Voihan vauva

Tänään tulee meidän tiitiäiselle ikää tasan kuusi viikkoa! Ristiäiset ovat marraskuun eka viikonloppu ja nimikin alkaa olemaan suunnilleen selvillä... Vaikka luultavasti panikoin sen asian kanssa vielä vähän ennen papin tuloa. Ristiäiskutsut menivät eilen (hups) vasta postiin ja kovasti pitäisi alkaa tehdä kakunkoristeita. Macaron-leivoksia tein yksi päivä ja vasta kolmannella kokeilukerralla niistä tuli lähes täydellisiä. Pitäisi vain keksiä joku kiva täyte niihin, koska täytän ne vasta lähempänä ristiäisiä.

Pistäkääpä nimiarvauksia meidän tytölle kommenttiboksiin, olisi kiva nähdä, että osuuko kukaan oikeaan :) Sen verran voin helpottaa, että nimi ei tule alkamaan V-kirjaimella.

Ostin Kädentaitomessureissulta vauvalle henkkamaukalta ihanan neulelakin fleecevuorella talveksi. Hieman oli vielä iso, mutta eiköhän se kohta ole jo ihan sopiva. Sitä vauhtia tuo typy kasvaa. Huomenna meillä onkin jo lastenlääkäri.

Näissä muutamassa kuvassa päällä tuo Little elephant kaavalla tehty hupullinen liivimekko, joka on kyllä tosi söpö! Näitä tulee varmasti tehtyä enemmänkin isommisa koissa.

Viime viikolla käytiin viimeistä kertaa vyöhyketerapiassa ja vauvan selkä on nyt suorassa, eli enää ei tarvitse mennä. Neiti on alkanut viihtyä myös pieniä aikoja sitterissäkin ilman huutoa ainaisen sylissä olon sijasta. Tämä helpottaa arkea huomattavasti kun ei tarvitse huudattaa sillä aikaa toista, kun esim auttaa Veetiä pukemisessa. Yöt meillä menee noin kolmella syötöllä. Vauvalla on vain hieman ärsyttävä tapa herätä aamuyöstä ehkä neljän maissa syömään ja sitten jäädä tunniksi hereille sen jälkeen ihan pirteänä. Ja kun ei viihdy sängyssä makoille niin pitää sittne sylitellä. Yleensä mies nostaa oman mahansa päälle vauvan nukahtamaan, koska ilmeisesti mä haisen niin maidolle, että mun sylissä ei rauhoitu yhtään yöllä.

Mummulassa molemmat lapset tietenkin nukkuivat ihan huipusti. Vauvakin meni nukkumaan joskus ysin jälkeen ja heräs ekan kerran joskus kolmen maissa! Tätä ei oo kyllä tapahtunut kotona vielä koskaan. Päikkäreiltäkin pitää herätä parin tunnin jälkeen syömään ja sitten voi jatkaa unia :) Mutta on tuo tyttö kasvanutkin niin paljon, että huomaa ruuan maistuneen.

Veetikin halusi viime viikolla jopa pitää pikkusiskoa sylissä. Vähän jännitti, kuten kuvista näkyy ilmeestä :)

Siinäpäs kuvapläjäys meidän kuusiviikkoisesta!