| NauravaNappi

tiistai 20. lokakuuta 2020

Uuden kodin pihistä vs. panosta

Koska kaikkea ei voi uuteen taloon saada, (paitsi jos on tietty tarpeeksi rahaa) niin on pakko miettiä, että mitkä ovat sellaisia juttuja, joihin haluaa panostaa ja missä voi vaikka vähän pihistää. Ajattelin vähän listata tässä meidän pihistä ja panosta listoja, jos niistä tulisi vaikka jollekin vähän ideaa, missä säästää. Kuluja kun tuppaa tulemaan aina ovista ja ikkunoista rakennusprojektien aikana. Tätä taloa rakentaessa meillä piti muistaakseni budjetti muuten hyvin, mutta maatyöt taisivat maksaa himpun verran enemmän mitä ajateltiin. Onneksi oltiin kuitenkin varauduttu ylityksiin budjetissa ja siis varattu hieman "ilmaa".

Panosta

Me halusimme panostaa ensinnäkin toimivaan pohjaan. Ei haluttu tehdä juurikaan kompromisseja sen kanssa, että mitä toimintoja pohjalta halutaan. Neliöt tuli sen mukaan, että saatiin kaikki ympättyä mukaan ja jostain muusta tingitään, että saadaan rakennettua haluttu määrä neliöitä. Niitä meidän viiden makuuhuoneen taloon tulee 161 ja suurehko neliömäärä selittyy osittain L-mallisen pohjan käytävällä ja hieman turhalla tilalla keittiön ja olohuoneen välisessä tilassa. Toisaalta viisi huonetta on todella vaikea sijoittaa järkevästi pieniin neliöihin ilman mitään turhia käytäviä tai hukkaneliöitä.

Keittiö on meille tärkeä ja siksi se on sellainen, mihin haluan panostaa paljon. Haluan, että se on toimiva, kaunis ja laadukas, vaikka se maksaisi vähän enemmän. Samoin kodinkoneet ovat sellaisia, että haluan kunnolliset enkä halvimpia mahdollisia, jotka eivät sitten kestä käytössä tai toimivat huonosti. 

Panostamisen arvoista ovat myös hanat ja altaat. Haluan ehdottomasti väriltään mustat hanat ja niitä ei halpaversioina edes juurikaan saanut. Hanat ovat kuitenkin sellaiset, joiden pitää kestää käyttöä todella pitkään ja ne ovat koko ajan näkösällä. 

Reuter.de
 

Olohuone-keittiötilan avaruutta lisäämään halusimme isot, listattomat ikkunat sekä korotetun katon. Näistäkin tuli lisäkustannuksia jonkin verran, mutta toisaalta avaruuden tuntu tilassa ja valoisuus ajoi kustannuksen yli.

Lisäksi panostamme pihan puolella lasitettuun terassiin, johon tulee myös lasikatto, jotta se ei varjostaisi olohuonetta niin paljoa. Myös muutoin terassi on iso ja tilava, jotta siinä mahtuu hyvin oleskelemaan.

Nykyisessä talossamme on lämmityömuotona sähkö ja se on ollut näissä neliössä minusta varsin toimiva ratkaisu. Laskut eivät ole olleet edes talvella varsinaisesti tähtitieteellisiä. Uuteen taloon tulee kuitenkin sen verran enemmän neliöitä, että valitsimme lämmitysmuodoksi alkukustannuksiltaan kalliimman maalämmön. Toisaalta maalämmön ansiosta voimme ehkä hieman pihistää takan valinnassa, koska emme tarvitse niin massiivista takkaa.

Pihistä

Pihistä puolelle tulee sitten sellaisia asioita, jotka olisi kiva tehdä vähän kalliimmalla, mutta koska jostain pitää säästää niin nämä eivät ole itselle niin tärkeitä asioita.

Materiaalivalinnoissa (lattiat, seinät, laatat) tulemme valitsemaan suhteellisen järkevän hintaisia materiaaleja, mutta kuitenkin kestäviä sellaisia. Meillä on nytkin lattiassa joku edullinen laminaatti ja se on kestänyt melkein kolhuitta yli seitsemän vuotta. Laattoja löysin myös omaan makuun sopivia suhteellisen edullisesti. Laatoistahan voi maksaa vaikka satasen neliö jos haluaa, mutta yritetään löytää edullisempia vaihtoehtoja.

  

Kodinhoitohuoneeseen tullaan todennäköisesti ehkä valitsemaan edullisemmat kaapit kuin vaikkapa keittiöön. Silti ulkonäöstä tinkimättä! Kodinhoitohuone ei ole myöskään valtavan iso, enkä sellaisesta haaveile. En vietä siellä pitkiä aikoja ja pyykitkin viikkaan monesti jossain muualla. En halua käyttää neliöitä tilaan, jossa ei juurikaan oleskella.

 

Samoin WC-kalusteissa yritän löytää budjettiratkaisun, joka kuitenkin miellyttää silmää. Meille ei myöskään tule seinään kiinnitettäviä pönttöjä vaan ihan tavalliset, edulliset pöntöt kuten nykyisessäkin talossa on. Lisäksi suihkun Unidrainista luovuttiin sen kalliin hinnan vuoksi.

Ostamme säilytyskalusteita myös Ikealta esimerkiksi vaatehuoneeseen, arkieteiseen sekä mahdollisesti lastenhuoneeseeen. Mietin nimittäin lastenhuoneeseen 30cm syviä vaatekaappeja ja ne saisi Ikealtakin todella edullisesti. Ikealla on tosi kivan näköisiä ja monipuolisia järjestelmiä vaatesäilytykseen vain murto-osalla esimerkiksi Elfan tai Sovellan hinnoista. Tässä joudumme todennäköisesti pihistämään.

 Listaton talo olisi tyylillisesti todella kaunis, mutta sen hinnan vuoksi päädyimme siihen, että meille tulee lattia- sekä kattolistat ja katto on paneelia esimerkiksi rimoituksen tai jonkun muun vaihtoehdon sijasta.

Pihistämme myös pihatöistä ja yritämme tehdä viihtyisän ja tyyliin sopivan pienellä budjetilla eikä niin, että pihaan tulee isoja muurikivipenkkejä sun muuta todella kallista. Jos rahaa jää niin ehkä asfaltin voisi laittaa! Muuten pihaa voi laittaa sitten vaikka pikkuhiljaa tai tehdä just esimerkiksi puisia istutuslaatikoita, kuten meillä on tässä nytkin etupihalla.

Mitkä ois sun pihistä ja panosta kohteet?

 

Muista kurkistaa myös rakentamiseen liittyvät videoni!

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Sopiva retkireppu pienelle reissaajalle

Kun etsittiin Aavalle koulureppua netin valikoimista, ajattelin samalla tilata Viiallekin oman repun retkeilyä varten. Viia on aika hentoinen ja lyhytselkäinen, joten reppu ei saisi olla liian iso ja se pitäisi olla hyvä kantaa. Halusin siis ehdottomasti pehmustetut olkaimet ja mieluusti rintahihnan vielä kaupan päälle.  Aavan koulurepuksi valikoitui Jack Wolfskinin Ramson reppu 20l koossa juuri samojen kriteerien perusteella. Repussa on kunnolliset pehmeät olkaimet ja se oli näistä isoista repuista suunnilleen lyhin selkämitaltaan. Lisäksi repussa on kivasti heijastavia yksityiskohtia. Ajatuksena oli, että sama reppu menisi mahdollisimman pitkään eikä joka vuosi tarvitsisi ostaa uutta. 

 Koska minä olin aika vahvasti valitsemassa reppua ihan käytännön syistä, kävimme Aavan kanssa yhdessä ostamassa kivan avaimenperän roikkumaan reppuun ja Aava sai valita sen itse. Nämä reppuasiat ovat sellaisia, että en täysin halua antaa lapsen valita reppua, että valinnaksi ei tulisi sitten sellainen yksilö, joka on esimerkiksi todella surkea kantaa. Ulkonäöllisiin seikkoihin saa sitten kertoa kyllä mielipiteensä :)

Bongasin samalta merkiltä Viialle pienemmän repun, joka lienee Little Joe-mallia.  

Repussa on tilavuutta 11l eli puolet vähemmän kuin Aavan repussa, mutta jotenkin se näyttää todella pieneltä! Reppu kuitenkin imee sisäänsä uskomattoman määrän tavaraa noin pieneksi repuksi. Esimerkiksi Peuran polulla Viia kantoi pienessä repussaan oman makuupussinsa, makuualustansa (puhallettavan ja pieneen tilaan menevän) sekä vaihtovaatteet ja unikaverin. En olisi ikinä uskonut päällepäin, että ne mahtuvat reppuun!

Repussa on tilava tuo iso tasku ja ulkonäkö todellakin hämää tilavuuden kanssa. Tuo repun malli varmaan tekee sen, sillä se levenee todella paljon kun sinne laittaa tavaraa. Olkahihnat ovat leveät ja mukavat päällä ja myös rintaremmi löytyy.

Sivuilla on kummallakin puolella verkkotaskut, joihin saa vaikka sen juomapullon tai muuta tavaraa.

Viian hoidossa on joka viikko perjantaisin metsäretki, joten tämä reppu on päässyt siellä viikottaiseen käyttöön. Ja selkeästi reppu on hyvä kantaa, sillä Viia tahtoo monesti ottaa repun mukaan vaikka sille ei oikeasti olisikaan tarvetta. Laittaa sinne vaikka jonkun yhden pienen tavaran mukaan.

Plussana tässäkin repussa, kuten Aavankin repussa, ovat nuo heijastavat tereet, joten pieni retkeilijä näkyy, vaikka heijastin olisi jäänyt kotiin.

Jack wolfskin lasten reppu little joe

 Jos teillä on hakusessa pieni reppu kerhoon tai retkeilyyn, niin kannattaa tsekata kyllä tämän merkin valikoima!

tiistai 29. syyskuuta 2020

Rakennusvlogi on täällä!

Näin rakennusprojektin alussa mulle heräsi pieni mielenkiinto taltioida meidän matkaa rakentamisen parissa myös videolle. En todellakaan ole mikään ammattilainen videoiden saralla ja meinasin jo heittää pyyhkeen kehään, kun piti opetella käyttämään uutta editointiohjelmaa eikä se meinannut onnistua millään! Sen verran kuitenkin löytyi lopulta sisua, että sain ensimmäisen videon tehtyä ja ladattua sen youtubeen. Olen siis aiemmin käyttänyt Windows movie makeria ja sen yksinkertaisuuden rinnalla mikä tahansa ohjelma on vaikea. Videosarjan nimi on "Musta koti koivikossa", mikä ei varsinaisesti tule meidän tontista vaan enemmänkin tiestä. Tontti on kyllä koivikon jälkeisellä pellolla, mutta jotenkin Musta koti pellolla ei kuulostanut läheskään niin kivalle!

Ajattelin videoida mahdollisesti raksan eri vaiheita sekä avata myös pohjakuvaa ja varmaan jollakin tasolla myös budjettia. Olisi kiva kuulla teiltäkin, että olisiko joku juttu mikä kiinnostaisi erityisesti ja mistä toivoisit omaa videota. Kommenttikenttään saa nakata ehdotuksia videoiden vaiheista.

Ensimmäinen jakso on nyt pihalla (pääset sinne tästä!) ja se käsittelee alkuun pääsemistä rakennusprojektissa. Tämä on vasta meidän toinen rakennuttamamme talo ja ei siis todellakaan olla ammattilaisia. Nämä ovat siis amatöörin vinkkejä siitä, miten me hommat on tehty ja todettu toimiviksi. Jokaisella toki on omat tapansa lähestyä projektia, mutta toivoisin, että näistä on jotain apua teille, jotka haaveilette taloprojektista jollakin aikataululla :) Hyvin vähän olen tehnyt mitään videoita, niin jännityksellä julkaisen tämän ja vaikka se ei mikään mestariteos olekaan. Toivottavasti kehityn tässä hommassa edes vähän tai sitten pitää tuo kymppivee pistää opettelemaan ohjelma, että vois sit opettaa sen myös mulle :D

maanantai 28. syyskuuta 2020

Kesän viimeinen telttaretki Raatejärvellä

Teimme heinä-elokuun vaihteessa tämän kesän viimeisen telttaretken lasten kanssa. Paikaksi valikoitui Peuran polun varrella oleva Raatejärvi, jonne ei ollut parkkipaikalta mikään kamalan pitkä kävelymatka. Tarkkaa matkaa en enää muista, mutta olisiko ollut muutamia kilometrejä suuntaansa. Kotona pakattiin ensimmäistä kertaa lapsillekin kannettavaa ja jokainen kantoi omat makuualustansa, makuupussinsa sekä vaihtovaatteet ja vesipullon. Me vanhemmat kannoimme sitten teltat, ruuat ja retkikeittimen omien tavaroiden lisäksi.

Kelit suosivat meitä ja lämmintä piisasi, joten takkejakaan ei tarvittu kävellessä eikä juurikaan kuin vasta myöhään illalla. Matkalla oli välillä melko kivikkoista maastoa ja sitten taas välissä kuljettiin pitkospuilla soiden läpi tai helpommassa metsämaastossa. Sopiva reitti tuollaisille alle kouluikäisillekin kulkea.

Paikka oli mukava, mutta tasaista alustaa teltalle sai hieman ensin etsiskellä. Meidän toinen teltta oli vanhemmillani lainassa, joten minä nukuin riippumatossa ja muu perhe ahtautui meidän isompaan kolmen hengen telttaan, joka on ihan sopiva neljällekin jos kolme neljästä on lapsia.


Mulla oli tietysti paras yöpaikka järven rannalla riippumatossa. Katosta ei ollut, koska ei oltu luvattu sadetta ollenkaan. Huomasin vaan aamulla, että tuossa heinä-elokuun vaihteeessa on yöt sen verran kosteita, että makuupussin pintaan kertyi kosteuskerros. Eli tarppi olisi saanut olla, mutta me ei olla sitä hankittu kun ei ole tietoa, että tuleeko riipparia minkä verran oikeasti käytettyä. Halusin kuitenkin kokeilla nukkua siinä toisen yön, koska ensimmäinen meni hieman heikosti.


Raatejärveltä löytyy ilmainen autiotupa yöpymistä varten sekä noin 60e/vrk hintaan käytössä oleva vuokratupa. Myös sauna löytyi ja se olikin auki kun oletimme sen kuuluvan vain vuokratupaan. Emme siis tajunneet käydä kokeilemassa ovea kun siinä roikkui munalukko, mutta illemmalla selvisi, että lukko ei ollut edes kiinni!


Meillähän kävi tosi surkea sattumus kun pääsimme perille, sillä Veetin puhelin tippui vuokratuvan terassin lautojen alle. Tietenkään meillä ei ollut mitään työkaluja mukana ja autiotuvasta kokeiltiin kaikki mitä löytyi, että olisi saatu aukaistua edes yhtä terassin laudan ruuvia ja näin puhelin pois sieltä alta. Meidän onneksi paikalle saapui toinenkin perhe ja heidän pojallaan sattui olemaan mukana monitoimityökalu, millä ruuvit saatiin auki ja puhelin pois. Seuraavaksi oli sitten heidän perheen vuoro kokea epäonnea. He nimittäin olivat vuokranneet sen vuokratuvan ja veivät kaikki tavarat valmiiksi tupaan ja laittoivat oven kiinni. No avaimet olivat sitten pöydällä! Seinässä olisi ollut koodillinen avainpiilo, mutta sen koodia ei mistään viikonloppuna saatu ja lopulta soitettiin paikalliseen K-markettiin, mistä avaimet oli noudettu. Lupasivat tuoda sieltä vara-avaimen sen jälkeen kun kauppa sulkeutuu, mutta mies lähti vastapalvelukseksi sitten käyttämään heidän perheen isää kaupalla avaimenhakureissulla! Kunnon epäonnen sarja, mutta onneksi kaikki lopulta kääntyi hyvin.

Meidän kahden perheen lisäksi paikalle saapui vielä kaksi naista telttailemaan ja istuskelimmekin porukalla iltaa nuotion ääressä kun meidän lapset oli saatu nukkumaan. Toisessa perheessä sattui olemaan pari pienempääkin lasta mukana, joten lapset saivat illaksi leikkiseuraa, eikä tarvinut vain meidän aikuisten kanssa hengailla.

 
Paikka oli kyllä nätti ja sellainen, että tuonne voisi mennä vaikka toistekin yöksi! Nyt ei pakattu uikkareita mukaan, mutta jos joskus mennään niin sitten kyllä pakataan ja saunotaankin. Ensin mietin, että aika kallis yö tuo 60e vuokratuvassa, mutta kun toiselta kantilta ajattelee, niin mistä saa "järvenrantamökin" tuohon hintaan?
 

Miesten lähtiessä avaimenhaku puuhiin, päästiin me kaikki naiset sitten töihin kun huomasimme, että polttopuita pitäisi tehdä saunaa ja nuotiota varten. Korona-aikana varmasti puiden kulutus on ollut niin suurta, että tarkoituksella on jätetty puut rangoiksi, jotta niiden eteen joutuisi tekemään vähän töitä eikä niitä poltettaisi niin paljon turhaan. Ja kyllähän tuossa hiki tuli sahatessa isoja koivurankoja. Onneksi sain jättää kirveshommat muille, koska olen siinä todella surkea!


Mun tekisi mieli itse kokeilla, että millaisilla lämpöasteilla tarkenen vielä nukkua teltassa tuolla mun retkipeitolla sekä kunnon ilmapatjalla tai vaikka kahdella päällekäin. Ehkä pitäisi pystyttää sitten teltta omalle takapihalle ja kokeilla siellä nukkumista :)



Yö meni ihan hyvin sekä teltassa, että riippumatossa. Lapsetkaan eivät heränneet ennen sianpieremää eikä kuulemma kylmäkään ollut ollut. En muista kirjoitinko täällä koskaan, kun ostin keväällä itselleni Cumuluksen untuvaquiltin eli sellaisen ns. retkipeiton, jossa ei ole vetoketjua ollenkaan. Hyvin pystyi nukkumaan tuolla myös riippumatossa ilman, että tuli kylmä. Riippumatto on vain hieman hankala kun haluaisin nukkua kyljelläni ja heti jos joku osa vartalosta menee makuualustan yli, tuntuu se kylmältä. Nyt viikonloppuna kävimme Suomen ladun järjestämässä "Rakastu retkeilyyn"-tapahtumassa ja siellä pääsin testaamaan riippumattoa, jossa oli underquilt eli vähän kuin makuupussi, joka levitetään riippumaton alle estämään maasta hohkaavaa kylmää nousemasta matossa nukkujaan. Ja olihan eri lämmin köllötellä ilman mitään patjaa eli jos riipparissa haluaisi nukkua, olisi tuo todella hyvä lisävaruste!


En oikein osaa päättää, olisiko telttanukkuminen vai riippari mulle mielekkäämpää. Ehkä pitäisi päästä nukkumaan riippariin ton alapeiton kanssa (vai mikähän toi underquilt on virallisesti suomeksi), että voisi kokeilla miten paljon helpompaa nukkuminen on ilman retkipatjaa, joka riipparissa tahtoo koko ajan valua tai olla väärässä kohtaan. Riippumaton parhaita puolia ovat ehdottomasti maisemat, mutta teltassa nukkumisessa taas saa parhaan asennon kun voi nukkua mahaltaan!


Oletteko te retkeilleet normaalia enemmän nyt koronan aikana? Ihan siis vaikka vain pieniä päiväretkiä :)

perjantai 25. syyskuuta 2020

Koti myyty ja kliseiset uudet tuulet puhaltavat

Meillä on ollut erittäin vaiherikas kuukausi takana. Myytiin nimittäin meidän talo ja nyt pukkaisi "pientä" projektia raksavuoden tiimoilta. Mistä kaikki tämä sitten kumpusi? Mies on aina välillä vilautellut ajatusta toisen talon rakentamisesta, että saataisiin kaikille lapsille huoneet. Vasta kuitenkin vaihdettiin työpaikkoja ja olimme koeajalla sekä olin vähän epävarma senkin suhteen, että ostaisiko tätä meidän taloa näin korona-aikaan kukaan. No työpaikat vaihtui ja pysyi koeajan jälkeenkin niin päätettiin kokeilla onneamme talon myymisessä. Jos saisimme tästä sen hinnan mitä olimme ajatelleet, olisi meillä tarpeeksi rahaa rakentaa uusi, hieman isompi talo. Ja jos kukaan ei olisi tarjonnut tästä mitään, niin sekin olisi ollut ok, koska olisimme kuitenkin voineet jatkaa tässä asumista.

Emme palkanneet ollenkaan välittäjää, koska meidän hintaluokan talossa välittäjän palkkio olisi nappaissut varmaan melkein kymppitonnin ja laskeskelimme, että tämän kokoisia ja ikäisiä taloja on niin vähän tarjolla, että löydämme ostajat itsekin. Kuitenkin kuntotarkastukset ja kauppakirjat tekee ammattilainen, joten niiden suhteen välittäjä ei antaisi mitään lisäarvoa myyntiprosessiin. Itse esitellen olisi myös helppoa kertoa talosta, koska olemme sen ainoat asukkaat ja se on meille rakennettu.

Ratkaisu oli selvästi oikea, sillä alle kahden viikon myynnin jälkeen meillä oli ostajat talolle ja vuokra-asiatkin ovat selvisivät saman tien. Eilen kävimme kirjoittamassa nimet alle vuokrasoppariin ja saadaan ihana, meille entuudestaan tuttu asunto väliaikaiseksi kodiksi! Ensi viikolla on kauppakirjojen teko ja ehkä sen jälkeen voi jo skumpan korkata! Kuntotarkastuskin nimittäin meni läpi ilman moitteita.

Lueskelin etukäteen jonkin verran asunnon myyntiä koskevia juttuja netistä. Nämä olivat ne asiat, joita huomioitiin etukäteen kun mietittiin myynti-ilmoituksen tekoa:

- kattava myyntiteksti Etuoveen (liika tieto ei haittaa ketään)
 
-  houkuttelevat asiat tekstiin, jotka itseä kiinnostaisi taloa ostaessa (esim runsas säilytystila, koulun/päiväkodin läheisyys, lenkkeilymaastot jne)

- valoisat ja hyvät kuvat
 
- turhat romut pois kuvista, sillä mikään ei ole niin kamalaa kuin vaikka oven päällä kuivuvat pyyhkeet myyntikuvissa
 
- asumisen kustannukset, kuten sähkönkulutus sekä kiinteistöveron suuruus esille ilmoitukseen

 

Kun lopulliset kauppakirjat saadaan tehtyä, niin seuraavaksi olisi sitten edessä uuden talon rakentajan valinta. Olemme saaneet jo useita tarjouksia ja olemme loppusuoralla valitsemassa toimittajaa. Tontti meillä on jo varattuna ja pohjakuvakin aika lailla lopullinen. Tuohon pohjakuvan piirtoon on muuten olemassa ilmainen ohjelma Floorplanner, jolla voi piirtää pohjan ja lopulta tehdä siitä vaikka ihan 3D-kuvan! Mies sillä kikkaili useampana iltana ja saatiin sillä jo tosi hyvälle mallille pohjakuva, jolla pystyttiin pyytämään tarjoukset sitten talofirmoista.

Uusi talo tulee olemaan L-mallinen ja siinä on yksi makuuhuone enemmän eli viisi huonetta kun nykyisessä on neljä. Jokaiselle lapselle siis oma huone ja lisäksi työhuone. Neliötä tulee noin 157-165. Tässä nykyisessä on 145. Huomasin, että neljän makuuhuoneen talon saa helposti vaikka parikymmentä neliötä pienempään tilaan, mutta heti kun lisäät sen yhden huoneen, tulee neliötä roimasti lisää!

Tonttimme on rakennettavissa muutaman viikon päästä, mutta kyllä tässä kuluu aikaa, että saadaan talotoimittaja valittua ja tehtyä tonttikaupat ja laitettua rakennusluvat vetämään. Tavoite olisi, että jos päästäisiin loppukesästä tai alkusyksystä jo muuttamaan.

Miten lapset ottivat kodin myymisen, on usein kysytty kysymys. Yllättävän hyvin, sillä tytöt ovat mankuneet jo jonkin aikaa omia huoneita. Veetille muutto oli ensin kovin paikka, mutta kun kuuli, että uusi talo tulisi tähän alle puolen kilometrin päähän vanhasta, niin muutto ei enää haitannutkaan. Lisäksi mahdollinen tuleva väliaikaiskoti on melkein koulun vieressä, nyt nyt Veeti jo kyselee, että eikö voitaisi jo muuttaa! Kyllähän lapset sopeutuu hyvin muutoksiin kun niistä puhutaan ja selitetään, miksi ne tehdään. Käytiin myös tänään tyttöjen ystävän kanssa katsomassa meidän tonttia kävellen, että näkevät kuinka lähelle lopulta muutetaan. Olemme alle vuoden tuossa hieman kauempana olevassa vuokra-asunnossa, josta pääsee tähän kymmenessä minuutissa pyörällä ja sen jälkeen palaamme takaisin samalle alueelle, joten samat kaverit toivottavasti pysyvät sittenkin.

Mietin etukäteen, että mitä tunteita kodin myyminen herättäisi itsessä. Toisaalta olen myynyt jo yhden kodin, mihin Veeti syntyi ja nyt sen kodin mihin puolestaan tytöt ovat syntyneet. Muutimme tänne kun kärsin kamalasta raskauspahoinvoinnista Aavasta ja onhan täällä tosi paljon rakkaita muistoja. En kuitenkaan ole sellainen ihminen, että kiintyisin ihan hirveästi omaisuuteen, koska eivät ne muístot katoa niiden mukana. Uskoisin, että haikealta tuntuu sulkea ovi viimeisen kerran joskus, mutta sitten meillä on taas kohta uusi koti, jonne voimme luoda niitä uusia muistoja. Ja meidän koti saa niin hyvät uudet asukkaat, jotka tulevat varmasti hoitamaan rakkaudella tätä meille rakennettua taloa ja varmasti kyläänkin pääsee jos ikävä tulee ;) Mielenkiinnolla kuitenkin odotan myös sitä, miltä talo näyttää sitten, kun siellä asuu uudet asukkaat, jotka tekevät siitä oman näköisensä!

Saimme talosta useamman tarjouksen ja lopulta kuuntelimme sydämen ääntä järjen sijaan valintaa tehdessämme. Nämä ostajat tuntuivat vain täydellisiltä juuri meidän taloon, joten nakkasimme järjen metsään ja valitsimme sen, mikä parhaalta tuntui ja nyt kun kaikki meni niin hyvin, tiedän, että teimme oikean päätöksen.

Olen suunnitellut jonkinlaista Youtube-videosarjaa meidän rakennusprojektista ja Instassa se sai ainakin positiivisen vastaanoton ajatuksen tasolla. Vielä pitäisi löytää helppo ja ilmainen videoeditointisofta, että pääsen videoiden kimppuun :)

tiistai 22. syyskuuta 2020

Hupparikaava hoikalle

Olen ommellut viime aikoina vähemmän vaatetta omille lapsille, koska jotenkin ajattelin, että esimerkiksi Veeti ei enää huolisi äidin tekemiä vaatteita. Kangaskaupassa kuitenkin lähetin kuvan parista hupparikankaasta ja yllätyksekseni sain yläpeukkua. Tuosta hupparista en muistanut ottaa sovituskuvaa, mutta sen innoittamana ostin toisenkin kankaan! Veeti varmaan aika tyypillisen nelosluokkalaisen tapaan pitää paljon mustia huppareita, mielellään urheiluvaatemerkillä varustettuna. Tuokin on hassua, että noin vuosi pari sitten ei edes tiennyt, mikä Adidas on. Huppareita olenkin siis haalinut alennusmyynneistä sekä esimerkiksi Sportsdirectilta, missä ne ovat monesti pilkkahintaan myynnissä.

hupparikaava hoikalle lapselle

Kaupan huppareissa tahtoo kuitenkin olla se ongelma, että esim Adidakselta puuttuu kokonaan koko 158cm ja 152 koossa on kohta lyhyet hihat. Ainakaan vuoteen ei siis voida isompaa addua ostaa ja sama hihan liian lyhyt pituus vaivaa muissakin merkeissä. Seuraava koko puolestaan on sitten liian leveä hoikalle lapselle.

Tämä huppari on ommeltu Kangaskapinan ilmaisella ABC-kaavalla , joka olikin yllättäjä ja täydellisen mallinen! Viime mittauksessa Veetillä on ollut pituutta joku 146cm ja kaava on 152cm. Meinasin piirtää pienemmän, mutta onneksi vahingossa olin piirtänytkin isomman kuin luulin, sillä nyt koko osui kerralla nappiin. En muista tarkkaan, että ovatko hihat suoraan kaavasta vai pidensinkö niitä, mutta se on kuitenkin kaikista helpoin muokkausvaihe kaavassa, jos muuten istuvuus on hyvä.

hupparikaava hoikalle lapselle

Veeti on innokas tietokonepelaaja, joten ylläriksi leikkasin tuohon Fortnitesta kuvan eteen. Paita sai kehuja hienoksi, mutta pisti mietityttämään, että voiko sitä pitää koulussa. Perusteena oli, että kaikki ei välttämättä tykkää Fortnitesta yhtään. Eli hieno kiertoilmaisu sille, että mahtaako joku haukkua tai kiusata, jos on päällä tällainen huppari. Surullista, että lapsi ei voisi koulussa pitää kymmenenvuotiaana haluamiaan vaatteita siinä pelossa, että joku niistä sanoo jotain negatiivista. Tuumasinkin vain, että kyllä jokainen saa pitää mitä itse haluaa, eikä tarvitse muiden mieliksi pukea vain tietynlaisia vaatteita.  Huppari kuitenkin pääsi kouluun päälle ja uskon, että kukaan ei siitä mitään sanonut, koska Veeti ei puhunut mitään. Pitääkin melkein heti kysyä asiasta :)




Kangas on sisältä nukattua joustocollegea Kärkkäiseltä ja valitsin sen värin vuoksi, mutta myös sen pehmeyden. Mukava syksyllä vetäistä päälle lämmin ja pehmeä huppari. Ja rasti seinään kun sain hupparista ottaa myös muutamia sovituskuvia! Näistä kuitenkin hahmottaa vaatteen mallin niin paljon paremmin kuin tasokuvista.

Minkä ikäiset teillä vielä pukee päälle teidän ompelemia (tai valitsemia) vaatteita ja missä iässä olette huomanneet, että lapset alkavat huomautella toisten lasten vaatteista negatiivisesti?