maanantai 20. heinäkuuta 2015

Mistä saa kirjoittaa?

Lähes aina blogin pitäminen ja uusien postauksien kirjoittaminen on erittäin mukavaa ja antoisaa hommaa. Blogini käsittelee aiheita laidasta laitaan ja juuri samanlaisia blogeja tykkään itsekin lukea. Sellaisia, jotka käsittelevät sitä oikeaa elämää sen lisäksi, että sisustetaan tai ommellaan vaikkapa näin esimerkiksi. Koska olen ottanut tämän "sillisalaatti"-linjan, en oleta, että kaikki postaukset voisivat mitenkään kiinnostaa kaikkia, koska lukijoita on varmasti täällä useasta eri kohderyhmästä. Semmoiset postaukset, jotka eivät itse kiinnosta, on helppo hypätä yli En halua, eikä minulla ole tarvettakaan miellyttää kaikkia, koska näitä juttuja lukee viikkotasolla useampi tuhat ihmistä. Joukkoon mahtuu myös aina niitä, joilla on tarve nillittää jostain. Ihan sama mistä, kunhan saa vain nillittää. 




Olen huomannut, että ihmisillä on joskus kova tarve kertoa, että miten blogia kannattaisi pitää ja mitä siinä kannattaisi kertoa. Blogia perustaessani ja pitkään bloganneena olen miettinyt, että mitkä ovat ne asiat, joista täällä kerron ja mitä en. Julkaisenko lapsestani kuvia vai enkö julkaise. Olen tehnyt itselleni linjan, millaista blogia pidän, enkä ole sitä vaihtamassa. Toisia ärsyttää se, että blogissa näkyy lasten kasvot ja he esiintyvät omilla nimillään. Toisia ärsyttäisi se, jos niitä kasvoja tai nimiä ei näkyisi. Minusta on kiva kirjoittaa meidän arjesta semmoisena kuin se on, kaunistelematta. En jotenkin ymmärrä sitä, että esimerkiksi lapsen kiukku tai huono päivä ei saisi blogissa näkyä samalla lailla kuin oikeassakin elämässä. Myöskään itse en ole aina hyväntuulinen eikä lasten kanssa ole aina pelkästään hauskaa ja ihanaa. On myös niitä päiviä, kun tekisi mieli myydä lapset seuraavalle vastaantulijalle.


Ehkä tärkeintä on ymmärtää, että en tee niin, koska ne ovat minun lapsiani ja hermostuminen omiin lapsiin on ihan normaali tunne. Tästäkin saatan kirjoittaa ja se jos joku aiheuttaa kauhistusta, kun menen mainitsemaan, että poltan joskus hermoni omiin lapsiini. "Miksi olet lapsia tehnyt, jos niiden kanssa on niin kamalaa". Nakit ja Mutsi-blogin pitäjä laittoi Facebookiin päivityksen, joka meni näin: "Joskus joku on kysynyt, miksi halusin lapsia. Just tänään on hankala keksiä syitä."  Hyvin sanottu! En hetkeäkään usko, että on olemassa äitejä, joilla ei koskaan pala pinna lasten kanssa. Sitä ei ehkä vain kehdata myöntää ääneen, että ei se elämä lapsiperheessä aina niin auvoista ole. Ei siitä silti mitään paskamyrskyä pitäisi saada aikaiseksi.


Jos kirjoitan, että meillä oli huono päivä, on se jonkun mielestä väärin tai siitä pitää (tietenkin anonyymisti) kommentoida siten, että rivien välistä voin lukea olevani paska äiti, kun hermostun lapsiin joskus. Jos taas kirjoitan vain päivistä, jolloin kaikki on ollut täydellistä, niin siitäkin tulee sanomista. Elänhän jotain kiiltokuvaelämää, jossa kaikki on aina täydellistä ja niin ihanaa ja kotikin on aina siisti. Eli teet niin tai näin, niin se on aina väärin. Tämän vuoksi olen ottanut oman linjani ja kerron myös niistä arjen nurjista puolista. Niistä päivistä, kun kaikki menee aamusta asti päin peetä ja jatkuu iltaan asti ja koko päivän vain toivoo, että olisi jo huominen. Tiedättekö, niitä maanantaipäiviä keskellä viikkoa. Jos alkaisin miettimään, mikä voi jotakuta ärsyttää, en voisi varmaan kirjoittaa yhtään mistään! :)


Rehellisesti voin sanoa, että tänään on ollut hyvä päivä tähän mennessä! Aurinko paistaa ja käytiin pitkästä aikaa autolla vähän kauempana puistossa. Nyt lapsilla on kavereita, joiden kanssa leikkivät ja pienin nukkuu. Ja kehtaan sen sanoa ääneenkin! Olen myös hurja ja bloggaan, vaikka lapset ovat hereillä ;)


Toisaalta kerron myös niistä mukavista päivistä ja otan kuvia, kun kotona on siistiä. Se ei silti tarkoita, että meillä olisi aina sellaista tai siistiä. Monesti törmää myös anonyymeihin kommentteihin siitä, että blogin pitämiseen käytetyn ajan voisi viettää lasten kanssa. Sanotteko te oikeasti esimerkiksi jumppaan menevälle ystävällenne, että mitä hittoa sinne jumppaan menet, kun voisit olla lasten kanssa? Eikö ihmisillä saa olla harrastuksia, koska se aika on pois lapsilta? Itse kirjoitan blogia pääasiassa lasten nukkuessa, joten siinäkään mielessä tähän käytetty aika ei ole heiltä millään lailla pois.


Itseäni ei haittaa se, että naapurit tietävät mitä meille kuuluu tai mitä meillä syödään tänään. Ei myös haittaa, että sen tietää melko moni muukin ihminen Suomessa. Se, mitä meidän arjessa tapahtuu, ei ole millään lailla salaisuus, koska me tehdään varmaan aika lailla samoja asioita, kuin melko moni muukin perhe Suomessa. Samalla lailla tiedän melko paljon asioita muiden bloggareiden arjesta heidän blogejaan lukemalla. Ehkä semmoisiin blogeihin on kaikista helpoin samaistua , jossa näkyy naamat ja kerrotaan siitä rehellisestä arjesta. Ei vain niistä tähtihetkistä. Kun tiettyä blogia lukee vuosia, tuntuu siltä, niin kuin melkein tuntisi sen perheen. Se on mielestäni yksi blogien seuraamisen hyviä puolia. Tulee tavallaan side blogiin ja harmittaa, jos yksi suosikkiblogeista vaikkapa loppuu. Olen jättänyt päälle anonyymien mahdollisuuden kommentoida, mutta nakkaan suosiolla roskakoriin kommentit, jotka ovat päänaukomista, eivätkä millään lailla rakentavaa kritiikkiä. Jos oma kommenttisi ei siis tule läpi, voit miettiä, että miten meni niinkuin omasta mielestä. Onneksi te lukijat olette olleet ihania ja 99,9% kommenteista on ollut asiallisia, eikä niihin ole tarvinnut puuttua ja olen voinut antaa anonyymienkin kommentoida. Jostain syystä negatiivisten kommenttien jättäjillä ei koskaan ole käytössään profiilia. Hassu juttu ;)


En kyseenalaista sitä, mitä muut omissa blogeissaan kertovat ja mitä eivät. Päätös siitä, mitä läpi pääsee on täysin heidän. En tiedä onko tällä postauksella sen kummempaa punaista lankaa vai onko tämä vain pääkopan sisällä ollut ajatusvirtaa tänne purettuna. Mietin myös, että voinko julkaista tätä, koska jokuhan onnistuu tästäkin mielensä pahoittamaan. Se kun tuntuu olevan meidän suomalaisten vitsaus. Mutta ehkä ajan takaa sitä, että haluan teidänkin tietävän sen, että kirjoitan tätä blogia omalla tyylilläni, joten turhaa on tuhlata aikaa siihen, että kertoo mulle miten mun tätä blogia pitäisi kirjoittaa ja mitä paljastaa. Saatikka jeesustella kommenttiboksin puolella, että miten voin tehdä sitä ja tätä. Tekstiä on myös hirveän helppo ymmärtää väärin, tahallisesti tai tahattomasti. Tekstiin ei pysty kirjoittamaan, mikä on sarkasmia ja mikä ei ja kaikille se huumorinlaji ei uppoa vaikka rautalangasta vääntäisi. Tekstiin ei myöskään saa äänenpainoja tai ilmeitä mukaan. Asiat voi saada kuulostamaan ihan muulta kuin siltä miten ne on tarkoitettu.

Loppujen lopuksi tämä blogi on mun ja teen niin kuin haluan. Kuten nyt vaikka julkaisen tämän tekstin :) Eri asia on se, että jätetään palautetta esimerkiksi aiheista, joista haluaisi blogissa lukea. Tällainen palaute on aina tervetullutta.

Minkälaisia blogeja te tykkäätte lukea? Sillisalaatteja vai tietyn aihepiirin blogeja? Sellaisia, joissa lapset ja itse bloggaajakin näkyy ja kuuluu vai anonyymejä, joissa ei naamoja näy? Mitkä ovat teistä ne asiat, joista blogeissa ei missään nimessä saisi kirjoittaa?

32 kommenttia:

  1. Pitkään mietin mitä kommentoisin. Kirjoitin ja pyyhin... Mut ehkäpä halusin vaan sanoa, että blogisi on ihana ja kiva, että olen liittynyt lukijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä joskus on vaan helpompi sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi? :) Kiitos, että tykkäät :)

      Poista
  2. Pidin aikaisemmin pelkkää käsitöihin keskittyvää blogia. Muutaman vuoden jälkeen alkoi tuntua siltä, että blogitekstit vain toistivat itseään. Hitaasti innostus siihen blogiin hiipui, mutta varsinaisesti blogin pitämiseen ei. Mietiskelin asiaa pitkään, koska oli selkeää, että jotain oli tehtävä. Joko uudistettava vanhaa blogia rajusti tai luotava täysin uutta. Blogin nimi kun viittasi vahvasti pelkkään käsitöihin, päädyin uuden blogin perustamiseen ja nimenomaan sellaisen sillisalaatin. Harmittaa toki, kun aikaisemman blogin eteen oli tehnyt pitkään töitä ja saanut pysyviä lukioita, mutta minkäs teit. Kun ei kirjoittaminen vain luonnistunut enää niin tiukkaan rajatusta aihepiiristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama juttu, mistään aiheesta ei riitä niin paljon juttua, että sillä pitäisi blogin aktiivisena. Kun aloitin, keskittyi blogi paljon neulontaan ja leipomiseen vauva-arjen ohella. Nyt ompelu on ottanut vallan, vaikka nyt kaivoin taas kutimetkin esille. Pelkkä käsityöblogin pitäminen on aika suppea aihe ja se luo helposti paineita, että jotain pitäisi valmistua, että saisi blogattuakin. Nyt kun aiheita on paljon, tulee tekstiäkin helposti :)

      Poista
  3. Minä olen lukenut blogiasi ja pidän kovasti. En itse osaa ommella mutta silti on mukava lukea myös ompeluhin liittyviä juttuja. Kaiken kaikkiaan blogisi on oikein hyvä, jatka samaa linjaa vaan ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että ompelujututkin kiinnostavat, vaikka et itse ompele :)

      Poista
  4. sinulla on ihana blogi ja näin aika uutena lukijana on hienoa huomata miten paljon kirjoitat eri asioista, kuten perheestä ja käsitöistä.. toivottavasti jatkat samaan tyyliin..😉

    VastaaPoista
  5. Tämä on oikein hyvä näin. Ja foorumi on sinun, sinä päätät.

    VastaaPoista
  6. Eikös jokainen saa kirjoittaa siitä mistä tykkää... :) Hyvä vaan, että on monipuolisesti asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa toki, jos haluaa :) Monipuolisuus tuntuu teidän lukijoiden mielestä onneksi olevan hyvästä :)

      Poista
  7. Tykkään lukea vauva-arjesta, koska tulin reilu vuosi sitten mummoksi. Näitä blogeja lukemalla ymmärrän paremmin omiakin nuoria ja löydän vinkit tämän hetken vauva- ja lapsikäsitöihin. Itse olen tuore bloggaaja, halusin aivojumppaa itselle ja opetella tämän taidon. Aloitin käsitöistä, mutta nyt havannoin enemmänkin arkeamme itärajan tuntumassa.
    Jos joku ei halua lukea sinun tai minun blogiani, niin eihän sitä kenenkään ole pakko. Jatka vaan omana itsenäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että mummuna haluat olla selvillä siitä, mitä se vauvaelämä on nykyään! Jotenkin huippua, että mummukin haluaa pysyä ajanhermoilla myös käsitöissä, niin saavat lapset omille lapsilleen sitten mieluisia juttuja eikä niitä semmoisia, mitkä olivat muotia heidän lapsuudessaan :) niitäkin kun näkee. Ja tsemiä, että olet myös opetellut bloggaamisen hieman vanhemmalla iällä, kävinkin kurkkimassa blogiasi :)

      Poista
  8. Sinun blogi, mielestäni saat ja PITÄÄ kirjoittaa mitä haluaa. Tämän blogin löysin aikanaan käsitöiden perässä mutta minusta on ihana lukea kaikkea sillisalaattia! Ja oikeasti kenelläkään perhe elämä ei ole yhtä ruusuilla tanssimista vaikka mitä väittäisivät.
    Jatka vaan just siten kun olet päättänyt, lukijoita kyllä riittää!

    VastaaPoista
  9. Olen jäänyt lukemaan blogiasi, joten sen täytyy olla hyvä. Välillä tuntuu siltä niin kuin tuntisimme. Se on mukava, kun blogissa näkyy ihminen sen takana. Muuten se jää jotenkin etäiseksi. Ihan tavallista arkea iloineen ja suruineen on mukava lueskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä tuosta etäiseksi jäämisestä! Itsestäkin tuntuu monien blogien kirjoittajien kohdalla samalta, että luulee tietävänsä minkälainen se ihminen on oikeasti ja ajattelee, että tulisimme vaikka hyvin toimeen oikeassakin elämässä :)

      Poista
  10. Tykkään lukea blogeja, jotka kertoo oikeasta arjesta eikä vain niistä kultaureunaisista hetkistä. Toivon omankin blogin olevan sellainen, vaikka en lasteni kasvoja ja oikeita nimiä haluakaan paljastaa. Tämä sun blogi on tosi huippu, just rehellisyyden ja laajan aihepiirin vuoksi. Mua kiinnostaa niin vauvajutut, ompelut, ruoka, sisustus... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun blogissa kuitenkin näkyvät ne lapset, vaikka kasvot eivä näykään. Eivät siis sinänsä ole täysin näkymättömissä ne ihmiset. Sulla oli ihania jätskijuttuja ja mun piti just tänään yrittää aloittaa terveellinen elämä :D

      Poista
  11. Mä tykkään kaikenlaisista blogeista. Alun perin olen alkanut lukemaan käsityöblogeja ja varmaan sen perässä tännekin olen aikoinani eksynyt. Pidän sun blogissa siitä, että täällä on kaikkea. Mun blogi on käsityöblogi ja hyvin vähän raotan elämääni siellä. Instassa taas on kaikkea ja avoimena tilinä, kuka tahansa saa seurata meidän toilailuja siellä. Saat kirjoittaa just mitä haluat, mistä haluat ja miten haluat! Kuten Ninni sanoi tuossa aiemmin, tämä on SINUN blogisi. Sinä päätät mitä jaat ja kerrot. Jos ei tykkää niin ei ole pakko lukea! Ja kaikilla äideillä on huonoja päiviä. Vaikka lapset olis tekemällä tehtyjä, monta vuotta yritettyjä ja vaalittuja ihania muruja, osaa ne käydä äidin hermoille. Kaikilla on paska-mutsi päiviä. Joka väittää, ettei ole on valehtelija tai liian raskaasti lääkitty. Kaikilla on hyviä ja huonoja päiviä. Onhan blogeja, joissa tuodaan esille vain ne aurinkoiset ihanat päivät. Mutta niissäkin perheissä on sade- ja ukkospäiviä. Minä ainakin nautin blogistasi. Se on raikas, iloinen, elämän makuinen. Jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kauniisti sanottu! Tiedätkö, sun blogin on varmaan mulla ehkä yks niitä ensimmäisiä mitä kävin kurkkimassa vuosia sitten. Jostain syystä en ole ollut lukija, korjasin tilanteen nyt :) Muistan kun sulla oli jotain vaatteita tehty teidän tytölle, joka oli paaaljon pienempi kuin nyt. Että ympäri käydään ja yhteen tullaan.

      Poista
  12. Hei, tykkään sun blogistasi just tämmösenä salaattina kuin se on :D
    Hyvä kirjoitus <3

    t.Nadja/napsahduksia.blogspot.fi

    VastaaPoista
  13. Jatka samaan malliin! :) Mä välillä kadehdin kun olet niin aikaansaava, mut sehän ei oo multa mitenkään pois, voin vaan ottaa mallia ja opiks. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se vaan blogin välityksellä tuntuu siltä, koska itse en tunne oloani tällä hetkellä kovinkaan aikaansaavaksi :D

      Poista
  14. Minäkin luin aluksi käsityöblogeja. Mummuna olen palannut taas pikkulapsiaikaan ja lapsiblogeihin. Kotijutuistakin pidän. Eli sillisalaatti on hyvä.
    Jos itse bloggaisin, en laittaisi lapsenlapsieni kuvia nettiin. He saisivat päättää itse, kunhan pystyvät ajattelemaa kasvojen julkisuudessa näkymisestä tulevia seurauksia .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillisaalaateista itsekin tykkään. Ja samalla lailla meni mullakin, että ensin löysin käsityöblogit ja sitten pikkuhiljaa ne muut :)

      Poista
  15. Välillä on hyvä antaa ajatusten virran vain tulla ;) vaikka oli tässä tekstissä selkeä punainen lanka. Itse tykkään sun blogista ja aiheista, mukava seurata eri tavalla toteutettua blogia kuin itse aion toteuttaa. Tarkoitan sillä kuvia perheestä/nimistä. Minua ei ainakaan haittaa ja jokainen tekee ratkaisunsa blogin pidosta aivan itse, joko se miellyttää tai ei. Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näemmä, herättää ainakin kommentteja hyvin tämmöiset ajatusvirrat aina välillä! Kävin katsomassa sun blogia ja tiedätkö, tekee kamalasti mieleen pätkiskakkua ja meillä ei oo kaapissa mitään hyvää!

      Poista
    2. Se on kyllä hyvää ja huomenna pääsee taas leipomaan sellaisen ristiäisiin, nam :)

      Poista
  16. Sillisalaatti on hyvä. Tykkään sellasista itekin, koska onhan siinä aina joku yhdistävä tekijä kumminkin: perhe, bloggaaja, tai vaikka joku harrastus. Ihan vaan tiukan asialinjan blogia en vaan jaksa, koska se alkaa ihan pian toistaa itseään jos ei anna itsestään yhtään henkilökohtaista panostusta postauksiin. Tunnetilan ilmaiseminenkin kertoo jo paljon enemmän kuin faktojen luetteleminen. Sä kirjoitat hyvin, pidä se :)

    VastaaPoista