Mekko juhliin, itselle!

Usea imetyskelpoista mekkoa (varsinkin talviaikaan) etsinyt tietää, että ei ole helppoa ei. Ainakaan jos budjetti ei ole satasta yhden käyttökerran vaatteesta. Heikot oli tarjonnat, kun tuskassa nettikauppoja selailin. Iso osa mekoista oli sellaisia, mitä käytetään ensin raskausaikana ja sitten imetykseen ja siltä ne näyttivätkin. Päätin lopulta uskaltautua tekemään mekon itse trikoosta. Kankaan tilasin majapuulta ja valitsin semmoisen, että se menee kesällä ja talvella.

Kaava no yhdistetty parista SK:n numerosta, joita en tietenkään enää muista, kun lehti oli kirjastosta lainassa! Kuvat otin itselaukaisijalla, joka ei meinannut pelittää ja siksi käsi on hassusti kuvissa :D Tässä on rypytyksiä olalla, rinnan alla, selkäkappaleessa ja helman sivussa, mutta ne eivät oikein mustasta näy.

Helma on hauskasti kaksinkertainen, joista päällimäinen lärpäke menee kaarevasti tuosta sivulta ylös ja rypyttyy kivasti. Antaa vähän armoa makkaroille.

Mielestäni tämä on kaunis malli, vaikka jouduin yläosaa muokkaamaan, kun se oli koossa 38 itselle liian leveä. Otin kaavaksi oman toppikaavani ja sen mukaan muokkasin vähän hihansuita.

Nyt jos tarvitsee vielä imetystaipaleen aikana mekkoa juhliin, niin semmoinen löytyy kaapista valmiina ja tämä ei kuitenkaan ole virallinen imetysmekko eli voi käyttää sitten myöhemminkin :) Kaikin puolin olen tähän tosi tyytyväinen! Tein sovitusmekon, joka ei istunut yhtään ja riskillä leikkasin samalla kaavalla tämän lopullisen. Ensimmäinen kangas oli vähemmän joustavaa, niin sekin varmasti vaikutti istuvuuteen.

Astetta surullisempi pääsiäinen

Tänä vuonna oltiin varmaan ensimmäistä kertaa kotona koko pääsiäinen, koska lasten luistelukoulu oli idiootisti laitettu lauantaille ja sunnuntaille normaalin sunnuntain sijasta. Toisaalta oli kiva olla ihan kotona ja luoda omia pääsiäisperinteitä.

Vähän liian myöhään havahduttiin siihen, että rairuohokin pitäisi varmaan istuttaa ja lasten ruohot ovat nyt vasta parin sentin mittaisia :) Mutta eipä se sitä iloa kylvämiseltä vienyt!

Kotiinkin laitettiin vähän pääsiäiskukkia ja lisäksi meillä oli "pupun papanoita" ja "tipun munia". Löysin viime viikolta eurolla nuo kaksi kivaa, pientä purkkia ja laitoin niihin sitten vähän pääsiäisnamuja.

Me ei viety vielä tänä vuonna lapsia virpomaan, mutta meillä kävi kyllä pieniä trulleja. Harmi vaan, että suurin osa kävi sillä aikaa, kun olin lasten kanssa siellä luistelukoulussa. Onneksi muutama tuttu lapsi kävi sittenkin kun minä olin kotona!

Ehkäpä ensi vuonna meidänkin lapset sitten saa käydä jo virpomassa. Täällä halutaan olla vähän erilaisia ja virvotaan viikkoa myöhemmin kuin muualla Suomessa...

Lauantaina oli kokkopäivä ja käytiinkin lasten kanssa Kantokylän kokolla.

Kahvilla ollessamme kuulimmekin sitten huonoja uutisia, sillä Ylivieskan kaunis, 1700-luvun loppupuolella rakennettu puukirkko oli syttynyt tuleen. Ensimmäisenä mieleen tuli itselläkin, että tahalleen se on sytytetty, kun ajankohta sattui niin "sopivasti" kokkopäivälle. Kävimme kokolta tullessamme katsomassa, että miltä keskustassa näytti ja aika nopeasti oli tuo iso rakennus palanut, koska kuvat on otettu noin tunti paljon syttymisen jälkeen. Tuossa vaiheessa oli jo selvää, että kirkosta ei jäisi mitään jäljelle. Aika sanattomaksi tuo veti.

Vähän sen jälkeen kun tulimme paikalle, kaatui jo tornikin aiheuttaen ison savupilven ja palavaa tuhkaa lensi myös tuonne kauemmas joen toiselle puolelle, missä oltiin paloa katsomassa. Päätettiin poistua paikalta, että ei syty vaatteet tuleen.

Itse en mitenkään uskonnollinen ihminen ole ja kirkossa käyn vain häissä, hautajaisissa ja joulukirkossa, mutta kyllähän tuo aika hiljaiseksi veti. Varsinkin kun melko nopeasti paljastui, että kyseessä tosiaan oli tuhopoltto ja tekijäkin oli saatu kiinni tapahtumapaikan läheisyydestä. Ei voi käsittää, että mitä ihmisen mielessä liikkuu, kun tekee jotain noin kamalaa. Jollakin tapaa sairas täytyy ihmisen olla, että kykenee tuollaiseen. Tuota virhettä kantaa sitten mukanaan lopun elämäänsä ensin vankilan ja sitten miljoonakorvausten muodossa.

Ylivieska menetti sen ehkä kauneimman rakennuksen ja ison palan historiaa. Itselläni ei kirkkoon ollut samanlaista sidettä, kuin paljasjalkaisilla Ylivieskalaisilla varmasti on. Heitä tämä koskettaa todennäköisesti vielä paljon enemmän. Siellä on kastettu lapset, päästy ripille, menty naimisiin ja saatettu rakkaita viimeiselle matkalle.

Sunnuntaina kävin Viian kanssa vaunuilemassa ja aika lohduton näky oli jäljellä ja paljon on tuo asia pyörinyt mielessä nyt pääsiäisenä. Lapset kävivät vielä viime viikolla pääsiäiskirkossa tuossa samaisessa rakennuksessa, jota ei enää ole.

Muutoin ollaan vietetty aikaa ihan kotona ja syöty hyvin. Ajattelin tehdä meidän pääsiäistarjoiluista ihan oman postauksen. Eilen piilotettiin pääsiäismunia. Se on minun kotoa opittu perinne ja mies piilotti minullekin muutaman Mignonin :D

Tänään mummu ja pappa tulevat kylään ja mennään makkaranpaistoon jonnekin. 

Miten teidän pääsiäinen sujui?

Sormiruokailujan apuvälineet ( sis. ARVONNAN)

*yhteistyössä Ipanainen

Suunnittelimme Ipanaisen kanssa jo blogin synttäriviikolle kivaa yhteistyötä ja arvontaa, mutta sattuneesta syystä osa tuotteista jäi tulliin testiin ja niitä odotellessa synttäriviikko oli ja meni. Parasta kuitenkin oli se, että nämä Ez-Pz tuotteet läpäisivät tullin testit ja ovat siis täysin turvallisia :)

Saatiin siis pieni tuotepaketti testiin meidän sormiruokailijalle ja postauksen lopussa on kiva arvonta myös teille lukijoille :) Meille tuli tämä hauska naaman näköinen ruokailualusta, jossa on siis kolme osiota. Tarjotin imeytyy todella lujasti pöytään kiinni ja tuosta "lautasesta" kiskomalla sitä ei saa todellakaan vedettyä irti pöydästä. Toimii siis täydellisesti niin kauan, kuin lapsi ei hoksaa irrottaa alustaa tuolta reunasta... Pääsin juuri hehkuttamasta, että tätä ei lapsi ole saanut viskottua lattialle niin heti sen jälkeen Viia hoksasi, että miten tämä saadaan irti ja nyt alusta on ollut jonkin aikaa jäähyllä, että unohtaisi asian :D

Tyhmänä en myöskään hoksannut, että tuo ei mahdu meidän syöttötuolin tarjottimeen eli sen joutuu irrottamaan, mikäli tätä haluaa käyttää. Nyt näistä on vissiin tullut pienempiäkin versioita, jotka mahtuvat myös tarjottimelle :)

Suosittelenkin ehdottomasti pienelle sormiruokailijalle tätä alustaa TAI tarjotinta syöttötuoliin, niin ruuan määrä lattialla saadaan minimoitua. Meillä ainakin lapset ovat heitelleet lautaset aina lattialle pienenä, mutta tuota ei voi irrottaa, eikä tarvitse kuitenkaan pöydältäkään syödä. Nuo osiot ovat myös tietyn kokoiset, jos haluaa tietää paljonko lapsi suunnilleen syö.

Meillä on syöttötuolin alla Ikean läpinäkyvä suoja, joka on muistaakseni työtuolin alle tarkoitettu ja maksaa noin 20e. Ajattelin, että se vähän säästää laminaattia, kun ei ole koko ajan lattialla ruokaa ja vettä.

Kolmas juttu mitä suosittelen, on nuo kokovartaloessut. Meillä on Ikean omia, jotka ovat aika reilun kokoisia ja sitten tämän huomattavasti nätimmän löysin halvalla Prismasta ja se on Pilvi-merkkinen.

Alustan lisäksi meillä on ollut testissä myös Squeasy smoothie/juomapulloja sekä My Pouch kestosmoothiepusseja. Noita jälkimmäisiä oli tarkoitus tilata jo Aavan vauva-aikana, mutta jostain syystä en saanut koskaan aikaiseksi. Nyt meillä on molempia ja odotan, että saadaan alkaa syödä hapanmaitotuotteita, niin teen sitten rahkaan ja maustamattomaan juguun smoothieita lapsille.

Näissä Squeasyissä on semmoinen muoviosa, jonka voi laittaa tuonne sisälle jos haluaa juoda ihan nestettä tai löysää smoothieta, eikä halua, että ne lentelee tuolta ympäriinsä. Se siis pienentää vähän sitä suuaukkoa. Jos sen jättää pois niin menee karkeampikin smoothie läpi.

Testattiin näitä isompien lasten kanssa, jotka ovat aina kateellisia, jos olen ostanut kaupan smoothiepusseja vain Viialle. Nyt voi tehdä ison satsin smoothieta ja kaikki saavat juoda jostain muusta kuin mukista :)

Viiakin testasi tuota, mutta tuo korkki tahtoo tulla hankalasti eteen, kun ei vielä osaa kääntää sitä oikeaan asentoon, että se olisi pois tieltä. Muuten onnistui juonti näistäkin. Näissä voi myös pakastaa!

Kestosmoothiepussit puolestaan näyttävät tältä. Eli saman näköisiä mitä kaupassa myytävät, mutta suuaukko on sivulla ja päällä on täyttömahdollisuus. Nämä voi pestä käsin tai pesukoneessa.

Näistä Viia osasi hyvin syödä ihan kuin kaupankin pusseista, vaikka tuo suuaukko oli eri paikassa.

Nämä on kätevä pakata vaikka mukaan jos mennään semmoiseen paikkaan, että ei viitsi alkaa lapsen sotkea sormiruuan kanssa tai ei ole mahdollista syöttää vauvalle muuta. Meillä oli ennen näitä kestoversioita kaupan smoothiepusseja esimerkiksi shoppailureissulla, missä Viia söi itse rattaissa tämmöisen kun nälkä yllätti kaupassa. Paljon helpompaa kun ei sido toista vanhempaa syöttämään.

Miksipä noihin ei voisi pakata itselleenkin välipalaa mukaan! Mun hoitolaukussa on mielestäni semmoinen tasku, joka eristää eli ruoka pysyy siellä lämpimänä/viileänä normaalia pidempään.

Sain myös arvottavakseni yhden vapaavalintaisen Ez-Pz-alustan eli voittaja saa itse valita Ipanaisen verkkokaupasta haluamansa alustan. Värejä on paljon ja tuon ison alustan lisäksi tarjolla on myös se pienempi versio. Käyhän tutustumassa täällä ja kerro mulle, minkä värisen alustan ottaisit, jos voittaisit!

Kilpailuun osallistuminen:

1. Kommentoi minkä värisen alustan haluaisit

2. Anonyymit jättäkää tunnistettava nimimerkki ja muutkin sposti näkyviin!

3. Arvonta-aika 26.3.-2.4.2016

Onnea arvontaan! :)

Sovituskuvia Aavan Pomp de luxeista

Kiitos kaikille edellisen postauksen kommentoijille. On aina lohduttavaa kuulla, että ei ole näiden asioiden kanssa yksin. Ja koska koko kirjoitus oli aika valitusvirsi, niin pakko sanoa, että olen kuitenkin sen 99% ajasta ihan tyytyväinen tähän kotielämään ja se yksi prosentti siellä vaan välillä nostaa ikävästi päätään :) Mutta nyt valituksesta vähän pinnallisempaan hömppään eli vaatteisiin!

Saatiin vihdoin postiin meidän Pompin paketti maanantaina ja aukoessani sitä Aava halusi heti sovittaa vaatteita. Nauroin juuri eilen miehelle, kun Aava on aina niin innostunut uusista vaatteista ja haluaa sovittaa kaikkia ja antaa ottaa kuvat. Ei suostunut odottamaan aamulle, jolloin olisi ollut vähän enemmän valoa... Haasteena kuvissa on se, että Aava haluaa olla kuvattavana, ei hän pysy hetkeäkään paikoillaan, että sen kuvan ehtisi ottaa ilman, että se on ihan tärähtänyt :D Tässä näitä nyt kuitenkin on niin saa vähän osviittaa, jos empii muutaman koon välillä.

Ensimmäisenä kokeiltiin Hacket puseroa. Tämän saman otin Aavalla koossa 104cm ja Viialle koossa 80cm. Viian paitaa ei olla vielä kokeiltu. Koko osui nappiin Aavalle, eikä ainakaan pienempää olisi kannattanut ottaa. Värinä on Rose, joka on melkein valkoisen vaaleanpunainen.

Takana on napitus ja malli on tässä paidassa mielestäni tosi kaunis. Tätä ajattelin käytettäväksi esim farkkuleggareiden kanssa tai siistien shortsien, jos on lämpimämpi ilma.

Jalassa Aavalla on Cremona housut myös koossa 104cm. Pohjaväri on musta ja pilkut hennon vaaleanpunaiset. Nämä on ehkä ihaninta materiaalia ikinä ja uskon näiden tulevan kovaan käyttöön :)

Gilford t-paita on kokoa 98cm ja olisin ottanut kokoa isomman, mutta ne olivat jo loppuneet. Levenevän mallin vuoksi uskalsin ottaa kuitenkin tuon pienemmän koon ja mahtuihan se päälle, mutta 104cm olisi varmasti ollut ainakin yhtä hyvä koko :) Aavan tarkkaa pituutta en tiedä, mutta syyskuun neuvolassa sitä oli 91,5cm, joten veikkaisin jotain noin 95cm.

Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin, että housuissa on hieman haaremimallinen tuo haarus.

Tilattiin ystävän kanssa puoliksi se kahden setti näitä t-paitoja, koska toinen printti oli jo loppunut eikä kukaan varmaan halua kahta samanlaista paitaa lapselleen :)

Hieman riskillä tilasin tuon ribbineulospaidan hihattomana Aavalle, kun pienin koko on 110/116cm. Ajattelin, että se menisi ensin pitkänä paitana ja myöhemmin normaalikokoisena. Nuo ovat niin joustavaa mallia, että leveäksi se ei ainakaan jää! Kaula-aukko voisi olla hitusen pienempi, mutta muuten tämä on oikein hyvän kokoinen eikä kainaloistakaan jää suureksi, mitä epäiltiin vähän edustajan kanssa. Jos siis kaipaatte lapsellenne pitkiä ribbitoppeja, niin nämä ovat pitkäikäisiä :)

Napanuoraa löysemmälle?

Näin yhdeksän kuukautta vauvaan sidoksissa olleena alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että voisi olla korkea aika saada hieman omaa aikaa. Ja omalla ajalla tarkoitan semmoista aikaa, että kotiin ei tarvitse kiirehtiä parin tunnin sisällä lähtemisestä. Olen ollut koko tänä aikana poissa Viian luota semmoisia parin tunnin jaksoja ja tullut heti sen jälkeen takaisin kotiin tai sitten kuljettanut Viiaa joka paikassa mukana. Ideana irtiotto on aivan loistava, mutta tässä kohtaa toteutus ei vain onnistu, ei sitten mitenkään.

Mihinkään baariin ei kiinnosta lähteä, vaikka kyllä joku kiva tyttöjen ilta kelpaisi, mutta eniten kaipaisin tällä hetkellä sitä, että voisin lähteä vaikka edes päiväksi johonkin ihan yksin. Ilman, että täytyy miettiä kaikki menot toisen ehdoilla ja odottaa koko ajan, että milloin toinen kyllästyy ja hermostuu. Käydä syömässä jossain ihan rauhassa ilman, että täytyy lapata ruoka paniikissa alas ennen kuin vauvan mielenkiinto omaan ruokaansa loppuu. Nukkua aamulla niin pitkään kuin huvittaa ja olla heräämättä yöllä miljoonaa kertaa. Viia mukana joutuu vaikka kylässäkin keskittymään siihen lapseen ja olisi mukava vaihteeksi pystyä keskittymään johonkin muuhun ilman keskeytyksiä.

Pitäisi saada napanuoraa vähän löysemmälle, mutta en ole vielä keksinyt, että miten se onnistuisi. Joskus tuntuu, että olisi vain helpointa lopettaa imetys, niin silloin vauvalle ehkä kelpaisi toinenkin vanhempi. Mutta sitten tulee se ongelma eteen, että mitäpä tuo sitten joisi, kun ei se maito maistu mukista kuin pikku hörppyinä. Enkä kyllä ole valmis imetyksestäkään vielä luopumaan, koska on vain niin kätevää, että ruoka on aina mukana. Varsinkin kun lapsi suostuu vain sormiruokailemaan.

Yön yli en voi kuvitellakaan pääseväni pois kotoa, koska Viia syö yöllä vielä 3-5 kertaa. Jos tuolloin ei kelpaa pullo tai muki, niin meneekö se koko yö yhdeksi huutamiseksi ja itkemiseksi. Tähän mennessä on välissä yritetty illalla tassutella Viia uneen, mutta jos on nälkä, ei se ole koskaan riittänyt. Kaikki aina sanovat, että kyllä se sitten syö, jos on pakko. Mutta todettiinhan tuo jo kerran, että ei syönyt ei. Tunnin itki ja lopputulos oli se, että tulin kotiin, koska oma meno ei voi olla niin tärkeä, että lapsen pitäisi huutaa tuntitolkulla nälkää tai äidinkaipuuta kotona. Vaikka pakko myöntää, vittuttihan se näin rumasti sanottuna.

Aina myös sanotaan, että vauva-aika on lyhyt ja kyllä sitä sen jälkeen sitten ehtii mennä. Niinhän se on, mutta ei se poista sitä, että nyt ahdistaa ihan pirusti ajatus, että muumioidun tänne kotiin neljän seinän sisään. Ennen kotoa pois pidemmäksi aikaa lähtemistä pitäisi varmaan pitää jonkin sortin unikoulua, että saisi ne yösyötöt pois, jolloin ei tarvisi miettiä, että huutaako se vauva kotona yön, jos minä en siellä ole. Toisaalta päivisin kiinteitä ei mene niin paljon, että niillä ja päivämaidolla vielä jaksaisi olla yötä ilman ruokaa. Mutta kun soseet ei kelpaa ja syöttää ei saa, niin ei sitä ruokaa kamalasti mahaan asti voi päätyä.

Tämä on itselle niin uusi tilanne, kun aiemmat lapset ovat syöneet pullosta ja heidät on voinut sen vuoksi jättää toisen hoidettavaksi. Ahdistaa myös se, että kuinka kauan tämä tilanne kestää, että en pääse mihinkään yksin. Mitä jos lapselle ei kelpaa yöllä muuta kuin äiti? Menee vuosi, puolitoista ja edelleen ollaan jumissa täällä. Ajattelin, että olisin tänä vuonna päässyt yksin lapsimessuille, mutta eipä sekään onnistu kun Viiaa ei voi jättää kotiin ja ajatus messuista puuhakkaan vauvan kanssa ei kamalasti houkuta, vaikka varmasti onnistuisi.

Sitten sitä tyhmänä itseään syyttää siitä, että ei ole opettanut lasta pullolle ja että se on oma vika, että mihinkään ei pääse, jos se on ajallisesti syöttöväliä pidemmällä. Jotenkin se vie hieman hohtoa siltä, että tällä kertaa imetys on sujunut niin hyvin, eikä sen kanssa ole ollut ongelmia. En tiedä miten sitä raskisi edes jättää tuota pientä kainalossa tuhisijaa kotiin, mutta silti ajatus siitä, että vaikka haluaisin, en silti pysty, turhauttaa. Menetän monta kivaa tapahtumaa nyt keväälläkin vain sen takia, että olen sidottu tänne kotiin. Uusia kyllä tulee, tiedän. Enkä kaipaa tähän yhtään kommenttia, että itsepä olet lapsesi tehnyt niin huolehdi niistä sitten. Samalla lailla se mies on lapsia tehnyt ja pääsee silti kotoa pois yli kahdeksi tunniksi kerrallaan. Ei ole mun valinta, että lapsi ei huoli pulloa tai syö niin paljoa ruokaa, että jaksaisi sen voimin ilman maitoa.

Ennen ajattelin, että kyllähän minä sitten pääsen, kun Viia on vaikkapa vuoden. Mutta miksipä se tilanne tästä olisi silloinkaan muuttunut. Viia on myös tosi paljon äitin perään ja monesti vain minä kelpaan lohduttajaksi. Sitten kun miettii näitä asioita omassa päässään, niin soimaa itseään siitä, että maailmassa on suurempiakin murheita kuin mun halu päästä pois kotoa ja omaan rauhaan edes hetkeksi. Meillä on kuitenkin kolme tervettä ja elävää lasta ja sen pitäisi olla kaikki kaikessa, eikä saisi edes haikailla mitään muuta.  Kai se on sitä tuttua äitiyden syyllisyyttä, että teit niin tai näin, teet aina väärin. Minusta äitejä myöskin turhaan syyllistetään siitä, että he haluavat joskus omaa aikaa ja päästä vähän vaikka sinne viihteelle kotiarjen keskeltä. Nyt kun tietää, että sitä mahdollisuutta ei vain ole, se tuntuu vieläkin pahemmalta, vaikka ei muuten olisi edes menossa mihinkään :) Toisaalta tuntuu epäreilulta syyttää tavallaan Viiaa siitä, että sitä tilaa itselleen ei voi ottaa.

Juuri kaveri tätä pohdiskeli saman ikäisen vauvan äitinä. Kun lapselle kelpaa äidin kotona ollessa vain äiti ja isä ei riitä. Yöllä ei saa nukkua, eikä aamulla voi vaikka isä heräisi lapsen kanssa, kun se lapsi itkee sitten äidin perään  Kun on päivät lasten kanssa kotona, kaipaisi välistä sitä omaa tilaa. Jotain muutakin kuin sitä, että voi päivän päätteeksi lasten ollessa nukkumassa vaikka ommella. Päivällä kun joku on koko ajan iholla ja pitää vastata toisten tarpeisiin jatkuvasti. Ihaniahan nuo ovat ja rakkaita kuin mitkä, mutta se ei poista sitä, että pieni hajurako olisi välillä paikallaan ;)

Varmaan tuttuja mietteitä monelle äidille ja varsinkin niille, joiden lapset eivät sitä pulloa tai mukia huoli. Missä vaiheessa teillä on unikoulutettu yösyöntejä pois ja onko toiminut ja millä menetelmällä? Onko perhepedissä nukkuminen mahdoton ajatus, jos ei halua yöllä syöttää enää vauvaa? 

Olisi myös joskus ihan kiva saada nukkua vaikka kokonainen yö, mitä ei ole tapahtunut yhdeksään kuukauteen. Kolmesta kuuteen herätystä yössä ei ole mitenkään kiva homma ja kun siihen yhdistetään Aavan itkut, joihin herään myös poikkeuksetta ennen miestä niin unen keskeytyksiä kertyy yössä vielä enemmän. Onneksi en kuitenkaan koe itseäni väsyneeksi muuta kuin aamulla, kun pitäisi nousta sängystä ylös. Viime yönä Viialle tuli flunssa, joten ne välit kun ei syönyt, kitisi muuten vaan ja aamulla tuntui, että ehdinköhän nukkua ollenkaan.

Kun Veeti oli vauva, oltiin paljon nuorempia ja oli kiva vielä käydä vaikkapa siellä baarissa tai ystävien luona iltaa istumassa. Veeti oli silloin mummulassa yötä ja ihan ekan kerran mummu oli meillä vahtimassa Veetiä. Koskaan ei Veeti itkenyt meidän perään ja kaikki meni hyvin. Mummu oli turvallinen läheinen siinä missä mekin, kun näki Veetiä oikeastaan viikoittain. Aavan ollessa vauva Aava taisi olla jotain yli puolen vuoden kun oli yhden yön mummulassa Veetin kanssa ja toisen kerran sen jälkeen olikin varmaan jo toista vuotta. En tiedä, olisinko Viiaa raskinut yhtä pienenä viedä hoitoon kuin Veetiä, vaikka olisikin juonut pullosta!  Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että jokainen vanhempi tietää milloin on hyvä saada vähän taukoa arkeen ja päästä vaikka sinne viihteelle tai mikä kukaisellekin on se tapa nollata pää. Ei se lapsi muista, että onko viettänyt mummulassa yhden yön vauvana vai ei enkä usko siitä lapselle traumoja jäävän. Jos oltaisiin molemmat vuorotöissä miehen kanssa, niin Viiahan joutuisi olemaan tässä iässä jo päiväkodissa yötä, jos olisin palannut töihin heti äitiysloman päätyttyä.

Sitäkin olen miettinyt, että miten ihmeessä tuo pieni pärjäisi nyt hoidossa, kun ei pärjää edes kotona ilman minua!

Minkä ikäisiä teidän lapset ovat olleet, kun olette jättäneet ensimmäistä kertaa vauvan hoitoon vaikkapa mummulle tai ihan sille isälle päiväksi tai yöksi?