Ihana, kaunis syksy!

Tänä vuonna on ollut uskomattoman ihana syksy! Kesän jälkeen syksy taitaa olla lempivuodenaikani, vaikka se vääjäämättä vie aikaa kohti talvea ja kylmyyttä. Minulla on kuitenkin tietyt speksit kunnon syksylle ja jos nämä eivät täyty, ei syksy ole läheskään niin kiva. Syksyllä luonnon pitää olla kauniin värinen. Viime vuonna pakkaset tulivat niin pian, että ei tullut ruskaa ollenkaan vaan lehdet kuolivat puihin vihreinä ja muuttuivat suoraan ruskeiksi. Semmoinen syksy ei ole mistään kotoisin. Syksyyn kuuluu ehdottomasti keltaisen kirjava luonto ja maahan pikkuhiljaa tipahtelevat lehdet.

Vesisadekaan ei haittaa, jos ei sada koko aikaa ja jos ilma on muuten suhteellisen lämmin. Tänä vuonna on saatu nauttia pitkään lämpimistä ja aurinkoisista syysilmoista. Parasta on luonnon kauneuden lisäksi se, kun kävelee pimenevässä illassa märällä asvaltilla ja jalkojen alla on puista pudonneiden lehtien kerros. Pikkuhiljaa kaivetaan kynttilöitä esille ja lämmitellään takkaa.

Me on yritetty ottaa kaikki irti tästä kauniista luonnosta ja on retkeilty melko paljon viime kuussa. Muutama viikko sitten oltiin lasten kanssa mummulassa ja käytiin päiväretkellä Kalajoella. Hiekkasärkiltä, raviradan takaa, lähtee pienillekin lapsille sopiva reitti, jonka pituus oli pitkospuita pitkin noin 1.7km ja sen päässä oli makkaranpaistopaikka ja lintutorni.

Voin suositella tätä semmoisille perheille, jotka eivät ehkä vielä ole kamalasti retkeilleet, eivätkä tiedä, miten lapset jaksavat maastossa kävellä. Kesäisin reitin varrella laiduntaa lampaita eli pakko mennä tuonne uudelleen kesäaikaan! Makkaranpaistopaikka oli todella hieno! Oli ulkotuli, grillikota, erillinen rakennus syömiseen, vessa ja invavessakin. Eli matalan kynnyksen retkeilypaikka.

Tällä kertaa meillä oli mukana vain retkileivät, koska makkara alkaa hieman jo tulla korvista ulos tämän tiuhan retkeilyn johdosta. Olen miettinyt, että mikähän olisi semmoinen helppo, mutta vähän kevyempi notskieväs kuin makkara tai lihapiirakka? Ideoita?

On koluttu lasten ja mummun kanssa myös merenrantoja, missä nautittiin viimeisiä eväitä. Aava ei oli halunnut lähteä rannalta pois ollenkaan ja Viia puolestaan ei tahtonut ymmärtää, että tähän aikaan vuodesta ei meri ole ehkä se järkevin uintipaikka :)

Lapset ovat nauttineet täysillä, kun ovat päässeet retkeilemään. Veeti tuumasi mummulaviikonlopun jälkeen, että parasta oli se luontopolku.

Viime viikolla loppuviikosta me aloitettiin kaikki enemmän tai vähemmän sairastaminen ja kaikilla paitsi miehellä tuntui olevan nuhaa tai yskää. Viikonloppuna oli kuitenkin niin kaunis ilma, että päätettiin sunnuntaina ulkoistaa päivällinen ja siirtyä jonnekkin paistamaan makkaraa. Käytiin Kekajärvellä, koska sinne pääsee autolla viereen, eikä näin kenenkään tarvinnut alkaa patikoimaan puolikuntoisena.

Puut olivat valitettavasti lukkojen takana, mutta muutamalla löydetyllä kalikalla ja risuilla saatiin sen verran tulta aikaiseksi, että ehdittiin paistaa makkarat ja lihapiirakat kaikille.

Keli ei olisi paljon upeampi voinut olla ja myöhäisen ajankohdan vuoksi me nähtiin myös auringonlasku, missä itsessään oli lapsille ihmettelemistä, kun yhtäkkiä alkoi pimenemään.

Olen monesti maininnut siitä, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä suutarilla itselläkään välttämättä. Sama on pätenyt meillä näiden pipojen suhteen. Myyntiin kyllä teen, mutta omille ja varsinkin itselle tekeminen on muka niin työlästä. Vihdoin sain itsellenikin uuden rusettipipon, jona rusettiin käytin Noshin pippurikangasta.

Äkkiä vierähti aika tuolla järven rannalla. Pidempäänkin olisi viihtynyt, mutta alkoi tulla kylmä.

Oletteko te syksyihmisiä?