Ensimmäinen lomapäivä

Ensimmäinen äitiyslomapäivä on kulunut vähän ihmetellessä, että mitä sitä oikein tekisi. Aamulla heräsin jostain syystä jo ennen kahdeksaa ja ysiin mennessä olin käynyt jo lenkillä. Hurraa parantunut pakara ja vihlomisen loppuminen! Viikkasin pyykkejä ja vein ne kaappiin, sekä järjestin isomman vessan laatikot. Käytiin nimittäin eilen Ikealla ja sain sinne uusia säilytyslaatikoita. Vaihdoin myös Aavan huoneeseen vähän järjestystä ja myin Veetin vanhan Expedit-hyllykön pois, kun ostettiin samanlainen valkoinen tilalle. Tai no, Kallaxhan tuo sarja nykyään on.

Ikealta käytiin ostamassa vauvalle pinnasänky ja Veetille työpöytä, että saa halutessaan tuossa vaikka rakennella legoja tai mitä nyt keksiikin. Parvisänky on vielä etsinnässä, koska Ikean metallinen ei kuitenkaan miellyttänyt. Tuntui ehkä vähän lenulta, enkä halunnut harmaata.

Ostettiin työtuoleiksi pari tuommoista pientä jakkaraa, kun oli niinkin hurja hinta kuin pari euroa kipale :) Tosiaan vaihdoin ihan turhamaisuuttani tuon hyllykön valkoiseen, kun ahdisti se, että huoneessa on yksi mustanruskea kaluste muiden mustien ja valkoisten joukossa. Nyt on jotenkin avaramman näköinen huonekin.

Lisäksi ostettiin parvisängyn alle yksi pieni Stuva-kaappi ja semmoista pientä säilytysjuttua seinälle, jotka odottavat nyt sitä, että saan päätettyä minkälaisen parven meille tilaan. Mitoitettiin kuitenkin kalusteet niin, että ne tosissaan mahtuvat semmoisen parven alle, mitä on suunniteltu. Vietettiin siis kahdenkeskistä laatuaikaa Ikealla ja käytiin ulkona syömässä eli Ikean lihapullilla :) Mummu oli täällä meillä lasten kanssa sillä aikaa.

Haluaisin Veetille vähän uutta väriä tuonne, mutta en oikein keksi, että mitä värejä. Ehkä turkoosia ja punaista, kun Veeti niin siit punaisesta tykkää. Voisi ostaa vaikka sen värisiä laatikoita tuohon hyllykköön ja vaihtaa verhot jonkin toisen värisiksi.

Siirtelin kalusteita myös vähän Aavan huoneessa, mutta en ole vieläkään oikein tyytyväinen järjestykseen, että kuvia ei nyt ole siitä tulossa :) Ehkä kokeilen vielä miehen kanssa siirtää sitä isoa lipastoa johonkin toiseen kohtaan, kun yksin en saa sitä liikutettua.

Pyykit pyörii koneessa ja joko sitä nyt uskaltaa pestä loput lasten topat pois? Ne ajattelin nimittäin seuraavaksi pistää koneeseen. Välissä voisi keitellä kupin teetä ja vaan laiskotella näin vapaan kunniaksi.

Yllättävän nopeasti menee päivä, vaikka ei ole oikeastaan tehnyt mitään ihmeellistä! Lapset ovat vielä täysipäiväisesti hoidossa, koska jos lähtö sairaalaan tulee päivällä, ei lapsille ole oikein hoitopaikkaa. Kesäkuun kahden ekan viikon jälkeen jäävät sitten kotia, koska siihen mennessä se vauva on viimeistään syntynyt. Mies pitää sitten sen isyysloman ja myöhemmin loppukesästä ilmeisesti kesäloman.

Mitäs muiden päivään kuuluu?

No se vk!

Taidan olla mattimyöhäinen näiden välikausitamineiden kanssa, kun yleensä niistä kertovia postauksia alkaa tulemaan blogeihin heti sen jälkeen, kun toppavaatteiden alemyyntien jälkeiset postaukset on tehty. Tässä kuitenkin Aavan välikautta, joka alkaa olla vaatteiden osalta plakkarissa viimeinkin.

Aavalla on käytössä kaksi noita puuvillaista takkia, mitkä itse olen ommellut. Mustavalkoraitaisesta paremmat kuvat tässä postauksessa  ja punaisesta täällä. Välikausihousuina on Kappahlin housut, kuten Veetilläkin joka vuosi tähän asti. Hinta-laatusuhde on vain niin hyvä, että mitäpä sitä hyvää vaihtamaan! Takkina on H&M:n kuoritakki, joka on meille ihan uusi tuttavuus. Käteen materiaali tuntui ainakin hyvältä. Takkia ja housuja olen tykännyt pitää siinä vaiheessa, kun pihalla alkaa olla niin lämmin, että hoidossa voi iltapäivällä riisua jo takin pois ja olla paitasillaan. Silloin haalari on vähän epäkätevä, kun joutuu sitten olemaan useita vaatteita hoidossa mukana, kun tarvii kuitenkin jotkut pihahousut, vaikka takkia ei laitettaisikaan päälle.

Haalarina on se Elloksen kurahaalari  sekä alennuksesta ostettu Popin pinkki kuorihaalari. Välikerroksena fb:n kirpparilta ostettu Popin windfleece. Aika suuria eroja mitoituksessa noissa windfleeceissä eri vuosien välillä. Aavalla on viime vuoden malli kokoa 86cm ja on just ja just sopiva ja Veetillä joku vanha kokoa 104cm (vai 110cm) ja menee ihan hyvin vieläkin päälle, vaikka pituutta on ollut jo syyskuussa tuon 110cm. Aavalla on nyt saman verran pituutta kuin takissa senttejä ja selkeästi se on minusta päällä pienempi mitä Veetille Veetin oma takki.

Asustepuoli on se heikoin varmaan tällä hetkellä. Pipoja pitäisi tehdä lisää ja ehkä ostaa toiset vk-hanskat. Kuvasta puuttuvat ne Lassien suprafillit, mitä nyt on käytetty ja niitä on tosiaan vain yhdet. Kuvassa on Lassien kurahanskat ja samanväriset HC:n kurahanskat löytyy fleecevuorellisena. Lisäksi käytössä on myös puuvillalapasia.

Kenkinä käytetään joko Crcosin kumppareita (jotka olivat jalassa kuvaushetkellä) tai Vikingin talvigoreja. Kun lumet sulavat kokonaan, otetaan käyttöön Vikingin välikausigoret, jotka ostin miehen kummisedän kenkäkaupasta viime Kiuruveden reissulla. Kokona jo hurja 25!

Popin haalari on fleecevuoreton ja kokoa 92cm. Lahkeissa on reilusti tilaa, mutta ensimmäisenä tuosta jää lyhyeksi hihat. En ole varma, että mahtuuko tämä enää syksyllä päälle. Minusta niska-haara mitta ei kuitenkaan ollut kovin iso, vaikka tämä onkin vauvamallia.

Iso plussa kiristyksestä vyötäröllä ja näemmä voisi kiristää vähän lisääkin, niin ei näyttäisi niin roikkuvalta takaa. Syksyksi haluaisin tämmöisen fleecevuorella, mutta pitäisikö sen olla kokoa 98 vai jopa 104cm, kun kuulemma se fleece vie koon verran tilaa haalarista? Mietin siis semmoista yksivetoketjuista.

 Hennesin kuoritakki on kokoa 98cm ja vielä hihoista todella reilu, mutta esimerkiksi helma tai leveys ei ole mielestäni yhtään liian iso. Tämä mahtuu ainakin vielä syksyllä päälle ja hintakin oli alle 40e.

Kivaa vaihtelua tuo farkun väri sen ainaisen pinkin sijaan. Kuitenkin nuo neonpinkit yksityiskohdat tuovat vähän sitä tyttömäisyyttä. Ei mitään tietoa tuon takin teknisistä ominaisuuksista. Pitääkö nuo henkkamaukan vaatteet esimerkiksi vettä? Kertokaahan, jos teillä on noista kokemusta!

Vaatepläjäys

Aiemmin mainitsin, että blogissa on ollut hiljaisempaa ompelusten osalta, vaikka niitä on kyllä valmistunut. Tässä siis iso pläjäys vaatteita, mitkä ovat valmistuneet viime aikoina. Sovituskuvia näistä ei valitettavasti ole kun on ollut niin ankean harmaat ilmat iltapäivisin.

Kankaiden yöstä Kestovaippakaupasta tilattu violetti kangas kaipasi jotain pientä jujua, joten kaivoin pitkästä aikaa kangasvärin esille ja tein kontaktimuovista sabluunan, jolla painoin pisaroita valmiiksi leikatuille mekon paloille. Pieni ylimääräinen piste pääsi etukappaleelle tulemaan :/ Kaavana mekossa on muistaakseni Giant Apple suurennettuna koosa 74 tai 80 kun mulla ei lehteä itsellä ole. Hihat piirsin itse ja muoto on semmoinen puolikuu.

Ärsyttävää, kun juuri pari viikkoa sitten hehkutin ompeluryhmässä, että osaan nykyään säätää saumurin rullapäärmeelle ilman ohjekirjaa niin nyt ei onnistunut sitten ei millään! En tiedä johtuiko siitä, että vaihdoin mustat langat koneeseen vai oliko planeettojen asento väärä vai mikä mättäsi. Tunnin varmaan tappelin ja lopulta ompelin reunat tiheällä siksakilla ompelukoneella.

Onnistuihan se noinkin, vaikka ihan niin kivat ei tällä tavalla tullut. Muuten tykkään tosi paljon tuon tyyppisistä hihoista!

Kaapissa on marinoitunut tämä Verson puodin sarka (vai lankku?) jo melko kauan enkä enää muista mistä tämän olen ostanut. Ehkä viime syksyn ompeluleirillä joltakin? Tein siitä Aavalle tämmöiset haaremihousut taskulla ja vauvalle myös housut, joista en ottanut kuvaa kun haarakiila on niin vinossa kuin olla ja voi! Pakko varmaan purkaa, vaikka kiinnostaa miinus viisi. Onneksi näistä Aavan housuista tuli kivat ja sopivan kokoiset, vaikka näyttivät jotenkin valtavan isoilta. Kaava on sama kuin näissä.

Vauvallekin on valmistunut kesäksi jotain pientä. Tähän mekkoon käytin samoja virta-kankaan jämäpaloja mitä Aavan housun taskuun. Kaavana Speedygirl oliko 56 vai 62.

Vauva sai Aavan kanssa samisteluhousut. Kaava on piirretty Lindexin puuvillahousuista ja koko taisi olla 62cm. Tämmöiset ohuet puuvillavaatteet ovat varmaan ihan käteviä ihan pienillä kesällä, koska suojaavat herkkää ihoa olematta kuitenkaan liian kuumia.

Vauva on saanut myös pari jumpsuitia lisää. Tuon Maijat-jumpparin taisin jo esitellä täällä, mutta kaksi muuta ovat uusia. Keskimmäinen on fuksiaa Metsolan Dots-kangasta, joka kuvassa näyttää ihan punaiselta. Vasemmalla on puolestaan Verson puodin Taimia, jota ostin kerran kakkoslaatuisena edullisesti ja tein siitä ensin itselle imetystopin, josta kuvaa tulossa myöhemmin.

Kaavana haalareissa on villikko, mikäpä muukaan. Koot ovat 56cm ja 62cm. Kuvakulma on hieman huono, kun haalarit näyttävät kamalan leveiltä näissä, vaikka oikeasti tämä kaava on aika sopusuhtainen. Kaikkiin lisäsin resorit lahkeisiin ja napituksen eteen. Uskaltauduin käyttämään ensimmäistä kertaa myös pitsivetskaria, joka sattui löytymään kaapista sopivankokoisena.

Vauva on saanut myös hupparin tuosta samaisesta dots-kankaasta. Kaavana Panda koossa 62cm.

En vuorittanut huppua, joten peitin hupun saumaa tuommoisella pitsinauhalla.

Lisäksi olen joskus kauan sitten ommellut kaksi melko epäonnistunutta bodya. Alla oleva on oma kaavasovellus, joka ei mennyt ihan nappiin. Päällimäiseen taas laitoin alemman nepparin vähän tyhmään kohtaan, mutta ehkä nämä ovat päällä ihan ok, kun pahimmat rutut ei näy :)

Veetikin sai pitkästä aikaa perusvaatetta. Vinovetskarinen huppari on Huntsman-kaavalla tehty ja kankaat on Noshilta. Tuo harmaa on semmoista ihanan ohkaista jc:tä, niin ei tule kesälläkään liian kuuma.

Tämä kaksiväripaita puolestaa on tehty kangaskaapin jämäpaloista. Punaisen olen ostanut Veetin pipoon ja sininen on vanhasta paidastani. Tämmöinen tee se itse-Polarn o Pyret :) Kaavana Raide. Ja päätin juuri, että en ihan heti ala ompelemaan paitaa raitakankaasta, kun saan aina tuon alareunan menemään niin, että raidat ei täsmää ja helma näyttää kierolta!

Semmoinen vaatepläjäys tuli tällä kertaa! 

Muistathan käyttäytyä?

Joskus on tullut mietittyä, että mikä tekee juuri äideistä niitä pahimpia vihollisia toisille äideille? Varsinkin näin nettiaikana huomaa, että kyllä useimmiten he, jotka toisiaan rankimmin syyllistävät asiasta kuin asiasta, ovat äitejä. Äitiydestä on tullut jonkin sortin kilpailu siitä, kuka on paras ja kaikki muut yritetään lytätä sinne syvimpään suohon. Kuka imettää pisimpään, kuka syöttää lapselleen vaan luomuruokaa, kuka kestovaippailee, kenen lapset eivät koskaan katso telkkaria... Tuntuu, että teki niin tai näin niin aina tekee kaiken väärin päin. En ihmettele yhtään, jos muutenkin epävarmasta äidistä tulee vielä epävarmempi kaiken sen syyttelyn keskellä, mitä äidit toisilleen tekevät.
Tuntuisi, että äitiys olisi asia, joka yhdistää ihmisiä, kun ollaan samassa tilanteessa ja mielenkiinnon kohteet ovat samat.

http://www.lovethispic.com

Jos et imetä, olet huono äiti tai jos imetät niin imetät joko liian kauan tai liian vähän aikaa. Eihän kukaan voi taaperoa imettää saati lopettaa imetystä puolen vuoden jälkeen. Jos annat maitoa pullosta, varsinkin korviketta, olet vähintään tuhonnut lapsen elämän. Jos aloitat kiinteät 4kk:n iässä, olet paska äiti, koska et täysimettänyt puolta vuotta tai jos et aloita, lapsi saa varmasti kaiken maailman allergiat, eikä todellakaan koskaan opi syömään kun herkkyyskausi oli ja meni. Jos sormiruokailet, on kiellettyä antaa koskaan mitään sosetta lusikalla, koska eihän se kuulu sormiruokailuun! Jos et anna lapsen sormiruokailla, eihän se ikinä opi itse syömään lusikalla. Itse en kyllä tunne yhtään lasta, joka ei olisi oppinut syömään saati etteivät olisi oppineet syömään aterimilla jossain elämänsä vaiheessa. Niin ja se vaippa! Miten kenenkään lapsella voi olla vaippaa enää kaksivuotiaana, kun meidän Jorma-Inkerikin oppi heti kerralla kuivaksi vuoden iässä.

Jos lapsi ei osaa ryömiä/kääntyä/kontata tietyssä iässä, johtuu se siitä, että olet kantanut sitä liikaa sylissä tai vaikkapa kantovälineessä. Samoin jos lapsi ei viihdy muualla kuin sylissä, olet tietenkin opettanut lapsen siihen. Riippumatta siitä, onko lapsi esimerkiksi jo vaikkapa kolmas lapsi, jota tuskin kukaan on sylivauvaksi opettanut, kun on samalla kasvatustyylillä kasvattanut kaksi edellistä lasta, jotka ovat tyytyväisenä pötkötelleet lattialla. Ja jos on muitakin pieniä hoidettavana, ei kukaan varmasti tahallisesti opeta lasta viihtymään pelkästään sylissä, mikä taas estää kaiken muun toiminnan sen sylissäpidon aikana.  Mikäli et pidä lasta sylissä jatkuvasti, olet silti huono, koska pakotat lapsen olemaan yksin lattialla ilman äidin syliä ja turvaa.

http://inkhappi.com/sharing-some-mothers-day-prints-to-enjoy-today-and-everyday/

Jos mieltäsi painaa jokin asia lapsiin liittyen ja päätät kysyä apua esimerkiksi jostain äitien keskustelupalstalta tai facebookin äitiryhmistä, niin viimeistään muutaman kommentin luettuasi huomaat sen olevan kamala virhe. Siitä seuraa syyllistämistä ja haukkumista kommentti toisensa perään. Oli aihe mikä tahansa, siitä saa väännettyä jotain negatiivista. Oma tapa toimia on se ainut totuus ja sitä toitotetaan muille. Muu tapahan ei voi toimia tai lapsi ei voi olla erilainen vaatien erilaisia toimintamalleja.

Onneksi omiin ystäviin ei ole sattunut henkilöitä, joiden oma tapa olisi se ainut oikea. Ystäväpiirissä on niin pidempään imetettyjä lapsia kuin korvikelapsiakin ja kaikkien äidit ovat ihan yhtä hyviä äitejä riippumatta esimerkiksi siitä imetyksen kestosta. Meilläkin on kaksi lasta joista toinen on ollut neljän kuukauden iästä korvikevauva ja toinen sai tissiä kahdeksan kuukauden ikään asti. Eipä ole kukaan ystävistä alkanut haukkumaan ja syyllistämään sen vuoksi.

Pahinta tuo toisten mollaus on varmaan sosiaalisessa mediassa, missä voi anonyyminakin esimerkiksi blogeissa arvostella toisia ihmisiä ja heidän valintojaan. Itse olen ottanut sen kannan, että mikäli ei ole mitään järkevää sanottavaa, jätän mieluummin kommentoimatta. Toki vinkkejä saa antaa, mutta sitäkään ei tarvitse tehdä negatiivisessa sävyssä moittien toisen toimintatapaa. Vaikka blogit usein mahdollistavatkin nimimerkillä kommentoinnin, olisi syytä itse kunkin miettiä sitä, että onko oma kommentti semmoinen, minkä haluaisi itse saada omaan blogiinsa. Sama pätee myös facebookissa. Hyvä sääntö on myös se, että jos et kehtaa oman profiilisi takaa jotain julkaista vaan se pitää tehdä anonyymina, jätä se julkaisematta. Se, että joku pitää vaikkapa julkista blogia, ei tarkoita suoraan sitä, että olisi mitenkään kohteliasta haukkua toista ihmistä. Onneksi te lukijat olette olleet hyväkäytöksisiä ja olen pystynyt nyt pitämään anonyymit kommentit sallittuina!

En tiedä onko tämmöistä ihmeellistä toisten teilaamista tapahtunut ennen äitien keskuudessa. Esimerkiksi silloin kun itse olin pieni. Kiinnostaisi tietää, että ovatko äidit aina olleet toiselle äidille susia vai onko ilmiö syntynyt vasta nyt internetin ja anonymiteetin myötä?

http://www.brassyapple.com/2014/03/motherhood-mile-in-my-shoes.html

Olen päätynyt siihen, että näillä negatiivisia kommentteja levittävillä ihmisillä on varmasti omassa elämässään asiat huonosti ja paha olla, jotta sitä pahaa oloa puretaan sitten muihin ihmisiin. Koska muuten en vain pysty käsittämään, että mitä ihminen saa siitä, että haukkuu toisen ihmisen lyttyyn? Tuleeko siitä itselle jotenkin todella hyvä mieli, että onnistui pahoittamaan ventovieraan ihmisne mielen?

En ymmärrä kyllä yhtään sitäkään, että sama ihminen haukkuu esimerkiksi jotain blogia tai bloggaajaa joka postauksessa, mutta silti ihan selvästi seuraa sitä, koska kommentoi joka juttuun. Kyllä kirjoitustyylistä tunnistaa monesti, että onko kyseessä sama ihminen. Jos blogissa joka asia ärsyttää, niin eikö sitä voi vain jättää lukematta? Eniten varmasti näitä negatiivisia kommentteja tulee juurikin äitiysblogeissa, joiden lukijoina ovat toiset äidit.

Oletteko törmänneet tähän ilmiöön nettimaailmassa tai ihan tuolla oikeassa maailmassa? Onko teille tultu kommentoimaan jostain asiasta, mitä teette kommentoijan mielestä väärin? Tai oletteko kenties saaneet anonyymeiltä todella ilkeitä kommentteja?

Mummulassa

Mies oli viikonloppuna työpaikan juhlissa, joten me lähdettiin lasten kanssa mun kotiin viikonlopuksi. Pääsiäinen vietettiin toisessa mummulassa, joten nyt oli sitten aika vierailla toisessa.
Käytiin torstaina kaupassa ostamassa miehelle vähän naposteltavaa tänne kotiin ja Veeti oli tietenkin katkera, kun isi sai herkkuja, eikä meille ostettu mummulaan mitään. Niinpä herkuteltiin mummulassakin ja ostettiin dippivihanneksia ja dippejä iltapalalle. En ole muistanu lasten kanssa tuota herkkua tehdäkään ja aika tohkeissaanhan nuo olivat. Veeti kysyi vielä seuraavana aamuna, että saadaanko tänäänkin syödä vielä herkkuja ja kyllähän se sopii, kun herkkuja ovat kurkku, porkkana ja selleri :)

Aavankin piti saada koko ajan dipata, vaikka ilmiselvästi ei kastikkeista tykännyt ja syötti mulle ja mummulle kaikki dipatut vihannekset. Laitettiin sitten ihan vettä kuppiin ja siellä Aava tyytyväisenä uitti vihanneksiaan ja söi menemään. Pääasia oli siis ilmiselvästi, että sai tehdä samalla lailla kuin muut.

Joku teistä lukijoista kysyikin, että onko meillä miehen kanssa paljon sisaruksia ja lapsilla serkkuja ja siitä, kun lapset tuntuvat olevan paljon mummulassa.

Itse olen ainut lapsi, jonka vuoksi mun puolelta ei lapsilla ole serkkujakaan. Mun puolen mummulassa käydään normaalisti ehkä kerran kuussa tai parissa yökylässä, joskus harvemmin ja joskus useammin. Ehkä senkin takia usein, että ei ole niitä serkkuja, jotka myös olisivat usein mummun luona. Ei tartte siis mummunkaan joka viikonloppu jaksaa lapsenlapsia ;) Joskus Veeti on yksin mummun luona silloin, kun mummu pyytää ja mummun mies sattuu olemaan koko viikonlopun töissä. Aava ei ole vielä ollut yksin mummulla eivätkä lapset ole tainneet olla yhdessäkään ilman meitä vanhempia kuin kerran muistaakseni.

Meiltä on suhteellisen lyhyt matka mummulaan, joten sinne on helppo lähteä lyhyemmälläkin varoitusajalla. Samalla paikkakunnalla asuu myös mun isä, joten lapsilla on Pyhäjoella kaksi pappaa. Mummu on lauantaisin töissä, joten monesti soitankin omalle isälleni, että haluaako ottaa Veetin mukaansa touhuamaan siksi aikaa kun mummu on töissä. Nytkin Veeti lähti aamulla papan matkaan ja me jäätiin Aavan kanssa pihalle leikkimään ja käytiin vaunuilemassa.

Miehen puolelta lapsilla on kolme serkkua, jotka asuvat sen verran kaukana, että nähdään harvemmin. Sen puolen mummulassakin tulee käytyä harvemmin, mitä meidän kotona. Ehkä se monesti on niin, että siellä äidin puolen kotona tulee helposti käytyä useammin, koska äidit ja tyttäret varmaan muutenkin ovat keskenään enemmän tekemisissä, mitä miehet äitiensä tai vaikka isiensä kanssa. Onko muilla niin, vai käyttekö yhtä paljon kummankin vanhemmilla kylässä? Toki toiseen mummulaan on vähän pidempi matka ja mummu on vuorotöissä eli ei aina ole viikonloppuisin kotona, kun meillä olisi vapaata.

Olisihan tuo mukavaa ja helppoakin, jos vaikka kaikki mummut ja papat asuisivat samalla paikkakunnalla meidän kanssa niin tulisi nähtyä usein. Tosin äiti käy kyllä meillä kylässä myös aika paljon viikonloppuisin tai maanantaisin kun on vapaalla. Anoppikin oli yökylässä viime kuussa.

Itsestä on mukava, että lapset saavat viettää aikaa isovanhempien kanssa, kun itsekin olen ollut pienenä paljon vaarilla kylässä. Jos nähtäisiin kerran vuodessa, ujostelisivat lapset turhaan ja aika menisi siihen, että lapset alkaisivat pikkuhiljaa lämmetä melkein vieraalle ihmiselle.

Viikonlopulle osui onneksi ihan mahtavan aurinkoiset ja lämpimät säät, niin oltiin paljon pihalla. Veeti ajeli pyörällä ja Aavakin testasi potkupyörää. Mummun ollessa töissä ei löydetty pihaleluja, mutta näemmä jakoavaimellakin voi kaivaa soraa...

Ostettiin facebookin paikalliselta kirpparilta Veetille mummulaankin oma pyörä, että ei tartte linttasta sillä kaksitoistatuumaisella, aivan liian pienellä pyörällä menemään.

Viikonloppu hurahti nopeasti, niinkuin yleensäkin ja piti palata kotiin. Sunnuntaina ehdittiin kuitenkin vielä viettää lättykestejä ja toinenkin pappa ehti nähdä lapsia kun meni vasta yövuoroon.

Kotiin tultiin iltapäivällä ja mentiin vielä ruuan jälkeen ulos, kun oli niin ihanan lämmin ilma edelleen. Hiekkalaatikolta oli sulanut hiekat, joten Aava viihtyi siellä ja Veeti ajeli kottikärryjen kanssa pitkin pihaa.

Ehkä puoli pihaa on vasta sulanut lumesta ja toinen puoli on vielä ihan luminen. Naapurit jo haravoivat pihaa! En tiedä ovatko he levitelleet lunta, että se on sulanut noin nopeasti, että piha on jo kuiva.

Eiköhän se nyt nopsaa sula tuo loppukin, jos vaan lämmintä piisaa. Pitäisi miettiä jotain pihajuttujakin, mutta kun jotenkin tuo pihasuunnittelu ei ole yhtään sitä ominta alaa. Talon sivupäätyyn haluaisin jonkinlaisen pienen kasvimaan, mutta saa nähdä jääkö se vain suunnittelun asteelle tänä kesänä, kun on tuo vauvakin hoidettavana. Tai sitten pitäisi vaan palkata joku muu tekemään se suunnittelutyö ylipäätään tähän pihaan ja tehdä sitä sitten pikkuhiljaa valmiiksi.

Iltapalaksi tein pikaisesti vain banaanimaitoa, johon laitoin purkin appelsiinijugurttia, maitoa sekä banaanin. Aava söi sitten lopulta myös Veetin annoksen, joka ei kuulemma tykännytkään banaanimaidosta. Pienemmälle näytti maistuvan yllättäen hyvin :)

 Ostin joskus kirpparilta nuo tupperin pillimukit ja ovat olleet kyllä huippu ostos! Tuo kansi on vesitiivis ja pillinreiästäkään ei vuoda nesteet ulos. Ihan täydellisiä just tämmöselle iltapalasmoothielle, joka vielä mahtuu kuitenkin tuommoisesta hieman paksummasta pillistä läpi.

Semmoista viikonloppua täällä vietettiin. Hieman olen ehkä kateellinen heille, jotka pääsivät lapsimessuille. Itse en ole koskaan ollut ja kovasti olisi mieli tehnyt. Ehkä olisi voinut ajatella menoa, jos miehellä ei olisi ollut samana viikonloppuna menoa ja olisi voinut olla lasten kanssa. No, ehkäpä ensi vuonna? :) Ja kaikki bloggaajat kiertävät veistä haavassa julkaisten kuvia loistavista ostoksistaan! Oi jospa oisin saanut olla mukana...