keskiviikko 27. elokuuta 2014

Uusia tuulia

Viimeistä lomaviikkoa viedään. Ensi maanantaina alkaa meidän perheessä erilainen arki, kun minä palaan pitkän tauon jälkeen takaisin töihin ja hoitovastuun lapsista ottaa mies seuraavaksi kuudeksi viikoksi. Mies siis pitää isäkuukauden nyt ja jää kotiin. Myös Veetin ollessa pieni oli mies kotona tuon isäkuukauden ajan. Tuo on minusta niin hyvä keksintö, niin voi vähän jatkaa tuota lasten kotona oloa ilman, että joutuu kituuttamaan kotihoidontuella. Saa samalla myös se toinen aikuinen perheessä vähän kokemusta siitä, millaista se arki yksin kahden lapsen kanssa on. En kyllä hetkeäkään epäile, etteikö täällä kotona pärjättäisi mun poissa ollessa. Veikkaan, että talo on paljon siistimpi kuin nyt, kun itse olen kotona...



Lokakuun puolestavälistä alkaen lapset menevät hoitoon. Hoitopaikaksi valitsimme yksityisen ryhmäperhepäiväkodin, jossa on kahdeksan lasta sekä kaksi hoitajaa. Kaupungilla ei ollut tarjota kuin perhepäivähoitoa tai päiväkotia ja kumpaakaan vaihtoehtoa en oikein kokenut hyväksi. Perhepäivähoito olisi ehdoton, jos lapset olisivat molemmat taaperoita. Nyt olisi kuitenkin pahimmassa tapauksessa käynyt niin, että hoidossa olisi ollut meidän lasten lisäksi pari pikkuista ja Veetille ei olisi ollu yhtään leikkikaveria. Perhepäivähoitajille kun täällä pyritään laittamaan vauvat ja alle kolmevuotiaat, koska täällä taitaa vain yhdessä päiväkodissa olla pienten puoli.


Päiväkoti puolestaan ei ollut edes vaihtoehto, koska ainut päiväkoti, jossa tuo pienten puoli on, on myös se kaupungin isoin. Yli sadan lapsen laitos ei jostain syystä houkuta yhtään, varsinkin kun on tottunut siihen, että Veeti on aina ollut perhepäivähoitajalla ja varahoidossakin ryhmiksessä. Todella harmi, että kaupunki on lopettanut kaikki ryhmikset!


Varmistin vielä paikkaa varatessa, että Veetikin saa oman ikäistä seuraa ja meidän Aavan kummien tyttö on tulossa samaan hoitopaikkaan, että on ainakin Aavalle saman ikäinen kaveri! Tutustumassa ei olla vielä käyty, koska hoidon aloittamiseen on vielä niin pitkä aika. Käydään varmaan vasta sitten syys-lokakuussa.



Pakko sanoa, että työmotivaatiota saa ehkä hieman etsiskellä kun on käytännössä viime kesän muutamaa kuukautta lukuunottamatta ollu viime vuoden helmikuusta asti kotona. Jotenkin sitä on päässyt tottumaan tähän kotonaoloon ja se on ollut todella mukavaa. Veetin äitiysloman jälkeen oli ihan kiva palata töihin, kun silloin kellään kavereilla ei ollut lapsia ja seuraakin oli huonommin siis saatavilla päiväaikaan. Nyt kun muitakin kavereita, ystäviä ja tuttuja on kotona, on ollut mukavaa kun on voinut kyläillä monena päivänä viikossa. Ei ole niin päässyt tylsistymään ja kaipaamaan aikuista juttuseuraa.


Eiköhän se työmotivaatiokin taas löydy, kun saa sen arjen taas rullaamaan ja rytmit käännettyä. Kodinhoidontuelle jääminen ei valitettavasti tässä tilanteessa ole oikein mahdollista, mutta ehkä osittaista hoitovapaata voi jossain vaiheessa taas miettiä. Veetin ollessa pieni olin jonkin aikaa aina perjantait kotona ja se oli kyllä ihan mukava systeemi!


Onko muilla samanlaisia muutoksia edessä? Minkälaisessa hoidossa teidän lapset ovat? Etelässä päiväkoti lienee yleisin vaihtoehto? 

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä työnalkuun sinulle :) Mukava kuulla että olet töytänyt mieleisen hoitopaikan lapsille, minusta se on yksi tärkeimmistä asioista: että paikka on mieluinen!
    Itse olen vielä lasten kanssa kotona ja nautin siitä, töihin lähtö tosin alkaa olemaan ajankohtaista, sillä nuorimmainen täyttää 3v jouluna. Perhepäivähoitajalla täälläkin taitaa olla ne kaikista pienimmät, päiväkodit taas tuntuvat olevan LIIAN isoja täälläkin, ainakin tuossa meidän lähistöllä juuri satapäinen päiväkoti: ei kiitos.
    Mutta jokainen kokee nämäkin asiat eri tavalla, minä näin, sinä noin ja joku kolmas eritavalla. ja onhan se lapsestakin, tai luonteesta kiinni mikä on sopiva ympäristö.
    Mukavaa lomaviikkoa sinulle, kyllä se työmotivaatio vielä löytyy, toivottavasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia tsempeistä! Ja kyllä, nämä ovat just niitä kysymyksiä jotka on ihan makuasioita. Meillähän Veeti varmaan tykkäis päiväkodistakin kun ois paljon kavereita, mutta kun itsellä kynnys viedä noin pieni lapsi isoon ryhmään on suuri. Varsinkin jos Aava ei opi kävelemään. Ennen kuvittelin, että minusta ei vois koskaan tulla kotiäitiä moneksi vuodeksi, mutta jotenkin se ajatus ei ookkaan enää niin kauhea. Varsinkin jos rahallinen tilanne sen antaisi periksi. Niin ne mielipiteet muuttuu :)

      Poista
  2. Tsempit uuteen arkeen, varmasti lähtee kaikki sujumaan hienosti! Kiva, että löytyi mieluinen hoitopaikka, meilläkin sama mietintä on edessä jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon ainakin! Hieman pehmeämmän laskun tuohon tekee tosiaan se, että lapset saa jäädä vielä iskän kanssa kotiin :)

      Poista