Meillä on ollut erittäin vaiherikas kuukausi takana. Myytiin nimittäin meidän talo ja nyt pukkaisi "pientä" projektia raksavuoden tiimoilta. Mistä kaikki tämä sitten kumpusi? Mies on aina välillä vilautellut ajatusta toisen talon rakentamisesta, että saataisiin kaikille lapsille huoneet. Vasta kuitenkin vaihdettiin työpaikkoja ja olimme koeajalla sekä olin vähän epävarma senkin suhteen, että ostaisiko tätä meidän taloa näin korona-aikaan kukaan. No työpaikat vaihtui ja pysyi koeajan jälkeenkin niin päätettiin kokeilla onneamme talon myymisessä. Jos saisimme tästä sen hinnan mitä olimme ajatelleet, olisi meillä tarpeeksi rahaa rakentaa uusi, hieman isompi talo. Ja jos kukaan ei olisi tarjonnut tästä mitään, niin sekin olisi ollut ok, koska olisimme kuitenkin voineet jatkaa tässä asumista.
Emme palkanneet ollenkaan välittäjää, koska meidän hintaluokan talossa välittäjän palkkio olisi nappaissut varmaan melkein kymppitonnin ja laskeskelimme, että tämän kokoisia ja ikäisiä taloja on niin vähän tarjolla, että löydämme ostajat itsekin. Kuitenkin kuntotarkastukset ja kauppakirjat tekee ammattilainen, joten niiden suhteen välittäjä ei antaisi mitään lisäarvoa myyntiprosessiin. Itse esitellen olisi myös helppoa kertoa talosta, koska olemme sen ainoat asukkaat ja se on meille rakennettu.
Ratkaisu oli selvästi oikea, sillä alle kahden viikon myynnin jälkeen meillä oli ostajat talolle ja vuokra-asiatkin ovat selvisivät saman tien. Eilen kävimme kirjoittamassa nimet alle vuokrasoppariin ja saadaan ihana, meille entuudestaan tuttu asunto väliaikaiseksi kodiksi! Ensi viikolla on kauppakirjojen teko ja ehkä sen jälkeen voi jo skumpan korkata! Kuntotarkastuskin nimittäin meni läpi ilman moitteita.
Lueskelin etukäteen jonkin verran asunnon myyntiä koskevia juttuja netistä. Nämä olivat ne asiat, joita huomioitiin etukäteen kun mietittiin myynti-ilmoituksen tekoa:
Kun lopulliset kauppakirjat saadaan tehtyä, niin seuraavaksi olisi sitten edessä uuden talon rakentajan valinta. Olemme saaneet jo useita tarjouksia ja olemme loppusuoralla valitsemassa toimittajaa. Tontti meillä on jo varattuna ja pohjakuvakin aika lailla lopullinen. Tuohon pohjakuvan piirtoon on muuten olemassa ilmainen ohjelma Floorplanner, jolla voi piirtää pohjan ja lopulta tehdä siitä vaikka ihan 3D-kuvan! Mies sillä kikkaili useampana iltana ja saatiin sillä jo tosi hyvälle mallille pohjakuva, jolla pystyttiin pyytämään tarjoukset sitten talofirmoista.
Uusi talo tulee olemaan L-mallinen ja siinä on yksi makuuhuone enemmän eli viisi huonetta kun nykyisessä on neljä. Jokaiselle lapselle siis oma huone ja lisäksi työhuone. Neliötä tulee noin 157-165. Tässä nykyisessä on 145. Huomasin, että neljän makuuhuoneen talon saa helposti vaikka parikymmentä neliötä pienempään tilaan, mutta heti kun lisäät sen yhden huoneen, tulee neliötä roimasti lisää!
Tonttimme on rakennettavissa muutaman viikon päästä, mutta kyllä tässä kuluu aikaa, että saadaan talotoimittaja valittua ja tehtyä tonttikaupat ja laitettua rakennusluvat vetämään. Tavoite olisi, että jos päästäisiin loppukesästä tai alkusyksystä jo muuttamaan.
Miten lapset ottivat kodin myymisen, on usein kysytty kysymys. Yllättävän hyvin, sillä tytöt ovat mankuneet jo jonkin aikaa omia huoneita. Veetille muutto oli ensin kovin paikka, mutta kun kuuli, että uusi talo tulisi tähän alle puolen kilometrin päähän vanhasta, niin muutto ei enää haitannutkaan. Lisäksi mahdollinen tuleva väliaikaiskoti on melkein koulun vieressä, nyt nyt Veeti jo kyselee, että eikö voitaisi jo muuttaa! Kyllähän lapset sopeutuu hyvin muutoksiin kun niistä puhutaan ja selitetään, miksi ne tehdään. Käytiin myös tänään tyttöjen ystävän kanssa katsomassa meidän tonttia kävellen, että näkevät kuinka lähelle lopulta muutetaan. Olemme alle vuoden tuossa hieman kauempana olevassa vuokra-asunnossa, josta pääsee tähän kymmenessä minuutissa pyörällä ja sen jälkeen palaamme takaisin samalle alueelle, joten samat kaverit toivottavasti pysyvät sittenkin.
Mietin etukäteen, että mitä tunteita kodin myyminen herättäisi itsessä. Toisaalta olen myynyt jo yhden kodin, mihin Veeti syntyi ja nyt sen kodin mihin puolestaan tytöt ovat syntyneet. Muutimme tänne kun kärsin kamalasta raskauspahoinvoinnista Aavasta ja onhan täällä tosi paljon rakkaita muistoja. En kuitenkaan ole sellainen ihminen, että kiintyisin ihan hirveästi omaisuuteen, koska eivät ne muístot katoa niiden mukana. Uskoisin, että haikealta tuntuu sulkea ovi viimeisen kerran joskus, mutta sitten meillä on taas kohta uusi koti, jonne voimme luoda niitä uusia muistoja. Ja meidän koti saa niin hyvät uudet asukkaat, jotka tulevat varmasti hoitamaan rakkaudella tätä meille rakennettua taloa ja varmasti kyläänkin pääsee jos ikävä tulee ;) Mielenkiinnolla kuitenkin odotan myös sitä, miltä talo näyttää sitten, kun siellä asuu uudet asukkaat, jotka tekevät siitä oman näköisensä!
Saimme talosta useamman tarjouksen ja lopulta kuuntelimme sydämen ääntä järjen sijaan valintaa tehdessämme. Nämä ostajat tuntuivat vain täydellisiltä juuri meidän taloon, joten nakkasimme järjen metsään ja valitsimme sen, mikä parhaalta tuntui ja nyt kun kaikki meni niin hyvin, tiedän, että teimme oikean päätöksen.
Olen suunnitellut jonkinlaista Youtube-videosarjaa meidän rakennusprojektista ja Instassa se sai ainakin positiivisen vastaanoton ajatuksen tasolla. Vielä pitäisi löytää helppo ja ilmainen videoeditointisofta, että pääsen videoiden kimppuun :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti