torstai 29. elokuuta 2019

Upeiden maisemien hossa

Kauan odotettu vaellusreissu Hossaan koitti vihdoin muutamia viikkoja sitten ja teimme viime hetkellä suunnitelmiin sen verran muutoksia, että olimmekin reissussa yhden suunnitellun yön sijasta kaksi! Perjantaina iltapäivästä lähdimme ajelemaan Hossaa kohti ja majoituimme Jatkonjärven telttailupaikalta, mistä ensimmäinen kuva onkin kuvattuna meidän teltan ovesta. Aamuyön hämärässä käsivaralla ei kovin tarkkaa kuvaa saanut, mutta tunnelma lie tärkein.

Tuossa oli siis tien vieressä tuollaisia ulokkeita, joihin sai teltan ja auton ja jokaisessa taisi olla joku pöytäpaikka tai nuotiopaikka. Pystytimme leirin ja vietimme illan nuotiolla istuen ja eväitä syöden. Tuosta oli nätti aamulla sitten jatkaa matkaa Ölökyn ähkäsyn aloituspaikalle autolla.


Aamulla kymmenen maissa lähdimme liikenteeseen hieman viileän yön jäljiltä. Myös nukkuminen makuupussissa vaati hieman totuttelua piiiiitkän tauon jälkeen. Äidiltäni lainassa ollut makuupussi ei ollut kovin lämmin, joten ehkä pitää hommata oma pussi! Olimme suunnitelleet reitin niin, että meidän tarvitsi kantaa mukana vain päiväreput ja kun olisimme kävelleet tuon Ölökyn ähkäisyn, hakisimme rinkat ja kävelisimme nelisen kilometriä meidän leiripaikalle kalliomaalausten läheisyyteen.


Reitti oli merkitty haastavaksi ja sitä se paikoin olikin. Silti vastaan tuli eläkeläisikäistä porukkaa kävelykeppien kanssa ja hieman ihmettelimme, että miten he vaikeista kohdista olivat selvinneet. Maasto oli onneksi aika kuivaa eikä tarvinnut missään mudassa tallustaa.


Olimme varanneet kävelylle koko päivän aikaa, että ei tarvitsisi kiireessä paahtaa eteenpäin. Halusimme nauttia maisemista ja pysähdellä ottamaan kuvia! Kameraa en jaksanut ottaa mukaan, vaan puhelimeen ikuistin maisemia. Kelit suosivat meitä ja koko päivän oli sopiva puolipilvinen päivä ja lämmintä 15-18 astetta varmaankin. Silti meinasi kuuma tulla, varsinkin kun tyhmänä pistimme ensin kuoritakit päälle!


Hossa teki kyllä vaikutuksen. Tuo kalliorotko oli upea näky ja kiersimme reitin kahdeksikon mallisena, että saimme ylittää myös riippusillan. Tietenkin ylämäkeen ja kaksi kertaa! Hienoa olisi päästä tuonne joskus myös maastopyöräilemään tai melomaan.




Vinkkinä, että jos tahdot päästä vähemmällä niin kierrä se kahdeksikko niin päin, että aloitat reitin rotkon oikealta puolelta, jolloin voit laskeutua nuo valtavat portaat alaspäin. Sanoisinko, että tuo ylösnouseminen oli aika kovan homman takana :D



Päivällä meillä oli mukana vain eväitä ja vettä sekä ne turhat takit! Pysähdyimme kerran tekemään ruokaa kodalle noin puolessa välissä reittiä. Sillä pärjäsikin hyvin sitten loppuajan. Tuon reitin pituudeksi tuli parilla sillan ylityksellä 12,64km oman kelloni mukaan ja aikaa meillä meni hieman vajaa kuusi tuntia, josta ruokapaikalla oltiin kyllä varmaan melkein tunti. Sanoisin, että ilman ruokailua neljässä tunnissa ehtii tuon käydä jos aikataulu ei anna periksi olla kauemmin.



Maastoa oli monenlaista niin tavallisesta metsäpolusta soisempaan alueeseen ja jyrkkien kallioiden päällä kulkeviin polkuihin. Itse tykkään vaellusreiteillä juurikin tuollaisesta vaihtuvuudesta, sillä pelkässä mäntymetsässä olisi tylsä kävellä koko matka.


Liekö Hossassa ollut joskus maastopalo, koska metsät olivat täynnä rungon alaosasta hiiltyneitä keloja?


Taukopaikalla gourmeteväänä alkupalaksi kaupan kasvissosekeittoa sekä porokeittoa kananmunalla ja pääruuaksi makkaraa nuotiolla! Näillä pärjäsi oikein hyvin reissun ajan.


Ölökynperän laavu.

Nämä hienot näkymät avautuivat kun lähdimme pois ruokatauolta Ölökynperältä.



Luonnon rauhassa oleminen teki hyvää. Edes kännykät eivät olleet rauhaa estämässä, sillä kansallispuiston alueella ei juurikaan verkkoa ollut. Kuvat jäivät siis laittamatta instaan reaaliajassa eikä muutakaan somea tullut päivitettyä, mutta eipä haitannut. Ehti sitä myöhemminkin. Mieleen palasivat vanhat partioajat kun illalla istuskelimme nuotion ääressä ruokaa laitellen. Kyllä tekisi kaikille hyvää käydä välillä tuollaisella reissulla!


Tässä kuvassa muuten näkyy hyvin tuon riippusillan jälkeinen portaiden korkeusero, sillä mies on tuolla kierreportaiden alla kiipeämässä.



Toiseksi yöksi majoituimme Värikallion laavulle, joka olikin loistava paikka majoitukseen! Iso katettu rakennus takasi kuivaa tilaa, mikäli sade olisi yllättänyt. Meidän rinkat eivät mahtuneet teltan sisään, eivätkä etukatokseen, joten laskimme sen varaan, että yöllä ei sada ja jätimme ne teltan viereen. Jos olisi luvattu yöksi sadetta, olisimme saaneet ne rakennukseen kuivaan ja siellä olisi muutenkin voinut tehdä esimerkiksi ruokaa.


Ensin mietimme Ala-Ölkyn laavulle jäämistä, mutta tuo Värikallion laavu oli kyllä paljon kivemmalla paikalla. Hieman myös jännitettiin, että saadaanko seuraa yöksi, mutta saimmekin olla ihan omassa rauhassa yön.


Toinen yö sujui ensimmäistä paremmin kun hoksasin laittaa kaksi merinopaitaa päällekkäin. Nukuin kyllä melko hyvin, koska ulkoilma väsyttää ja takana oli pitkä vaelluspäivä. Yöllä oli varmaan muutenkin lämpimämpi keli kuin ensimmäisenä yönä, joten ehkä nukkuminen oli siksi kivempaa.


Meillä oli vuokralla 50l rinkat ja yllättävän täyteen sen sai, kun laittoi makuupussin rinkan sisään. Toinen kantoi vaatteet sun muut tarvikkeet ja toisella meistä oli ruokatavarat. Ruoka oli ainoa mitä meillä oli liikaa mukana. Vaatteiden kanssa olin onnistunut pakkauksessa eikä ylimääräistä juurikaan ollut.

Rinkkaparkki Ölökyn ähkäisyn jälkeen. Saatettiin käydä terassilla reitin suorituksen kunniaksi...


Tuosta Värikallion laavulta oli vain pieni matka katsomaan niitä vanhoja kalliomaalauksia. Kävimme ystävän kanssa ihmettelemässä niitä sillä aikaa, kun miehet sytyttelivät meille nuotiota ruuan laittoa varten.


Jotenkin nuo kalliomaalaukset saivat meidät todella mietteliäiksi kun tuli ajateltua, että ne on oikeasti joku maalannut jopa 5000 vuotta sitten! Mietittiin kovasti, että millaista elämää tuolla silloin oli ollut ja miten sen ajan ihmiset selvisivät itärajan ankarista talvista hengissä. Tuntui niin oudolta katsella sen ajan ihmisen käden jälkiä siinä ihan metrien päässä meistä. Hiljaiseksi veti.



Alla olevassa kuvassa näkyy meidän toisen yön leiri. Aika kauniissa maisemissa saimme viettää yön. Sen lisäksi, että pääsi luontoon nauttimaan hiljaisuudesta, oli mukava myös viettää kaksi vuorokautta ystävien kanssa ilman lapsia. Sai jutella rauhassa ilman, että joku lapsista on koko ajan huutamassa vieressä. Oli helppo retkeillä tuttujen kanssa, vaikka kummatkaan meistä eivät ole käyneet koskaan yön yli vaeltamassa. Toisaalta oli myös kiva, että molemmat olivat ihan noviiseja tässä asiassa. Opeteltiinpa kantapään kautta sitten asioita yhdessä!



Aamupalaksi chiapuuroa kermalla niin riitti energia vaeltamiseen!
Paikoitellen reitit olivat tällaista kivipolkua, eipä olisi tuossa houkutellut pyöräillä! Kotimatkaa ennen tarvitsi kävellä vain reilu tunteroinen takaisin laavulta Ölökyn ähkäisyn parkkipaikalle ja kylläpä taittui askel kevyemmin mitä edellisenä iltana, kun takana oli jo tuo kokonainen ähkäsy ja vähän päälle.

Pieni kipinä kyllä syttyi retkeilyyn tämän myötä ja tekisi kyllä mieli useamminkin käydä jossain telttailemassa. Ihan lasten kanssakin. Tosin teltan koko vähän mietityttää kun meitä on viisi. Että pitäisikö olla kaksi pienempää telttaa, jotta kantaminen olisi kevyempää vai yksi isompi. Saako noita telttoja talvella halvemmin kun ei ole sesonki!


torstai 22. elokuuta 2019

Turvaistuinten tärkeys!

Olen kirjoitellut blogiin useaan otteeseen turvaistuimista ja niiden tärkeydestä. Pohtinut juuri meille parhaita ja toimivimpia malleja sekä esitellyt meiltä löytyviä istuimia ja jopa kauhistellut ratsian tuloksia, jossa selvisi kuinka paljon porukka ajaa niin, että lapsella ei ole autossa mitään istuinta tai edes turvavöitä kiinni. Painotan myös sitä, että tärkeintä on, että käyttäisi lapsella edes jotain istuinta. Huonokin istuin on parempi kuin ei istuinta ollenkaan. Tietenkin lasten etua ajatellen kannattaa hieman käyttää aikaa siihen istuimen etsintään ja tutustua vähän aiheeseen.

Myös Suomessa laki määrää istuinten käyttöä: "Alle 135 cm pitkä lapsi tarvitsee autossa matkustaessaan asianmukaisen turvaistuimen" Lisäksi lapselle turvallisin paikka on autossa takapenkillä, ei etupenkillä. Jos lapsi on pakko laittaa etupenkille, kannattaa tarkistaa auton ohjekirjasta etupenkin matkustajan pituusraja ja käyttää tarvittessa koroketta.

Ja se miksi tästä paasaan taas kerran, on se, että se kolari voi tapahtua missä vain! Ei se tarvitse kovia vauhteja tai pitkiä siirtymiä. Tästä meillä on omakohtaista kokemusta, sillä ajoimme huhtikuussa kolarin ennen Vietnamin reissuamme. Automme oli käytännössä vauhditon, mutta siihen törmästi toinen auto kovaa vauhtia ja tällaista jälkeä voi tulla vaikka toinen auto olisi lähes pysähdyksissä.



Meillä lapset olivat asianmukaisesti istuimissa eikä kenellekään käynyt kuinkaan. Ei myöskään meille aikuisille, koska auto käytännössä vain pyörähti 180 astetta tiellä. Olisi kuitenkin voinut käydä pahemminkin, varsinkin jos lapset olisivat olleet irti takapenkillä! Lapset tietenkin säikähtivät, mutta ambulanssista saadut pehmolelut lohduttivat ja Viian nalle on hänellä päiväkodissa unikaverina. Paikalle sattui myös ihana nuori nainen, joka ystävällisesti ennen ambulanssi tuloa otti lapset autoonsa istumaan ja tarjosi heille karkkia ja limpparia, jotta lapset saisivat muuta ajateltavaa. Kiittelimmekin häntä vuolaasti, koska hän odotti meidän kanssa koko sen ajan kun paikalla olimme.

Tiesitkö, että jo yli 10km tuntivauhdilla tapahtuneen törmäyksen jälkeen pitäisi turvaistuimet vaihtaa? Vakuutusyhtiön tulee ne korvata tuollaisissakin törmäyksissä, koska päällepäin istuimeista ei näe ovatko sen rakenteet vaurioituneet. Meillä meni kaikki kolme istuinta vaihtoon tämän kolarin jälkeen. Homma toimi vakuutusyhtiön puolelta todella hyvin ja saimme vakuutuksesta niin hyvin rahaa, että saimme ostettua kaikkien kolmen tilalle uudet istuimet ja lisäksi vaihdoimme toiseen autoon istuimen, jonka päiväys alkoi olla liian vanha. 

Kannattaa välillä tsekata omista istuimista ne päivämäärät, sillä ne eivät ole ikuisia! Kaukaloiden käyttöikä on 5v ja muilla istuimilla sitten hieman merkkikohtaisesti viidestä kymmeneen vuoteen. Ilmeisesti turvavyöistuimissa on yleensä tuo pisin käyttöaika verrattuna turvaistuimiin ja kaukaloihin. Vaikka vanha istuin olisi päällisin puolin siisti, ei sellaista kannata hommata, jos lapsen henki on tärkeä. Harmittavan paljon näkyy myynnissä kirppareilla yliaikaisia kaukaloitakin. Muovi kuitenkin haurastuu vuosien saatossa.


Meidän oli ollut tarkoitus muutenkin vaihtaa Viia toiseen istuimeen, joten nyt sitten ostimmekin kaikille uudet penkit. Nyt hieman jälkikäteen harmittaa, että en ostanut enää selkä menosuuntaan olevaa istuinta, vaikka Viian pituus ja paino riittävät kyllä nykyiseenkin ja turvavyöt ohjautuvat siinä oikein. Se olisi kuitenkin turvallisin valinta. Ostohetkellä laskeskelin, että Viia olisi nyt kesällä jo sen 110cm pitkä eikä selkä menosuuntaan istuin kestäisi kuin kymmenen sentin kasvun (missä on meidän muilla lapsilla kestänyt sen vuoden), mutta Viia olikin kasvanut hieman hitaammin, joten se istuinkin olisi voinut mennä parikin vuotta. Nyt kuitenkin ehdittiin ostaa kaikille lapsille turvavyöistuimet, joten tällä mennään.


Pitkään arvoin noita istuimia, mutta oikeastaan tilanteen ratkaisi se, että Cybexin maahantuoja ei suositellut meidän S-Maxiin heidän istuimiaan. Kuulemma jotenkin liittyi siihen, miten tuossa meidän vuosimallin autossa menee turvavöiden reititys. Uudessa mallissa asia on kuulemma korjattu. Jotenkin noiden vöiden reitityksen vuoksi istuin voisi jotenkin kolaritilanteessa kääntyä. Lisäksi kun suljin palkit pois vaihtoehdoista, niin päädyimme siis Britaxiin, koska Veetillä ja Aavalla oli sellaiset entuudestaan ja olimme niistä tykänneet.




Viialle tuli Britaxin Kidfix 2 R, eli malli jossa ei ole noita erillisiä sivutörmäyssuojia(?), jotka tulevat auton ikkunaa vasten. Viian istuin on keskellä, joten siihen ei niitä tarvitse. Toiseen autoomme ostimme saman istuimen Aavalle, mutta mallina Kidfix 2 S, jossa ne törmäyssuojat (vai mikä niiden virallinen nimi lieneekään) ovat, koska istuin on reunapaikalla.  Aavalle ja Veetille ostimme Fordiin saman merkin Kidfix 3 M-mallin, joka on muuten sama mutta siinä on tuo istuinosa hieman pidempi eli se sopii oivallisesti hieman isommille lapsille. Meillä Veeti on 140cm pitkä ja istuu siis edelleen turvavyöistuimessa selkänojan kanssa. Otamme sen sitten pois kun selkänojan pituus ei riitä ja tarvittaessa käytämme koroketta niin kauan, että vyöt ohjautuvat oikein. Plussaa noissa istuimista saa tuo jalkojen välistä menevä turvavyönohjain, niin lapsi pysyy kunnolla penkissä eikä voi "valua" penkkiä pitkin. Varsinkin pienemmille lapsille tämä on oiva väline.

Meillehän piti tulla alunperin palkki-istuin, mutta luin siitä niin paljon uutta tietoa, että se jätettiin heti pois listalta. Samalla lailla kuin tämä palkki niin naama menosuuntaan kuljetettaessa ei suositella viisipistevöitä, koska ne pitävät kolaritilanteessa vartalon kiinni penkissä, jolloin niskaan kohdistuu turhan suuri voima. Eli selkä menosuuntaan viisipistevyöt ja naama menosuuntaan sitten mieluummin turvavyöistuin.


Se mitä kannattaa myös tarkistaa istuinta ostettaessa, on se, että sopiiko se kyseinen penkki juuri teidän autoon. Yleensä istuinvalmistajan sivuilta voi käydä tsekkaamassa yhteensopivuuden. Esimerkiksi meidän S-Maxissa on vänkärin takana lattiamaton alla sellainen lokero, missä on tavaroita ja jos siihen paikalle haluaa asentaa jalallisen istuimen, pitäisi sinne lokeroon ostaa täytesarja, että jalka ei mene kolaritilanteessa siitä lokeron kannesta läpi päästäen istuinta liikkumaan. Tällaisia asioita ei todellakaan hoksaa aina itse, joten on hyvä, että niistä välillä muistutellaan. Meillähän nimittäin oli tuo sirona tuossa sivupaikalla juurikin sen lokeron päällä silloin kun se oli selkä menosuuntaan. Onneksi emme tuolloin joutuneet kolariin!

Tiedän, että turvaistuinmaailma tuntuu toivottomalta, sillä malleja on niin älyttömän paljon ja tietoja puolesta ja vastaan ihan mielettömästi. Lähtisin kuitenkin liikkeelle siitä, että en miettisi palkki-istuinta vaan tavallisia istuimia ja tässä alla on mainittu sellaisia malleja, jotka ova pärjänneet testeissä ja ovat sieltä turvallisimmasta päästä. Tuo i-Size on turvallisuusstandardi ja tässä kaikilla mainituilla turvaistuimilla se on hyväksyttynä. Lapsi voi matkustaa selkä menosuuntaan jalat koukussa, se ei ole hankala asento lapselle vaikka siltä ehkä näyttääkin. Takaikkunasta on myös hyvät näkymät ulos, joten silläkään ei tarvitse itselleen perustella istuimen kääntämistä naama menosuuntaan päin :) Nämä ovat varmaan juuri ne syytä, jolla me käännettiin Viia liian aikaisin naama menosuuntaan, joten ottakaa se opiksi mun virheistä ja tehkää turvallisemmin!


Alle vielä pari hyvin havainnoivaa kuvaa siitä, että lapsen istuin on sopiva ja sen pääntuki esimerkiksi on asennettu oikein. Eli vöiden pitää kulkea lapsella tavallaan sylistä, ei vatsan päältä. Tämän lisäksi vyö ei saa mennä kaulalle. Monilla lyhyillä aikuisillakin muuten on tätä ongelmaa ja silloin pitäisi käyttää esimerkiksi turvavyön alenninta, että vyö saadaan kulkemaan oikein.


Alla oleva kuva havainnollistaa niskatuen oikeaa paikkaa istuimessa eli noin kaksi senttiä olan yläpuolella olisi oikea mitta. Kannattaa tsekata nämäkin omasta istuimesta! Ja jos mietityttää, niin Facebookin Turvaistuimet-ryhmässä on paljon näitä kuvia ja asennusvinkkejä ja sieltä saa myös helposti vastauksia turvaistuimiin liittyen. Mutta tärkeimpänä edelleen kertaan, että käyttäkää niitä istuimia! Lyhyilläkin matkoilla ja kaikilla lapsilla, jotka ovat alle tuon 135cm. 


Niin, auto meni muuten lunastukseen ja tilalle hankittiin tismalleen samanlainen, koska olemme olleet autoon supertyytyväisiä! Auto on siis Ford S-max ja sinne mahtuu ne kolme istuinta takapenkille, mitä monesti kysellään kun on auton hankinta edessä :) Tästä autosta ei ole meillä ainakaan mitään negatiivista sanottavaa.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Nosh syksyn uutuudet naisille

//Yhteistyössä Nosh-edustaja Niina Väisänen

Yhtä varmaa kuin vuodenaikojen vaihtuminen on se, että meidän talossa pidetään kerran kaudessa Nosh-kutsut! Laskeskelin, että ainakin neljän vuoden ajan olen järjestänyt yleensä kutsut niin keväällä kuin syksylläkin, yleensä aina uuden naistenmalliston ilmestyessä. Vaatekutsut ovat minulle mieluisa tapa ostaa vaatteita, sillä en ole kovin ahkera vaatekaupoissa kävijä. Samalla voi kutsua tuvan täyteen ystäviä ja vaihtaa kuulumisia ja testailla vaikkapa uusia reseptejä. Mallistosta löytyy lähes aina myös jotain ostettavaa joko itselle tai lapsille. Iso osa kutsujen onnistumista on asiansa osaava edustaja, joka valikoi juuri sulle sopivat vaatteet. Olen ollut joskus kutsuilla, joissa edustaja on ollut kirjaimellisesti vähän pihalla tuotteista ja itse arvostan sitä, että yritetään edes selvittää jos ei lonkalta osaa vastata :)


Jos vaatekutsujen järjestäminen kiinnostaa niin täältä voit lukea siitä hieman lisää :)

Syksyn 2019 uusi naistenmallisto

Tänä vuonna olikin vähän erilainen kauden aloitus, kun pääsin valokuvaamaan oman Nosh-edustajani Niinan kanssa malliston vaatteita julkkareiden jälkeen. Soviteltiin melko monta eri vaateyhdistelmää ja napsittiin amatööreinä niistä kuvia. Mukavaa vaihtelua, vaikka kameran edessä oleminen ei olekaan itselle kovin luontainen paikka. Varsinkaan toisen ihmisen kuvaamana! Mutta ei haitannut, oli mukavan rento kuvaussessio noin muuten ja nauraa sai välillä vedet silmissä. Onneksi kumpikaan meistä ei ole ammattimalli niin ihan yhtä jäykkinä törötettiin kameran edessä vuorotellen.



Noshin vaatteita saa tilattua heidän omasta verkkokaupasta, mutta tykkään itse hoitaa nykyisin homman edustajan kautta. Suosin edustajaa ihan siitä syystä, että:


- samalla tuen pienyrittäjää
- saan postikulut hieman halvemmalla
- saan henkilökohtaista apua vaatteiden mitoituksesta
- saan muutenkin ammattitaitoista palvelua ja heti vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin
- saan tilattua uutuudet heti niiden saavuttua, verkkokauppaan osa tulee vasta myöhemmin kaikkien saataville


Tiesitkö, että sillä ei ole väliä minkä alueen edustajaan olet yhteydessä, jos tarvit apua tilauksesi kanssa? Esimerkiksi omaan Nosh-edustajaani Niinaan uskaltaa olla rohkeasti yhteydessä sillä hän on jo kahdeksannen kauden edustaja, joten kokemusta on jo pitkältä ajalta! Hän osaa yleensä aina valita minulle sopivan koon, mikäli sovituskappaleista ei löydy sitä omaa kokoa ja yleensä saa kokeilemaan yllättäviä valintoja, joita en itse olisi koskaan edes harkinnut ja sitten ne lopulta päätyvät vaatekaappiini lempparivaatteiksi. Juuri tämä on yksi niistä syistä, miksi kannattaa kääntyä edustajan puoleen! Kun kysyt apua mitoituksen kanssa, vältyt myös hutitilauksilta ja turhilta edestakaisin postituksilta, jotka tosin Noshilla ovat ilmaiset eli kaikkea voi rauhassa sovittaa kotona ennen ostopäätöstä. Vaatteen kuljettaminen on aina kuitenkin epäekologisempaa jos se tehdään useita kertoja. Onneksi kuljetuksen epäekologisuutta voi kompensoida hieman sillä, että tuotteet on valmistettu ekologisesta luomupuuvillasta :)



Pidempään blogia seuranneet tietävätkin, että olen jo melko pitkään ollut Nosh-fani, niin kankaiden kuin vaatteidenkin osalta. Sydän itki lähes verta, kun Nosh ilmoitti lopettavansa kankaiden myynnin viime vuoden puolella. Onneksi ostovaatteita kuitenkin saa vielä!



Noshin vaatteissa itseä miellyttää yleensä melko ajattomat mallit, jotka sopivat monesti niin arkeen kuin juhlaan. Toki erilailla asustettuina. Materiaali on yleensä miellyttävän joustavaa luomupuuvillaa, joka kestää pesusta toiseen menettämättä muotoaan ja värejään. Hinta on vielä sellainen, että sen raskii maksaa. Varsinkin kun tietää ompelijana paljonko naisten mekkoon menee kangasta jos meinaisi itse tehdä ja säästää. Nosheista löytyy minulle tiettyjä istuvia malleja selässä menevän sauman ansioista, koska itsellä on todella lyhyt selkä ja monet vaatteet pussittavat sieltä.

Kun jokaisilta kutsuilta ostaa vaatteen, kertyy vaatekaappiin sopivasti helposti yhdisteltäviä vaatteita, jotka ovat mukavia päällä. Itse olen ostanut aika ajattomia malleja, jotka eivät heti sitten mene pois muodistakaan.


Mikäli Noshit ovat lähellä sunkin sydäntä, klikkaa ihmeessä seurailemaan Niinan fb-ryhmään, mistä saat tietoa uutuuksista, tarjouksista ja näet kivoja sovituskuvia! Välillä sieltä voi bongata myös myynnistä käytettyjä herkkuja. Lisäksi ryhmässä starttaa tänään mukava arvonta, missä voit voittaa lahjakortin! Ota seurantaan myös meidän molempien Instat @nauravanappi sekä @NOSH_Niina niin moninkertaistat mahdollisuutesi voittaa lahjakortti.

Mikäli tarvitset apua tilauksesi kanssa, tavoitat Niinan sähköpostilla niina.vaisanen@noshvaatekutsut.fi tai Instagramissa @NOSH_Niina tai toki myös facebook-ryhmän kautta.