Pitkästä aikaa puikoilla

 Kyllä tietää taas, että syksy on tulossa kun iltaisin takamus kasvaa sohvaan kiinni ja sylissä kilisevät sukkapuikot. Vai pitäisikö sanoa pipopuikot, jos ei neulokkaan sukkaa? Kaveri pyysi lapselleen jotain pinkkiä tupsupipoa ja koska mun käsiala on kamalan löysä, niin tein ensin koeversion Aavan koossa, että saisin jotain osviittaa silmukkamäärästä.

Tästä tuli aika ihana, mutta en tiedä onko tämä ehkä hitusen liian pieni Aavalle, kun nuo palmikot kuitenkin kirraa sen verran, että pipo tahtoo hieman nousta liian ylös. Harmittaa, kun tämä on muuten aika herkku. Tai sitten pitäisi saada jotenkin fiksusti solmimisnauhat tuohon. Näyttäisiköhän tyhmältä laittaa nauhat ilman korvaläppiä?

Tilasin muuten tuommoisia ihania "made with love"-metallimerkkejä näihin neuleisiin kiinnitettäväksi. Olikohan nämä nyt etsystä vai ebaysta ja hintaa tuli viidellekymmenelle merkille pari euroa posteineen.

Lankana Dropsin Lima tai Nepal, en enää muista kumpi! Yksi kerä riitti juuri pipoon ja tupsuun. Aavan pää on noin 46cm, joten jos tälle löytyisi ostaja, jonka pää on muutaman sentin pienempi, niin voisin harkita myymistä ja uuden tekemistä Aavalle.

Nyt puikoilla on jo se oikea pipo ja luulen, että siitä onneksi tulee sopivan kokoinen. Saajan pää on onneksi Veetin pään kokoinen niin on helppo valmista pipoa sovittaa.