lauantai 12. helmikuuta 2011

Nappeja ja maissinaksuja


Tänään oli taas vuorossa kirpputorikierros vastapainoksi aamun ahkeralle siivousrupeamalle. Pakkasta oli taas niin paljon, että vaunuilemaan ei viitsitty lähteä, joten jollakin laillahan se on päiväkin kulutettava. Kirpparilta ei edelleenkään vaatetta löytynyt, mutta pari muuta juttua sitten, joista kuvia alempana. Ensimmäiseltä kirpparilta löytyi velourinen lastenpaita, joka oli niin herkullisen oranssin värinen, että tarttui mukaan ihan värinsä vuoksi. Tuostapa voi sitten vaikka applikoida leijonan tai jotain muuta kivan oranssia. Täältä kun ei saa oikeastaan mitään värikkäitä veloureita kangaskaupasta, niin tuommoinen on aina kiva löytö. Toiselta kirpputorilta löytyi tuommoinen Finnlaysonin vahakangaspala. Siitä ajattelin ommella Veetille jossain vaiheessa ruokalappuja. Ensin pitää käydä ostamassa jotain kanttinauhaa tuohon, mutta tarrat on jo valmiina. Suunnittelin nimittäin jo aikaisemmin noiden ruokalappujen ompelemista, mutta en löytänyt mieleistäni kangasta. Tuo oli kivan raikas ja sopii pojallekin. Tuosta palasta tulee useampi niin voi viedä vaikka mummuloihinkin ruokalaput.


                                                        Oranssi velourpaita 1e, Finnlaysonin vahakangas 3e

Tuolla samaisella kirpputorilla on myös pöytä, jossa on ihanan iso rasia erinäköisiä ja kokoisia nappeja niputettuina ja jokainen nippu maksaa vain 0,30e. Tuosta pöydästä käyn sitten tarpeen tullen hakemassa nappeja ompeluksiin. Mutta nyt siitä samasta pöydästä löytyi iso purkillinen erilaisia nappeja ja koko purkin hinta oli vaivaisen euron! Pakkohan se oli ottaa mukaan ja illalla lajittelin sisällön sitten värien mukaan, että on helpompi löytää tulevaisuudessa sieltä sopivia nappeja milloin mihinkin työhön. Pienet minigrip-pussit ajoivat asiansa säilytyksessä hyvin.


                                                        Nappipurkki 1e

Kirppareilta tulimme kaupan kautta kotiin, jossa Veeti sai maistaa ensimmäiset maissinaksunsa. Melko nopeasti osasi laittaa kädessä olevan naksun suuhun ja vähän oli aluksi ihmettelevä ilme, että mitä nämä on. Hyvin näytti muutama naksu maistuvan, vaikka välistä jompi kumpi meistä vanhemmista sai sen käydä paidalta poimimassa. Melkoisen sotkuista touhua tosin, kun syömisen jälkeen joka paikka on tahmaisen maissiseoksen peitossa. Ehkäpä nämä jäävät viikonloppuherkuiksi tai tilanteisiin, joissa pitää jaksaa olla pitempitä aikoja aloillaan ja hiljaa :)

Mikäs se tämä on?
 
Idea hoksattu!

2 kommenttia:

  1. Tomaskin maistoi eilen ekaa kertaa maissinaksuja ja ei oikein vielä hoksannut ideaa :)

    VastaaPoista
  2. Meillä kyllä yllättävän hyvin hoksas, mutta jos irrotti kädet suussa olevasta naksusta niin ei välttämättä hoksannut laittaa käsiä takas, että ois työntänyt sitä enemmän suuhun :)

    VastaaPoista