Housuja isoimmalle sekä pienimmälle

Omistan tämän postauksen housuille. Sille vaatekappaleelle, joka jää aina viimeisenä työn alle, koska se on kaikista tylsin tehdä. Ja koska perushousuja saa kaupastakin niin edullisesti. Laiskana en jaksa yleensä alkaa kikkailla mitään sen kummempaa, joten niiden ompeleminen on senkin vuoksi niin puuduttavaa. Ihan siitä syystä, että nyt olen ommellut housuja, ajattelin myös julkaista ne täällä! Eikä vähiten siksi, että yhdetkään näistä eivät ole ihan perus pertsat vaan jokaisessa on jokin ihan pieni juju.

Viia sai kolmet pöksyt, joista kahdet leggarit ja yhdet tuollaiset vähän haaremimalliset frillataskuilla. Muuntelin vähän jotain vauvahousun ilmaiskaavaa ja sainkin toimivan version. Mukavasti mahtuu kestovaippa sisään ja lahkeista nämä ovat melkein leggarityyliset. Taskunsuihin tein frillat luomaan lisää tyttömäistä fiilistä. Mintunvärisiin leggareihin tein "papupolvet" harmaasta pilkkukankaasta ja vaaleanpunaisiin tehosteet nilkkoihin Noshin raitakankaasta. Puuterinvärinen kangas on myös Noshin.

Noita mintun värisiä olen pitänyt Viialla paljon, viimeksi tämän Lindexin raitatunikan kanssa, joka on myös ollut yksi lemppareista ja alkaa jäädä pieneksi :/ Tämmöinen kännykkäräpsy löytyi sovituskuvaksi. Leggareissa kaavana on Ruusunpuna koossa 62cm ja jatketulla lahkeella.

Veeti sai uudet collarit, kun edelliset alkavat jäädä lyhyiksi ja parit ovat menneet polvista rikki. Kerrankin jaksoin värkätä ja tein taskut ja tuommoiset polvipaikat. Lisäksi hurauttelin vähän koristeommelta uudella peittarilla. Kaava on muisaakseni Hop and Jump-niminen, Ottobresta yllättäen! Koko 116cm leveys ja 122cm pituus, jota mielestäni jatkoin, koska lahje oli liian lyhyt Veetille.

Juuri tänään sain uuden muistutuksen siitä, että älä tee enää ainakaan leggareita Aavalle. Ompelin jokin aika sitten mustavalkoraitaiset leggarit Noshin ihanasta miniraidasta ja ne on pari kertaa ollut päällä niin polvella on iso reikä! Ja se ei näytä siltä, että olisi mitenkään kulutuksesta mennyt rikki, joten epäilen saksilla olleen osuutta asiaan ja pientä reikää on ehkä levitetty sormin. Kyllä suoraan sanottuna ärsytti!

Pandaa pienelle

Viian juhlavaatteita varten tilaamistani kankaista jäi molemmista noin puolet kankaasta käyttämättä, joten tein niistä toisenkin setin Viialle koossa 74cm. Tällä kertaa valitsin diagonaaliraidan bodyyn ja yksivärisen alaosaan eli juuri toisin päin, kuin aiemmassa setissä. Pandan kuvan sain kaverilta ja sen ompelin ihan suoralla kiinni tuohon etupuolelle. Aika söpönen tuli tästä bodysta, vaikka itse sanonkin!

Settiin kaveriksi tein puuterinväriset housut, mutta lahkeisiin laitoin tehosteeksi tuota raitakangasta palat. Yksivärisiä housuja kun on helpompi sitten yhdistää muiden vaatteiden kanssa, mutta tuo raita lahkeessa ei puolestaan sitten ole esteenä kuviollisen yläosan valitsemiseen ja vaatteessa on kuitenkin pieni juju. Tehokkaasti käytin kokonaan kankaat. Yhtään ei tainnut jäädä jäljelle pieniä tilkkuja lukuun ottamatta :)

Kerrankin muuten silitin vaatteet kuvia varten, mutta kuvien ottamiseen ei heti ollutkaan aikaa ja tietenkin ne ovat jo rypyssä näissä kuvissa! Tästä huomaa, että miksi nähdä vaivaa kun lopputulos on kuitenkin lopulta se sama ja ryppyinen mitä ilman silitystä...

9kk kuulumiset ja vauvan juhlalook

Pieni sirpula täytti tänään kokonaiset 9kk! Enää kolme kuukautta meillä on talossa vauva ja sen jälkeen siirrytäänkin jo taaperoaikaan. Kohta saa siis alkaa miettiä neidin yksvee juhlia :D

Neuvola on seuraavan kerran vasta kymmenen kuukauden iässä, joten uusia mittoja tulee seuraavan kerran parin kuukauden päästä. Sekin on isäneuvola, johon äidillä ei taida olla asiaa, nyyh.

Tämä yhdeksän kuukautta on aika söpö ikä. Vauva ei ole enää kovin vauva vaan liikkuu jo kovasti ja selvästi oma luonne tulee koko ajan vaan enemmän esiin. Nyt yhdeksän kuukauden iässä Viia konttaa jo kovaa kyytiä, kävelee tukea vasten ja osaa kävellä esimerkiksi työntäen tuolia ja taaperokärryä. On alkanut pikkuhiljaa seisoa itse, ilman tukea, semmoisia viiden sekunnin pätkiä. Instagramin puolelle laitoinkin jo videon seisomisharjoituksista. Ilmiselvästi itse innostuu siitä, että pysyykin pystyssä ilman tukea ja toistaa koko ajan sitä seisomista, vaikka välissä pyllähtäisi maahan.

Viia on ehdottomasti kovin menijä meidän lapsista ja hurjapäisin myös. Veeti ei tainnut koskaan kiivetä edes syöttiksestä pois eikä muutenkaan ollut mikään hurjapää. Niin kuin ei ole vieläkään. Viia puolestaan nyt jo kovasti yrittää kiivetä joka paikkaan. Viikonloppuna Viia löytyi Aavan huoneesta ja oli kiivennyt kiikkutuoliin ja istui siinä vielä väärin päin, jalat tuolta pinnojen välistä. Ystävän luona maanantaina kiipesi televisiotason laatikkoon ja meillä yritti eilen samaa. Tänään löysin Viian dvd-laatikosta, kun selkäni käänsin ja lämmitin lapsille ruuan.

Aiemmin päivällä puolestaan yritti kiivetä kuivausrumpuun!

Selvästi siis kovempi menijä kuin nuo toiset. Tällä hetkellä kuuminta hottia on purkaa tavaroita laatikoista. Miehen piti käydä jo kahteen telkkaritason laatikkoon hakemassa lapsilukot, kun ei oikein arvostanut sitä, että Viia kävi levittämässä kaikki pleikkaripelit ja ohjaimet aina pitkin asuntoa. Viia osaa myös suuttua siitä, jos kielletty tavara viedään välistä tai jos isommat menevät kahdestaan huoneeseen ja jättävät pienimmän ulkopuolelle. Siitä seuraa valtava huuto.

 Ruokailun suhteen on myös edistytty ja ruokaa on alkanut pieniä määriä menemään mahaan asti. Tällä hetkellä ihan ykkösherkku tuntuu olevan päärynä, jonka Viia voisi syödä kerralla kokonaan ja syökin useimmiten. Lisäksi parsakaali ja bataatti uppoavat hyvin. Makaroonit maistuvat edelleen ja eilen söi hyvällä ruokahalulla jauhelihaakin. Puuro maistuu vieläkin hyvin ja mielellään itse syötynä eli jähmetettyinä nopposina tarjottimelta.

Soseista hedelmäsoseet ovat ainoita, joita saa syöttää lusikalla. Itse tehdyt, eivätkä kaupan "suolaiset" soseet uppoa, vaan ne hyvin rivakasti pulahtavat suusta ulos. Kätevää olisi kuitenkin jos jossain reissussa voisi syöttää ruokaa, eikä kaikkia tarvisi syödä aina itse ja omin käsin :)

Keksit  maistuvat ja leipä myös. Nytkin tein pieniä munakkaita viialle ja samalla noita keksejä taas pellillisen. Bataattia olen myös alkanut pilkkoa sopiviksi tikuiksi raakana pakasteeseen, nin sieltä on nopea sitten paistaa tai höyryttää pikkumäärä kerrallaan.

Päiväunet menevät edelleen samalla kaavalla eli kahdet unet, joiden  kesto 40min-1h20min. Useimmiten toiset ovat lyhyet ja toiset pidemmät. Viimeiset unet loppuvat jo kahden maissa ja loppuilta menee ilman unia. Yöunille mennään kasilta ja aamulla herätään seiskan ja kasin välillä. Yösyöttöjä on edelleen liikaa, jos minulta kysytään. Eka unipätkä on pisin, nelisen tuntia ja sen jälkeen ainakin minusta tuntuu, että Viia syö koko ajan. Tuo neljän tunnin pätkä kun ajoittuu aikaan, jolloin itse en ole vielä nukkumassa. Varsinkin aamuyöstä tuntuu, että ei ole ehtinyt syötön jälkeen kunnolla edes nukahtaa, kun toinen jo kitisee nälkäänsä. Ja kun selvästi Viia syö tehokkaasti myös yöllä, eikä se ole semmoista, että hengailisi vain tissi suussa. Ilmeisesti tuo yömaito on vielä hyvinkin tarpeellinen, vaikka olisikin luksusta nukkua joskus vaikka edes yksi yö kokonaan tai vaikka yhdellä tai edes kahdella syötöllä!

Toistaiseksi se ei kuitenkaan taida olla mahdollista, koska Viia ei varmasti yöllä huolisi mitään mukia josta maitoa annettaisiin. Päivisinkään ei ole mitenkään innokas juomaan mistään mukeista. Kiinteiden mukaan ottaminen ei siis ole parantanut yhtään öitä, vaikka neuvolasta aina niin väittävät :) Illalla saattaa mennä puuroa satsi ja lisäksi muuta ruokaa tai sitten syö illalla vain maitoa ja silti herätykset tulevat samaan aikaan ja niitä on yhtä paljon. Olenkin miettinyt, että onko mun missään vaiheessa mahdollista poistua kotoa yöksi niin kauan kuin Viia herää yöllä syömään, kun ei kerta sitä pulloa huoli. Onko muiden vauvat suostunut juomaan yöllä maitoa vaikka mukista niin, että jatkavat sitten unia ihan nätisti?

Viia kasvoi pitkään niin hitaasti, että tuntui siltä kuin samat vaatteet olisivat olleet ikuisuuden käytössä ilman, että jäivät pieniksi. Nyt olen sitten saanut alkaa laittamaan semmoisia vaatteita pois, jotka on otettu käyttään varmaan ensimmäisten kuukausien aikana! Lähinnä siis housuja on ollut vieläkin samoja, silloin  resorit käännettynä ja nyt suorana. Olen ostanut ja tehnyt Viialle nyt koon 74cm vaatetta ja leggarit tein koolla 62cm ja lisäsin vain pituutta ja hyvät olivat :)

Kuvissa näkyvät leggarit ja body on tehty parin viikon päästä vietettäviin häihin, mutta mietin vielä, että voinko yhdistää tuon meidän oman pompin tyllihameen näihin vai riiteleekö väri pahasti. Kaverilta saisin lainaan mustan kyllä, jos tuntuu, että tämä ei käy. Tein siis bodyn ja leggarit alun perin sitä mustaa ajatellen, mutta tilasinkin välissä Viialle oman hameen.

Bodyssa on edessä ihanat kultaiset sulat, jotka sain kaverilta maksuksi matkasängyn lainasta :) Hän on siis leikannut ne Silhouette Portrait-koneella, jota olen pikkuhiljaa alkanut itsellenikin haluamaan! Kankaat ovat Noshin trikoita, jotka ovat juuri sopivan ohkaisia ja pehmeitä vauvan vaatteisiin. Sieltä löytyi myös täydellinen puuteri-sävy, jota en mistään muualta ole löytänyt.

Juhliin pannaksi tulee valkoinen ruusukepanta, ei suinkaan tämä mustavalkoinen, joka on tämän aamun pikasurautus. Oli pakko päästä testaamaan, miltä tämmöinen iso rusettipanta näyttäisi. Tosi hauska tästä tuli, vaikka kangasta oli niin vähän, että rusetti oli tosi vaikea saada solmittua :)

Kangas on trikoota, mutta voisin tehdä näitä ohuesta puuvillasta lisää, kun Viia antaa näiden jopa olla päässä! Alla oleva on sitten puuvillainen versio ja vähän pidempi, jotta solmiminen olisi helpompaa.
Tuossa näkyy myös bodyn kuviot paremmin! Leggareiden lahkeessa on myös minisulka, mutta se ei kuvissa nyt näy. Kaavana bodyssa on OB:n Bert nappilistabody koossa 74cm.

8kk

Kävimme toissa viikolla kahdeksan kuukauden neuvolassa. Itseä hieman jännitti etukäteen, että miten sitä kasvua oli tullut. Kahdella edellisellä kerralla kun painoa oli tullut vain se kolmisensataa grammaa kuukaudessa ja edellisessä puolen vuoden neuvolassa pituuttakin vain puoli senttiä. Arvasin, että painoa ei varmaan kamalasti ole kertynyt, koska Viia liikkuu niin paljon ja syö vielä kovin vähän kiinteitä. Oikeassa olinkin. Painoa oli tullut kahden kuukauden aikana puolisen kiloa, mutta pituutta kuitenkin yli kolme senttiä ja oma käyrä jatkoi ison notkahduksen jälkeen matkaansa tasaisesti eteenpäin. Ei siis huolta kasvusta. Pieni sirppanahan tuo tyttö on! Veetikin on ollut saman ikäisenä kilon painavampi, vaikka todella hoikka olikin. Toki pituuttakin oli enemmän.

71,3cm (68,2cm)

7,685kg (7,135kg)

Liikkuminen

Nyt kahdeksan kuukauden iässä Viia liikkuu pelkästään konttaamalla eikä ryömi enää ollenkaan. Nousee todella näppärästi ihan mitä tahansa vasten ja laskeutuu nätisti alas. Toki vahinkoja sattuu ja aina ei tasapaino pidäkään niin kuin oli luullut ja kaatumisia sattuu. Mutta sattuuhan niitä noilla isommillakin joskus. Jossain vaiheessa seitsemän kuukauden iässä Viia alkoi myös kävellä tukea vasten. Nyt on myös hoksannut, että esimerkiksi syöttötuolia voi käyttää hyvin taaperokärrynä ja kävellä sitä edessä työntäen. Vauhtia siis piisaa ihan liiankin kanssa tässä huushollissa! Olisi voinut hieman rauhallisempaa tahtia keksiä näitä hommia. Huvittavaa on, kun avaa vaikkapa jääkaapin oven, niin salamana Viia ilmestyy jostain hurjaa vauhtia kontaten, kun tietää, että nyt on joku kielletty paikka avoinna. Sama on Veetin huoneen kanssa. Normaalisti ovi on kiinni, mutta Viia kyllä käyttää heti tilaisuuden hyväkseen, mikäli se on unohtunut joltain auki.

Ruokailu

Ruokailussa ollaan menty hitaasti, mutta varmasti hyvään suuntaan. Viia oli alussa todella nirso ihan kaiken ruuan kanssa, eikä oikein mikään maistunut. Nyt on alkanut löytyä niitä ruokia, jotka oikeasti uppoavat ja sellaisia ruokiakin syödään, jotka eivät ennen maistuneet. Tällä hetkellä parhaiten maistuu ehkä puuro, jonka keitän kaura- sekä tattarihiutaleista aika kiinteäksi ja jäähtyneenä leikon siitä paloja, jotka Viia saa itse syödä. Laitan sekaan myös hieman hedelmäsosetta ennen jäähdytystä. Näitä puuronopposia menee todella hyvin! Myös bataattilohkot uunissa tehtynä ovat alkaneet maistua. Tänään tein makaronia ja jauhelihaa tomaattikastikkeessa ja se maistui myös. Pelkkä paistettu jauhelihakin maistui nyt ensimmäistä kertaa miehen paistaessa sitä eilen. Ykkössuosikki puuron lisäksi taitaa kuitenkin olla makaroni, eli aika viljaisella ravinnolla mennään tällä hetkellä.

Tällä viikolla kokeilin myös parsakaalta uudelleen ja nyt se maistui, vaikka viimeksi ei. Tässä sen huomaa, että sitkeästi voi kokeilla makuja useita kertoja ja ne voivatkin alkaa maistua. Olen yrittänyt opettaa Viiaa juomaan sellaisesta pillimukista, että saisi sitä nestettä muualtakin kuin tissistä. Välistä juo ihan mielellään ja välillä ei muka hoksaa yhtään, että mistä on kysymys. Ihan tuuripeliä siis, että voiko antaa mukista vai ei. Nokkamukistakin hörppää, jos itse kallistaa valmiiksi. Muuten sillä vain leikitään ja sitä hakataan tarjottimeen niin, että vesi roiskuu. Kuten kuvista huomaa, niin kaikki muu ruuan lisäksi kyllä menee suuhun :)

Nukkuminen

Viia on nyt hetken aikaa herännyt aamuisin jo seiskalta ja ilmiselvästi yöuni jää hieman liian lyhyeksi, koska tunnin päästä heräämisestä Viia on jo tosi väsynyt ja itkuinen. Olen joutunut laittamaan Viian nukkumaan jo puoli ysin maissa. Päikkärit kestävät joinain päivinä vain puolisen tuntia, eikä uudelleen nukuttaminenkaan onnistu. Eilen sain lykittyä molemmilla unilla uudelleen nukkumaan ja unisaldo olikin varmaan kolmisen tuntia, mikä on Viialle tosi kova sana!

 Päivän toiset unet on nukuttu jo ennen kahta, mikä on hieman haastavaa, koska kolmansille unille ei oikein voi enää laittaa, koska illalla ei sitten uni tule. Jossain vaiheessa toiset unet saatiin venytettyä niin, että ne päättyivät vasta neljän jälkeen. Silloin rytmi oli hyvä. Nyt on melkein pakko yrittää nukuttaa pikku hetki ennen yöunia, yleensä puoliviiden-viiden maissa. Jos ei nukuta, niin illalla tulee väsykiukku.

 Yöt menevät vaihtelevasti. Nyt musta tuntuu, että Viia nukkuu hyvän unipätkän yöllä ja tankkaa sitten aamuyöstä monta kertaa melko tiheästi. Kelloa en ole katsonut enkä muista herätyksien määrääkään. Veikkaisin 2-4 kertaa yön aikana herääväni. Yösyöttöjä ei kuitenkaan voi oikein poiskaan jättää ennen kuin aletaan saada vähän enemmän uppoamaan noita kiinteitä.

Sekalaisia kuulumisia

Viialla on ilmiselvästi nyt joku kahdeksan kuukauden eroahdistus! Ainakin äitiä kohtaan. Jos laittaa lattialle, niin sydäntä särkevä huuto alkaa ja pitää päästä takaisin syliin. Hankalaksi tilanteen tekee se, että meillä on myös tuo kaksvee, jolla on ollut koko ikänsä tuo eroahdistus päällä... Kummatkin tunkevat syliin tai huutavat jos toinen pääsee ja toinen ei. Teeppä siinä sitten jotain... Viia on alkanut myös itkeä mun perään. Jos itkee lattialla ja mies ottaa, niin ei tyydykään siihen, jos minä olen näköpiirissä. Hyvin saattaa mennä, jos mua ei näy, mutta kun erehdyn tulemaan näkökenttään, niin alkaa itku, joka loppuu vasta, kun pääsee äidin syliin. Toivottavasti tämä eroahdistus menee nopsaa ohi, niin ei tarvitse kuunnella itkua heti, jos katoaa nurkan taakse!

Jonkin verran itseä välillä ahdistaa se, että en voi poistua kotoa kovinkaan pitkäksi aikaa, kun tietää täällä odottavan itkevä vauva jos maito ei ilmesty kuvioihin Viian haluamana ajankohtana. Olisi ihana päästä pitkästä aikaa yksin johonkin, ilman, että tarvitsee raahata toista mukaan. Varsinkin nyt kun Viia on isompi ja liikkuu, eikä viihdy esimerkiksi syöttötuolissa pitkiä aikoja, on mukana kuljettaminen haastavampaa. Jos menet kylään, joutuu koko ajan olemaan valppaana, että Viia ei kisko mitään alas ja muutenkin hieman valvomaan toisen touhuja. Äitiyslomani loppuu tämän kuun jälkeen ja mietin, että olisi aika kamalaa laittaa tuo pieni jo hoitoon, kun ei osaa vielä kunnolla edes juoda mistään mukista ja ruokaakin menee määrällisesti vähän! Aina sanotaan, että kyllä se sitten syö tai juo kun on pakko, mutta ei tuo ole meillä toiminut. Tai voihan se olla, että jos vaikka kolme tuntia antaisi huutaa, niin voisi huolia jotain, mutta kuka semmoista haluaa tehdä :/

Jään siis hoitovapaalle ja tarkoitus on olla tämä kesä nyt lasten kanssa vielä kotona ja palata sitten työelämään. Houkuttaisi kyllä myös osittainen hoitovapaa, kun siitä saadun rahan määrääkin on nostettu sitten viime kerran! Mutta pitää nyt katsoa, että miten se arki lähtee sitten töissä rullaamaan. Viimeistään sitten saan pidemmän pätkän omaa aikaa :D

Onhan se silti syötävän suloinen silloin, kun on hyvällä tuulella! Tänään kuvattiin hieman jälkikäteen kahdeksankuukautiskuvia. Hame on lainassa kaverin lapselta ja saadaan se ensi kuussa vietettäviin tätini häihin myös lainaan. Yläosaksi tulee todennäköisesti jokin hieman juhlavampi body, vaikka ei tuo kukallinenkaan paha ole.

Body Lindex // Hame Pompdelux // Panta Ebay

Tuntuu hullulta, että ei mene montaa kuukautta, niin saadaan juhlia tämän pienen keijukaisen yksvee synttäreitä! Viia on myös alkanut muuten äännellä! Tähän asti tyttö on ollut melko hiljainen ja keskittynyt liikkumiseen. Nyt suusta on alkanut kuulua "tatatatata" ja "kakkakkakka". Isompia tietenkin huvittaa, kun vauva sanoo, että kakka. Aavakin tulee aina kertomaan, että "Äiti Viia sanoo kakka". Hauska kuulla puhettakin, kun on niin tottunut siihen, että suusta tulee vain itku.

Missä iässä muuten teidän lapset ovat sanoneet sellaisia sanoja, joista selvästi huomasi, että lapsi ymmärsi mitä se tarkoitti? Kun eihän Viia todellakaan mitään kakkaa tarkoita tuolla sen kakkakka hokemisella :)

Pitkät lapaset vauvalle +ohje

Meidän untuvapussi on muutoin tosi lämmin, mutta ainoana miinuksena olen kokenut sen, että suuaukkoa ei saa kiristettyä. Vaunukoppa pienentää suuaukkoa jonkun verran, mutta ei tarpeeksi, etteikö Viia saisi puskettua käsiä ulos pussista. Kovalla pakkasella aina pelottaa, että kädet jäätyvät kun ne sojottavat ulos pussista. Kaverin kanssa mietittiin ratkaisua tuohon ongelmaan ja yksi oli merinovillainen hihatin, jossa olisi umpinaiset päät niin kuin lapasessa. Se suojaisi samalla myös hartioita. Vaan enpä jaksanut alkaa kaavoittamaan moista, joten tyydyin helpompaan vaihtoehtoon ja neuloin merinovillasta pitkät lapaset, jotka yltävät olkapäihin asti. Nämä kun laittaa toppahanskojen alle, ovat pienet kädet pysyneet lämpiminä, vaikka töröttävätkin välillä pussin ulkopuolella.

Nämä ovat hyvin yksinkertainen ja nopea tehdä ja tässä ohje noin puolen vuoden ikäiselle tarkoitettuihin lapasiin. Mikäli oma vauvasi on pyöreämpi käsivarsista, voi silmukoita toki lisätä, vaikka aika hyvin tämä lanka myös joustaa :)

Vauvan vaunulapaset koko n.6kk

Lanka: Drops Baby merino ( 1 kerä riittää) tai muu lanka jonka tiheys 50g = 175m

Puikot: 3mm (muistaakseni :D)

Luo puikoille 44 silmukkaa ja neulo 2o2n-joustinta 15 kierrosta. Lisää viimeisellä kierroksella tasaisesti neljä silmukkaa. Työssä on yhteensä 48s. Neulo aina oikeaa 15krs ja aloita kavennukset. Itse kavensin ensimmäisen puikon alussa kaksi oikein yhteen ja neljännen puikon lopussa ylivetokavennuksen. Kavenna joka kolmas kierros kunnes työssä on jäljellä 36s. Jatka aina oikein neuletta vielä 10krs.

Aloita 2o2n joustinneule ja neulo sitä 20krs tai haluamasi määrä. Kavenna joka puikolla yksi silmukka, työssä on nyt 32s. Neulo 24krs aina oikeaa ja tee haluamasi kärkikavennukset. Itse teen tykkään sädekavennuksesta. Tosin teen kavennukset aina puikon alussa ja keskellä enkä keskellä ja lopussa. Makuasia, sama lopputulos :) Nyt tumput ovat valmiina käyttöön!

Puikoilta pakkaseen

Vaikka yleensä tykkään kutoa oikeastaan vain sukkia ja muuta "pientä" niin välistä tuntuu, että olisi mukava tehdä jotain muuta. Poiketa hieman siltä omalta mukavuusalueelta ja kokeilla vaihtelun vuoksi jotain hieman erilaista. Tällä kertaa se mukavuusalueelta poistuminen tarkoitti neuletakin neulomista Viialle. Halusin tehdä tuollaisen piparireunaisen takin ja etsin sitä varten helpon, ylhäältä alas yhtenäisenä neulottavan neuletakin ohjeen. Jos pitää alkaa osia yhdistelemään, niin todennäköisesti ne jää yhdistämättä ja takki lojuisi niin kauan keskeneräisenä jossain, että jäisi pieneksi. Pohjana tässä siis Little coffee bean koossa 6kk ja lankana Novitan Nordic wool sekä oliko se nyt Sointu. Molemmat 100% villaa, mikä ei takissa haittaa kun ei altistu niin kovalle kulutukselle kuin sukat.

Takki valmistui yllättävän nopsaa, parin kolmen päivän aikana. Itseä harmittaa eniten se, että ohjeen puikkokoko oli kuitenkin omalle käsialalle liian iso ja neulepinnasta tuli ärsyttävän epätasainen. Tai ainakin luulen sen johtuvan siitä! Ei mulla täydellinen käsiala muutenkaan ole, mutta tässä se jotenkin korostuu vielä prässäyksen jälkeenkin.

Napit eivät ehkä ole kauneimmat vaihtoehdot, mutta ne löytyivät valmiiksi kaapista niin laitoin ne kun harmitti muutenkin tuo ruma neulepinta. Mikäli joku haluaa neuloa samanlaisen, niin tässä tekemäni kaavio piparikuvioihin. Silmukat eivät menneet ihan tasan neuleen silmukkamäärän kanssa, mutta se ei haitannut kun heittoa oli muistaakseni pari silmukkaa. En muuten osaa nätisti poimia silmukoita tuosta etureunasta. Onko siihen jotain fiksua kikkakolmosta??

Toinen nopea neuleprojekti oli Viian uusi vaunu/kaukalomyssy. Sain ompeluryhmämme tämän vuoden joulukalenterivaihdosta yhden kerän ihanan pehmoista Dropsin alpakkalankaa ja tein siitä kaksinkertaisena myssyn Viialle. Tämä valmistui suit sait sukkelaan ja on helppo neule tehdä rivi silloin toinen tällöin :) En onnistunut puhelimella löytämään sitä Novitan ohjetta mitä yleensä käytän ja tämän saman ohjeen nappasin jostain blogista jossa ei mainittu edes kokoa, mutta kuin sattuman kaupalla siitä tuli täydellisen kokoinen Viialle. Yleensä teen aina liian isoja myssyjä, joten kiva, että kerrankin tulee yhdestä kerrasta valmista.

Itse tehtyjä lahjoja

Nyt kun joulu on ohi, niin voin paljastella vähän, että mitä meidän itse tehdyistä paketeista löytyi tänä vuonna. Tykkään ympäri vuoden kilisytellä puikkoja, niin niitä on hyvä sitten antaa jouluna lahjaksi. Tai sitten saan viikkoa ennen joulua idean ja on pakko ehtiä toteuttaa se vielä, niinkin on käynyt ;)

Tämän huppuhuivin tein kummitädilleni ja aloitin sitä muistaakseni jo viime keväänä, koska neuloin sitä matkalla talviloman risteilylle autoneuleena. Kerrankin ajoissa lahjojen suhteen! Toivottavasti tämän alla pysyy tukka kuosissa työmatkalla ;)

Moneen pakettiin pistin näitä kosteudenkerääjiä autoon. Nämä siis sisältävät silica-kissanhiekkaa ja nakataan ikkunalaudalle keräämään kosteus, jolloin ikkunat eivät huuru niin pahasti.

Runo lahjaan napattu eräästä ompeluryhmästä, luovuudesta ei voi siis minua kiittää :)

Muutama pari lapasia fleecevuorella tuli myös tehtyä. Kaavan piirsin itse Tehtaamon ohjeella. Mustat jemma-lapaset menivät lasten hoitajille. Hieman tuli kapoiset mallit, toivottavasti mahtuivat edes käteen :)

Yhdet pitkät kirjoneulesukatkin ehdin tehdä koossa 38. Nämä on tehty Marin ohjeella. Kiitos P. mallijaloista :)

Tuoreimmalle kummitytölle tein mekkobodyn ja villasukat. Tytön äiti ei ole kovin vaaleanpunaisen ystävä, mutta ajattelin, että josko se menisi kun kaverina on ruskeaa mistä tiedän hänen tykkäävän ;)

Aava sai uuden yöpuvun, joka on ommeltu R-collectionin todella halvasta interlockista. Oisko ollut jotain 4e/m eli hintaa puvulle ei tullut mitään. Kangas ei ihan riittänyt, joten lisäsin resoria helmaan ja piristeeksi tein peittotussilla kruunun etukappaleelle. Tämä olikin kuulemma "pinsessa"-yökkäri.

Muutaman helpon tuubihuivin tein myös pukinkonttiin. Omani jätin jouluna anoppilaan, saa nähdä pitääkö tehdä uusi ;) Samassa kuvassa näkyvät sukat menivät Viian kummitädille. Epäröin vähän noiden antamista, koska en ihan ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta pääasia, että saaja oli ollut tyytyväinen. Täällä ne näkyvätkin ihan postauksen lopussa jalassa, josko siitä saisi vähän paremman kuvan :)

Toiselle ystävälle tein Totoro-lapaset.

Olikohan tässä suunnilleen kaikki tämän vuoden itse tehdyt joululahjat? Äidilleni tein paidan, mutta unohdin ottaa siitä kuvan saati sovituskuvan, joten ehkä saan sen tänne päivitettyä myöhemmin, jos äiti suostuu kuvattavaksi se päällä :)