Peittävyyttä, suojaa auringolta ja parempaa akustiikkaa Visor-kaihtimilla (sis alekoodin)

Kaupallinen yhteistyö / Visor

Jo talon rakennusvaiheessa oli pakko hieman pohtia myös ikkunoiden verhoratkaisuja, sillä meidän olohuoneen isot ikkunat ovat 2,8m korkeat ja pari metriä leveät ja kaiken lisäksi niistä paistaa aurinko sisään ison osan päivästä. Tarvittiin siis näkösuojaa, suojaa auringolta ja kuumuudelta ja lisäksi jotain, joka parantaisi korkean tilan akustiikkaa. Noilla spekseillä ei jäänyt kamalasti vaihtoehtoja, koska näiden lisäksi tärkeä kriteeri oli myös ulkonäkö. En lämmennyt lamelleille ja screenitkään eivät jostain syystä kuitenkaan sytyttäneet. Nämä Visorit bongasin netistä ja sain käydä paikan päällä katsomassa näitä tässä lähettyvillä ja samalla kuulin vähän jo käyttökokemuksia ja sain apua värin valintaan Sitten kun ystäville tuli nämä uuteen kotiin tuohon naapuriin, tiesin, että nämä halutaan meillekin. Minusta on aina kiva päästä testaamaan tuotteita vähän livenä ennen niiden tilaamista netistä, vaikka kuin lukisi hyviä arvosteluja. Varsinkin jos on kyse arvokkaammasta sijoituksesta, kuten tällaiset kaihtimet.

Meillä Visorit ovat vain olohuoneen ja käytävän kiinteissä ikkunoissa ja tavallisissa ikkunoissa on sitten sälekaihtimet. Noihin kiinteisiin ikkunoihin ei sälekaihtimia saa, joten siksikin Visorit niihin ikkunoihin oli järkevä valinta. Meille valikoitui kankaaksi tiivis luonnonvalkoinen, joka on hieman peittävämpi kuin puhdas valkoinen. Itse asiassa peittävin noista valkoisista. Väri ei kuitenkaan minusta ole ollenkaan kellertävä vaan hyvin valkoinen, mutta ei liian kirkaskaan. Verho peittää näkyvyyden, mutta ei blokkaa kuitenkaan valoa tilasta pois vaan olohuone pysyy hyvin valoisana, vaikka verhot laittaisi kokonaan kiinni.

Etukäteen mietin, että miten hyvin tuo verho blokkaa näkyvyyden sisään, jos pihalla on kovinkin pimeää ja sisällä täysi valaistus. Nyt kun illat ovat alkaneet pimetä, pääsimme testaamaan tuotakin ihan konkreettisesti. Pistimme käytävän valot päälle ja mies heiluu tuolla käytävällä sisäpuolella. Sisältä näkyy vain vaalea varjo siinä kohtaa missä on ihminen, mutta sen kummemmin noista ei onneksi näy läpi!

Visorit ovat materiaaliltaan tuollaista hieman muovimaista, joten niitä pystyy pyyhkimään kostealla liinalla, mikäli pienet tahmakädet pääsevät niitä rutistelemaan. Tätä itse asiassa testattiin tänään, kun Viia kompastui kaakaolasin kanssa ja kaakaota roiskui myös kaihtimiin. Lisäksi Visorit palautuvat rutistelun jälkeen takaisin saman näköiseksi kuin ennenkin. Todennäköisesti pienet lapset ei siis saa näitä pilattua. Piti itse ihan testimielessä näitä rutistella, eikä verhoon onneksi jää sen jäljiltä ruttuja! Plussaa myös siitä, että näissä ei ole mitään roikkuvia naruja, joista lapset voisivat vedellä tai saada narut solmuun.

Meillä on tässä yhtenäisessä olohuone-keittiössä huonekorkeus jotain kolmen metrin luokkaa. Ikkunat ovat sen 280cm korkeat, joten siihen päälle tuo yläosa vielä. Budjetti ei riittänyt akustiikkakattoon, joten se pitäisi hoitaa muilla tavoin. Korkeat tilat kun joko helposti kaikuvat, tai aiheuttavat sen, että puhe puuroutuu tilassa. Tähän saadaan myös hieman apua Visoreista, koska niiden materiaali on kuitenkin kangasmainen ja näin parantaa myös oletettavasti vähän akustiikkaa. Meille ei tule kuin yksi verho, joten pitäisi saada mahdollisimman paljon muita kaikumista vähentäviä elementtejä tähän tilaan. Sen vuoksi laitettiin tuo mattokin keittiönpöydän alle. Eikä tuo meidän olkkari ainakaan omasta mielestä mitenkään ihmeellisesti kaiu. Toki vielä korkeammassa tilassa ongelmaa voisi olla näistä toimenpiteistä huolimatta.

Yksi parhaita ominaisuuksia Visorin kaihtimissa on se, että näitä saa säädettyä miten päin tahansa. Kun laittaa nämä lähtemään ikkunan alareunasta, saa haluttua näkösuojaa, mutta ei tarvitse kuitenkaan vetää koko verhoa kiinni, vaan sen voi jättää ylhäältä auki ja tulee valo sisälle ja ikkunasta näkee maisemat. Ulospäin kuitenkin peittää sitten näkyvyyttä hyvin. Ylhäältä päin kiinni laitettaessa voi verhot jättää aika ylös, jolloin ne estävät korkealta paistavan auringon killottelemasta silmiin kun istuu vaikka ruokapöydän ääressä. Parasta on, kun ne voi vetää nippuun ikkunan ala-tai yläreunaan silloin kun niille ei ole käyttöä ja ovat melko huomaamattomat. Näin maisemat pääsevät pääosaan, eivätkä kaihtimet. Ovat siis tosi monipuoleiset.

Kaihtimien asennus oli suhteellisen yksinkertainen homma, eikä siihen kyllä meidän mielestä tarvinut mitään maksettua asennusta. Me laitettiin nämä itse, vaikka ei mitään raksaihmisiä muuten ollakaan. Visorin sivuilta löytyy selkeät ohjeet  ikkunoiden mittaamista varten sekä myös ohjeet asennukseen. Näillä ohjeilla me asennettiin nämä. Kannattaa muuten huomioida se, että jos on kovin korkeat ikkunat, niin kannattaa tilata myös käyttösauva, jolla saa nostettua ja laskettua verhoja, jos itse ei yllä ylös asti! Mehän ei tuota hoksattu, mutta tilasin sen jälkikäteen paikalliselta jälleenmyyjältä.

Sellainen kannattaa huomioida, että jos kaihtimet ovat kovin isot, vaativat ne vähän enemmän voimaa avaamiseen, eikä se välttämättä onnistu helposti yhdellä kädellä. Meille yllätyksenä tuli myös se, että verho irtoaa ylhäältä kiskosta siinä vaiheessa kun sitä vetää alaspäin. Se toki napsahtaa heti takaisin magneettiin kun lakkaa kiskomasta, mutta me luultiin aluksi, että verho on rikki!

Kaikin puolin ollaan kyllä oltu tyytyväisiä tähän(kin) valintaan. Toistaiseksi ei olla keksitty näistä mitään valittamista. Ainut miinus tosiaan ehkä tuo hieman raskas käyttö olohuoneen ikkunoiden kaihtimissa ja se irti napsuminen, mutta ne ovat ymmärrettäviä piirteitä kun verhoa on noin älyttömän paljon kun on iso ikkuna! Eipä se voisi kovin kevyt ollakaan tuohon kokoon nähden. 

Pääset bongaamaan Visorin kaihtimia myös Suomen kaunein koti  -ohjelmasta ja nyt koodilla KOTI20 saat -20% alennusta ikkuna- ja pimennyskaihtimista. Tarjous on voimassa tästä päivästä 15.9.2021 asti.

Jos kaihtimet ovat ostoslistalla uuteen ( tai miksei vanhaankin kotiin!) niin tuolla alekoodilla tulee isommasta ostoksesta jo sievä säästö :)

Ergonominen Beckmann of Norway reppu eskarilaiselle tai koululaiselle

Sisältää mainoslinkkejä, linkit merkitty tähdellä*

Meidän perheen pienimmäinen aloitti tällä viikolla eskarin ja halusi saada uuden eskarirepun. Viialla onkin ollut käytössä Aavan vanha eskarireppu eli Kånken, joka on kyllä maailman surkein reppu lapsen (ja aikuisen) kantaa. Olin kuitenkin ajatellut, että jos se nyt menisi tän eskariajan ja ostettaisiin sitten kouluun uusi reppu. No ei tuntunut menevän ja sanoin, että voidaan ostaa uusi reppu jos se kelpaa sitten koulurepusta ja että minä saan valita jotkut järkevät vaihtoehdot, joista Viia valitsee sitten kuosin itselleen mieluisaksi.

Mulle tärkeintä on se, että pienen lapsen reppu on oikeasti hyvä kantaa. En viitsi itsekään kannella reppua, jossa ei ole kunnon rintaremmiä ja mielellään myös lantiovyötä. Olkainten pitäisi myös olla pehmustetut, toisin kuin Kånkenissa, jos ei erikseen osta niitä pehmusteita. Pieni kierros markettien reppuosastolle osoitti sen mitä pelkäsinkin, eli yhdestäkään ei löytynyt edes rintaremmiä. Iso reppu pienellä lapsella on varmasti raskas kantaa jos on paljon tavaraa ja kaikki paino roikkuu harteilla. Tästä voisi muuten isot ja suositut merkit (kuten Adidas) ottaa koppia ja tehdä oikeasti laadukkaita reppuja, joita olisi hyvä myös kantaa. Homma meni sitten nettiselailuksi, mutta yllättävän vaikea oli löytää reppu, jossa yhdistyvät lapselle mieluinen kuosi sekä hyvä kannettavuus ja se, että tilaa on enemmän kuin 12l. Nyt kun löysin sen, ajattelin vinkata siitä myös teille. Varmasti siellä joku painii saman ongelman kanssa!

Lopulta bongasin Jollyroomin sivuilta kaksi vaihtoehtoa. Toinen oli tämä Viian reppu eli *Beckmann of *Norwayn Classic 22l ja toinen *Ergobag, joka kuitenkin jäi vielä kalliimman hinnan vuoksi pois laskuista. Kyselin tästä kokemuksia lastenvaateryhmässä ja muutamat olivat ehtineet tätä testata ja todenneet hyväksi myös pienellä, alle 120cm lapsella.  Tälle repulle löytyi käyttäjän suosituspituuskin ja se oli 116-140cm muistaakseni. Viia on nyt 120cm ja monissa isommissa repuissa ongelmana on pitkä muoto, kun Viialla on melko lyhyt selkä kuten meidän muillakin lapsilla. Tässä on 2l enemmän tilaa kuin Veetin Haglöfsin Corkerissa, mutta tämä oli yli 10cm lyhyempi muodoltaan. Se tilavuus tulee repun syvyydestä, joka ei juurikaan näy jos reppua ei ole pakattu täyteen. Reppu on siis tosiaan tuo *Beckmann of Norway ja malli on *Classic 22.  Repusta on olemassa vielä isompi malli, jonka tilavuus on 28l. Mallin nimi on *Classic Maxi.

Yhdeltä tutulta sitten kuulin, että heidän tytöllä on ollut tämä reppu jo vuosia ja laatu on ollut hyvää ja reppu on vieläkin ehkä ja siisti. Se ratkaisi sen, että pistin repun tilaukseen sen jälkeen, kun Viia oli ensin valinnut itselleen mieleisen kuosin. Olihan nämä aika övereitä nämä kuosit, mutta sen verran voin tehdä myönnytystä, kun sain tähän kuitenkin sen ergonomisen puolen.

Sisällä on omia taskuja esim eväslokerolle ja sivussa molemmilla puolilla juomapullotaskut. Pienessä etutaskussa on valmiiksi paikka kotiavaimille ja taskussa ne pysyvät näppärästi siinä remmissä tallessa.

Tässä repussa oli kyllä kaikki kohdallaan! Oli hyvät säädöt olkaimissa ja remmeissä ja sai säädettyä laihallekin lapselle tukevasti istumaan selkään. Repussa on paljon heijastimia, sekä keskellä reppua myös valo, jonka saa päälle tai vilkkumaan. Tuo on ihan loistava ominaisuus sitten, kun Viia alkaa kulkea kouluun pimeässä. Repun materiaali on vettähylkivää, mutta repussa oli lisäksi myös erillinen repun päälle tuleva sadesuoja, joka kulkee läpässä olevassa taskussa.  Ja katsokaa oikeasti kuvasta noita pehmusteita ja remmejä, miten hyvältä näyttää! Tuossa on myös sellainen alumiininen tuki tuolla sisällä, että se pysyy hieman irti selästä ja ilma kiertää paremmin selän ja repun välissä.

Repun kyljessä on kolme erillistä tarrapaikkaa, joihon on repun mukana muistaakseni kuusi erilaista kangastarraa, joiden paikkaa voi vaihdella. Lisäksi mukana tuli tuollainen pikkureppu, jota voi käyttää vaikka barbien reppuna tai sitten roikkumassa koristeena repun kyljessä. Tuon sateenkaarikuvan saa myös ilmeisesti käännettyä pois näkyvistä eli jos kuva on jossain vaiheessa vaikka liian "lapsellinen" niin sitten voi kääntää tuon vain pois. Tässä tosin on aika neutraali kuva, mutta osassa oli sellaisia piirroshahmoja.

Tämä istui hyvin Viian selkään, vaikka repussa onkin litroja melko hurjasti. Tämä on hyvä ottaa myös pienille vaellusreissuille mukaan kun on hyvä kantaa ja löytyy se sadesuojakin. Kulkee näppärästi tuossa omat kamat ja unikaverit.

 

Viia oli tyytyväinen reppuun ja innoissaan siitä, että barbi sai myös oman, samanlaisen repun leikkeihin! Huomenna reppu pääsee sitten tositoimiin mukaan eskariin. Toivottavasti tästä on meille pitkäksi aikaa reppua!

Kalusteita ja aamiaiskaappisotku

Meidän kodin kiintokalusteet saapuivat raksalle pari viikkoa sitten ja niitä kovasti siellä heti kasailtiin ja on ollut ihan huikea fiilis seurata, miten meidän talo alkaa olla jo kohta viimeisiä silauksia vailla valmis! Meidän rakennusprojekti on mennyt melko kivuttomasti ilman kummempia kommelluksia, mutta nyt meinasi tulla itselle ensimmäinen isompi kriisi aamiaiskaapin kanssa! Ja oikeastihan tää ei sinänsä ole mikään iso asia, mutta koska mulle se aamiaiskaappi on se The juttu meidän keittiössä niin siksi se oli mulle iso kriisi. Meillä tulee siis kaappi noilla ovilla, jotka menee piiloon rungon sisään ja meille tuo 120cm leveä kaappi myytiin niin, että sanottiin ovien menevän melkein kokonaan sisään ja kuvissakin se oli niin ollut. Nämä aamiaiskaapit tällä tekniikalla on melko uusi juttu meidän kalustefirmassa eikä myyjäkään tiennyt, että eihän ne ovet tuossa koossa mahdukaan sinne kaapin ja rungon sisään vaan jäivät 12cm ulos kaapista eli olivat siinä koko ajan töröttämässä esillä. Olin niin pitkään haaveillut niistä sisään menevistä ovista, että nuo tuli isona pettymyksenä itselle. Saatoin pienet kyyneleetkin tirauttaa, että nyt meidän keittiö on kokonaan pilalla. Joo, ihanan ylidramaattista, mutta sallittakoot se rakennusprojektin aikana!

No siinä sitten mietittiin vaihtoehtoja, että mitä tuolle voisi tehdä. Olin lukenut jostain, että joku oli tehnyt seinärunkoon aukot juuri noita ovia varten, että ne ovet mahtuu liukumaan sinne seinän sisään auki ollessaan ja meidän rakentaja sanoi, että onnistuu tehdä vielä jälkikäteen nuo aukot. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että kiskoja ei ollutkaan saatavilla pidempiä, joten tuo ei ongelmaa ratkaissutkaan. Soiteltiin sitten Omegan tehtaalle Haapajärvelle, että mitäs nyt kun aamiaiskaappi on myyty väärillä spekseillä eikä me haluta tuota. Olin siis melkein jo omalla rahalla valmis tilaamaan pienemmän kaapin itse, että vaan saisin sellaiset melkein kokonaan sisään menevät ovet. Tehtaalla ei ollut meidän runkomatskua valmiina ja sitä olisi tullut vasta meidän muuton jälkeen eli toimitus olisi venynyt. Mutta keksivät sitten ratkaista asian niin, että heti seuraavana päivänä tuosta puhelusta he hakivat kaapin pois ja pienensivät sen 120cm->100cm, jolloin saadaan meidän toivomat ovet. Meidän aamiaiskaappi on tuossa kalusteseinässä reunimmainen, joten hyvin onnistui kaapin kavennus. Reunaan laitoimme sitten 25cm leveän kaapin vielä. Olkoon se vaikka sitten viinikaappi, kun otettiin se vain 30cm syvänä, että tavarat ei huku kapean ja syvän kaapin perukoille.

Noin viikossa oli toimitettu tuo pienennetty kaappi takaisin raksalle ja nyt se on täydellinen! Tän lisäksi meille tuli liukuoviin väärät ovet, mutta ne haettiin myös samalla pois ja uudet käytiin sitten Omegan puolelta asentamassa paikoilleen samalla kun aamiaiskaappi tuotiin takaisin.

Instan stooreissa sanoinkin jo, että mulla on sellainen asenne, että kun ihmiset tekee hommia niin on inhimillistä, että virheitä sattuu. Mulle tärkeintä on se, miten asiakas kohdataan virhetilanteessa ja miten se homma hoidetaan. Se on se, jonka perusteella asiakas päättää, että jatkaako hän asiakkaana vai kääntyykö jatkossa toisen yrityksen puoleen. Omegakeittiöt hoiti ainakin tän meidän homman todella mallikkaasti, koska vuorokaudessa oli homma selvä ja väärät tavarat haettu raksalta ja seuraavalla viikolla saatiin meidän modattu aamiaiskaappi takaisin! Kiitinkin meidän myyjää jo, että hienosti heidän firma hoiti homman kotiin ja me jäätiin tyytyväisiksi asiakkaiksi kaikesta säätämisestä huolimatta. Hienosti osasivat etsiä meitä miellyttävän ratkaisun tähän ongelmaan ja tosiaan kun aikaakaan ei tässä kestänyt juuri mitään. Myös puuttuvat osat toimitettiin nopeasti sen jälkeen, kun asiasta ilmoitettiin.

Keräsin postaukseen vähän kuvia kalusteiden asennusajalta. Tällä hetkellä ne on kaikki jo asennettu, mutta parempia kuvia tulee sitten kun muuttosiivous on tehty ja saadaan kamat paikoilleen.

Tämä kalusteiden asennus on oikeastaan kruunannut koko tämän rakennusaikaisen odotuksen. Kun kalusteet saapuvat raksalle, tietää, että muuttoon ei ole enää kovin kauaa aikaa! Nämä on vähän kuin pintamateriaalit eli kiva päästä vihdoin katsomaan, että miltä ne kauan sitten tehdyt valinnat näyttävätkään livenä! Ja onneksi olen ollut kaikkiin tosi tyytyväinen. Meillä on mielestäni kauniit ja ajattomat kalusteet.

Viime hetkellä jouduttiin vaihtamaan nämä kodarin puiset osiot saarnin värisestä tammeksi niin tykkään onneksi näistäkin! Se meidän valitsema väri oli muistaakseni tasossa loppunut ja ei todellakaan haluttu sit eri puunsävyä tasoon ja kaappeihin, niin valittiin näihin sit kumpaankin tammi, koska niissä ovet ja taso olivat lähimpänä toistensa sävyä.

Arkieteiseen olen myös tyytyväinen. Vaikka tila ei järjettömän suuri olekaan, on siinä säilytystilaa todella paljon! Nyt on vielä laitettu naulakot lasten vaatteille tuohon oikean puolen seinälle ja niiden alle tulee varmaan vielä joku kenkäsäilytys. Joko teline tai sitten ihan kuramaton pätkä, minkä päälle saavat omat kenkänsä laittaa.

Tässä alemmassa kuvassa näkyy jo pienennetty aamiaiskaappi ja se, miten hyvin tuossa nuo ovet menee sisälle eivätkä juurikaan kuvassa edes näy. Aika suuri ero tuohon ekaan kuvaan, jossa ne ovet töröttää tuossa käytävällä.

Alemmassa kuvassa aamiaiskaappi koko komeudessaan, hyllyt jo paikoillaan. Hyllyt ovat siirrettävissä sen mukaan, että millaista tavaraa tuolla haluaa säilyttää. Luulen, että meillä hyllyille tulee ainakin teet ja kaakaot sekä varmaan mysliä ja jotain sellaista ja ehkä jotain kivoja astioita myös! 

Muutto häämöttää jo parin viikon päässä horisontissa, joten ei mene enää kauaa aikaa, että pääsen postailemaan teille kuvia uudesta kodista! Lapsetkin kovasti jo odottavat muuttoa!

Kiilopään huiputus lasten kanssa

Näin kesäloman kynnyksellä on hyvä palata viime vuoden kesälomaan, koska olen näemmä unohtanut kertoa teille meidän Kiilopään valloituksesta! Kesälomareissumme ensimmäinen kohde Pyhä-Nattaset oli niin vaikuttava kokemus, että valitettavasti muut huiputukset jäivät kakkoseksi tuolle meidän lempparikohteelle. Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että ne olisivat olleet jotenkin pliisuja tai muuta. Eivät vain ihan niin vaikuttavia kuin Nattaset. Toinen kesäloman huiputus oli Kiilopää ja samalla korkattiin ensimmäistä kertaa myös Urho Kekkosen kansallispuisto. Kiilopäällekin piti mennä autolla, jos halusi nousta sinne vain tuon vajaan kahden kilometrin matkan. Tuoltahan kyllä lähtee sitten pidempiäkin vaellusreittejä, joiden varrelle Kiilopää jää.

Liikenteessä oltiin jo aamusella, joten parkkipaikalla oli reilusti vielä tilaa. Palatessa tilanne olikin toinen kun parkkis oli aivan täynnä! Toki kaikki eivät olleet Kiilopäällä vaan esim maastopyöräilemässä. Kiilopää on helppo kohde lasten kanssa siinä mielessä, että huipulle asti menee hyvin selkeä polku. Välillä on portaita ja lopun matkaa polkua, jolla pienenkin lapsen on helppo kävellä. Ei tarvinnut kiipeillä kivenlohkareilla, kuten Nattasilla!

Huipulla oli karuhkon kivikkoista ja ihmisiä ihan sopivasti meidän lisäksi. Porukka vaihtui koko ajan, joten ruuhkaa ei päässyt muodostumaan. Monet kävivät vain ihailemassa maisemia ja lähtivät takaisin. Me viivyttiin kauemmin, sillä tehtiin päiväruokakin laella.

Se on jännä, miten luonnossa maistuu kaikki ruoka aina niin hyvälle! Nytkin oli mukana niin gourmeeta, että! Siis kaupan purkkinuudeleita ja pastaa ja lapsetkin vetivät kuin viimeistä päivää. Tosin nuo kyllä tykkäävät muutenkin nuudeleista. Veetikin varmaan eläisi pelkillä nuudeleilla jos sais :)

Viia istuskeli pitkään erillään, omalla kivellä syöden täydessä hiljaisuudessa niin päin, että näki kauniin karut maisemat pitkälle horisonttiin. Liekö nautti noista niin erilaisista näkymistä, mitä kotona näkyy. Enkä kyllä ihmettele yhtään, onhan ne maisemat noilla korkeuksilla aivan upeat.

Joku on joskus keksinyt loistavan iskulauseen,kun on penkkiä tuohon pystytetty. Ulkona. Perillä. Jotenkin tuo lause kolahti. Koska luonnossa monesti kokee olevansa perillä ja siellä voi rauhoittua, eikä ole kiire yhtään mihinkään. Ja mihinpä sitä olisikaan, kerta on jo perillä.

Kiilopään toisella puolella (siellä ei polun puolella) on alempana rinteessä tuollainen pieni tunturilampi, jota käytiin ihailemassa. Jotenkin on niin hassua, että tunturin rinteellä on lampi. Mutta eihän se rinteen seinämä jatkuvasti ole vino, joten lampien kertyminen on näin ihan mahdollista.

Viia halusi käydä kahlaamassa ja annettiin lupa kun tiedettiin, että ei se siellä kauaa viihdy, kun vesi on todennäköisesti jäätävää. Ja niinhän se oli. Eniten pelotti, että Viia vetää lipat tuonne kylmään veteen ja sitten joutuu kävelemään pois Kiilopäältä läpimärissä vaatteissa. Näin ei onneksi käynyt vaan säilyttiin kaikki ihan kuivina!

Vaikuttava paikka tuo Kiilopääkin omalla, karulla tavallaan kuten moni muukin lapin kohde. Ehkä on jopa hieman huvittavaa, että tuollainen karuus näyttäytyy monen silmissä niin kauniina. Kun se kaunis voisi olla paljon paremmin joku kukkaloistossa kylpevä puutarha tai hienolla arkkitehtuurilla säväyttävä kaupunki. Harvemmin ehkä muuten karu ja kaunis yhdistetään samaan muualla kuin minun omassa päässä...

Kiilopää lasten kanssa oli kuitenkin hieno kokemus ja taas yksi muisto sinne muistojen reppuun lisättäväksi. Unelma olisi päästä korkeammalle lappiin ihastelemaan vielä niitä kunnon tuntureita ja maisemia! Tahtoo vaan aina kesälomalla loppua aika kesken kun ei voida yleensä pitää montaa viikkoa miehen kanssa yhtä aikaa lomaa, koska muuten lapset joutuisivat olemaan niin pitkän aikaa yksin kotona. Siis koululaisia tarkoitan ja samalla on voitu mahdollistaa hoidossa kävijällekin pidempi kesäloma kun on jaksotettu lomaa niin, että se kestää kuusi viikkoa. 

Mitkä on teidän lempparikohteet Lapissa?