin perheessä, vaikka normaalistikin tykätään retkeillä. Kokosinkin tähän kuvia jokaiselta kuukaudelta meidän retkiltä! Bongasin alkuvuodesta hauskan "52 retkeä vuodessa"-haasteen Instagramin Retkihaaste-tililtä. Tulostin kalenterin väliin lapun itselleni ja merkkailin sinne suoritettuja retkiä sekä toiselle puolelle päivämäärän kera eri retket, missä käytiin vuoden aikana. Jälkikäteen oli hauska tsekata, että missä kaikkialla tuli vuoden aikana käytyä! Täyttä määrää retkiä ei saatu kasaan, minkä arvasin jo etukäteen. Kuitenkin kiitettävät 35 retkeä tehtiin, enkä ole ihan varma onko tuossa luvussa kuitenkaan jokainen retki mukana. Retkiksi laskin sellaiset reissut, jotka kestivät vähän kauemmin tai niille otettiin eväät mukaan. Tälle vuodelle onkin jo tehty uusi haastepohja ja toivon vuodelle 2021 vähintään yhtä monta ihanaa retkeä kuin edellisellekin vuodelle tai mieluusti enemmän! Ainakin telttaöitä toivon enemmän kuin viime vuonna.

Jos Ylivieskan lähialueen retkeilypaikat kiinnostaa, niin olen kirjoittanut niistä pari postausta. Tästä löydät Ylivieskan lähialueen retkipaikat ja tästä Ylivieskassa sijaitsevat retkikohteet.

Tammikuu aloitettiin retkeilemällä Kähtäväjärvellä sekä Törmäjärvellä, jossa käytiin myös nyt lauantaina retkellä. Viime vuonna tammikuun 12. päivä lunta ei ollut nimeksikään ja lämmintä oli niin paljon, että tarkeni kuoritakilla! Mietittiin silloin, että harvemmin tulee retkeiltyä tammikuussa lumettomalla maalla.

Helmikuussa käytiin retkeilemässä Ojakylän laavulla perhepartion kanssa. Tämä olikin meidän viimeinen perhepartio, koska sen jälkeen tuli korona ja syksyllä Aava aloittikin sitten ihan oikean partion, eikä koettu enää tarvetta käydä perhepartiossa. Päästiin myös miehen kanssa kahdestaan Rukalle laatuaikaa viettämään ja siellä valloitettiin Riisitunturi sellaisella sumussa, että eipä paljon maisemia nähnyt! Se harmitti aika paljon, mutta onneksi reissu oli muuten huippu! Tuli myös kokeiltua lumikenkiä, jotka vuokrattiin Ylivieskan Ladulta edullisesti.

Maaliskuussa retkeiltiin varmaankin koronan takia normaalia enemmän. Kun päivät oltiin kotona etänä ja lapset kotona hoidossa ja koulussa, oli viikonloppuisin pakko lähteä retkelle, että seinät eivät kaatuisi päälle. Löydettiin Ylivieskasta uusi Viitajärven laavu sekä käytiin myös Kalajoen Maristossa ensimmäistä kertaa. Siellä oli hienoja isoja puita, joiden juuret olivat paljaana ja suorastaan kutsuivat kiipeilemään.

Kävimme myös ensimmäistä kertaa Lohtajan Ohtakarilla ja se oli kyllä melkein kivoin paikka viime vuoden retkikohteista. Tehtiin trangialla tonnikalapastaa ja pullia! Ehdimme myös lasten kanssa Huhmarlammen laavulle kun mies oli pois kotoa. Retkieväänä ensimmäistä kertaa nuotiobanaanit, jotka olivatkin hitti. Tehtiin myös pari pientä retkeä esimerkiksi oman kodin lähimetsään sekä erääseen keskustan metsään tyttöjen kanssa.

Huhtikuussa löydettiin taas uusi kohde Oulaisten Kyrönlammelta, jossa oli valtavan iso kivenlohkare nuotiopaikan vieressä. Retkellä oli meidän perheen lisäksi mukana myös mummu. Kävimme myös mummun ja papan kanssa Alavieskan aarnimetsässä retkellä. Tuolla olen käynyt joskus miljoona vuotta sitten sienestämässä äidin kanssa, mutta enpä muistanut paikasta oikeastaan muuta kuin sen, että taisin nähdä siellä ensimmäiset hirvikärpäset! Niitä ei kyllä ole ikävä.


Toukokuussa kiersimme Möyrynnevan luontopolun, jolla emme olleet aiemmin käyneetkään. Sen varrella oli useampi nuotiopaikka, joista ainakin yhdelle pääsee autolla perille asti. Lisäksi retkeilimme uinnin merkeissä Kekajärvellä ystävien kanssa. Kävimme myös Mustolanjärvellä helatorstaina ja silloin sattui todella lämmin ilma retkeilyyn ja Viiakin seisoo tuossa kuvassa pelkkä mekko päällä laiturilla. Kävimme myös Pyhäjoella mummun kanssa retkeilemässä ensin Rajaniemen rannassa ja makkaranpaistossa Kupuliskoskella.


Kesäkuun retkeilyt aloitettiin miehen kanssa kahdestaan yhden yön retkellä Samalajärven kansallispuistoon. Majoituttiin teltassa järven rannalla ja saatiin mukavia seuralaisia leiriin. Nautittiin luksusiltapalasta juustoineen ja kuohuviineineen ja lapsettomasta ajasta kahdestaan. Sekä kuunneltiin yöllä vähemmän nautinnollisia joutsenten kiljumisääniä.

 
 Juhannus vietettiin ystäväperheen kanssa telttaillen Pietarsaaren Fäbodassa.  Paikka oli todella kaunis ja täydellinen telttailuun lasten kanssa! Saatiin myös olla melko rauhassa juhannuksesta huolimatta ja kelitkin suosivat, vaikka merivesi jäistä olikin. Lapset nauttivat ystäväperheen lapsien seurasta ja me aikuiset saatiin höpötellä omiamme. Ehdottomasti tänä vuonna uudestaan telttareissulle juhannuksena, jos vain kelit sen sallivat! Loppukuusta ehdimme myös käydä Veetin kanssa kahdestaan yhden yön reissun riippumattoilemassa. Molempia taisi vähän jännittää. Veetiä se eka yö riippumatossa ja minua sen lisäksi se, että olin ensimmäistä kertaa metsässä yötä ilman toista aikuista. Nukkuminen oli surkeaa, mutta jäipä kiva muisto kahdenkeskisestä retkestä Veetin kanssa.

Heinäkuussa käytiin syömässä retkitortillat Oulaisten Piurukkanevalla ja kerättiin samalla pieni määrä hilloja jätskin päälle laitettavaksi. Tuokin oli uusi kohde meille! Olisi vain vaatinut kaikilta kumpparit,  koska oli paikoin melko märkä retkipaikka. Olihan tuo iso suoalue.

Teimme kesälomareissun Saariselälle, missä valloitimme niin Kiilopään kuin Pyhä Nattasen. Rakastuin lappiin, jossa en ole aiemmin juurikaan kesällä käynyt. Maisemat olivat huikeita ja lapsetkin viihtyivät yllättävän hyvin. Kaipuu jäi päästä uudelleen lappiin, mutta vielä ylemmäksi.

Kuun viimeisenä viikonloppuna tehtiin lasten kanssa koko perheen telttaretki Peuranpolun varrella sijaitsevalle Raatejärvelle. Paikka oli kaunis ja nukuttiin hyvin. Yksin ei oltu, mutta taas sattui mukavaa porukkaa paikalle, joiden kanssa istua iltaa ja lapsilla riitti kavereita. Tällaisia retkiä kaipaisin ensi kesälle enemmänkin, että oltaisiin ihan yötä retkellä.

Elokuussa kävin tutustumassa aikuisten partiotoimintaan Törmäjärvellä. Lisäksi valloitimme ystävän ja hänen tyttöjensä kanssa Meksin kalliot Himangalla. Tuokin oli hieno paikka ja luontopolun varrella mm. lampaita. Kävimme myös Jyväskylässä lasten serkkujen synttäreillä ja kävimme siellä jo melkein perinteisesti makkaranpaistoreissulla.

Syyskuussa ehdimme retkeillä Viian kanssa kahdestaan lähimetsässä, käydä ystävien kanssa Kukonkylällä Sievissä, bongailla lintuja Raudaskylällä sekä tulistella Huhmarlammella mukana omat lapset sekä naapurin lainalapsi. Paistettiin ensimmäistä kertaa roiskeläppää (mikropizzaa) nuotiolla ja yllättävän hyvältä maistui!

Lokakuussa kävimme Pyhäjoella Rajaniemenrannassa koko perheen voimin lättyjä paistamassa. Lisäksi pääsin laatulomalle Ystävän kanssa Rukan maisemiin. Kävimme Valtavaaralla sekä Pienellä Karhunkierroksella ja parannettiin maailmaan sushin ja viinin voimin. Aivan superihana reissu!

Marraskuussa otin ystävän lapsineen meidän kyytiin ja hurautimme Pyhäjoelle merenrantaan retkelle. Kelit olivat vielä melko lämpimät ja maa lumeton. Tuosta ylärivin keskimmäisestä kuvasta voisi kuvitella olevan lämpimämpikin kuukausi menossa, jos mulla ei olisi kevytyntuvatakki päällä. Kävimme myös iltapalalla Kähtäväjärvellä oman perheen kesken. Pimeässä illassa nuotion ääressä ruokailussa on vain se jokin tunnelma! Sitä samaa ei saavuta keittiön pöydän ääressä muroja mutustamalla.

 
Joulukuussa ei ehditty retkeillä kuin kerran ja sekin Jyväskylässä serkkujen luona kun kävimme koko serkusporukan kanssa makkaranpaistossa. Pitänee korjata tilanne tässä kuussa ;)


Miltä näyttää sun retkivuosi 2020? Tuliko vietettyä aikaa enemmän luonnossa kuin aiemmin?