Muistathan käyttäytyä?

Joskus on tullut mietittyä, että mikä tekee juuri äideistä niitä pahimpia vihollisia toisille äideille? Varsinkin näin nettiaikana huomaa, että kyllä useimmiten he, jotka toisiaan rankimmin syyllistävät asiasta kuin asiasta, ovat äitejä. Äitiydestä on tullut jonkin sortin kilpailu siitä, kuka on paras ja kaikki muut yritetään lytätä sinne syvimpään suohon. Kuka imettää pisimpään, kuka syöttää lapselleen vaan luomuruokaa, kuka kestovaippailee, kenen lapset eivät koskaan katso telkkaria... Tuntuu, että teki niin tai näin niin aina tekee kaiken väärin päin. En ihmettele yhtään, jos muutenkin epävarmasta äidistä tulee vielä epävarmempi kaiken sen syyttelyn keskellä, mitä äidit toisilleen tekevät.
Tuntuisi, että äitiys olisi asia, joka yhdistää ihmisiä, kun ollaan samassa tilanteessa ja mielenkiinnon kohteet ovat samat.

http://www.lovethispic.com

Jos et imetä, olet huono äiti tai jos imetät niin imetät joko liian kauan tai liian vähän aikaa. Eihän kukaan voi taaperoa imettää saati lopettaa imetystä puolen vuoden jälkeen. Jos annat maitoa pullosta, varsinkin korviketta, olet vähintään tuhonnut lapsen elämän. Jos aloitat kiinteät 4kk:n iässä, olet paska äiti, koska et täysimettänyt puolta vuotta tai jos et aloita, lapsi saa varmasti kaiken maailman allergiat, eikä todellakaan koskaan opi syömään kun herkkyyskausi oli ja meni. Jos sormiruokailet, on kiellettyä antaa koskaan mitään sosetta lusikalla, koska eihän se kuulu sormiruokailuun! Jos et anna lapsen sormiruokailla, eihän se ikinä opi itse syömään lusikalla. Itse en kyllä tunne yhtään lasta, joka ei olisi oppinut syömään saati etteivät olisi oppineet syömään aterimilla jossain elämänsä vaiheessa. Niin ja se vaippa! Miten kenenkään lapsella voi olla vaippaa enää kaksivuotiaana, kun meidän Jorma-Inkerikin oppi heti kerralla kuivaksi vuoden iässä.

Jos lapsi ei osaa ryömiä/kääntyä/kontata tietyssä iässä, johtuu se siitä, että olet kantanut sitä liikaa sylissä tai vaikkapa kantovälineessä. Samoin jos lapsi ei viihdy muualla kuin sylissä, olet tietenkin opettanut lapsen siihen. Riippumatta siitä, onko lapsi esimerkiksi jo vaikkapa kolmas lapsi, jota tuskin kukaan on sylivauvaksi opettanut, kun on samalla kasvatustyylillä kasvattanut kaksi edellistä lasta, jotka ovat tyytyväisenä pötkötelleet lattialla. Ja jos on muitakin pieniä hoidettavana, ei kukaan varmasti tahallisesti opeta lasta viihtymään pelkästään sylissä, mikä taas estää kaiken muun toiminnan sen sylissäpidon aikana.  Mikäli et pidä lasta sylissä jatkuvasti, olet silti huono, koska pakotat lapsen olemaan yksin lattialla ilman äidin syliä ja turvaa.

http://inkhappi.com/sharing-some-mothers-day-prints-to-enjoy-today-and-everyday/

Jos mieltäsi painaa jokin asia lapsiin liittyen ja päätät kysyä apua esimerkiksi jostain äitien keskustelupalstalta tai facebookin äitiryhmistä, niin viimeistään muutaman kommentin luettuasi huomaat sen olevan kamala virhe. Siitä seuraa syyllistämistä ja haukkumista kommentti toisensa perään. Oli aihe mikä tahansa, siitä saa väännettyä jotain negatiivista. Oma tapa toimia on se ainut totuus ja sitä toitotetaan muille. Muu tapahan ei voi toimia tai lapsi ei voi olla erilainen vaatien erilaisia toimintamalleja.

Onneksi omiin ystäviin ei ole sattunut henkilöitä, joiden oma tapa olisi se ainut oikea. Ystäväpiirissä on niin pidempään imetettyjä lapsia kuin korvikelapsiakin ja kaikkien äidit ovat ihan yhtä hyviä äitejä riippumatta esimerkiksi siitä imetyksen kestosta. Meilläkin on kaksi lasta joista toinen on ollut neljän kuukauden iästä korvikevauva ja toinen sai tissiä kahdeksan kuukauden ikään asti. Eipä ole kukaan ystävistä alkanut haukkumaan ja syyllistämään sen vuoksi.

Pahinta tuo toisten mollaus on varmaan sosiaalisessa mediassa, missä voi anonyyminakin esimerkiksi blogeissa arvostella toisia ihmisiä ja heidän valintojaan. Itse olen ottanut sen kannan, että mikäli ei ole mitään järkevää sanottavaa, jätän mieluummin kommentoimatta. Toki vinkkejä saa antaa, mutta sitäkään ei tarvitse tehdä negatiivisessa sävyssä moittien toisen toimintatapaa. Vaikka blogit usein mahdollistavatkin nimimerkillä kommentoinnin, olisi syytä itse kunkin miettiä sitä, että onko oma kommentti semmoinen, minkä haluaisi itse saada omaan blogiinsa. Sama pätee myös facebookissa. Hyvä sääntö on myös se, että jos et kehtaa oman profiilisi takaa jotain julkaista vaan se pitää tehdä anonyymina, jätä se julkaisematta. Se, että joku pitää vaikkapa julkista blogia, ei tarkoita suoraan sitä, että olisi mitenkään kohteliasta haukkua toista ihmistä. Onneksi te lukijat olette olleet hyväkäytöksisiä ja olen pystynyt nyt pitämään anonyymit kommentit sallittuina!

En tiedä onko tämmöistä ihmeellistä toisten teilaamista tapahtunut ennen äitien keskuudessa. Esimerkiksi silloin kun itse olin pieni. Kiinnostaisi tietää, että ovatko äidit aina olleet toiselle äidille susia vai onko ilmiö syntynyt vasta nyt internetin ja anonymiteetin myötä?

http://www.brassyapple.com/2014/03/motherhood-mile-in-my-shoes.html

Olen päätynyt siihen, että näillä negatiivisia kommentteja levittävillä ihmisillä on varmasti omassa elämässään asiat huonosti ja paha olla, jotta sitä pahaa oloa puretaan sitten muihin ihmisiin. Koska muuten en vain pysty käsittämään, että mitä ihminen saa siitä, että haukkuu toisen ihmisen lyttyyn? Tuleeko siitä itselle jotenkin todella hyvä mieli, että onnistui pahoittamaan ventovieraan ihmisne mielen?

En ymmärrä kyllä yhtään sitäkään, että sama ihminen haukkuu esimerkiksi jotain blogia tai bloggaajaa joka postauksessa, mutta silti ihan selvästi seuraa sitä, koska kommentoi joka juttuun. Kyllä kirjoitustyylistä tunnistaa monesti, että onko kyseessä sama ihminen. Jos blogissa joka asia ärsyttää, niin eikö sitä voi vain jättää lukematta? Eniten varmasti näitä negatiivisia kommentteja tulee juurikin äitiysblogeissa, joiden lukijoina ovat toiset äidit.

Oletteko törmänneet tähän ilmiöön nettimaailmassa tai ihan tuolla oikeassa maailmassa? Onko teille tultu kommentoimaan jostain asiasta, mitä teette kommentoijan mielestä väärin? Tai oletteko kenties saaneet anonyymeiltä todella ilkeitä kommentteja?