sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Mun päivä (ja vähän muidenkin äitien...)!

Äitienpäivää vietettiin tänä vuonna mun kotona Pyhäjoella. Mentiin Veetin kanssa sinne jo perjantaina ja mies tuli lauantaina perästä, koska joutui poikkeuksellisesti olemaan töissä lauantaina. Lauantaina käytiin Veetin kanssa Raahessa hakemassa ruokatarvikkeita sekä Anton&Ninasta Veetille uudet välikausihanskat. Ei onneksi ehtinyt tulla kesä, ennen kuin ehdin ne ostaa :)

Tänään saatiin mummun kanssa nukkua ja mies nousi Veetin kanssa ylös ja laittoi kahvit tippumaan. Aamupalan jälkeen käytiin vähän lenkkeilemässä jokisuulla. Tulihan se auringonpaistekin sopivasti äitienpäiväksi!





 

"Oijoijoi, vettä! "

Veetillä on nykyään hauska tapa innostua asioista ja se sanoo, että oijoijoi semmoisella tosi innostuneella äänellä :)



Minä valmistin meille äitienpäivälounaan, koska halusin. Ei siksi, että oli pakko kun kukaan muu ei sitä olisi tehnyt :) Äitienpäivänä pitäisi äidin levätä, mutta musta on ihana tehdä jotain "parempaa" ruokaa kerrankin :)

Alkupalaksi meillä oli punajuurta vuohenjuustolla uunissa paistettuna. Lisäksi vähän paahdettuja pinjansiemeniä.

Keitä punajuuret kypsiksi. Leikkaa viipaleiksi ja mausta suolalla, pippurilla, timjamilla ja hunajalla. Laita päälle vuohenjuustoviipale ja laita uuniin 200 asteeseen noin 10-15 minuutiksi. Koristele pinjansiemenillä.
 


Pääruuan kaveriksi salaatti, jossa oli salaattisekoitusta, kurkkua, tomaattia, halloumia, salaattipähkinöitä, pinjansiemeniä, paprikaa, tummia viinirypäleitä sekä kastikkeena turkkilaista jugurttia ohennettuna öljyllä ja sitruunamehulla. 
 


Pääruuaksi naudan ulkofilepihvi, kerma-dijonkastike, uunijuurekset sekä paprika-sipuli-pekoni-höystö.


Jälkkärinä uusimmasta Pirkkalehdestä otettu kakkuohje eli mansikkalimekakku. Ostin tuommoisen ihanan sydämenmallisen irtopohjavuoan Kärkkäiseltä viime viikolla ja se pääsikin heti kokeiluun. Limeä laitoin vähän enemmän kuin ohjeessa, koska äitini ei pidä kamalan makeista kakuista.


Ruuan jälkeen ajeltiin kotiin ja haravoitiin loput pihasta. Kylmät Pepsit takapihalla oli janojuomana :) Piti ihan ottaa kuva, kun  löysin Kärkkäiseltä (vaihteeksi) näin ihania muovimukeja viime viikolla!


Veeti leikki "hiekkalaatikolla" eli mun istutuslaatikoissa... Mullasta tuli mieleen hassu juttu, joka sattui Pyhäjoella. Laitettiin Veeti päivällä päikkäreille makkariin matkasänkyyn. Ajateltiin, että kylläpä nukahti nopsaa, kun ei kuulu mitään. Meni ehkä puoli tuntia kun kuului kolahdus ja mentiin katsomaan, että mitä siellä tapahtui. No, matkasänky oli ollut liian lähellä kirjahyllyä ja Veeti seisoi sängyssä, joka oli yltäpäältä mullassa ja kaktus ruukkuineen makasi sängyn pohjalla. Veeti oli ensin kiskonut sen hyllystä sänkyyn ja alkoi sen jälkeen nakella kirjoja hyllystä. Tästä kuului siis se ääni, minkä vuoksi mentiin tarkistaan, että mikä siellä on hätänä. Että ei ihme, kun oli niin hiljaista, kun pahanteossahan siellä oltiin! Ei muuta kuin sänky pihalle ja mullat veks. Onneksi oli kuivaa kaktusmultaa.. Ja siinäpä ne oli Veetin päikkärit, ei suostunut enää menemään nukkumaan, joten nukkui sitten automatkan kotia ja vähän aikaa vielä sisällä.



Äitienpäivälahjaksi sain Ottobren vuositilauksen, sekä pyörään uuden mittarin sekä sisäkumin, koska molemmat olivat menneet rikki talven aikana :D Veeti oli myös askarrellut hoitotätin avustuksella tyynyliinan mulle! Mies laittoikin mittarin ja renkaan paikoilleen, että päästään taas pyöräilemään. Veetikin ehti sen verran rassata pyörää, että uudet turkoosit hanskat oli aivan öljyssä :| Pitää hehkuttaa kyllä kaikille nyt sappisaippuaa, sillä melkein kaikki öljy lähti sillä pois! Ihmeellinen aine. Aivan pieniä pisteitä jäi vaan toiseen hanskaan. Ajattelin jo, että siinäpä ne uudet hanskat sitten olikin kahden käyttökerran jälkeen.

Ai niin, meinasi unohtua, että meillä ei asu enää vauveli, vaan näin iso poika uudessa isojen poikien kesätukassa! Oli muuten melkoinen operaatio... Veeti ei oikein arvostanut tuota tukanleikkuuta ja huusi kuin syötävä koko ajan :( Mutta lopputulos on ihan kiva.


Hauskaa äitienpäivää kaikille äiti-ihmisille, jotka luette tätä! :)

7 kommenttia:

  1. Mää oon täällä pohtinu, että miten saisin Eetulle leikattua kesätukan. Sillä on aivan järkyttävän pitkä takatukka, ja niska aina ihan hikinen ku se touhuaa :D On pitäny laittaa ponnarikin pari kertaa tukkaan, että saa vähä viilennystä niskaan. Tuntuu, että en tohi ite ruveta leikkaamaan. Mietinkin, että voiko tuommoista n.1,5v viedä parturiin, onkohan se ihan mahdoton ajatus?!?! Onkohan kellään kokemusta? Te ilmeisesti ootte aina leikannu/ajanu itse? -sanna.m-

    VastaaPoista
  2. No siis tuo oli eka kerta kun kunnolla leikattiin. Ja voihan sen viedä parturiin, mutta me ei viittitty maksaa siitä, että veeti ei ois kuitenkaan antanut siellä leikata. Ja kyllä tuo melko itkemistä ja huutamista oli nytkin, mutta ei voinut keskenkään jättää. Jospa joku fiksumpi antais vinkkejä meille.

    VastaaPoista
  3. Meillä ensimmäisellä hiustenleikkuukerralla oli viihdykkeenä Laurilla elämänsä ensimmäinen ville vallaton jäätelöpuikko, ikää oli siis 1v9kk. Leikattiin tukka koneella ja poika söi jätskiä. Hiustenleikkuusta jäi ilmeisesti sen verran kiva kokemus, että seuraavilla kerroilla ei ole tarvinnut mitään viihdykkeitä, vaan on istunut nätisti paikoillaan ja antanut leikata. Koneella siis. Nykyäänkin tykkää katsella peilistä kun hiuksia leikataan ja ikää on siis jo vajaa 4v. Mutta vaikka ruoka ei saisikaan olla/ole hyvä lahjontaan, niin meidän mielestä oli kivempi tehdä lapselle hiustenleikkuusta kiva kokemus kuin että huudon kanssa leikataan. Tai en minä ainakaan olisi edes uskaltanut saksia tai konetta viedä lähellekään jos lapsi huutaa ja huitoo. Mutta yoivottavasti itse kullakin tämäkin homma rupeaa sujumaan. -Kaisa

    VastaaPoista
  4. Pitää Kaisa kokeilla tuota vaikka ens kerralla! Veeti ei oo koskaan syönyt jätskiä. Ja tosiaan mietin, että kuin se alkaa huutaa ens kerralla jos se yhdistää sen nyt tähän leikkuukertaan :| Meidän oli pakko leikata loppuun kun aloitettiin. Yritettiin antaa sen katsoa titinallea padilta, mutta ei auttanut yhtään! Ja eihän se satu kun on rajoitin päällä, että en tiiä mitä se huusi. Ehkä samaa kuin suihkunkin kanssa? Jotenkin se pää on vissiin vähän herkkä paikka Veetille...

    VastaaPoista
  5. Meillä kaikki hiuksiin liittyvä on myöskin ollut yhtä huutoa Laurilla ja on edelleen, jos esim. yrittää tuosta noin vain pestä hiukset shampoolla. Mikä on sinällään ihmeellistä, että ei se huuda ja pistä vastaan, jos se aaa itse kastella päänsä ja uimahallissakin tykkää räiskyttää vettä ja sukellella. Mutta hiustenpesu on kamalaa. siihenkin on auttanut se, että ensin pestään kylpyankalta ja sitten vuorostaan Laurilta. Silloin huutoa ei tule ja antaa ihan nätisti pestä. Vähän sama asia on kyllä myös mm. lääkkeenoton ja kuumeenmittauksen kanssa, vaikka eihän nekään satu mutta vastaan on laitettava. Samoin niihin auttaa vain se, että Lauri saa ensin lääkitä unipupunda ja sitten lääkitään Lauri. oinen vaihtoehto on tehdä asiat väkisin, jos ei muu keino tepsi.

    VastaaPoista
  6. Sori muuten kirjoitusvirheet. Tällä ipadilla on ärsyttävä ominaisuus, kun blogeihin kommentoi ja jos yrittää palata korjaamaan jotain kohtaa, niin ei anna enää muokata vaan jumittaa siihen. pitäs aina koko teksti kirjoittaa uusiksi.

    VastaaPoista