Kiilopään huiputus lasten kanssa

Näin kesäloman kynnyksellä on hyvä palata viime vuoden kesälomaan, koska olen näemmä unohtanut kertoa teille meidän Kiilopään valloituksesta! Kesälomareissumme ensimmäinen kohde Pyhä-Nattaset oli niin vaikuttava kokemus, että valitettavasti muut huiputukset jäivät kakkoseksi tuolle meidän lempparikohteelle. Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että ne olisivat olleet jotenkin pliisuja tai muuta. Eivät vain ihan niin vaikuttavia kuin Nattaset. Toinen kesäloman huiputus oli Kiilopää ja samalla korkattiin ensimmäistä kertaa myös Urho Kekkosen kansallispuisto. Kiilopäällekin piti mennä autolla, jos halusi nousta sinne vain tuon vajaan kahden kilometrin matkan. Tuoltahan kyllä lähtee sitten pidempiäkin vaellusreittejä, joiden varrelle Kiilopää jää.

Liikenteessä oltiin jo aamusella, joten parkkipaikalla oli reilusti vielä tilaa. Palatessa tilanne olikin toinen kun parkkis oli aivan täynnä! Toki kaikki eivät olleet Kiilopäällä vaan esim maastopyöräilemässä. Kiilopää on helppo kohde lasten kanssa siinä mielessä, että huipulle asti menee hyvin selkeä polku. Välillä on portaita ja lopun matkaa polkua, jolla pienenkin lapsen on helppo kävellä. Ei tarvinnut kiipeillä kivenlohkareilla, kuten Nattasilla!

Huipulla oli karuhkon kivikkoista ja ihmisiä ihan sopivasti meidän lisäksi. Porukka vaihtui koko ajan, joten ruuhkaa ei päässyt muodostumaan. Monet kävivät vain ihailemassa maisemia ja lähtivät takaisin. Me viivyttiin kauemmin, sillä tehtiin päiväruokakin laella.

Se on jännä, miten luonnossa maistuu kaikki ruoka aina niin hyvälle! Nytkin oli mukana niin gourmeeta, että! Siis kaupan purkkinuudeleita ja pastaa ja lapsetkin vetivät kuin viimeistä päivää. Tosin nuo kyllä tykkäävät muutenkin nuudeleista. Veetikin varmaan eläisi pelkillä nuudeleilla jos sais :)

Viia istuskeli pitkään erillään, omalla kivellä syöden täydessä hiljaisuudessa niin päin, että näki kauniin karut maisemat pitkälle horisonttiin. Liekö nautti noista niin erilaisista näkymistä, mitä kotona näkyy. Enkä kyllä ihmettele yhtään, onhan ne maisemat noilla korkeuksilla aivan upeat.

Joku on joskus keksinyt loistavan iskulauseen,kun on penkkiä tuohon pystytetty. Ulkona. Perillä. Jotenkin tuo lause kolahti. Koska luonnossa monesti kokee olevansa perillä ja siellä voi rauhoittua, eikä ole kiire yhtään mihinkään. Ja mihinpä sitä olisikaan, kerta on jo perillä.

Kiilopään toisella puolella (siellä ei polun puolella) on alempana rinteessä tuollainen pieni tunturilampi, jota käytiin ihailemassa. Jotenkin on niin hassua, että tunturin rinteellä on lampi. Mutta eihän se rinteen seinämä jatkuvasti ole vino, joten lampien kertyminen on näin ihan mahdollista.

Viia halusi käydä kahlaamassa ja annettiin lupa kun tiedettiin, että ei se siellä kauaa viihdy, kun vesi on todennäköisesti jäätävää. Ja niinhän se oli. Eniten pelotti, että Viia vetää lipat tuonne kylmään veteen ja sitten joutuu kävelemään pois Kiilopäältä läpimärissä vaatteissa. Näin ei onneksi käynyt vaan säilyttiin kaikki ihan kuivina!

Vaikuttava paikka tuo Kiilopääkin omalla, karulla tavallaan kuten moni muukin lapin kohde. Ehkä on jopa hieman huvittavaa, että tuollainen karuus näyttäytyy monen silmissä niin kauniina. Kun se kaunis voisi olla paljon paremmin joku kukkaloistossa kylpevä puutarha tai hienolla arkkitehtuurilla säväyttävä kaupunki. Harvemmin ehkä muuten karu ja kaunis yhdistetään samaan muualla kuin minun omassa päässä...

Kiilopää lasten kanssa oli kuitenkin hieno kokemus ja taas yksi muisto sinne muistojen reppuun lisättäväksi. Unelma olisi päästä korkeammalle lappiin ihastelemaan vielä niitä kunnon tuntureita ja maisemia! Tahtoo vaan aina kesälomalla loppua aika kesken kun ei voida yleensä pitää montaa viikkoa miehen kanssa yhtä aikaa lomaa, koska muuten lapset joutuisivat olemaan niin pitkän aikaa yksin kotona. Siis koululaisia tarkoitan ja samalla on voitu mahdollistaa hoidossa kävijällekin pidempi kesäloma kun on jaksotettu lomaa niin, että se kestää kuusi viikkoa. 

Mitkä on teidän lempparikohteet Lapissa?

Pantry eli ruokakomero

Meidän talon erikoisuutena on varmasti eräs ominaisuus, jota ei vielä ihan joka talossa tule vastaan eli pantry! Olisiko suomeksi ruokakomero oikea vastine tuolle? Ei tavallaan kaappi, vaan pieni tila keittiön yhteydessä, jossa voi säilyttää vaikkapa kuivatavaraa tai kodinkoneita. Jenkkiläisissä ohjelmissahan heillä on tosi usein isokin pantry, jossa on valtavasti erilaisia muroja ja välipalapatukoita muiden kuiva-aineiden lisäksi. Khloe Kardashian on mun pantryidoli! Meillä ei tämä pantry ollut alun perin suunnitteilla ja ensin pidin miehen ideaa siitä ihan typeränä. Mutta sitten pidin pienen tuumaustauon ja mietin, mitä mahdollisuuksia tuo pieni komero voisi tuoda. Pääni kääntyi siihen ajatukseen, että tämä pieni komero on varmasti arkieteisen lisäksi yksi meidän talon parhaimmista ratkaisuista! Ennen vanhaan nämä mahtoivat olla hyvinkin yleisiä ratkaisuja, mutta itse en tiedä yhtään taloa, jossa tällainen on, että olisi livenä päässyt katsomaan.

Tuolle komerolle saatiin hyvä tila kun pätkäistiin osa arkieteistä pois ja seinän sisään liukuva ovikin saatiin mahtumaan kätevästi keittiöön järkevälle paikalle. Laitan tähän ihan ensimmäisenä pohjakuvaa havainnollistamaan tilaa. Mulla on vähän semmoinen tyyli, että ensin hylkään kaikki ihan tyhmänä ideana, mutta sitten kun saan miettiä uudelleen, innostunkin todella paljon. Tämä ei ollut ensimmäinen projektin aikana eteen tullut tilanne, jossa käänsin takkini alkuperäiseen mielipiteeseeni nähden. Tosin hyvähän se on, että voi myöntää ensin olleensa väärässä.

Jätin tuohon pohjakuvaan näkyviin myös keittiön ja tuon arkieteisen, niin on ehkä helpompi hahmottaa kokonaisuus. Jos meidän talopohja kiinnostaa muuten, niin siitä on oma postauksensa täällä. Ruokakomero ei siis ole neliöiltään kovinkaan suuri, mutta meillä on onneksi hyvin tilaa myös keittiön puolella. Yksi tärkeä rooli sillä on kierrätyksessä, sillä kierrätys varmasti yleistyy entisestään ja tulee tiukempia säädäntöjä kierrätyksen ja lajittelun suhteen. Meillä on tarkoitus laittaa tuonne ruokakomeroon hyllyjä, joiden alle tulisi sitten meidän nykyiset kierrätyslaatikot ja mahdollisesti ehkä yksi ainakin vielä lisää. Instagramissa nämä jo esittelin eli meillä on tälläkin hetkellä pari näitä Smartstoren laatikoita, joissa on pienemmät sisälaatikot. Mietin vain, että esimerkiksi pulloille tarvittaisiin pelkästään yksi tuollainen iso. Saakohan näitä ilman sisälaatikoita ostettua? Keittiön roskakaapissa on tosi pienet lajittelulaatikot, mutta tarkoitus olisi sieltä tyhjätä niitä tuonne komeron laatikoihin, että ei joka välissä tarvitse olla ravaamassa kierrätyspisteellä!

Nyt moni varmasti miettii, että miksi tuo ruokakomero ei jatku pidemmälle, jotta tuo yksi arkieteisen seinä saataisiin suoraksi. Se on jätetty tarkoituksella noin, että saadaan tuolle seinälle hyllyt. Alun perin siihen piti myös tulla jakotukkikaappi, joka olisi jäänyt tuonne upotukseen vähän piiloon.

Kierrätys tulisi siis lattiatasolle ja hyllyille esimerkiksi yleiskonetta sun muuta vähemmän käytettyä isoa konetta ja lisäksi myös jotain kuiva-aineita. Myös isot vessapaperi- sekä talouspaperisäkit saa laitettua tuonne kätevästi. Aika varmaan näyttää, että millaiseen käyttöön tuo tila lopulta tulee. Lasten kasvaessa ruokamäärä tuskin ainakaan vähenee... Lisäksi vaikka isommat maljakot ja tarjoiluastiat saa tuonne näppärästi eikä tarvitse purkaa hyllyltä kaikkea muuta roinaa edestä, että saisi ne ulos tavallisesta kaapista, jonne ne olisi ahtaasti sullottu muiden kamojen keskelle.

Kuva https://inhonorofdesign.com/

Pinterest on täynnä näitä ihania Pantry-kuvia ja näitä on jotenkin niin rauhoittava katsoa kun ovat hyvässä järjestyksessä. Olen katsonut joitain jaksoja The home edit- ohjelmaa Netflixistä ja rakastan niitä jaksoja, kun laittavat kuntoon näitä ruokakomeroita. Huvinsa kullakin...

Kuva https://www.katrinaleechambers.com

Tämä alin kuva on sellainen täydellinen inspiraatiokuva. Olisi ihana kun kaapit näyttäisivät aina tuolta! Siinä The home edit- ohjelmassa on myös omat laatikot niille pakkauksille, joiden sisältö ei ole mahtunut kokonaan esimerkiksi kuiva-ainerasiaan. Meilläkin kun on melkein kaikki kuiva-aineet Gastromaxin rasioissa ja aina ei paketti mahdu kokonaan astiaan, niin sitten tuonne ruokakomeroon voi viedä säilytykseen ne jämät ja sieltä sitten täyttää laatikoita tarpeen mukaan. Niille oli siinä ohjelmassa ihan oma nimetty laatikkonsa niin sieltä voi ennen kauppaan menoa tarkistaa, että onko joku oikeasti loppu vai onko jäänyt täyttämättä loput pakkauksesta.

Kuva Pinterest

Millaisia ajatuksia pantry teissä herättää? Kokisitteko te teille tällaisen hyödylliseksi, jos sille löytyisi järkevä paikka pohjapiirrustuksessa ilman talon neliömäärän lisäämistä.

Retkivuosi 2020

Viime vuosi taisi olla monella perheellä normaalia enemmän retkeilypainotteinen. Näin kävi varmaan meidänkin perheessä, vaikka normaalistikin tykätään retkeillä. Kokosinkin tähän kuvia jokaiselta kuukaudelta meidän retkiltä! Bongasin alkuvuodesta hauskan "52 retkeä vuodessa"-haasteen Instagramin Retkihaaste-tililtä. Tulostin kalenterin väliin lapun itselleni ja merkkailin sinne suoritettuja retkiä sekä toiselle puolelle päivämäärän kera eri retket, missä käytiin vuoden aikana. Jälkikäteen oli hauska tsekata, että missä kaikkialla tuli vuoden aikana käytyä! Täyttä määrää retkiä ei saatu kasaan, minkä arvasin jo etukäteen. Kuitenkin kiitettävät 35 retkeä tehtiin, enkä ole ihan varma onko tuossa luvussa kuitenkaan jokainen retki mukana. Retkiksi laskin sellaiset reissut, jotka kestivät vähän kauemmin tai niille otettiin eväät mukaan. Tälle vuodelle onkin jo tehty uusi haastepohja ja toivon vuodelle 2021 vähintään yhtä monta ihanaa retkeä kuin edellisellekin vuodelle tai mieluusti enemmän! Ainakin telttaöitä toivon enemmän kuin viime vuonna.

Jos Ylivieskan lähialueen retkeilypaikat kiinnostaa, niin olen kirjoittanut niistä pari postausta. Tästä löydät Ylivieskan lähialueen retkipaikat ja tästä Ylivieskassa sijaitsevat retkikohteet.

Tammikuu aloitettiin retkeilemällä Kähtäväjärvellä sekä Törmäjärvellä, jossa käytiin myös nyt lauantaina retkellä. Viime vuonna tammikuun 12. päivä lunta ei ollut nimeksikään ja lämmintä oli niin paljon, että tarkeni kuoritakilla! Mietittiin silloin, että harvemmin tulee retkeiltyä tammikuussa lumettomalla maalla.

Helmikuussa käytiin retkeilemässä Ojakylän laavulla perhepartion kanssa. Tämä olikin meidän viimeinen perhepartio, koska sen jälkeen tuli korona ja syksyllä Aava aloittikin sitten ihan oikean partion, eikä koettu enää tarvetta käydä perhepartiossa. Päästiin myös miehen kanssa kahdestaan Rukalle laatuaikaa viettämään ja siellä valloitettiin Riisitunturi sellaisella sumussa, että eipä paljon maisemia nähnyt! Se harmitti aika paljon, mutta onneksi reissu oli muuten huippu! Tuli myös kokeiltua lumikenkiä, jotka vuokrattiin Ylivieskan Ladulta edullisesti.

Maaliskuussa retkeiltiin varmaankin koronan takia normaalia enemmän. Kun päivät oltiin kotona etänä ja lapset kotona hoidossa ja koulussa, oli viikonloppuisin pakko lähteä retkelle, että seinät eivät kaatuisi päälle. Löydettiin Ylivieskasta uusi Viitajärven laavu sekä käytiin myös Kalajoen Maristossa ensimmäistä kertaa. Siellä oli hienoja isoja puita, joiden juuret olivat paljaana ja suorastaan kutsuivat kiipeilemään.

Kävimme myös ensimmäistä kertaa Lohtajan Ohtakarilla ja se oli kyllä melkein kivoin paikka viime vuoden retkikohteista. Tehtiin trangialla tonnikalapastaa ja pullia! Ehdimme myös lasten kanssa Huhmarlammen laavulle kun mies oli pois kotoa. Retkieväänä ensimmäistä kertaa nuotiobanaanit, jotka olivatkin hitti. Tehtiin myös pari pientä retkeä esimerkiksi oman kodin lähimetsään sekä erääseen keskustan metsään tyttöjen kanssa.

Huhtikuussa löydettiin taas uusi kohde Oulaisten Kyrönlammelta, jossa oli valtavan iso kivenlohkare nuotiopaikan vieressä. Retkellä oli meidän perheen lisäksi mukana myös mummu. Kävimme myös mummun ja papan kanssa Alavieskan aarnimetsässä retkellä. Tuolla olen käynyt joskus miljoona vuotta sitten sienestämässä äidin kanssa, mutta enpä muistanut paikasta oikeastaan muuta kuin sen, että taisin nähdä siellä ensimmäiset hirvikärpäset! Niitä ei kyllä ole ikävä.

Toukokuussa kiersimme Möyrynnevan luontopolun, jolla emme olleet aiemmin käyneetkään. Sen varrella oli useampi nuotiopaikka, joista ainakin yhdelle pääsee autolla perille asti. Lisäksi retkeilimme uinnin merkeissä Kekajärvellä ystävien kanssa. Kävimme myös Mustolanjärvellä helatorstaina ja silloin sattui todella lämmin ilma retkeilyyn ja Viiakin seisoo tuossa kuvassa pelkkä mekko päällä laiturilla. Kävimme myös Pyhäjoella mummun kanssa retkeilemässä ensin Rajaniemen rannassa ja makkaranpaistossa Kupuliskoskella.

Kesäkuun retkeilyt aloitettiin miehen kanssa kahdestaan yhden yön retkellä Samalajärven kansallispuistoon. Majoituttiin teltassa järven rannalla ja saatiin mukavia seuralaisia leiriin. Nautittiin luksusiltapalasta juustoineen ja kuohuviineineen ja lapsettomasta ajasta kahdestaan. Sekä kuunneltiin yöllä vähemmän nautinnollisia joutsenten kiljumisääniä.

 

 Juhannus vietettiin ystäväperheen kanssa telttaillen Pietarsaaren Fäbodassa.  Paikka oli todella kaunis ja täydellinen telttailuun lasten kanssa! Saatiin myös olla melko rauhassa juhannuksesta huolimatta ja kelitkin suosivat, vaikka merivesi jäistä olikin. Lapset nauttivat ystäväperheen lapsien seurasta ja me aikuiset saatiin höpötellä omiamme. Ehdottomasti tänä vuonna uudestaan telttareissulle juhannuksena, jos vain kelit sen sallivat! Loppukuusta ehdimme myös käydä Veetin kanssa kahdestaan yhden yön reissun riippumattoilemassa. Molempia taisi vähän jännittää. Veetiä se eka yö riippumatossa ja minua sen lisäksi se, että olin ensimmäistä kertaa metsässä yötä ilman toista aikuista. Nukkuminen oli surkeaa, mutta jäipä kiva muisto kahdenkeskisestä retkestä Veetin kanssa.

Heinäkuussa käytiin syömässä retkitortillat Oulaisten Piurukkanevalla ja kerättiin samalla pieni määrä hilloja jätskin päälle laitettavaksi. Tuokin oli uusi kohde meille! Olisi vain vaatinut kaikilta kumpparit,  koska oli paikoin melko märkä retkipaikka. Olihan tuo iso suoalue.

Teimme kesälomareissun Saariselälle, missä valloitimme niin Kiilopään kuin Pyhä Nattasen. Rakastuin lappiin, jossa en ole aiemmin juurikaan kesällä käynyt. Maisemat olivat huikeita ja lapsetkin viihtyivät yllättävän hyvin. Kaipuu jäi päästä uudelleen lappiin, mutta vielä ylemmäksi.

Kuun viimeisenä viikonloppuna tehtiin lasten kanssa koko perheen telttaretki Peuranpolun varrella sijaitsevalle Raatejärvelle. Paikka oli kaunis ja nukuttiin hyvin. Yksin ei oltu, mutta taas sattui mukavaa porukkaa paikalle, joiden kanssa istua iltaa ja lapsilla riitti kavereita. Tällaisia retkiä kaipaisin ensi kesälle enemmänkin, että oltaisiin ihan yötä retkellä.

Elokuussa kävin tutustumassa aikuisten partiotoimintaan Törmäjärvellä. Lisäksi valloitimme ystävän ja hänen tyttöjensä kanssa Meksin kalliot Himangalla. Tuokin oli hieno paikka ja luontopolun varrella mm. lampaita. Kävimme myös Jyväskylässä lasten serkkujen synttäreillä ja kävimme siellä jo melkein perinteisesti makkaranpaistoreissulla.

Syyskuussa ehdimme retkeillä Viian kanssa kahdestaan lähimetsässä, käydä ystävien kanssa Kukonkylällä Sievissä, bongailla lintuja Raudaskylällä sekä tulistella Huhmarlammella mukana omat lapset sekä naapurin lainalapsi. Paistettiin ensimmäistä kertaa roiskeläppää (mikropizzaa) nuotiolla ja yllättävän hyvältä maistui!

Lokakuussa kävimme Pyhäjoella Rajaniemenrannassa koko perheen voimin lättyjä paistamassa. Lisäksi pääsin laatulomalle Ystävän kanssa Rukan maisemiin. Kävimme Valtavaaralla sekä Pienellä Karhunkierroksella ja parannettiin maailmaan sushin ja viinin voimin. Aivan superihana reissu!

Marraskuussa otin ystävän lapsineen meidän kyytiin ja hurautimme Pyhäjoelle merenrantaan retkelle. Kelit olivat vielä melko lämpimät ja maa lumeton. Tuosta ylärivin keskimmäisestä kuvasta voisi kuvitella olevan lämpimämpikin kuukausi menossa, jos mulla ei olisi kevytyntuvatakki päällä. Kävimme myös iltapalalla Kähtäväjärvellä oman perheen kesken. Pimeässä illassa nuotion ääressä ruokailussa on vain se jokin tunnelma! Sitä samaa ei saavuta keittiön pöydän ääressä muroja mutustamalla.

 

Joulukuussa ei ehditty retkeillä kuin kerran ja sekin Jyväskylässä serkkujen luona kun kävimme koko serkusporukan kanssa makkaranpaistossa. Pitänee korjata tilanne tässä kuussa ;)

Miltä näyttää sun retkivuosi 2020? Tuliko vietettyä aikaa enemmän luonnossa kuin aiemmin?

Ylivieskan lähialueen retkikohteet

Edellinen retkipaikkapostaus käsitteli Ylivieskan retkeilypaikkoja. Tai niitä, jotka ovat meidän perheelle tuttuja. Tässä postauksessa kerron lisää paikoista, jotka ovat noin 50km:n sisällä Ylivieskasta. Osassa on käyty viimeksi vuosia sitten ja kuviakin löytyi sen vuoksi hieman hintsusti.

Isojärven ulkoilureitistö Oulainen

Ajo-ohje: Oulaisista Ylivieskaan päin noin 5 km, jonka jälkeen risteyksestä vasemmalle Isojärvelle. Luontopolun alkupisteeseen on vielä noin 6 kilometrin ajomatka. Perille johtavat selkeät opasteet.

Isojärven ympäristössä menee noin neljän kilometrin mittainen luontopolku, jonka varrella on ainakin pari eri tulipaikkaa. Toinen on Ahvenlammen rannalta (mistä ensimmäinen kuva muistaakseni on) ja toinen on Isojärven rannalta. Jostain syystä en löytänyt kamalasti kuvia tuolta, vaikka ollaan useampi reissu käyty tuolla. Tulipaikat ovat veden äärellä, mukavilla paikoilla ja ainakin tuolla Isojärven laavulla on myös huussi sekä lintutorni. Matkalla on pitkospuita sekä metsäpolkua, joten tänne ei esteettömästi oikein pääse.

Ryökönkangas Alavieska (aarnimetsä)

Saarenkyläntie 422 kohdalta kääntyvän metsäautotien päässä.

Reitti kulkee noin neljän kilometrin matkan kauniissa aarnimetsän maisemissa ja vihreiden sammalmättäiden keskellä. Ehkä noin puolessa välissä on nuotiopaikka, missä oli myös puita. Me ei pysähdytty tuolla, joten sen kummemmin en siitä osaa kertoa. Tuosta nuotiopaikalta reitti jatkuu noin kilometrin lenkin verran, mutta tuota lenkkiä ei ole pakko käydä vaan voi jatkaa suoraan matkaa takaisinpäin. Toki eri reittiä kuin nuotiopaikalle tullessa. Näin reitin pituudeksi tuli noin 3km. 

Jos ei halua metsässä jostain syystä syödä, on tuonne vievän metsäautotien varrella siisti ja tilava tulipaikka, josta tämä alla oleva kuvakin on. Puitakin taisi sieltä löytyä.

Vihaslahti/ Maristo Kalajoki

Pieni luontopolku lähtee suunnilleen osoitteesta Ravitie 80. Tien varressa on kyllä luontopolun opastetaulukko ja levennys, mihin saa auton jätettyä. 

Tuosta lähtee lyhkäinen polku (ehkä kilometri?), jonka pääsee myös lastenvaunujen kanssa. Polun varrella voi kesällä bongata lampaita laiduntamassa ja kauempana myös meren. Polun päässä on hyvät grillipaikat eli nuotiopaikka sekä kota, jossa voi tehdä tulet myös metsäpalovaroituksen aikaan. Lisäksi siellä on sellainen katos, jossa voi syödä sateen sattuessa ja wc sekä rannassa lintutorni. Kartan Särkkien ulkoilureiteistä näet täältä.

Tuosta tulipaikalta pääsee Maristoon kävellen noin puoli kilometriä. Siellä on myös tehty kävelyreittejä sekä portaita. Paikan hienoimpana nähtävyytenä taitaa olla nämä isot männyt, joiden juuret ovat täysin paljastuneet hiekan liikuttua pois juurien päältä.

Me käytiin tuolla tänä talvena ensimmäistä kertaa ja tuonne pääsee autollakin Kalajoen keskustasta, siitä Shellin liikenneympyrästä kun lähtee rantaan päin. Risteystä ei kuitenkaan oltu merkitty mitenkään, joten ajelimme ensin rantaan asti väärää tietä. Kannattaa katsoa vaikka jostain karttasovelluksesta tuo Vihaslahti ja tsekata reitti joka vie sinne.

Kukonkylä Sievi

Sievin Kukonkylälle löytää Sievin keskustasta tai Kalajoelta tultaessa ajamalla ensin Rautiontietä (tie nr. 774) Sievin Asemakylää kohden. Ylivieskan ja Kokkolan suunnasta tullaan tietä nr. 86 ja käännytään Sieviin päin Rautiontielle. Kukonkyläntie kääntyy Rautiontieltä Sievin Asemakylän kohdalta ja sitä ajetaan käännöksestä löytyvän viitan mukaisesti noin 3 kilometriä kohteelle.
Luontopolun lähtöpaikka on Kukonkyläntien ja Polen risteyksen välittömässä läheisyydessä vanhan kaupan vieressä. Auto kannattaa jättää parkkiin lähtöpaikan levennykseen (luontoon.fi)

Kukonkylä on yksi meidän vanhimpia retkeilysuosikkeja! Täällä on käyty jo silloin kun Aava oli vauvana repussa mukana. Luontopolun pituus on kolme kilometriä, mutta sen puolessa välissä on laavu ja nuotiopaikka huikealla paikalla ison suoaukean päällä, isolla kalliolla! Tuolla on myös huussi. Kävimme tuolla viime viikolla ystävien kanssa ja puita oli reilusti liiterissä.

Ennen ja jälkeen suon maasto on metsäistä ja paikoin kivikkoista metsäpolkua. Polun varrella on muistaakseni myös ainakin tervahauta ja olikohan vähän pirunpeltoakin. Lisäksi nyt lapsille on kuvanetsimistehtävä eli reitin varrelle on piilotettu 18 eläimen kuvaa, joita voi bongailla matkalla.

Kyrönlampi Oulainen

Laavu löytyy Antikanperäntien varrelta. Oikeassa risteyksessä oli alla kuvassa näkyvä viitta ja siihen jätettiin auto ja siitä oli noin reilun kilometrin verran kävelyä laavulle. Tien varressa aikaisemmin oli muuten toinenkin laavu!

Tämä oli meille ihan uusi paikka. Välistä kiva löytää tällaisia uusiakin tuttavuuksia. Puita laavulla oli reilusti ainakin vielä keväällä. Muutoinkin oli komeat maisemat kun polku kiersi Kyrönlammen varrella. Täällä erikoisuutena oli iso kalliolohkare, joka oli ihan laavun vieressä. Viia toisessa kuvassa havainnollistamassa kivenumurikan kokoa. Kuvat otettu muuten samalta reissulta, hieman ehti muuttua maisema siinä ajassa mitä tuolla vietettiin kun alko pukkaamaan heti lunta kun tuonne päästiin.

Maasydänjärvi / Ahvenlampi

Maasydänjärven luontopolku lähtee leirintäalueelta osoitteesta  Maasydänjärventie, 85470 Sievi. Paikan päällä on sitten opasteet luontopolulle. Polun pituutta en äkkiseltään löytänyt, mutta ei se kovin montaa kilometriä ollut. Me kävimme siis tuon järven ympäri kiertävän polun. Polun varrelta löytyi makkaranpaistopaikka ja vessat löytyy leirintäalueelta. Jostain syystä en löytänyt kuvia tuolta Maasydämen reitistä ollenkaan, mutta oikein kaunis luontopolku oli tuokin. Meni rantaa pitkin, mutta matkan varrella oli myös kauniita suomaisemia. Kuvat ovat Ahvenlammelta, joka löytyy kun jatkaa matkaa ohi Maasydänjärven matkailun niin kauan, että vasemmalla tulee Eräkorpisentie. Google maps on myös avuksi :)

Tuo Ahvenlampi on tuollainen pieni suolampi, joka on kalastajien suosiossa ja siellä onkin tuollaisia kalastuspaikkoja ympäri lammen. Löytyy myös pari tulipaikkaa, joista ainakin toisella oli huussi.

Tämä tulipaikka missä me käytiin oli todella kauniilla paikalla. Tässä oli huussi ja puitakin oli nuotion tekoa varten. Lampi oli sen verran pieni, että aika nopsaa sen kiersi ympäri.

Eihvelin torni, Rautio

Raution keskustasta löydät opasteet tornille ja googlella löydät sen täältä.

Täällä käynnistä on yli kuusi vuotta aikaa, joten ihan ajantasaisinta tietoa ei tästä valitettavasti ole. Ainakin Täyttä elämää-blogissa on vierailtu eihvelillä tämän vuoden puolella. Paikassa on siis iso lintutornin kaltainen torni sekä laavu ja makkaranpaistopaikka.

Vaikka meidän retkestä tuonne on jo yli kuusi vuotta, muistan tuon päivän vieläkin. Oli toukokuu ja poikkeuksellisen lämmintä, sillä meillä oli sortsit ja t-paidat päällä ja Aava oli mukana Manducassa lyhythihainen body päällä ja mansikan näköinen hellehattu päässä. Pitäisikin melkein tehdä uusi retki tuonne nyt niin tytötkin pääsisivät kipuamaan korkeaan torniin.

Särkyneen silppurin farmi, Alavieska

Osoite: Jukulaisentie 541 557, 85200 Alavieska

Tämä paikka ansaitsisi melkein oman postauksen, mutta ymppään sen nyt tähän samaan. Tämä "kummituskylä" sijaitsee keskellä ei mitään Alavieskassa. Sinne on haalittu vanhoja rakennuksia kyläksi, joka omaan mieleen oli todella karmiva. En menisi pimeällä yksin! :D Kuulin kuitenkin, että tuolla on esimerkiksi joskus joulun alla järjestetty joulujuhlia ja varmasti oman laisensa tunnelma olla tuolla kynttilöiden valossa. Olikohan tämä muutettu niin, että tänne pääsee vain pyynnöstä? Olin lukevinani niin jostain kun ilmeisesti tuollakin tehty jotain tyhmyyksiä....

Rakennuksissa oli vanhoja tavaroita ihan kuin niissä olisi asuttu ja jostain syystä talot olisi hylätty. Tuolla sijoilla rakennuksissa ei kuitenkaan koskaan ole asuttu. Kaikki rakennukset ovat museotyyliin auki ja niihin pääsee kiertelemään. Alueelta löytyy mm. kirkko!

Hieman oli paikka jo kärsinyt ja on varmasti joskus ollut siistimmässäkin kunnossa. Ehdottomasti kuitenkin käymisen arvoinen. En usko, että kovin monta vastaavaa paikkaa Suomesta löytyy. Paikassa oli muuten toimivat urutkin!

Meksin kalliot ja luontopolku Himanka

Luontopolku lähtee Sautinkarin leirintäalueen parkkipaikalta ja oli noin pari neljä kilometriä yhteensä eli pari kilsaa polun toiseen päähän ja takaisin pääsi osan matkasta hieman eri reittiä. Puolessa välissä on lintutorni ja pieni makkaranpaistopaikka, jossa ei tosin ole puita eli ne pitää huolehtia itse matkaan.

Maasto oli helppokulkuista polkua, joka meni välillä pelloilla ja välillä metsässä ja puolen välin jälkeen komeilla Meksin kallioilla. Matkalla kuljettiin myös lammasaitauksen ohi ja bongattiin myös ne lampaatkin. Vahtasivat meitä kuin me olisimme olleet ne, jotka on töllisteltävänä aidan takana :)

Metsät pursusi marjoja, joten jälkiruuat oli siellä ihan omasta takaa. Hassua, että kukaan ei ollut poiminut noita mustikoita ja vadelmia, vaikka vieressä meni mökkitie ja muutenkin niitä oli ihan polun varrella, että ilman minkäänlaista vaivaa olisi saanut niitä kerättyä.

Äkkiseltään ei tullut muita lähialueen paikkoja mieleen, mutta mielelläni voin kerätä niitä vaikka tuonne kommentteihin, jos teillä on vinkata jotain tästä puuttuvia!