Sovittelua

Tällä kertaa oli onneksi kyseessä vaatteiden sovittelu, ei riitojen. Eräs ompeluryhmäläisemme oli ommellut kivan mallisen mekon lahjaksi. Semmoisen simppelin, melkein laatikonmallisen, joka oli kurottu kuminauhalla vyötäröltä enemmän mekkomaiseksi. Vastaava kuin tämä Metsolan tiimalasimekko. Halusin testata vastaavaa myös Aavalle kesäksi. Kaavaa ei ollut ja pieni ajatusvirhe sattui summissa leikatessa, muta kyllä siitä jonkunlainen tuli. Ainoa kangaskin, jota oli tarpeeksi oli jämäpala minun imetystunikasta. No, testimekko ei sen kummempaa kangasta tarvitsekaan.

Olin aika skeptinen mekon malliin, joten en kamalasti jaksanut panostaa tähän ekaan versioon. Helma on raakareunalla, hihansuut vain tikattu tiheällä siksakilla rullapäärmettä matkien ja kaula-aukossa framilon ja kääntö nurjalle ja siksakilla päälle.

Yhtään järkevää sovituskuvaa en mekosta saanut. Lähinnä siis semmoista, missä Aava olisi seissyt sen sekunnin paikoillaan, että olisin edes yhden kuvan ehtinyt ottaa.

Joten näistä kuvista tuli sitten näemmä Liberon mainoskuvia :D Sen verran edustavasti on vaippa esillä melkein joka kuvassa.

Jotta saisitte jonkinlaisen käsityksen mekosta, niin tässä se on ilman sovituskuvaa. Tässä tapauksessa on pakko sanoa, että kyllä minusta tuosta lattialla otetusta kuvasta saa paljon paremmin käsityksen siitä, minkämallinen mekko on kyseessä, mitä sovituskuvista, vaikka niitä aina kaivataan :) Jonkin verran tuo kuminauha tahtoo nostaa tuota mekkoa ylöspäin, että yläosassa on semmoinen hassu pussi. En tiedä onko tarkoitus, että käy niin?

Samaan syssyyn kokeiltiin sitten useampi vaate, kerta sille linjalle oltiin lähdetty. Sovitukseen pääsivät siis myös ne kirpparilta ostetut Pompin puuvillahaalarit koossa 92cm. Pituus on ihan ok, ehkä olisi mennyt vielä kokoa pienempikin. Nämä on vain yläosasta melko leveät ja tuntuu, että tuo rypytysosa on aika kapeahko. Meinaa tissit vilahdella! Mietinkin, että ottaisinkohan ihan vähän sivusaumoista sisään yläosasta, että haalari hieman kapenisi ja olisi päällä ehkä vähemmän pussittava ja paljastava.

Näissä istumakuvissa sitä ei niin huomaa, mutta seisoessa enemmänkin.

Tässä alimmassa kuvassa näkyy hyvin, että tuo kainaloaukkokin on aika avara. Toisaalta näissä on joustamattomat olkaimet, joita ei saa edes aukaistua, joten kaventaessa saattaisi tulla pukemisongelma vastaan.

Viimeisenä tempaistiin päälle nuo mun itse ompelemat haalarit, jotka näkyvät puolestaan hengarilla tässä postauksessa. Nämä olivat yllättävänkin kivat päällä ja vaikka näyttivät hengarissa jättisuurilta, ei moisesta ongelmasta ollut tietoakaan sovitettaessa.

Tässä hyvä esimerkki taas siitä, kun yrität ottaa hienoja sovituskuvia, niin lapsi mönkii isin sylissä menemään...

Tämä huippuluokan otos on ainoa, missä haalarit näkyvät edestä niin, että Aava seisoo. Alaosa on siis hieman pussittava haaroista, mutta lahkeet ovat melko kapeat.

"Minä en ainakaan seiso! Otan tyynyn ja menen kesken kuvaamisen pötköttämään tähän lattialle."

"Sitten kiipeän tästä sohvan käsinojan yli... En ainakaan seiso hetkeäkään paikoillaan!"

"Sen verran teen myönnytyksen, että näytän miten hyvin näillä pystyy touhuamaan, kun joustavat hyvin. Esimerkiksi tämmöinen pylly pystyssä-pönötys onnistuu hyvin. Piilotan vielä varalta pään tänne tyynyyn, että se ei tule kuvaan...."

Että semmoisia vaatekuvia :) Ihmettelen edelleen, miten toiset saavat lapset poseeraamaan nätisti jossain tietyssä kohtaa ja paikoillaan! Tosin tällä kertaa en kokeillut lahjoa millään ruualla. Ehkä se olisi toiminut??