Back to fit päivitys!

Nyt mennään jo yli puolen välin tuossa Fitverstaan 12 viikon Back to fit-valmennuksessa* ja ajattelin päivitellä hieman väliaikatietoja. Itsellä on meinannut kaksi flunssaa pukata päälle tässä kuukauden sisällä ja treenimäärät ovat jääneet sen vuoksi melko vähäiseksi, mikä on tietenkin harmittanut kovasti. Mutta näitä sattuu ja se on normaalia elämää, että välillä otetaan rennommin.

Ajattelin laittaa tähän muutamia esimerkkejä mun treeniviikoista ja kuten huomaatte, niin viime aikoina kerrat ovat jääneet vähemmälle, kun välissä on ollut päiviä tai viikko ettei ole voinut tehdä mitään. Mutta sellaista se syksy ja flunssakausi on!

Lisää paloa kuntosalille ovat luoneet myös uudet, ihanat salikengät, jotka sain mieheltä synttärilahjaksi. Tilasin kengät itse 21run-nettikaupasta ja niiden saapuminen kesti monta viikkoa, koska alekengät olivat loppuneet varastosta ja niitä tilattiin lisää. Tässäkin päti kuitenkin sanonta, että hyvää kannattaa odottaa. Tilauksen olisi saanut peruakin, mutta eipä mulla ollut kiire joten mieluusti säästin Suomen hintaan verrattuna kolmisen kymppiä ja odottelin ja käytin vanhoja sillä aikaa. Entiset salikengät olivat oikeasti juoksukengät ja himpun verran isot vielä salihommiin, joten ihana saada kunnon välineet! Oon sen verran vaativa urheilija, että jos välineet ei pelitä, jätän mieluummin urheilematta :D

*tuotteesta saatu alennusta 

viikko 38

alakroppa 1 + kävely 1,5h 

yläkroppa 1

vatsalihastripla + pihatyöt

1,5h kävely

pyöräily 1h

viikkot 37

vatsalihastripla+cardio

yläkroppa 2+alakroppa 2

alakroppa 1

vatsalihastripla

1h kävely

Viikko 40

yläkroppa+alakroppa 

1,5h kävely

vaellus

viikko 41

alakroppa2+yläkroppa 1

alakroppa 1

1,5h kävely

Jos aikaa olisi enemmän, voisi viikossa tehdä siis kaksi yläkroppa ja kaksi alakroppatreeniä ja niiden lisäksi 2-3 vatsalihastriplaa ja vielä cardiot päälle! Tuolla yhdistelmällä saisi varmasti jo huikeita tuloksia, mutta itse menen sillä määrällä, minkä pystyn järkevästi sovittamaan arkeen perheen ja ompelutöiden lisäksi. Varsinkin näin joulun alunen tahtoo muutoinkin olla kiireaikaa tonttulakkitilausten kanssa. Teen yleensä salilla kaksi treeniä kerrallaan, että viikossa ei tule neljää salikertaa. Lisäksi yritetään miehen ollessa reissussa suorittaa lasten kanssa aerobisia ja käydä vaunulenkeillä ja tähän asti olen myös niinä päivinä esimerkiksi kahvakuulaillut kotona ja tehnyt vaikka noita vatsalihastriploja. Ne on näppärä tehdä kotonakin! Vähän harmittaa siinä mielessä tuo pakkasen tulo, että tiedän kahvakuulailun jäävän vähemmälle kun sisällä sitä voi tehdä vain lasten nukkuessa. Pihalla oli näppärä heilutella kuulaa lasten leikkiessä omiaan. Sisällä se olisi melko hasardi idea!

Ja sitten niihin tuloksiin! Olen elävä esimerkki siitä, että puntaria ei todellakaan kannata tuijotella, koska itsellä koko tänä aikana on paino noussut puoli kiloa, mutta vyötäröltä on kuitenkin lähtenyt senttejä. Paino on otettu vielä sellaisena päivänä, että en ole juuri pariin päivään salilla käynyt. Sekin kun kerryttää kiitettävästi nestettä kroppaan.

vyötärö -6cm

reisi +2cm

pohje +1,5cm

paino +500g

lantio -1cm

hauis +-0

Toivon noiden plussalukemien olevan lihaskasvun aiheuttamia, vaikka toisaalta tuollaiset pienet erot tulevat jo mittausepävarmuudesta. Vyötäröltä on lähtenyt tosi paljon senttejä, vaikka tuntuu että se ei näy eikä tunnu missään :D Nyt kun tämä puolentoista viikon jyrän alle jäänyt olo taas helpottaa, pääsin takaisin treenaamisen pariin. Viime viikon saldo jäikin yhteen rauhalliseen rataslenkkiin tyttöjen kanssa sekä sunnuntain perhepartion kolmen tunnin ulkoiluun. Eilen kävin pitkästä aikaa salilla ja tänään juoksemassa. Loppuviikon mies onkin reissussa, mutta tehdään sitten aerobista ja kotijumppaa. Paljon olisi ajatuksia treenaamisesta/liikunnasta ja ulkonäöstäkin, mutta jätetään ne toiseen kertaan.

Ps. mitä te puette päälle juoksulenkille pakkassäällä? Olen juossut tosi vähän talvella, enkä oikein tiedä mitä sinne laittaisi päälle, että ei palellu :)

Tukkaoperaatio 2017 ja pikkutytön polkkatukka

Moni teistä on varmaan kuullutkin puhuttavan Tukkaoperaatiosta? Lyhyesti ja ytimekkäästi siinä kerätään lahjoitushiuksia, joista valmistetaan tukkapäähineitä syöpään sairastuneille lapsille. Päähine voi olla vaikka pipon tyylinen, josta näkyy alta hiuksia kuten muillakin lapsilla. Aika kattavan artikkelin aiheesta voit lukea tästä Ylen kirjoituksesta . Virallinen Tukkaoperaatiopäivä on nyt sunnuntaina, mutta täällä Ylivieskassa Parturikampaamo Siluet leikkasi jo torstaina hiuksia lahjoituksiin. Operaatiopäivänä hiuksensa lahjoittaneille hiustenleikkuu oli ilmainen, vain postimaksu 3e maksettiin omasta pussista. Valitettavasti ilmoittautumisaika lahjoitusleikkauksiin taisi mennä umpeen, mutta toivottavasti näitä järjestetään myös muina vuosina. Meidän pienestä kaupungista oli mukana huikeasti kolme eri parturia!

Aavan kavereista moni on saanut viime aikoina lyhyemmän tukan ja Aavakin on haikaillut "kesätukan" perään, vaikka kesä jo menikin. Aavan hiuksia ei ole koskaan leikattu ja latva on aika ohkainen. Kun luin ensimmäistä kertaa tästä tempauksesta, päätin, että nyt voidaan leikata vihdoin tukka lyhyeksi kun se voidaan samalla lahjoittaa hyvään tarkoitukseen.

Eilen mentiin sitten Aavan kanssa parturiin, jonne piti mennä puhtailla ja pestyillä hiuksilla, jossa ei ole esimerkiksi hoitoaineita. Aluksi hiukset mitattiin, että leteistä tuli riittävät 17cm pitkät ja letitettiin. Sitten vain nips naps, letit irti ja talteen. Hiukset leikattiin normaalisti ja parturi laittoi Aavalle vielä letin ja vähän pinkkiä sprayväriä.

Tämä oli Aavan ensimmäinen parturikäynti ja selvästi tyttöä vähän jännitti. Aava sai päälleen hienon prinsessa viitan ja odotellessa tikkarinkin, kun ajat olivat vähän myöhässä. Nätisti istui kuin tatti paikoillaan koko leikkauksen ajan ja tykkäsi myös lopputuloksesta. Vitsi miten hiusten malli saa Aavan näyttämään niin paljon isommalta tytöltä! Mittaa jäi kuitenkin sen verran, että tuo menee vielä saparoille ja pienelle ponnarille sekä saahan tuohon lettejäkin vielä tehtyä.

Lopussa katseltiin sitten yhdessä, että millaiset letit sieltä päästä irtosi!

Harmittaa, että en tiennyt tällaisesta mahdollisuudesta kun leikkasin oman tukkani lyhyeksi. Mun paksusta tukasta ois varmaan tehnyt jo pari peruukkia :D Muistelen myös, että tukkaa pystyy lahjoittamaan myös muulloin, mutta toki silloin se parturimaksu tulee itse maksaa ja hoitaa itse se postitus.

Onko joku teistä menossa lahjoittamaan hiuksia?

Ekaluokkalaisen kuulumiset

Veetin kuulumisia en ole juurikaan tänne blogin puolelle päivitellyt. Pitkään olen halunnut valaista, mitä hänen elämään kuuluu, mutta asiat ovat olleet niin kesken, että en ole oikein osannut niistä kertoa. Meillä on ollut melko pitkä matka Veetin kanssa tässä noin puolentoista vuoden aikana. Kaikkia yksityiskohtia en halua kertoa, mutta ajattelin kuitenkin avata asiaa jonkin verran täälläkin. Mikäli joku asia mietityttää, voi asian tiimoilta lähestyä vaikka sähköpostilla.

Veetihän täytti seitsemän syyskuussa ja aloitti ensimmäisen luokan! Samalle luokalle onneksi sattui muutamia Veetin ystäviä, joten oli valmiiksi tuttuja kasvoja luokassa eikä tutustumisprosessia tarvinnut aloittaa ihan nollasta.  Tämä viimeinen puolitoista vuotta on sisältänyt melko monta käyntiä erilaisten terveydenhuollon ammattilaisten pakeilla psykiatrista toimintateraupeuttiin sekä psykologiin ja koulupsykologiin. Veetillä oli aika paljon erilaisia oireita, jotka viittasivat johonkin autismikirjoon ja kotona täytetystä autisminkirjoseulasta tulikin pisteistä melko rutkasti.

Tuona pitkänä ajanjaksona ollaan juostu taholta toiselle selvittämässä, että ovatko oireet jotakin autismin kirjoa vai liittyvätkö vielä sosiaalisen puolen kypsymättömyyteen, joka korjaantuu ajan myötä. Alussa luin paljon tuttavan vinkistä myös lahjakkaista lapsista, joilla vastaavia ongelmia usein ilmenee ja ne listat kyllä täsmäsivät Veetin todella hyvin. Pedagogiset taidothan Veetillä ovat erittäin hyvät, koulupsykologin testien mukaan on oikeastaan siellä keskiverto kakkosluokkalaisen tasolla tai jopa ylempänä. Osassa aineista ei korkeampaa tasoa edes viime kesänä vielä testattu, joten ihan tarkkaa tietoa noistakaan ei ole. Matemaattiset taidot ehkä ovat kuitenkin ne kaikista korkeimmat, sillä Veeti on esimerkiksi viimeisen vuoden parin aikana osannut laskea jo isotkin kertotaulut ja perus plussa- ja kertolaskut ovat menneet oikein jo vuosia. Kertolaskujen osaamisesta kertoo se, että itse tarvitsen melkein laskinta laskujen oikeellisuuden tarkistamiseksi :)

Ilta-Sanomien artikkelissa alla luetellut listattiin ominaisuuksiksi ja luonteenpiirteiksi, mitä lahjakkailla lapsilla yleensä on ja tunnistan Veetissä melkein kaikki näistä:

• uteliaisuus
• hyvä muisti
• hyvä huomiokyky
• hyvä päättelykyky
• (tarvittaessa) hyvä keskittymiskyky
• hyvä ratkaisemaan ongelmia
• oppii nopeasti
• suhtautuu omiin kiinnostuksenkohteisiin intohimoisesti
• ymmärtää helposti monimutkaisia ja abstrakteja asioita, käsitteitä ja konsepteja
• omalaatuinen ja vilkas mielikuvitus
• laaja ja värikäs sanavarasto
• saattaa oppia omatoimisesti ja aikaisin lukemaan, laskemaan jne.

• vahva oikeudentaju ja käsitys oikeasta ja väärästä
• herkkä ja tunteellinen
• huumorintajuinen, ”älyllinen leikkisyys”
• pyrkii täydellisyyteen, perfektionistinen
• arvostaa ja ymmärtää estetiikkaa
• samaistuu ja hakeutuu itseään vanhempien ja aikuisten seuraan
• kiinnostunut filosofisista tai sosiaalisista aiheista ja ongelmista
• kyseenalaistaa paljon, haluaa ymmärtää ”miksi?”
• kriittinen, arvioiva, epäilevä
• halukas oppimaan uutta

Monesti tuo lahjakkaan lapsen termin käyttäminen vain ymmärretään muiden ihmisten taholta jonkinlaisena kerskailuna ja kehuna siitä, kuinka lapsi on muka parempi kuin toisten ymmärtämättä asian toista puolta eli sitä, kuinka liiallinen lahjakkuus on myös taakka. Varsinkin jos se tuo mukanaan sitten sitä sosiaalisen puolen kehittymättömyyttä ja ongelmia sen kautta. Voisin näin äitinä sanoa, että huomattavasti helpompaa on elämä ns. keskivertolapsen kanssa, mutta nuokin ovat asioita joiden kanssa kasvetaan ja opitaan elämään ja poimimaan sieltä ne hyvät asiat. Samalla opetellaan myös ymmärtämään, miten tällaisen lapsen kanssa toimitaan, jotta elämä olisi mahdollisimman tasaista ja pahimmilta konflikteilta vältyttäisiin.

Olen täälläkin aikoinaan kertonut Veetin oppineen lukemaan kolmevuotiaana ja muutoinkin olleen kovin kiinnostunut aina oppimisesta. Mielikuvitusleikit puolestaan eivät koskaan ole luistaneet. Paljon on erilaisia oireita, joita ei ole osattu yhdistää aikoinaan mihinkään tällaiseen. Onhan Veeti ollut meidän ensimmäinen lapsi eikä vertailupohjaa muihin lapsiin ole ollut. Tuo leikkimättömyys on oikeastaan ainut, mitä olen aina ihmetellyt ja odotellut, että milloin Veeti alkaa leikkiä. Sitä ei ole tapahtunut tähän päivään mennessä ja tuskin tapahtuukaan. Tällä hetkellä ollaan siinä pisteessä, että kävimme viime viikolla Oulussa asian tiimoilta ja nyt Veeti käy siellä muutamia kertoja testeissä, samoin kuin me vanhemmat haastattelussa ja sitten nähdään, että viittaavatko oireet esimerkiksi aspergeriin. Voi myös olla, että mitään varsinaista ei löydy, mutta silloinkin asperger voi olla yhtenä piirteenä Veetin luonteessa.

Toistaiseksi mitään erityisempiä tukikeinoja ei ole käytössä asian suhteen, mutta Veetin luokkaan saatiin yleinen avustaja, joka voi tarvittaessa olla avuksi, mikäli tarvetta syntyy. Veeti voi mahdollisesti myös tarvita lisäkäsiä siihen, että saa sellaisia tehtäviä, mitkä ovat tarpeeksi vaativia eikä turhaantumista pääse syntymään tunnilla. Turhautuminen tehtävien haastamattomuuteen aiheuttaa helposti sitten häirintää tunnilla. Onneksi koulun puolelta ollaan oltu tämän asian kanssa ymmärtäväisiä ja alku on ainakin mennyt ilman kummempia turhautumisia, kun kaikki perusasiat koulussa ovat vielä uutta ja jännää. Pidettiin myös kesällä palaveri opettajan, erityisopettajan sekä kuraattorin kanssa tilanteesta, jotta kaikki ovat selvillä Veetin tilanteesta. Läksyjä Veetillä ei juurikaan ole tullut lukuläksyjä lukuunottamatta, koska Veeti ehtii tehdä tehtävät tuntien aikana.

Me ollaan aika avoimesti tästä puhuttu ja haettu neuvoja ja apuja ja ollaan saatu tosi hyvin tukea Veetin eskarista ja nyt koulultakin. Eskariin sattui aivan ihana opettaja, jolla oli omakohtaista kokemusta vastaavanlaisista lapsista ja sieltä saatiin tukea ja rattaat pyörimään eteenpäin todella hyvin. Meillä on tieto, että mitään diagnoosia ei välttämättä tule, mutta silti sen saaminen helpottaisi tavallaan asian selittämistä muille ihmisille, joiden kanssa Veeti on tekemisissä. Silloin heidänkin olisi kätevä halutessaan lukea tietoa netistä. Tämä auttaisi myös siinä, jos Veetin elämään tulee uusia kavereita ja heidän vanhempiaan. Tiedän, että moni meidän tuttava lukee tätä blogia ja moni heistä on sellaisia, jotka eivät tästä asiasta ole tietoisia ja minusta olisi hyvä, että mahdollisimman moni meidät tunteva tilanteen tietäisi. Se tuo sitä ymmärrystä siihen, miksi käytös ei aina ole ehkä ihan samanlaista, mitä muilla samanikäisillä. Se ei tarkoita sitä, että Veeti olisi jotenkin huonompi tai vaikka tahallaan ilkeä, vaan sitä, että hänen ajatusmaailmansa on erilainen, kuin useimman samanikäisen. Eniten ongelmia on juurikin sosiaalisissa tilanteissa ja tunnetaidoissa. Veeti ei aina ymmärrä, miten toisille puhutaan eikä hoksaa jos loukkaa toista. Tämä on se asia, missä haluan korostaa sitä, että Veeti ei noita asioita sano ilkeyttään loukatakseen toista vaan se sosiaalinen puoli ei ole pysynyt mukana kehityksessä.  Myös kasvojen tunnistaminen on vaikeaa ja samoin kasvojen ja nimien yhdistäminen. Siksi Veetin on ollut vaikea oppia esimerkiksi luokkakavereiden nimiä tai tunnistaa kavereita, joiden kanssa on joskus leikitty, mutta ei ole nähty säännöllisesti.

Muutoin Veetin koulu on alkanut paremmin mitä osasimme kuvitella ja kavereita on löytynyt niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin mikä tietenkin helpotus jokaiselle vanhemmalle. Veeti on erittäin älykäs kaveri, jolla on myös huumorintajua  ja parhautta ovatkin ne hetket kun se pääsee oikeuksiinsa ja Veeti meinaa tikahtua nauruun. Veetin nauru on sellainen, että se tarttuu helposti! Mieluista puuhaa on edelleen retkeily luonnossa, on ollut jo pikkulapsesta asti! Tekniikka kiinnostaa myös ja pelaaminen ja tietokoneella ohjelmointi ovat mieluisia puuhia meidän vanhempien antaessa ruutuaikaa. Muutoin Veeti lukee aika paljon, enimmäkseen nykyään Aku Ankkoja. Kehitystä sosiaalisissa suhteissa on tapahtunut myös ja nykyisin Veeti hakee jo itse kavereita pihalle, kun ennen viihtyi enemmän yksin ja omissa oloissaan. Meidän mittapuulla on jo melkoinen kyläluuta ja saatiin myös ensimmäinen yökyläilijä Veetille tässä jokin aika sitten :)

Aiemmin kyselin täälläkin harrastusmahdollisuuksia, mitkä eivät ole liikuntapainotteisia ja lopulta löydettiin Veetille englannin kielikylpy, missä hän on käynyt mielellään joka viikko. On edes yksi oma juttu viikossa, missä käydä ja sinne Veeti pyöräilee itsekseen tästä kotoa. Koulupäivien jälkeen Veeti jää koululle iltapäiväkerhoon, mistä on alun kankeuden jälkeen löytynyt myös leikkikavereita.

Välillä saadaan nauttia Veetin avuliaisuudesta, kun hän on alkanut viikonloppuisin tekemään aamupalaa pienemmille sisaruksille ja nytkin tässä odotan, että Veeti keittää itselleen ja minulle teetä, kun pikkusiskot ovat päikkäreillä.

Nyt eletään tämän asian suhteen odottelevalla kannalla ja Oulun käyntien jälkeen ollaan viisaampia tässäkin asiassa!

Kevyet kengät loskaan ja tyttöjen syyskengät

Meillä on ollut lapsille etsinnässä loskarit, joissa ei olisi kangasvartta sekä kevyet jalassa ja mielellään villavuorella. Aiemmin olen tykännyt esimerkiksi Kavatin Slaskeista, joiden vuorissa on villaa ja niillä Veeti tarkeni melkein koko talven ja ihan pahimpina pakkaspäivinä pidettiin vain huopikkaita. Aavalle löysinkin käytettynä vastaavat Gimot, joissa on irroitettava sisäsukka. Talvella voidaan pitää sukan kanssa ja keväällä tai kesällä sitten voi ottaa sukan pois ja siitä tulee ihan tavallinen kumisaapas. Nämä ei ehkä ole sieltä kevyimmästä päästä, mutta notkeat kuitenkin jalassa. Sukassa on kova kengänpohjamainen pohjaosa, joten toivon, että se vähän estää sitä, että sukka tulee aina riisuessa jalan mukana ulos kengästä. Näitä Kavateja saa ainakin Ellokselta ja jos sattuu merkkituoteale samaan aikaan, niin voi saada hyvinkin reilusti alennusta.

Kavat Gimo

Varsinainen löytö oli kuitenkin nämä Vikingin Ultra 2.0 loskarit, jotka löysin XXL:stä. Näistä miehen veljen vaimo vinkkasi, että heillä on ollut ja hyväksi todetut. En tiedä oliko näissä joku ale meneillään, mutta viime viikolla tilatessani hinta oli 27,9e/pari ja nyt 39,9e/pari. Sain siis edullisesti! Joka paikassa muualla näiden hinta tahtoo alkaa vitosella eli siihen nähden tuo nykyinenkin XXL:n hinta on edullinen.  Tällä hetkellä siellä taisi olla vielä joku kamppis, että kaikki tuotteet -25%.

Nämä vaikuttavat lämpimiltä, sillä vuori on villasekoitetta, jossa villan osuus on 30%. Saappaat eivät myöskään ole kamalan painavat, joten siitä iso plussa! Monesti Veetin jalkaan menevä kenkä on jo todella raskas, mutta näissä materiaali on kevyttä. Mitoitus on todella isoa! Viialle otin koon 25 (käyttää normaalisti n. 26-27) ja Veetille koon 34 ja esim Reiman kengät ovat jo kokoa 35. Kummallekin olisi varmaan mennyt vielä se kokoa pienempikin, mutta en tiedä olisiko mahtunut enää keväällä. Voin mitata noista noita sisäpohjia, jos joku miettii oikean koon valintaa.

Meillä on ollut aiemmin myös kangasvartisia loskareita, mutta täällä pohjoisessa sitä loskaa on monesti niin paljon, että se varsi meinaa kastua ja harvoin se on vedenpitävää, joten se vähän niin kuin vie pohjan koko loskarilta jos kosteus menee varresta sisään!  

Onko teillä kokemuksia näistä kengistä?

Tytöille löysin myös supersuloiset syksynilkkurit! Nämä on ihan Hennesiltä tilattu ja hintaa parilla oli 24,9e. Näissäkin oli minusta aika reilut koot, Viialle 26 oli siinä ja siinä onko iso ja Aavan koko taisi olla 29 tai 30. Näissä nyt ei mitään ominaisuuksia ole, kun ovat tarkoitettu vain kauppakäyttöön ja kyläilyyn, mutta siihen oikein oivat tuohon hintaan. Sisällä on vielä pieni vuorikin, joten menee varmaan nyt pikkupakkasilla. Ja hyvin on kestänyt pinta myös Viian vesilammikkohyppelut! Näitä oli saatavilla myös mustana, jos hempeä pinkki ei nappaa :)

Suhasu tunika

Kaupallinen yhteistyö NOSH / kankaat saatu

Pidin tänä vuonna perinteisesti Nosh-kutsut heti uuden naistenmalliston avajaispäivänä. Ihastuin tähän viininpunaiseen Suhasu-kuosiin, mutta valmisvaate tästä kankaasta ei ollut omaan mieleen. Solmu-tunikaa oli tässä samassa kuosissa, mutta sen roosa-musta väritys ei napannut ollenkaan. Ilmeisesti tämän kuosin joka värillä on myös oma vaatemallinsa eli samaa mallia ei saa kaikissa väreissä. Solmu-tunikan ostin itselleni mustana, mutta tämä Suhasu jäi kaihertamaan vielä mieltä. En äkkiseltään ainakaan löytänyt sitä kankaana enää Noshin sivuilta. Liekö myyty loppuun? Tämä taisi olla se jonkun Marimekon suunnittelijan piirtämä kuosi, mikä minusta kyllä huokuu vähän kuosista. Minusta se toki on ainoastaan positiivista näin Marimekko-rakastajana!

Kuosi tässä on aika sekava, joten halusin tehdä jotain simppeliä, missä kuvio pääsisi oikeuksiinsa, kuten yleensäkin omia vaatteita tehdessä. Aiemmin ompelin tämän lempparitunikan , jonka selkään tein tuollaisen kivan yksityiskohdan. Nyt tein vähän vastaavan selän, mutta ristiin menevillä kappaleilla. Innostus tähän saatu Kaiko-merkin lastenvaatteista.

Kaavana tässäkin se perus Onion, millä teen kaikki vaatteet. Mitäpä sitä tässä(kään) asiassa hyvää vaihtamaan. Kuvissa paita on hieman noussut, mutta mittaa on sen verran, että olen käyttänyt tätä myös paksujen sukkisten kanssa.

Kävin perjantaina katsastamassa Noshin uutuudet ystävän luona ja ihastuin myös tähän siniseen versioon tästä. Mitähän sitä siitä keksisi?

Housut olen ommellut nyt myös hyväksi havaitulla Ottobren Lampi-kaavalla (muistaakseni). Hieman olen madaltanut vyötäröä, koska itsellä se nousi todella ylös. Onnistuin tekemään näistä vain ehkä himpun verran liian lyhyet! En tiedä mikä ihme kämmi siinä tapahtui. Vinkkinä myös, että älkää leikatko housukappaleita taitteelta, itsellä sivusauma kiertää näissä todella pahasti eteen. Sitten muistelin, että onkohan Noshilla joskus ollut valikoimissa sellaiset housut, missä saumat on tahallisesti laitettu menemään tuohon eteen? Nämähän kävisivät sellaisista sitten :) Materiaalina housuissa on farkkucollege eli sama mitä näissä aiemmin samalla kaavalla tehdyissä housuissa.

Tuo suhasu-kangas on käynyt jo useamman kerran pesussa ja värit ovat pysyneet hyvinä, mikä ei toisaalta yllätä. Mustien kankaiden kanssa saa aina vähän jännätä, että ovatko ne haalistuneista tai hahtuvaisia pesun jälkeen. Tilasin ompeluleirille ison säkin näitä Noshin kankaita ja saattekin pikkuhiljaa nähdä sitten kuvia, että mitä niistä on syntynyt. Ainakin yksi oma tunika on vielä kuvausta vaille ja mieskin sai uudet kotihousut. Loput ovatkin sitten lapsille. Ehkä parasta näissä kankaissa on se, että aina saman kauden värit sopivat tosi kivasti yhteen keskenään. Esim kuviokuosin tietty väri on samaa kuin yksivärisenä ja niitä on sitten helppo yhdistellä keskenään.

Oulun kädentaitomessut

Vietin eilen omaa aikaa Oulussa Kädentaitomessuilla. Meillä on ollut jo kahtena aikaisempana vuonna tapana viettää laatuaikaa messupäivänä erään ihanaisen ompelijanaisen kanssa. Ollaan tehty treffit Zeppeliiniin ja lähdetty siitä yhdellä autolla kohti messuja. Siellä on kierrelty niin kauan, että kumpikin on nähnyt haluamansa ja sitten menty vielä yhdessä Zeppeliiniin ostoksille sekä syömään. Toistettiin tuo sama kaava tänäkin vuonna, koska mitä sitä hyvästä poikkeamaan!

Käpysen ja Neenuskan messupiste

Ompelu on tuonut kyllä ihania ihmisiä elämään ja vaikka tämänkin yksilön kanssa nähdään muutaman kerran vuodessa, jatkuu juttu siitä mihin edellisellä kerralla jäi. Kahdestaan on helpompi mennä kuin isossa porukassa, koska silloin on helpompi sovittaa kummankin toiveet ilman kummempaa sumplimista. Toki tavattiin messuilla muutamia muitakin meidän ompeluryhmän jäseniä ja jututettiin heitä. Samalla ehtii hyvin vaihdella kuulumisia kun on vain yksi jonka juttuihin keskittyä.

Meillä oli hommattuna ennakkoliput, joten pääsimme jonottamatta suoraan sisälle. Tämä oli aika kivaa, koska auto piti jättää melko kauas ja kävelimme sieltä ilman päällyvaatteita, koska ei haluttu jättää takkeja narikkaan. Jonossa olisi voinut tulla aika vilu! Paikanpäälle saavuimme yhdentoista maissa ja jonot olivat todella valtavat. Lippujen osto oli tänä vuonna järkevästi järjestetty siihen ulos koppeihin, että ihmisten ei tarvinut sulloutua ahtaaseen eteiseen ostamaan niitä kuten aiempina vuosina. Pisteet tästä! Suosittelen kuitenkin sitä ennakkolippua, jotta ei tarvitse jonottaa.

Itse odotin messuilta yllättäen taas kangasmyyjiä ja ehkä tätä Nuppu Designin pistettä. Pettymys kuitenkin oli se, että kankaat olivat täysin normaalilla hinnalla ilman mitän messualea ja kankaiden normaalit hinnatkin ovat kuitenkin melko korkeita.Tällä kertaa olin pienellä messubudjetilla, joten Nupun kankaat saivat jäädä odottelemaan muita ostajia.

Ommellinen oli messuilla ensimmäistä kertaa mukana ja kiva lisä Oulun messujen tarjontaan! Ennen heille ei ole riittänyt paikkoja, mutta nyt olivat saaneet pienen pisteen ja toiveissa oli suurempi ensi vuodelle. Ostajia olisi kankaille ja vaatteille riittänyt enemmänkin, mutta kankaistakaan ei kovin montaa kuosia ollut mahtunut mukaan.

Verson Puodilla oli mukavan iso tila ja kun siellä käytiin melkein viimeisimpänä, ei ruuhkat olleet älyttömät. Tuolta nappasinkin muutamia kankaita mukaani. He olivat myös järkevästi leikkoneet samasta kuosista erimittaisia paljoa esim 60cm, 80cm ja 100cm jne. Monella muulla oli vain 50cm tai 1m, jolloin se isompi on liikaa, mutta puolen metrin korkeus ei välttämättä riitä.

Väkeä oli minusta ehkä jopa hieman vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan, vaikkakin autojonot ja lippujonot olivat kyllä pidemmän näköiset. Tai sitten se väki oli jotenkin jakautunut eri lailla. Lankakojut jätin tänä vuonna väliin, koska sinänsä ei tarvetta niille ole kun aika hyvin saan halvemmalla Kärkkäiseltä ne mitä käytän normaalisti. En kyllä bongannutkaan mitään kovin isoa lankaständiä, olikohan siellä edes? Kahvilla ei käyty, koska siellä oli aika kova ryysis koko ajan. Koko messujen kiertämiseen meni meiltä parisen tuntia, mutta tällä kertaa ei käyty siellä hyvinvointipuolella muuta kuin hakemassa perinteiset smoothiet välipalaksi.

Omat messuostokset olivat maltilliset, kuten sanoin budjetinkin olevan. Ylärivin ostokset ovat Verson puodin kankaista, alhaalla vasemmalla on Paapii, keskellä Pilpon (?) kojulta pupukangas ja oikealla Ommellisen palanen. Nämä kankaat ovat suurin osa puolen metrin pätkiä, yksi taisi olla vähän pidempi, mutta alle metrin.

Messuilta hurautettiin Zeppeliiniin, missä käytiin muutamassa vaateliikkeessä ja Rossossa syömässä. Vuohenjuustokana ei pettänyt tälläkään kertaa! Kotimatkalla sain vielä neronleimauksen ja soitin kummitytön äidille, että ovatko kotona ja kävin heitä moikkaamassa Ruukissa. Sai mukavan paussin ajamiseen, kun tuo Oulu-Ylivieska-väli ei ole mikään kovinkaan mukava ajaa kun ei ole mitään nähtävää ja suoraa tietä vain koko matka metsän keskellä. Huippu päivä takana ja ensi vuonna toivottavasti taas uudestaan! <3

Hulmuavat helmat

Olen onnistunut tuhoamaan lähes kaikki omat kankaani kaapista, joten ennen ompeluleiriä selailin paniikissa nettikauppoja tarkoituksena löytää jostain yhdestä paikasta mahdollisimman monta kivaa kangasta, että posteihin ei uppoaisi kovin paljoa rahaa. Päädyin tekemään yhdet isommat tilaukset Noshille sekä Käpyselle. Käpysen paketti postitettiinkin supernopeasti, mutta Noshin pakettia jouduin ruuhkan vuoksi jännityksellä odottamaan perjantaihin, eli samaan päivään milloin leiri alkoi. Onneksi leiripaikassa oli pesukone, joten sain loputkin kankaat esipesuun ennen leikkomista!

Käpysellä ihastuin näihin vesivärimäisiin kankaisiin ja tämä ORBS oli sellainen, että en oikein tiennyt, että onko tämä kamala vai ihana :D Mietin myös vähän tuon mustan kestoa pesuissa, mutta se suoriutui koneesta ulos mallikelpoiseisesti, eikä mustaan tullut haitua eikä se haalistunut. Tämä on kaiken lisäksi vielä luomua.

Halusin tehdä tästä frillamekon, mutta vain yhdellä pidemmällä frillalla, kuten esimerkiksi siinä Noshin uudessa Hulmu (?)-mekossa. Helma on piirretty kellona ja yhdistettu paitaosaan. Frillan helman huolittelin rullapäärmeellä.

Viia halusi näyttää kamerallekin, että miten hienosti tällainen kellohelma pyörii! Mitä enemmän kangasta olen katsellut, sen kivemmaksi se on muuttunut! Siinä on myös niin montaa väriä, että sen kanssa on helppo yhdistää vaikka minkävärisiä alaosia. Kangas sopii kivasti tähän malliin, vaikka ympyrät katkeavatkin tuossa sauman kohdalla.

Paitaosa on tehty Ottobren Mint-paitakaavalla, joka on yksi lemppareistani Viialle. Hieman olisi saanut olla ihonmyötäisempi, mutta hyvä näinkin. Kuvissa mekko on ollut jo hoitopäivän päällä, joten rinnuksissa saattaa olla vähän jotain epämääräistä ruokatahraa....

Peikkonen-myssy

Neuloin eilen Viialle aivan ihanan uuden Peikkonen-myssyn! Olen ehkä täälläkin saattanut mainita, että olen välillä sellainen "kaikki mulle heti nyt"-ihminen ja kun saan päähäni jotain, se pitää saada heti. Usein tämä pätee varsinkin käsitöihin. Näin tämän pipon Instagramissa ja halusin heti päästä kokeilemaan samanlaista! No sitten googlettelin vastaavaa ohjetta, kun en tietenkään tähän hätään onnistunut sitä Klompelompe kirjaa saamaan mistään.  Bongasin sitten kuvahaulla tämän saman pipon blogista Punatukka ja kaksi karhua ja hoksasin kysyä ohjetta Hannalta, joka ystävällisesti sen minulle lähetti, kiitos vaan <3

Ohje löytyy siis alunperin kirjasta Klompelompe -  Neuleita koko perheelle. Minulta löytyy se kirjan eka osa, jossa on vain lasten neuleita ja olenkin tuosta kirjasta neulonut Kullanmuru-neuletakin  sekä merinovillamyssyn.  Pitäisikin kaupassa tutustua paremmin tuohon toiseen osaan, että olisiko se ostamisen arvoinen. Tuossa minun kirjassa ainakin on kivoja ohjeita.

Niinhän siinä sitten kävi, että perjantaina ohje oli minulla ja lauantaina sain tämän pipon melkein valmiiksi. Tai olisin saanutkin jo elokuvan aikana, mikäli ei olisi tarvinnut muutamaa kertaa purkaa ja neuloa uudelleen omien tyhmien virheiden takia. 

Neule on helppoa ja nopeaa tehdä, koska siinä jätetään melko paljon silmukoita neulomatta ja vain nostetaan puikolle. Sanoisin, että nopea neuloja tekee tämän muutamassa tunnissa, jos ei tee virheitä ;)

Oman löysähkön käsialan tuntien valitsin Viialle koon 6-24kk, mistä tuli juuri sopivan kokoinen. Tytöillä meinasi aamulla tulla jo riitä siitä, kumpi tämän pipon saa. Viia omi sen itselleen ja Aava toivoi itselleen valkoista vaaleanpunaisella tupsulla. Se pistetään sitten seuraavaksi työn alle. Ja itselleni voisin ehkä myös haluta tällaisen! Lapsilla on myös ihana tuo käsitys siitä, että minkä verran käsityön tekeminen kestää. Lähdettiin tosiaan puistoon ehkä kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun oltiin keskusteltu Aavan kanssa hänen tulevan pipon väristä. Aava sitten kysyi puettaessa, että missä se hänen uusi valkoinen piponsa on, jonka hän haluaa laitta myös puistoon. Oletti, että olin tuossa kymmenessä minuutissa jotenkin ehtinyt tehdä sen hänelle :D

Lankana tässä mikäs muukaan kuin Dropsin Merino Extra fine, joka on vain mun ihan lemppari! Puikot resorissa 3,5mm ja pintaneuleessa 4mm.

Aamulla sain viimeiset kierrokset tehtyä ja pääteltyä ja vetäisin vielä tupsun koristeeksi. Lähdettiin sitten tyttöjen kanssa puistoilemaan ja pelaamaan Veetin kanssa Pokemonia ja Viia halusi heti uuden pipon päähän. Tuo neule on muuten hassua, kun pipo tuntuu jotenkin paksummalta kuin ihan normaali sileä neule. Ehkä tämmöisistä voisi tehdä talviversioita laittamalla fleeecvuoren tuonne sisälle.

Miksi me otimme vesirokkorokotteen

Viime kuussa Suomessa aloitettiin ilmaiset vesirokkorokotukset kaikille 1,5-11v lapsille, jotka eivät ole vielä sairastaneet vesirokkoa. Meidän jokainen lapsi on rokotettu vesirokkoa vastaan vuoden iässä, paitsi Veeti vasta nelivuotiaana samalla kun Aava sai rokotteen. Tuolloin rokotteet olivat vielä maksullisia, koska eivät kuuluneet rokoteohjelmaan, mutta nyt jokainen tuohon ikäryhmään kuuluva saa rokotteen ja tehosteen ilmaiseksi. Myös meidän lapset saavat siis ilmaisen tehosteen, vaikka ensimmäinen rokote olikin omakustanteinen.

Miksi me päädyttiin ottamaan maksullinen vesirokkorokoite lapsille? No ensinnäkin vesirokko itsessään on erittäin tympeä tauti, sillä sen aikana lapsen kehoon muodostuu jopa 500 kutiavaa näppyä! Jokainen, joka muistaa oman vesirokkonsa, voi varmaan yhtyä siihen, että sitä ei haluaisi lapsensa kokevan. Lisäksi vesirokosta voi seurata useita vakaviakin jälkitauteja, kuten keuhkokuumetta, aivotulehdusta sekä ihon bakteeritulehduksia. Lisäksi virus voi myöhemmin aiheuttaa myös vyöruusua. Moni vesirokkotartunta voi myös vaatia sairaalahoitoa. Kauhulla olen kuunnellut tuttujen kertomuksia lasten vesirokoista, joissa hurjimmissa näppyjä on ollut jopa silmämunissa ja yhden lapsen rokko kestänyt useamman viikon.

Meillä on kolme lasta ja jos huono tuuri kävisi, he saisivat rokon toisiltaan sisarustartuntana, jolloin se voi olla viimeiseksi sairastavalle ainakin kuuleman mukaan pahempi mitä ensimmäiseksi sairastaneille. Lisäksi lapset eivät kuitenkaan sairastaisi kerralla vaan ensin varmasti yksi olisi viikon sairaana, sitten toinen ja lopulta kolmas ja hupsis, piti olla töistä palkattomalla useampi viikko. Tuollainen odottamaton poissaolo tekee myös aika ison loven sen kuun budjettiin jos palkasta jää vaikkapa viikon tai kahden osuus saamatta.

Meille moni kauhisteli rokotteen hintaa, joka oli noin 70e/lapsi, mutta aika nopeasti tuo maksaa itsensä takaisin, mikäli ei tarvitse olla poissa töistä vesirokon vuoksi edes sitä yhtä päivää. Vesirokko aiheuttaakin vuodessa n.76 000 poissaolopäivää eli noin 7% kaikista poissaoloista. Rokote puolestaan tuo Ylen artikkelin mukaan 14 miljoonan säästöt tuottavuuskustannuksista. Myös terveydenhuollon kuluista säästetään yli kaksi miljoonaa. Onhan se työnantajallekin menetys, jos tuottava työntekijä on monta viikkoa pois töistään lapsen tai oman vesirokkonsa takia. Muut perustaudit kuitenkin talttuvat yleensä pienemmässä ajassa. Ja tuo 70e ei kuulosta ollenkaan pahalta jos sillä välttää todella ärsyttävän taudin ja pahimmassa tapauksessa myös hengenvaarallisen jälkitaudin!

Monet miettivät varmasti rokotteen turvallisuutta. Vesirokkorokote on kuitenkin jo vanha rokote ja sitä on pistettu jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan esimerkiksi jenkeissä. Tuntui siis turvalliselta pistää noinkin kauan olemassa ollut rokote. Moni perustelee rokottamispelkoa esimerkiksi sikainfluenssarokotteella ja sen seurauksena tulleella narkolepsialla, mutta mielestäni näitä rokotteita ei oikein voi verrata keskenään, koska sikainfluenssarokote tuotiin markkinoille todella lyhyellä aikataululla.

Vesirokkorokote ei täysin suojaa vyöruusulta, vaan jostain luin, että se antaa suojan noin kahdeksassa tapauksessa kymmenestä, mutta parempi sekin kun ei mitään. Meillä tytöillä yksivuotisneuvolan rokotteet jaettiin kahteen osaan, koska muistaakseni silloin pistetään muutenkin kolme rokotetta. Vesirokkorokotteen kanssa on siis otettu 2+2 rokotetta kahteen kertaan jaettuna. Rokotteista ei meillä tainnut tulla mitään kuumetta eikä kummempia haittoja. Rokote ei anna täyttä suojaa vesirokkoa vastaan, mutta se suojaa sen verran, että rokko tulee normaalia lievempänä mikäli sattuu tulemaan. Aavahan sai naapurin tytöiltä vesirokon, eikä me edes olisi tajuttu sen olevan rokko, ellei olisi kuultu, että tytöille nousi näpyt juuri kun olivat olleet meille leikkimässä. Kuumetta ei ollut ja näppyjä oli ehkä kahdeksan ja ne olivat todella pieniä ja kutiamattomia. Muille rokko ei tarttunut. Tästä syystä Aavalle ei todennäköisesti tehostetta pistetä.

Jos vesirokon sairastaa vauvana, ei se anna välttämättä immuniteettia rokkoon vaan se voi tulla myöhemmin uudelleen. Ilmeisesti sama tapahtuu, jos rokko tulee todella lievänä. Aikuiselle ja vanhemmille lapsille rokko voi olla jo todella paha. Rokotteesta oireena tosin voi tulla lievä rokko. Muita yleisiä seurauksia en rokotteesta juurikaan löytänyt. Mikäli valtaosa lapsista rokotetaan, alkaa vesirokkokin hävitä samalla lailla kuin muutkin rokot, vastaan Suomessa rokotetaan.

Pistetäänkö teidän lapsille vesirokkorokote?