torstai 1. elokuuta 2013

A Beautiful body

Tällä viikolla Mami go go-blogin Minttu aloitti omassa blogissaan A beautiful body haasteen, jossa kuvasi oman vartalonsa raskauksien jäljiltä. Tähän Mintun innoitti valokuvaaja Jade Beall, joka projektissaan Beautiful body, on saanut tavalliset, synnyttäneet naiset kertomaan kehonsa tarinan ja lähettämään hänelle kuvansa. Projektin videon voit katsoa täältä. Itse olen katsonut joskus aiemmin nuo kuvat ja kauniitahan ne olivat. Eivät virheettömiä ja mallinmitoissa olevia vartaloita, vaan tavallisten ihmisten vartaloita sellaisena kuin ne normaalisti ovat, muokkaamattomissa kuvissa arpineen ja liikakiloineen. Tarkoitus on saada muukin maailma tajuamaan, että lehdissä esitetyt vartalot eivät ole normaaleja ja että kauneusihanteet muuttuisivat hieman eri suuntaan.

Tässä olen minä, raskausviikolla 35+3, takana melkein kaksi raskautta. Painoa on kymmenen kiloa enemmän, mitä ennen raskautta, mutta muutama kilo vähemmän, mitä samoilla viikoilla Veetiä odottaessani. Toistaiseksi en ole myöskään turvonnut ja ilman mahaa taidan olla muutenkin samoissa mitoissa, kuin ennen raskautta. En ole ainakaan huomannut painoa kertyneen muualle niin, että se näkyisi.


Tällä hetkellä olen tyytyväinen vartalooni, sillä raskaana ollessani se on mielestäni kaunis. Vaikka toisinaan olo tuntuu isolta ja kömpelöltä ja että maha on paljon isompi kuin muilla, niin siltikin se on ihana. Voi olla, että jos tämä haaste olisi heitetty synnytyksen jälkeen, olisi osallistuminen tähän voinut olla melko suuressa harkinnassa. Mutta koska haasteessa olisi tarkoitus kuvata itsensä sellaisena kuin se on tällä hetkellä, niin tässä se nyt on. Saan myös samalla arkistoihin raskauskuvia.

Veetiä odottaessani vältyin melko loppuun asti raskausarvilta. Kunnes yksi aamu heräsin ja maha oli laskeutunut ja repinyt koko mahan punaviiruiseksi. Tiikerin kynsien jälkiä täynnä, kuten sanotaan. Arvet ovat kolmessa vuodessa haalistuneet, mutta eivät ne mihinkään katoa. Kuviin en niitä saanut oikein näkymään. Tässä raskaudessa arpia ei ole tullut lisää, vielä. Odotan sitä päivää pienellä kauhulla, että mahanahka repeytyy entisestään. Salaa toivon, että niin ei kävisi tällä kertaa. Mutta toisaalta arvet ovat aina muistutus siitä, että ne ovat seuraus lapsen saamisesta. Ilman arpia ei olisi lasta. Eikö se ole lopulta aika pieni uhraus siitä, että on saanut olla yhdeksän kuukauden ajan koti jollekin toiselle?


Vartaloni ei tule koskaan olemaan samanlainen tai samanmuotoinen kuin ennen raskauksia. Toivon kuitenkin saavani painoni semmoiseksi raskauden jälkeen, että hyväksyisin vartaloni sellaisena kuin se on, kahden raskauden jälkeen. Ei koskaan enää arvettomana, mutta toivottavasti jonain päivänä edes hieman kiinteämpänä. Toistaiseksi keskityn kuitenkin vain raskauteen ja saamaan vauvan terveenä mahasta pois ja sen jälkeen nauttimaan vauva-arjesta ilman, että sitä varjostaa murheet raskaudesta jääneistä kiloista. Ehkä hinta on pieni siitä, mitä saa palkinnoksi?


Onko teissä lukijoissa haasteeseen osallistuneita? Linkitkäähän omanne tähän kommenttikenttään, jos on. Mielelläni kävisin lukemassa myös teidän tarinanne vartaloidenne takana. Entä te muut? Hyväksyttekö vartalonne sellaisena kuin se on, vai mikä on suhtautumisenne siihen?

4 kommenttia:

  1. Kaunis äiti ja nainen olet! Raskausaika on kyllä ihmeellistä. Tsemppiä odotuksen loppumetreille. Ja ainiin, se sähköposti... Anteeksi, yritän muistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja sähköpostilla ei ole kiire, laita kun muistat ;)

      Poista
  2. http://likipitaen.blogspot.fi/2013/07/cxx-beautiful-body-haaste.html

    VastaaPoista