tiistai 10. kesäkuuta 2014

Neiti kesäheinä 9kk

Aavalla tuli eilen mittariin 9kk ja samalla oli ensimmäinen isäneuvola. Täällä siis järjestetään yksi neuvola, jonne toivotaan isän tulevan lapsen kanssa kahden. Minä joudun siis odottelemaan syyskuulle, että pääsen Aavan mukaan seuraavan kerran neuvolaan. Edellinen neuvola oli puolen vuoden iässä, eli neuvolakäyntejä on harvennettu siitä, mitä niitä Veetin aikana oli.

Aavan mitat neuvolassa olivat seuraavat (suluissa 6kk mitat):
paino 9,17kg (8,325kg)
pituus 72,8cm (69cm)
pipo 45cm (43,2cm)

"Touhukas pirpana. Olet suloinen! Mukavasti isille juttelet. Ryömien liikut, tukea vasten seisot. Ensikengät, kunhan harj. askeltamista. 10kk isästä hapanmaitotuotteet".

Tuommoiset tekstit oli Aava saanut neuvolatädiltä. Kaikki muutenkin hyvin. Yhdeksän kuukauden iän kunniaksi Aava otti eilen muutamia konttausaskelia. Tähän mennessä on ottanut ehkä kerralla yhden tai kaksi, mutta nyt jo liikkui hieman eteenpäin kontaten.



Liikkumisesta vielä sen verran, että Aava nousee nykyään jo melko näppärästi seisomaan tukea vasten ja parhaimmillaan ottaa keittiönpöydän reunasta kiinni ja nostaa itseään ilmaan! Alas ei tosin vieläkään osaa tulla, joten on koko ajan jumissa jossain päin asuntoa. Eteenpäin menee vieläkin ryömimällä, koska se on nopein tapa. Seisoessa osaa liikkua esimerkiksi sohvasta kiinni pitäen. Taaperokärryn kanssa ei vielä pysy pystyssä, mutta käsistä taluttamalla on alkanut ottaa askelia.


Viime viikolla nautittiin kuumista kesäpäivistä ja Aavakin sai ammeen pihalle. Läträsikin niin paljon, että vedestä oli ehkä puolet jäljellä lääräämisen jälkeen. Ostin kerran kirpparilta Aavalle tuon flexibathin, joka on kyllä todella kätevä, kun menee pieneen tilaan pesuhuoneessa. Veetikin haluaa käydä tuossa ammeessa, vaikka se on pienempi kuin Veetin oma.


Ruuat menevät sormiruokana sekä soseena. Saadaan kohta Ikeasta kokovartaloessu, niin sen jälkeen alan laittamaan ahkerammin lusikkaa Aavan omaan käteen. Puurot ja soseet syötän edelleen lusikalla, mutta paljon Aava syö myös sormin. Täysin ei kuitenkaan edelleenkään sormiruokailla.  Välistä Aava syö samaa ruokaa meidän kanssa (ilman suolaa) ja välistä saa soseita. Ruokahalua löytyy ja toisinaan pitäisi saada syödä kaikki sormin, eikä lusikka kelpaa ollenkaan.


Tuntuu, että itse en ehdi tehdä mitään päivän aikana, koska Aava on vähentänyt nukkumista päivällä entisestään. Ennen nukkui aamulla sen tunnin tai puolitoista ja iltapäivällä maksimissaan puoli tuntia. Tällä hetkellä on menty aamupäivän neljänkymmenen minsan päikkäreillä! Oon kyllä vähän kateellinen niiden lasten äideille, joiden lapset nukkuvat kolmekin tuntia putkeen ja iltapäivällä vielä lisää. Ei oikein saada rauhassa Veetinkään kanssa esimerkiksi pelailla, kun Aava ei viihdy yksin lattialla, että voitaisiin Aavan hereillä ollessa pelata. Lattialle ei voida mennä pelaamaan, kun Aava ottaa kortit.
Eikä jaksa kyllä kuunnella itkuakaan pelin ajan, jos toista ei huomioi ollenkaan. Eilen Aavan ja isin ollessa neuvolassa pelattiinkin sitten urakalla eri pelejä, kun saatiin rauhassa pelata :)


Nyt on meneillään entistä enemmän joku äitiin ripustautumiskausi. Jos ollaan miehen kanssa molemmat kotona, niin Aava roikkuu koko ajan mun lahkeessa kiinni. Yritäppä siinä lintata pyykkejä pikkuapina sylissä :) Nyt on ollut onneksi pari helpompaa päivää välissä ja tänään Aava ja Veeti jopa leikkivät sulassa sovussa Veetin huoneessa hetken aikaa. Kumpikaan ei itkenyt ja se on harvinainen tilanne!

En tiedä milloin tuo helpottaa, että lapsen voisi hetkeksi laskea lattiallekin ilman, että saa perään kamalan huutokonsertin, joka kuulostaa siltä, että olisi tapahtunut suurikin vääryys tai laiminlyönti. Onko teillä ollut tämmöisiä sylivauvoja? Milloin tuo vaihe on helpottanut? Eikai tässäkään muuten olisi mitään hätää, mutta yhdeksän kuukautta kestäneenä voin sanoa, että olen välistä melko väsynyt tähän touhuun. Ei vaan yksinkertaisesti jaksaisi kuunnella jatkuvaa itkua, mutta en jaksa kantaa lasta sylissäkään ihan koko päivää. Vessassakin on kivempi käydä yksin ja ilman itkuefektiä. Siihen vielä yhdistettynä ne pienet unet päivällä niin huhhuijakkaa. Joskus vaan tulee stoppi siihen jaksamiseenkin ja sunnuntaina mies pakkasi lapset autoon ja lähti puistoon niin sain hetken olla yksin.

Muutoinhan Aava on edelleen oma suloinen itsensä, joka tykkää huomiosta ja väläyttelee aurinkoisia hymyjä kaikille, jotka hänelle juttelevat. Pikkuhiljaa alkaa olemaan myös enemmän vuorovaikutusta eli kun Aavalle juttelee niin saa takaisin juttelua jne. Aava on siinä suhteessa samanlainen kuin Veeti oli, että tykkää kaikista leikeistä, missä kunnolla höykkyytetään ja hyppytetään. Mitä ronskimmat leikit, sitä suurempi nauru :) Tuommoinen pienen lapsen tai vauvan nauru on kyllä niin hauskaa kuultavaa!


Tänään meillä on ollutkin ihan eri rytmi, kun en saanutkaan Aavaa nukkumaan normiaikaan kympin maissa vaan tyttö suostui nukahtamaan vasta puoli yhden jälkeen. Saa nähdä, että piteneekö unet jos nukkuu näin myöhemmin. Ennen sillä ei ole ollut mitään vaikutusta, vaikka olen yrittänyt siirtää unia myöhemmäksi. Nyt on mennyt vajaa tunti nukahtamisesta, joten ainakin paremmin mitä sen normaali neljäkymmentä minuuttia.


Aavan tukka se kasvaa myös melko kohisten ja tietenkin kattoa kohti. Meillä on tämmöinen peikkotyttö nykyään! Ihana kamala tuo tukka kun se ei asetu mitenkään päin vaan sojottaa aina mihin sattuu! :) Aava näyttää aina sähköiskun saaneelta. No, jospa ei tarvisi sitten myöhemminkään käyttää sen kummemmin mitään tyvikohottajia... Vielä kun nuo kaikki hiukset sojottaa aina eri suuntiin. Edes panta ei auta, kun kuitenkin osa hiuksista jää pannan ulkopuolelle. Otsatukka alkaa olla sen verran pitkä, että sen ollessa suorana alaspäin (erittäin harvoin), se alkaa mennä silmille. Täytynee lähteä pinniostoksille ja sitten saakin kytätä koko ajan, että milloin se pinni löytää tiensä suuhun...


Yöt onneksi nukutaan hyvin ja yöunien kesto on noin yksitoista tuntia. Viikon sisään Aavalle on tullut kaksi ylähammasta, jonka vuoksi ehkä on nukkunut vähän levottomammin. Viime yönäkin heräsi puoli neljältä syömään. Olen vielä kuuden ja seiskan välissä Aavan herätessä lämmittänyt maitopullon ja sillä olen Aavan saanut jatkamaan unia ainakin tuonne seiskaan asti. Se nyt alkaa olla jo inhimillinen aika nousta ylös. Imettämisen lopetin Turkin reissun jälkeen ja korvikkeella mennään siis siihen asti, että saadaan alkaa juoda oikeaa maitoa.





Aava on myös hoksannut kiusanteon ja kömpiminen isin pleikkarien luo on todella jännää. Meillä on uusi pleikkari nelonen ja Aava sai sen yksi päivä päälle ja minä ehdin varmaan viisi minuuttia sitä nappia, mistä se sammutetaan! Ei meinannut millään löytyä, mutta kuitenkin tuommoinen vauva sen löysi...


"Minua ei kyllä mitkään tämmöiset säkkituoliesteet pidättele, ryömin vaan täältä päältä sinne pleikkarin ja vahvistimen luo!"

Jotain olen saanut kuitenkin ommeltuakin, nimittäin Aavalle kuvissakin päällä näkyvän jumppiksen. Kaava on jonkin ompelijan itse piirtämä ja hän oli muutamalle korvausta vastaan tämän piirtänyt. Koko on 80cm ja oli juuri passeli Aavalle. Laitoin vain pitkät resorit käyttöikää lisäämään. Kangas on Lillestoffin farkkutrikoota, josta tein joskus itselleni leggarit. Tämä loppukangas jäi täysleveyden sivusta käyttämättä ja tarkasti mallaamalla sain jumppiksen tehtyä lopusta. Yhtään palaa ei säästöön jäänyt. Ajattelin, että tällä voi ryömiä ruohikossa ilman, että tarhat heti loistaisi kilometrien päähän. Tarkoitus on ollut tehdä pihalle ihan vanhoista farkuista jumppis, mutta tästä tuli niin kiva, että taitaa jäädä tähän yhteen. Joustavuuden vuoksi tämä on myös kivempi päällä.


Pyllyyn ompelin vanhoista farkuista leikatun taskun, johon silitin vielä tuommoisen pikkusydämen koristeeksi.


6 kommenttia:

  1. Tuollaisia isä neuvola käyntejä saisi olla joka paikassa. On se suloinen lapsi, aivan hellyttäviä kuvia. Nopeesti ne lapset kasvaa vaikka ei haluaisi :D Niin ja ihana tuo jumpsuitti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ihan kiva, kun meillä ainakin minä hoidan yleensä neuvolat. Tosin Veetin neuvoloissa mies oli mukana varmaan melkein aina. Harmittaa vaan, kun itsellä tulee sitten puolen vuoden tauko neuvolakäynteihin, kun niitä on niin harvassa ja se ainut puolen vuoden ja vuoden välillä on isäneuvola.

      Poista
  2. Aivan huippuihana haalari!!! Saisinko minäki kaavan? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tämä koossa 80cm vain ja ainoastaan, mutta jos se kelpaa niin voin minä sen piirtää ja postittaa. KAavan piirtäjä oli luvannut antaa tämän eteenpäin, mikäli ei myyntiin kukaan tee tällä.

      Poista
  3. Ihana haalari, näyttää tosi hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli kyllä tosi kiva malli! Lisää pitää kyllä tehdä :)

      Poista