sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Vielä kuukauden meillä on vauva

Olet jo 11kk vanha, aika on mennyt kuin siivillä. Vain hetki sitten olit pieni, tuhiseva käärö ja nyt on enää kuukausi siihen, että muutut äidin vauvasta taaperoksi. Tai ehkä tulet aina olemaan se meidän perheen vauva, pienin kun olet.

Olet edelleen kova liikkumaan ja kiipeilemään joka paikkaan. Tutkit joka nurkan ja varsinkin muut kuin omat tavarasi. Omat lelut harvoin kiinnostavat ja ne pitäisikin muistaa vaihtaa välillä uusiin, että taas kiinnostavat. Jos selän kääntää, sinut löytää yleensä istumasta syöttötuolista tai roikkumasta eteisen asustehyllykön kyljestä tai vaihtoehtoisesti räpläämästä vessanpönttöä, mikäli joku on unohtanut oven auki.


Sinulla on edelleen kova eroahdistus äidin suhteen ja itket suuria kyyneleitä jos äiti katoaa näkyvistä. Jos äiti ei ole paikalla, olet iloinen itsesi ja touhuat muina miehinä niin kauan, että kuulet jostain äidin äänen ja silloin hätä taas iskee. Eroahdistusta on kestänyt jo useamman kuukauden, eikä loppua ainakaan vielä ole näkyvissä.


Olet suloisimmillasi silloin, kun sinut nostaa syliin ja painaudut heti aluksi tiukkaan halaukseen ja painat pääsi olkaa vasten. Monesti puristat tiukasti, kuin yrittäen päästä vielä vähän lähemmäksi, vaikka olet jo niin lähellä kuin mahdollista. Haluaisit koko ajan syliin, mutta päästessäsi sinne et maltakaan olla siellä vaan haluaisit pois ja sitten taas takaisin. Et ehkä osaa päättää, että kumpi on kivempaa?


Tykkäät kun sinua kutitellaan tai sinulle hassutellaan ja naurat tarttuvasti. Rakastat sitä, kun sisarukset pelleilevät kanssasi ja jaksaisit katsoa ja nauraa sille vaikka kuinka kauan. Olet mustasukkainen, jos sisaruksesi vievät äidin tai mummun sylin ja pusket saman tien itsekin sinne.


Pärjäät edelleen vähillä päiväunilla, mutta yöllä nukut kuitenkin noin 12h, toki syöden välissä pari kertaa. Jaksat nukkua aiempaa pidempiä jaksoja yöllä ilman syömistä ja saatat herätä ensimmäisen kerran syömään vasta kolmen maissa. Nukahdat nykyisin välillä jo hienosti yksin pinnasänkyysi, mutta jossain vaiheessa haluat päästä äidin ja isin väliin ja siellä nukut loppuyön. Nykyisin tykkäät mennä nukkumaan isin kainaloon tai ainakin työntää pään isin kainaloon ja potkia äitiä naamaan jaloillasi. Jostain syystä et koskaan nuku jalat isin naamalla.


Aamulla heräät aina iloisena ja täynnä virtaa. Et malta kovin kauaa aikaa pötkötellä äidin kainalossa, vaan haluat päästä heti sisarusten luo olohuoneeseen. Yrität karata konttaamalla pois sängystä, vaikka äiti haluaisi viedä jäädä pötköttämään. Olet muutenkin nykyisin todella ketterä. Olet oppinut peruuttamaan hienosti alas pitkin portaita ja ulkonakin kiipeät hiekkalaatikolta terassille ja takaisin hiekkalaatikolle ilman ongelmia. Välillä tosin yrität peruuttaa myös terassilta alas, vaikka matkaa on vähän liikaa sinun pituuteesi verrattuna. Et kuitenkaan ole yrittänyt tulla alas naama edellä.

Osaat ottaa jo seitsemän askelta peräkkäin ilman tukea! Emme ole merkinneet vielä ensiaskeleitasi ylös, vaikka satunnaisia askeleita olet ottanut jo varmaan reilu kuukausi sitten, mutta tämän päiväset laitetaan kirjaasi ylös, koska selvästi hoksasit nyt jutun.


Olet päässyt ulos touhuamaan sisarustesi kanssa ja nautit todella paljon pihalla olosta. Siellä et ole yhtään äidin perään vaan viipotat menemään pitkin ja poikin touhuten omiasi. Leikit hienosti hiekkalaatikolla ja välissä käyt kurkkaamassa leikkimökissä tai kiikkujen luona ja palaat takaisin hiekkalaatikolle. Olisit pihalla helposti useamman tunnin ilman minkäänlaista kitinää.


Olet jo niin iso, mutta kuitenkin jo niin pieni. Et vielä puhu muuta kuin sitä oho-sanaa, mutta äitienpäivänä sanoit aamulla ensimmäistä kertaa äidin nähdessäsi selvästi äiti.


Hauska seurata, minkälainen luonne sinusta kasvaa vuosien kuluessa. Tuleeko sinusta iloinen hassuttelija ja rohkea luonne vai muututko rauhalliseksi, mitä me vanhemmat kyllä epäilemme kovasti. Tuleeko sinusta enemmän veljesi kaltainen lukutoukka, joka on kiinnostunut kirjoista vai enemmän siskosi kaltainen hölpöttäjä, joka tykkää piirtää ja viihtyy äidin sylissä. Vai ehkä täysin erilainen tai noiden kahden sekoitus.


Olet vieläkin aika ranttu syömään ruokaa ja toisena päivänä hyvin maistunut ruoka ei välttämättä maistu seuraavana päivänä ollenkaan. Lempiruokaasi taitaa olla jauheliha ja vaalea leipä sekä Talk-murot. Myös viinirypäleet maistuvat hyvin, vaikka niitä et kovin usein saa. Toisaalta olet niin pieni ja siro, että mihin sinussa isot ruokamäärät edes mahtuisivat! Maitoa juot päivässä vielä yli viisi kertaa ja yösyönnit päälle. Maidon saat kiinteän ruuan jälkeen ruokajuomaksi.


Lauantaina olit ensimmäistä kertaa elämässäsi koko päivän erossa äidistä ja olit ollut todella reipas pieni tyttö. Et ollut itkenyt perään ollenkaan ja unille mennessäsikin oli vain ottanut pitkän huikan vesipullosta tissin sijaan. Alat siis pikkuhiljaa höllätä napanuoraa äidistä ja se on äidille yhtä aikaa ihana ja kamala asia. Olet meidän ihana ikiliikkuja <3


6 kommenttia:

  1. Taitaa Viiasta tulla yhtä vilkas menijä kuin meidän Pikkusiskosta. Vähän liiankin itsenäinen eikä ulkona välitä äidin sijainnista yhtään vaan painattaa rohkeasti itse menemään :) Se on pääasiassa ärsyttävää mutta isompana ja aikuisena sellaisesta uskoisin olevan pelkästään hyötyä. Onko Viialla kummitädille mitään lahjatoivetta ensi kuun partyja silmälläpitäen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei sitä pihalla haittaa, vaikka poistun näkyvistä (toisin kuin sisällä...)! Toivottavasti siitä ei tuu semmonen pihalta karkailija! Se vasta rasittava piirre kyllä onkin kun ei yhtään voi hetkeksikään päästää silmistä.

      Mää oon yrittänyt miettiä pääni puhki lahjatoiveita, mutta en mää kyllä oikein oo keksinyt! Vaate koossa 86cm kelpaa tehtynä tai ostosena, niitä ei taida juurikaan olla jemmassa :)

      Poista
  2. Ihana kirjoitus, ja niin suloinen tyttö! :) <3

    VastaaPoista