Pienen säätämisen jälkeen saatiin reppu paikoilleen. Mies tuumasi jo heti aluksi, että ärsyttävän paljon liikkuvia osia tuossa repussa :) Kuulemma oli hieman työläs laittaa päälle. Mikä on varmasti ihan totta, jos ei eläissään ole kantoreppua päällensä laittanut! En minäkään heti Manducaa testaillessani osannut kaikkia säätöjä laittaa, vaan ohjeista piti luntata.
Päällä reppu oli kuitenkin miehen mielestä hyvän tuntoinen ja kevyt kantaa ja koska sen kanssa pääsee näppärästi ilman vaunuja liikkumaan, käytiin sitten tuossa lähimetsässä tai oikeastaan katsomassa "lumimetsää". Meidän lähellä on nimittäin vanha listafirman toimipiste ja sieltä on varmaan puhallettu jotain maalia tai muuta ulos ja pieneltä osalta puut ovat siltä kohtaa valkoiset, joten Veeti on ristinyt sen lumimetsäksi.
Tosin näissä kuvissa nuo on kyllä enemmän harmaita kuin valkoisia nuo puut.
Minä pysyin valokuvaajan roolissa, kun mies hoito kantamisen.
Olen yrittänyt nyt opetella kuvaaman tuolla manuaaliasetuksella uudella kameralla ja sillä opettelu onkin helpompaa kuin meidän vanhalla järkkärillä. Tuossa nimittäin näkyy näytössä koko ajan, että mitä tietyn asetuksen säätäminen vaikuttaa kuvaan! Tosi kätevä toiminto niin ei tarvitse ensin räpsäistä sitä kuvaa ja katsoa, että miltä se näyttää ja sitten vasta muuttaa säätöjä.
Rohkeasti siis muidenkin miehet testaamaan reppuja! Kyllä ainakin tämmöisen hienon kitararepun kanssa kehtaa mennä ihmisten ilmoille :) Sanoinkin miehelle, että hänen pitäisi olla muusikko, että reppu sopisi täydellisesti.
Kodin läheltä menee hiihtoladut ja tältä tuo latu ja sen ympäristö näyttää, kun lunta ei vielä ole.
Nyt voinkin aina passittaa miehen molempien lasten kanssa ulos ja jäädä sisään yksin nauttimaan hiljaisesta talosta ;) No ei nyt ehkä sentään. Kiva on ulkoilla koko perheen kera. Löydettiin myös uusi makkaranpaistopaikka, joten voi olla, että pitää vielä tälle syksylle käydä paistelemassa makkarat sielä. Nyt lähden potunkuorintaan, kun vauva vielä nukkuu ja mies ja Veeti on frisbeegolfkentällä. Tosin vauva varmasti herää heti, kun yritän mennä sitä ruokaa tekemään!
Kivat kuvat!
VastaaPoistaMun mies on basisti, mutta hyvin kelpas kitaratkin ;) Ja meillä kun tosiaan on omakin reppu niin sitäkin mies käyttää, aiemmin ei ihan niin usein, mutta nyt kiertueen jälkeen on käyttänyt ihan päivittäin ja nukuttaa siihen tytön päikkäreillekin. Toimii ja en voi kuin suositella! :)
Mä kans uskon, että mies saattaisi tän kokeilun jälkeen jopa joskus innostua kantamaankin :)
PoistaEkaksi pitää sanoa, että meillä on melkein samanikäiset vauvat! :) Me ei olla lonkkalastan takia harmillisesti päästy vielä kantamaan liinassa, mutta kolmen viikon päästä sitten kun saadaan lasta pois, otetaan vahinko takaisin. Liinoja meillä on, mutta kantoreppua ei vielä. Kuitenkin jo pari vuotta sitten päätin, että jos ja kun meille vauva tulee, niin ostan tuon Tulan kitarakuosisen repun. Näyttää noin käytössäkin tosi kivalta näissä kuvissa! Meillä molemmat soitetaan kitaraa, ja mies varsinkin, joten tuo kuosi olisi ihan itsestään selvä valinta. ;) Ihana blogi sinulla ja kauniita ompeluksia! Pitääpä tuo kapaloliina laittaa ompelulistalle.
VastaaPoistaKiitos! Kävinkin sun blogissa pikavilaisun tekemässä ja katsomassa pikkuista vauvaa. Palaan paremmalla ajalla, sillä vaikutti kivalta blogilta!
Poista