Rakennusvlogi on täällä!

Näin rakennusprojektin alussa mulle heräsi pieni mielenkiinto taltioida meidän matkaa rakentamisen parissa myös videolle. En todellakaan ole mikään ammattilainen videoiden saralla ja meinasin jo heittää pyyhkeen kehään, kun piti opetella käyttämään uutta editointiohjelmaa eikä se meinannut onnistua millään! Sen verran kuitenkin löytyi lopulta sisua, että sain ensimmäisen videon tehtyä ja ladattua sen youtubeen. Olen siis aiemmin käyttänyt Windows movie makeria ja sen yksinkertaisuuden rinnalla mikä tahansa ohjelma on vaikea. Videosarjan nimi on "Musta koti koivikossa", mikä ei varsinaisesti tule meidän tontista vaan enemmänkin tiestä. Tontti on kyllä koivikon jälkeisellä pellolla, mutta jotenkin Musta koti pellolla ei kuulostanut läheskään niin kivalle!

Ajattelin videoida mahdollisesti raksan eri vaiheita sekä avata myös pohjakuvaa ja varmaan jollakin tasolla myös budjettia. Olisi kiva kuulla teiltäkin, että olisiko joku juttu mikä kiinnostaisi erityisesti ja mistä toivoisit omaa videota. Kommenttikenttään saa nakata ehdotuksia videoiden vaiheista.

Ensimmäinen jakso on nyt pihalla (pääset sinne tästä!) ja se käsittelee alkuun pääsemistä rakennusprojektissa. Tämä on vasta meidän toinen rakennuttamamme talo ja ei siis todellakaan olla ammattilaisia. Nämä ovat siis amatöörin vinkkejä siitä, miten me hommat on tehty ja todettu toimiviksi. Jokaisella toki on omat tapansa lähestyä projektia, mutta toivoisin, että näistä on jotain apua teille, jotka haaveilette taloprojektista jollakin aikataululla :) Hyvin vähän olen tehnyt mitään videoita, niin jännityksellä julkaisen tämän ja vaikka se ei mikään mestariteos olekaan. Toivottavasti kehityn tässä hommassa edes vähän tai sitten pitää tuo kymppivee pistää opettelemaan ohjelma, että vois sit opettaa sen myös mulle :D

Kesän viimeinen telttaretki Raatejärvellä

Teimme heinä-elokuun vaihteessa tämän kesän viimeisen telttaretken lasten kanssa. Paikaksi valikoitui Peuran polun varrella oleva Raatejärvi, jonne ei ollut parkkipaikalta mikään kamalan pitkä kävelymatka. Tarkkaa matkaa en enää muista, mutta olisiko ollut muutamia kilometrejä suuntaansa. Kotona pakattiin ensimmäistä kertaa lapsillekin kannettavaa ja jokainen kantoi omat makuualustansa, makuupussinsa sekä vaihtovaatteet ja vesipullon. Me vanhemmat kannoimme sitten teltat, ruuat ja retkikeittimen omien tavaroiden lisäksi.

Kelit suosivat meitä ja lämmintä piisasi, joten takkejakaan ei tarvittu kävellessä eikä juurikaan kuin vasta myöhään illalla. Matkalla oli välillä melko kivikkoista maastoa ja sitten taas välissä kuljettiin pitkospuilla soiden läpi tai helpommassa metsämaastossa. Sopiva reitti tuollaisille alle kouluikäisillekin kulkea.

Paikka oli mukava, mutta tasaista alustaa teltalle sai hieman ensin etsiskellä. Meidän toinen teltta oli vanhemmillani lainassa, joten minä nukuin riippumatossa ja muu perhe ahtautui meidän isompaan kolmen hengen telttaan, joka on ihan sopiva neljällekin jos kolme neljästä on lapsia.

Mulla oli tietysti paras yöpaikka järven rannalla riippumatossa. Katosta ei ollut, koska ei oltu luvattu sadetta ollenkaan. Huomasin vaan aamulla, että tuossa heinä-elokuun vaihteeessa on yöt sen verran kosteita, että makuupussin pintaan kertyi kosteuskerros. Eli tarppi olisi saanut olla, mutta me ei olla sitä hankittu kun ei ole tietoa, että tuleeko riipparia minkä verran oikeasti käytettyä. Halusin kuitenkin kokeilla nukkua siinä toisen yön, koska ensimmäinen meni hieman heikosti.

Raatejärveltä löytyy ilmainen autiotupa yöpymistä varten sekä noin 60e/vrk hintaan käytössä oleva vuokratupa. Myös sauna löytyi ja se olikin auki kun oletimme sen kuuluvan vain vuokratupaan. Emme siis tajunneet käydä kokeilemassa ovea kun siinä roikkui munalukko, mutta illemmalla selvisi, että lukko ei ollut edes kiinni!

Meillähän kävi tosi surkea sattumus kun pääsimme perille, sillä Veetin puhelin tippui vuokratuvan terassin lautojen alle. Tietenkään meillä ei ollut mitään työkaluja mukana ja autiotuvasta kokeiltiin kaikki mitä löytyi, että olisi saatu aukaistua edes yhtä terassin laudan ruuvia ja näin puhelin pois sieltä alta. Meidän onneksi paikalle saapui toinenkin perhe ja heidän pojallaan sattui olemaan mukana monitoimityökalu, millä ruuvit saatiin auki ja puhelin pois. Seuraavaksi oli sitten heidän perheen vuoro kokea epäonnea. He nimittäin olivat vuokranneet sen vuokratuvan ja veivät kaikki tavarat valmiiksi tupaan ja laittoivat oven kiinni. No avaimet olivat sitten pöydällä! Seinässä olisi ollut koodillinen avainpiilo, mutta sen koodia ei mistään viikonloppuna saatu ja lopulta soitettiin paikalliseen K-markettiin, mistä avaimet oli noudettu. Lupasivat tuoda sieltä vara-avaimen sen jälkeen kun kauppa sulkeutuu, mutta mies lähti vastapalvelukseksi sitten käyttämään heidän perheen isää kaupalla avaimenhakureissulla! Kunnon epäonnen sarja, mutta onneksi kaikki lopulta kääntyi hyvin.

Meidän kahden perheen lisäksi paikalle saapui vielä kaksi naista telttailemaan ja istuskelimmekin porukalla iltaa nuotion ääressä kun meidän lapset oli saatu nukkumaan. Toisessa perheessä sattui olemaan pari pienempääkin lasta mukana, joten lapset saivat illaksi leikkiseuraa, eikä tarvinut vain meidän aikuisten kanssa hengailla.

 

Paikka oli kyllä nätti ja sellainen, että tuonne voisi mennä vaikka toistekin yöksi! Nyt ei pakattu uikkareita mukaan, mutta jos joskus mennään niin sitten kyllä pakataan ja saunotaankin. Ensin mietin, että aika kallis yö tuo 60e vuokratuvassa, mutta kun toiselta kantilta ajattelee, niin mistä saa "järvenrantamökin" tuohon hintaan?

 

Miesten lähtiessä avaimenhaku puuhiin, päästiin me kaikki naiset sitten töihin kun huomasimme, että polttopuita pitäisi tehdä saunaa ja nuotiota varten. Korona-aikana varmasti puiden kulutus on ollut niin suurta, että tarkoituksella on jätetty puut rangoiksi, jotta niiden eteen joutuisi tekemään vähän töitä eikä niitä poltettaisi niin paljon turhaan. Ja kyllähän tuossa hiki tuli sahatessa isoja koivurankoja. Onneksi sain jättää kirveshommat muille, koska olen siinä todella surkea!

Mun tekisi mieli itse kokeilla, että millaisilla lämpöasteilla tarkenen vielä nukkua teltassa tuolla mun retkipeitolla sekä kunnon ilmapatjalla tai vaikka kahdella päällekäin. Ehkä pitäisi pystyttää sitten teltta omalle takapihalle ja kokeilla siellä nukkumista :)

Yö meni ihan hyvin sekä teltassa, että riippumatossa. Lapsetkaan eivät heränneet ennen sianpieremää eikä kuulemma kylmäkään ollut ollut. En muista kirjoitinko täällä koskaan, kun ostin keväällä itselleni Cumuluksen untuvaquiltin eli sellaisen ns. retkipeiton, jossa ei ole vetoketjua ollenkaan. Hyvin pystyi nukkumaan tuolla myös riippumatossa ilman, että tuli kylmä. Riippumatto on vain hieman hankala kun haluaisin nukkua kyljelläni ja heti jos joku osa vartalosta menee makuualustan yli, tuntuu se kylmältä. Nyt viikonloppuna kävimme Suomen ladun järjestämässä "Rakastu retkeilyyn"-tapahtumassa ja siellä pääsin testaamaan riippumattoa, jossa oli underquilt eli vähän kuin makuupussi, joka levitetään riippumaton alle estämään maasta hohkaavaa kylmää nousemasta matossa nukkujaan. Ja olihan eri lämmin köllötellä ilman mitään patjaa eli jos riipparissa haluaisi nukkua, olisi tuo todella hyvä lisävaruste!

En oikein osaa päättää, olisiko telttanukkuminen vai riippari mulle mielekkäämpää. Ehkä pitäisi päästä nukkumaan riippariin ton alapeiton kanssa (vai mikähän toi underquilt on virallisesti suomeksi), että voisi kokeilla miten paljon helpompaa nukkuminen on ilman retkipatjaa, joka riipparissa tahtoo koko ajan valua tai olla väärässä kohtaan. Riippumaton parhaita puolia ovat ehdottomasti maisemat, mutta teltassa nukkumisessa taas saa parhaan asennon kun voi nukkua mahaltaan!

Oletteko te retkeilleet normaalia enemmän nyt koronan aikana? Ihan siis vaikka vain pieniä päiväretkiä :)

Koti myyty ja kliseiset uudet tuulet puhaltavat

Meillä on ollut erittäin vaiherikas kuukausi takana. Myytiin nimittäin meidän talo ja nyt pukkaisi "pientä" projektia raksavuoden tiimoilta. Mistä kaikki tämä sitten kumpusi? Mies on aina välillä vilautellut ajatusta toisen talon rakentamisesta, että saataisiin kaikille lapsille huoneet. Vasta kuitenkin vaihdettiin työpaikkoja ja olimme koeajalla sekä olin vähän epävarma senkin suhteen, että ostaisiko tätä meidän taloa näin korona-aikaan kukaan. No työpaikat vaihtui ja pysyi koeajan jälkeenkin niin päätettiin kokeilla onneamme talon myymisessä. Jos saisimme tästä sen hinnan mitä olimme ajatelleet, olisi meillä tarpeeksi rahaa rakentaa uusi, hieman isompi talo. Ja jos kukaan ei olisi tarjonnut tästä mitään, niin sekin olisi ollut ok, koska olisimme kuitenkin voineet jatkaa tässä asumista.

Emme palkanneet ollenkaan välittäjää, koska meidän hintaluokan talossa välittäjän palkkio olisi nappaissut varmaan melkein kymppitonnin ja laskeskelimme, että tämän kokoisia ja ikäisiä taloja on niin vähän tarjolla, että löydämme ostajat itsekin. Kuitenkin kuntotarkastukset ja kauppakirjat tekee ammattilainen, joten niiden suhteen välittäjä ei antaisi mitään lisäarvoa myyntiprosessiin. Itse esitellen olisi myös helppoa kertoa talosta, koska olemme sen ainoat asukkaat ja se on meille rakennettu.

Ratkaisu oli selvästi oikea, sillä alle kahden viikon myynnin jälkeen meillä oli ostajat talolle ja vuokra-asiatkin ovat selvisivät saman tien. Eilen kävimme kirjoittamassa nimet alle vuokrasoppariin ja saadaan ihana, meille entuudestaan tuttu asunto väliaikaiseksi kodiksi! Ensi viikolla on kauppakirjojen teko ja ehkä sen jälkeen voi jo skumpan korkata! Kuntotarkastuskin nimittäin meni läpi ilman moitteita.

Lueskelin etukäteen jonkin verran asunnon myyntiä koskevia juttuja netistä. Nämä olivat ne asiat, joita huomioitiin etukäteen kun mietittiin myynti-ilmoituksen tekoa:

- kattava myyntiteksti Etuoveen (liika tieto ei haittaa ketään)

 

-  houkuttelevat asiat tekstiin, jotka itseä kiinnostaisi taloa ostaessa (esim runsas säilytystila, koulun/päiväkodin läheisyys, lenkkeilymaastot jne)

- valoisat ja hyvät kuvat

 

- turhat romut pois kuvista, sillä mikään ei ole niin kamalaa kuin vaikka oven päällä kuivuvat pyyhkeet myyntikuvissa

 

- asumisen kustannukset, kuten sähkönkulutus sekä kiinteistöveron suuruus esille ilmoitukseen

 

Kun lopulliset kauppakirjat saadaan tehtyä, niin seuraavaksi olisi sitten edessä uuden talon rakentajan valinta. Olemme saaneet jo useita tarjouksia ja olemme loppusuoralla valitsemassa toimittajaa. Tontti meillä on jo varattuna ja pohjakuvakin aika lailla lopullinen. Tuohon pohjakuvan piirtoon on muuten olemassa ilmainen ohjelma Floorplanner, jolla voi piirtää pohjan ja lopulta tehdä siitä vaikka ihan 3D-kuvan! Mies sillä kikkaili useampana iltana ja saatiin sillä jo tosi hyvälle mallille pohjakuva, jolla pystyttiin pyytämään tarjoukset sitten talofirmoista.

Uusi talo tulee olemaan L-mallinen ja siinä on yksi makuuhuone enemmän eli viisi huonetta kun nykyisessä on neljä. Jokaiselle lapselle siis oma huone ja lisäksi työhuone. Neliötä tulee noin 157-165. Tässä nykyisessä on 145. Huomasin, että neljän makuuhuoneen talon saa helposti vaikka parikymmentä neliötä pienempään tilaan, mutta heti kun lisäät sen yhden huoneen, tulee neliötä roimasti lisää!

Tonttimme on rakennettavissa muutaman viikon päästä, mutta kyllä tässä kuluu aikaa, että saadaan talotoimittaja valittua ja tehtyä tonttikaupat ja laitettua rakennusluvat vetämään. Tavoite olisi, että jos päästäisiin loppukesästä tai alkusyksystä jo muuttamaan.

Miten lapset ottivat kodin myymisen, on usein kysytty kysymys. Yllättävän hyvin, sillä tytöt ovat mankuneet jo jonkin aikaa omia huoneita. Veetille muutto oli ensin kovin paikka, mutta kun kuuli, että uusi talo tulisi tähän alle puolen kilometrin päähän vanhasta, niin muutto ei enää haitannutkaan. Lisäksi mahdollinen tuleva väliaikaiskoti on melkein koulun vieressä, nyt nyt Veeti jo kyselee, että eikö voitaisi jo muuttaa! Kyllähän lapset sopeutuu hyvin muutoksiin kun niistä puhutaan ja selitetään, miksi ne tehdään. Käytiin myös tänään tyttöjen ystävän kanssa katsomassa meidän tonttia kävellen, että näkevät kuinka lähelle lopulta muutetaan. Olemme alle vuoden tuossa hieman kauempana olevassa vuokra-asunnossa, josta pääsee tähän kymmenessä minuutissa pyörällä ja sen jälkeen palaamme takaisin samalle alueelle, joten samat kaverit toivottavasti pysyvät sittenkin.

Mietin etukäteen, että mitä tunteita kodin myyminen herättäisi itsessä. Toisaalta olen myynyt jo yhden kodin, mihin Veeti syntyi ja nyt sen kodin mihin puolestaan tytöt ovat syntyneet. Muutimme tänne kun kärsin kamalasta raskauspahoinvoinnista Aavasta ja onhan täällä tosi paljon rakkaita muistoja. En kuitenkaan ole sellainen ihminen, että kiintyisin ihan hirveästi omaisuuteen, koska eivät ne muístot katoa niiden mukana. Uskoisin, että haikealta tuntuu sulkea ovi viimeisen kerran joskus, mutta sitten meillä on taas kohta uusi koti, jonne voimme luoda niitä uusia muistoja. Ja meidän koti saa niin hyvät uudet asukkaat, jotka tulevat varmasti hoitamaan rakkaudella tätä meille rakennettua taloa ja varmasti kyläänkin pääsee jos ikävä tulee ;) Mielenkiinnolla kuitenkin odotan myös sitä, miltä talo näyttää sitten, kun siellä asuu uudet asukkaat, jotka tekevät siitä oman näköisensä!

Saimme talosta useamman tarjouksen ja lopulta kuuntelimme sydämen ääntä järjen sijaan valintaa tehdessämme. Nämä ostajat tuntuivat vain täydellisiltä juuri meidän taloon, joten nakkasimme järjen metsään ja valitsimme sen, mikä parhaalta tuntui ja nyt kun kaikki meni niin hyvin, tiedän, että teimme oikean päätöksen.

Olen suunnitellut jonkinlaista Youtube-videosarjaa meidän rakennusprojektista ja Instassa se sai ainakin positiivisen vastaanoton ajatuksen tasolla. Vielä pitäisi löytää helppo ja ilmainen videoeditointisofta, että pääsen videoiden kimppuun :)

Hupparikaava hoikalle

Olen ommellut viime aikoina vähemmän vaatetta omille lapsille, koska jotenkin ajattelin, että esimerkiksi Veeti ei enää huolisi äidin tekemiä vaatteita. Kangaskaupassa kuitenkin lähetin kuvan parista hupparikankaasta ja yllätyksekseni sain yläpeukkua. Tuosta hupparista en muistanut ottaa sovituskuvaa, mutta sen innoittamana ostin toisenkin kankaan! Veeti varmaan aika tyypillisen nelosluokkalaisen tapaan pitää paljon mustia huppareita, mielellään urheiluvaatemerkillä varustettuna. Tuokin on hassua, että noin vuosi pari sitten ei edes tiennyt, mikä Adidas on. Huppareita olenkin siis haalinut alennusmyynneistä sekä esimerkiksi Sportsdirectilta, missä ne ovat monesti pilkkahintaan myynnissä.

Kaupan huppareissa tahtoo kuitenkin olla se ongelma, että esim Adidakselta puuttuu kokonaan koko 158cm ja 152 koossa on kohta lyhyet hihat. Ainakaan vuoteen ei siis voida isompaa addua ostaa ja sama hihan liian lyhyt pituus vaivaa muissakin merkeissä. Seuraava koko puolestaan on sitten liian leveä hoikalle lapselle.

Tämä huppari on ommeltu Kangaskapinan ilmaisella ABC-kaavalla , joka olikin yllättäjä ja täydellisen mallinen! Viime mittauksessa Veetillä on ollut pituutta joku 146cm ja kaava on 152cm. Meinasin piirtää pienemmän, mutta onneksi vahingossa olin piirtänytkin isomman kuin luulin, sillä nyt koko osui kerralla nappiin. En muista tarkkaan, että ovatko hihat suoraan kaavasta vai pidensinkö niitä, mutta se on kuitenkin kaikista helpoin muokkausvaihe kaavassa, jos muuten istuvuus on hyvä.

Veeti on innokas tietokonepelaaja, joten ylläriksi leikkasin tuohon Fortnitesta kuvan eteen. Paita sai kehuja hienoksi, mutta pisti mietityttämään, että voiko sitä pitää koulussa. Perusteena oli, että kaikki ei välttämättä tykkää Fortnitesta yhtään. Eli hieno kiertoilmaisu sille, että mahtaako joku haukkua tai kiusata, jos on päällä tällainen huppari. Surullista, että lapsi ei voisi koulussa pitää kymmenenvuotiaana haluamiaan vaatteita siinä pelossa, että joku niistä sanoo jotain negatiivista. Tuumasinkin vain, että kyllä jokainen saa pitää mitä itse haluaa, eikä tarvitse muiden mieliksi pukea vain tietynlaisia vaatteita.  Huppari kuitenkin pääsi kouluun päälle ja uskon, että kukaan ei siitä mitään sanonut, koska Veeti ei puhunut mitään. Pitääkin melkein heti kysyä asiasta :)

Kangas on sisältä nukattua joustocollegea Kärkkäiseltä ja valitsin sen värin vuoksi, mutta myös sen pehmeyden. Mukava syksyllä vetäistä päälle lämmin ja pehmeä huppari. Ja rasti seinään kun sain hupparista ottaa myös muutamia sovituskuvia! Näistä kuitenkin hahmottaa vaatteen mallin niin paljon paremmin kuin tasokuvista.

Minkä ikäiset teillä vielä pukee päälle teidän ompelemia (tai valitsemia) vaatteita ja missä iässä olette huomanneet, että lapset alkavat huomautella toisten lasten vaatteista negatiivisesti?

Ylivieskan lähialueen retkikohteet

Edellinen retkipaikkapostaus käsitteli Ylivieskan retkeilypaikkoja. Tai niitä, jotka ovat meidän perheelle tuttuja. Tässä postauksessa kerron lisää paikoista, jotka ovat noin 50km:n sisällä Ylivieskasta. Osassa on käyty viimeksi vuosia sitten ja kuviakin löytyi sen vuoksi hieman hintsusti.

Isojärven ulkoilureitistö Oulainen

Ajo-ohje: Oulaisista Ylivieskaan päin noin 5 km, jonka jälkeen risteyksestä vasemmalle Isojärvelle. Luontopolun alkupisteeseen on vielä noin 6 kilometrin ajomatka. Perille johtavat selkeät opasteet.

Isojärven ympäristössä menee noin neljän kilometrin mittainen luontopolku, jonka varrella on ainakin pari eri tulipaikkaa. Toinen on Ahvenlammen rannalta (mistä ensimmäinen kuva muistaakseni on) ja toinen on Isojärven rannalta. Jostain syystä en löytänyt kamalasti kuvia tuolta, vaikka ollaan useampi reissu käyty tuolla. Tulipaikat ovat veden äärellä, mukavilla paikoilla ja ainakin tuolla Isojärven laavulla on myös huussi sekä lintutorni. Matkalla on pitkospuita sekä metsäpolkua, joten tänne ei esteettömästi oikein pääse.

Ryökönkangas Alavieska (aarnimetsä)

Saarenkyläntie 422 kohdalta kääntyvän metsäautotien päässä.

Reitti kulkee noin neljän kilometrin matkan kauniissa aarnimetsän maisemissa ja vihreiden sammalmättäiden keskellä. Ehkä noin puolessa välissä on nuotiopaikka, missä oli myös puita. Me ei pysähdytty tuolla, joten sen kummemmin en siitä osaa kertoa. Tuosta nuotiopaikalta reitti jatkuu noin kilometrin lenkin verran, mutta tuota lenkkiä ei ole pakko käydä vaan voi jatkaa suoraan matkaa takaisinpäin. Toki eri reittiä kuin nuotiopaikalle tullessa. Näin reitin pituudeksi tuli noin 3km. 

Jos ei halua metsässä jostain syystä syödä, on tuonne vievän metsäautotien varrella siisti ja tilava tulipaikka, josta tämä alla oleva kuvakin on. Puitakin taisi sieltä löytyä.

Vihaslahti/ Maristo Kalajoki

Pieni luontopolku lähtee suunnilleen osoitteesta Ravitie 80. Tien varressa on kyllä luontopolun opastetaulukko ja levennys, mihin saa auton jätettyä. 

Tuosta lähtee lyhkäinen polku (ehkä kilometri?), jonka pääsee myös lastenvaunujen kanssa. Polun varrella voi kesällä bongata lampaita laiduntamassa ja kauempana myös meren. Polun päässä on hyvät grillipaikat eli nuotiopaikka sekä kota, jossa voi tehdä tulet myös metsäpalovaroituksen aikaan. Lisäksi siellä on sellainen katos, jossa voi syödä sateen sattuessa ja wc sekä rannassa lintutorni. Kartan Särkkien ulkoilureiteistä näet täältä.

Tuosta tulipaikalta pääsee Maristoon kävellen noin puoli kilometriä. Siellä on myös tehty kävelyreittejä sekä portaita. Paikan hienoimpana nähtävyytenä taitaa olla nämä isot männyt, joiden juuret ovat täysin paljastuneet hiekan liikuttua pois juurien päältä.

Me käytiin tuolla tänä talvena ensimmäistä kertaa ja tuonne pääsee autollakin Kalajoen keskustasta, siitä Shellin liikenneympyrästä kun lähtee rantaan päin. Risteystä ei kuitenkaan oltu merkitty mitenkään, joten ajelimme ensin rantaan asti väärää tietä. Kannattaa katsoa vaikka jostain karttasovelluksesta tuo Vihaslahti ja tsekata reitti joka vie sinne.

Kukonkylä Sievi

Sievin Kukonkylälle löytää Sievin keskustasta tai Kalajoelta tultaessa ajamalla ensin Rautiontietä (tie nr. 774) Sievin Asemakylää kohden. Ylivieskan ja Kokkolan suunnasta tullaan tietä nr. 86 ja käännytään Sieviin päin Rautiontielle. Kukonkyläntie kääntyy Rautiontieltä Sievin Asemakylän kohdalta ja sitä ajetaan käännöksestä löytyvän viitan mukaisesti noin 3 kilometriä kohteelle.
Luontopolun lähtöpaikka on Kukonkyläntien ja Polen risteyksen välittömässä läheisyydessä vanhan kaupan vieressä. Auto kannattaa jättää parkkiin lähtöpaikan levennykseen (luontoon.fi)

Kukonkylä on yksi meidän vanhimpia retkeilysuosikkeja! Täällä on käyty jo silloin kun Aava oli vauvana repussa mukana. Luontopolun pituus on kolme kilometriä, mutta sen puolessa välissä on laavu ja nuotiopaikka huikealla paikalla ison suoaukean päällä, isolla kalliolla! Tuolla on myös huussi. Kävimme tuolla viime viikolla ystävien kanssa ja puita oli reilusti liiterissä.

Ennen ja jälkeen suon maasto on metsäistä ja paikoin kivikkoista metsäpolkua. Polun varrella on muistaakseni myös ainakin tervahauta ja olikohan vähän pirunpeltoakin. Lisäksi nyt lapsille on kuvanetsimistehtävä eli reitin varrelle on piilotettu 18 eläimen kuvaa, joita voi bongailla matkalla.

Kyrönlampi Oulainen

Laavu löytyy Antikanperäntien varrelta. Oikeassa risteyksessä oli alla kuvassa näkyvä viitta ja siihen jätettiin auto ja siitä oli noin reilun kilometrin verran kävelyä laavulle. Tien varressa aikaisemmin oli muuten toinenkin laavu!

Tämä oli meille ihan uusi paikka. Välistä kiva löytää tällaisia uusiakin tuttavuuksia. Puita laavulla oli reilusti ainakin vielä keväällä. Muutoinkin oli komeat maisemat kun polku kiersi Kyrönlammen varrella. Täällä erikoisuutena oli iso kalliolohkare, joka oli ihan laavun vieressä. Viia toisessa kuvassa havainnollistamassa kivenumurikan kokoa. Kuvat otettu muuten samalta reissulta, hieman ehti muuttua maisema siinä ajassa mitä tuolla vietettiin kun alko pukkaamaan heti lunta kun tuonne päästiin.

Maasydänjärvi / Ahvenlampi

Maasydänjärven luontopolku lähtee leirintäalueelta osoitteesta  Maasydänjärventie, 85470 Sievi. Paikan päällä on sitten opasteet luontopolulle. Polun pituutta en äkkiseltään löytänyt, mutta ei se kovin montaa kilometriä ollut. Me kävimme siis tuon järven ympäri kiertävän polun. Polun varrelta löytyi makkaranpaistopaikka ja vessat löytyy leirintäalueelta. Jostain syystä en löytänyt kuvia tuolta Maasydämen reitistä ollenkaan, mutta oikein kaunis luontopolku oli tuokin. Meni rantaa pitkin, mutta matkan varrella oli myös kauniita suomaisemia. Kuvat ovat Ahvenlammelta, joka löytyy kun jatkaa matkaa ohi Maasydänjärven matkailun niin kauan, että vasemmalla tulee Eräkorpisentie. Google maps on myös avuksi :)

Tuo Ahvenlampi on tuollainen pieni suolampi, joka on kalastajien suosiossa ja siellä onkin tuollaisia kalastuspaikkoja ympäri lammen. Löytyy myös pari tulipaikkaa, joista ainakin toisella oli huussi.

Tämä tulipaikka missä me käytiin oli todella kauniilla paikalla. Tässä oli huussi ja puitakin oli nuotion tekoa varten. Lampi oli sen verran pieni, että aika nopsaa sen kiersi ympäri.

Eihvelin torni, Rautio

Raution keskustasta löydät opasteet tornille ja googlella löydät sen täältä.

Täällä käynnistä on yli kuusi vuotta aikaa, joten ihan ajantasaisinta tietoa ei tästä valitettavasti ole. Ainakin Täyttä elämää-blogissa on vierailtu eihvelillä tämän vuoden puolella. Paikassa on siis iso lintutornin kaltainen torni sekä laavu ja makkaranpaistopaikka.

Vaikka meidän retkestä tuonne on jo yli kuusi vuotta, muistan tuon päivän vieläkin. Oli toukokuu ja poikkeuksellisen lämmintä, sillä meillä oli sortsit ja t-paidat päällä ja Aava oli mukana Manducassa lyhythihainen body päällä ja mansikan näköinen hellehattu päässä. Pitäisikin melkein tehdä uusi retki tuonne nyt niin tytötkin pääsisivät kipuamaan korkeaan torniin.

Särkyneen silppurin farmi, Alavieska

Osoite: Jukulaisentie 541 557, 85200 Alavieska

Tämä paikka ansaitsisi melkein oman postauksen, mutta ymppään sen nyt tähän samaan. Tämä "kummituskylä" sijaitsee keskellä ei mitään Alavieskassa. Sinne on haalittu vanhoja rakennuksia kyläksi, joka omaan mieleen oli todella karmiva. En menisi pimeällä yksin! :D Kuulin kuitenkin, että tuolla on esimerkiksi joskus joulun alla järjestetty joulujuhlia ja varmasti oman laisensa tunnelma olla tuolla kynttilöiden valossa. Olikohan tämä muutettu niin, että tänne pääsee vain pyynnöstä? Olin lukevinani niin jostain kun ilmeisesti tuollakin tehty jotain tyhmyyksiä....

Rakennuksissa oli vanhoja tavaroita ihan kuin niissä olisi asuttu ja jostain syystä talot olisi hylätty. Tuolla sijoilla rakennuksissa ei kuitenkaan koskaan ole asuttu. Kaikki rakennukset ovat museotyyliin auki ja niihin pääsee kiertelemään. Alueelta löytyy mm. kirkko!

Hieman oli paikka jo kärsinyt ja on varmasti joskus ollut siistimmässäkin kunnossa. Ehdottomasti kuitenkin käymisen arvoinen. En usko, että kovin monta vastaavaa paikkaa Suomesta löytyy. Paikassa oli muuten toimivat urutkin!

Meksin kalliot ja luontopolku Himanka

Luontopolku lähtee Sautinkarin leirintäalueen parkkipaikalta ja oli noin pari neljä kilometriä yhteensä eli pari kilsaa polun toiseen päähän ja takaisin pääsi osan matkasta hieman eri reittiä. Puolessa välissä on lintutorni ja pieni makkaranpaistopaikka, jossa ei tosin ole puita eli ne pitää huolehtia itse matkaan.

Maasto oli helppokulkuista polkua, joka meni välillä pelloilla ja välillä metsässä ja puolen välin jälkeen komeilla Meksin kallioilla. Matkalla kuljettiin myös lammasaitauksen ohi ja bongattiin myös ne lampaatkin. Vahtasivat meitä kuin me olisimme olleet ne, jotka on töllisteltävänä aidan takana :)

Metsät pursusi marjoja, joten jälkiruuat oli siellä ihan omasta takaa. Hassua, että kukaan ei ollut poiminut noita mustikoita ja vadelmia, vaikka vieressä meni mökkitie ja muutenkin niitä oli ihan polun varrella, että ilman minkäänlaista vaivaa olisi saanut niitä kerättyä.

Äkkiseltään ei tullut muita lähialueen paikkoja mieleen, mutta mielelläni voin kerätä niitä vaikka tuonne kommentteihin, jos teillä on vinkata jotain tästä puuttuvia!